Vinaigrette aux pommes

Keittiöelämä on yhtä vuoristorataa. Ja koska satun nauttimaan hirmuisesti niistä ihanista vatsaa kutkuttavista mahalaskuista, päätä huimaavasta vauhdista ja kauhun ja riemun sekaisista kiljahduksista, keittiöelämä totisesti on minua varten! Koska olin hieman tyytymätön viimeaikaisiin tasaisiin ratoihin jääkaapin ja hellan välillä, päätin kurottaa korkeammalle ja lainasin kirjastosta vaatimattomasti muutaman teoksen jotka käsittelevät vain ja ainoastaan mestarikokkien ravintolaruokia. En kuitenkaan aloittanut Escoffieren mestariteoksista, vaan lainasin näin alkuun ravintola-alan oppikirjoja (joista toki näiden mestareidenkin reseptejä löytyy). Muutama ihana, ihana resepti on jo testattu ja tulossa blogiin lähiaikoina, aloitan kuitenkin ensimmäisestä äärimmäisen yksinkertaisesta oivalluksesta: salaatinkastikkeesta.

raikasta kastiketta ja rapeita paahdettuja siemeniä

Muistan että lapsena meillä oli lähes aina jääkaapissa salaatinkastikepullo, jonka äitini kävi säännöllisin väliajoin hakemassa Jyväskylään kummitätini suosimasta ravintolasta Keravalta. Siihen ihanaan valkosipuliseen kastikkeeseen lotrattuna mikä tahansa rehu maistui taivaalliselta! Ja tokihan hohtoa lisäsi tieto, että pullon perässä oltiin matkattu puoli Suomea.. Ihan rehellisesti sanottuna en muista että meillä olisi koskaan ollut mitään muuta ostettua salaatinkastiketta, enkä sittemmin ole tainnut koskaan kantaa omaankaan kotiini kastiketta kaupan hyllyltä. Koska todella rakastan hyvää oliiviöljyä, en yleensä kaipaa salaattiini öljyn lisäksi muuta kuin ehkä muutaman pikkuruisen tipan balsamietikkaa ja rouhaisun mustapippuria. Nyt kuitenkin kiljahtelin riemusta testattuani tämänhetkistä lempisalaattiani kirjan ”Ravintolakokista mestariksi” (Lehtovaara & Hämäläinen, WSOY 2007) omenavinaigretella. Oijoijoi! Punajuuri- ja porkkanatikut sekasalaatilla, kevätsipulilla ja sekalaisilla paahdetuilla siemenillä höystettynä kohosivat kerralla aivan jumalaisiin sfääreihin! 

arkisalaatti puettu juhlaan

Omenavinaigrette – Vinaigrette aux pommes

100 g kuorittua omenaa

½ dl omenaviinietikkaa

1 rkl hunajaa

2 ½ dl öljyä (käytin kreetalaista neitsytoliiviöljyä)

suolaa, mustapippuria

Leikkaa omena kuutioiksi, sekoita se etikan kanssa ja anna maustua hetkinen. Surauta kaikki ainekset tehosekoittimella/ sauvasekoittimella hienoksi ja siivilöi. (Minä en siivilöinyt, oli ihanaa ilmankin!)

Hunajaglaseeratut siitakesienet lohelle

Hah. Jos totta puhutaan, niin tämän piti oikeastaan olla hunajainen sienikastike kirjasta ”Maailman parhaat kastikkeet” (Farrow, Gummerus 2004). Huolimatta reseptin suhteellisen tarkasta noudattamisesta, lopputulos ei ollut lainkaan kastikemaista. Maut olivat kuitenkin kohdallaan! ”Kastikkeen” mainittiin sopivan erityisen hyvin rasvaiselle kalalle, joten illalliselle paistettiin pikaisesti parilapannulla kirjolohta, kesäkurpitsaa ja paprikaa. Hunajaa ja balsamiviinietikkaa kiiltävät siitakesienet ja lohta imarteleva vehnäolut tekivät ateriasta varsin juhlavan, huolimatta kastikkeen kastikkeettomuudesta.. Luulen että paistinpannuni kävi turhan kuumana, joten kaikki nesteet ehtivät haihtua taivaan tuuliin sen sijaan että olisivat jääneet pannulle herkulliseksi kastikkeeksi. Ja yrittäessäni estää vähiäkin kastikkeita haihtumasta pannulta, viereisellä pannulla tirissyt lohikin ehti tietysti kypsyä pikkuisen liikaa.. (Voih kun olisikin se kaasuliesi tuon sähkölieden kaveriksi!)

pikaruokaa

Hunajainen sienikastike/ hunajaglaseeratut siitakesienet

(neljälle pikkuannokset)

200 g siitakesieniä

2 rkl auringonkukkaöljyä

1 rkl sitruunamehua

muutamia timjamin oksia (ripaus kuivattua timjamia)

2 rkl vaaleaa hunajaa

4 rkl balsamiviinietikkaa

2 rkl ruohosipulisilppua (kevätsipulin varsisilppua)

suolaa ja pippuria (mustapippuria, vain hippunen suolaa)

Paloittele sienet tasakokoisiksi paloiksi, kuumenna öljy paistinpannussa ja paista sieniä koko ajan sekoitellen viitisen minuuttia. Ota pannu pois levyltä ja lisää sitruunamehu, timjami, hunaja ja etikka ja keitä miedolla lämmöllä pari minuuttia kunnes kastike on siirappimaista. Lisää ruohosipuli, suola ja pippuri ja kypsennä vielä minuutin verran. Tarjoa kuumana.

harkituilla ruokajuomilla juhlan tuntua

Lohen, hunajaisten sienten ja oliiviöljyllä kiillotettujen pariloitujen kasvisten kanssa maistui oikein mainiosti samea ja hedelmäinen vehnäolut Paulaner Hefe-Weissbier.

Maitokiisseli

Mikäköhän siinä on ettei meillä tule oikeastaan koskaan syötyä sellaisia perinteisiä jälkiruokia tai välipaloja kuten marjarahkaa, kiisseleitä tai puuroja? Ihan itseäni muistuttaakseni postaan nyt klassisen ”jääkaapissa on liikaa maitoa joka vanhenee” –herkun: vaniljakiisselin. Lisäämällä soppaan raastettua tummaa suklaata tai kaakaojauhetta, herkku muuntuu suklaakiisseliksi. Kumma miten pakastemustikatkin maistuvat makean kiisselin kanssa niin paljon paremmilta kuin vaikkapa kaurapuurossa..

yksinkertainen ON kaunista

Vaniljakiisseli

(neljälle)

1 l maitoa

½ dl sokeria

vajaa 1 dl maissi- tai perunajauhoja

2 tl vaniljasokeria

(suklaakiisseliin lisää 3 rkl tummaa kaakaojauhetta ja 3 rkl sokeria)

Sekoita kylmään maitoon jauhot ja sokeri, keitä varovasti paksuksi. Kun keitos alkaa olla sopivan paksua, keittele vielä hyvin hellästi minuutin verran. (Oikeaoppiset keitto-ohjeet kannattaa tarkistaa peruna- tai maissijauhopaketin kyljestä..) Lisää lopuksi vaniljasokeri ja jäähdytä kylmäksi. Kaiva pakastimesta kesällä talteen poimitut aarteet ja nautiskele kiisseli upeana jälkiruokana marjojen kanssa kauniista drinkkilaseista. (Äläkä kerro muille ruokailijoille että jälkiruoka on oikeasti vain vanhentumassa ollutta maitoa..)

Tofu-porkkanapihvit ja kiinankaalisose

Yleensä jääkapin sekalaiset jämät saa näppärimmin käytettyä pizzan tai munakkaan täytteeksi. Viime aikoina olen yrittänyt opetella tekemään erilaisia pyöryköitä tai murekkeita, joten sellaisiksi päätyivät myös nahistumassa olleet porkkanat. Vastaavasti olen myös testaillut erilaisia perinteisen perunamuussin korvikkeita soseuttamalla kaikenmoisia kasviksia muussiksi. Suosikkini taitaa persiljalla ja valkosipulilla maustetun kukkakaalimuussin lisäksi olla selleri-hernepyree, mutta myös kiinankaali tuntui muussina ihanan lempeältä lisukkeelta. Sillä myönnettäköön - vaikka kuinka kiinankaali olisi raakana ravintoarvoltaan parempaa kuin kypsennettynä, pakkasella eivät kylmät sapuskat maistu..

popsi popsi porkkanaa

Tofu-porkkanapihvit

(suunnilleen neljälle)

250 g maustamatonta tofua

1dl kermaviiliä, jogurttia tms.

¼ dl sokerijuurikaskuituhiutaleita (fibrex)

1 rkl rypsiöljyä

1 rkl paahdettua seesamöljyä

1 rkl sitruunamehua

2 tl juustokuminaa jauhettuna

1 tl korianteria jauhettuna

1 tl tabascoa

1 tl hunajaa

½ tl valkosipulijauhetta

½ - 1 tl suolaa

1tl hunajaa

2 rkl seesaminsiemeniä

2 rkl mantelijauhetta

1 muna

300 g porkkanoita

Raasta tai murenna tofu hienoksi silpuksi ja marinoi sitä halutessasi öljyistä, sitruunamehusta ja mausteista sekoitetussa marinadissa pari tuntia/ yön yli. (Jos et ennätä marinoimaan, etkä pidä tofun ominaismausta, käytä mausteita vähäsen reilummalla kädellä.) Pese ja kuori porkkanat ja keitä vähässä vedessä suunnilleen puolikypsiksi. Anna jäähtyä ja raasta hienoksi. Sekoita sokerijuurikaskuituhiutaleet kermaviiliin ja anna turvota kymmenisen minuuttia. Yhdistä kaikki ainekset ja muotoile massasta pihvejä/ pyöryköitä vaikkapa kahdella ruokalusikalla. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Pyörykät ovat suht. meheviä sellaisenaankin, mutta maistuvat parhaimmalta löysähkön lisukemuussin kanssa.

kiinankaalin kuumentaminen parantaa tylsähköä makua

Kiinankaalimuussi

1 kiinankaali

2-3 kevätsipulia

1 rkl öljyä

1 dl kermaa/kermaketta

(suolaa)

Silppua sipuli ja kiinankaali. Kuumenna öljy kattilan pohjalla ja freesaa siinä sipulia ja kiinankaalia kunnes kaali alkaa mennä kasaan. Lisää kerma ja hauduttele kannen alla välillä sekoitellen kunnes kaali on ihan pehmeää. (Jos nestettä tuntuu olevan liikaa, jätä kansi auki.)  Lisää tarvittaessa ripsaus suolaa. Hienonna seos sauvasekoittimella löysäksi muussiksi.

hiiaritietoista kasvispainotteista arkiruokaa. vain pöydän kansi on synkeää.

Punajuuripyree, olut-sipulikastike ja possua omenapedillä

Jostain syystä viime aikoina on tehnyt jatkuvasti mieli pitkään haudutettuja sipuleita keiton tai padan muodossa. (Ja yllättäen seuraavakin sipuliherkku sisältää olutta..) Myöhäinen päivällinen rakentui sipulinhimon lisäksi sillä perusteella, että lähikaupan palvelutiskistä löytyi opiskelijabudjetillekin sopivia (naurettavan edullisia) porsaan talouskyljyksiä ja keittiön pöydällä nökötti yhä edelleen joululta jääneitä punaisia omenoita. Koska lounaani ovat varsin salaattipainotteisia, en viitsinyt askarrella lisäkkeeksi sen ihmeempää kasvislisuketta kuin punajuuria. Paahdetut punajuuret maistuvat sen verran herkullisilta, ettei muuta lisäkettä kyllä kaipaakaan! 

pitkä ja lempeä paahtaminen takaa mielettömän täyteläiset maut

Nuukailuni kaupan palvelutiskillä hymyilytti hetkisen kun kotiin saavuttuani lueskelin Tekesin Sapuska- ohjelman viimeviikkoisen seminaarin pohdinnoista: "Suomesta puuttuu nautinnon kulttuuri, ruoasta säästetään aina ensiksi." Suosittelen tutustumaan em. artikkeliin! Välillä olisi itse kunkin ihan hyvä pohdiskella omaa roolia kuluttajana ja (ruoka-)kulttuurivaikuttajana.

Seuraavan aterian sipulikastikkeen ohje on kirjasta ”Maailman parhaat kastikkeet” (Farrow, Gummerus 2004), omat muutokseni suluissa. Jos aikoo valmistaa aterian kokonaisuudessaan, kannattaa aloittaa laittamalla punajuuret uuniin, lisätä reilun tunnin päästä uunin lämpöä ja nostaa sinne kyljykset, valmistaa kyljysten kypsyessä sipulikastike ja hieman ennen kyljysten valmistumista nostaa uunista pois punajuuret ja soseuttaa ne. Ja niin: jos käytät kastikkeessa kuivattua salviaa, älä herranen aika lisää sitä sinne heti alkuun- se näköjään palaa! Eli jos kuvan kastike näyttää paikka paikoin hiukkasen turhan tummalta, sitä se kyllä oli..

ei ehkä maailman esteettisesti houkuttelevin annos

Pyree paahdetuista punajuurista

(4 annosta)

n. 400g punajuuria

n. 50g salottisipulia

n. 2 rkl voita

n. 1 dl kermaa/kermaketta

vettä

suolaa, mustapippuria

Pese punajuuret huolellisesti ja kiedo folioon. Nosta uuniin 150 asteeseen 1-2 tunniksi, tai kunnes punajuuret ovat läpikypsiä. Anna jäähtyä hetkinen, kuori ja pilko. Freesaa punajuuria hienonnetun salottisipulin kanssa voissa viitisen minuuttia, lisää kerma ja vähäsen (1-2rkl) vettä, hauduttele hetki ja soseuta seos sauvasekoittimella hienoksi. Oma pyreeni jäi tekstuuriltaan hieman rouheammaksi, mutta jos malttaa kypsentää punajuuria oikein pehmeiksi, lopputulos on silkkiä ja samettia!

 

Porsaan kyljykset omenapedillä

(4 annosta)

kasviöljyä

4 porsaan (talous)kyljystä

suolaa ja mustapippuria myllystä

2 omenaa

Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa renkaiksi. Paista kyljyksiä tilkassa öljyä kuumalla pannulla kunnes ovat ruskistuneet. Rouhaise suolaa ja pippuria kyljysten molemmille puolille. Asettele omenarenkaat uunivuokaan ja nostele niiden päälle ruskistetut kyljykset. (Kaada päälle myös kaikki pannulle jääneet rasvat & mehut.) Kypsennä 180 asteessa 30-40 minuuttia. (Possu on kypsää kun sisälämpö on 80 astetta.) Muista syödä omenatkin possun kanssa!

matkalla uuniin. omenat möhjööntyivät possun alla ihanaksi soseeksi

Olut-sipulikastike

(4 annosta)

25 g voita

1 rkl kasviöljyä

lehdet muutamasta timjamin oksasta (1-2 tl kuivattua)

8 salvian lehteä revittynä (1-2 tl kuivattua)

0,5 kg sipulia pilkottuna

1 tl taloussokeria (ruokosokeria)

2 valkosipulinkynttä murskattuna

1 rkl vehnäjauhoja

1,5 dl naudanliha-, kana- tai kasvislientä (vasikkafondista)

3 dl olutta (suomalaista vaaleaa lageria)

suolaa ja pippuria

Sulata voi öljyn kanssa paksupohjaisessa kasarissa. Lisää rasvan sekaan yrtit, sipuli ja sokeri. (Jos käytät kuivattua salviaa, lisää vasta oluen kanssa!) Anna sipulien kiehua miedolla lämmöllä kannen alla noin 15 minuuttia välillä sekoittaen. Lisää valkosipuli, lisää lämpöä ja paista seosta ilman kantta kolmisen minuuttia kunnes seos on kullan ruskeaa. Lisää jauhot ja keittele sekoitellen minuutin verran. Lisää sitten kasariin olut, liemi ja ripaus suolaa ja pippuria. Kuumenna kiehuvaksi, vähennä lämpöä ja keittele miedolla lämmöllä viitisen minuuttia, kunnes kastike on kiiltävää ja hiukan sakeaa. Tarkista maku. Sopii erinomaisesti porsaan lihalle!

Flaamilainen lihapata ja olut-muffinit

Kun keittiö on vallattu koko päiväksi oluen panemiseen, lounaasta haaveilevan ei auta muuta kuin herätä aikaisin aamulla tekemään pataruoka uuniin kypsymään ja lähteä pataruoan valmistumisen ajaksi evakkoon keittiön valtaajien tieltä. Kun liedellä kiehuu 40l kattila ja kaikki tasot ovat täynnä erilaisia humaloita, maltaita ja humaloista keiteltyjä teekupposia, ruoan lisäkkeidenkään valmistukseen ei hirveästi jää tilaa ja valmiin ruoan täytyy myös voida odottaa syöjiä eikä syöjien ruokaa.

lihaliemi

Kun puhutaan oluesta keittiössä, ensimmäiseksi mieleen tulee klassinen carbonnade-pataruoka, jonka muuttumattomat raaka-aineet ovat naudanlihakuutiot, sipuli ja olut. Ihanan täyteläisen padan maku riippuu vahvasti siihen käytetystä oluesta – vaaleat saunakalja-lagerit kannattaa unohtaa mikäli tavoittelee ruoalle ominaista hapanimelähköä vivahdetta. Seuraava carbonnades on suosikkikeittokirjani ”Culinaria – Makujen Eurooppa” sivuilta löytyneen Belgialaisen pataruoan uunissa tehty versio. Laitan tähän reseptin alkuperäisenä, omat muokkailuni suluissa. 

useita tunteja hautunutta suussasulavaa lihaa

Carbonnades flamandes – Flaamilainen nautapata

(teoriassa neljälle)

(jos muuta ei tarjoilla, riittää juuri ja juuri kolmelle)

1 kg naudanlihaa (etuselkää) (käytin lapaa)

60 g voita

suolaa, mustapippuria

3 suurta sipulia

1 rkl ruskeaa ruokosokeria

0,5 l gueuzea, lambicia tai ns. ruskeaa olutta (käytin Kasteel Brunea)

1 viipale leipää (käytin 1 reilu rkl korppujauhoja)

1 bouquet garni (käytin 1 tl kuivattua timjamia, 1 rkl kuivattua persiljaa ja 2 laakerinlehteä)

1 rkl valkoviinietikkaa

1 rkl sinappia (käytin dijon- sinappia)

Leikkaa lihasta suuria (n. 50g) paloja ja paista ne voissa kauttaaltaan ruskeiksi. Lisää suolaa ja pippuria ja nosta lihat pois padasta. Kuori ja viipaloi sipulit ja paista samassa rasvassa kuin liha. Lisää olut ja ruokosokeri ja kuumenna kiehuvaksi. Murenna leipä ja lisää se kastikkeeseen yrttikimpun, viinietikan, sinapin ja lihojen kanssa. Anna padan kiehua miedolla lämmöllä kannen alla 2,5 tuntia välillä sekoitten. (Kypsensin kannen alla uunissa 150 asteessa 4 tuntia)

sopivasti - ei liikaa - vastusta vahvalle ruoalle

Culinarian mukaan paras lisäke padalle on ”stoemp aux carrottes” – peruna-porkkanasose. Itse nostin uuniin lihapadan vierelle merisuolapedille pari rosamunda-perunaa ja muutaman porkkanan lähes puoleksitoista tunniksi, jonka jälkeen soseutin paahtuneet juurekset kuorittuina voin ja maitotilkan kanssa muussiksi. Mielestäni padassa parasta on liemi, joten herkku syötiin keittolautaselta lusikalla.

Ruokajuomana hörpittiin Belhavenin Scottish Stoutia, ja kateleipänä toimivat aamiaiselta jääneet olut-muffinit. (Muffinien resepti täältä.)

kaljamuffinit

Olut-muffinit

(12 kpl)

vajaa 6 dl täysjyvävehnäjauhoja

1,5 rkl ruokosokeria

1 rkl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria myllystä

1 huoneenlämpöinen kananmuna

4 rkl juoksevaa kasvirasvavalmistetta

2 tl dijon-sinappia

3 dl huoneenlämpöistä olutta (vaalea lager)

140 g raastettua cheddar- juustoa

Vispaa muna, rasva ja sinappi keskenään sekaisin. Lisää varovasti vispaten olut, sekoittele kunnes vaahtoaminen loppuu ja lisää sitten juustoraaste. Yhdistä keskenään sekoitetut kuivat aineet olut-seokseen ja jaa taikina voideltuihin muffini-vuokiin. Kypsennä 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia (tai kunnes muffiniin tökättyyn hammastikkuun ei tartu juurikaan taikinaa). Jäähdytä muffinivuokaa ritilän päällä 10 min, irrottele varovasti muffinit pois vuoasta ja jäähdytä vielä viitisen minuuttia ritilän päällä. Ei kannata säästellä juustossa, laitoin itse vain puolet ohjeen määrästä, eikä juusto maistunut valmiissa muffineissa juuri ollenkaan. Ylipäätään nämä maistuvat hauskoille - hyvin vaikeaa määritellä onko kyseessä makea vai suolainen herkku; mainioita aamiaiselle teen tai kahvin kanssa nautittaviksi!

Seesamipaneroitu feta, punajuuria, selleriä ja porkkanaa

Tulitikunohuita suikaleita rouskuvia vihanneksia ja juureksia, suolaista venyvää juustoa rapeaksi paistetulla kuorella ja pikkuriikkisen makeaa kastiketta kokoamaan kaikki ihanat maut yhteen. Ei ollenkaan paha yhdistelmä erilaisia tekstuureita ja makuja!  Tarjolla siis seesaminsiemenillä leivitettyä feta-juustoa ihanan rapealla salaattipedillä. Kiitos mainiosta vinkistä Karppaus ja perhe –blogille!

alin juustopala paistui turhan viileällä pannulla hieman liian lötköksi

Rouskuva salaattipeti punajuurista

(kahdelle)

pari reilua kourallista erilaisia salaatteja

1 porkkana

1 pienehkö punajuuri

1 iso lehtisellerin varsi

1 kevätsipulin varsi

3 tl hyvää oliiviöljyä

0,5 tl balsamietikkaa

0,5 tl hunajaa

ripaus suolaa

mustapippuria myllystä

Pese ja kuori juurekset huolellisesti. Leikkaa porkkana, punajuuri, selleri ja kevätsipuli tulitikun ohuiksi suikaleiksi. Asettele kauniisti salaatin päälle. Sekoita nopea kastike öljystä, etikasta, hunajasta ja ripauksesta suolaa, pirskottele salaattiin ja rouhaise perään hieman mustapippuria. Kun salaattipeti on valmis, paista päälle seesaminsiemenillä paneroitua feta-juustoa.

salaatin herkullisuuden salaisuutena ohuen ohuet juurekset

Seesaminsiemenpaneroitu feta-juusto

50-100g salaattijuustoa per ruokailija

kananmuna kevyesti vatkattuna

kuorimattomia seesaminsiemeniä

öljyä/voita

Leikkaa juusto suunnilleen kalapuikon kokoisiksi palasiksi, kastele kauttaaltaan kananmunaan ja kierittele seesaminsiemenissä. Paista öljyssä/voissa suhteellisen kuumalla pannulla molemmin puolin kunnes pinta on rapsakka ja juusto alkaa vähäsen pehmetä. Tarjoa välittömästi! Kalapuikkoa suuremmat palaset olivat minun taidoilleni turhan hankalia paistettavia ja hajosivat viimeistään siinä vaiheessa kun yritin nostella niitä pannulta pois. Ohuemmat juustoviipaleet paistuvat kauneimmiksi, mutta itse pidin eniten isommista paloista joissa juusto jäi vielä keskeltä hieman kiinteämmäksi.

Vihreä mantelikana

Minulle Latinalaisen Amerikan ruokakulttuurista tulee ihan ykkösenä mieleen maissi- tai vehnätortillat, tequila, rommi ja friteeratut marsut. (Eikä aavistustakaan mistä tuo marsujuttu on jäänyt päähäni..) Rommia lukuun ottamatta edellä mainitut ainekset eivät kuulu suosikkeihini, joten Keittiökameleontin isännöimä tammikuun ruokahaaste osoittautui minulle ihan todelliseksi haasteeksi! Olin ajatellut ottaa lisähaasteeksi isäntäblogia kunnioittavan raw-teeman, mutten sitten kuitenkaan ennättänyt perehtyä asiaan tarpeeksi. Niinpä kokeiluun päätyi omassa keittiössäni suhteellisen harvoin käytetty kana, joka sai hunnukseen ihanan vihreän mantelikastikkeen. Maistelin mantelikastiketta raakana ennen kanaliemen ja kanan lisäämistä, ja se maistui sen verran hyvälle että passaisi varmasti ihan sellaisenaan öljyyn sekoitettuna vaikkapa tofun kastikkeeksi!

lautasmatkalla Mexicoon

Seuraava resepti on rennohko tulkinta Meksikosta lähtöisin olevasta ruokalajista Pollo Verde Almendrado. Resepti löytyi (kuvittamattomasta) teoksesta ”The Book Of Latin American Cooking” (Elisabeth Lambert Ortiz, Pengquin Books 1985), ja on muokattu hieman omaan makuuni passelimmaksi. (Alkuperäisessä reseptissä käytettiin kiinankaalin sijaan romaine-salaatin sydäntä, kanaa ei ruskistettu, korianteria ja persiljaa oli saman verran ja raaka-aineiden mittasuhteet taisivat olla muutenkin hieman erilaisia. Kuka niitä pinttejä ja unsseja viitsii ruveta muuntamaan? Minä en.)

Kanaa vihreässä mantelikastikkeessa

(kolmelle)

1 rkl rypsiöljyä

3 kpl broilerin koipi-reisiä (yht. reilu 1 kg)

7dl vettä

2rkl kanafondia

keskikokoinen sipuli

2 valkosipulinkynttä

kaksi ruukkua persiljaa

ruukku korianteria

yhden suuren kiinankaalin lehden valkoinen osa

2 rkl säilöttyjä vihreitä jalapenoja (tai 1 tuore vihreä chili)

70g kuorittuja manteleita tai mantelijauhetta

2 rkl rypsiöljyä

(suolaa)

(jalapenoja koristeluun)

miedomman poltteen ystävälle sopivat jalapenot tulisten tuoreiden chilien sijaan

Kuumenna 1 rkl rypsiöljyä kannellisessa kasarissa ja ruskista siinä kana. Kaada sitten kasariin kanaliemi (vesi + fondi), peitä kannella ja anna kiehua hiljalleen n. 45 minuuttia tai kunnes tipu on kypsää (sisälämpö 75 astetta). Surauta sillä välillä kuoritut ja hienonnetut sipuli & valkosipuli, kiinankaali, persilja, korianteri, jalapenot ja mantelit mixerillä rouheaksi tahnaksi. Kun kana on kypsää, nostele kanat folion alle odottelemaan ja kaada kanaliemi talteen. Kuivaa kasari, kuumenna siinä 2 rkl rypsiöljyä ja kypsennä siinä vihreää mantelitahnaa maltillisella lämmöllä muutama minuutti koko ajan sekoittaen. Lisää sitten kasariin 2,5dl kanalientä, tarvittaessa ripaus suolaa, sekä kypsennetyt kanat. Anna muhia kannen alla sen verran, että kana lämpiää kunnolla. Asettele herkku tarjoiluvatiin ja ripottele päälle vielä muutamia jalapenoja lisäpotkuja antamaan.

jalapenon polte imartelee avokadon lempeyttä ja granaattiomenan räiskyvyyttä

 Meksikolaisittain oikeaoppista olisi herkutella vihreä mantelikana sipulisen valkoisen riisin (arroz blanco), tortillojen, papujen ja guacamolen kanssa. Itse valitsin lisäkkeeksi kuitenkin herkullisista kypsistä avokadoista, raikkaista rubiininpunaisista granaattiomenan siemenistä, kirpeästä sitruunamehusta ja tulisista jalapenoista sekoitetun salaatin. Ja kyllä maistui! Vaikken lukeudu korianterin ylistäjiin, mantelikastike oli makunystyröilleni sen verran mieluista, että aion taatusti soveltaa kastiketta kasvisliemipohjaisena kasvisherkkujenkin kaveriksi.

Lagerilla maustettu sipulikeitto ja vehnäolutleipä

Pakkaspäivän iltalämmikkeeksi maistuu ihanan aromikas soppa. Kun simppelin sipulikeiton maustaa oluella ja leipäkin on uunituoretta, kelpaa keittoa tarjoilla myös tärkeille vieraille. Saunaillan herkku valmistui sopivasti saunoessa, ja koska parhaiden ystävien kanssa jaetaan kaikki kyyneleet, myös sipulit silputtiin yhdessä. Sekä keiton, että leivän resepti löytyi Glorian ruoka&viini –lehdestä 7/2008.

vasemmalta oikealle: ruokajuoma, leivän leivontaneste, sipulikeiton liemi

Lagerilla maustettu sipulikeitto

(kuudelle)

1 kg sipulia

3 valkosipulinkynttä

150g palvattua possunkylkeä

2 rkl öljyä

6 dl mietoa lihalientä (fondista)

5 dl vaaleaa lager-olutta

2 laakerinlehteä

2 tl kuivattua timjamia

mustapippuria myllystä

(ripaus merisuolaa)

6 viipaletta vehnäolutleipää (resepti alla) tai vaaleaa maalaisleipää

150g raastettua gruyère- tai kermajuustoa

Viipaloi kuoritut sipulit ja valkosipulit ja kuutioi possu. Kuumenna öljy ja porsaankylkikuutiot keittokattilassa, lisää sipulit ja kuullota kunnes ne ovat läpikuultavia ja pehmeitä. (Mielestäni lopputulos on sen herkumpi, mitä pidempään sipuleita malttaa karamellisoida ennen nesteen lisääämistä.) Lisää lihaliemi, olut, laakerinlehdet ja timjami. Mausta pippurilla ja anna hautua 175 asteisessa uunissa vähintään 45 minuuttia. Annostele soppa annoskulhoihin, asettele päälle paksuhko leipäviipale ja ripottele koko homman päälle juustoraastetta. Ruskista annokset 250 asteisessa uunissa viitisen minuuttia ja tarjoile heti.

(tässä annoksessa reilusti leipää ja kunnolla juustoa)

Juomaksi Glorian ruoka&viini suositteli tsekkiläistä lageria Konrad Jockeria. Koska ko. olut ei kuulu lähikaupan valikoimaan, maistelimme sen sijaan aavistuksen makeaa Samson premiumia.  (Samson ei kuitenkaan ollut ihan paras mahdollinen valinta runsaan keiton kumppaniksi, eli kannattanee seuraavalla kerralla etsiä tuo Konrad.)

Vehnäolutleipä

(1 leipä)

2,5 dl vehnäolutta (esim. Hoegaarden)

25g hiivaa

1 tl suolaa

1 tl hunajaa

1,5 dl ohrajauhoja

1,5 rkl öljyä

4-5dl hiivaleipävehnäjauhoja

Sekoita hiiva, suola ja hunaja huoneenlämpöiseen olueseen, lisää öljy ja ohrajauhot ja alusta sitten vähitellen taikinaan hiivaleipäjauhotkin. Vaivaa yleiskoneella kymmenisen minuuttia kunnes taikina on kimmoisaa mutta pehmeää. Kohota 25min (kohotin 45min), painele taikinasta jauhotetulla alustalla ilmakuplat pois ja muotoile pyöreäksi leiväksi. Ripottele päälle hieman ohrajauhoja ja kohota vielä noin 25min (taas melkein tunti). Viillä leipään terävällä veitsellä viillot ja paista 200 asteessa noin 35 minuuttia. Tarkista kypsyys kopauttamalla leivän pohjaa- kypsä leipä ”kopisee”. Jäähdytä ritilällä. 

ehkä olisi riittänyt vähemmänkin hiivaa..

Leivästä tuli älyttömän pehmoista ja rapeakuorista! (Rapeakuorisuuteen saattoi vaikuttaa, että olin juuri ennen leivän paistamista valmistanut uunissa vesihauteessa crème brûléeta ja jätin kiehuvan vesihauteen uunin pohjalle leivän paistamisen ajaksi.) Tuoreena leipä maistui varsin mainiolle ja vanhempanakin sopi sipulikeiton päälle – päivän vanha leipä oli omaan makuuni kuitenkin aika mitäänsanomattoman makuista sellaisenaan syötynä. 

rapeaa ja pehmeää vielä seuraavanakin päivänä

Lämmin päärynä-vuohenjuustosalaatti

Päärynät ovat ihanan hienostuneessa makeudessaan ärsyttäviä hedelmiä. Ne kun ovat yleensä ostettaessa vielä turhan raakoja, mutta kypsyvät salakavalasti makeaksi mössöksi heti kun silmä välttää. Tätäkin salaattia tein kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla päärynä möhjööntyi lämmetessään lähes hillokkeeksi ja vasta toisella kerralla ei-ihan-niin-kypsä päärynä tarjosi sellaisen suutuntuman joka alkusalaatissa enemmän miellytti. Kaiken kaikkiaan tämä salaatti on varsin hauskaa vaihtelua ainaisille kasvihuonekurkuille ja –tomaateille. (Resepti Glorian ruoka&viini –lehdestä 2/2007)

petinä rucolan lisäksi muitakin salaatteja

Lämmin päärynä-vuohenjuustosalaatti

(neljälle)

2 kypsää päärynää

1 rkl voita

1 rkl silputtua tuoretta inkivääriä

2 rkl valkoista balsamiviinietikkaa

2 rkl juoksevaa hunajaa

¼ tl jauhettua kanelia

¼ tl jauhettua neilikkaa

¼ tl jauhettua kardemummaa

suolaa

½ tl sitruunamehua

2 ruukkua rucolaa

150g vuohenjuustoa

1 granaattiomena

Kuori ja lohko päärynät, poista siemenkota. Kuumenna voi pannussa ja paista siinä päärynöitä ja inkivääriä kunnes päärynät alkavat pehmetä ja saavat kauniin värin. Lisää etikka, hunaja ja mausteet ja hauduttele kunnes neste on lähes kokonaan haihtunut. Lisää ripsaus suolaa ja tilkkanen sitruunamehua. Asettele lämpimät päärynät salaattipedille, murustele päälle vuohenjuustoa ja kruunaa herkku rubiininpunaisilla granaattiomenan siemenillä.

eläköön toinen puolisko joka osaa käydä kukkakaupoissakin!

Juomaksi maistelimme sameaa Wieninger Hefe Weissbier –vehnäolutta. Ei mikään kummoinen ruokakauppalöytö sellaisenaan nautittavaksi, mutta maistui oikein hyvin makean hapokkaan salaatin parina. Itse olen tykännyt parittaa melkein salaatin kuin salaatin jonkun sopivan kirpsakan witbierin kanssa, jossa vehnäoluelle tyypillinen banaanisuus ei ole liian dominoivaa.

Chili-suklaa- crème brûlée

Lämpimän tulisen chilin, voimakkaan tumman suklaan ja pehmeän vaniljakerman yhdistelmä ei voi olla toimimatta. Kun tuon ihanan täyteläisen kombinaation yhdistää lempijälkkäriini paahtovanukkaaseen, olen täysin viety! Paahtovanukas on mainio jälkiruoka vieraillekin tarjottavaksi, sillä sen voi valmistaa reippaasti etukäteen ja viimeistellä parissa minuutissa juhlakuntoon kaasupolttimolla. Ja jos karttelee sokeria, vanukkaan voi mainiosti valmistaa kuumutta kestävään makeutusaineeseen ja jättää sokerikuorrutteen tekemättä- silloin kyseessä ei tietenkään enää ole paahtovanukas vaan varsin herkullinen suklaavanukas.. (alkuperäinen resepti täältä)

onko ihanampaa ääntä kuin paahtuneen sokerin rapsahdus?

Chili-suklaa- crème brûlée

(kuudelle)

4 dl kuohukermaa
2 tl aidolla vaniljalla maustettua sokeria
1 isohko kuivattu ancho-chilipalko
1 1/2 tl kanelia
5 keltuaista
vajaa 1/2 dl sokeria
100 g tummaa suklaata (vähintään 70 % kaakaota)

viimeistelyyn fariinisokeria/ ruokosokeria/ hienoa sokeria

Kiehauta kerma, murennetut chilit ja kaneli. Lisää suklaa paloina, sekoita tasaiseksi ja siivilöi. Lisää vaniljasokeri. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaahdoksi ja kaada lämmin kerma-suklaamassa vaahdon sekaan reippaasti vatkaten. Jaa massa uuninkestäviin annosvuokiin ja peitä vuoat tiivisti foliolla. Asettele annosvuoat uunivuokaan ja kaada vuokaan kiehuvaa vettä brulee-vuokien puoleen väliin saakka. Kypsennä vanukkaita vesihauteessa 150 asteessa noin 45 minuuttia, nostele pois vesihauteesta ja jäähdytä kylmiksi. Ripottele jäähtyneiden vanukkaiden pintaan sokeria ja paahda se kauniin ruskeaksi kaasupolttimella. (Periaatteessa tämän pitäisi onnistua myös uunin grillivastusten alla, mutta itse en siinä onnistu lämmittämättä vanukasmassaa liikaa.) Valmis vanukas oli älyttömän herkullista mutta todella tuhtia, luulisin että keltuaisia riittäisi neljä ja suklaankin määrää voinee pikkuisen vähentää. 

täyteläistä, todella täyteläistä!

Karppi peltileipä, hauskat kasvistahnat ja sananen öljyistä

Vähähiilarisiin leipävirityksiin käytetään melkoisen usein juustoa. Minä kuitenkin syön juustoni mielellään sellaisenaan, joten karppileivistä valitsen mieluummin minuuttisämpylän tyyppiset leivonnaiset. Satunnaiseen leivänhimoon syön kyllä hyvällä omallatunnoilla höttöistä vehnäleipää jota on ihana dipata oliiviöljyyn, balsamicoon ja suolaan, mutta välillä tulee kausia jolloin pehmeää leipää tekee mieli syödä useamminkin. Sellaisina kausina leivänpäällystahnoja on fiksumpi levitellä hiilihydraattitietoisemmin valmistetulle leivälle. Tässä yksi versio ihanan pehmoista peltileipää, joka sisältää valtavasti hyviä kuituja ja kasvirasvoja. Käytännössä kuivat aineet voi korvata millä tahansa mitä kaapista löytyy: pähkinöitä, siemeniä, leseitä.. Postauksen lopussa myös jokunen vinkki hauskoihin leivänpäällyksiin!

skarppina! tahnaa mm. punajuurista ja saksanpähkinöistä

Vähähiilihydraattinen peltileipä

(pellillinen)

4 kananmunaa

3 dl turkkilaista jogurttia

2 tl psylliumia

1 rkl sokerijuurikaskuituhiutaleita (Fibrex)

1 rkl pellavansiemeniä

2 rkl seesaminsiemeniä

1 dl mantelijauhoa

1dl vehnäleseitä

1 dl auringonkukansiemeniä

0,5 dl kurpitsansiemeniä

0,5dl öljyä

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl ruokasoodaa

Vispaa kananmunat rikki ja sekoita niiden kanssa jogurtti, psyllium ja fibrex. (Psylliumin ansiosta valmis leipä ei murene vaan on pehmeää ja kuohkeaa. Fibrexin voi jättää poiskin, siemenistä ja pähkinöistä tulee kyllä reilusti kuitua!) Sillä välin kun psyllium ja fibrex turpoavat, jauha mixerillä tms. auringonkukan- ja kurpitsansiemenet rouheaksi jauhoksi. Sekoita tämän jälkeen kaikki ainekset sekaisin sileäksi taikinaksi. Laita uunipellille leivinpaperi ja öljyä se kevyesti. Levitä taikina öljytylle leivinpaperille ja paista 225 asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Anna tasaantua pari minuuttia ja kumoa leipä vielä kuumana kääretorttupohjan tavoin puhtaalle leivinpaperille. Jäähdytä ritilän päällä ja leikkaa annospaloiksi. Leipä säilyy parhaiten jääkaapissa. Jääkaapista otetun leivän voi lämmittää näppärästi leivänpaahtimessa- tämä pysyy kyllä hyvin koossa! (Ei kuitenkaan kannata paahtaa liikaa, palanut kananmuna ei maistu hyvältä..)

kuohkean ja pehmoisen leivän pinta on saanut enempi väriä kuin pohja

Leiväkkeen päälle voi laittaa välillä muutakin kuin juustoa ja leikkeleitä, hauskoja makuyhdistelmiä syntyy erilaisilla tahnoilla! Alla esimerkkinä reseptit hauskaan punajuuri-saksanpähkinätahnaan,  raikkaaseen herne-avokadotahnaan ja rypsimajoneesiin. Kannattaa testata myös vaikkapa herne-hummusta, porkkana-hummusta, sinappista kalkkunatahnaa tai tahnaa paahdetuista paprikoista.

Öljy kannattaa valita oman maun mukaan kylmäpuristettuna neitsyenä. Kypsennettävään leipätaikinaan ei öljyn maku hirveästi vaikuta, mutta kypsentämättömässä kasvistahnassa öljyn maku on hyvinkin vahvassa roolissa. Saksanpähkinäöljy on mukavan mieto vaihtoehto voimakasaromiselle oliiviöljylle, hyvin tahnoissa toimii myös (paahtamaton) seesamiöljy (em. linkin takana hyvä artikkeli sen terveellisyydestä!). Salaattien kumppaniksi en voi vastustaa Kreetalla tuotettua ruohonvihreää öljyä: jumalaisimpia kreetalaisia oliiviöljyjä löytyy ruokakaupoista kahdenlaista, Gaean hiilineutraalia(!) herkkua ja erittäin matalahappoista Sitiaa. Saatavilla on myös mm. avokadoöljyä, mutta hinta oli ainakin lähikaupassa turhan suolainen.. (Suosittelen maistelemaan erilaisia öljyjä sellaisenaan tai vaikka patongin kanssa- erot ovat huikeita!) Kannattaa myös muistaa, että öljyn kuumennus hävittää herkkuaromit, eli paistamiseen ei kannata hyviä öljyjä tuhlata (aiheesta lisää täällä)!

punajuuritahnaa voi käyttää peston tapaan kuumennettunakin

Punajuuri-saksanpähkinätahna 

300 g punajuuria (n. 4 pientä)

70 g saksanpähkinöitä

20 g parmesan-juustoa

0,5 dl saksanpähkinäöljyä

1 rkl valkoista balsamiviinietikkaa

Keitä punajuuret kuorineen täysin kypsiksi, jäähdytä ja kuori. Surauta kaikki ainekset mixerillä tahnaksi, mausta halutessasi vaikkapa mustapippurilla ja salvialla tai nauti sellaisenaan. 

ihanan kesäinen maku

Herne-avokadotahna 

200g pakasteherneitä

2 avokadoa

0,5 dl hyvää oliiviöljyä

1,5 rkl sitruunamehua

ripaus suolaa ja mustapippuria

Sulata herneet, halkaise kypsät avokadot, poista kivi ja kuoret. Surauta kaikki aineet mixerillä tahnaksi, lisää makusi mukaan hieman suolaa ja mustapippuria. Myös tuore minttu sopii seokseen ihanasti!

voimakas rypsi taipuu luonteikkaaksi majoneesiksi

Rypsi-majoneesi

1 munankeltuainen

1 reilu tl väkevää suomalaista sinappia

1-1,5 rkl valkoista balsamiviinietikkaa

reilu 1 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä

suolaa ja mustapippuria

Vispaa huoneenlämpöisen munan sekaan sinappi, ripaus suolaa ja mustapippuria ja noin puolet etikasta. Vispaa sitten sekaan öljy pikku hiljaa ohuena vanana (parhaiten tämä tuntuu onnistuvan sauvasekoittimen lankavispilällä korkeassa ja kapeassa astiassa). Majoneesi juoksettuu jos öljyn lisää liian nopeasti! Tarkista maku ja lisää loput etikat ellei maku ole jo liian etikkainen. Kannattaa huomioida, että rypsiöljy on erittäin voimakkaan makuista, ja jos maku ei sellaisenaan miellytä, ei se miellytä myöskään majoneesissa. Tällä samalla reseptillä voi tehdä majoneesin mistä tahansa muustakin öljystä- sinappi kannattaa silloin vaihtaa makeampaan dijon-sinappiin.

vasemmalla rypsi-majoneesia ja makeaa paprikaa

(Ravintosisällöistä kiinnostunut voi napsutella reseptin Finelin ruokakoriin. Jos Finelistä ei löydy esim. turkkilaista jogurttia, sen kuin valitsee tilalle jonkun maitotuotteen jonka rasvapitoisuus on samaa luokkaa (10%) – ravintosisältö ei silloin ole ihan sama, mutta ihan hyvin suuntaa-antava!)

peltileipä pysyy mainiosti koossa myös leivänpaahtimessa

Kielen vievä vuohenjuustopasta

Kyllä meillä syödään pastaakin! Ainakin kerran vuodessa, päätellen kuivakaapin pastapusseista joiden parasta-ennen –päiväykset olivat ylittyneet tasaisesti vuoden välein 2008, 2009 ja 2010..  Tämä vuohenjuustoherkku vaatii ehdottomasti parikseen pastan, toimii se periaatteessa kesäkurpitsasta tai porkkanasta höylätyn huijaus-tagliatellenkin kanssa, muttei ole ollenkaan niin hyvää. Spagettikastikkeeksi tämä on mainio, sillä kastike kietoutuu ihanasti spagettinauhojen ympärille eikä valu lautaselle. (Älä laita pastan keitinveteen öljyä, muuten kastike ei tartu niin hyvin!)

luvattoman herkullista pikaruokaa

Kun jääkaapista löytyy itse keitettyä paholaisen hilloa, ruoka valmistuu suunnilleen varttitunnissa. Ja on oikeasti aivan järkyttävän hyvää – yllätin itse asiassa avokkeen nuolemasta paistinpannua ”jälkiruoaksi”..

Paholaismainen vuohenjuustopasta

(kahdelle)

1 iso sipuli

1 rkl rypsiöljyä (tai aurinkokuivattujen tomaattien säilöntäöljyä)

2 valkosipulinkynttä

¾ dl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä (kuutioina)

2 reilua ruokalusikallista pinjansiemeniä

1 ½ - 2 dl paholaisen hilloa

100 g vuohen tuorejuustoa (esim. President)

mustapippuria

(suolaa ei tarvita, juusto ja paholaisenhillo antavat makua tarpeeksi!)

parmesan- juustoa

(täysjyvä-)spagettia tai tagliatellea

rucolaa

parempia valintoja pastahyllyltä

Hienonna sipuli ja ruskista se rypsiöljyssä. Lisää kaikki loput ainekset ja pyörittele pannulla kunnes juusto on sulanut. Mausta kevyesti mustapippurilla. Sekoita keitetty pasta kastikkeeseen, kumoa valmis herkku rucolapedille ja höylää päälle runsaasti parmesan- juustoa. Vielä ripsaus mustapippuria myllystä koko komeuden päälle ja tsadaa! Kieltä viedään!

Kirpsakka tomaattikastike grillatulle kanalle

Koska keittiön kirjahylly on kovin rajallinen, kannan kotiin jatkuvasti uutta inspiraatiota kirjaston keittokirjojen luvatusta maasta. Sillä vaikka lukuisat hurmaavat ruokablogit ja muut sähköiset lähteet tarjoavatkin upeaa ruokafiilistelyä, mikään ei kirvoita tyytyväistä hyrinää yhtä hyvin kuin asettuminen torkkupeiton alle kahvikupin, suklaakonvehtien ja keittokirjakasan kanssa. Viimeksi nappasin kirjastosta mukaani Joanna Farrown ”Maailman parhaat kastikkeet” (Gummerus 2004). Kastikkeen ”maailmanparhaus” lienee makuasia, mutta ainakin suhteellisen tunnetuista peruskastikkeista kirjassa on kysymys.

tomaattia vaihteeksi mangolla ja sinapilla maustettuna

Jääkaapissa sattui olemaan marinoimatonta broilerin filettä ja keittiön pöydällä uhkaavasti ylikypsyvä kokoelma erilaisia tomaatteja, joten arvoin kirjasta kokeiluun grillatulle kanalle suositellun kastikkeen. Kirjan ”runsasarominen tomaattikastike” kiinnosti jo siksikin, että resepti sisälsi mangochutneytä, jota aina kausiluontoisesti tyrkin vähän jokaiseen ruokaan. (Jännä muuten, aina jos avoke vastaa ruokaostoksista, kauppakassissa on jossain muodossa broileria tai kalkkunaa. Aina. Lieneeköhän parka vähän kyllästynyt kasvispöperöihin?)

ihana, ihana chutney! huippua esim. katkarapuisessa wokissa

Runsasarominen tomaattikastike 

6 annosta (=meillä riitti vain kolmelle)

0,5 kg tomaatteja

25 g voita

1 pieni sipuli pilkottuna

2 valkosipulinkynttä murskattuna

1 rkl worchestershirenkastiketta

2 rkl karkearakeista sinappia (=osa sileää sinappia ja osa sinapinsiemeniä)

sitruunan mehu ja raastettu kuori

muutama timjamin oksa (=1 vajaa kuivattua timjamia)

3 rkl mangochutneyta (=Rajahin makeaa mangochutneyta)

suolaa ja pippuria (=todella vähän suolaa mutta reiluummin mustapippuria)

smetanaa tarjoiluun

sisältää myös sitruunan aurinkoista raikkautta

Kuori ja pilko tomaatit (leikkaa kuoriin ristiviillot ja kaada tomaattien päälle kiehuvaa vettä pariksi minuutiksi niin kuori lähtee helposti, poista myös kova kantaosa). Sulata voi kuplivaksi kasarissa ja kuullota siinä sipuleita muutama minuutti. Lisää kaikki loput ainekset ja kypsennä miedolla lämmöllä varttitunti. Hajota tomaatinpalat kauhalla, poista timjamin oksat. Tarjoile valmis, puuromaisen sakea kastike kuumana smetanan kanssa. 

hirmu näppärä parilapannu myös kalan paistamiseen

Paistoin broilerin fileet pikaisesti parilapannulla rypsiöljyssä ja maustoin kevyesti suolalla ja pippurilla. Kastike maistui ihanan kirpeälle ja raikkaalle, ja erityisesti smetanan kanssa toimi erinomaisena lisäkkeenä suht. mauttomalle linnunlihalle. Voisin hyvin kuvitella kastikkeen sopivan myös tofun kaveriksi.

toki osa teoksista on hujan hajan kotia, puhumattakaan ruokalehdistä..

Taran-taran -tofu wokissa

Tämä tofuresepti on suoraan Marianne Kiskolan & Sanna Miettusen ”Tofu – keittokirjasta” (Tammi 2005) ja kantaa siellä nimeä ”Taran-taran makuja Marokosta”. Kuriositeettina mainittakoon, että Wikipedian mukaan Taran Taran on paikka Punjabissa Intiassa ja Urban Dictionary kertoo kyseessä olevan ”sellainen paikka naisen vartalossa josta miehet eivät saa silmiään irti”! Nimen perusteella ruokalaji enteili siis varsin hulvatonta makumatkaa..

vaihtelua arkihotkintaan syömäpuikoilla

En ehkä julistaisi tätä reseptiä suurimmaksi suosikikseni, mutta tervetullutta vaihtelua perinteiselle "vähän mustapippuria ja ripaus suolaa"- tyyliselle maustamiselle marinadi tofulle kyllä tarjoaa. Kirjassa tofu kehoitetaan nautiskelemaan kuskusin kanssa, mutta itse wokkasin mukaan pakaste-wok-vihanneksia jotka maustuivat tofun marinadissa varsin maukkaiksi. 

Vaikka käytin soijakastiketta vain kolmasosan ohjeen määrästä(!), ruoka oli siltikin omaan makuuni turhan suolaista. Voipi olla, että maustamattoman tofun käyttäminen savutofun sijaan sopisi ohjeen soijamäärälle paremmin, savutofu kun on itsessään jo suhteellisen suolaista..

kuumuus hulvautti mausteista mielettömän upean tuoksun keittiöön

Taran-taran tofu

(neljälle)

2 pkt (á 270g) savutofua tai maustamatonta tofua (=käytin savutofua)

3 dl soijakastiketta (=laitoin vain 1 dl)

1 sitruunan mehu ja raastettu kuori

2 tl jeeraa eli juustokuminaa

2 tl jauhettua korianteria

1 tl mustapippurijauhetta

1 tl chilijauhetta

1 rkl kanelia

1 tl jauhettua kardemummaa

2 rkl fariinisokeria

(ripaus sahramia) (=en laittanut)

3 rkl seesamiöljyä (=käytin paahdettua)

(2 rkl ruokaöljyä paistamiseen)

Kuutioi tofu ja marinoi sitä kaikkien muiden ainesten seoksessa yön yli. (Pieneksi kuutioidulle savutofulle tuntui hyvin riittävän muutama tunti) Ota tofut marinadista ja paista niitä kuumassa pannussa viitisen minuuttia. Kaada pannuun marinadi ja anna kiehua vielä viisi minuuttia. (Lisäsin tofun sekaan pussillisen jäisiä wokkivihanneksia pari minuuttia ennen marinadin lisäämistä.)

arjen pelastavat pakastevihannekset