Jossain vaiheessa juurekset alkavat tökkiä. Kasvihuonekurkku ei oikein enää maistu miltään ja kaupasta raakana ostettavat tomaatitkin alkavat tulla korvista ulos. Välillä pitää saada haaveilla kaukomaiden kuumemmasta auringosta ja maistaa kielen päällä vieraampia makuja. Vähän kurtistuneiden granaattiomenien sisältä paljastuu rubiininpunaisia herkkuja ja brasilialaisen melonin sammakonvihreä kuori kätkee niin maken hedelmälihan ettei jälkiruokaakaan enää kaipaa (paitsi minä). Ja kun sen suosikkivinaigreten tilalle valitseekin vaihteeksi vehnäolutpohjaisen herkun, makumatka alkaa olla hyvällä mallilla!
 |
| huomaa erityisen herkullinen oliiviöljy! |
1 dl vehnäolutta
1 dl ruohon tuoksuista vaaleanvihreää hyvää oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
1rkl hunajaa
reilusti tuoretta timjamia (ainakin puolikas ruukullinen)
suolaa ja mustapippuria myllystä
suolaa ja mustapippuria myllystä
300g mozzarellaa (eikä kevyt-versiota, sitä ei olutkaan saa laulamaan)
Sekoittele marinadin ainekset ja jätä mozzarellapalat marinoitumaan jääkaappiin mielellään yön ylitse.
(Alkuperäinen resepti löytyi täältä.)
 |
| piele de sapo -melonin sammakonvihreän kuoren alla odottaa mehukas ja makea sisus |
Kokoa mozzarellalle salaattipeti näistä:
kirpeää punasipulia
luonteikasta sinappikaalta
suuhun räjähteleviä rapean raikkaita granaattiomenan siemeniä
makeaa melonia (esim. piele de sapo)
lusikoi komeuden päälle vielä vähän olutmarinadia. Ja jos olutta jäi pulloon, se käy erinomaisen hyvin myös ruokajuomaksi. Tuo ylimmässä kuvassa ollut suomalainen olut ei ehkä ollut tarpeeksi hedelmäinen mozzarellalle, parhaiten toimii Blanche de Namur.
 |
| kaunista, raikasta ja vähän yllättävääkin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihastuttiko? Vihastuttiko? Jätäthän jäljen käynnistäsi!