Kovin lääkinnällinen katkarapukeitto

Olen täysin hurmaantunut kirjastosta lainaamastani Anna ja Fanny Bergenströmien keittokirjasta "Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla". Kirjan parasta antia ovat ihanat kuvat, jonka lisäksi nautin suunnattomasti reseptien luokittelusta Bergenströmien lempiraaka-aineittain. Kirjan chilistä, inkivääristä ja sitruksista kertovien lukujen innoittamana keittelin itselleni huumaavan tuoksuisen sopan lämmittämään pakkaspäivää ja helpottamaan migreenin kurjia olotiloja. Chilin kun kerrotaan vapauttavan endorfiinejä, kiihdyttävän aineenvaihduntaa ja jopa helpottavan migreeniä! Myös inkivääriä halusin soppaan mukaan sen raikkaan tulisen maun lisäksi mahdollisia lääkinnällisiä ominaisuuksia silmällä pitäen. Tuolla hupsulla juurakolla kun kerrotaan olevan tulehdusta ehkäiseviä ja kipua lievittäviä vaikutuksia, jonka lisäksi sitä on perinteisesti käytetty flunssan torjunnan ohella myös pahoinvointia helpottamaan.

talvikalpea sitruunaruoho näyttää vähän kevätsipulilta

Tasapainottamaan chilin ja inkiväärin tulisuutta lisäsin keitokseen lehti- eli varsi- tai ruotiselleriä, joka tekee mielestäni ruoasta kuin ruoasta jotenkin täyteläisempää. (Ja nyt kun tälle linjalle lähdettiin, mainittakoon että selleriä pidetään tehokkaana nesteenpoistajana, itse en tosin ole moisia vaikutuksia huomannut.) Äyriäisten ja kalakastikkeen makuja raikastamaan soppaan puolestaan päätyi sitruunan lisäksi ihanan eksoottista sitruunaruohoa, jolla myös uumoillaan olevan jonkinmoisia särkylääkkeenomaisia vaikutuksia. Samapa tuo toimivatko chili, inkivääri, selleri ja sitruunaruoho enempi lumelääkkeinä kuin oikeasti jotenkin lääkinnällisinä raaka-aineina, muttei herkullisen sopan ryystäminen ainakaan huonontanut migreenipotilaan kurjaa oloa, päin vastoin!

Sitruunaruohoa ei sitten ole tarkoitus syödä, vaan siitä keitellään ihanan raikkaan sitruunainen maku liemeen, jonka jälkeen se noukitaan liemestä pois. Parhaiten maun saa mielestäni irti halkaisemalla ruoho ensin pitkittäin (poista ensin mahd. huonot uloimmat lehdet ja leikkaa palanen pois paksusta päästä) ja murskaamalla sitten rikki ruohon paksumpaa päätä veitsen lappeella, lihanuijalla tai morttelin survimella. Jos lientä ei aio siivilöidä, ruoho on näppärin noukkia liemestä pois kun se on jätetty pitkäksi pieneksi paloittelun sijaan.

tummalla seesamöljyllä saa lisää viehkon itämaista makua ja energiaa

Tulinen katkarapukeitto
(kahdelle pääruoaksi tai neljälle alkuun)

1 rkl rypsiöljyä
2 salottisipulia hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
15 g tuoretta inkivääriä kuorittuna (peukalon kokoinen pala) ja hienonnettuna tai raastettuna
7 dl kalalientä (tai 7 dl vettä ja 1,5 rkl kalafondia)
1 sitruunaruoho halkaistuna ja murskattuna (ks. ohje yllä)
1 punainen chili paloiteltuna (siemenet ja vaaleat "väliseinät" voi halutessaan poistaa tulisuutta vähentämään)
3 rkl kalakastiketta
1 sitruunan mehu
150 g lehtiselleriä (kolme vartta) paloiteltuna
2 rkl kuorimattomia seesaminsiemeniä
180 g jättikatkarapuja
2 rkl paahdettua seesamöljyä

Kuullota sipulit rypsiöljyssä kattilan pohjalla, lisää inkivääri, kypsennä pari minuuttia ja kaada sitten kattilaan kalaliemi. Kippaa liemeen sitruunaruoho ja chili ja keittele kannen alla puolisen tuntia. Poista sitruunaruohot ja lisää liemeen kalakastike, sitruunamehu, lehtiselleri ja seesaminsiemenet. Keitä 10-15 minuuttia tai kunnes selleri on pehmennyt. Lisää sitten katkaravut ja seesamöljy ja kuumenna nopsasti. (Katkaravut sitkistyvät jos niitä keittää liian kauan, ne eivät myöskään kestä uudelleen lämmitystä). Tarkista maku, lisää suolaisuutta saa kalakastiketta lisäämällä. Jos sellerissä sattui olemaan lehtiä mukana, niistä saa silputtua kauniin koristeen muuten melko hailakan värisen keittokulhon pinnalle. Nautiskele keitto höyryävän kuumana, äläkä unohda ryystää upean aromaattista lientä viimeiseen pisaraan!