Resepti onneen

Vuoden vaihtumisen kunniaksi päätin jakaa yhden tarkoin varjellun reseptin pohjattomasta keittiön pöytälaatikostani. Asia on nimittäin sillä lailla, että jos elämä ei ymmärrä tarjota tarpeeksi herkkuja, sen kuin vain tekee ne ihan itse!

Resepti onneen

(valmistetaan jaettavaksi)

muutama pieni pettymys

yksi katkera kyynel

hyppysellinen harmia

maltillinen mahalasku

roiskaus rohkeutta

tippa yllytyshulluutta

pätkä päättäväisyyttä

suuri sylillinen hellyyttä

rajattomasti rakkautta

jokunen riemunkiljahdus

roppakaupalla röhönaurua

parvi vatsanpohjan perhosia

ystävyyden verkko

intohimojen liekki

Otetaan muutama pieni pettymys, yksi katkera kyynel, hyppysellinen harmia ja maltillinen mahalasku. Pureskellaan palasiksi ja siivilöidään syntyneestä seoksesta jalostunut ja vahvistunut itsetunto. Parannetaan itsetuntoa roiskauksella rohkeutta, tipalla yllytyshulluutta ja pätkällä päättäväisyyttä. Lisätään suuri sylillinen hellyyttä ja rajattomasti rakkautta. Maustetaan jokusella riemunkiljahduksella, kauhotaan joukkoon roppakaupalla röhönaurua ja viimeistellään vielä reilulla parvella vatsanpohjaa kutittelevia perhosia. Kääräistään ystävyyden vahvaan verkkoon ja kuumennetaan intohimojen liekillä. 

Sitten vain annetaan seoksen kypsyä omalla painollaan, liikoja analysoimatta. Kauhotaan kiitollisuudella ja nautiskellaan arvostaen ihan joka ikisen raaka-aineen keitokseen tuomaa rikkautta. Tämän herkun aromit vain paranevat vanhetessaan, ja mahdolliset odottamattomat sattumatkin muovaavat makua aina vain ainutlaatuisemmaksi!

Unohtumattomia, nautinnollisia ja kaiken kaikkiaan hykerryttävän onnellisia makuelämyksiä uuteen vuoteen! 

Valkosipulikeitto

Kevyehkö "hullun puistokemistin" pakkomielle käyttää olutta ruoanlaitossa johtaa väistämättä mitä omituisimpiin virityksiin. Välillä tulokset ovat suhteellisen syömäkelvottomia, mutta aina silloin tällöin kokeilut onneksi onnistuvat! Seuraava mainio soppa syntyi vahvasta halusta tykätä kotimaisesta luostarioluesta, Saimaan Juomatehtaan Luostari Dubbelista. Juotuna kyseinen olut ei nimittäin onnistunut herättämään ihastusta allekirjoittaneessa, vaan toi mieleen lähinnä jonkun väljähtymään unohtuneen tekeleen.. Vahvasti happamana ja hupsun hedelmäisen yrttisenä olut kuitenkin vaikutti passaavan erinomaisesti ruoanlaittoon!

sen seittemän sortin sipuleita ja pyhää henkeä

Koska halusin selvittää oluen sopivuutta ruoanlaittoon, valmistin seuraavaa valkosipulikeittoa samanaikaisesti kahdessa kattilassa- toiseen käytin nesteenä pelkkää kasvislientä, toiseen käytin myös olutta. Oluton versio oli kyllä hyvää, mutta "se jokin" jäi puuttumaan. Olutversio maistui huomattavasti aromaattisemmalle, ja oluen happamuus tuntui pehmentävän paahdetun sipulin makeutta juuri sopivasti. Kolmas versio olisi oikeastaan pitänyt kokeilla käyttämällä oluen sijaan jotakin etikkaa- voi olla, että silläkin olisi päästy suunnilleen samaan lopputulokseen. Oli miten oli, luulen että samainen olut olisi täydellinen valinta myös flaamilaisen lihapadan, carbonnaden tekoon.

nyt puhutaan kokonaisista valkosipuleista, ei kynsistä

Valkosipulikeitto
(suunnilleen kuudelle)

7 keskikokoista valkosipulia + muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä (paahdettuna ja kuorittuna kynnet painoivat 250 g)

1 dl rypsiöljyä
6 salottisipulia (kuorittuna 150 g)
4 keltasipulia (kuorittuna 300 g)
2 rkl fariinisokeria
pullollinen (33cl) Luostari Dubbel -olutta
1 l kasvislientä (1 l vettä + 3rkl kasvisfondia)
5 dl kuohukermaa
pieni kourallinen/ruukullinen tuoretta timjamia (10 g)
mustapippuria myllystä suunnilleen 1 tl
(suolaa)

Halkaise valkosipulit kahteen osaan, asettele ne leikkuupinta ylöspäin uunivuokaan ja lorota päälle hieman oliiviöljyä. Paahda 125 asteisessa uunissa 1,5 tuntia. Paahtuneena valkosipulin kynnet on helppo puristaa/irroittaa kuorista. Paahtaminen tekee mausta huikean paljon aromaattisemman ja pehmeämmän- ilman kynsien paahtamista keitosta ei saa ollenkaan niin täyteläistä.

paahdettuja kynsiä ei tarvitse enää hienontaa

Hienonna salotti- ja keltasipulit. Kuumenna mahdollisimman laakean kattilan pohjalla rypsiöljy ja kypsennä siinä hienonnettuja sipuleita ja paahdettuja valkosipulinkynsiä mahdollisimman miedolla lämmöllä, silloin tällöin sekoitellen, puolisen tuntia, tai kunnes sipulit alkavat olla yhtä kauniin vaalean ruskeita kuin valkosipulinkynnet. Pitkä ja hidas kypsennys karamellisoi sipulit mahtavan makeiksi, tässä tapauksessa ei kannata hötkyillä! Lisää karamellisoituun sipuliseokseen fariinisokeri ja olut. Kiehauta ja lisää sitten kattilaan kasvisliemi. Hauduttele sitten keittoa kannen alla, hiljalleen kiehuen puolisen tuntia- soppa alkaa olla sopivan kypsää kun valkosipulinkynnet hajoavat kauhalla painamalla ihan mössöksi. Lisää seuraavaksi keittoon hienonnettu timjami, mustapippuri ja kerma. Kiehauta, keittele vielä muutama minuutti ja soseuta mahdollisimman sileäksi. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja/tai mustapippuria. (Jos keitto tuntuu liian ohuelta, sitä voi toki myös suurustaa vaikkapa maissitärkkelyksellä- omaan makuuni keitto saa kuitenkin olla keittoa, puurot ja kastikkeet ovat sitten asia erikseen..)

vaatimaton ulkonäkö ei ihan vastaa maun moniulotteisuutta

Tämä soppa pitää loitolla niin flunssan, vampyyrit, kuin muutkin ei-toivotut-vieraat. Ja jos valkosipuli ei jostain syystä kelpaa kanssaeläjälle, kannattaa varautua nukkumaan sohvalla..

Kriek-juustokakku

Seuraavasta ideasta kiitokset kuuluvat Sitruunaruoho-blogille, joka taannoin kehitti piiraan kirsikkaoluesta. Muokkailin piiraan hieman vähemmän makeaksi jälkkäriksi nautittavaksi kirsikkaisen lambicin kanssa. Säilöttyjä hapankirsikoita, tuorejuustoa ja smetanaa käyttämällä lopputulos on imelän sijaan hapan, ja piiraan seurana nautittu kirsikkaolut taittaa juuri sopivasti juustokakun rasvaisuutta. Ei mikään pöllömpi jälkkäri vaikkapa uudenvuoden valvojaisiin. Reseptissä käytetyn Boon Kriekin sijaan juomana kannattaa muuten käyttää mieluummin Liefmansin Cuvée-Brut- olutta, joka on maultaan hieman vähemmän makea. (Liefmansia löytyy kausituotteena Alkoista, meidän lähialkosta se oli ikävä kyllä juuri loppunut.)

aineksista riitti keskikokoisen irtopohjavuoan lisäksi myös 15cm minivuokaan

Kirsikka-juustokakku
(isoon irtopohjavuokaan)

150 g voita
35 g (3 rkl) sokeria
200 g (3,5dl) vehnäjauhoja
1 kananmuna

kirsikkapurnukka ja todella epäselvät reseptiluonnokset

400 g maustamatonta tuorejuustoa
120 g smetanaa
1 dl sokeria
3 kananmunaa
1 dl kirsikkaolutta
350 g säilöttyjä hapankirsikoita valutettuna (Löytyi marketin hedelmäsäilykkeiden hyllystä)
1 rkl perunajauhoja

Surauta voi, sokeri ja vehnäjauhot yleiskoneessa tasaiseksi muruseokseksi. Lisää kananmuna ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaulitse taikina ohueksi levyksi ja painele levy voidellun irtopohjavuoan pohjiin ja reunoille. Valmista täyte vispaamalla tuorejuusto, smetana, sokeri, kananmunat ja kirsikkaolut tasaiseksi seokseksi. Sekoita hapankirsikat perunajauhon kanssa (estää liiallista "märkyyttä" valmiissa piiraassa) ja asettele ne tasaisesti piiraspohjan päälle. Kippaa lopuksi kirsikoiden päälle juustoseos. Paista piirasta 175 asteisessa uunissa noin tunnin verran. (Piiras on valmis kun sen reunat ovat kauniin vaalean ruskeita ja täyte hyytynyt niin hyvin, että sen pinta saattaa jo ruveta hieman rakoilemaan.) Anna jäähtyä kunnolla, irrota piiras vuoastaan ja nosta vielä joksikin aikaa jääkaappiin tekeytymään. Nauti jääkaappiviileänä kirsikkaisen lambic -oluen kanssa.

uusikin kamera osaa näköjään ali- ja ylivalottaa (käyttäjässähän ei ole vikaa)

Joulufiiliksiä paremmin kuvin

Nyt kuulkaas loppuivat (ehkä) omituisen ylivalottuneet tai muuten vaan kummallisen suttuiset kuvat tästä blogista! Ahmija on mitä ilmeisimmin ollut kauhean kiltti ja sai tästä hyvästä upouuden kameran! Tuskaisen jouluflunssan kanssa ei ole erityisemmin tehnyt mieli tehdä ruokaa (tai edes syödä sitä, nyyh), mutta sanonpa vaan, että uuden järjestelmäkameran linssin läpi kaikki näytää paljon herkullisemmalta kuin vanhan digipokkarin! Saattaa tosin  mennä vielä "hetkinen", ennen kuin opin käyttämään uuden kameran koko potentiaalin hyödykseni, mutta tässä harjoitellessa pitää vähän jakaa joululomafiiliksiä teillekin:

ooh! pallo! ooh! neulaset erottuu taustasta!

 vehnäolutleipää tuloillaan

laseja lienee käytetyn joululomalla ahkerasti kun kaapin ovikin irtosi..

ooh! kameralla voi tarkentaa joa kivitason tahmaisuuksiin!

ehkä ensi jouluksi opin tekemään muutakin kuin säätämään aukkoa..

..odotellessa kevennetään vaihtamalla tummat talvioluet (lumi)valkoiseen

Herkullisia välipäiviä kaikille!

Herkullista joulua!

Ahmija toivottaa seuraavien piparkakkuluomusten myötä kaikille

herkullista, hykerryttävää ja onnentäytteistä joulun aikaa! 

etualalla 5v leipurin luoma dinosaurus

etualalla 3v leipurin luoma kala

28v leipurin luoma juna

30v leipurin ensimmäinen-ja-hienoin-ikinä linna ja lohikäärme

ahmija laittoi piparit niin tiukkaan purkkiin, ettei puolison käsi mahdu sinne..

Maksapasteija

Ainoita ruokia joita en vieläkään ole oppinut syömään ovat maksaruoat. En ymmärrä mikä siinä on, mutta maksan tympeään makuun on kauhean vaikea oppia. Jostain syystä maksapasteijat ovat kuitenkin maistuneet- niinpä päätin yrittää maksan makuun vaihteeksi itse tehdyn maksapasteijan avulla, ajatuksena päästä herkuttelemaan maksapasteijaa vaikkapa saaristolaisleivän päällä aattoaamuna. Apuna maksapasteijan askarteluun olivat Childin & kumppaneiden "Ranskalaisen keittiön salaisuudet", sekä maikkarin sivuilta löytynyt broilerinmaksamoussen resepti. En muista koskaan aiemmin edes maistaneeni broilerin maksaa, joten sen käyttö raaka-aineena tuntui oikein hyvältä ajatukselta- järkeilin, ettei linnun maksa muutenkaan maistuisi niin kauhean voimakkaalta kuin jonkun nelijalkaisen. (Ajattelin myös, etten halua käyttää epäeettistä hanhen maksaa, vaikkei tuo tehotuotetun broilerin käyttäminen ole kyllä yhtään sen ylevämpää..) Valmis maksapasteija maistui maksaa vieroksuvalle huomattavasti paremmin kuin vaikkapa paistettu maksa, mutten kyllä vieläkään voi sanoa pitäneeni mausta kovinkaan paljoa. Seuraavaan erään lisäisin mukaan ehkä pari desiä vaahdotettua kermaa makua pehmentämään, vaikka maksasta enemmän pitäneille koehenkilöille pasteija maistui kyllä leivän päällä ihan tällaisenaankin.

ruskea pasteija on hirmu nättiä kuvattavaa..

Broilerinmaksapasteija

600 g broilerin maksaa (löytyi pakasteena)
150 g salottisipulia (punnittu kuorittuna
1 rkl voita + 1 rkl rypsiöljyä paistamiseen
6 neilikkaa
6 maustepippuria
8 mustapippuria
1/2 tl kuivattua timjamia
1 tl suolaa
vajaa 1 dl konjakkia
vajaa 1 dl portviiniä
200 g huoneenlämpöistä voita
150 g ranskankermaa

Puhdista maksoista pois kalvot sekä mahdolliset mustat tai muuten epämääräisen väriset läikät. Pilko maksat suunnilleen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Hienonna salottisipuli ja murskaa mausteet huhmareessa mahdollisimman hienoksi. Kuullota salottisipulit voin ja rypsiöljyn seoksessa ja lisää pannulle myös paloiteltu maksa. Paista kunnes maksapalat ovat ruskistuneet- tähän riittää muutama minuutti, maksa saa jäädä sisältä roseeksi. Lisää sitten pannulle hienonnetut mausteet ja alkoholi. Kiehauta pikaisesti ja sytytä sitten jäljelle jäänyt alkoholi palamaan- liekitys voimistaa makuja. Kippaa sitten maksaseos yleiskoneeseen ja hienonna mahdollisimman hienoksi massaksi. Anna massan jäähtyä vähintään huoneenlämpöiseksi. Sekoita sitten, edelleen yleiskoneella, maksan sekaan huoneenlämpöinen voi sekä ranskankerma. Kippaa massa tarjoiluastiaan ja nosta jääkaappiin ainakin muutamaksi tunniksi. Käytä maksapasteijaa leivän päällysteenä, tai muotoile moussesta vaikkapa pieniä palleroita alkuruokasalaattiin.

Savuolutsinappi

Joulu ei tule myöskään ilman ihanaa savuista Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock olutta, joka on kuin luotu joulupöydän ruokajuomaksi! Viime jouluna savuolut taipui seitaniksi, tänä jouluna herkkua testataan myös sinappina kinkun kaverina. Edellisen vuoden sinapista löytyi savun aromeja viskin muodossa, ja koska yhdistelmä ei ollut lainkaan pöllömpi, eiköhän myös oluen savu imartele joulupöydän kunkkua..

olutsinappi

Savuoluinen sinappi
(lasipurnukallinen)

2 dl savuolutta (esim. tuo Urbock)
4 rkl hunajaa
3 rkl sinapinsiemeniä
2 dl sinappijauhetta
3 rkl kuohukermaa
pari kierrosta suolaa myllystä

Kiehauta olut hunajan ja sinapinsiementen kanssa, anna kiehua muutama minuutti. Nosta kattila pois liedeltä ja vispaa oluen sekaan sinappijauhe. Sekoita joukkoon myös kuohukerma ja ripsaus suolaa ja keitä sinappia vielä maltillisella lämmöllä muutama minuutti. Purkita puhtaaseen, kiehuvalla vedellä huuhdottuun lasipurkkiin ja nosta jääkaappiin tekeytymään muutamaksi päiväksi.

Ei-oo-parempaa -viskikakku

Pitkään ja hartaasti mökkimetsästä etsitty ja löydetty lähes-täydellinen joulukuusi on vihdoin koristeltu! Koko koti tulvii pihkaisen havun aromin lisäksi piparkakkurakennelmien viehkoa sokerihumalaisen joulun tuoksua, johon sekoittuu hyasinttien huumaavan aromaattinen sulolöyhkä. On vaikeaa valita joisiko glögiä, vai jouluoluita, ja leipomishommat lähtevät jälleen käsistä.. Blogiin ei ole mitään toivoa muistaa/ehtiä/viitsiä kirjata ihan kaikkia virityksiä, mutta perinteinen ei-oo-parempaa -viskikakku ainsaitsee ehdottomasti paikkansa. Mitä sitä turhaa kehumaan, unohtakaahan hyvät ihmiset hetkeksi sokerin/ jauhojen/ voin/ viskin karttelu ja maistakaa itse! Tämä on parhautta. Ja jos kakkua ei heti saa syötyä, se mokoma vain paranee jääkaappisäilytyksen myötä. Aah.. (Ja pahoittelut vähemmän vahvalaatuisesta kuvasta, liekö kuvaaja siemaillut pari lasia liikaa glögiä, samoin kuin tuon kakun piparkakkuaskartelusta ylijääneellä ja kuivuneella pikeerillä koristellut tyyppi..)

kakkuparan kimppuun on käyty tylsin asein

Viskikakku
(reseptin alkuperäislähteestä ei tietoa, määrät ja aineet muuttuneetkin matkalla..)

100 g rusinoita
50 g korintteja
65 g sukaatteja
65 g hillottua appelsiinin kuorta
yhden pienen sitruunan raastettu kuori
1 dl viskiä (ihanan savuiset kannattaa jättää juotavaksi eikä tuhlata leivontaan)
175 g sokeria
175 g voita (margariinikin käy voipulassa jos siihen lisää ripsauksen suolaa)
4 kananmunaa, valkuaiset ja keltuaiset eroteltuina
175 g vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta

pukki pääsee ilman luntakin perille jos petteri ja reki ovat jo perillä..

Anna rusinoiden, korinttien, sukaattien, hillotun appelsiinin kuoren ja raastetun sitruunan kuoren kylpeä viskissä ainakin puoli vuorokautta. Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdota voi ja sokeri ja lisää vaahtoon yksitellen yksi keltuainen ja yksi ruokalusikallinen jauho-leivinjauheseosta. Toista kunnes keltuaiset on kaikki käytetty. Lisää loput jauhot ja viskissä liotellut kuivahedelmät (myös liotteluviski). Sekoita tasaiseksi ja kääntele valkuaisvaahdon joukkoon. (Kääntely on tässä ehkä hieman harhaanjohtavaa, pääasia ettei vispaa sähkövatkaimella vimmatusti vaan käyttää sekoitteluun jotain rauhallisempaa tyyliä ettei valkuaisvaahto lässähdä.) Kaada taikina voideltuun/korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 180 asteisessa uunissa suunnilleen tunti. (Paiston loppuvaiheilla päälle voi laittaa folion mustumista ehkäisemään.) Jäähdytä kunnolla ja anna tekeytyä jääkaapissa mielellään muutama päivä. Kuorruta tomusokeri-viski-kuorrutteella tai tupsauta päälle tomusokeria. Syntisen hyvää.

Olut-sipulimakkarat

Kuten jo mainitsinkin, viime päivien huolenaiheena on ollut joulukinkkupossujen kohtalo. Tarkemmin sanottuna niiden sikaparkojen ruhojen etuosien kohtalo, mitä siis jäänee melkoinen läjä jäljelle joulukinkkujen myynnin jälkeen.. Päätin siis pelastella maailmaa syömällä meidän juhlapöytäämme päätyvän porsaan kinkun lisäksi myös teuraaksi joutuneen sian muita osia. Laukaan Pohjosahon tilan viljaporsaan etuselkää ym. osasia saikin sopivasti naurettavan edullisesti, ja kun sian suolia ja ihraakin löytyi lihakauppiaalta, perustin kotikeittiöön pikkuruisen makkaratehtaan.

huomionarvoisa ihran määrä suhteessa lihaan!

Aiemmasta makkaratehtailusta viisastuneena tiesin, että rasvan määrän kanssa pitää liioitella: ellei halua syödä lihapullamaista tavaraa, makkarasta saa mehevää vain rasvalla. En myöskään halunnut änkeä makkarataikinaan korppujauhoja, ryynejä, tai muuta "tyhjää hiilihydraattia", vaan halusin käyttää makkaraan lihan ja rasvan lisäksi ainoastaan sipulia ja ehkä myös tilkkasen olutta.. Halusin toki myös kokeilla siipiäni makkaratehtailun suhteen ihan omin avuin, joten jätin myös mahdolliset valmiit makkarareseptit etsimättä. Ja kuinkas sitten kävikään..?

eläköön yleiskoneen lisäosaksi hankittu lihamylly!

Itse tehdyt makkarat

1 kg viljaporsaan lapaa (pieni luunpalanen mukana)
800 g viljaporsaan etuselkää (myös pieni luunpala mukana)
(lihat painoivat luuttomina n. 1,5kg)
300 g sian ihraa
250 g salottisipuleita (punnittu kuorineen)
7 valkosipulin kynttä
3 dl Laitilan Kievari Humalainen -olutta (pale alen vahva humalointi "raikastaa" rasvaista sianlihaa)
3 rkl dijon-sinappia
2 rkl savupaprikajauhetta
2 rkl merisuolaa myllystä
2 rkl ruokosokeria
2 tl rouhittua mustapippuria
1/2 tl rouhittua maustepippuria
1/2 tl jauhettua neilikkaa

käytin oikeassa alareunassa möllöttävää jauhajaa

n. 50 g sian suolta

Liota suolta kylmässä vedessä sen aikaa kun jauhat lihoja, vaihda vesi välillä. Poista lihoista luut. Jätä nahkat, silavat ja kaikki! Kuutioi ihra, hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna ihraa paistinpannulla kunnes se alkaa sulaa, lisää pannulle sipulit ja valkosipulit ja paista hiljalleen, matalalla lämmöllä, niin kauan, kunnes sipuli on ihanan ruskeaa. Lisää pannulle olut, sinappi ja kaikki mausteet, kiehauta, ja nosta sivuun odottelemaan. Kuutioi luuttomat lihat ja jauha ne lihamyllyllä jauhelihaksi. Lisää jauhettuun lihaan sipuliseos, ja jauha seos vielä uudelleen. Paista massasta koepihvi paistinpannulla- maistele ja lisää tarvittaessa lihamassaan lisää mausteita ja/tai suolaa.

suoli havainnollisesti liu'uteltuna suppiloon kasaksi

Pujota sitten liotettu suoli makkarasuppiloon- ideana on "syöttää" koko suoli suppilon päälle kasaan. Jätä pätkä suolta roikkumaan suppilosta ja tee sen päähän solmu. Ala sitten syöttämään lihamassaa suppilon kautta suoleen pikku hiljaa, pyöräytä suolta aina sopivin välein muutaman kerran ympäri siten, että suolesta muodostuu halutun kokoisia makkaroita. (Ei kannata täyttää suolta ihan kamalan pinkeäksi, ettei se räjähdä kypsennysvaiheessa.) Kun koko suoli on täytetty, tee myös loppupäähän solmu.

homma helpottuu jos käsiä olisi neljä

Kypsennä valmiit makkaraketjut suuressa höyrykattilassa höyryttämällä, vedessä keittämällä, tai uunissa paistamalla. Yksi vaihtoehto on esikypsentää makkarat keittämällä ja paistaa ne sitten uunissa/ paistinpannulla tai grillissä valmiiksi. (Sianlihasta tehdyt makkarat ovat kypsiä kun niiden sisäslämpö on ainakin 75 astetta.) Itse kaadoin uunipellille parin senttimetrin verran olutta, ja kypsensin makkaroita kyseisellä pellillä, 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia.

oluessa kellivät makkarat matkalla uuniin

Ensiksi on sanottava, että makkarataikinasta tuli ihan älyttömän hyvää! Paistoin siitä koepihvin pannulla ennen suolien täyttämistä, ja rakenne oli oikein mainion mehevä ja ihanan rasvainen. Mutta. Edellisellä kerralla olin kypsentänyt makkarat höyrykattilassa jonka jälkeen ne paistettiin pannulla- tällä kertaa halusin kokeilla kypsentämiseen uunia. Muistelin lukeneeni jostakin, että makkarat palavat uuniin, ellei uunipellin pohjalle laita hieman vettä. Muistelin myös lukeneeni karmeita kuvauksia uuniin räjähtäneistä makkaroista, jos makkarat jätti pistelemättä. Epäilin kuitenkin, että rei'itetyistä makkaroista kaikki herkulliset rasvat valuisivat pois, joten jätin osan makkaroista rei'ittämättä. Tulos: yksikään makkaroista ei räjähtänyt, mutta reikäisistä makkaroista sekä valui pois rasvaa, että niiden sisälle imeytyi nestettä pannusta!

silkkaa sikaa

Jouduinkin tekemään parsinneulalla rei'itetyille makkaroille niin, että kaadoin kypsennyksen loppumetreillä pannusta pois kaikki nesteet, tökin makkaroihin veitsen kärjellä lisää reikiä, jotta kuorten sisään vahingossa joutunut neste pääsisi pois, ja kypsensin makkaroita kuivalla pannulla vielä hetkisen. Lopputulos: sekä reikäiset makkarat, että reiättömät maistuivat ihan täysin samalle. Edelleen liian kuiville! Rasvassa pannulla paistettuna makkarat maistuivat kyllä mainioille, myös ihan sellaisenaan, mutta tekstuuri  muistutti edelleen enempi meheviä lihapullia. Luulisin, että rasvan määrä olisi saattanut olla riittävä, jos olisinkin jättänyt ihran isoimmiksi rakeiksi makkarataikinaan, sen sijaan, että jauhoin senkin lihamyllyllä melkoisen hienoksi. Yksi vaihtoehto olisi myös saattanut olla korppujauhon tms. lisääminen taikinaan- korppujauho olisi saattanut sitoa rasvaa itseensä tehden valmiista makkaroista hieman vähemmän tiiviitä ja sitä myöten ehkä myös mehukkaampia.

pikkujoulumakkarat

Kaiken kaikkiaan makkaroiden tekeminen on yllättävän helppoa! Työläintä hommassa oli ehdottomasti lihamyllyn peseminen projektin jälkeen. (Ja ihran löytyminen: sitä säilytettiin Jyväskylän Mestarin Herkussa - kuulemma terveystarkastajan vaatimuksesta - pelkkiä eläinruokia sisältäneessä pakastimessa!) Jos jollakulla on erittäin hyväksi havaittuja makkarareseptejä ja/tai käytännön kokemuksia makkaratehtailusta, niitä otetaan ilolla vastaan! 

Sinihomejuustotäytteinen possunfile ja karamellisoitua omenaa ja sipulia

Oletteko koskaan miettineet, mitä tapahtuu niiden joulukinkuiksi teurastettujen possujen etuosille? Siis oikeasti! Kuka syö etuselät, lavat, niskat ja muut, kun joulupöytään himotaan vain kannikkaa? Päätin ottaa projektiksi pelastaa meidän joulukinkuksi päätyvän viljaporsaan muutkin osaset- tänäänkin aamiaiseksi syötiin etuselästä askarreltuja makkaroita.. Tässä tosin saattaapi käydä niin, että sikakiintiö tulee täyteen jo ennen aatonaaton kinkunpaistajaisia. Makkarareseptikin on tulossa, mutta laitetaan nyt sitä ennen helppo ja herkku resepti sisäfileelle. Kaikessa yksinkertaisuudessaan sapuska maistui myös minulle, vaikken koskaan ole arvostanutkaan sikaa fileenä. Huomionarvoisinta tässä annoksessa oli ehkä tuo ihana omena-sipulimöhjö, joka passaisi taatusti myös joulun välipäivien kinkunrääppiäisiin.

juustotäytteistä sikaa omenoiden kera

Sinihomejuustotäytteinen porsaan sisäfilee

possun sisäfilee (meillä 600g)
170 g sinihomejuustoa
120 g smetanaa
1 tl kuivattua salviaa
suolaa ja mustapippuria myllystä
ruokalusikallinen rypsiöljyä

puolikkaat on helpompi täyttää

Poista fileestä kalvot. Tökkää fileen keskelle, pitkittäissuuntaisesti, ohuella ja terävällä veitsellä reikä. (Helpottuu jos jaat fileen ensin kahteen osaan.) Sekoita murustettu sinihomejuusto smetanaan, mausta salvialla. Änge sinihomejuustomössö fileen sisään sormin/ lusikalla/ pursotinpussilla. Sulje fileen pää hammastikulla. Paista fileeseen kaunis pinta rypsiöljytilkassa paistinpannulla, hieraise sitten fileen pintaan suolaa ja mustapippuria. Nosta uunivuokaan, tökkää lihaan lämpömittari ja paista 175 asteisessa uunissa kunnes sisälämpö on 75 astetta. Anna vetäytyä vartti folion alla. Siivutus kannattaa tehdä vasta omalla lautasella, ettei juustoherkku karkaa fileen sisältä leikkuulaudalle.. Tarjoa possua esimerkiksi ihanan omena-sipulipaistoksen kanssa.

aromaattinen rosepippuri rakastaa omenaa

Omenoita ja sipulia

1 rkl rypsiöljyä
1 rkl voita
2 suurehkoa sipulia
2 suurehkoa omenaa
1/2 dl hunaja-valkoviinietikkaa
1 dl vettä
1 rkl ruokosokeria
1 tl rosepippuria
suolaa myllystä

Hienonna sipuli ja kuullota se öljyn ja voin seoksessa. Viipaloi omena ohuksi viipaleiksi ja lisää pannulle sipulin kanssa. Kippaa pannuun etikka ja kiehauta se. Jatka paistamista matalalla lämmöllä, välillä sekoitellen, mahdollisimman pitkään. Lisää tarvittaessa vettä sen verran, ettei herkku pala pannuun kiinni. Kun sekä sipulit että omenat alkavat olla lähempänä hilloa kuin viipaleita, lisää sekaan ruokosokeri, rosepippuria ja hieman suolaa. Kuumenna vielä viitisen minuuttia ja tarjoa esim. possun kanssa.

ihana lisäke liharuoille

Pähkinäleivitetty vuohenjuusto

Meidän taloutemme ruokapuolen pahin maailmantuhoaja lienee runsas juustojen käyttö. Juuston tuottamisesta syntyvät hiilidioksidipäästöt ovat meinaan yhtä pahaa luokkaa kuin sian- ja naudanlihan. Seuraavan salaatin pohja ei sentään tuhoa Itämerta samaan tapaan kuin pihvi, mutta herkulliset pähkinäleivitetyt chevre-kiekot kannattaa silti jättää juhlavampiin tilaisuuksiin. Pelastetaan siis maailmaa arkisin ja kieriskellään synnissä juhlapäivinä. Tämän juustojuhlan aiheena olkoon vaikkapa se, että opin vihdoin viimein paistamaan vuohenjuustokiekkoon kauniin värin myös ravintolakeittiön parilalla. Koska kotona juusto meinaa paistaessa edelleen lötkistyä ilman kaunista paistopintaa, kaunis pinta huijataan pähkinäleivityksen avulla.

päärynät salaatissa imartelevat juustoa kuin juustoa

Pähkinäleivitetty vuohenjuusto

vuohenjuustokiekkoja
(vehnäjauhoja tai mantelijauhoja)
kananmunaa, rakenne vispattu rikki
hassel- tai muuta pähkinärouhetta
voita ja öljyä

Kasta vuohenjuustokiekko ensin jauhoihin (ei välttämätöntä), sitten kananmunaan ja viimeiseksi pähkinärouheeseen. Paista reilussa määrässä voin ja öljyn seosta kauniin ruskeaksi. Kasaa juustot vaikkapa hyvällä vinaigretella &, suola- ja pippuriripauksilla maustetulle hedelmäiselle salaattipedille, lorauta päälle tilkka hunajaa ja nauti. Syntisen hyvää.

pikkukiekkoja ja "maltillisesti" voita ja oliiviöljyä

Glögiseitan

Joulukuun ruokahaasteen aiheena on tällä kertaa glögi. Koska meillä juodaan glögin sijaan lähinnä jouluoluita, päätin tarttua haasteeseen käyttämällä glögiä ruoan ainesosana. Ja koska haastetta emännöi vegaaninen Chocochili -blogi, joulumausteiseksi sapuskaksi muotoutui vegaaninen jouluherkku: seitanpaisti. Viime vuonna seitankinkku maistui savuoluelta, tänä vuonna seitanin värjää hauskan ruskeaksi punaviinin ja mustaherukan sekä ihanan aromaattisten ja lämmittävien glögimausteiden liitto, joka maistuu myös paistin kanssa tarjottavan kastikkeen muodossa.

rosmariinilla maustetut pottu- ja/tai juurisellerikuutiot seurana

Glögimausteinen seitanpaisti
(suunnilleen neljälle)

glögi:
1,5 dl punaviiniä
1,5 dl mustaherukkamehua
1/2 tl kokonaisia neilikoita
3 tähtianista
1 kanelitanko
1 laakerinlehti
3 maustepippuria
3 mustapippuria

paljon makuja pienissä paketeissa

4 dl gluteenijauhoa
2 dl soijajauhoa
0,5 dl soijakastiketta
0,75 dl rypsiöljyä
1 tl valkosipulijauhetta
0,5-1 tl savusuolaa (suolan voi myös jättää pois ja lisätä vähän soijakastikkeen määrää)

omituinen sitkokökkö muotoutuu folion avulla paistiksi

Keitä ensiksi vahva glögi punaviinistä, mustaherukkamehusta ja mausteista. Keitä glögiä, kunnes nestettä on jäljellä enää 2dl ja siivilöi mausteet pois. Ota mausteet talteen, niistä keitellään myöhemmin kastiketta! Sekoita sitten glögiin soijakastike, öljy, valkosipulijauhe ja savusuola. Sekoita glögiseos yhteen sekoitettujen gluteeni- ja soijajauhojen kanssa tiiviiksi massaksi. Vaivaa massaa hetki käsissä ja kääräise seitanklöntti folion avulla tiukaksi pötköksi. Paista pötkylää 175 asteisessa uunissa kaksi tuntia. (Laita pötkön alle vati, folionkin sisältä voipi tihkua öljyä.)

tämän muotoisesta paistista leikkaa kauniin tasaisia siivujakin

Sillä välin kun paisti paistuu, valmista herkullisen täyteläinen glögikastike:

Punaviiniglögikastike seitanille
(suunnilleen neljälle)

seitanin valmistuksesta jääneet siivilöidyt mausteet
100 g porkkanaa
100 g purjoa
100 g palsternakkaa
50 g juuriselleriä
2 rkl öljyä
6 dl punaviiniä
2 tl kuivattua rosmariiniä
4 dl vettä
2-3 rkl mustaherukkahyytelöä tai -hilloa
3-6 rkl soijakastiketta
2 tl maizenaa + 1 rkl kylmää vettä
mustapippuria myllystä

paahtuneet juurekset tuovat soossiin karamellista makua

Pilko porkkana,  palsternakka ja selleri sormenpään kokoisiksi kuutioiksi. (Hyvin pestyt juurekset kannattaa jättää kuorimatta, jolloin kuorista tulee soossiin voimakkaamman paahteinen ja "maallinen" maku.) Hienonna purjo. Kuumenna kattilan pohjalla öljy ja paahda siinä liemijuureksia seitanin valmistuksesta jääneiden, siivilöityjen mausteiden kanssa kunnes kasvikset alkavat ruskistua. Lisää sitten kattilaan punaviini, rosmariini ja vesi. Anna kiehua rauhallisesti ilman kantta puolisen tuntia. Siivilöi tämän jälkeen juurekset ja mausteet pois, kaada kastikepohja puhtaaseen kattilaan ja lisää siihen mustaherukkahyytelö/ hillo. (Jos käytät hilloa, sattumat pitää vielä siivilöidä soossista pois.) Keittele kastiketta vielä 15-30min kokoon ja suurusta vesitilkkaan sekoitetulla maizenalla sopivan paksuiseksi. Anna kiehua vielä muutama minuutti ja maista. Lisää tässä vaiheessa maun mukaan soijakastiketta, sekä tarvittaessa lisää mustaherukkahyytelöä. Viimeistele pyöräyttämällä myllystä muutama kierros mustapippuria. Tarjoa ohuiden seitanpaisti-leikkeiden ja rosmariinilla maustettujen juuresten ja/tai perunoiden kanssa, kylkeen passaavat myös perinteiset joululaatikot.

ruokajuomana toimii Malmgårdin panimon Hyvä Tuomas

Oletko oluton?

Aikuistumiseen kuului aikoinaan tiettyjen uusien asioiden opettelu. Eräänäkin pitkänä keväänä päätimme opetella rakkaan ystäväni kanssa nauttimaan penkkiurheilusta ja oluen juomisesta. Aina mestareiden liigan pelien tullessa tv:stä, vahtasimme suurella hartaudella pallonpotkintaa ja luimme pelisäännöistä mitä hittoa se paitsio oikeastaan tarkoittikaan. Jokaiseen peliin kuului myös jonkun erikoisemman oluen maisteleminen. Voin kertoa, etten ole sen koommin katsellut ainoatakaan jalkapallopeliä, mutta oluista olen kyllä oppinut pitämään senkin edestä.. 

matkalla parempien oluiden maailmaan

Mahtavinta kokemuksessa oli huomata, ettei olut suinkaan tarkoittanutkaan vain sitä vaaleaa lageria, jona meidät suomalaiset on ehdollistettu olutta pitämään. Tunsin myös itseni jotenkin petetyksi- miksei kukaan ollut kertonut, että oluita olikin niin kovin erilaisia? Miksei kukaan ollut kertonut, että myös sitä vaaleaa kotimaista bulkkilageria vierastavalle voisi löytyä mieluinen olut? Miksei kukaan ollut kehottanut maistamaan vaikkapa sellaista syvän suklaista porteria, josta puuttuikin kokonaan se tutun saunakalja-lagerin laimean kitkerä katkeruus? Ja miksei kukaan ollut kertonut, että siitä katkeruudestakin voisi löytää niin kovin erilaisia ja ihmeellisiä makumaailmoja?

Riemastuinkin valtavasti kuullessani, että joku muukin on pohtinut vastaavia kysymyksiä ja päättänyt ruveta korjaamaan vääryyttä ihan urakalla! Hiljattain on nimittäin perustettu yritys, jonka tavoitteena on päästä tarjoamaan mahdollisimman monelle ”oluttomalle” tilaisuus päästä tutustumaan oluiden ihmeelliseen maailmaan sitä tuttua teollisuusolutta pidemmälle. Oluton järjestää asiasta kiinnostuneille mutkattomia olutmaisteluita, Pirskeitä. Pirskeiden ideana on tutustua muutamaan erilaiseen olueen rennolla tavalla- snobbailu jätetään sikseen, ja maistelun lisäksi tutustutaan myös mielenkiintoisiin tarinoihin mielenkiintoisten oluiden takana. Bonuksena mainittakoon, että Oluton pyrkii myös suosimaan kotimaista osaamista: Pirskeisiin on valittu aina myös yksi kotimaisten pienpanimoiden taidonnäyte. 

Koska tavoite saada mahdollisimman moni meistä tutustumaan ”olueeseen, jonka tarkoituksena on saada aikaan tahattomia riemun kiljahduksia ja onnen pyrskähdyksiä nauttijassaan”, on kerta kaikkiaan mainio, mainostettakoon aihetta nyt ihan huolella: Oluton järjestää yhteistyössä mainion olutvalikoiman omaavan jyväskyläläisravintola OldBrick’s Innin kanssa mahdollisuuden tutustua myös ruoan ja oluen liittoon! Lisätietoja voipi lueskella Oluttoman nettisivuilta, jonne voi jättää kyselyä myös mahdollisesti muualla kuin Jyväskylässä järjestettävistä olutmaisteluista. Pirskeistä osallistujan näkökulmasta voi muuten lueskella lisää ainakin One man whisky bar- blogista. (Ja seuraavan kerran "parempaa olutta" on tarjolla jo 15.12. Jyväskylässä, ravintola Old Brick’s Innissä.) 

Kippis! Ja vinkvink, tuosta sivun oikean laidan "mitä saisi olla?" otsikon alta löytyvän "olut" -tunnisteen takaa löytyy melkoinen määrä kotikeittiössä hyväksi havaittuja oluen ja ruoan liittoutumia aina porter-jäätelöstä savuolut-seitaniin..

Vhh-joulutortut

Vaikka syönkin mieluiten pullan pullana ja tortut torttuina, en voinut olla kokeilematta myös vähähiilihydraattista versiota joulutortuista. Resepti on suoraan Heikkilän "Pellingin joulu"-kirjasta, sillä pikkuisella muunnoksella, että käytin luumun sijaan ihanan makeita pehmeitä taateleita. Varsin kelpoja (joulu)leivoksia arjen kahvipöytään, joulupöydän antimissa en kuitenkaan aio säästellä vehnäjauhoja, enkä valkoista sokeria..

vhh-muffinit

Vähähiilihydraattiset joulutortut / joululeivokset
12 kpl

20 kuivattua luumua (käytin taateleita)
3-4 tähtianista (käytin tähtianisten lisäksi myös 1 kanelitangon)

Paloittele luumut ja laita ne tähtianisten kanssa kattilaan. Lisää niiden päälle vettä niin, että luumut peittyvät puoliksi. Anna kiehahtaa, laske sitten lämpötilaa ja anna luumujen kiehua hiljalleen miedolla lämmöllä meheväksi luumuhilloksi. Poista tähtianikset.

sokeriton vanilja

150 g voita
2 munanvalkuaista
2 munakeltuaista
1 dl kermaa vaahdotettuna
1/2 sitruunan raastettu kuori
1/2-1 tl hienonnettua kardemummaa
3,5 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta
steviaa maun mukaan
(käytin lisäksi 1/2 tl bourbon-vaniljaa)

tahmaista torttutaikinaa

Vaahdota erikseen valkuaiset ja kerma. Vaahdota huoneenlämpöinen voi omassa astiassaan ja lisää siihen keltuaiset. Lisää niiden joukkoon valkuais- ja kermavaahto. (Homma sujuu ilman tarvetta tiskata vatkaimia välissä jos vaahdottaa ensiksi valkuaiset omassa kipossaan, sitten kerman omassa kipossaan ja sitten voin keltuaisten kanssa omassa kipossaan.) Lisää steviaa maun mukaan (pari veitsenkärjellistä). Lisää joukkoon mantelijauhe, johon on sekoitettu leivinjauhe, sitruunankuoriraaste ja kardemumma. (Lisäsin tähän myös vaniljaa.) Voitele muffinivuoka (silikonista ei tarvitse voidella) ja lusikoi jokaiseen koloon reilu 1 rkl taikinaa. Muotoile taikinaan kolo, lusikoi koloon luumuhilloa ja painele/lusikoi taikinaa reunoilta hieman hillon päälle. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

yllättävän muhkea rakenne jauhottomaksi leivokseksi

Itse pidin näistä leivoksista eniten kunnolla jäähtyneenä- etenkin kanelilla ja aniksella maustettu taatelisydän maistui mainiolle! Rakenne on melko lähellä muffinia, tällä taikinalla saisi varmasti helposti varioitua hillosydäntä vaihtamalla melkoisen monenlaisia leivoksia- ehkä raparperiä ja mansikoita, tai omenoita ja karpaloita..

kuusi kukkana ja joulunaluslukemista kirjastosta