Sitruunavaahto

Jostan mystisestä syystä joulupyhien ruokabakkanaalin jälkeen ei enää kauheasti halaja kakkuja, piiraita tai suklaisia herkkuja. Koska joku hamsteri oli kuitenkin ladannut jääkaappiin litratolkulla kermaa ja tiun kananmunia, uusi vuosi vastaanotettiin ihanan kuohkealla ja petollisen kepeän makuisella sitruunaherkulla. Tämän vanhanaikaisen vaahdon resepti löytyi Bergenströmien ihanasta kirjasta "Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla".

kauniista maljasta lusikoituna kaikki maistuu kovin fiinille

Sitruunavaahto
(6-8 hengelle)

5 liivatelehteä
1/2 sitruunan raastettu kuori
1 sitruunan mehu
3 munaa
1 dl sokeria
3 dl kuohukermaa

Liota liivatelehdet kylmässä vedessä. Raasta huolellisesti pestystä sitruunasta kuori, ole tarkkana ettei sekaan eksy valkoista osaa. Puolita sitruuna ja purista mehu. Erottele munista keltuaiset ja valkuaiset kahteen kulhoon. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vaahtoon sitruunamehu ja kuoriraaste. Nosta liivatelehdet vedestä ja pane ne pieneen kattilaan, jossa on 1/2 dl vettä, ja sulata miedolla lämmöllä. Sekoita liivatteet muna-sokerivaahtoon. Vatkaa kerma ja lisää sekin joukkoon. Vatkaa lopuksi munanvalkuaiset (ehdottoman puhtaalla vispilällä ja puhtaassa kulhossa) kovaksi vaahdoksi ja kääntele varovasti kermaisen vaahdon joukkoon. Kaada vaahto annoslaseihin tai kylmällä vedellä huuhdottuun vuokaan. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään nelisen tuntia. Tarjoa vaahto sellaisenaan tai muutaman marjan kera.

vaahdon olisi lusikoinnin sijaan voinut pursottaa  kauniisti lasiin

Oikaisin hommassa sen verran, että vispasin ensin valmiiksi valkuaisvaahdon, sitten samoilla vispilöillä sokeri-keltuaisvaahdon ja sitten vielä samaan syssyyn kermavaahdon. Sulatin liivakot sitruunamehuun enkä siis käyttänyt ohjeen mukaista puolta desiä vettä- olisi kannattut tässä vaiheessa käyttää vain neljä liivatetta, viisi oli lopputuloksessa hieman liikaa.. Ja käytin muuten ihan kokonaisen sitruunan kuoren. Lopputulos oli aivan ihanan kuohkeaa ja paksua vaahtoa, jota ei tosiaan voinut edes kaataa annosmaljoihin vaan ihan lusikoida. Lopullisen vaahdon maku olisi voinut olla reilusti sitruunaisempikin, joskin itselleni terää oli juuri sopivasti. Oikein hauskan raikas jälkkäri perinteisen panna cottan tai suklaamoussen haastajaksi! (Ja tämähän taipuu muuten helposti skarpimmaksikin herkuksi jos sokerin sijaan käyttää makeutusaineena vaikkapa steviaa.)