Lokakuun ruokahaasteen voittaja

..on Kulinaarimurulan rapea katkarapusalaatti! Onnea voittajalle! Lokakuun "lounasboxi ja termari"-aiheisen ruokahaasteen äänestyksessä annettiin yhteensä 76 ääntä, joista voittaja kahmi peräti 25. Heti kannoille sijoittui Heleen's hobbies äänin 18 ja Kaikki äitini reseptit 15 äänellä. Kiitokset kisaajille ja äänestäjille! Nyt sitten vaan jännätään mitä voittaja keksiikään päämme menoksi marraskuun haasteeksi..

Oluinen hirvipaisti ja marinoidut punajuuret

Juuri nyt en tiedä vihaanko syksyä vai rakastanko sitä. Olen toki lähestulkoon hurmiossa pimenevien iltojen, kynttilöiden, pikkuhiljaa syttyvien jouluvalojen, kirpeän raikkaalta talven lupaukselta tuoksuvan metsän ja kirkkaan tähtitaivaan kanssa. Taisin myös kiljahdella riemusta lehtikasoissa loikkiessani "hieman" kovaäänisemmin kuin 5- ja 2-vuotiaat seuralaiseni.. Mutta sitten taas toisaalta, olen koko ajan väsynyt, ja iltaisin tulee entistä herkemmin kaivauduttua sinne sohvannurkkaan kera joulutorttujen ja punaviinilasillisen (mansikkamarmeladia ja kaupan valmista voitaikinaa, jouluhan on jo ihan lähellä). Lahnamaista vetämättömyyttä on havaittavissa myös keittiön puolella: vaikka ruokaa tuleekin tehtyä kunnolla, aineita ei vain kertakaikkiaan kiinnosta mittailla, eikä tekeleiden reseptiikkaa kirjoitettua ylös. Myös kamera pölyyntyy. Sinänsä harmi, sillä varsin herkullisiakin lopputuloksia on syntynyt, ja monia ruoista olisi mukava tehdä uudelleen, jos vain muistaisi mitä hittoa se kokki sinne pataan mahtoikaan väsyneenä heitellä..

Tämän annoksen reseptin olin onneksi raapustanut ylös, sillä lopputulos oli mainio ja ehdottomasti toistamisen arvoinen. Koska juuri nyt on vuoden paras aika saada hirvenlihaa, suosittelen hankkimaan sitä edes pikkuruisen paistin verran.

seitsemän ruokalajin menun kylmä liha-alkuruoka sai olla kooltaan normisalaattia pienempi

Oluessa marinoitu hirven paisti

n. 800 g hirven luuton paisti (poista kalvot)
3 dl Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Schwarz-olutta
0,5 dl rypsiöljyä
0,5 dl soijakastiketta
15 katajanmarjaa rouhittuna
1 rkl tuoreita rosmariinin lehtiä murskattuna/hienonnettuna
1 rkl tummaa muscovado-sokeria
n. 1 tl rouhittua mustapippuria
n. 2 tl suolaa marinadiin (+ ruskistamisen jälkeen voi hieroa lihan pintaan oman maun mukaan enemmän)

Valmista marinadi sekoittamalla ainekset sekaisin ja kippaamalla ne kestävään muovipussiin. (Ja nautiskele olutpulloon jäänyt olut ruoanlaittojuomana.) Humpsauta hirvenpaisti pussiin, sulje pussi ja unohda jääkaappiin ainakin vuorokaudeksi. Jos muistat, käy välillä kääntelemässä pussukkaa jotta marinadi varmasti syleilee lihakimpaletta ylt'ympäriinsä. Nosta sitten paisti pois marinadista, ja paista siihen kuumalla paistinpannulla tilkassa rypsiöljyä kaunis väri. Nosta ruskistettu paisti uuniivuokaan, lorota vuoan pohjalle semmoinen puolen sentin kerros marinadia, tuikkaa lihaköntin paksuimpaan kohtaan paistolämpömittari ja nosta koko komeus 125 asteiseen uuniin. Anna hirven kypsyä niin kauan, kunnes lihan sisälämpö on 54 astetta. (Valele paistia pari kertaa paistamisen aikana vuoan pohjalla olevalla liemellä.) Nosta paisti pois uunista ja kiepsauta se folion sisään. Anna vetäytyä vähintään parikymmentä minuuttia ennen folion irroittelua ja paistin leikkaamista.

Meillä paisti nostettiin vetäytymisen jälkeen jääkaappiin ja leikattiin vasta seuraavana päivänä ohuiksi siivuiksi. Siivuille ripsauteltiin hieman suolakiteitä, ja paistisiivujen kanssa lautaselle nosteltiin rucolaa ja baby-pinaattia, paahdettuja pinjansiemeniä ja suppilovahverohilloa. Edellä mainittujen herkkujen lisäksi lautaselle lusikoitiin myös kylmiä, marinoituja paahdettuja punajuuria:

punajuuret voi laittaa myös folion sisään kuivumisen vähentämiseksi

Marinoidut paahdetut punajuuret

n. 1kg punajuuria
1 dl kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä
0,5 dl tummaa balsamiviinietikkaa
1 tl hunajaa
1 tl suolaa
1 tl kuivattua timjamia
muutama kierros mustapippuria myllystä

Nosta pestyt punajuuret kuorineen 150 asteiseen uuniin niin kauaksi aikaa, kunnes voit tökätä hammastikun punajuuresta läpi (punajuurien koosta riippuen tähän  menee 1-2 tuntia). Heti kun sormet kestävät kuumuutta, kuori punajuuret ja kuutioi ne. Valmista marinadi öljystä, balsamietikasta ja mausteista (maista ja lisää suolaa & pippuria makusi mukaan) ja sekoita se lämpimiin punajuurikuutioihin. Anna punajuurten jäähtyä marinadissaan ja herkuttele ne vasta täysin jäähtyneenä. (Maistuvat toki myös uudelleen lämmitettyinä varsin herkuilta!)

(rakuunan oksa ei liittynyt tähän ruokaprojektiin)

Hirviherkun kera juotiin hirven marinadiinkin käytettyä VASP:n Prykmestar Schwarz-olutta, mutta juomaksi kelpaisi erinomaisesti myös samaisen panimon Prykmestar SavuKataja. Tuo ensimmäinen on muuten melkoisen mukava olut muunkin punaisen lihan kanssa- mietona ja pehmeänä se ei dominoi ruoan omaa makua, mutta on kuitenkin hieman mielenkiintoisempi vaihtoehto kuin moni muu ruokakaupasta löytyvä kotimainen mallasherkku.

Lokakuun ruokahaasteen äänestys

On siis aika julistaa äänestys alkaneeksi! Lokakuun ruokahaasteen aiheenahan oli "lounasboxi ja termari", eli mitä pakata lounasevääksi itselle tai muille nälkäisille puurtajille. Äänestysaika päättyy 30.10.2011, ja voittaja julkistetaan 31.10.2011. Voittaja saa maineen lisäksi kunnian järjestää marraskuun ruokahaasteen.

Kilpailevat lounasboksit ilmoittautumisjärjestyksessä ovat:

Villa Ainala Cuisine: mausteinen kolmen kaalin soppa

***

Hayley's Cuisine: lempeästi pippurinen feta-broileripasta

***

Kulinaarimuruja: rapea katkarapusalaatti

***

Herneetkin rokkaa: paahtopaistivoileipä

***

Heleen's hobbies: kasvisfrittataa ja kuorrutettua lohta

***

Kaikki äitini reseptit: evähiä hirvimettälle

***

Ja sitten vaan äänestämään voittajaa:

Kuinka elää unelmaansa - vuosi ahmijana

Kyllä se vaan on niin, että vuoristoratojen päätä huimaava ja vatsan pohjaa kutitteleva vauhti on yllättävine ylä- ja alamäkineen paljon hauskempaa, kuin se tasaisen suora ja tuttu tie! Tasan vuosi sitten päätin perustaa itselleni blogin, johon tallentaisin opintovapaa –nimisen vuoristoradan tarjoamat mahalaskut ja päätä huimaavat ylämäet. Vuosi sitten olin juuri jäänyt vakaasta ja varmasta ansiotyöstä kokin ammattitutkintoon tähtäävälle opintovapaalle, toteuttaakseni haaveeni tehdä uudehkosta mielenkiinnon kohteestani itselleni toisen ammatin. 

orgasmi lautasella: tuoreita viikunoita, hunajaa, mascarponea

Hyppäsin siis melko lyhyellä varoitusajalla tuntemattomaan vaihtaen toimistoduunarin kauluspaidat aikuisopiskelijan kokkitakkiin. Jännitin aivan käsittämättömän paljon uutta elämääni. Entäs jos stressiperäinen migreenini – jota myös olin pakenemassa - vain pahenisi koulunpenkille siirtyessäni? Entäs jos avokkeeni hermostuisi hupsutuksiini ja jäisinkin täysin yksin pikkuruisen opintotuen varaan asuntolainoineni? Entäs jos en enää osaisikaan opiskella? Entäs jos en viihtyisikään koulun penkillä? Entäs jos osoittautuisinkin täysin toivottomaksi tapaukseksi ravintola-alalle? Entäs jos unelma-ammattini paljastuisikin täysin kuvitelmieni vastaiseksi? Entäs jos epäonnistuisin totaalisesti yrityksessäni ja joutuisin palaamaan maitojunalla takaisin toimistotuoliin jo heti alkutaipaleella? Entäs jos ihan kaikki menisikin ihan pieleen..?

ovi tuntemattomaan..

”Kaikki-tai-ei-mitään”-mentaliteetilla varustettuna päätin pyhittää koko opintovapaani keittiöhommiin. Pitkiin työpäiviin ja ylitöihin tottuneena hämmästyin uuden elämäni vapaa-aikaa, ja päätin käyttää ylitöistä vapaat illat ja mielekkäiden opiskelupäivien tuottaman energian ruokahommien opetteluun. Itseopiskeluun ruokablogin pitäminen onkin osoittautunut korvaamattomaksi. Varsinkin opintojen alussa turhauduin monta kertaa aikuiskoulutuksen turhan verkkaiseen tahtiin ja itselleni itsestään selvien asioiden jauhamiseen, ja koin oppivani parhaiten uutta ihan henkilökohtaisten projektieni avulla. Blogia silmällä pitäen tartuin aiempaa useammin itselleni vieraisiin raaka-aineisiin ja ruoanvalmistusmenetelmiin, ja muiden asiasta innostuneiden ruokabloggaajien kokemusten lukeminen täydensi erinomaisesti alan ammattilaisten tarjoamia oppeja. Blogin pitämisestä tulikin siis yllättävän tärkeä osa opintomatkaani.

ovi arkeen..

Ja kuinkas matka sitten on sujunut? Hyvin. Todella hyvin! Erinomaisesti! Unelmaa tässä sitä vaan eletään! Migreeni on pysynyt yllättävän hyvin kurissa jopa fyysisesti aiempaa raskaampien työpäivien kanssa, eikä avoke suinkaan jättänyt opiskelijarukkaa oman onnensa nojaan vaan rupesikin ihan pysyväksi puolisoksi. (Ja syö edelleen täysin pokkana ihan mitä tahansa omituisuuksia yritänkään kokkailla.) Opiskelu osoittautui helpoksi ja innostavaksi, koulun penkki viihtyisäksi, ja ainakin toistaiseksi olen sopeutunut hyvin myös ravintola-alan työtehtäviin, oppien ihan joka päivä jotakin uutta ja ihmeellistä. Tällä hetkellä matka on kuitenkin vielä kesken, ja vasta ensi keväänä, kokin ammattiin valmistuttuani, tiedän tarkemmin jatkuuko matka kokkitakissa vai palaanko huikeita kokemuksia rikkaampana tyytyväisenä vanhaan tuttuun toimistotuoliin. 

uskollinen työhuone

Matka hykerryttävässä vuoristoradassa siis jatkuu, ja haluankin tässä mutkassa kiittää kaikkia blogissani ensimmäisen vuoden aikana vierailleita lukijoita! Kanssamatkaajat tekevät ehdottomasti opintomatkasta ainutlaatuisen, ja kauhistuttavankin suureksi kasvanut lukijamäärä toimii uskomattoman vahvana kannusteena kerätä lisää tietoa, taitoa ja kokemuksia. Keittiöelämää rikastuttavat tosiaan myös muut asiaan hurahtaneet bloggaajat, joiden mainioita tuotoksia löytyy listattuna tuohon sivun oikean reunan sivupalkkiin- tutustukaa!

Niin ja se tärkein: Unelmoikaa! Älkääkä unohtako, että unelmilla on tapana toteutua: sen kuin vain istahtaa siihen vuoristoradan vaunuun, nauttii vauhdista ja kiljuu riemusta!

vauhdilla ylöspäin;)

Paistettua tofua ja munakoisokastiketta

Kastikekokeilut jatkuvat. Tämä(kin) soossi on Michel Rouxin käsialaa kirjasta "Kastikekirja" (Otava 2011). Maistuu huomattavasti paremmalle kuin näyttää. Kirjassa tätä "ihastuttavaa kasvissosekastiketta" suositellaan lampaankyljyksille, broilerin rintafileille tai grillatuille viiriäisille. Itse paistoin tämän joltain vähemmän syötävän tavaran näköisen soossin kanssa lautaselle parilapannulla kylmäsavutofua (maistuu tofun ystävälle ilman mitään senkummempaa marinointia, toisin kuin maustamaton tofu). Hyvän makuista, mutta oikeasti ihan häiriintyneen näköistä. En yhtään ihmettele, että keittokirjassakin oli reseptin kohdalla kuvia vain munakoisoista eikä valmiista tuotoksesta..

hirmuisen kuvauksellista.

Munakoisokastike
(8 annosta)

1 pieni munakoiso, noin 300 g
1 keskikokoinen tomaatti, noin 100 g
2 rkl oliiviöljyä
60 g salottisipulia, hienonnettuna
1/2 tl valkosipulia, hienonnettuna
1 dl kanalientä tai kasvislientä (käytin kasvislientä)
suolaa ja vastajauhettua pippuria
1 sitruunan mehu

Poista munakoisosta kanta. Huuhdo munakoiso kylmässä vedessä ja kuivaa hyvin. Leikkaa munakoiso pieniksi kuutioksi juuri ennen kypsentämistä. (Se meinaan tummuu todella nopeasti..) Kuroi tomaatti, poista siemenet ja hienonna tomaatti. (Kuoriminen onnistuu kalttaamalla, eli tekemällä kuoreen ristiviillot ja kastamalla tomsku nopsasti kiehuvaan veteen.) (Ja tomaatin pitää oikeasti olla kypsä, oranssihtavan ja kovan kasvihuonetomaatin sijaan kannattaa käyttää mieluummin vaikka tölkkitomaattia.)

Kuumenna oliiviöljy varovaisesti kattilassa ja lisää salottisipuli öljyyn. Kypsennä 1 minuutti, lisää sen jälkeen joukkoon munakoisokuutiot. Nosta lämpöä ja kypsennä seosta sekoittaen sitä noin minuutin välein eli kunnes munakoisot hieman pehmenevät. (Tähän taisi mennä kolme-viisi minuuttia). Lisää hienonnettu tomaatti, valkosipuli ja timjami ja keitä vielä 5 minuuttia. (Tavara alkaa kivasti karamellisoitua ja meinaa jäädä pohjaan kiinni- ei hätää, pohjaan kiinni jäänyt herkku deglaseerataan (=irrotetaan nesteellä) soossin makua antavaksi aineeksi!) Lisää liemi ja keitä miedolla lämmöllä 15 minuuttia. (Laitoin tässä vaiheessa kannen estämään liemen liikaa haihtumista.) Kaada seos tehosekoittimeen ja sekoita 5 minuuttia. (Surautin nopsaan sauvasekoittimella seoksen tasaiseksi.) Valuta kastike verkkopohjaisen kastikesiivilän läpi (ei muuten valu, piti paseerata lusikalla siivilään painamalla, ja siivilään jäi vain jokunen munakoison siemen, eli siivilöintiä ei välttis olisi tarvinnut tehdä ollenkaan). Mausta makusi mukaan suolalla ja pippurilla, lisää sitruunamehu juuri ennen tarjoilua. (Sitruunamehu teki munakoisososeesta huomattavasti kastikemaisempaa.)

Olutkastike kalalle

On suuri vääryys ettei blogiin ole ilmestynyt pitkään aikaan minkäänmoista "olutta ruoassa" -reseptiikkaa. Syy on yksinkertaisesti se, ettei viimeaikoina ole tullut ainottakaan mainitsemisen arvoista osumaa. Seuraava soossi ei myöskään onnistunut, mutta olutta vaihtamalla luulisin reseptin olevan varsin pätevä. Kyseessä on siis Michel Rouxin Kastikekirjasta (Otava 2011) löytyvä olutkastike, joka kyseisen mestarin mukaan sopii rasvassa haudutettujen kalafileiden seuraksi.

maustekimppuja voi askarrella käyttövalmiiksi pakastimeen

Reseptissä ohjeistettiin ärsyttävän epätarkasti käyttämään "mietoa vaaleaa olutta". Koska miedoin ja vaalein jääkaapistamme tähän hätään löytynyt olut oli Leffe Blonde, kastike juuri pyydetyn kuhan kaveriksi oli oikeastaan jo valmiiksi tuomittu epäonnistumaan. Epäilin kyseisen vaalean belgi alen olevan aivan liian katkeraa tavaraa kermakastikkeeseen. Ja koska en tietenkään uskonut edes itseäni, pitihän tämä sitten mennä toteamaan myös käytännössä: ei toimi. Resepti vaikutti kuitenkin sen verran pätevältä, että tulen testaamaan tätä myöhemmin jonkun soveliaamman oluen kanssa: joku mahdollisimman kevyesti humaloitu tapaus toimii taatusti paremmin, esim. kuhalle olisi saattanut sopia hyvin joku sitruksinen witbier.

Olutkastike kalalle
(neljälle)

60 g salottisipulia erittäin ohuina viipaleina
1 pieni maustekimppu (=tulkitsin tämän olevan timjaminoksan, laakerinlehden ja parin persiljanvarren verran tavaraa kääräistynä purjonpätkään, timjamia olisi kyllä voinut olla enemmänkin)
4 katajanmarjaa rouhittuna (kuivatut marjat maistuivat todella vähän, olisi voinut olla hieman enemmän)
3 dl mietoa vaaleaa olutta
2 dl kuohukermaa
60 g kylmää voita paloina (käytin suolatonta)
2 tl hienonnettua sileälehtistä persiljaa
suolaa ja vastajauhettua pippuria (käytin valkopippuria kalaan ja mustapippuria soossiin)

voissa paistettu, juuri pyydetty kuha ei olisi välttis edes kaivannut kastiketta

Pane salottisipuli, maustekimppu ja katajanmarjat kattilaan. Lisää olut ja kuumenna seos kiehuvaksi. Keitä kohtalaisella lämmöllä kunnes nesteestä on jäljellä kaksi kolmasosaa. Lisää kerma ja keitä hiljalleen 5 minuuttia eli kunnes kastike hieman tarttuu lusikkaan. Mikäli kastike on liian ohutta, keitä hetki lisää. Siivilöi kastike verkkopohjaisen siivilän läpi ja vatkaa voi joukkoon pieni pala kerrallaan. Lisää persilja ja mausta kastike makusi mukaan suolalla ja pippurilla.

Pintopapusalaatti

Pintopavut ovat mahtavia! Näyttävät ruskean ja roosan kirjavina aivan älyttömän suloisille ruosteenruskeine viiruineen ja maistuvatkin mainioille! Kuivattuina papuja löytää etnisistä ruokakaupoista, kilohinta on vain jotain kolmen euron luokkaa ja kilosta kuivia papuja saa ihan tolkuttoman määrän (pari litraa) käyttövalmiita papuja. Ja kun pavut keittää hyvässä kasvisliemessä, ne maistuvat upeille myös kylminä salaateissa. Seuraava keitto-ohje passaa kaikille muillekin pavuille, keittoaika selviää maistelemalla milloin pavut ovat läpikotaisin pehmeitä. Ja varsinainen salaattiresepti on mukaelma Tammen Keittokirjasta löytyneestä "Pintopavut hyvässä seurassa"-ohjeesta.

herkullista salaatitonta ruokaisaa salaattia

Papujen keittäminen

1 kg kuivattuja papuja
vettä

ruokalusikallinen rypsiöljyä
muutama porkkana
palsternakkaa yhtä paljon kuin porkkanaa
keltasipulia yhtä paljon kuin porkkanaa
juuriselleriä noin kolmasosa porkkanan määrästä
persiljan oksia
timjamin oksia
laakerinlehti
kymmenisen mustapippuria
muutama valkopippuri
muutama maustepippuri

muutama valkosipulinkynsi
suunnilleen ruokalusikallinen suolaa

Liota papuja yön yli (8-12h) kylmässä, väljässä vedessä. Liian pitkään on parempi kuin liian vähän aikaa. (Papujen liotus- ja keitto-ohjeet löytyvät yleensä papupakkauksesta ja ovat hieman lajikohtaisia.) Kaada liotusvesi pois. Jos käytät kerroskattilaa, hienonna sipuli ja pilko liemijuurekset mahd. pieniksi kuutioiksi. Jos käytät yhtä suurta kattilaa, lohko sipuli neljään osaan ja paloittele juureksetkin isommiksi paloiksi. (Tarkoitus on saada liemijuurekset pois keitettyjen papujen seasta.)

pintopavut pastan keittoon tarkoitetussa kerroskattilassa

Kuumenna öljytilkka suuren kattilan pohjalla ja kypsennä siinä sipulia, liemijuureksia, pippureita, laakerinlehteä ja persiljaa & timjamia kunnes vihannekset alkavat karamellisoitua eli muuttua ruskehtaviksi. (Jos homma meinaa palaa pohjaan, lisää tilkka vettä välillä.) Lisää sitten kattilaan valkosipulinkynnet ja suolaa ja nosta kerroskattilan höyryosa varsinaisen kattilan pohjalla olevien juuresten päälle, ja siihen reiälliseen höyryosaan vasta ne liotetut pavut. (Ja jos et siis omista tuota kerroskattilaa, kippaa pavut sinne juureslohkojen sekaan.)

Lisää kattilaan 4-5 litraa vettä (sen verran että pavut varmasti pysyvät veden alla koko keittämisen ajan). Kuumenna kiehuvaksi ja keitä papuja hiljalleen 45min - 1,5h. Pavut ovat kypsiä kun ne ovat läpikotaisin pehmeitä purtaessa, mutta eivät kuitenkaan vielä hajoa mössöksi. Parhaimmalta pavut maistuvat - ja parhaiten pysyvät muuten koossakin - jos niiden antaa jäähtyä omassa keitinliemessään viileiksi. (Juuri nyt takapihalla on täydellinen jääkaappiviileys papujen jäähdyttelyyn!)

vain pilkkomalla oppii kokkiveitsen käytön

Jäähdytetyt, valutetut pavut on näppärä pakastaa sopiviin annosrasioihin/ -pusseihin jatkokäyttöä varten. Seuraavaan salaattiin käyvät pintopapujen lisäksi mitkä tahansa muutkin pavut, parhaimmalta salaatti maistuu jos pavut on keitetty kasvisliemessä pelkän veden sijaan.

Pintopapusalaatti
(neljälle)

muutama desi kypsiä pintopapuja
pienen kukkakaalin kukinnot
muutama porkkana viipaloituna
parinkymmenen sentin pätkä purjosipulia viipaloituna
1 punainen paprika kuutioina
1 pieni kesäkurpitsa kuutioina
1 munankeltuainen
1 rkl sitruunamehua
2 tl dijonsinappia
0,5 dl auringonkukka- tai rypsiöljyä
n. 1 tl suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
2 dl maustamatonta jogurttia, kermaviiliä tai ranskankermaa

mainio myös kylmänä lounaseväänä

Kypsennä kukkakaalin kukinnot, porkkana ja purjo siten, että porkkanaan ja kukkakaaliin jää vielä hieman purutuntumaa. (Kypsentäminen onnistuu mikrossa, höyrykattilassa tai suolavedessä keittäen- kukin erikseen, sillä kypsymisajat vaihtelevat.) Jäähdytä kypsät vihannekset kylmässä vedessä jotta kypsyminen varmasti pysähtyy. Sekoita jäähtyneiden kukkakaalien, porkkanoiden ja purjon sekaan pavut, paprikat ja kesäkurpitsa. Valmista kastike sekoittamalla munankeltuaiseen sitruunamehu ja sinappi. Vatkaa keltuaisen joukkoon öljy tippa kerrallaan, koko ajan voimakkaasti vispaten. (Tsadaa! Majoneesi on syntynyt!) Mausta majoneesipohja suolalla ja pippurilla, ja kääntele sen joukkoon jogurtti. Kippaa kastike salaatin päälle ja sekoittele hyvin. Älyttömän hyvää! Ja jääkaappisäilytyksen myötä maut vain paranevat, eli varsin mainiota lounaseväskamaa!

(Ja hei, voi tässä vähän oikaista ja käyttää noiden listattujen vihannesten ja juuresten sijaan jonkun valmiin pakastevihannespussukan joka kypsyy mikrossa supernopeasti. Ja jos ei kerrota kellekkään, kaippa siitä kaupan majoneesistakin saa ihan hyvän soossin jogurttiin sekoitettuna, ja säästää ainakin viisi kallista minuuttia tehokasta peliaikaa vaikka jälkiruoan syömiseen..)

Salmiakki-sitrusleivokset Halloweeniin

Halusitte* Halloween-herkkua, tässä sitä nyt tulee. Koska olen oikeasti melkoisen onneton leipuri, päätin haastaa itseni leipomishommiin. Ja toki päätin toteuttaa ne kaksi asiaa jotka onnistuvat yleensä kaikkein kurjimmin: tartelettipohjat ja marsipaanikuorrute.

*Mikä maistuisi seuraavaksi- kysely päättyi lukuihin:

Halloween-herkku 18 ääntä (43%)
Jotakin tofusta 11 ääntä (26%)
Lihaa. 12 ääntä (29%)

marsipaani totisesti kätkee melkoisen yllätyksen piiraan sisään

Syyt miksi makeat piiraspohjat ja marsipaanikuorrutteet eivät oikein tuppaa onnistumaan, löytyvät ihan tästä penkin ja läppärin näppäimistön välistä: olen aivan liian kärsimätön ja suurpiirteinen leipomishommiin. Ruokaa laittaessa voi aina oikaista, muuttaa reseptiä ja tarvittaessa korjata virheitä vielä aivan loppumetreillä. Mutta lisääppä piirastaikinaan vaikka "vielä vähän kananmunaa ja nokare voita" jos piiras on jo paistumassa uunissa.. Ja kuorrutehommat sitten! Voih. Marsipaani tai sokerimassa jää aina kiinni kaulimeen, pöytään ja ties mihin, tarttumisen estämiseksi pöllytelty tomusokeri valtaa koko keittiön, eivätkä hermoni kanna niin pitkälle että saisin kaulittua massan ohueksi ja tasaiseksi. Kaulimisongelma pätee toki myös tartelettipohjiin: epätasaisesti kaulittu pohja ei tietenkään voi paistua tasaisen kauniiksi, ja vuokiin ryntätty taikina ei millään muotoa voi paistua sileäreunaiseksi kaunokaiseksi. Ja kun leipomishommia ei harrasta kauhean usein, en tietenkään omaa minkäänlaista näppituntumaa jonka avulla voisin arvioida esimerkiksi sitä, tuleeko taikinaan laittaa jauhoja 10 vai 12 dl jos ohjeessa ilmoitetaan määräksi 10-12dl..

neljä eri tapaa paistaa piiraspohja. silikonivuokien välissä onnistui parhaiten!

Kaikista edellämainituista katastrofin aineksista huolimatta päädyin siis leipaisemaan Halloween-tarteletteja. Kuningasajatukseni oli valmistaa sitruuna-salmiakkileivoksia jotka näyttäisivät ulospäin halloween-kurpitsalta. Käytännössä nappasin siis ruokakaupasta keltaista marsipaania, sitrushedelmiä ja turkinpippuri-murskaa vuorenvarmana siitä, että hellan ääreen päästyäni suunnitelma jotenkin kirkastuisi. Vielä mitä. Voin kertoa, että keksin todella monta älyttömän hyvää ideaa, jotka sitten lopulta osoittautuivat vähemmän fiksuiksi- esimerkiksi salmiakkikiisseli, kananmunilla saostettu sitruunavanukas, salmiakkimousse ja pari muuta vastaavaa herkkua jäivät valmistumatta näihin leivoksiin. Sen sijaan päädyin tekemään sitruuna-salmiakki-kermahyytelöä, joka muistutti ulkonäöltään kokkareista aivomassaa. Eräänlainen halloween-teemainen suoritus jo sinänsä!

neljä eri tapaa saada epätasainen ja rösöreunainen piiraspohja

Seuraavan uskomattoman reseptin lopputuotteena on siis joko yksi iso salmiakkimoussella täytetty piiras, taikka sitten monta pientä salmiakkitartelettia. Rapeiden, hieman sitruunalta maistuvien piiraspohjien sisältä löytyy raikkaan makeaa mandariinia, kirpsakkaa, kermaista salmiakkihyytelöä, ja kirpeiden makujen vastapariksi piiraat on päällystetty makealla marsipaanilla. Omituisesta ulkonäöstä huolimatta piiraiset maistuvat oikeasti melkoisen hauskoilta, ja ihan positiivisessa mielessä! En kuitenkaan voi suositella tällaista askartelusessiota kenellekään heikkohermoiselle tai kärsimättömälle tapaukselle, sillä melkoista näpräystä ja sokerihumalankestävyyttä tällainen leipurointi totisesti vaatii..

häiriintyneitä värejä ja kauhunsekaisia makuelämyksiä

Salmiakki-sitruspiiraat Halloweeniin
(yksi iso piiras tai jotakuinkin 12 pientä)

piirastaikina:
200 g vehnäjauhoja
100 g kylmää suolatonta voita
1 kananmuna
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 sitruunan kuori raasteena

Kuutioi voi ja nypi se sokerilla, suolalla ja sitruunankuorella maustettuihin jauhoihin sormin tai yleiskoneella. Kun seos on tasaista murua, lisää rikki vatkattu kananmuna seokseen ja sekoita ainekset tasaiseksi taikinaksi. (Jos taikina meinaa jäädä liian muruksi, siihen voi lisätä pikkutlikan kylmää vettä.) Muotoile seoksesta tasainen pallo, kiepsauta se kelmuun ja nosta jääkaappiin tekeytymään vähintään puoleksi tunniksi. Kaulitse valmis taikina mahdollisimman ohueksi levyksi ja nosta se varovasti piirakkavuoan tai tertelettivuokien päälle. Painele taikina vuoan pohjaan ja reunoille, siisti reunat, ja pistele taikinaa haarukalla. Päällystä taikina leivinpaperilla tai foliolla ja kuivilla herneillä tai pavuilla. Paista piiraspohjaa papupainoineen 180 asetessa kymmenisen minuuttia, poista papupaino ja jatka paistamista kunnes taikina on hieman ruskettunut, suunnilleen viisi- kymmenen minuuttia. Tartelettipohjille paistoaika voi olla hiukkasen lyhyempi.

maistuu sata kertaa paremmalle kuin näyttää

leivosten täytteet:
pussilinen (150g) turkinpippurirouhetta (tyrkisk peber crush)
2 dl kuohukermaa
1 sitruunan mehu
1 appelsiinin mehu (mehuja yhteensä 2dl)
2 rkl sokeria
5 liivatelehteä kylmässä vedessä liotettuna
tölkillinen (175g) säilykemandariineja
n. puoli desiä appelsiinimarmeladia

Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää sekaan sokeri ja turkinpippurirouhe. Kuumenna suunnilleen puoli desiä sitruuna- tai appelsiinimehua ja sulata siihen liotetut, kuivahkoiksi puristellut liivatelehdet. Sekoita liivateliuos loppuun mehuun ja sekoita seos varovasti salmiakki-kermavaahtoon. Nosta puoleksi tunniksi jääkaappiin, vispaa seosta hyytymisen välissä muutama kerta.

raikkaat mandariinit maistuvat väkevän salmiakin kanssa

Sillä välin kun salmiakkimössö hyytyy, levitä ohut kerros appelsiinimarmeladia piiraspohjiin. Nostele piiraspohjiin myös valutetut säilykemandariinit. Kun salmiakkikerma on hyytynyt puolisen tuntia, sitä on helppo nostella keoksi mandariinien päälle piirasvuokiin. Nosta sitten täytetyt piiraat jääkaappiin lopullista hyytymistä varten, eli ainakin muutamaksi tunniksi.

leivosten päällystämiseen:
keltaista marsipaania tai sokerimassaa
mustaa marsipaania tai sokerimassaa (voi tehdä värjäämällä vaikka valkoista massaa mustalla elintarvikevärillä)

argh. oikeasti sokerisotku levittäytyi noin 20 neliömetrin alalle

Kun piiraiden täyte on hyytynyt, päällystä ne ohueksi kaulitulla keltaisella marsipaanilla ja koristele mustalla marsipaanilla/sokerimassalla. Leipomishommaan ja koristeluun vinkkejä kannattaa katsella vaikkapa Kinuskikissalta, minulta saa lähinnä "näin ei kannata tehdä"-tyylistä ohjeistusta..

leipuria ei varsinaisesti hymyilyttänyt

Jos jotakin tästä projektista opin niin sen, että leipuminen vaatii tarkkuutta. Ja koska salmiakkimössö oli hyytävästä ulkonäöstään huolimatta älyttömän hyvää, valmistan sitä taatusti uudelleen, tosin seuraavalla kerralla aivonmalliseen muottiin salmiakkikossusta ja kermasta..

Punajuuri-filotaikinakolmiot

Punajuuret ovat juuri nyt valloittavan makeita ja meheviä, erityisesti jos sattuu löytämään sellaisia ihanan pikkuruisia yksilöitä. Kun syksyiset illat pimenevät pimenemistään ja ilma alkaa olla kirpsakan kylmää, höyryävän kuuman iltateen kanssa maistuvat mahtavalle rapeat filotaikinakolmiot, jotka kätkevät sisäänsä tuota hurmaavan punaista herkkua.

helppoa ja herkkua suolaista naposteltavaa

Punajuuri-filotaikinakolmiot
(n. 15kpl)

paketti valmista pakastettua filotaikinaa (n.500g) sulatettuna
n. 500 g punajuuria
100 g kypsytettyä cheddar-juustoa
50 g pinjansiemeniä
2-3 rkl kuorimattomia seesaminsiemeniä
2 rkl balsamietikkaa
2 tl kuivattua salviaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria myllystä

Keitä tai höyrytä punajuuret läpikypsiksi, anna jäähtyä ja kuori ne. Raasta kypsät punajuuret ja laita raaste siivilään. Painele raastetta siivilässä, jotta mahdollisimman paljon nestettä lähtee pois (muuten valmiista kolmioista on rapeus kaukana). Raasta myös cheddar-juusto raasteeksi. Paahda pinjansiemenet kuivalla paistinpannulla vaalean ruskeiksi. Sekoita valutettu, mahdollisimman kuivaksi paineltu punajuuriraaste, juustoraaste, paahdetut pinjansiemet ja seesaminsiemenet sekaisin, mausta salvialla, balsamietikalla ja mustapippurilla. Maista ja lisää tarvittaessa pikkuriikkinen ripsaus suolaa- kannattaa muistaa, että juusto on melkoisen suolaista.

ohuttakin taikinalevyä on yllättävän helppo käsitellä

Avaa varovasti filotaikinarulla ja nosta kaksi taikina-arkkia päällekkäin leivinpaperin päälle. Voitele päällimmäinen arkki miedon makuisella öljyllä (esim. auringonkukkaöljy käy hyvin jos kylmäpuristettu rypsi on omaan makuun liian voimakasta) ja leikkaa päällekkäin olevat arkit pitkittäin kolmeen osaan. Nosta reilu ruokalusikallinen punajuuritäytettä kunkin pitkän taikinasuikaleen päähän, ja taittele kukin suikale kolmioksi yllä olevan kuvan mukaisesti. Voitele valmis kolmio vielä öljyllä ja ropsauta päälle muutama seesaminsiemen. Toista kunnes kaikki arkit on käytetty. (Pienempiä kolmioita voi tehdä leikkaamalla arkit pitkittäin neljään osaan.) Paista valmiit kolmiot 225 asteisessa uunissa 10-15minuuttia, eli kunnes taikina on kauniin vaalean ruskeaa.

voiteluun voi toki käyttää öljyn sijaan voisulaa

Kolmiot maistuvat parhaimmalle hieman jäähtyneenä. Kylmätkin kolmiot ovat hyviä, mutta jääkaappisäilytys pehmentää rapeaa filokuorta jonkin verran. Filotaikinasta askarrellut kolmiot voi oikein hyvin myös pakastaa ennen paistamista- sen kun vain antaa pakastettujen kolmioiden hieman sulaa huoneenlämmössä ennen voitelua ja paistamista. Ja jos täytettä jää yli, siitä saa oliiviöljyllä jatkettuna ihan mielettömän herkkua pastakastiketta!

kaunista ja maukasta proteiinipastaa

Sahramilla ja tillillä maustettu purjososekastike

Jos jotakin olen oppinut, niin sen, että melkein mistä tahansa ruoasta saa juhlavan hyvällä kastikkeella. Hyvien kastikkeiden ohjeita tuntuu kuitenkin olevan hankala löytää, ja kun omatkin kastikeviritykset tulee yleensä tehtyä ilman ainesosien määrien mittaamista, herkullinenkin lopputulos voi olla hyvin hankala toistaa. Yhtenä hankaluutena ovat myös kastikkeiden pohjana käytettävät liha-, kala-, kana-, tai kasvisliemet, joiden maku vaikuttaa lopputulokseen todella merkittävästi. Koska kotioloissa voi olla hieman haastavaa keitellä esim. kunnollista lihalientä, eikä kovin moni meistä edes omista tarpeeksi isoa pakastinta liemen säilyttämiseen, on yleensä pakko turvautua valmiisiin liemivalmisteisiin. Ja kauniisti sanottuna, esimerkiksi kalaliemikuutiosta valmistettu kastike maistuu kyllä ihan järkyttävän pahalle..

arkiherkutteluun kastikkeen ei tarvitse olla ihan niin salonkikelpoisen sileää ja tasaista

Olenkin nykyisin ruvennut "parantamaan" valmiita liemivalmisteita: freesataan kattilan pohjalla tilkassa öljyä hienonnettua sipulia, porkkanoita, palsternakkaa, juuriselleriä, sekä sopivia yrttejä kuten persiljaa, timjamia tai rosmariinia, muutamia pippureita ja laakerinlehteä ja kipataan sitten liemivalmisteesta valmistettu liemi kattilaan kiehumaan suunnilleen niin pitkäksi aikaa kunnes liemijuurekset uhkavat kypsyä mössöksi. Sitten vasta siivilöidään liemi jatkokäyttöä varten. Maku muuttuu melkoisesti parempaan suuntaan! Kannattaa myös vertailla noita valmiita liemivalmisteita- omat suosikkini ovat Sysmäläinen luomu kasvisliemijauhe, lihaliemiin demi glace- kastikepohjat ja muita liemiä ostan fondeina. Hyviä kalaliemivalmisteita en ole löytänyt, joten sen keitän mieluiten alusta asti itse silloin kun satun pääsemään käsiksi kokonaiseen kalaan.

Seuraava mainio kastikkeen resepti on Michel Rouxin kauhanjälkeä kirjasta "Kastikekirja". Purjososekastikkeen resepti löytyi sosekastikkeiden (coulis) alta, muttei jostain ihme syystä sisältänyt minkäänlaista mainintaa soseuttamisesta- en tiedä oliko kyseessä typerä käännösvirhe joita suomeksi käännetyt keittokirjat aivan liian usein sisältävät, mutta jouduin joka tapauksessa hieman soveltamaan ohjetta (sovellukset suluissa). Lopputulos oli erinomainen- kastike passaa hienosti kalojen lisäksi myös vaikkapa tofulle tai erilaisille kasviksille.

persilja ja timjami parantaa melkein minkä tahansa liemen

Sahramilla ja tillillä maustettu purjososekastike
(4-6 annosta)

400 g nuoria purjoja, vain valkea osa (kaupan jättipurjo taisi olla hiukka iäkkäämpää sorttia)
50 g voita (kannattaa käyttää suolaamatonta voita jolloin lopputuloksen suolaisuutta on helpompi säätää)
3 dl kanalientä tai kasvislientä (käytin "paranneltua" liemijauheesta valmistettua kasvislientä)
2 pientä hyppysellistä sahramia (käytin jotakuinkin 4-6 sahramin luottia)
3 dl kuohukermaa
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
1 rkl hienonnettu tilliä

Halkaise purjot pituussuunnassa, huuhdo ne huolellisesti kylmässä vedessä ja leikkaa ohuksi viipaleiksi. Ryöppää viipaleita kiehuvassa vedessä 2 minuuttia, raikasta ne kylmässä vedessä ja valuta hyvin. Painele viipaleista kaikki kosteus pois. (Painelin ryöpättyä purjoa siivilässä, kaippa se loppu kosteus häipyisi sitten pannulla.) Sulata voi paistinpannussa, lisää siihen purjo ja hauduta varovaisesti 10 minuuttia. Lisää liemi, sen jälkeen sahrami ja keitä kohtalaisella lämmöllä vajaa 10 minuuttia. Lisää kerma ja anna poreilla 5 minuuttia. Siivilöi kastike verokkopohjaisen kastikesiivilän läpi ja mausta makusi mukaan suolalla ja pippurilla. (Ja tässä kohtaa oli se omituisuus: miten kastike on muka sosekastike jos purjot siivilöidään siitä kokonaan pois? Päätin soseuttaa soossin sauvasekoittimella ja siivilöidä sen vasta sitten. No yllätys, yllätys, eihän se onnistunut. Sauvasekoitin ei jaksa soseuttaa soossia niin hienoksi, että sen voisi siivilöidä. Päädyin siis tarjoamaan soossin ihanan paksuna soseena, täysin siivilöimättämönä.)

eivät ne kurjat liemiyrtit oikein loisteputken valossa kasva

Tätä purjocoulista syötiin voissa paistetun, itse pyydetyn kuhafileen ja ohuiksi tikuiksi leikattujen, öljyssä pikaisesta freesattujen porkkanoiden, palsternakkojen ja purjon vihreiden osien kanssa. Sahrami jätti soossiin suloisen värin ja hienostuneen maun, dominoimatta purjon pehmeyttä kuitenkaan liikaa. Aivan älyttömän hyvää!

Suklainen pääruoka – molessa haudutettu kana

Suklaan, chilin, appelsiinin ja kanelin yhdistelmällä ei voida mennä pahasti vikaan- oli kysessä sitten jälki- tai pääruoka. Seuraava suklainen resepti löytyi Glorian Ruoka&Viini –lehdestä (2/2011), ja on totisesti herkkua!

"jälkkärimaut" toimivat pääruoassakin

Molessa haudutettu kana

(4 annosta)

1 kg luullista (luomu)kanaa (käytin broilerin koipireisiä, luomua en vielä Jyväskylästä ole löytänyt)

4 punaista chilipalkoa

2 vihreää chilipalkoa

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

2 tl korianterinsiemeniä

1 tl juustokuminansiemeniä (käytin jauhettua)

4 rkl rypsiöljyä

n. 1 l kanalientä

2 dl vasta puristettua appelsiinimehua

1 dl rouhittuja tai kuorittuja manteleita

½ dl rusinoita

½ dl kuivattuja aprikooseja pieninä paloina

2 kanelitankoa

½ vaaleaa muscovado- tai fariinisokeria

50 g tummaa suklaata (kaakaopitoisuus 70%)

1 tl kuivattua oreganoa

2 tl raastettua appelsiininkuorta

(1-2 rkl maissitärkkelysjauhoa)

½ dl hienonnettua korianteria

jos vain jaksaa etsiä kaikki aineet, ruoka on nopea ja helppo valmistaa

Ota liha huoneenlämpöön noin 30 minuuttia ennen kypsentämistä. Poista chileistä kannat ja siemenet, viipaloi ne. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipuleita, chiliä, korianteria ja juustokuminaa suuressa paistokasarissa tai pannussa öljyssä keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää kanapalat ja paista niihin kaunis väri pintaan. (Jos käytät ruokaan rintapaloja ja koipia, voit ottaa nopeasti kypsyvät koivet pois pannusta ja hauduttaa ensin vain rintapaloja kanaliemessä 10 minuuttia. Koipien voi myös antaa ylikypsyä, eli niitä voi kypsentää yhtä pitkään kuin rintapaloja.)

Kaada kanaliemi ja appelsiinimehu pannuun. Lisää mantelit, kuivatut hedelmät, kanelitangot ja sokeri. Anna kanan hautua noin 30 minuuttia miedohkolla lämmöllä, välillä sekoittaen. Raasta tai paloittele suklaa. Lisää suklaa, oregano ja appelsiininkuori pannuun. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut. (Voit halutessasi saostaa kastikkeen maissitärkkelyksellä pakkauksen ohjeen mukaan.) Viimeistele mole tuoreella korianterilla juuri ennen tarjoamista.

tuoreen korianterin "saippuainen"maku raikastaa annoksen

Alkuperäinen resepti suosittelee lisäkkeeksi tortilloja tai täysjyväriisiä, minä suosittelen lisäkkeeksi kotimaista täysjyväohraa. Esikypsytetyt ohrasuurimot kypsyvät sopivasti samassa ajassa kuin mole.

(Kanan kypsyys kannattaa tarkistaa lämpömittarilla paksuimmasta kohdasta, kanan pitäisi kypsyä 75 asteiseksi. Vastaavasti veitsellä tökättäessä sisältä tihkuvan nesteen pitää olla täysin kirkasta)

Ja appelsiinin, suklaan, chilin ja kanelin upea yhdistelmä taipuu tosiaan myös mainioksi leivonnaiseksi- käyhän äänestämässä kyseistä herkkua Pauligin makupari- kilpailun voittajaksi, ja voit voittaa samalla itsellesi herkullisen hemmotteluviikonlopun!

Tulta munille - liekitetyt karitsan kivekset

Välillä tulee tilaisuuksia, joiden ohi ei missään tapauksessa voi kävellä. Kuten lihatiski, jolla köllöttelee tuoreita karitsan kiveksiä. Sellaisina hetkinä maailma totisesti hymyilee! (Kuten se iäkkäämpi rouvakin joka repesi hysteeriseen nauruun kertoessaan ostavansa kiveksiä koiralleen, minun kerrottuani ostavani kiveksiä puolisolleni..) Tällaiset harvinaiset tilaisuudet ovat keittiöelämän suola ja sokeri. Se tunne, kun kohtaa ensimmäistä kertaa itselleen täysin vieraan raaka-aineen, on kertakaikkisesti mahtava! Sitä tuntee itsensä yhtä aikaa pelokkaaksi ja rohkeaksi, epävarmaksi ja täydellisen itsevarmaksi. Se hetki kun pääsee ensi kertaa puristelemaan kiveksiä ja saa maistaa kielellään eläimellisen testosteronin.. Unohtumatonta! 

pässin pallit lautasella

Ja kilin kellit. Kaupasta kotiin päästyäni aloitin raivokkaan googletuksen ja keittokirjojen selailun. Jostain kumman syystä mistään ei meinannut löytyä kunnollisia ohjeita kivesten käsittelyyn – siis ruoanlaittotarkoituksessa.. Lähimmät osumat löytyivät klassisen prairie oystersin resepteistä, joissa härän kiveksiä lähinnä uppopaistettiin. (Yllätyksekseni tästä erikoisesta ruhonosasta on kuitenkin jopa kirjoitettu kokonainen keittokirja! Harmi kun sitä ei tähän hätään saanut selailtavaksi.) Ainoa kotimainen varteenotettava resepti kiveksiin löytyi Kokki Kolmoselta. 

hc ruoanlaitto vaati hc ruoanlaittojuoman

Aloitettakoon kertomalla, että jos joku raaka-aine voi haista ”ihan vehkeeltä”, kivekset –yllätys, yllätys- tekevät juurikin niin. (Ja lienee hiukkasen makuasia onko kyseessä tuoksu vai löyhkä.) Rauhasia ympäröi paksut kalvot, joita ei ole tarkoitus syödä. Lueskelin jostain nettilähteestä, että jos kalvoja ei poista, kuumennus tekee kiveksiin sellaisen paineen, että ne ihan kirjaimellisesti räjähtävät silmille. (Ja mainittakoon, että edellä mainittukin fakta löytyi ihan ruoka-aiheisilta sivustoilta..) Jossain ohjeessa käskettiin irroittaa vain päällimmäinen kalvo, ja jättää sisin kalvo paikoilleen. Koska ajatus kovien kalvojen syömisestä ei varsinaisesti houkutellut, irroittelin samoin tein molemmat kalvot. Parhaiten homma onnistuu puristamalla kivestä, ja leikkaamalla saksilla reiän pingotettuun kalvoon. Saksilla nuo paksut kalvot saa myös näppärimmin irti.

melkoisen kookas lie ollut karitsakin

Kalvottomat kivekset keitetään maustetussa liemessä, jonka jälkeen ne leikataan ohuiksi viipaleiksi ja liekitetään. Joissakin nettilähteissä ryöpätyt kivekset leikattiin ohuiksi viipaleiksi, leivitettiin korppujauhoilla ja paistettiin voissa. Koska olin tavallaan joutunut jo kivesten kalvojen irrottelua varten etsimään rohkaisuryyppypullon käden ulottuville, alkoholilla liekittäminen kuulosti ehdottomasti parhaimmalta lähestymistavalta. Ja kun eräs keittiömestarikin oli suositellut kivesten liekittämistä, sille tielle päätin sitten lähteä.

vasemmasta molemmat kalvot pois, oikeasta vain päällimmäinen kalvo irroitettu

Liekitetyt karitsan kivekset

kaksi karitsan kivespussia (n. 600g alle 2eur!)

n.1,5 litraa kasvislientä

1-2 tl suolaa (liemi saa siis olla reilusti suolattua)

1 keltasipuli lohkottuna

1 laakerinlehti

1 porkkana

10 mustapippuria

3 valkopippuria

1 dl viskiä

1 rkl voita

1 dl kermaa

0,5 dl kivesten keitinlientä

mustapippuria, valkopippuria

kutistuivat melkoisesti keitettäessä

Poista rauhasia ympäröivät kalvot saksien avulla. Keitä vahva kasvisliemi lisäämällä valmiiseen kasvisliemeen sipuli, porkkana ja mausteet. Lisää kalvottomat kivekset kiehuvaan liemeen ja keitä niitä kaksikymmentä minuuttia. Nosta kattila pois liedeltä ja anna kivesten seisoa jäähtyvässä keitinliemessä toiset kaksikymmentä minuuttia. Nostele kivekset pois liemestä ja leikkaa ne puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi.

todella vaaleaa ja pehmoista lihaa

Paista viipaleita mahdollisimman reilulla paistinpannulla voissa hetkinen, nosta pannu pois liedeltä, lorauta pannulle puolet viskistä ja tuikkaa alkoholi tuleen. (Huolehdi paloturvallisuudesta- liekitys rasvaisen liesituulettimen rasvasuodattimen alla ei välttämättä ole ihan se paras idea..) Kun palaminen on loppunut, lorota perään vielä loppu viski ja sytytä sekin. (Tällä tavoin alkoholi palaa sopivan hitaasti, toisin kuin kuumalla pannulla jolloin liekki leimahtaa vain kerran ja nopeasti.) Kaada liekitettyjen kivesten päälle desi kermaa, puoli desiä keitinlientä ja keittele niitä hetki hiljalleen kokoon. Mausta musta- ja valkopippurilla, lisää tarvittaessa myös pikkuripsaus suolaa. Kivesten kylkeen lautaselle voi lappoa voilla maustettua pottu- tai kukkakaalimuussia. 

mikään, mikä on hukutettu viskiin, kermaan ja voihin ei voi maistua pahalta

Ja millainen makuelämys sitten kaiken kaikkiaan oli kyseessä? Maku oli yllättävän mieto. Tekstuuri todella pehmeä ja miellyttävä- maku ei ollut ollenkaan maksan tai munuaisten kaltaisten sisäelinten tyyppinen vaan lähempänä kateenkorvaa, ehkä jopa kieltä. Mutta se haju tuoksu! Uhh.. Tunnustan, että sain oman annokseni viimeiset palaset nieltyä vasta nipistettyäni nenäni tiukasti kiinni. (Joitakin naisia ei vain ole luotu nielemään ihan kaikkea..)

Vasta seuraavaan kattaukseen saapunut puoliso, joka ei siis päässyt edes todistamaan raakojen kivesten käsittelyä, söi koko annoksensa yllättävän hyvällä ruokahalulla, eikä nähtävästi edes huomannut mitään normaalista poikkeavaa tuoksuakaan keittiössä. (Oikeasti valmis ruoka ei enää tuoksunut juuri millekään, mutta kokkailuvaiheessa koko keittiön vallannut löyhkä tuoksu jätti lähtemättömän vaikutuksen hajuaistilleni.) Santsikierros jäi kyllä väliin meiltä molemmilta. 

"talousviski" passaa hyvin liekitykseen

Summa summarum: kaikkea kannattaa kokeilla ainakin kerran! Kunhan unohdan pässin pallien ominaislöyhkän, ja kyseistä herkkua taas lihatiskiltä löytyy, saatan rohkaistua kokeilemaan myös kivesten uppopaistamista..