Piimä-cotta ja porkkanahilloke

Kermahyytelö on ihanaa! Vaikka ateria olisi ollut kuinka raskas tahansa, pieni annos panna cottaa ja raikkaita marjota tai hedelmiä mahtuu jälkiruokamahaan aina! Vaniljatangolla maustettua pannacottaa marsala-marinoiduilla mansikoilla tai valkosuklaa-pannacottaa vadelmilla tai kookosmaitoon tehtyä versiota limellä maustetulla omenakompotilla tai mitä vaan! Löysin mainiosta Tessa Kiroksen keittokirjasta ”Hillasoilta oliivilehtoihin – ruokaohjeita maailmankylästä” (WSOY 2006) reseptin piimään tehdystä vanukkaasta. Kirjassa piimävanukkaan kanssa tarjotaan vesimeloni-ruusunlehtihilloketta, mutta itseäni houkutteli kokeilla onnistuisiko hieman suomalaisemman hillokkeen keittely makeista porkkanoista.

Piimähyytelö

(4-6 annosta)

4 liivatelehteä

2dl kermaa (alkuperäinen ohje 2,5dl)

100g sokeria

2tl aitoa vaniljasokeria tai vaniljatanko (alkuperäisessä ohjeessa vanilja-aromia)

5dl piimää (alkuperäinen ohje 4,5dl)

Laita liivatelehdet väljään kylmään veteen likoamaan. Keitä kattilassa kermaa, sokeria ja vaniljaa kunnes sokeri on kokonaan sulanut. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita kuumaan kermaan liivatelehdet joista vesi on puristeltu pois. Anna jäähtyä hetkisen, sekoita välillä. Lisää seokseen piimää ja sekoita kunnolla. Jaa seos suoraan kauniisiin annoslaseihin, taikka vuokiin joista valmiin hyytelön voi kumota lautasille. Anna hyytyä jääkaapissa muutama tunti. Mikäli haluat kumota hyytelön, kasta annoskupit nopeasti kuumaan veteen ennen kumoamista.

joku voisi luulla etteivät piimä ja porkkana ole jälkiruokaa

Porkkanahilloke

300g makeita porkkanoita

1,5dl appelsiinimehua

1dl vettä

1 sitruunan kuori raastettuna

1 appelsiinin kuori raastettuna

60g hillo-marmeladisokeria

Pilko porkkanat pieniksi kuutioiksi, raasta sekaan sitruunan ja appelsiinin kuoret ja keitä appelsiinimehun ja veden seoksessa kannen alla pehmeiksi. Lisää sekaan hillo-marmeladisokeri ja keitä vielä kymmenisen minuuttia. Anna jäähtyä, tarjoa piimävanukkaan kanssa.

vaihtelua mansikkahillolle

Paahtopaistia porter-kastikkeella, kanelista bataattia ja paistettua lehtikaalta

Saan ihan hulluja kicksejä yhden naisen kokkisotimisesta! Otetaan sekalainen valikoimia sekalaisia raaka-aineita ja ruvetaan hommiin. Jos aikaa on, selataan keittokirjoja ja sovelletaan kiinnostavia reseptejä (tai yleensä löydetään monta pitää-kokeilla-reseptiä muttei mitään olemassa oleville raaka-aineille olevaa..) Parin tunnin päästä kutsutaan joku sopiva uhri pöydän ääreen ja katsellaan muuttuuko uhrin ilme kauhunsekaiseksi ovea pälyileväksi irvistykseksi vai nouseeko kasvoille hämmästynyt ”tämähän on hyvää” –virne. Aina yhtä hauskaa! Parhaimmillaan lopputulos on toistamisen arvoinen, pahimmillaan "joutuu" tilaamaan herkullisen pizzan suoraan kotiovelle lähipizzeriasta. (Jälkimmäistä ei ole tainnut vielä tapahtua, vakio uhrini (avoke) kun on ärsyttävän kaikkiruokainen..)

Tänään pikkuisen krapulainen ahmija aloitti aamun toteamalla avokkeen varustaneen jääkapin kahdella bataatilla ja pikkuisella palasella naudan paistia. Aamukahvia siemaillessa tuli selattua iso kasa keittokirjoja ja päivän pakollinen neljän seinän sisältä poistuminen suuntautui markettiin hankkimaan uutta paistolämpömittaria rikkoutuneen tilalle. Samalla mukaan tarttui syksyn kenties viimeiset lehtikaalit. Naudanpaistin, bataattien ja lehtikaalin lisäksi asetin henkilökohtaisen kokkisotani lisähaasteeksi käyttää jo jonkin aikaa sitten äidiltäni lahjaksi saamaani Lekuen höyrykäärettä.

pikkupaisti mahtuu juuri ja juuri pikkuiseen höyrykääreeseen

Paahtopaistia höyrykääreessä

(n. 3 annosta)

puolen kilon naudan paistipala

juoksevaa kasvirasvaseosta tms

suolaa, mustapippuria

Ota paisti huoneen lämpöön suunnilleen tunniksi. Huuhdo liha ja kuivaa se talouspaperilla. Käytä paistipalaa kuumalla paistinpannulla pienessä määrässä rasvaa molemmin puolin kunnes se saa kauniin värin. Hiero ruskistetun paistin pintaan myllystä suolaa ja mustapippuria. Tökkää paksuimpaan kohtaan lämpömittari, asettele paisti höyrykääreeseen tai paistopussiin ja laita uuniin n. 125 asteeseen kunnes paistin sisälämpö on 55 astetta. (Meidän uunissa höyrykääreessä puolen kilon paisti kypsyi tähän alle tunnissa) Ota paisti pois uunista ja anna vetäytyä höyrykääreessä  ainakin viisitoista minuuttia (sisälämpö nousee vielä tässä vaiheessa n. 60-65 asteeseen). Leikkaa poikkisyittäin ohuiksi siivuiksi.

höyrykääreessä paisti jää mukavan meheväksi

Kanelinen bataattilisäke

 (n.3 annosta)

400g bataattia kuorittuna ja pestynä

1rkl oliiviöljyä

20g voita

50g sokeria

1tl kanelia

0,5tl suolaa

pari suikaletta pestyä sitruunan kuorta

puolikkaan appelsiinin mehu

vettä

Viipaloi bataatti puolen sentin viipaleiksi. Laita viipaleet kattilaan kaikkien muiden ainesten kanssa ja kaada päälle vettä sen verran että bataatit hädin tuskin peittyvät. Hämmennä ja kuumenna kiehuvaksi. Kun neste kiehuu, alenna lämpöä ja jätä kannen anne hautumaan 15 minuutiksi. Ota sitten kansi pois, hämmennä varovasti ja anna sitten kiehua hiljalleen 40 minuuttia. Tässä vaiheessa älä hämmennä bataatteja etteivät ne hajoaisi- heiluttele vain kattilaa varovasti ettei mikään pala pohjaan. Valmiina bataatit ovat reilusti kypsiä mutteivät kuitenkaan puuroa- neste on tiivistynyt makeaksi kastikkeeksi.

 (alkuperäinen resepti kirjasta ”Hillasoilta oliivilehtoihin – ruokaohjeita maailmankylästä” Kiros, Tessa WSOY 2006)

appelsiini ja kaneli maustavat makean bataatin lähes jälkiruokamaiseksi

Paistettua lehtikaalta

(n.3 annosta)

n.1 litra suikaloitua lehtikaalta (poista kaikkein kovimmat lehtiruodit)

1 pieni porkkana suikaloituna

1 pieni omena suikaloituna

ruokalusikallinen voita

1dl vettä

ruokalusikallinen tummaa balsamicoa

Sulata voi pannussa, pyörittele siinä porkkanaa ja kaalia muutama minuutti, lisää vesi ja balsamico ja hauduta kunnes kaali on kypsää. Mausta mustapippurilla ja suolalla ja lisää kypsymisen loppuvaiheilla omenasuikaleet.

(alkuperäinen resepti kirjasta ”Talvitunnelmia” Bergenström Anna & Fanny, Otava 2000)

balsamicon makeus taittaa mukavasti lehtikaalin väkevyyttä

Porter-kastike paistille

Halusin tehdä paistille vahvan makuisen ruskean kastikkeen joka ei säikähtäisi bataatin imelyyttä eikä lehtikaalin väkevyyttä. Pelkkä lihaliemeen tehty ruskea kastike olisi vähän turhan tylsä, joten päätin testata kuinka toimisi punaviinikastike jossa punaviini olisi korvattu oluella. Ikävä kyllä tummien ruuanlaitto-oluiden valikoima rajoittui jääkaapissa yhteen porter- pulloon. Seuraavan kerran käyttäisin kastikkeeseen jotain hieman miedompaa olutta, ehkäpä Guinnesia..

 

kastikkeeseen hieman liian väkevää

Porter-kastike

(n.3 annosta)

1rkl voita

1rkl hienoksi hakattua punasipulia

valkopippuria myllystä

0,5rkl tomaattipyreetä

1rkl vehnäjauhoja

2dl vettä + puolikasta lihaliemikuutio (tai valmista lihalientä/ paistolientä)

0,5rkl vähäsuolaista soijakastiketta

1dl portteria

mustapippuria myllystä

jäähtyneen kastikkeen kuvat ovat aina yhtä houkuttelevia..

Sulata puolet voista ja kypsyttele siinä sipulia, valkopippuria ja tomaattipyreetä muutama minuutti. Ripottele sekaan jauhot ja vispaa sekaan kylmä vesi. Kiehauta koko ajan sekoittaen ja lisää sitten liemikuutio, soijakastike, olut ja mustapippuri. Keitä 10-15 minuuttia kunnes kastiketta on enää 2dl. Tarkista maku, lisää tarvittaessa musta- ja/tai valkopippuria, ota kattila pois liedeltä ja lisää vielä loput voista kiillottamaan kastike.

 (ohje muokattu punaviinikastikkeen reseptistä Tammen Keittokirjasta (Tammi 2002) 

Kokonaisuutena ateria oli varsin hauska! Imelän mausteiset bataatit, väkevä lehtikaali ja voimakas ruskea kastike yhdistettynä ihan vain suolalla ja pippurilla maustettuun paahtopaistiin maistui kurpitsalyhdyn valossa piristävän erikoiselta. Seuraavalla kerralla vähennän bataattien sokerin määrää ja vaihdan kastikkeen oluen johonkin pikkuisen miedompaan.. 

sopii myös halloween-päivälliseksi

Mausteinen nauris-porkkanakakku Kekriin

Tykkään ihan hullun lailla naamiaisista. Näinä päivinä on ajankohtaista pistää silmiin valkoiset piilolinssit ja suuhun vampyyrinhampaat. Kynttilälyhdyksi koverretaan marketista hankittu halloween-kurpitsa (josta hedelmäliha on ikävä kyllä jalostettu olemattomiin) ja taas on yksi mainio tekosyy istua iltaa ystävien kanssa! Ruokalistalle pääsevät älyttömän väriset ja näköiset asiat kuten vaikka mantelilastu-rusina-kärpäsillä ja oranssilla marsipaanilla päällystetty kurpitsatäytekakku, todella kammottavan makuinen salmiakki-sitruuna-juustokakku ja monet muut ”herkut”. Tällä kertaa aikataulu ei kuitenkaan kannustanut kovin ihmeellisiin virityksiin. Halloween-kekkereiden tuomisiksi rakentui Kekrin eri sadonkorjuujuhlan henkeä kunnioittava nauris-porkkanakakku.

ledi-kynttilän kanssa voi laittaa hatunkin päähän

Halusin kokeilla yhdistää pieniä ja makeita kaskinauriita mausteiseen klassikkoon, porkkanakakkuun. Muuntelin löytämäni lupaavan porkkanakakkuohjeen hieman nauriimmaksi ja mausteisemmaksi. Ensimmäinen naurisvoittoinen kokeilu maistui valehtelematta ihan hirveälle. Toiseen erään laitoin vain pikkuisen naurista ja vähän omenaakin, johan alkoi toimia!

4 munaa

1dl saksanpähkinäöljyä

1dl vaaleaa seesamöljyä

3,5dl fariinisokeria

n.6dl porkkanaraastetta

n.1dl omenaraastetta

vajaa  1dl naurisraastetta

1rkl hunajaa

1dl mantelirouhetta

1dl mantelijauhetta

2,5dl vehnäjauhoa

2dl täysjyväspelttijauhoa

2tl leivinjauhetta

1tl ruokasoodaa

3tl kanelia

1tl kuivattua inkivääriä

1tl pomeranssin kuorta

1tl neilikkaa

vähäsen maustepippuria myllystä

vuoan voiteluun juoksevaa kasvirasvasekoitetta ja ruiskorppujauhoja

kynttilänvalossa näyttää aika tummalta

Esikypsytä naurisraastetta hunajan kanssa mikrossa muutama minuutti. Sekoita porkkana- ja omenaraasteeseen. Mittaa mausteet öljyjen sekaan maustumaan.

Vaahdota muna ja sokeri, vatkaa sekaan mausteöljy, lisää sekaan keskenään sekoitetut kuivat aineet ja viimeiseksi raasteet. Paista voidellussa vuoassa 175 asteessa n. 30min (isompi kakku varmaankin tunnin)

koristeet vielä puuttuvat

Ainoa oikea päällyste tähän kakkuun on vuolukermainen tahma:

80g voita

120g smetanaa

n. 5dl tomusokeria

3tl aitoa vaniljasokeria

Sulatetaan voita pehmeäksi (ei juoksevaksi!) ja sekoitetaan kaikki sekaisin. Päällysteen voi pistää jääkaappiin jähmettymään hetkeksi jos tuntuu liian löysältä tai sitten lisäillä tomusokerin määrää.

Levitetään jäähtyneen kakun päälle ja ripotellaan koristeeksi mantelirouhetta.

Kakkua kannattaa maistaa vasta seuraavana päivänä jotta maut tasaantuvat.

Kaalirapi ja kaskinauris lihapadassa

Tunnustan että kasvissyöjästä lihansyöjäksi ruvettuani minulla on melkoisia vaikeuksia oppia pitämään porsaan mausta. Nautakin maistuu kirjaimellisesti tympeältä. Yksi rakas ystäväni opetti jo ajat sitten, että kun jotakin asiaa on maistanut 60 kertaa, se alkaa maistua ihan hyvälle. (Olen tällä logiikalla oppinut tykkäämään mm. tonnikalasta ja sinihomejuustosta..) Vanhempieni hyvältä ystävältä on taas lähtöisin viisaus ”kielen mitta matkaa” – jos joku asia maistuu suussa hetken pahalle, ei sitä mahassa enää huomaa.. Olenkin päättänyt oppia tykkäämään naudasta ja siasta ruokana ilman lihan luontaisen maun peittävää voimakasta maustamista.

lila ja vihreä kaalirapi ja ihanan pikkuisia kaskinauriita

Tänään lähikaupassa sattui olemaan tarjouksessa karjalanpaistilihaa joka sisälsi suunnilleen puolet ja puolet kumpaakin edellä mainituista. Kotoa löytyi kaskinauriita, kyssäkaalia eli kaalirapia, ja paljon porkkanoita. Lisäksi jääkaapin hyllyllä nökötti pullo Sinebrychoffin uutuutta, Suklaista lageria, joka ei sellaisenaan nautittuna tarjonnut oikeastaan minkäänlaista elämystä. 

kuulostaa paremmalle kuin maistuu

Eipähän siinä sitten muuta kuin kaikki pataan ja pientä arvontaa maustehyllystä:

Juureva lihapata

700g karjalanpaistilihaa (nautaa ja possua)

yksi iso sipuli lohkottuna

rasvaa paistamiseen

ripaus muskottipähkinää

pari laakerinlehteä

1-2tl kuivattua timjamia

mustapippuria ja suolaa

pullo suklaista lageria

n.200g kyssäkaalta

n.200g porkkanaa

n.200g naurista

1rkl hunajaa

1tl kuivattua timjamia

väriä pannulla ja päälle mausteita

Ruskista lihat paistinpannussa pienessä määrässä rasvaa, lisää mukaan myös sipulilohkot. Rouhi myllystä päälle mustapippuria ja suolaa, ripsuttele päälle maltillisesti muskottipähkinää, pari teelusikallista kuivattua timjamia ja pari laakerinlehteä. Tyhjennä pannu kannelliseen uunipataan. Huuhtele paistinpannu oluella ja kaada oluetkin lihojen päälle. Kansi päälle ja uuniin 200 asteeseen reiluksi pariksi tunniksi- sekoita lihoja välillä etteivät päällimmäiset kuivahda.

ja olut kuohuaa!

Reilun parin tunnin päästä sekoita lihojen sekaan pilkotut juurekset joihin on sekoitettu ruokalusikallinen juoksevaa hunajaa ja teelusikallinen timjamia. Kyssäkaali kannattaa pilkkoa vähän muita pienemmäksi. Kansi päälle ja takaisin uuniin 200 asteeseen niin kauaksi aikaa kunnes juurekset ovat kypsiä mutteivät kuitenkaan mössöä (n.40min).

vahvoja juurevia makuja hunajaisesti

Ei hullumpi! Liekö muskotin, nauriin ja hunajan yhdistelmä joka kesytti possun vai olut- kyllä näillä eväillä vielä lihansyöjäksi opitaan!

maku on onneksi hieman kuvaa terävämpi

Hunajainen puolukkarahkajäädyke

Olen syönyt ihan tolkuttomia määriä jäätelöä elämäni aikana. Enkä nyt ollenkaan liioittele. Jäätelö on aina kuulunut niihin peruselintarvikkeisiin joita on oltava kotona. Jäätelöllä juhlistetaan mitä tahansa merkkipäivää, tv:stä tulevaa lempisarjaa, lauantai-iltaa, sitä syödään lohturuokana kaikkiin kiputiloihin (henkisiin ja fyysisiin), sillä piristetään sateista maanantaita tai nautitaan suoraan purkista puistonpenkillä jne jne. Kulutus on tasaista huolimatta siitä onko ulkona helle vai pakkanen. Eikä sitä syödä kerralla paria lusikallista vaan ainakin puoli litraa. En ole kuitenkaan jostain syystä koskaan innostunut tekemään jäätelöä itse – jäätelökone puuttuu ja jäätelön valmistumisen odottelu edellyttäisi kärsivällisyyttä jota minulla ei ihan hirveästi ole. Tai ei oikeastaan ollenkaan.

Hiljattain elimistöni kuitenkin ilmoitti että jäätelön syöntiä voisi vähentää – laktoosi ei enää tunnu pilkkoontuvan. Tiedän kyllä että jäätelöitä saa jo vaikka minkä makuisina myös laktoosittomina/ vähälaktoosisina tai kokonaan maidottomina (tofua, riisiä ja kauraa). Tiedän myös että jäätelö on yksi lisäainekyllästetyimpiä elintarvikkeita eikä näin ollen ehkä parasta päivittäistä herkkua. Ajattelin siis ruveta suosimaan jäätelön sijaan vaihteeksi jotakin muuta. Yksi suosikkijäätelöistäni on ollut annos vaniljakermajäätelöä jonka päälle lapotaan puolukkasurvosta ja lorautellaan reilusti juoksevaa hunajaa. Uskokaa tai älkää, mutta hunajan kukkainen kesän maku ja puolukoiden hapan kirpeys muodostavat vallan viehättävän liiton! (Tosin avoke syö sitkeästi jäätelönsä kotitekoisella mansikkahillolla eikä moiseen herkkuun kajoa.) Jääkaapin jämientyhjennysprojektin tuotoksena syntyi vastaavanlainen jäätelönkorvike, josta löytyy terveellisten mökin takametsistä poimittujen marjojen lisäksi hyvää vähärasvaista maitoproteiinia:

santsiannos syödään suoraan valmistusastiasta keittolusikalla..

Hunajainen puolukkarahkajäädyke

vajaa purkki maitorahkaa

muutama lusikallista löysää vaniljalla maustettua kermaa joka vielä pari päivää sitten oli vaahtoa

muutama lusikallista makeuttamatonta puolukkasurvosta

loraus juoksevaa hunajaa

Sekoitetaan kaikki ainekset ja laitetaan pakastimeen. Jos muistetaan, käydään tunnin kuluttua sekoittamassa jäädykettä ja jätetään vielä toiseksikin tunniksi pakastumaan. Veistellään kuumassa vedessä lämmitetyllä lusikalla tai jäätelökauhalla palloja kauniiseen lasiin ja lorautetaan vielä vähäsen hunajaa päälle. Herkkua! (Enkä suosittele pakastamaan tätä yhtään sen kauempaa- muuttuu kivikovaksi harkoksi)

tietämätön luulisi jäätelöksi! vallan gourmee-jäätelöksi!

Päärynäiset juustokeksit

Juuri nyt koulumaailmassa kohistaan taito- ja taideaineiden opetuksen vähentämisestä, mikä käytännössä koskee myös kotitalousopetuksen vähentämistä. Itselleni on jäänyt kotsan tunneilta lähinnä hupsuja kammotiloja tiettyjä ruokia kohtaan (raa-at silakkapihvit, leivinjauheella maustettu lihakeitto ja muut vastaavat herkut) ja näkisin, että jos mikään kasvatukseen liittyvä asia enää kuuluu vanhemmille, niin nimenomaan kotitalousopetus. Vaikka muistan peruskoulussa ottaneeni myös sitä valinnaista kotsaa lukujärjestykseeni, eipä se opetus kauheasti herätellyt intohimoja ruoanvalmistukseen tai leivontaan. Kyllä se vaan on äitiä kiittäminen ettei aikuisenakaan ole einesten varassa tarvinnut olla.

Ainut klassikko jonka olen ottanut talteen kotsanvihkosta yhdeksänkymmentäluvun puolivälin paikkeilla on juustotankojen resepti. Hullut määrät juustoa ja saman verran voita pieneen määrään vehnäjauhoja. Helppoa, nopeaa ja hyvää. Juustonhimoissani kokeilin tuunata kyseistä reseptiä vähäsen:

ihanaa maitoteen kanssa! ulkonäköönkin voisi toki panostaa..

Päärynäiset juustokeksit

100g emmental-juustoraastetta

80g juoksevaa rypsiöljyvalmistetta

1dl spelttileseitä

0,5dl täysjyvävehnäjauhoja/ spelttijauhoja

1rkl kuorimattomia seesaminsiemeniä

n.1tl kuminan siemeniä

plus päälle päärynää ja juustoraastetta

Sekoitetaan kaikki ainekset, muotoillaan taikinasta leivinpaperin päälle pieniä keksejä/tankoja, painellaan keksien päälle muutama päärynäsiivu ja ripsutellaan päälle vielä vähäsen juustoraastetta.

Uuniin 200-225 asteeseen 15-20 minuutiksi. (Rasvakammoisten ei kannata kurkkia uuniin välissä- taikina kun näyttää suorastaan harrastavan kuviokelluntaa rasva-altaissa.) Annetaan jäähtyä rapeiksi ennen kuin herkutellaan.

Juusto ja kumina pelaavat yhteen erittäin hyvin! Päärynä tuo ihanaa raikkautta ja makeudellaan tasapainottaa suolaista juustoa. Seuraavaan erään muotoilisin vähän kauniimpia ja pienempiä keksejä kuvissa olevien leipästen sijaan ja leikkaisin päärynät huomattavasti ohuemmiksi - niistä irtoava neste jättää keksin keskustan turhan pehmoiseksi.

tumma speltti saa keksit näyttämään lähes terveellisiltä

Sipsit juureksista eli palaneen käryä

En kerta kaikkiaan pysty vastustamaan suussasulavan suolaisia ja rasvaisia perunalastuja joita dipataan ihanan addiktoiviin E-koodillisiin ”lisää vain kermaviili”-dippisekoituksiin. (Luonnollisesti aloitamme vähintään kerran kuussa sipsilakon.) Sunnuntai-iltana päätin kokeilla tehdä herkut itse.

Jos perunaa ei jääkaapissa ole, otetaan porkkanaa, punajuurta ja lanttua, höylätään niistä oikein ohkaisia lastuja, kuivataan talouspaperilla ja uppopaistetaan rypsiöljyssä. Nostellaan pihdeillä kuivumaan talouspaperin päälle ja ripsutellaan päälle suolaa. Helposti hyvää! 

vasemmalla porkkanaa, oikealla punajuurta ja takana lanttua. ja kauniita hiiltymiä!

Hah. Homma olikin yllättävän vaikeaa. Jotta sipseistä saisi rapeita muttei palaneita, öljyn pitäisi olla sopivan kuumaa ja lastujen sopivan ohuita. Lopputuloksena käryävän öljyn katku koko asunnossa, hiiltyneitä juureksenpalasia ja raaka-aineiden hukkaprosentti noin 95. Ne harvat onnistuneet olivat kyllä ihan älyttömän hyviä, erityisesti punajuuri!

Oppimiskokeilun tuloksena päätin vakaasti joskus vielä onnistua juuressipsien askartelussa. Iltalenkin suuntasin kuitenkin lähikaupan sipsihyllylle..

Voi näitä rasvoja

Olen juuri tekemässä lähtöä kokkikouluun tekemään ravitsemuksen perusteiden tenttiä. Tenttiin valmistautuessa tuli taas mietittyä omaa suhdetta esimerkiksi kansallisiin ravitsemussuosituksiin. Tässä siis ihan pelkkää höpinää aiheesta minä ja rasvat:

Eilen MOT esitti taas hieman erilaista näkemystä rasvaan liittyvään keskusteluun. Pohdintaa aiheesta löytyy esimerkiksi Pro-nutritionist -blogista useassakin kirjoituksessa, Veteraaniurheilijalta, Aamiainen ruohikolla -blogista, ja Sannan sopasta.. Erittäin vilkasta keskustelua löytyy myös esimerkiksi  karppaajien keskustelupalstalta.

Minusta on hyvä että näitä aiheita käsitellään ja kyseenalaistetaan. (Erilaiset salaliittoteoriatkin ovat jopa hauskoja ja virkistäviä omalla kammottavalla tavallaan.) On kuitenkin aika väsyttävää seurata vihamielisiäkin kannanottoja aiheista ja tuntuisi vähän typerältä ottaa esim. yksittäisen tv-ohjelman perusteella äärikantoja suuntaan tai toiseen. Oma kantani on kliseisesti luottaa maalaisjärkeen, pysyä kultaisen keskitien kasvirasvareunassa ja yrittää pitää kohtuus kaikessa. 

kuvastahan puuttuvat luontaiset lähteet kuten pähkinät ja siemenet, avokado, kalat, lihat, juustot jne

Näkemykseni terveellisistä/epäterveellisistä rasvoista perustuu yhdellä tärkeällä koehenkilöllä tehtyyn testiin: oma kokonaiskolesteroliarvoni lähes kymmenen vuoden kasvissyönnin jälkeen oli 4,5 josta paha LDL vain 1,8. Tuolloin ruokavalioon kuului monipuolisen kasvisruuan lisäksi munia, vähän kalaa (ja kalaöljyä purkista), reilusti vähärasvaisia maitotuotteita, rasvana margariineja & kasviöljyvalmisteita & kasviöljyjä, kermana kasvirasvavalmisteita kuten soijakermaa. Kaiken kaikkiaan ruuat olivat suhteellisen vähärasvaisia- leivän päällekään en tykännyt laittaa juuston lisäksi minkäänlaista lisärasvaa ja opiskelijabudjetilla juustojen syöntikin oli aika maltillista. Suunnilleen vuoden päästä kolesteroliarvojen mittauksesta otin ruokavaliooni mukaan myös reilusti kalkkunaa ja kanaa, oikeaa voita ja kermaa (ja sitä margariinia leivän päälle) sekä jonkin verran punaista lihaa. Ja arvatkaas mitä- vuoden tämmöistä sekaruokavaliota noudatettuani kolesteroliarvot olivat pompsahtaneet: 5,6 josta paha LDL 3,6! (Mainittakoon että kumpikin ruokavalio on ollut suhteellisen vähähiilihydraattista mitä tulee puhdistettuihin sokereihin, valkoisiin jauhoihin, perunaan, pastaan ja riisiin jne)

Nykyään pyrin suosimaan tyydyttymättömiä kasvirasvoja käyttäen voita ja kermaa tiettyihin herkkuihin (leivontaan, juhlaruokiin). Useimmat maitovalmisteet valitsen vähärasvaisina mutta esim. juustojen rasvapitoisuuksia en edes lue. Paistinrasvana käytän rypsiöljyä tai juoksevia kasvirasvavalmisteita ja leivän päällä kasvimargariinia tai kasviöljyä. Arkiruokaan lorotetaan soijakermaa, juhlaruokaan kuohukermaa. Olen järkeillyt että se rasvan kokonaismäärä ei ole niin merkittävä kuin se rasvan lähde. Jos aamiaiseksi on pekonia ja munia, lotraan sitten seuraavaan ruokaan reippaasti hyvää kasviöljyä pitämään balanssin kunnossa. Yritän muistaa käydä mittuuttamassa kolesteroliarvoja taas suunnilleen vuoden päästä ja katsoa mihin suuntaan ne ovat nykyruokavaliolla menossa. Eihän sitäkään tiedä minkälaisia kolesteroliarvoja sitä edes vuoden päästä optimaalisiksi suositellaan..

Sienipaneroitu kuha, maa-artisokat ja balsamicotomaatit

Meillä on ehdottomasti kaupungin paras lähikauppa. Palvelutiskiltä saattaa löytyä lähituottajien lammasta siinä missä lähialueilta pyydettyä kalaa ja vieläpä erittäin hyvää palvelua! (Liharuokiin vasta totuttelevalle ex-kasvissyöjälle on mm. kärsivällisesti keskellä neljän ruuhkaa kerrottu hymyillen mitä ihmettä voisikaan tehdä porsaan lavasta ja miksei poron verta saa ostettua tilaamallakaan.) Kaiken hyvän lisäksi kauppias osaa arvostaa olutta. Tänään lähikaupasta tarttui mukaan tuoretta kuhaa, vasta jauhettua hirvenlihaa, syksyn sadon maa-artisokkia sekä kyssäkaalta. Pyöränkoriin mahtui myös kauppiaan valitsema viikon olut, Sinebrychoffin uutuus Suklainen Lager maisteltavaksi jälkiruokana.

 kukkopillin, possun ja ties minkä malliset mukulat herättivät hilpeyttä kunnes ne piti kuoria

Olen jo pidemmän aikaa halunnut kokeilla Sillä Sipulin huippuideaa käyttää kuivattuja sieniä kalan panerointiin. Ajattelin suppilovahveroiden maun sopivan hienosti kuhan kanssa, ja lisäkkeeksi passaisi hassun makea lumivalkoinen maa-artisokka. Väriä annokseen saisi kesän viimeisistä takapihalla kasvaneista minitomaateista jotka vihdoin viimein olivat pöydällä kypsyneet vihreistä hehkuvan punaisiksi. 

poimittiin vihreinä talteen vasta ensimmäisten yöpakkasten iskettyä

Suppilovahveropaneroitu kuha

kuhafileitä, nypi ruodot pois!

suolaa

erittäin hienoa spelttilesettä

kananmuna kevyesti vatkattuna

kuivattuja suppilovahveroita jauhettuna (onnistui sauvasekoittimen minileikkurilla)

paistorasvaa maun mukaan

Leikka kuhafileet sopiviksi annospaloiksi, pyöräytä myllystä päälle merisuolaa varovasti ja tee tuplapanerointi: kasta molemmin puolin vehnäjauhoihin, sitten kananmunaan ja lopuksi suppilovahveromurskeeseen. Paista voi-rypsiöljyseoksessa tai kasvirasvavalmisteessa paistinpannulla pari minuuttia per puoli (riippuen kalan paksuudesta). Kypsyyden voi tarkistaa näppärällä piikkilämpömittarilla- sisälämpötilan pitäisi olla 62-65 astetta. Ylikypsä kala menee kuivaksi ja mauttomaksi. Oma pannu ehti turhan kuumaksi ja paahtoi osan paneroinnista vähän turhan mustaksi. 

olisipa kaasuliesi.

Sitruunainen maa-artisokkapyree

maa-artisokkia

sitruunaa

voita

lieden keltaisen valon värittämää lumivakoista herkkua

Kuori maa-artisokat ja laita välittömästi sitruunalla terästettyyn (4rkl sitruunamehua litraan vettä) kylmään veteen etteivät tummu. Keitä pehmeiksi ja kaada keitinvesi pois. Nosta kattila hetkeksi kuumalle levylle niin loppukin vesi haihtuu pois (varo ettei kuivu liikaa!). Raasta joukkoon hyvin pestyn sitruunan kuorta ja lisää muutama nokare voita/margariinia. (Jos rasva on suolatonta, maun mukaan voi lisätä suolaa). Survo pyreeksi=soseeksi. 

näyttää palaneemmalle kuin maistuu. sitruunalohko puuttuu kuvasta

Lämpimät balsamicotomaatit

kirsikkatomaatteja

voita

mustapippuria

balsamicoa

Puolita kirsikkatomaatit, kuumenna paistinpannussa pikkuruinen nokare voita ja paista pari minuuttia. Roiskuu muuten vähemmän jos asettelet tomaatit pannuun leikkuupinta ylöspäin. Ideana on saada houkuteltua ilman aurinkoa kypsyneen tomaatin makeus esiin kevyellä lämmityksellä, ei tarvitse kuumentaa kieltä polttavaksi.) Päälle myllystä mustapippuria ja muutama pieni pisara tummaa balsamicoa.

(Balsamico on sitä tummaa ja makeaa pitkään kypsytettyä iltalialaista balsamietikkaa – tumma balsamiviinietikka puolestaan on kypsyttämätöntä eikä ainakaan minun makuuni ihan yhtä hyvää..)

lämpö tekee taikoja

Olutmarinoitua mozzarellaa hedelmäisellä sinappikaalipedillä

Jossain vaiheessa juurekset alkavat tökkiä. Kasvihuonekurkku ei oikein enää maistu miltään ja kaupasta raakana ostettavat tomaatitkin alkavat tulla korvista ulos. Välillä pitää saada haaveilla kaukomaiden kuumemmasta auringosta ja maistaa kielen päällä vieraampia makuja. Vähän kurtistuneiden granaattiomenien sisältä paljastuu rubiininpunaisia herkkuja ja brasilialaisen melonin sammakonvihreä kuori kätkee niin maken hedelmälihan ettei jälkiruokaakaan enää kaipaa (paitsi minä). Ja kun sen suosikkivinaigreten tilalle valitseekin vaihteeksi vehnäolutpohjaisen herkun, makumatka alkaa olla hyvällä mallilla!

huomaa erityisen herkullinen oliiviöljy!

1 dl vehnäolutta

1 dl ruohon tuoksuista vaaleanvihreää hyvää oliiviöljyä 

1 rkl sitruunamehua

1rkl hunajaa

reilusti tuoretta timjamia (ainakin puolikas ruukullinen)
suolaa ja mustapippuria myllystä

300g mozzarellaa (eikä kevyt-versiota, sitä ei olutkaan saa laulamaan)

Sekoittele marinadin ainekset ja jätä mozzarellapalat marinoitumaan jääkaappiin mielellään yön ylitse.

(Alkuperäinen resepti löytyi täältä.)

piele de sapo -melonin sammakonvihreän kuoren alla odottaa mehukas ja makea sisus

Kokoa mozzarellalle salaattipeti näistä:

kirpeää punasipulia

luonteikasta sinappikaalta

suuhun räjähteleviä rapean raikkaita granaattiomenan siemeniä

makeaa melonia (esim. piele de sapo)

lusikoi komeuden päälle vielä vähän olutmarinadia. Ja jos olutta jäi pulloon, se käy erinomaisen hyvin myös ruokajuomaksi. Tuo ylimmässä kuvassa ollut suomalainen olut ei ehkä ollut tarpeeksi hedelmäinen mozzarellalle, parhaiten toimii  Blanche de Namur.

kaunista, raikasta ja vähän yllättävääkin

Uneton keittiössä – jämäruokaa yöpalaksi

Parhaimmat hetket mitä muistan pappani kanssa lapsena viettäneeni koskevat yöpalaa. Kun olisi jo pitänyt ruveta nukkumaan siskonpedille mummolan olohuoneen lattialle, jotakuta alkoi ”hiukoa” ja sitten mentiinkin silmät sikkuralla papan kanssa keittiöön. Yleensä yökkärille murusteltiin näkkileipää tai paksua rieskaa ja pappavoita. ”Pappavoi” oli papan käyttämää ”voita”, joka muistutti kovasti Olympia- sulatejuustoa.. Pappaa ei enää ole jakamassa näkkileipää kanssani, mutta edelleen nautin hirmuisesti siitä että peiton alta palataankin vielä kerran jääkaapille. Ja jostain syystä tämä on parasta silloin harvoin kun on ihan yksin kotona eikä kukaan kummastele että miten ihmeessä voi olla nälkä. Hei kamoon: ei kai sitä aina nälkäänsä tarvitse syödä?  

vapuksi ostettu upean makuinen sinappi oli  jostain syystä unohtunut jääkaapin perälle

Tämän viikonlopun avoke sattui olemaan reissussa, ja kun uni ei jostain syystä ottanut tullakseen, hipsin torkkupeittoon kääriytyneenä jääkaapille. Ja mitä silmiini osui: ajat sitten avatun ranskankermapurkin pohjat, lähes tyhjä sinappipurkki ja viimeistä käyttöpäivää lähentelevä kalkkunaleike. Ja pöydällä lojui vielä ylikypsiä päärynöitä. Ei hullumpi jääkaapin siivousoperaatio: lopputulos olisi kelvannut päivänvaloonkin. 

 ihanan hienostunut pippuri jota ei ikinä muista käyttää mihinkään

Sinappinen kalkkunatahna yhdelle

n.50g crème fraichea

n.50g kalkkunaleikettä

n.1tl konjakkisinappia

rosé –pippureita

yksi pieni päärynä

kaksi hapankorppua

Sekoita sinappi ranskankermaan, silppua sekaan kalkkunaleike ja murskaa mausteeksi reilusti rosé-pippuria. Lusikoi tahna hapankorpuille, viipaloi päälle päärynänpalasia ja ripottele vielä vähän pippuria päärynöillekin. Herkuttele seisaallaan tiskipöydän päällä ja palaa takaisin sänkyyn.

sanoisin että yöpalan kanssa lautasen käyttö on kyllä ihan turhaa hienostelua..

Cashew-leipäset ja hernehummus reippaaseen aamuun

Olen huomannut olevani puolen päivän aikaan kiukkuinen ja väsynyt jos en ole saanut aamupalasta tarpeeksi energiaa. Vaikka söisin reilumman lounaan, heikko aamupala jäytää vielä illallakin ja pistää ahmimaan mitä sattuu. Ongelmana on myös aamuinen nälänpuute: mikään ei oikein maistuisi eikä mahaan tunnu mahtuvan mitään. Ratkaisuna on tunkea paljon energiaa pieneen tilaan ja syödä pikkuruinen aamupala vasta ihan viimetipassa ennen kouluun/töihin lähtöä, kun kroppa on muiden aamutoimien aikana ehtinyt tajuta olevansa hereillä. Pisimpään nälkä pysyy itselläni poissa vahvasti proteiinipitoisella ruualla joka saa olla rasvaisemmankin puoleista. Ja sisältää toki myös kuituja vatsalle, hiilareita aivoille, ainakin puoli kiloa kasviksia jne.. Kaikki edellä mainitut kriteerit onnistuu täyttämään cashew-pähkinöistä leivottu juustoleipänen jonka päälle levitellään raikasta hernehummusta. Käykää vaikka katsomassa Finelistä seuraavien reseptien ravintosisältöjä, esim. nuo kuorimattomat seesaminsiemenet ovat ihan superkamaa!

rapsakka pinta ja pehmoinen sisältö, parhaimmillaan pikkuisen jäähtyneenä mutta vielä lämpimänä

Cashew-leipäset

200g cashew-pähkinöitä jauhettuna

0,5dl kuorimattomia seesaminsiemeniä

1tl ruokasoodaa

1tl psylliumia

2 kananmunaa

reilu 1dl juustoraastetta (esim. puolet emmentalia ja puolet pitkään kypsytettyä cheddaria)

Ainekset sekoitellaan ja annetaan vetäytyä sillä välillä kun uuni lämpenee 225 asteeseen. Taikina jaetaan 10 silikonivuokaan (ei välttis lähde irti paperisista..) ja paistetaan 10-15min. Antaa hetken jäähtyä. Cashew-pähkinöiden makuun sopii mielettömän hyvin vaalea pitkään kypsytetty cheddar-juusto. Ylipäätään näihin leipäsiin saa makua vaihdeltua juustoa vaihtelemalla. Ja seesaminsiemenistä osan voi korvata pellavansiemenillä. Ja cashewn mantelilla. Tai mikset raastaisi sekaan vähän porkkanaa? Ja mausteeksi tuoreita yrttejä? Onneksi aamuja riittää!

silikonista vuokaa ei tarvitse edes voidella - juuston rasva pitää herkut irtonaisina!

Hernehummus

200g pakasteherneitä sulaneena

2rkl tahinia (seesaminsiemen-tahnaa, tarkista kaupassa että on suolatonta!)

2rkl sitruunamehua

vajaa 0,5dl hyvää öljyä (maun mukaan hienoa vihreää oliiviöljyä/ vaaleaa seesamöljyä/ avokadoöljyä..)

pikkuisen mustapippuria myllystä

(halutessa pikkuisen suolaa viemään pakasteherneiden vetistä makua, ei välttämätöntä)

Surautetaan kaikki ainekset blenderillä/sauvasekoittimella tahnaksi. Annetaan makujen tasaantua jääkaapissa jonkun aikaa. Syödään leivän päällä tai dippaillaan tahnaan vihanneksia. Ihanan raikasta! Tätäkin voi maustaa mieleisekseen: valkosipulia, tuoretta timjamia, vähän valkopippuria, sitruunamehun tilalle limettiä, sitruunan raastettua kuorta..

maistuu kesälle vaikka ikkunan takana hohtaa valkoinen ensilumi

Sesonkiruokana suppilovahvero-punajuuriohratto

Nyt alkaa olla viimeiset hetket keräillä talteen syksyn sienisatoa. Ainakin täältä keskisestä Suomesta löytyi vielä hurmaavia pikkuruisia suppilovahveroita joista riitti myös kuivattavaksi talven varalle. Sitä ei tajuakaan kuinka täällä Suomessa ollaan etuoikeutettuja, kaikilla on oikeus ilmaiseen, puhtaaseen, terveelliseen ja herkulliseen ruokaan jota on lähimetsät täynnä!

metsästä! tuoksuu ja maistuukin salaperäiselle metsäseikkailulle!

Mainittakoon että tunkiessani suppiloita valmiiksi täyteen jääkaappiin, tajusin että punajuuria on edelleen ihan tolkuton määrä. Piti siis saada syötyä sekä sieniä että punajuuria. Tässä vaiheessa muistin SRE:n ja Pastanjauhajien sesonkiherkkujen reseptikilpailun, ja päätin osallistua haasteeseen  rakentelemalla sopivan herkun suomalaisen sesonkiruuan nimiin.

Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelmallahan (SRE)

on siis menossa mielettömän fiksu ”hyvinsyöjä” –kampanja. Ideana on ”kannustaa suomalaisia vastuullisiin ruokavalintoihin sekä vahvistaa omaa identiteettiä vastuullisina kuluttajina”.

Suomalaisesta ruokakulttuurista tulee minulle yhtenä asiana mieleen erikoinen tapa käyttää valtavia määriä niin kutsuttuja energialisäkkeitä - lihan/kalan/kanan ja kasvisten seurana tarjotaan aterialla kuin aterialla riisiä, perunaa, pastaa tai muuta ravintoarvoltaan vähemmän rikasta tavaraa, vaikka lautasen viereen olisi jo kasattu leipääkin. Itse en oikein ymmärrä tätä: jos ylipaino uhkaa jo valmiiksi ja rahaa riittää muunkin kuin perunan ja makaronin ostoon, eikö näiden raaka-aineiden käyttöä voisi vähän vähentää? Minä ainakin nautiskelen kaikki edellä mainitut herkut mieluummin ansaitussa pääraaka-aineen roolissa (tai jätän ne ihan kokonaan pois pääruuasta ja nautin tarvittavan lisäenergiani jälkiruokana kröhm). Toisena epäkohtana näkisin riisin ja pastan rahtaamisen ulkomailta. Miksi käytetään kaukomailta rahdattua valkoista ravintoköyhää riisiä kun naapurin pellolla kasvaa ohraa?! Eikä sitä lihaakaan ole pakko ihan joka aterialla laittaa.. 

Näissä mietteissä päätin että tänään olkoon päärooli ohralla ja sivussa loistakoon räiskyvän värikäs punajuuri ja suloiset suppilovahverot. Ja tietysti: mikä onkaan suomalaisempaa kuin lähikaupasta rahdattu kalja? Vaaleaa lageria sekaan siis myös. Edellä mainittujen tekijöiden summaksi muodostui keittiössäni ohratto. Ohraton valmistushan on myös ihanan aikaa vievää ja sopii hyvin myös  SRE:n ”Syödään yhdessä” -kampanjalle.  Istahdetaan siis keittiöjakkaralle lieden ääreen, istutetaan pari hyvää ystävää ympärille ja nautitaan ohraton valmistuessa alkupaloiksi herkullisia juoruja ja parmesan- juustosta höylättyjä kielelle sulavia lastuja münchener- oluen kanssa. 

ruuanlaittoruokaa ja -juomaa nälkäisenä odottaville

(Sama olut tuntui muuten passaavan hyvin myös valmiin ohraton kanssa eli kaikkea ei kannata ahmia ruuanlaittojuomana..) Harmitti hieman ettei tullut ostettua maisteltavaksi suomalaista münchener-olutta, myös se olisi saattanut toimia tässä hienosti!

Vahvero-punajuuriohratto

tunnetko timjamin ja suppilovahveroiden hennon viettelevän tuoksun?

(suunnilleen neljälle hengelle, mutta jos muuta ei tarjota kannattaa tehdä vähän enemmän)

230g suppilo- tai kosteikkovahveroita (punnittu tuoreena)

1rkl voita

270g kypsäksi keitettyjä (säästä keitinvesi!) punajuuria soseutettuna (sauvasekoittimella näppärää)

1rkl rypsiöljyä

2dl esikypsytettyjä kokonaisia ohrasuurimoita

150g sipulia oikein hienoksi hienonnettuna

2dl olutta (vaaleaa lageria)

n.7-10dl punajuuren keitinvettä johon on lisätty 1,5-2 kasvis- ja/tai lihaliemikuutiota (esim. yksi molempia)

1rkl kuivattua timjamia

mustapippuria myllystä

200g raastettua parmesan-juustoa

maun mukaan suolaa

pinjansiemeniä, paremsan-lastuja, tuoretta timjamia

Käytä suppilovahveroita kuumassa paistinpannussa voinokareen kanssa muutama minuutti (kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut) ja jätä odottelemaan.

Kuullota öljyssä sipulia ja ohrasuurimoita muutama minuutti, lisää olut ja pienennä lämpöä. Anna oluen imeytyä kokonaaan ohraan jonka jälkeen ala pikkuhiljaa lisäillä ohran sekaan punajuuri-kasvis/lihalientä. Sekoittele ohrattoa ja lisäile lientä sitä mukaan kuin se uhkaa pannusta loppua. (Kannattaa käyttää isoa kannellista kasaria- lasikansi ei annan aromien karata ja sen läpi on kiva kurkkia milloin lientä pitää lisäillä! Ilman kantta nestettä kuluu enemmän.) Kun ohra on kypsynyt viitisentoista minuuttia, lisää sekaan myös soseutetut punajuuret ja timjami. Tästä vielä kymmenisen minuuttia ja sekaan myös suppilovahverot. Maistele ohrattoa pitkin matkaa! N. 40min päästä aloittamisesta purutuntuman pitäisi olla sopiva: ohra on kypsää mutta vielä vähän ”purtavaa”. Ohratto on myös makusi mukaan sopivan löysähköä- ei liian kuivaa eikä liian puuroa. Tässä vaiheessa lisää sekaan parmesaani ja mustapippuri. Maista, ja lisää halutessasi suolaa jos juusto ei tuonut tarpeeksi suolaisuutta. 

Paahda seuraksi pinjansiemeniä, höylää perunankuorimaveitsellä parmesanista ohkaisia lastuja ja riivi koko komeuden päälle tuoreita timjaminlehtiä. Ja voin vannoa ettet osaa päättää ahmisitko ruokaa silmilläsi vai suullasi- on se sen verran kaunista ja maistuukin vielä ihanalle!

kehtaa tarjota myös ulkomaisille vieraille!

Punajuurisuklaakakku kahdella tapaa

syysloma ei ole arkea - saa herkutella oluellakin jo keskipäivällä

Sesonkiherkku on ehdottomasti punajuuri. Taipuu mihin vaan. Törmäsin punajuuren ja suklaan yhdistelmään BBC Good Foodissa  ja halusin saada omaan jälkkäriini mukaan myös tummaa olutta lempisuklaakakkureseptistäni. Lisähaasteena asetin itselleni saada herkusta myös vähähiilarisempi versio. Tuloksena punajuuri-suklaakakkua kahdella tapaa, stout-version perässä vähähiilarisempi herkku.

pikkuisia makeita punajuuria ja isoa rehevää olutta

Stout-punajuurisuklaakakku

Tumma suklaa maistuu hämmentävän hyvältä vahvan porter- oluen kanssa. Kokeilkaapas, ei mitään kahvia ja kakkua jälkiruuaksi vaan portteria ja kakkua! En ole täysin varma erotanko edes stouttia portterista, mutta jotenkin portterit ovat maistuneet suuhuni hieman vahvemmilta ja tämän takia tuntuvat pärjäävän paremmin vahvan ja rikkaan suklaan kanssa. Kakun sisään kannattaa leipoa sitä kumpaa haluat nauttia ruuanlaittojuomana..

tummempaa koffia

(15cm irtopohjavuokaan! triplaa annos jos teet ”normikokoiseen” vuokaan)

50 g tummaa suklaata (vähintään 70%)

60g punajuuria (punnittu raakana)
50 g voita tai margariinia
0,3 dl stout-olutta
1 rkl tummaa kaakaojauhetta

ripaus suolaa
0,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,75dl sokeria
1 kananmuna

Kypsennä punajuuri mikrossa, pilko suklaa ja voi kypsien punajuurien sekaan, sulavat itsekseen (jos eivät, käytä vielä mikrossa hetki). Surauta sauvasekoittimella sileäksi tahnaksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää oluen kanssa suklaaseokseen. Vaahdota sokeri ja muna, kääntele suklaaseos varovasti vaahdon joukkoon.

Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan, kypsennä 175 asteessa n.30 min. (isompi taikina isossa vuoassa n.40min)

Ja sitten tarvitaan malttia. Anna makujen tasoittua jääkaapissa vähintään yön yli. (Muuten kakku maistuu raa’oilta punajuurilta ja kananmunalta. Ei hyvää.) Tarjoile aidolla vaniljalla maustetun kermavaahdon kanssa. Kermavaahtoa voi halutessaan vielä rikastaa mascarpone- juustolla.

kovin taiteellista kaakaojauheen tupsuttelua

Vinkvink: Ruoveden herkku  myy aivan fantastista vaniljasokeria. Siis vaniljaa ja sokeria. Jos ei itse viitsi askarrella..

tämä hupenee hyvin nopeasti..

Ja sitten se  karpimpi kakku:

Vähähiilarinen punajuurisuklaakakku:

(15cm irtopohjavuokaan! tuplaa tai triplaa annos jos teet ”normikokoiseen” vuokaan)

175g punajuuria

60g voita

120g tummaa suklaata (väh. 70%)

ripaus suolaa

1tl vaniljauutetta

2dl makeutusjauhetta

2 munaa

0,75dl mantelijauhoja

0,5dl tummaa kaakaojauhetta

0,5tl leivinjauhetta

Kypsennä punajuuri mikrossa, pilko suklaa ja voi kypsiin punajuuriin, sulavat itsekseen. Surauta sauvasekoittimella sileäksi tahnaksi. Sekoita kuivat aineet ja vanilja keskenään, lisää suklaaseokseen. Vaahdota makeutusjauhe ja munat, kääntele suklaaseos varovasti vaahdon joukkoon. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan, kypsennä 180 asteessa n.25 min. Anna makujen tasoittua jääkaapissa vähintään yön yli. Tarjoile (mascarpone-)kermavaahdon kanssa. Varoituksen sana jos aiot triplata annoksen: kakku on aika stydiä tavaraa, parin sentin siivu tyydyttää makean himon pitkäksi aikaa. (Tai no ei kovin pitkäksi- kakku häipyi parempiin suihin ennen kuin kameraa ehti esille kaivaa.)

Sipuli-roquefort-piirakka ja Trappistes Rochefort

Yksi jumalaisista ruoan ja juoman liitoista on trappisti-olut voimakkaasti suolatun sinihomejuuston kera nautittuna. Himoitsin ruokakaupassa myös sipulikeittoa, joten päätin testata kaikkia edellä mainittuja piiraan muodossa. Tuloksena vallan herkku seikkailu:

muista varata piirakka-aineita tuplasti, ruuanlaittoruokana kuluu paljon juustoa ja olutta..

Sipuli-roquefort-piirakka trappist-oluella

pohja:

2 kpl kananmunaa
2 rkl rahkaa
2 tl psylliumia
2 tl leivinjauhetta
1dl mantelijauhoa
1 dl spelttileseitä
1 rkl kuorimattomia seesaminsiemeniä
100g emmental-juustoraastetta

Vatkaa kananmunat, lisää rahka. Yhdistä kuivat aineet ja lisää muna-rahkan sekaan. Lisää lopuksi juustoraaste. Anna turvota sen aikaa kun teet täytettä (psylliumin takia).

(piirakkapohjan ohjeen idea täältä:

http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=303)

täyte:

2rkl rypsiöljyä

500g sipulia

1dl Trappistes Rochefort olutta

200g roquefort- juustoa

200g creme fraichea

2 kananmunaa

mustapippuria myllystä

kuivattua timjamia reilu 1tl

kypsennä sipuli karamellin ruskeaksi ja kypsäksi paistinpannussa rypsiöljyssä. Lisää olut ja sekoittele hetki. Lisää sitten sekaan murustettu juusto ja creme fraiche, kananmunat sekä mausteet.

Levitä pohjan taikina piirakkavuokaan, esipaista 200 asteessa viitisen minuuttia folion alla (reunat ruskistuvat herkästi) ja kaada täyte pohjan päälle.

Kypsennä 200 asteessa folion alla puolisen tuntia. 

maku on ulkonäköä huomattavasti hienostuneempi

Herkuttele piiraan paistuessa reseptiin käytetyllä oluella ja roquefort- juustolla. Oi taivas!