Terve, ja kiitos kaloista.

No niin. Kuten piiitkästä ja piinaavasta hiljaiselosta on varmasti voinut tulkita, Ahmija sulkee nyt keittiönsä.

Alun perin opintovapaalle jäämisen aiheuttamaa ylimääräistä vapaa-aikaa täyttämään ja kokkiopintoja tukemaan perustettu blogi on siis tullut viimeiseen käyttöpäiväänsä. Lyhyestä resepti kaunis: blogin kautta maailmalle jaettu parivuotinen keittiössä oli kertakaikkisen hykerryttävän herkullista ja unohtumattoman antoisaa, mutta nyt on tullut sopiva aika hypätä uusiin vuoristoratoihin ja muiden kieputtimien pyöritettäväksi.

villivaaraimia, oman ryytimaan minttua, suklaafondantia ja vaniljajäätelöä. elämä on pala kakkua!

Suurkiitos siis kaikille* teille hurmaaville lukijoille, kommentoijille, kannustajille ja vertaistukijoille! Toivon valtavasti upeita elämyksiä itse kunkin keittiöelämään, toivottavasti vielä joskus tapaamme!

*Kuriositeettina itsellenikin dokumentoitakoon siis, että Ahmija ehti tavoittaa kuukausittain n. 5000 yksilöityä kävijää (ja tuplasti-triplasti sivun katseluita) niin karppaajien, ekohippien, olutharrastajien, sisäelinkokkailijoiden, muiden upeiden ruokabloggaajien, sukulaisten & ystävien ja ties kenenkä joukoista. Olen valtavan onnellinen saatuani sivistää myös hauskan joukon satunnaisia googlettajia, jotka päätyivät ahmimaan blogin antimia mm. seuraavista tärkeistä ruoka-aiheista: ”siikakondomi”, ”aikuisten joulukalenteri”, ”kivesten nielaisu”, ”olut silmäpussit”, ”orgasmi lautasella”! (Ihan vaan vinkiksi muille bloggaajille: ahmijan tapaan nimetyillä resepteillä ei tod. kalastella lisää kävijävirtaa!)

 

Retkiruokaa! - johdatus ulkoruokinnan saloihin

Kaikki lähti rakkaan ystävän tiukasta vaatimuksesta houkuttelevasta ehdotuksesta lähteä vaeltamaan Lappiin. Ensiksi tehtiin harjoitusvaellus (varuulta salassa siltä rakkaalta ystävältä, ihan muussa seurassa), eli viikonloppu  jossain suht. lähellä sivistystä, testaten sekä omia, että lainattuja retkivehkeitä. Kun oli viikonlopun kantanut selkä mutkalla ja hartiat & lanteet vesikelloilla 12-vuotiaalle tarkoitetussa "rinkassa" valurautapannua, lasisia suola- ja pippurimyllyjä,  nuotiomakkaroita, kylmäsavulohta, kananmunakennoa, juustoraastetta, oluttölkkejä sun muuta kevyttä, hyvin säilyvää ja pieneen tilaan mahtuvaa, tiesi ainakin hieman aiempaa paremmin, mitä viikonloppua pidempikestoiselle eräjormailureissulle kannattaisi mukaan pakata..

syötiin me muutakin ko kuumennettuja kengänpohjia (kuva: Jari Ollonen)

Kun oma retkiruoanlaittoni on aina aiemmin ollut enintään yhden yön reissuilla toteutettua, ajatus siitä, että viikon ruoat ruoanlaittovehkeineen pitäisi saada mahdutettua rinkkaan teltan sun muiden muka-tärkeiden kapineiden kanssa ilman kylmälaitteistoa, aiheutti hlvtinmoista paniikkia ihan pikkuisen huolta. Mielikuva supermarketpussipastahötöllä kituuttelusta kaatosateessa/eksyksissä/ötököiden ja villipetojen syötävänä/viimeisillä voimilla ei varsinaisesti houkutellut. Ei myöskään se, että valmiit kuiva- ja pussiruoat vaikuttivat ravitsemuksellisesti ja makuasiallisesti houkuttelevilta vain silloin, kun niiden kilohinta hipoi taivahia ja ne olisi pitänyt hankkia rinkkaan pakattavaksi jostain valtamerien takaa.

Kätevänä emäntänä päätin siis tekaista ihan itse kaikki pussiruoat koko retkiseurueelle. Olinhan kuitenkin jo ennestään varsin kokenut ruoan kuivailija (=äidilläni on kuivuri ja olen kuivannut sieniä ainakin kerran) ja kokemukseni vaativien urheilusuoritusten aiheuttamasta energiavajeesta varsin omakohtainen (=olen kuntoillut rapakunnossa ravassa ja vartioinut painoani tarpeellisella määrällä palautusjäätelöä). Onneksi rakkaat ystäväni osoittivat varauksetonta luottamusta kykyihini, joten sain suunnitella ja toteuttaa viiden päivän vaellusmurkinat kahdeksan henkilön porukalle ihan itse. Koska rakkaat ystävät jaksoivat raahata tunturiin mukaan myös kamerat, yritän postata blogiin ainakin osan retkiruokaresepteistä höystettynä "tältä se sitten maistui" -kommenteilla.

rinkasta löytyi myös riittävästi jälkiruokaa ja -juomaa (kuva: Jari Ollonen)

Ruokalistan suunnittelun kantavana ajatuksena oli se, että mitä vähemmän ruoka painaisi, sitä enemmän rinkkaan mahtuisi viskiä ja suklaata - ja jos painoa saisi vielä vähemmäksi, mukaan saisi myös pari olutta! Toisena periaatteena oli saada listalle mahdollisimman ravitsevaa ja monipuolista ruokaa. Kolmantena bonus-periaatteena oli tehdä sekasyöjille passaavasta ruokalistasta myös kasvispainotteista ja hiilihydraattitietoista ruokavaliota noudattavalle sopiva - vaikka tunturissa tarvittaisiinkin "rakettibensana" myös kunnolla hiilihydraatteja, hiilariövereiden helposti laukaisevaa migreeniä piti välttää viimeiseen asti.

Ja hitto vie! Erämaa ei kuulkaas päässytkään syömään naista, vaan jopa lihoin pari kiloa vaelluksemme aikana! (Kukaan muukaan seurueestamme ei nääntynyt nälkään..)

joku vahti kuin haukka ettei vaimo ahminut kaikkia välipaloja (kuva: Jari Ollonen)

Ruokalista oli seuraavanlainen:

Päivä 1

(lähtö vasta iltapäivällä, eli aaminen & lounas oli hoidettu tien päällä)

- välipala (ks. selite listan lopusta)

- päivällinen/illallinen: meksikolainen chocochili-sin-carne & riisi

- iltajälkiruoka: suklaamousse

Päivä 2

- aamiainen: ruisleipää & metwurstia & gheetä

- lounas: intialainen kikherne-kasviscurry cashew-pähkinöillä

- välipala (sama kuin sunnuntaina)

- päivällinen/illallinen:  paholaismainen chorizo-vuohenjuustopasta

- iltajälkiruoka: mustikka-vadelmakiisseli & vaniljakastike

tunturipurossa kuohui! (kuva: Ilkka Suur-Uski)

Päivä 3

- aamiainen: omenainen superpuuro

- lounas: hernekeitto

- välipala kuten ennenkin

- päivällinen/illallinen: marokkolainen naudanlihatagine & couscous

- iltajälkiruoka: päärynäinen halva-kermavaahto

Päivä 4

- aamiainen: tomaatti-pekonimunakokkeli & ruisleipä

- lounas: jauheliha-peruna-paprikavuoka

- välipala kuten ennenkin

- päivällinen/illallinen: kermaiset savuahven-nuudelit

- iltajälkiruoka: valkosuklaa-nougatmousse & mansikat

- bonus-jälkiruoka: letut & mansikkahillo

Päivä 5

- aamiainen: puolukka-ruis-superpuuro

- lounas: porkkana-linssikeitto

- välipala kuten ennenkin

(ja sit oltiin perillä, valmiissa pöydässä nauttimassa poronkäristystä ja kylmää olutta)

primuskeittimen lainasta kiitos anteliaille ystäville! (kuva: Jari Ollonen)

Lisäksi: kahvia, teetä, kaakaota, maitojauhetta ja vaahtokarkkeja.
(Välipalat olivat mieltymysten mukaisesti kunkin itse hankkimia: kuivattuja hedelmiä/marjoja, pähkinöitä, suklaapatukoita, beef jerkyä, energia- ja/tai proteiinipatukoita tms ja tuntureiden huiputtamisia varten (+muihin tarpeisiin) viskiä/likööriä/rommia/tms)

Mainittakoon kiinnostuneille: listan ruoat (ilman niitä välipaloja, jotka tekivät lisää ehkä enintään 20eur/hlö) kahdeksalle enemmästä-vähempään-raavaalle aikuiselle painoivat yhteensä n.20kg ja maksoivat n.300eur. (Painosta ja hinnasta puuttuvat myös ruoanlaittovälineistö kaasupulloineen.)

Ugh. Jatkoa seuraa mm. aiheesta "kuinka kuivataan voita"..

Haussa: ruokahalu

Pyydän anteeksi. On nimittäin oltu pihalla vähän suunniteltua pidempään. Näin se käy:

keittiöpuutarhasta lehtokotilot ovat syöneet lähes kaiken paitsi samettiruusut

1. valmistu ruokahommien ammattilaiseksi eli päätä kokkiopinnot erinomaisin arvosanoin
2. hylkää hyvät työtarjoukset kolmivuorotöiden ja pätkätöiden luvatulta ravintola-alalta ja palaa takaisin vakaaseen ja varmaan toimistoduuniin
3. sovi vajaasta työajasta, jotta vapaa-aikaa jäisi riittävästi myös ruokaharrasteluun
4. nauti kovasti toimistotöihin paluusta, mutta maksa nautinnosta ottamalla vastaan myös näyttöpääteduunin mukana tuleva migreenikierre (tulisi myös ravintola-alan kolmivuorotöistä toim.huom.)
5. menetä migreenille ruokahalu ja käytä se ruokahommiin ajateltu ylimääräinen vapaa-aika migreenistä toipumiseen
6. löydä hetkeksi kokkailun into, mutta älä missään nimessä kirjoita ylös mitä ruokaan laitoit
7. älä myöskään etsi kameraa
8. harmittele kohtia 6. ja 7. ja päätä ottaa seuraavalla kerralla kynä, paperia ja kamera keittiöön
9. palaa kohtaan 5.
10. toista kohtia 6.-9.

Päätin jo muutaman kerran lopettaa koko kurjan, kaltoin kohdellun ja huomiotta jääneen blogini, mutta taidan kuitenkin odottaa niitä kuuluisia parempia päiviä, jotka tulevat onneksi aina! Ennemmin tai myöhemmin!

vaellukselle kuivataan myös aamiaisen pekonimunakkaan ainekset

Ruokahalua ja kokkausinnostusta odotellessa blogiin on tulossa ainakin jokunen retkiruokapostaus - 8 hlön muonituksen toteutus Lapin vaellusreissua varten oli nimittäin hirmuisen mielenkiintoista, ja tuli kaikeksi onneksi dokumentoituakin parin kamerallisen ystävän avustuksella. Pysykää siis vielä mukana siellä näytön toisella puolen! Kyllä täältä vielä palataan!

Pihalla, palaan pian.

Ahmija on hetken luovalla tauolla ja keskittyy kokkailun sijaan erinäisiin keskeneräisiin projekteihin, kuten mm. operaatioon "kivikkoisesta voikukkien valtaamasta viidakosta keittiöpuutarha".

sotatila on julistettu.

Ihanaista alkavaa kesää kaikille lukijoille! Kyllä täältä vielä palataan hellankin äärelle!

"pääsis jo ulos!"

"mini"tomaatit mallia "hontelo"

ikkunoilla on ruuhkaa..

..pimeät pöydänalusetkin on valjastettu taimikasvatukseen

kyllä tästä vielä puutarha syntyy!

Ahmija ravintolapäivässä 19.5.

Ravintolapäivään* 19.5.12 ruokaelämyksiä oluesta!

Maltaiden maanläheistä makeutta ja humalakäpyjen aromaattista katkeruutta nyt siis myös lautasella:

Ravintola Humaloitu Hanhi tarjoilee yllättäviä makuelämyksiä käyttämällä jokaisen tarjolla olevan annoksen valmistukseen kotimaisia käsityöoluita. Jyväskylän Lutakon idyllisen vanhan tehtaan piipun juurelle avautuvasta pihakeittiöstä nostellaan maisteltavaksi pieniä ruoka-annoksia suolaisesta makeaan. 

Maltaisina makuina (muutokset mahdollisia):

vehnäolut-mozzarellaa hedelmäisellä salaattipedillä
vegaanisena vaihtoehtona vehnäolut-tofua

kermaista valkosipulikeittoa ja saaristolaisleipää

schwarz-paahtopaistia, marinoitua paahdettua punajuurta ja suppilovahverohilloketta
vegaanisena vaihtoehtona schwarz-seitania

porter-suklaakakkua
vegaanisena vaihtoehtona porter-suklaavanukasta

juomana kotipanimomestareiden kotikaljaa

Annosten hinta 3-6eur kpl.

Piippukatu 3, Jyväskylä (piha), lauantai 19.5.12 klo 14-17 

TERVETULOA!

(PS. Oluista kiinnostuneille janoisille ruokailijoille tiedoksi: aivan ravintolamme välittömässä läheisyydessä satutaan viettämään samaan aikaan myös pienpanimofestareita! Paikalla näytetään myös Suomen peliä, eli lätkän seuraajatkin voivat lähteä kotisohvalta liikenteeseen!) 

*Ravintolapäivä on yhden päivän kulinaarinen karnevaali ruoka- ja kaupunkikulttuurin puolesta. Tapahtuman tarkoituksena on kannustaa ihmisiä perustamaan ravintoloita yhden päivän ajaksi. Ravintolapäivän ytimessä on yhdessä tekeminen, nauttiminen ja ilonpito! Ravintolapäivänä jokaisella on mahdollisuus toteuttaa unelmansa tehden samalla kotikaupungistaan paremman paikan elää. (www.restaurantday.org, https://www.facebook.com/ravintolapaiva)

Mansikkavanukas - herkkua päiväystuotteista

Hävikistä herkuksi -teeman innoittamana päätin supernaisena pelastaa oman keittiön lisäksi myös lähialueen ruokakaupat uhkaavalta hävikiltä. Sivutuotteena sain pelastettua myös lompakkoni uhkaavalta tyhjyydeltä-  parasta ennen päiväystä läheneviä tuotteita kun myydään usein varsin reilulla alennuksella! Vaikka yleensä kaivelenkin ruokakaupan hyllyiltä ne takarivin uudemmat tuotteet omaan ostoskärryyn, tällä kertaa poimin mukaani vain "huomioi päiväys!" -tarralla merkattuja tuotteita. Sillä tosiasia on, että parasta ennen päiväys ei missään tapauksessa tarkoita viimeistä käyttöpäivää! (Sekä ruokakauppojen hävikistä, että päiväyshommista pohdintaa juuri nyt myös mm. Herkkusuun blogissa.)

parasta edelleen!

Erityisesti hapanmaitotuotteiden suhteen kannattaa unohtaa mokoma päiväysmerkintä ihan kokonaan. Jos tuotteita on pidetty kylmässä (eivätkä ne ole välissä päässeet lämpenemään pöydällä/ kauppakassissa), tuotteet säilyvät todella paljon pidempään mitä kyseinen päiväys kertoo. Ei muuta kuin haistelemaan ja maistelemaan! Jos esim. maitorahka näyttää, tuoksuu ja maistuu maitorahkalta, sen voi varsin hyvin syödä! Ja jos haluaa ottaa varman päälle, sen kun vaan kuumentaa tuotteet (jotka on ensin siis maistamalla hyviksi testattu!), eli käyttää ne johonkin lämpimiin ruokiin. Itse olen tainnut lusikoida kuumentamattakin esimerkiksi turkkilaista jogurttia vielä pari viikkoa parasta ennen -päiväyksen jälkeen, ilman minkäänmoisia vatsakipuja tai muita sivuvaikutuksia. Smetana ei myöskään tunnu menevän miksikään, eikä kermaviili. Hapantuneen kerman voi myös oikein hyvin käyttää ruoanlaittoon- siitä syntyvät esimerkiksi ne parhaat hanna-tädin kaakut!

toisen hävikki on toisen herkku

Jos en tee vanhenevista maitotuotteista jonkinmoista suolaista piirasta, käytän ne oikein mielelläni vanukkaaseen. Kyseessä on eräänlainen pohjaton juustokakku, jota voi varioida lähes loputtomiin- maitotuotteiden lisäksi vanukkaaseen kun saa uppoamaan myös sekalaiset hedelmät ja/tai marjat. Makeutta säätelemällä vanukkaasta saa joko rahkamaista aamu- tai välipalaa, taikka sitten ihanan makiaa jälkkäriä. (Tolkuttoman täyttävää tämä herkku on- rasvan ja proteiinin määrät kelvannevat hiilaritietoisillekin tapauksille: reseptin maissitärkkelyksenkin kun voi ihan hyvin korvata ekstra-kananmunalla.)

Vanukas
(uunivuoallinen)

250 g marjoja tai hedelmiä
250 g hapanmaitotuotetta kuten rahkaa, smetanaa, jogurttia tms. (itse käytin kuvan vanukkaaseen kaikkia edellämainittuja sekaisin)
1 dl kermaa
2 rkl maissitärkkelystä
1 kananmuna
1 rkl tai maun mukaan hunajaa tai sokeria tai muuta makeutusta
1 sitruunan raastettu kuori (voi jättää pois tai käyttää vaikka vaniljasokeria tilalla)
0,5 dl mantelirouhetta (voi jättää pois tai käyttää jotain pähkinärouhetta)
1 rkl marsala-viiniä (voi jättää pois tai käyttää tilalla sitruunamehua, mehua, sherryä tms..)
voita vuoan voiteluun

pölyttynyt jälkkäriviinipullokin otettiin esille

Vispaa maissitärkkelys kermaan ja lisää sitten sekaan kaikki muutkin aineet. Kippaa seos voideltuun uunivuokaan tai pieniin annosvuokiin ja nosta 200 asteiseen uuniin noin tunniksi. Puolessa välissä paistumista vanukkaat kannattaa peittää foliolla/ kannella, jottei pinta tummu liikaa. Pienissä vuoissa kypsymisaika on lyhyempi (n.30 min), syvässä ja isossa vuoassa pidempi. (Vanukas on valmis kun se on kauttaaltaan hyytynyt, eli sen keskusta ei enää näytä juoksevalta- mitään kriisiä ei kuitenkaan tapahdu vaikka se jäähdyttyään olisikin jäänyt hieman löysäksi.) Nosta paistuneet vanukkaat jäähtymään ja anna niiden jäähtyä rauhassa jääkaappikylmiksi- jäähtyessään vanukkaiden rakenne paranee. Nautiskele sellaisenaan tai marjojen/ hedelmien kanssa. (Ja jos kermapurkkiin jäi vielä jotakin, voihan sen lopun vispata vaahdoksi vanukkaita kruunaamaan!)

Kirpsakka tofu-smoothie

Jos (kun) sattuu asumaan sen verran periferiassa, ettei aina auki olevia ruokakauppoja satu olemaan ihan lähietäisyyksillä, ruokahävikin minimoimisen a ja o on suunnittelu. Ja jos sattuu elämään säännöllisen epäsäännöllistä elämää, hyväkin suunnittelu - jos sitä siis edes olisi tehnyt - kosahtaa mitä suurimmalla todennäköisyydellä lähes päivittäin. Oma selviytymiskeinoni on pitää kotikeittiössä varsin laajaa perusruoka-ainevarastoa- pitkään säilyvät ruoka-aineet pelastavat nälkään nääntymiseltä niinä päivinä, kun ruokakauppaan ei kertakaikkiaan ennätä tai jaksa vaeltaa. Nopeasti pilaantuvien maitotuotteiden loppumisen varalta jääkaapista löytyykin sekalainen valikoima pitkään säilyviä soijatuotteita. Ongelmana luonnollisesti on, että jos (kun) sieltä kaupasta sitten kuitenkin ostaa säännöllisesti myös niitä maitotuotteita, jemmatavarat unohtuvat hyvin helposti jääkaapin hyllyjen takarivistöön vanhenemaan.

vielä löytyi pakastimesta viime kesän aarteita, mukana myös vapun jämäsitruunat

Kaikkein näppärin ja monikäyttöisin ruoanlaittovehje sekalaisten maito- ja soijatuotteiden hävikin ehkäisemiseen on ehdottomasti blenderi. Kun pakastimeen on vielä muistanut jemmata edellisen kesän marjoja, ja/tai jääkaappiin on mennyt unohtumaan myös jokunen sitrushedelmä, uhkaavasta ruokahävikistä syntyy äärimmäisen helposti ja vaivattomasti superterveellistä smoothieta aamiaiseksi ja/tai välipalaksi. Seuraavalla reseptillä syntyvä pirtelöinen on myös älyttömän hyvää tehojuomaa ennen tai jälkeen iltalenkkeilyn- ja maistuupa mokoma myös sen verran terveelliseltä, että vaikutus on varsin piristävä vaikkei sieltä sohvalta jaksaisikaan nousta mihinkään..

minttu oli jo hiukkasen ylikasvanut ja kuolemaisillaan

Tofu-smoothie
(n. 1,5 litraa)

300 g (paketti) pehmeää maustamatonta tofua (tilalla voi käyttää vaikka maitorahkaa)
5 dl soijamaitoa (tilalla voi käyttää mitä tahansa muuta maitoa/ maitoketta)
600 g marjoja (tässä mustikoita ja mustaherukoita)
2-3 sitruunan raastettu kuori ja puristettu mehu
kourallinen tuoretta minttua (varretkin voi käyttää)
2-3 rkl hunajaa (tai muuta makeutusta maun mukaan)

sitrushedelmistä käytetään kuorikin

Surauta ainekset blenderillä sileäksi ja kuohkeaksi pirtelöksi. Paksuutta voi säädellä nesteen määrää muuttelemalla. Ja jos settiin kaipaa kuitulisää, mukaan voi vallan  hyvin ropsauttaa pari lusikallista leseitä, seesamin- tai pellavansiemeniä tai vaikkapa mantelijauhetta.

Hävikistä herkuksi – helppo suolainen piirakka

Nyt on tunnustettava, että kuulun siihen kurjaan joukkioon suomalaisia, jotka heittävät viikoittain hukkaan aivan tolkuttomia määriä ihan syömäkelpoista ruokaa. Sen sijaan että syytäisin ansaitsemani roposet vaatteisiin, viihde-elektroniikkaan tai muuhun vastaavaan, omaan pahan tavan shoppailla hetken mielijohteesta omituisia ruhonosia, eksoottisia mausteita, kiinnostavia oluita ja houkuttelevia hedelmiä. Sillä pitäähän ihmisen syödä. (Ja juoda.) 

kaunis ja hieno ja herkku piirakka ehkäisi hävikin syntymisen

Kahden hengen talouden ongelmaksi muodostuukin liian helposti ruokahävikki: työpäivä venyy pitkäksi ja päivällinen korvataan jollain autokaistaroskaruoalla, itse valmistettavan koti-illallisen sijaan unohdummekin viettämään iltaa ravintolaan ystävien seuraan, puolison lähdettyä työmatkalle en viitsikään enää tehdä ”oikeaa ruokaa” vain itselleni jne jne. Jääkaapin mustaan aukkoon unohtuu ihan hyviä raaka-aineita, jota päätyvät sitten kuitenkin kompostiin. Älytöntä rahan tuhlausta, puhumattakaan ruokaroskaamisen ympäristövaikutuksista.

Suolaa ja hunajaa –blogin liikkeelle innostamana sekä Ahmija, että kolmisenkymmentä muuta ruokablogia* tempaisevatkin nyt toukokuussa ruokahävikistä herkkuja. Tavoitteena on saada pienennettyä omaa ruokahävikkiä, ja innostaa samalla muutakin poppoota kiinnittämään enemmän huomiota ruoan hävikin vähentämiseen. Omassa kokkailussa aihe on varsin ajankohtainen myös siksi, että opintovapaan ja lomamatkan köyhdyttämänä yritän muutenkin keskittyä pienentämään talouden ruokalaskua – mikäpä olisikaan parempi lähtökohta kuin kiinnittää huomioita siihen, että kaikki hankitut raaka-aineet käytetään hyväksi viimeistä murusta myöten?

hedelmä, pala juustoa, salaattia, kourallinen pähkinöitä ja pätkä kurkkua = lounas

Toukokuun aikana tulen taatusti pohtimaan ruokahävikin vähentämistä useastakin eri näkökulmasta, mutta näin Vappujuhlinnan jälkeen akuutein ongelma koskee jääkaapin sisusta. Kylmäkaappiin on kertynyt melkoinen kasa sekalaisia raaka-aineita, jotka ovat jo kaukana parhaimmista päivistään. Klassisia jääkaapintyhjennyspöperöitä on toki useita- pizzan ja pastan lisäksi sekalaisista ruokajämistä saa näppärästi askarreltua pikkuannoksia patoja, salaatteja, wokkeja, keittoja, erilaisia tahnoja,  munakkaita ja kaikenmoista muuta. Vain mielikuvitus on rajana!  

ylijäämävalkuaiset vaahtona + juustoraaste = pizzakuplat

Oma suursuosikkini hävikkiherkuksi on kuitenkin piirakka. Sen lisäksi, että täytteiden varioinnista voi tehdä taidetta (saksanpähkinä-banaani-sinihomejuusto vs. voikukka-savulahna-uusiperuna), piirakan erinomaisuutta puoltaa muunneltavuus myös pohjan osalta! Piirakasta kun voi näppärästi tehdä täysin vegaanisen siinä missä mahdollisimman vähähiilihydraattisenkin. Piirakka maistuu hyvältä kylmänä siinä missä kuumanakin, sen saa älyttömän näpsäkästi siirrettyä eväsrasiassa toimistoduunarin lounaaksi, ja kestääpä vielä pakastamistakin. Uhkaavasta hävikistä syntyykin siis herkkua piirakkaa!

tai sitten voi täyttää leipää

Helppo suolainen piirakka

(tavalliseen piirakkavuokaan tai irtopohjavuokaan)

täytteeksi:

pari kourallista jotakin proteiinia kypsennettynä ja pieniksi paloiteltuna

(mitä tahansa lihaa, kalaa, lintua, palkokasveja, pähkinöitä, siemeniä tms. - metwurstileikkeistä kylmäsavuloheen ja tölkki-kikherneistä rouhittuihin ja paahdettuihin suolapähkinöihin)

pari kourallista joitakin kasviksia, tarvittaessa esikypsennettynä ja pieniksi paloiteltuina

(mitä tahansa juureksia, kasviksia tai vihanneksia tai jopa hedelmiä – ruskistetusta sipulista tölkkiananakseen ja keitetystä raastetusta punajuuresta tuoreeseen kuutioituun  tomaattiin)(kovin nestepitoiset kasvikset kuten kesäkurpitsa  kannattaa paistaa nopeasti pannulla kuivemmiksi, näin valmis piirakka ei ole liian märkää)

mausteita

(suola ja pippuri riittää, sekaan voi hienontaa yrttejä tai kaapia maustekastikepurkkien pohjia mangochutneysta currytahnaan)

yhteensä 2 dl ”nestettä”

kermaa/ maitoa/ soijakermaa/ kaurakermaa/ kookoskermaa jogurttia/ smetanaa/ creme fraichea tms.

1-2 kananmunaa

(jos käyttämäsi ”neste” on paksua (jogurttia tms), 1 muna riittää, ja jos muna ei käy, käytä tilalla 2-4rkl perunajauhoja nesteeseen vispattuna)

1-2 dl juustoa

(mitä tahansa juustoa kermajuustoista homejuustoihin raasteena, muruina, kannikoina, tuorejuustonokareina tms. vegejuustoksi kasvipohjaisia juustokkeita tai tofua tms.)

Ideana on sekoittaa kasvikset ja proteiinit keskenään ja levitellä ne piirakkapohjan päälle. Sen jälkeen sekoitetaan nesteeseen mausteet, juustot ja kananmunat, ja kipataan seos piiraan täytteen päälle. Sitten vaan uuniin. Pohjataikinan resepti ja kypsennysohjeet valitaan seuraavista:

pohja 1 (sekasyöjälle)

2,5 dl vehnäjauhoja (osan voi korvata vaikka kaurahiutaleilla tai täysjyväspelttijauholla)

100 g voita

1 kananmuna

(hippunen suolaa, maun mukaan mausteita tai yrttejä)

Sekoita ainekset sekaisin tasaiseksi taikinaksi ja painele piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Täytä ja paista 200 asteessa n. 45 minuuttia. Anna jäähtyä/ vetäytyä kunnolla ennen leikkaamista, muuten piiras ei pysy koossa.

pohja 2 (karppaajalle tai gluteenittomalle)

175 g mantelijauhetta (osan voi korvata hassel- tai muulla pähkinärouheella)

1 kananmuna

50 g pehmitettyä voita tai oliiviöljyä

(hippunen suolaa, maun mukaan mausteita tai yrttejä)

Sekoita ainekset sekaisin tasaiseksi taikinaksi ja painele piirakkavuoan pohjille ja reunoille. Esipaista 175 asteisessa uunissa 10 minuuttia. Täytä ja paista täytteen kanssa 175 asteessa vielä puolisen tuntia. Anna jäähtyä/ vetäytyä kunnolla ennen leikkaamista, muuten piiras ei pysy koossa.

pohja 3 (vegaanille tai muuten maidottomalle & munattomalle)

3,5 dl vehnäjauhoja (osan voi korvata vaikkapa spelttileseillä ja kaurahiutaleilla)

0,5 dl oluthiivahiutaleita (näillä saa juustoista makua juustottomaan sapuskaan)

50 g vegaanista margariinia

2-3 rkl vettä

(hippunen suolaa, maun mukaan mausteita tai yrttejä)

Nypi jauhot ja oluthiivahiutaleet margariinin kanssa muruksi, lisää sen verran kylmää vettä, että saat taikinasta tasaista. Painele taikina piirakkavuoan pohjille ja reunoille, esipaista 200 asteessa n. 15 minuuttia. Täytä ja paista täytteen kanssa 200 asteessa vielä noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä/ vetäytyä kunnolla ennen leikkaamista, muuten piiras ei pysy koossa.

paistettua tofua ja kaikenmaailmankasviksia

*Hävikistä herkuksi –tempausta voi seurailla helpoiten asialle omistetulta facebook-sivustolta. Ja tempauksessahan ovat mukana myös seuraavat mainiot ruokablogit:
Ankerias Vipunen, Campasimpukka, Hannan soppa, Heleen’s Hobbies, Herkkusuun lautasella, Italialainen ilta ja muita nautintoja, Jauhot suussa, Jokihaka kokkaa, Kaikki äitini reseptit, Keittiökameleontti, Kivistössä, Koemaistaja, Kokit ja potit, Kokkeillaan, Kulinaarimuruja, Kädenvääntöä, Liemessä, Omenaminttu, Pata porisee, Prinsessakeittiö, Pumpkin Jam, Ruokahommia, Soppaa ja silmukoita, Sauvajyvänen, Sillä sipuli, Siskot kokkaa, Soppakellari, Soul Kitchen, Suolaa ja hunajaa, Terhin keittiössä, Thetki, Tommys köket ja Vatsasekaisin Kilinkolin.

Oluella graavattu kala

Kalan graavaaminen jos joku on hirmuisen helppoa! Ja hitto kun tulee hyvää! Ja paljon halvempaa kuin vakuumipakatut graavikalat! Itsehän halusin testata graavikalan maustamista oluella. (Postauksen otsikko on siis oikesti huijausta, ei se olut kalaa graavaa vaan suola..) Graavasin testierät siikaa ja lohta, jätin suolat ja sokerit kalan pintaan ja upotin kalat vielä muutamaksi tunniksi olueeseen maustumaan. Yksi erä kaloja uiskenteli portterissa, toisen uintinesteenä oli mukavasti humaloitu pils, jonka tiesin sopivan ainakin erinomaiseksi ruokajuomaksi rasvaisten kalasten kanssa. Lopputulos: neljän tunnin olutmarinointi jätti kalan pintaan oikein mukavan oluisen maun (porter maistui tunnistettavasti porterille ja pils pilsille), mutta läpikotaisin kala ei ehtinyt maustua. Sen verran hauskoja makuelämyksiä olutgraavauksella kuitenkin saavutettiin, että testejä tullaan jatkamaan!

humaloitu lohi

Olutgraavattu lohi/ siika

800 g tuoretta(!) lohi- tai siikafilettä, nahka tallella, ruodot poies nypittynä
2 rkl karkeaa merisuolaa
1 rkl hienoa sokeria
(tilliä, valkopippuria, sitruunapippuria tms.)
olutta (tässä testissä Sinebrychoff Porter ja VASP Prykmestar Luomu Pils)

Levitä suola ja sokeri kalan pintaan ja jos fileitä on kaksi, aseta ne päällekkäin nahkapuolet ulospäin. (Kalakauppiaalta kannattaa pyytää kalaa sushia varten- sillä konstilla kauppias tuntuu herkemmin valitsevan varmasti tuoretta tavaraa.) Kiedo kalat tuorekelmuun ja nosta jääkaappiin vuorokaudeksi. Pakettia kannattaa käännellä välillä, jotta suola asettuu kalaan tasaisesti. Kalan graavautumiseen vaadittu aika riippuu kalan paksuudesta- lihava lohi ottaa aikaa toista vuorokautta, pikkuinen siika valmistuu jo 6-8 tunnissa. Kala on graavautunut, kun liha on tasaisen läpikuultavaa. Jos hommassa on epävarma, kannattaa graavautuvaa kalaa pitää jääkaapissa mieluummin turhan pitkään kuin liian vähän aikaa. Kun kala on graavautunut, peitä se oluella. Annan maustua muutama tunti- mitä vahvemman oluen maun kalaan haluat, sen pidemmän ajan kala saa oluessa uiskennella. (Ja kannattaa huomioida, että tumma olut myös värjää kalaa, erityisesti porter-siika oli melko häiriintyneen väristä.) Nosta kalat pois oluesta, taputtele kuivaksi talouspaperilla ja leikkaa ohuen ohueksi siivuiksi.

kaksi eri pilssiä, luomuversio vei voiton maullaan

Nautiskele olutgraavattu kala esimerkiksi tuoreen tillisilpun kera saaristolaisleivän päällä. Juomaksi passaa paremmin kuin hyvin pils, tässä tapauksessa VASP Prykmestar Luomu Pils osoittautui paremmaksi kuin kelvolliseksi. (Luomu Pils oli muuten makuvertailussa huomattavasti tuota tavallista Pilssiä parempaa, myös puolison mielestä.) Periaatteessa olutta voi lisätä jo suolan ja sokerin kanssa kalan pintaan muutaman ruokalusikallisen (kuten konjakkia, viskiä tai giniä ruukataan laittaa), tässä on kuitenkin riskinä saada lopputulokseen liikaa kitkeryyttä- mikäli oluen humalan katkeruus kuitenkin makuaistia miellyttää, tällainen olutgraavaus saattaa johtaa jopa tuota käyttämääni marinointitapaa hauskempaan lopputulokseen! Testatuista kalasista omaan makuun mukavimmat yhdistelmät olivat porter-lohi ja pilsner-siika- kumpainenkin vain jäi kaipaamaan vahvempaa oluen makua.

viimeinen talvihanki kantaa vielä ensimmäisen kesäkukkaruukun

PS. Kotimaisista sisävesikaloista ihmiseen tarttuvia loisia voi ymmärtääkseni löytyä vain hauista, mateista ja ahvenista, mutta hätävarjelun liioitteluun taipuvaisena pakastin myös käyttämäni siian ennen syömistä. Tuo kaloissa elelevä lapamato kun kuolee mikäli kalaa pidetään -20 asteessa vuorokauden verran. (Tai kypsennettäessä 60 asteeseen, mikä graavauksessa ei tietenkään tule kysymykseen.) (Tietolähteenä kokkikoulu.)

Sisilia syöden ja juoden – Osa 4: Agrigentosta Marsalaan

Lomaviikon loppuosa on yleensä yhtä ähkyä. Kulttuuriähkyä siinä missä ruoka- ja juomaähkyäkin. Poikkeusta ei muodostunut myöskään Sisilian lomaviikkomme loppuosa. (Ähky-teeman mukaisesti tämä lomareissun viimeinen blogipostaus olkoon siis yhtä pitkä ja runsas kuin reissukin..) Syrakusasta suuntasimme kulkumme takaisin kohti saaren luoteisosaa. Piipahdimme pikaisesti välikaffeilla & -leivoksilla & -jäätelöillä Noton kauniissa pikkukaupungissa, josta hurruuttelimme Agrigentoon. 

mantelivanukas Notossa, Caffè Siciliassa - tätä pitää tehdä kotonakin!

Emme näin sesongin ulkopuolisena aikana olleet varanneet majoitusta etukäteen Agrigentostakaan (emme siis olleet suunnitelleet etukäteen edes mihin kaupunkiin haluaisimme majoittua), ja yllätyimmekin suuresti niistä turistimassoista jotka kaupungin olivat jo miehittäneet. (Kuulemma paikassa oli jotakin näkemisen arvoisia kivikasoja..) 

raunioiden sijaan kameraan tallentui jostain syystä vain kukkia ja leivoksia

Kiskottuamme matkalaukkujamme jonkin aikaa ja soiteltuamme läpi muutaman B&B:n, törmäsimme - sattumalta ja vahingossa - todella korkeatasoiseen Le Cinque Novelle – B&B:n. Hyvin varustellun, tilavan ja kauniin majapaikan erittäin ystävällisen ja avuliaan isännän suosituksesta valitsimme sitten myös illallispaikkamme.

todella juustoinen juustotäytteinen alkuruokalätty

Agrigenton keskustan ydinkävelykadun loppupäässä sijainnut osteria Expanificio hurmasi kiinnostavilla peri-sisilialaisilla sapuskoillaan. (Ihmettelimme hieman paikan löytäneiden turistien määrää, joka selittyi sittemmin erinomaisen ruoan lisäksi mainiolla pr-työllä jota omistaja/tarjoilijatar harjoitti varsin tehokkaasti: hän opetti lähteville asiakkaille kädestä pitäen kuinka ravintolasta olisi voinut jättää arvostelun Tripadvisoriin!) 

kinkkua, juustoa ja balsamicoa - yksinkertaista herkkua

Hauskinta viihtyisässä osteriassa asioimisessa oli ehdottomasti ruokalistan lukeminen! Meille tuotiin vain italiankieliset listat, joiden perusteella saimme yllättävän sujuvasti tilattua oikein kiinnostavan illalliskokonaisuuden. (On siis todellakin ollut hyötyä lueskella Italian ruokakulttuurista kertoneita keittokirjoja, joissa ruokalajien nimiä on mainittu myös italiaksi! Kuka vielä väittää että keittokirjojen lukeminen on ajan tuhlausta?) 

laakerinlehdet vartaassa antoivat mahtavan maun

Ruoka Espanificiossa oli todella hyvää. Alkupaloiksi nautiskeltiin jonkinmoinen smetanalla ja kinkulla täytetty lettu, sekä juusto-kinkkutaskuja. Pääruoaksi kiskaisin nero d’avola –viinissä  kylvetetyn vasikan entrecoten, ja puoliso herkutteli aivan mielettömän herkullisilla involtineilla, lihakääryleillä. Jälkiruokana testasin kummallisen pistaasi-couscousin, jonka olisin luokitellut kyllä enemmän johonkin aamupuuro-genreen.. 

pistaasicouscous ja malvasia-viintä snapsilasissa

Agrigentonkin yöelämä pyöri meidän osaltamme lähinnä yltiötukevaa illallista sulatellen. Oikeastaan kaikki lomareissumme illat kuluivatkin erilaisia digestiivejä maistellen. Lasiin päätyivät yleensä grappat ja sambucat, vaikka testattua tuli myös hupsu mandariiniviina ja hirveääkin hirveämpi Cynar – artisokkalikööri. 

sambuca jääpalalla virkisti kummasti

Hassua muuten sinänsä, että vaikka jokaisessa kadunkulmassa oli myynnissä tuoretta latva-artisokkaa (sitä myytiin myös maanteiden varsille pysäköidyistä lava-autoista), kyseistä herkkua ei löytynyt yhdenkään ravintolan listalta muussa kuin tuossa edellä mainitussa katkero-muodossa! 

artisokkaa myytiin kaikkialla, mutta ruoaksi valmistettuna sitä ei löytynyt mistään

Agrigentosta suuntasimme reissumme viimeiseen kohteeseen, Marsalaan. Muuten melko vaatimaton pikkukaupunki sattui sijaitsemaan sen verran lähellä lentokenttää, että tuntui varsin loogiselta nautiskella reissun viimeiset, maailman kuulut jälkkäriviinit kyseisessä kaupungissa. (Lomareissun autoilukokemuskin huipentui Marsalaan, jossa älykkäinä turisteina onnistuimme eksymään autolla hyvin kapealle kävelykadulle – kyllä vaan kelpasi katsella kävelykadun nähtävyyksiä autolla ajaen..) 

grillo-rypäleestä maistiaista La Sierena Ubriacassa

Marsalasta löytyikin mainio paikka viinien maisteluun: enoteca La Sirena Ubriaca, ”juopunut merenneito”. Omistajatar maistatti viinien lisäksi erilaisia pikkusyömisiä: tiskille oli nostettu esille ihana pikkukippomeri paikallisia tahnoja ja dippejä (pistaasipesto nam!), oliiveja, juustoja ja salameita. Maistellut viinit valittiin toiveidemme perusteella (minulle kuivia marsala-viinejä ja valkkareita, puolisolle hedelmällisempiä tapauksia), ja maistelun lisäksi saimme kuulla myös juttua viinien tuottajista. Luonnollisesti ne parhaat tapaukset olivat pientuottajien rajoitetuista pikkueristä, ja pullojen hinnat olivat myös sen mukaisia.. 

porkkana-appelsiini-mantelipesto ja mieletön marsala

(Unohdin muuten mainita edellisessä postauksessa, että myös Syrakusasta löytyi vastaavanalainen enoteca viinien maisteluun: Solaria Vini & Liquori, josta sai myös erinomaista pikkupurtavaa (reissun parhaat salamit!)  lasillisen seuraksi. Valikoima oli varsin laaja, mutta asiakaspalvelu aivan liian hidasta.)

lasillinen kanssa voi maistella "muutaman" pikkuherkun Solaria Vini & Liquorissa

Täytyy sanoa, että odotin Sisilian reissulta jonkinlaisia ahaa-elämyksiä nimenomaan viinien suhteen. Vaikkei kukaan blogin lukija ehkä uskoisi, kyllä oluen juoja ymmärtää jotakin myös viinien päälle.. Olen kuitenkin kokenut viinien opiskelun turhan haastavaksi: vahvan alkoholiprosentin ja pullojen suuren koon vuoksi viinien maistelu vaatii enemmän aikaa ja rahaa kuin vastaava oluiden kanssa, ja erityisesti niiden täydellisten ruoka&juoma- yhdistelmien löytäminen on oluiden maailmasta ollut huomattavasti helpompaa kuin viinien.. Omat suosikkiviinini ovat aina olleet vahvoja ja voimakkaita (mainittakoon esimerkkinä, että ihan ensimmäiset suosikkini olivat maanläheiset unkarilaiset Egri Bikaverit ja Tokajit). 

pakollinen bulkkilager kelpasi janoon

Koska pidän valtavasti syrah/shiraz –rypäleestä, odotin kovasti Sisilian nero d’avolaa -  kyseiset viinit osoittautuivatkin varsin mukaviksi yhtäaikaisessa pehmeässä makeudessaan ja hupsussa pippurisuudessaan.

pikkuisen hintavammat viinit olivat varmempia valintoja

Sisilian viinikokemukset olivat kuitenkin pääosin pettymyksiä – yhtään suursuosikkia lukuisista maistelluista viineistä ei löytynyt, ja kotiin tuotiinkin tuliaisina pääasiassa kuivempaa marsala-viintä, jota Alko ei jostain syystä suostu ottamaan valikoimaansa. (Kuiva marsala on täydellistä ruoanlaittoon- makea tapauskin tosin sopii upeasti jälkiruokakokkailuun!)

sitruunapuumaisemat pullotettuna

Marsala-viinien suhteen laatu tuntui olevan korkea myös halvemmissa pulloissa, nero d’avolaa taas löytyi ihan laidasta laitaan. Valkkaripuolelta mieleen jäi ainoastaan catarratto – rypäle, joka maistui juurikin niiltä auton ikkunoista nähdyiltä aurinkoisilta sitruunapuulaaksoilta. 

tässä vasta puolet Garibaldin alkupaloista

Ja jottei Marsalan visiitti olisi mennyt yhdeksi jälkiruokaviinien litkimiseksi, tottahan me myös söimme! Ehdottomasti reissun paras lounas löytyi Trattoria Garibaldista, joka oli selkeästi myös paikallisten herkkusuiden suosikki. 

pääruoan lisäkkeet piti tilata erikseen jos sellaisia halusi

Alkupalaksi sai kasata lautasellisen ihania pikkuherkkuja runsaasta seisovasta pöydästä – simppelit marinoidut kasvikset maistuivat yhtä mahtavilta kuin erilaiset kalat ja äyriäisetkin. Pääruoaksi maistelin marsalassa haudutettuja vasikan leikkeitä (upeaa!) ja puoliso sai vihdoin viimein sen lasagne-lautasellisensa, jota oli pitkin reissua jo haikaillut.. Garibaldista löytyivät myös loman parhaat leivät: runsaskätisesti fenkolilla maustettu, hieman hapahko rapeakuorinen leipä maistui sen verran hyvältä, että sitä on yritettävä vielä leipoa kotonakin.

fenkolilla ja seesaminsimeneillä maustettu herkkuleipä

Kaiken kaikkiaan lomareissu oli äärimmäisen herkullinen! Suosittelen oikein lämpimästi Sisiliaa kiireettömäksi nautiskelulomakohteeksi kaikille italialaista keittiötä arvostaville! Eniten reissusta saa irti vuokraamalla auton ja kiertelemällä rauhallisesti pikkukaupunkeja, mutta näkemistä ja maistelemista riittää taatusti myös suuremmissa kaupungeissa. Hintatasoltaankin saari on kohtuullinen, mikäli malttaa lähteä reissuun sen kuumimman lomasesongin ulkopuolella. Ruokapaikkoja löytyy myös moneen budjettiin, eikä hinta todellakaan ole aina se laadun tae: pystybaarista hotkaistut halvat arancinit olivat omaan makuuni paljon herkullisempia kuin kalliimmissa ravintoloissa maistetut pasta-annokset.

aina on tilaa ricotta-juustolla täytetyille pikkuleivonnaille

Sen lisäksi, että matkalaukkuun valikoi vatsan seudulta mahdollisimman löysiä vaatteita, mukaan kannattaa ehdottomasti ottaa sanakirja- ilman omaa espanjan kielen (tarpeeksi lähellä italiaa) hataraa osaamistani olisimme joutuneet turvautumaan sanakirjaan lähes jokaisessa majoitus- ja ravitsemisliikkeessä. Sisiliaanot olivat kaikkialla valtavan ystävällisiä ja avuliaita - kiitokset esim. Bronten hedelmäkauppiaalle, joka ei suostunut ottamaan senttiäkään rahaa vastaan appelsiinipussista! Ja jostain kumman syystä se päätön liikennekulttuurikin alkoi loman loppua kohden tuntua yllättävän sujuvalta ja jopa turvalliselta- liekö sitten johtunut pelkääjän penkillä istuneen maistelemista mahtavista jälkiruokaviineistä, tai cannolien ahmimisen aiheuttamasta suloisesta sokerihumalasta..

appelsiinipuita kasvoi kaikkialla

Nyt aloitetaan sitten paluu arkeen. Yltäkylläisen lomareissun jälkeen lompakko on sen verran tyhjä ja farkkujen vyötärö sen verran kireä, että ahmijan keittiössä tullaan taatusti keskittymään vaihteeksi kasvispainotteisempaan ja mahdollisimman edulliseen herkutteluun.