Klintingin marinoidut pavut

Seuraava talvisen täyteläisillä mauilla marinoitujen papujen resepti löytyi Bergenströmien ”Talvitunnelmia – Ruokaa, kukkia ja joulun valmistelua” –keittokirjasta. Aloin nimittäin jo hieman ikävöidä joulun aikaa – sitä ihanaa kynttilöillä valaistua hämärää ja pimeyttä, jolloin ikkunoiden kauheat raidat ja mustille kalusteille laskeutunut pöly eivät ilmiannan laiskaa huushollaajaa, kuten tuo kevätauringon raaka loiste tuntuu armotta tekevän.. Lääkkeenä talvi-ikävään toimivat joulumausteisen ruoan lisäksi ihanan keväiset tulppaanit, joita katselemalla pölykerrokset onneksi unohtuvat.

appelsiinin ja kanelin tuoksua

Klintingin marinoidut pavut

500 g pieniä valkoisia papuja (kuivattuina)

2 litraa vettä keittämiseen

2 kasvisliemikuutiota

1 laakerinlehti

1 iso sipuli, johon pistelty 10-12 neilikkaa

maustepussiin:

1 valkosipulin kynsi neljänä palana

1 rkl sekä timjamia, oreganoa että meiramia

½ kanelitanko

suolaa tarpeen mukaan

marinadi:

4 rkl balsamietikkaa

(2 rkl sherryä – voi jättää poiskin) (käytin japanilaista sakea)

suolaa, valko- ja mustapippuria

vähän timjamia

1-2 murskattua valkosipulinkynttä

2 dl mietoa oliiviöljyä

noin 2 rkl tomaattipyreetä

noin 1 ½ tl italialaista salaattimaustetta (käytin timjamia, rosmariinia ja basilikaa)

2 rkl (japanilaista) soijakastiketta (käytin vähäsuolaista)

1 tl raastettua sitruunan- tai appelsiinin kuorta (käytin 1 appelsiinin kuoren)

kuutioiden sijasta kasvisliemi oli jauheena

Liota papuja suolattomassa kylmässä vedessä yli yön. Valuta pavut siivilässä ja huuhdo kylmällä vedellä. Mittaa mausteet pieneen harsokangaspalaan ja sido se pussiksi. Painele neilikat sipuliin. Kaada liotetut pavut tilavaan kattilaan ja kaada päälle sen verran vettä, että pavut juuri ja juuri peittyvät. Kiehauta ja keitä 3 minuuttia. Kaada vesi pois ja huuhdo pavut. Mittaa kattilaan nyt 2 litraa puhdasta vettä, lisää liemikuutiot, maustepussi, neilikka-sipuli ja laakerinlehti. Keittele hiljalleen ja varovaisesti noin 50 minuuttia, tai kunnes pavut ovat juuri ja juuri pehmeitä. Ota kattila pois liedeltä juuri ennen kuin pavut ovat pehmeitä ja annan papujen olla kuumassa vedessä kannen alla vielä 10 minuuttia.

Ongi maustepussi, sipuli ja laakerinlehti pois liemestä, kaada pois keitinvesi ja kaada pavut tilavaan kulhoon. Valmista marinadi sekoittamalla kaikki sen ainekset yhteen ja kaada marinadi vielä lämpimien papujen päälle. Sekoittele varovasti. Anna papujen vetäytyä yön yli. Nautiskele valmiit marinoidut pavut lämmitettynä – kirjan mukaan ne ovat herkullisimmillaan haaleina. 

siivilällinen kerroskattila on supernäppärä papujen keittelyyn

Käytän todella paljon erilaisia papuja arkiruokaan. Ostan pavut yleensä kuivattuina edulliseen kilohintaan ja liotan & keitän niitä kerralla suuren erän, joista osan pakastan. Tällä kertaa koin ikävän yllätyksen GoGreenin valkoisten papujen kanssa: osa pavuista ei 14h liottamisen jälkeenkään turvonnut ollenkaan! Kivikoviksi jääneet pavut oli nypittävä käsin pois turvonneiden papujen seasta, joten pavuista meni hukkaan lähes kolmasosa. Kysyin asiasta myös kuluttajapalvelusta, mutta sain vastaukseksi vain ”kiitokset reklamaatiostanne” –kirjeen ja lahjakortin hyvittämään hankaluutta. En siis edelleenkään tiedä mistä epäonni papujen kanssa johtui, aiemmin vastaavaa ei ole tapahtunut.. (Voin myös kertoa, että parisuhteen kestävyyttä voi mitata mm. testillä kuinka paljon puoliso kiroilee jos hänet istuttaa puoleksi tunniksi nyppimään kivikovia papuja pois turvonneiden papujen seasta. Meillä kirosanoja ei tullut yhtään! Vaikkakin asetin lieventäväksi asianhaaraksi täyden olutlasin epäonnisen papukattilan vierelle..)

no on kai se kevätkin ihan mukavaa

(Tiedättekö muuten mitä urbaani kätevä emäntä käyttää maustepussina jos taloudesta ei löydy harsoa? Vastaus: rintsikoitten pesupussia! En tosin tiedä mitä käytän jatkossa pesupussina kun sipulin tuoksu ei siitä enää irtoa.. Ehkäpä otan käyttöön puolison oluen panoon käyttämät harsopussit- jospa viehätysvoima lisääntyy alusvaatteiden tuoksuessa maltaille ja humalille?)

Mangoinen katkarapuwok

Vuorossa arkigourmeeta pakastimen aarteita ja maustepurnukoiden pohjia hyödyntäen. Supernopeaa ja helppoutensa suhteen hämmentävän hyvää. Juuri tällaiset vahingossa onnistuneet ”otin vähän tuosta ja tuosta”-tyyppiset reseptit pitäisi muistaa kirjata ylös ja toteuttaa uudelleen! Ja toki hehkuttaa myös muille:

arkihotkimista hidastaa wokin syöminen puikoilla

Mangoinen katkarapuwok

(kahdelle)

180 g pakastettuja katkarapuja

1 rkl sitruunamehua

rypsiöljyä

150 g sipulia viipaloituna (1 kpl)

10 g valkosipulia viipaloituna (3 kynttä)

200 g pakastettuja vihreitä papuja

150 g pakastettuja sokeriherneitä

3 rkl mangochutneyta (valmis säilyke, esim. Rajah)

1 tl soijakastiketta

1 rkl paahdettua seesamöljyä (sitä tummaa)

quinoa sopii hyvin riisin korvikkeeksi. ekologisempaa olisi ohra tai speltti

Sulata katkaravut valuttamalla niiden päälle siivilässä haaleaa vettä. Puristele/ valuta kuivaksi ja lorota katkarapujen päälle sitruunamehua. Jätä odottamaan. Wokkaa rypsiöljytilkassa sipulia kunnes se alkaa pehmetä. Lisää pannuun valkosipuli, vihreät pavut ja sokeriherneet. Wokkaa kunnes kasvikset ovat sulaneet ja kuumenneet (pari minuuttia) ja kippaa sitten wokkiin sitruunalla maustetut katkaravut ja mangochutney.Wokkaa sen aikaa että katkaravut kuumenevat (puoli minuuttiakin saattaa riittää), ei missään nimessä kauemmin etteivät sitkisty. Viimeistele wokki seesamöljyllä ja syö heti! Itse en kaivannut lisäkkeeksi mitään, mutta puolison lautaselle keittelin hieman quinoaa. Ohrakin epäilemättä toimisi, taikkapa spelttihelmet.

Oeufs en cocotte – arjen pieniä onnen hetkiä

Kun raahautuu väsyneenä kotiin töistä (=harjoittelusta) hiukset rasvankäryä löyhkäten paistettuaan lähemmäs 800 kpl kananmunia, voi olla hankalaa iloita siitä, ettei jääkaapista löydy muuta kuin.. kananmunia! Viikonloppureissun ajaksi pöydälle unohtunut leipä on rutikuivaa, ja ne ainokaiset salaatitkin ovat nahistuneita. Kurjuuksia enteilevän illan kääntää kuitenkin sulaksi riemuksi keittiön uusin aarre, huikea lahja huikealta pariskunnalta, keittokirjaklassikko: ”Ranskalaisen keittiön salaisuudet” (toim. Child, Bertholle & Beck, suom. Villa & Rannikko 1961) . Oi oi oi! (Vielä tätäkin kautta suurensuuret kiitokset ja terveiset Liperiin!) Kirja on tälläkin hetkellä käden ulottuvillani ja ihoni nousee kananlihalle ihan vain pelkästä kannen hipaisusta..

aarrekuvassa myös hyvältä ystävältä saadut vanhat lihapullasakset

Koska ranskattaret eivät liho (eikä puolison kolesteroliarvoja vielä tiedetä) pikaiseksi illalliseksi valmistui ihanainen pommi munista, kermasta, voista ja katkaravuista. Olen useasti valmistanut munakkaan tapaisia juttuja annosvuoissa mikrossa tai uunissa, mutta tällä kertaa menettelin kirjan ohjeiden mukaisesti. Ja kyllähän se kannatti! Ranskattaret selkeästi tietävät mistä puhuvat, joten resepti sanasta sanaan tässä:

Oeufs en cocotte – vuoissa paistetut munat

Kutakin annosta kohti

½ tl voita

vuoka, jonka läpimitta on 6,5 – 9 cm ja korkeus n. 4 cm

2 rkl sakeaa kermaa

uunipannu, jossa on 2 cm:n korkeudelta melkein kiehuvaa vettä

1-2 munaa

suolaa ja valkopippuria

kirja ei kertonut miten vuoat saa pois pannusta polttamatta näppejään

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Voitele vuoka ja säästä pieni nokare voita tuonnemmaksi. Lisää 1 rkl kermaa ja pane annosvuoka hiljaa kiehuvaan veteen kohtalaiselle lämmölle. Kun kerma on kuumaa, riko vuokaan muna tai kaksi. Kaada jäljellä oleva rkl kermaa munan päälle ja lisää päällimmäiseksi voinokare. Pane pannu kuuman uunin keskiosaan ja paista 7-10 min. Munat ovat valmiita, kun ne ovat juuri jähmettyneet, mutta tärisevät vielä hiukan vuoissaan. Ne jatkavat jähmettymistään vielä jonkin aikaa sen jälkeen, kun vuoat on otettu pois uunista, joten on varottava kypsyttämästä niitä liikaa. Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoa. (Vuoat voivat jäädä kuumavesipannuun uunin ulkopuolelle 10-15 minuutiksi ennen tarjoamista. Jotta ne tällöin eivät kypsyisi liikaa, ota ne uunista hiukan aikaisemmin)

valkopippuri vaihtui mustaan

Kirja ehdottaa toki myös joitakin muunnelmia, esimerkiksi yhdessä kerman kanssa vuoan pohjalle voi laittaa lusikallisen katkarapuja. Näin siis tehtiin meillä, ja hyvin toimi! (Katkarapuja sentään löytyi pakastimesta..) Jälkiruoaksi voi uppoutua kyseisen kirjan herkulliseen maailmaan ja maistella ihanuuksia mielikuvituksen keinoin. Kyllä sen kuivan leivän voi korjata pöydästä sitten huomennakin..

Huhtikuun ruokahaaste: maltaisia makuja

Luonnollisesti kasvisruoan suurena suosijana voitin maaliskuun ruokahaasteen liharuoalla! Itse koen ruokahaasteiden parhaimpina antina aiheet, joiden parissa joutuu tosissaan kurkkimaan sen "laatikon" ulkopuolellekin. Näin ollen päätin heittää seuraavan haasteen yleisesti ottan ehkä hiukkasen vähemmän suositusta aiheesta..

Käynnistyköön huhtikuussa siis maltaisten makujen metsästys!

1=ruokajuoma, 2=leipätaikinan neste, 3=keiton liemi

Eli toivoisin itse kunkin tutustuvan olutkulttuuriin ehkäpä hieman tavallisesta poikkeavasta näkövinkkelistä: olut kun on paljon muutakin kuin saunakaljana juotavaa vaaleaa lageria! Vaikka maltaat ja humalat tuntuisivatkin juotuina kovin vierailta, ehkä jopa vastenmielisiltä, olut voi kuin voikin tarjota uskomattomia makuelämyksiä myös ruoan valmistuksen yhtenä ainesosana! Miten mahtavat maustaa ruoan banaaninen suodattamaton vehnäolut, kirsikkainen lambic, kaurainen stout, kuparinen amber ale, kahvinen porter tai vaikkapa hullun humalainen indian pale ale?

Huhtikuun ruokahaasteena on siis löytää upeita makuelämyksiä käyttämällä ruoan valmistukseen erilaisia oluita, tai oluen valmistukseen käytettäviä maltaita. (Ruoka voi olla myös jälkiruoka tai leivonnainen!)

Inspiraatioksi muutama esimerkki oluesta lautasella:

kauraista olutta kastikkeessa

stouttia suklaakakussa

witbieriä mozzarellan marinadissa

 

 

 

 

 

savuolutta seitanissa

vehnäolutta uunilohessa

spray-mallasta leipätaikinassa

ja portteria jäätelössä!

Haasteen säännöt:

Haasteeseen voivat osallistua kaikki, joilla on oma blogi (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi!). Haasteeseen osallistutaan kokkaamalla ja bloggaamalla haasteresepti 28.3.-24.4. välisenä aikana, ja jättämällä haastepostauksen osoite/linkki tämän kirjoituksen kommenttilaatikkoon. (Jos resepti ei ole oma, alkuperäinen reseptin lähde on kohteliasta mainita!)

 

Haasteeseen ilmoittautuminen päättyy sunnuntaina 24.4.2011 klo 23:59. Osallistuessasi annat luvan myös kyseisen linkin takaa mahdollisesti löytyvien kuvien käyttöön haasteruokien yhteenvetopostauksessa ja siihen, että kuvien kokoa saa muuttaa äänestysblogauksessa.

 

Äänestys alkaa maanantaina 25.4.2011 ja päättyy lauantaina 30.4.2011 klo 23:59. (Haasteen isäntänä jäävään itseni sekä kilpailusta että äänestyksestä.) Jos äänestyksen päättyessä useammalla postauksella on yhtä paljon ääniä, arvon voittajan näiden postausten joukosta. Haasteen voittaja julkistetaan sunnuntaina 1.5.2011.

Huhtikuun 2011 ruokahaasteen voittajan kunniana on järjestää toukokuun 2011 ruokahaaste. Aihe, säännöt ja aikataulu ovat hänen päätettävissään. Mikäli voittaja ei tee uutta haastetta 5.5.2011 klo 23:59 mennessä, haaste siirtyy äänestyksessä toiseksi tulleelle jne. 

ja toki klassikko: brunea lihapadassa

Ei siis muuta kuin huikean hauskaa haastekokkailua kaikille!

Hiilihydraattitietoista hiivaleipää

Meillä syödään melkein joka ilta hapankorppuja majoneesilla, juustolla ja kalkkunalla päällystettynä. Oikeasti. Ilman kasviksia. En vieläkään täysin ymmärrä mikä niissä on niin koukuttavaa, ettei noinkaan tylsään yhdistelmään edes kyllästy. Muuta leipää tuleekin sitten syötyä reilusti harvemmin. Yritän aina välillä kehitellä jotain leiväkettä happareiden korvikkeeksi, mutta rukiiset hapankorput voittavat aina. Niin nytkin. Haluan silti dokumentoida tämänkertaisen yrityksen, sillä koostumuksen puolesta tällä hiilihydraattitietoisella leivällä päästiin jo aika lähelle tavoiteltua. Ideana oli siis tehdä kuitupitoista ja ravintorikasta hiivaleipää mahdollisimman vähillä höttöjauhoilla, mutta ilman pähkinöitä ja kananmunia, jotka yleensä kuuluvat oleellisesti erinäköisiin vhh-leiväkkeisiin. Hiilihydraattien määrää en siis yrittänytkään minimoida, vaan kyseessä on enemmänkin laatuun keskittyvä tutkielma. Koska rukiin määrä oli suhteellisen suuri, leivän maku oli makuuni vaaleaksi leiväksi hieman turhan ”väkevä”. (Ja jos päätä vaivaa aihe ”syödäkö viljaa vai ei”, suosittelen lukaisemaan aiheesta hyvän artikkelin Uuden Mustan sivuilta.)

kuituinen käntty ja pilkahdus kevättä

Hiilihydraattitietoinen hiivaleipä

2 dl (120 g) auringonkukansiemeniä

5 dl vettä

50 g hiivaa

1 rkl hunajaa

1 tl suolaa

½ dl (40 g) vehnärouhetta

1 dl (50 g) täysjyvävehnäjauhoja

2 dl (80 g) kaurahiutaleita

2 dl (80 g) spelttileseitä

½ dl (40 g) gluteenijauhoa

½ dl (40 g) kokonaisia pellavansiemeniä

½ dl (40 g) kuorimattomia seesaminsiemeniä

½ dl (20 g) sokerijuurikaskuituhiutaleita (Fibrex)

n. 2,5 dl (n. 160 g) ruisjauhoja

½ dl seesamöljyä (sitä vaaleaa, ei paahdettua)

irtopohjainen vuoka sopii huolettomiin leipähommiinkin

Laita vehnärouhe pehmenemään veteen. Paahda auringonkukansiemenet vaalean ruskeiksi 200 asteisessa uunissa tai kuivalla paistinpannulla. Jäähdytä ja surauta rouheaksi jauhoksi mixerillä (osan voi toki jättää kokonaisiksikin). Liuota hiiva veteen (jossa vehnärouhe jo on), lisää sekaan myös hunaja ja suola. Sekoita liuokseen myös kaikki muut ainekset, alusta taikinaan viimeisenä ruisjauhot. Vaivaa kymmenisen minuuttia, lisää lopussa myös öljy. (Taikinaan tulee sitko, mutta se ei irtoa kulhosta yhtä kauniiksi palloksi kuin höttöjauhoihin leivottu taikina. Jauhoja ei kannata käyttää enempää, muuten lopputulos on kivikova.) Anna kohota liinan alla puolitoista tuntia. Muotoile kohonneesta taikinasta kolme palloa ja aseta pallot öljyttyyn leipävuokaan. Paista 200 asteisessa uunissa noin 45minuuttia, loppuvaiheessa leipä kannattaa peittää foliolla ettei pinta kärähdä. Anna jäähtyä ja irrota leipä vuoasta. 

pimeään aamuun aurinkoa kukkasista

Leipä on melkoisen tuhtia tavaraa, aamiaiseksi paahtimessa paahdettu leipäpala avokadolla päällystettynä piti nälkää sen verran hyvin, ettei vielä lounaallakaan ollut nälkä! Ja mainittakoon vielä se positiivinen seikka, että tällaisen leivän syönnistä seuraa mukava kylläisyys ilman että tekee mieli syödä leipää lisää ja lisää – itselläni kun vaalean höttöleivän syöminen tuppaa poikkeuksetta ”syötättämään”, eli aiheuttaa ikävää ahmimishimoa.

Pähkinä-suppilovahveromureke

Syön aivan tolkuttomia määriä pähkinöitä ja siemeniä. ”Alat kohta visertää” – kommentoi eräskin lounasseuralaiseni katsellessaan auringonkukan- ja kurpitsansiemenillä kruunattua salaattivuortani. (No, enpä panisi sitä pahakseni, oma lauluääneni kun on sitä ”joo ei tarvi välttämättä laulaa paljon onnea vaan –biisiä loppuun kiitos vaan” –tyyppistä.) Hyvien kuitu- ja rasvalähteiden lisäksi pähkinät ovat itselleni myös melkoisen tärkeä proteiinin lähde. Esimerkiksi aamu(soija-)jogurtin sekaan pudotellut siemenet ja pähkinät pitävät nälkää erinomaisesti lounastunnille asti, kun vastaavan myslimäärän sekoittaminen jogurttiin kantaa hädin tuskin aamiaispöydästä työpaikalle. Salaattien lisäksi pähkinät käyvät mainiosti myös lämpimiin pääruokiin, joista tässä aivan mielettömän herkku esimerkkitapaus. Seuraavan murekkeen ohje löytyi Meidän murkinat –blogista nimellä juusto-pähkinäpatee. Muokkailin reseptiä hieman omaan makuuni soveliaammaksi oikein hyvin tuloksin:

sehän näyttää lihamurekkeelta

Pähkinä-suppilovahveromureke

(4-6 annosta)

40 g (0,5 dl) täysjyväohraa

210 g saksanpähkinöitä

150 g cashewpähkinöitä

1 rkl rypsiöljyä

1 sipuli (150 g) hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

20 g (murskattuna n.1,5 dl) kuivattuja suppilovahveroita (liota vedessä ainakin tunti, kaada vesi pois)

ruukullinen silolehtipersiljaa silputtuna

1 tl kuivattua timjamia

1 tl kuivattua oreganoa

1 tl kuivattua salviaa

225 g raejuustoa

4 kananmunaa

250g juustoraastetta (emmental)

mustapippuria myllystä

silikonista vuokaa ei tarvitse edes voidella

Keitä ohranjyvät pakkauksen ohjeen mukaan kypsiksi. Paahda pähkinät n.200 asteisessa uunissa vaalean ruskeiksi. (Varo! Kärähtää vauhdikkaasti! Pari minuuttia saattaa jo riittää.) Rouhi paahdetut pähkinät. Kuullota sipulia öljyssä, lisää valkosipuli ja sienet. Kypsennä kunnes sienien neste on haihtunut ja lisää pannulle persilja, yrtit ja ohra. Paista vielä minuutin verran, jotta ohra ehtii imaista itseensä ihania makuja. Sekoita seos murekemassaksi yhdessä raejuuston, pähkinärouheen, juustoraasteen ja munien kanssa, rouhaise sekaan hieman mustapippuria. Suolaa ei tarvita, juuston suola ja paahdettujen pähkinöiden upea maku riittää. Kippaa murekemassa n. 2 l –vetoiseen voideltuun leipävuokaan, ja kypsennä 180 asteisessa uunissa noin 80 minuuttia. Nosta vuoka pois uunista ja anna murekkeen vetäytyä kymmenisen minuuttia. Kumoa tarjolle ja nauti! 

sekopäisen näköinen jogurttiraita ei ole välttämätön

Meillä tätä mehevää mureketta syötiin esikuvansa tapaan salaatin ja valkosipulilla maustetun jogurtin kanssa. Mureke maistui myös erinomaiselta seuraavanakin päivänä lämmitettynä. Ja huom, tällä murekkeella nälkä kyllä totisesti lähtee!

Vehnäolutpannukakut olutsiirapissa karamellisoidulla banaanilla

Seuraavan sunnuntaiaamiaisen resepti löytyi hieman odottamattomasta lähteestä: ”Brew your own” – oluen kotipanemisen harrastuslehdestä (March-April 2011,vol 17, nro 2). Kyseessä oli saksalaista hefeweizenia, suodattamatonta vehnäolutta, käsittelevä artikkeli kyseisen oluen käyttämisestä ruoan laittoon. Mahtavaa! Vaikken oikeastaan välitä banaaneista, ensimmäistä kertaa suunnilleen kahteen vuoteen päädyin jopa ostamaan kyseisiä hedelmiä pannukakkujen valmistusta varten. Koehenkilöksi osui sopivasti pahaa-aavistamaton serkkupoika, joka joutui maistelemaan kokeellisen keittiön pannukakkuvirityksiä syntymäpäiväaamiaisekseen kukonlaulun aikaan. Itselleni nämä yli-imelät herkut maistuivat erinomaisesti, varsinkin kun lautaselle kasasi samaan aikaan myös supersuolaista ja rasvaista pekonia.. Oluena käytin itsessäänkin melko banaanista Paulanerin Hefe-Weisbieriä. Hiukkasen muokkaamani versiot lehden resepteistä tässä:

hefe-weisbier maistuu banaanille itsessäänkin

Hefeweizen-pannukakut

(n. 6 hengelle)

7 dl vehnäjauhoja

0,5 dl hunajaa

2 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

0,5 tl suolaa

2 kananmunaa (valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna)

3,5 dl piimää

3,5 dl suodattamatonta vehnäolutta

4 rkl rypsiöljyä

Sekoita jauhot, leivinjauhe, sooda ja suola sekaisin. Sekoita toisessa astiassa yhteen olut, piimä, hunaja, öljy ja kananmunan keltuaiset (varo, olut voipi kuohahtaa!). Lisää olutseokseen kuivat aineet, sekoita hyvin. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele valkuaisvaahto taikinan sekaan varovasti. Paista pannukakkuja esim. pikkulettupannulla haluamassasi rasvassa. Taikina kohoaa pannulla melko paljon, jolloin paras lopputulos syntyy jos pannu ei ole ihan tulikuuma ja maltat paistaa lettuja molemmin puolin parikin minuuttia. Pannukakut tarjoillaan lämpiminä olut-siirapissa karamellisoidun banaanin ja kermavaahdon kanssa.

nälkäinen aamiaisen syöjä ei malttanut panostaa valokuvaukseen

Olutsiirapissa karamellisoitu banaani

5 dl suodattamatonta vehnäolutta

1,5 dl hunajaa

1 dl sokeria

1 sitruunan kuoret

4 banaania

Keitä olutta sokerin, hunajan ja sitruunankuorien kanssa noin 15 minuuttia kunnes seos alkaa muistuttaa löysää siirappia. Lisää joukkoon viipaloidut banaanit ja keitä vielä muutama minuutti. Poista sitruunankuoret ja tarjoile karamellisoitua banaania & olutsiirappia pannukakkujen kanssa. Nokare maustamatonta kermavaahtoa täydentää herkkuhetken.

Vaahterasiirapilla, omenalla ja oluella glaseerattua lohta

Olen kovin urautunut uunilohen valmistaja. Jos savustuspönttöä ei ole käytettävissä, punalihainen kala lykätään uuniin ihan vain suolalla, tillillä, sitruunalla ja pippureilla höystettynä. Nyt sain kerrankin aikaiseksi testata itselleni hieman eksoottisempaa paria lohelle: vaahterasiirappia. Ja miten sattuikaan: hauska resepti sisälsi myös olutta! Tämä makea ja aromaattinen glaseeraus toimii rasvaisen kalan kanssa yllättävän hyvin. Ihanan imelähkön kalan kaveriksi kannattaa varata jotakin raikasta, ainakin rucola, vuonankaali ja ruusukaali pärjäsivät tässä roolissa hienosti. (Ja kokki joutuu toki uhrautumaan ja syömään kalaa varten hankitun vaahterasiirappiputelin jämät valtavien vaniljajäätelöpallojen päälle lorotettuna..)

eipä uskoisi kalan kavereiksi ensisilmäyksellä

Vaahterasiirapilla, omenalla ja oluella glaseerattu uunilohi

(suunnilleen neljälle, alkuperäinen ohje täältä)

1400 g lohta fileenä

2 omenaa

1,75 dl vaahterasiirappia

3 rkl soijakastiketta

4 valkosipulinkynttä

6 salottisipulia

2 rkl raastettua tuoretta inkivääriä

2 pulloa witbier- olutta (esim. Hoegaarden 2x0,33cl)

suolaa

mustapippuria

iso fisu mahtui vain uunipellille. leivinpaperi oli huono idea.

Poista lohesta ruodot ja suolaa fileet kevyesti. Kuori omenat, poista siemenkodat ja paloittele pieniksi paloiksi. Keitä omenaa vaahterasiirapin kanssa noin varttitunti, tai kunnes omena on pehmennyt siirapin joukkoon ”hilloksi”. Lisää omenasiirappiin viipaloidut salottisipulit ja valkosipulit, raastettu inkivääri, sekä olut. (Varo! Olut kuohahtaa, eli kannattaa käyttää kattilaa tai isoa kasaria.) Keittele varttitunti, maista ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada kuuma seos lohifileiden päälle ja kypsennä fileitä 200 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, tai kunnes kala on kypsää. (Meillä kaksi 700 g nahallista lohifilettä kypsyi vartissa juuri sopivaksi.) Tarjoile heti. 

ruusukaalit unohtuivat kuvasta

Bollito Misto - Italialainen lihaherkku

Olen reissanut Italiassa viimeksi ollessani vielä kasvissyöjä. Käytännössä italialainen ruoka tuo edelleen mieleeni tuoreista vihanneksista valmistetut kasvisherkut, pastaa, pizzaa ja tuoretta vehnäleipää unohtamatta. Ja ne upeaakin upeammat jäätelöt, joita voisi syödä aamusta myöhään yöhön jokaisella aterialla! Siispä päätin tarttua Sokrateen keittiön isännöimään kuukauden ruokahaasteeseen ”viljaton ja maidoton Italia” haastamalla itseni tutkailemaan Italian liharuokia. 

kaviksia ja lihaa uudella tavalla

Jos jokin italialaisten tavasta käyttää lihaa ansaitsee kehuja, on se, että jos eläin kerran syödään, siitä käytetään kaikki. Hyvä esimerkki aiheesta on pohjoisitalialainen juhlaruoka, bollito misto, joka käytännössä tarkoittaa monenmoisia keitettyjä lihoja nautiskeltuna erilaisten kasviskastikkeiden kanssa. Yhdistelin omaan versiooni ruoasta muutamia erilaisia ohjeita, ja loppujen lopuksi ateria muotoutui lähinnä sen varaan, minkälaisia lihoja lähikauppojen tiskeiltä tähän hätään löytyi. (Puolisto totesi lihamestarin katsoneen häntä hiukkasen kieroon lukiessaan antamaani ostoslistaa..) Jos siis kaipaatte autenttisempaa reseptiä, sen voi löytää esimerkiksi Jyrki Sukulan teoksesta ”Hullu kokki Piemontessa” (Tammi, 2008). Lihojen seuraksi viritin oman versioni peri-italialaisesta paprikahöystöstä, peperonatasta, sekä jännittävän hunajakastikkeen, jonka valmistin bollito mistosta kertovan jutun ohjeen mukaisesti. 

oluen panijat ajettiin keittiöstä irtonaisen keittolevyn kanssa muualle

Bollito Miston tyyppinen liharuoka

naudan sydän (500 g)

kokonainen broileri (1100g)

naudan potkaa (500 g)

karitsan kylkeä (150 g)

porsaan raakamakkaroita (500 g)

4 porkkanaa

4 sellerinvartta

4 sipulia

4 laakerinlehteä

suolaa

Leikkaa naudan sydämestä pois enimmät verisuonet, huuhdo se huolellisesti ja paloittele pienempiin osiin. Kiehauta kattilassa suunnilleen litra kevyesti suolattua vettä, yksi puolitettu porkkana, yksi halkaistu sipuli, yksi lehtisellerin varsi sekä yksi laakerinlehti. Kun vesi kiehuu, lisää sekaan sydän. Keittele suunnilleen tunti, jonka jälkeen laita tulille toinenkin kattila.

edessä sydän, vasemmalla potkaa ja kyljystä, isoimmassa kana

Laita myös toiseen kattilaan kevyesti suolattua vettä, yksi puolitettu porkkana, yksi halkaistu sipuli, yksi lehtisellerin varsi sekä yksi laakerinlehti. Kun vesi kiehuu, pudota kattilaan karitsan kylkipala ja naudan potka. Keittele suunnilleen puoli tuntia ja laita tulille kolmaskin, aiempia suurempi kattila.

Täytä kolmas kattila puoleen väliin kevyesti suolatulla vedellä, ja pudota veteen tuttuun tapaan kaksi puolitettua porkkanaa, kaksi halkaistua sipulia, kaksi lehtisellerin vartta sekä kaksi laakerinlehteä. Kun vesi kiehuu, lisää sekaan kokonainen kana. Kun kana on kiehunut parikymmentä minuuttia, pudota kattilaan myös raakamakkarat. Keitä kunnes kana on kypsää, eli liha alkaa irrota luista. Tähän menee noin tunti. Samaan aikaan valmistuvat myös muut lihat. Nostele lihat liemistään suurelle tarjoiluvadille, ja tarjoile kasviskastikkeiden kera.

aitoja makuja

Persiljainen peperonata

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

2 punaista paprikaa

1 keltainen paprika

1 oranssi paprika

6 tomaattia

noin puoli desiä oliiviöljyä

suolaa, mustapippuria

n. 50 g tuoretta persiljaa

Kuullota öljyssä hienonnettu sipuli ja valkosipuli. Lisää sekaan kuutioidut paprikat ja tomaatit (poista tomaattien kanta, kuoret ja siemenet saavat jäädä). Keittele ilman kantta parikymmentä minuuttia, mausta persiljalla, suolalla ja mustapippurilla ja hienonna hieman hienommaksi sauvasekoittimen avulla. Tarjoa kuumana.

täyteläisen raikas paprikahöystö

Hunajainen pähkinäkastike

70 g saksanpähkinöitä

1 dl lihalientä (lihankeittoprojektista)

1 dl hunajaa

2 tl sinappijauhetta

Surauta saksanpähkinät hienoksi jauheeksi ja sekoita joukkoon lihaliemi, hunaja ja sinappijauhe. Tarjoile kuumana. Lihojen, paprikakastikkeen ja hunajaisen pähkinäkastikkeen kanssa maistuu raikas rucola-pohjainen sekasalaatti hyvällä oliiviöljyllä höystettynä. 

vinkeän makea pähkinäkastike

Itse kohtasin naudan sydämen ihan vallan ensimmäistä kertaa, ja hämmästyin siitä, kuinka paljon keitetyn sydämen maku muistutti mietoa naudan lihaa. Ja vaikka pelkäsin sydämen jääneen sitkeäksi, se maistui mielestäni jopa mureammalta kuin naudan potka. Käyttämäni raakamakkarat olivat paprikalla maustettuja, ja antoivat mukavasti makua samassa liemessä keitettyyn kanaan. Makkaroita lukuunottamatta kaikki keitetyt lihat maistuivat ihan siltä itseltään – keitetyiltä lihoilta. Ilman voimakkaan makuisia kastikkeita ruoka olisi jäänyt melko valjuksi – toisaalta tällä lailla valmistettuna pääsi oikeasti makustelemaan ja vertailemaan erilaisten lihojen ominaismakuja.  Ja täytyypä sanoa, että tämän aterian jälkeen olo oli totta totisesti kylläinen! (Vaikka söimme lähes koko valtavan lihamäärän ihan vain kolmen nälkäisen nuorukaisen voimin, tukalalta ähkyltä kuitenkin vältyttiin - tähän lienee vaikuttanut aterian suhteellinen vähärasvaisuus, korkea proteiinipitoisuus ja hiilihydraattien mainiot kasvis- ja pähkinälähteet..)

ihastuin erityisesti pähkinäkastikkeeseen ja höpsöön makkarahelminauhaan

Stout-tuplasuklaakakku

Jos jääkaapissa sattuu olemaan pullo Young´s Double Chocolate stouttia ja nettisurffailu päätyy kyseistä olutta sisältävien browniesin reseptiin, ei liene muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä leipomishommiin. Ja se kyllä kannattaa! Jos siis sattuu olemaan tumman ja rikkaan suklaan ystävä.. Muokkasin ko. brownies-reseptin pehmeän täyteläiseksi kakuksi. Maistuu upealta kahvin tai kakkuun käytetyn oluen kanssa! Ja nokare sokeroimatonta kermavaahtoa tekee kakusta todellisen juhlaherkun.

synkeän tumma suklaakakku viettelee oluen ystävän

Stout-suklaakakku

(n. 26cm irtopohjavuokaan)

150 g 70% suklaata

175 g voita tai margariinia

ripaus suolaa jos voi on suolatonta

200 g ruokosokeria

2,5 dl stouttia tai porteria

75 g vehnäjauhoja

50 g tummaa kaakaojauhetta

2 kananmunaa

kun kakun pinta alkaa hieman repeillä, se on valmis

Sulata kattilassa voi ja suklaa, lisää sulaneeseen seokseen sokeri ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi. Sekoita kananmunat suklaaseokseen, vispaa kunnes seos on kiiltävää. Lisää sitten myös olut suklaaseokseen, varo, kuohahtaa! Sekoita keskenään jauhot ja kaakao ja sihtaa suklaaseokseen. Sekoita hyvin (älä vatkaa) ja kaada voideltuun irtopohjavuokaan. Paista 180 asteessa noin 25 min. Kakun on tarkoitus jäädä kosteaksi, eli jäähdytä sitä kunnolla ennen irtopohjavuoan reunojen poistamista. Sihtaa jäähtyneen kakun päälle tomusokeria ja herkuttele täyteläisen stoutin kanssa.

Kukkakaali-manteli-coleslaw

Yksi hiukkasen ruokaisampi herkkusalaatti jota ei tahdo koskaan muistaa tehdä, on klassinen majoneesilla rikastettu kaalisalaatti, coleslaw. Kun kotimaisen valkokaalin ja porkkanan kaveriksi lisää rouskuvaa kukkakaalia ja mantelirouhetta, saadaan varsin maukas kasvislisäke joka toimii vaikkapa välipalana. Kun majoneesin valmistaa itse haluamastaan öljystä ja viinietikaksi valitsee vaihteeksi vaikkapa hunajaisen omenaviinietikan, maku muuttuu aivan erityyppiseksi kuin kaupan valmiissa majoneesissa. Eikä ole vaikeaa! Vaikeinta on oikeastaan malttaa antaa salaatin makujen tasaantua – viinietikka kun vaatii ainakin muutaman tunnin tutustuttamisen kasviksiin ennen kuin maut harmonisoituvat sopivan pehmeiksi.

kevättä kohden alkavat salaatitkin maistua

Kukkakaali-manteli-coleslaw

150 g porkkanaa

200 g valkokaalta

300 g kukkakaalta

50 g mantelirouhetta

1 kananmunan keltuainen

1,5 dl auringonkukka- tai rypsiöljyä

½ tl dijon-sinappia

ripaus valkopippuria

ripaus suolaa

0,5 dl valkoviinietikkaa

säilyy jääkaapissa hyvänä useita päiviä

Raasta tai pilko kaali ja porkkana suikaleiksi ja raasta kukkakaali muruiksi. Sekoita mantelirouheen kanssa sekaisin. Valmista majoneesi: vispaa öljy ohuena nauhana, pikku hiljaa, keltuaiseen. Kun emulsio on valmis, mausta se sinapilla, valkopippurilla ja ripsauksella suolaa. Lisää sitten pikkuhiljaa vispaten majoneesin valkoviinietikka. (Tarkoitus on, että majoneesi on todella etikkaista, älä säikähdä makua!) Sekoita valmis majoneesi vihannesraasteisiin ja anna maustua jääkaapissa mielellään yön yli.

Olla gitana – mustalaispata

Ystäväni kehui kovasti hauskan kuuloista espanjalaisen kasvispadan reseptiä, ja kun sain lahjaksi kirjan josta resepti löytyy, sain vihdoin kokeiltua oliko pata kehujen arvoista. Olihan se! Tämä pata on erittäin virkistävä kasvisruoka, hauskan raikas, pehmeä ja täyteläinen yhtä aikaa. Jos käytettävissä on valmiiksi liotettuja ja keitettyjä  papuja & kikherneitä, valmistuskin sujuu vauhdikkaasti. Resepti löytyy kirjasta ”Culinaria – makujen Espanja” (Könemann, 2006) Murcialaisen kasviskeittiön esimerkkitapauksena.

sehän näyttää ihan miltä pitääkin!

Olla gitana – mustalaispata

(n. kuudelle)

150 g kuivattuja kikherneitä

150 g kuivattuja valkoisia papuja

suolaa

250 g vihreitä papuja

250 g kurpitsan hedelmälihaa kuutioina (käytin bataattia)

2 porkkanaa viipaleina

2 kiinteää päärynää kuorittuina ja paloiteltuina

2 keskikokoista perunaa kuutioina (käytin bataattia)

1 sipuli hienona silppuna

1 dl oliiviöljyä (käytin rypsiöljyä)

2 kypsää tomaattia kuorittuina ja kuutioituina (kuoriminen onnistuu kalttaamalla)

1 valkosipulinkynsi hakattuna

1 tl mietoa paprikajauhetta

muutama sahramin luotti

mustapippuria

kourallinen mintunlehtiä hienoiksi suikaleiksi leikattuna (käytin kuivattuna)

Liota kikherneitä ja valkoisia papuja kattilassa yön yli. Kaada liotusvesi pois ja täytä kattila vedellä. Lisää hieman suolaa ja kuumenna kiehuvaksi, keittele miedolla lämmöllä puoli tuntia. Sekoita joukkoon vihreät pavut, kurpitsa, porkkanat, päärynät ja perunat ja kypsennä vielä 15 minuuttia. (Käytin käyttövalmiita kikherneitä ja papuja, joten lisäsin ne sekä kuutioidut bataatit kiehumaan suoraan vihreiden papujen, porkkanoiden ja päärynöiden kanssa.)

maistuu myös uudelleenlämmitettynä

Kuullota sillä aikaa sipulit öljyssä, lisää tomaatit ja hauduta hetki. Hienonna huhmareessa valkosipuli, paprikajauhe, sahrami ja hieman suolaa. Sekoita tomaattikastikkeen joukkoon ja keitä seosta miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Lisää kastike vihannesten joukkoon, keitä vielä 5 minuuttia, mausta suolalla ja mustapippurilla ja koristele mintunlehdillä ennen tarjoilua. (Minttu antoi ihanan raikkaan maun, eli kannattaa käyttää vaikka kuivattuna jos ei tuoreena löydy!)

Suolakuorikana fenkolilla, timjamilla ja sitruunalla maustettuna

Muistatteko sen Frendien jakson, jossa Joey työntää päänsä kiitospäivän kalkkunaan? Yhtään kaunistelematta, koin itse  voimakasta tarvetta tehdä suunnilleen samoin, kun pääsin elämäni ensimmäistä kertaa käsittelemään kokonaista jyväbroileria. Voi sitä riemua! Jos olisin tiennyt kuinka mahtavalta tuntuu hieroa yrttiöljyä kynittyyn kanaan ja tunkea sen sisuksiin sitruunoita, olisin tehnyt tämän jo aiemminkin! Siis oikeasti! En vieläkään tajua mikä ihme naksahti pääkopassani, mutta nautin tästä projektista niin hämmentävän paljon, että puolisokin lähinnä pyöritteli päätään epäuskoisena.. Kyseessä on siis Jamie Oliverin ”Alastoman kokin onnenpäivät”-kirjasta (WSOY 2004) löytyvä resepti, joka todella tarjoilee onnellisia hetkiä!

tuima tipu

Kanaa, fenkolia, timjamia ja sitruunaa suolakuoressa

(4 annosta)

3 kg karkeaa suolaa

8 kukkurallista rkl kokonaisia fenkolinsiemeniä murskattuina

2 vatkattua munaa

2 halkaistua sitruunaa

1 rkl kokonaisia pippureita (käytin mustapippureita)

1 lasillinen vettä

1 nippu tuoretta timjamia

oliiviöljyä

2 kg patakana tai broileri

1 nippu silputtua persiljaa

8 kuorineen litistettyä valkosipulinkynttä

Sekoita suuressa kulhossa, suola, fenkolinsiemenet, munat, sitruunoiden mehut (säästä kuoret), pippurit ja lasillinen vettä. Murskaa timjami morttelissa ja lisää pari kunnon lorausta oliiviöljyä. Hiero kana päältä ja sisältä yrttiöljyllä ja työnnä linnun täytteeksi persiljasilppua, valkosipulinkynsiä ja sitruunoiden puolikkaat. (Lintu pitäisi pakata niin täpötäyteen täytettä, ettei sen sisään pääse yhtään suolaa suolakuoresta.)

meillä kananen oli vain reilun kilon painoinen

Asettele pöydän päälle alumiinifoliosta noin metrinen neliö ja levitä sen päälle noin kolmannes suolaseoksesta parin sentin paksuiseksi kerrokseksi. Nosta kana suolan päälle ja painele loppu suolaseos sen pintaan. Kostean suolan pitäisi tarttua kanan nahkaan hyvin, nahan on oltava ehjää ettei kana suolaannu liikaa! (Omasta tipustani oli revennyt pieni pala nahkaa, joten laitoin sen suojaksi palasen foliota ennen suolakuoren lisäämistä.) Kääräise folio kiinni suolakuoren päälle – folion tarkoitus on pitää suola paikoillaan kunnes se kovettuu, sen ei siis tarvitse olla mitenkään supertiivis. Työnnä koko paketti uuniin 200 asteeseen kahdeksi tunniksi. Nosta pois uunista ja lepuuttele varttitunti. Revi folio auki, kopsauta suolakuori muruiksi ja paljasta upean tuoksuinen kana nälkäisille. Kanan nahka ei kuoren alla juurikaan rapeudu, joten se on siirrettävä sivuun lihojen tieltä. Jamie suosittelee kanan kaveriksi piparjuuri-ranskankermakastiketta tai basilikamajoneesia, meillä syötiin jogurtti-artisokkatahnaa.

arat paikat häveliäästi peitetty

Hyvää oli! Kanan pikkuruiset siivet suolaantuivat kuitenkin liikaa, joten ne kannattaisi ehkä suojata foliolla ennen suolakuorta. Parasta oli paistamisen aikana uunista leijaileva mieletön tuoksu! (No okei. Tunnustan, ihan parasta oli kyllä se kanan käsittely..)  Timjamin ja sitruunan maku ei ollut kovinkaan vahva, luulisin että vielä parempi lopputulos syntyisi, jos kanan antaisi kylpeä mausteissa pari tuntia ennen suolakuoritusta ja uunitusta. (Ja niin, minulle ruoan herkullisuus on tosiaan monen asian summa- jos maku ei ole ihan super, mutta ruoka muuten tarjoaa valmistustapansa, tarjoilutapansa tai nauttimishetkensä ansiosta huikeita elämyksiä ja hykerryttävää kiherrystä koko kroppaan, se saa kyllä täydet pisteet!)

foliota olisi riittänyt vähempikin määrä