Rakkaus on hyvää ruokaa (ja vähän olutta. Jyväskylässäkin.)

Ahmija on viettänyt varsin vauhdikasta talvilomaviikkoa ja on ollut viime aikoina pääosin ulkoruokinnassa. Viikon sisällä on tavattu hyviä ystäviä, myyty asunto, vaihdettu kihlat, tehty kaupat uudesta kodista ja käväisty samaan syssyyn myös maistraatissa (avokkeesta puhutaan nyt siis puolisona). Siinä missä olut ja ruoka ovat luotuja toisilleen, yhteen tuntuvat sopivan myös olutharrastaja ja ruokafriikki. Hääbudjettikin päätettiin käyttää uuden kodin  unelmakeittiöön ja olutharrastuksen välineistöön, joten kahdeksan ruokalajin häälounas nautittiin tunnelmallisesti ihan vain kahden kesken ja illemmalla (alun perin kihlajaisia juhlimaan pyydetyt) kaverit kohdattiin hyvän oluen merkeissä. 

täst'edes kaikki jaetaan. (paitsi rouvan jälkiruoat)

Koska kotikeittiörintamalta ei ole nyt mitään ihmeellistä tarjottavaa, ajattelin ihan lyhyesti kommentoida paria valittua ulkoruokintakohdetta Jyväskylästä. Siinä missä tämä opiskelijoiden luvattu kaupunki lienee tunnetuin älyttömän halvoista pizzoistaan, varsinaiseksi gastronomiseksi unelmakohteeksi Jyväskylää ei ole tainnut erehtyä kutsumaan kukaan. En minäkään. Ravintolatarjonta onkin vahvasti ketjusyöttölöiden dominoimaa, eivätkä uudet ja kiinnostavat tulokkaat tunnu selviävän alkutaivalta pidemmälle. Lounasravintoloista löytyy kyllä valinnan varaa, mutta niihin erityisempiin hetkiin herkulliset vaihtoehdot ovat ikävä kyllä aika vähissä. Voisikin ehkä sanoa, että suurin inspiraation lähde kotikokkailuun ovat Jyväskylän ravintolat: kotona saa tehtyä vaan niin paljon parempaa. (Ja erityisesti tämän ovat huomanneet kasvissyöjät.)

kuva: http://jyvaskylanseutu.fi/matkailu/kohteet/seutu_tutuksi

Erityisen päivän kunniaksi juhlalounas nautiskeltiin Ravintola Pöllöwaarissa. Pitkäksi lounaaksi valikoitui kahdeksan ruokalajin Pöllöwaarimenu ravintolan suosittelemine viineineen. Itse pidän Pöllöwaaria selkeästi Jyväskylän parhaana ravintolana. Palvelu on erinomaista ja ruoka korkeatasoista. Valitsemamme menun suositusviinit toimivat upeasti ruokien kanssa, ja tarjoilija osasi kertoa tarinat jokaisen viinin takaa. Siinä missä usean viinin ekologisuus sai itseltäni kiitoksia, negatiivista oli karitsan espanjalainen alkuperä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kehräsin tyytyväisyydestä neljän tunnin herkuttelun jälkeen. Suosittelen!

kuva: http://www.hotelliyopuu.fi/galleria/

"Iltajuhlaa" vietettiin kaupungin parhaassa olutkuppilassa, Vihreässä Haltiattaressa (saatetaan toisinaan kirjoittaa myös jiillä). Mainittakoon että olutvalikoima on vaihtuva ja monipuolinen, palvelu loistavaa, mutta ravintolan sisustus on sitten se poikkeus joka vahvistaa säännön. Epäilen, että kuppilan sisustus onkin suunniteltu tahallaan mahdollisimman hirveäksi karkottamaan mahdolliset satunnaiset kävijät - asiakaspaikkoja kun on melko vähän.. Koska Vihreästä ei ruokaa saa, iltapala hotkittiin myös hyvän olutvalikoiman (ja viski-) omaavassa Old Brick’s Innissä. Kyseisen ravintolan ruoasta mainittakoon, että laatu on tuntunut heikentyneen ajan myötä, mutta ruokalista on silti kiinnostavampi kuin monen muun paikallisen. Bonusta myös keittiön myöhäisestä aukioloajasta viikonloppuisin. (Bricksissä vietimme muuten myös hääjuhlia edeltävän illan savuisia viskejä maistellen - ravintolassa kun järjestettiin Ardbegin roadshow.)

kuva: http://www.oldbricksinn.fi/

Makuasioista jos joistakin voisi kiistellä loputtomiin, mutta jätän nyt tällä kertaa analysoimatta edellä mainittuja Jyväskyläläisiä ravintoloita tämän enempää. Suosittelen kuitenkin kaupunkiin tutustumista! Läpiajon sijaan kannattaa ilman muuta jäädä yöksi, ihmetellä Alvar Aallon arkkitehtuuria, nauttia opiskelijoiden ansiosta raikkaana ja ystävällisenä pysyvästä atmosfääristä ja piipahtaa vaikkapa oluelle..