Keittiöunelmia (keittiöremontin suunnittelua)

Vietän valehtelematta suurimman osan vapaa-ajastani kotini keittiössä. Hurjan nuoruuden juoksut on juostu sen verran vauhdikkaasti, että nautin nykyään häpeämättömän paljon koti-illoista yksin, kaksin tai ystäväporukalla. Nykyisen kotini mainiosti toimivan (tupa-)keittiön suunnittelin aikoinaan ihan itse (kiitokset toteutuksesta superkätevälle isälleni joka joutui mm. kaatamaan kantavan seinän), ja nyt on työn alla seuraavan kodin keittiöremontin suunnittelu. (Ei ole kovinkaan paljon liioiteltu, että seuraava kotimme tulee olemaan (remontin jälkeen) ”sataneliöinen rivitalokaksio josta lähes puolet on keittiötä”..) Tällä hetkellä eletään siis huikeiden haaveiden ja karujen realiteettien tähdittämässä vuoristoradassa, jonka kyytiin puolisokin lienee jo lopen kyllästynyt. Itsehän siis nautin aivan hullun lailla vauhdista!

Ennen kuin varsinaiseen asiaan edes päästään (avainta uuteen kotiin ei vielä ole), ja keittiö ylipäätään laitetaan tilaukseen, ehdin maalailla jos jonkinmoisia haavekuvia siitä Täydellisestä Keittiöstä. Uuden kodin keittiö on nykyistä isompi ja remppaan on onneksi käytettävissä hieman reilumpi budjetti kuin nykyistä keittiötä tehdessä. Olenkin tässä selaillut jos jonkinlaista kuvastoa ja listaillut niitä ”täytyy olla” –juttuja. Huolimatta siitä, että lista on ihan tolkuttoman pitkä, olen sen verran innoissani tästä hommasta että listaan näitä keittiöhaaveita nyt tännekin:

nykyisen 62m2 kodin erinomaisen toimiva keittiö tässä

-          Rapatessa roiskuu. Varsinkin minulla. Kaiken täytyy olla helposti pestävää ja roiskeiden kestävää. (Ja koska keittiön jakaa kanssani oluen panija, roiskeita tulee olemaan sitäkin enemmän.)

-          Säilytystilaa on oltava paljon. Siis paljon. Sitä ei koskaan ole liikaa.

-          Laskutilaa ja työtilaa on oltava paljon. Sitäkään ei koskaan ole liikaa. Kaikki käytettävät koneet espressokeittimestä yleiskoneeseen olisi hyvä saada pidettyä näkyvillä kaiken aikaa.

-          Sähköpistokkeita on oltava tarpeeksi. Märillä käsillä ei ruveta vaihtamaan laitteita pistokkeista toiseen kesken kokkailun.

-          Kaikkien alakaappien on oltava vetolaatikoita. Kokonaan ulosvedettäviä, kestävillä kiskoilla. (Eikä mitään vaimennusmekanismeja, kärsimätön laatikonkäyttäjä rikkoo ne alta aika yksikön väkisin-työntämisillä.)

-          Jäteyksikön on oltava kunnollinen. Oma paikka pitää olla kaikille kierrätettäville jätteille.

sähköhellaa ei jää ikävä. eikä laminaattitasoja.

-          Vetimien on oltava reilun kokoisia, eikä niissä saa olla yhtään koloa jotka keräävät likaa.

-          Keittiö ei saa olla pimeä luola, joten ovet ovat valkoisia. Eloa voi sitten saada valitsemalla rungoiksi vaikka tummaa tammea, ja laittamalla kaappien & laatikoiden välille esim. viinipullohyllyjä samaisesta materiaalista.

-          Välitilan on oltava reilu, pitkän kokin on mahduttava huseeraamaan kunnolla. Välitila on ehdottomasti laatoitettava, laminaattiseinään jää rumat pyyhkimisjäljet. Muitakaan materiaaleja ei harkita.

-          Välitilaan laitetaan pitkä reelinki johon saa käden ulottuville roikkumaan kaikenlaiset pientyövälineet raastimista siivilöihin ja kauhoihin.

-          Välitilaan tulee myös veitsimagneetti. Vähät siitä että se ehkä tylsyttää veitsiä, minä en tykkää tukeista.

-          Välitilassa on oltava kunnolliset, ylähyllyjen pohjiin upotetut valot jotka voi tarvittaessa sytyttää yksi kerrallaan. Valot eivät saa välkkyä keittiön pöydän ääressä istujien silmiin, eli valolistat ovat sopivan korkuiset. Katossa on oltava erillinen yleisvalo. Ja pöydän päällä olevaan lamppuun himmennin.

valolistat toimii. ja reelinki on must! samoin vetolaatikot.

-          Tasot ovat kiveä. Kivitasolle voi laskea kuumat kattilat sen enempiä murehtimatta, lipsuva veitsi ei jätä koloja, ja leipomisprojektien jäljiltä taso on kunnolla hinkattavissa. Puuta löytyköön sitten irtonaisista leikkuulaudoista jotka on näppärä uusia tarvittaessa.

-          Allas on puolitoistakertainen, vihannesten valutuskorilla ja siivilällisillä, suljettavilla viemäriaukoilla ja se on upotettu kivitasoon. (Tason voi siis näppärästi kuivata vetämällä lastalla roiskeet suoraan altaaseen.) Hanan pitää olla sellainen, että sen voi aukaista ”ilman likaisia sormia” vaikka ranteella.

-          Hella on kaasun ja induktion yhdistelmä joka on helppo putsata.

-          Liesikupu on tarpeeksi korkealla jottei siihen lyö päätäänsä joka kerta kun nuuhkii taimmaisten patojen tuoksuja.

-          Uuni on monitoimiuuni höyry-, grilli- ja kiertoilmatoiminnoilla. Ja joka ehdottomasti pesee itse itsensä. Uuninluukun on auettava vyötärön korkuudelle. (Nyt loppuu se keittiön lattialla kyykkiminen kohokkaita vahtiessa!)

pitkän kokin on ärsyttävä kurkkia liesikuvun läpi

-          Astianpesukone on niin hiljainen, ettei se häiritse ystävien kanssa seurustelua. Sekin olisi mielellään vyötärön korkuudella, mutta saa jäädä alemmaskin jotta välitilaa & työtasoa jää tarpeeksi.

-          Eikä mitään rosteria! Siihen jää kokemuksen mukaan tällaisen tahmatassun käytössä aina sormenjälkiä. Koska nykyiset kylmälaitteet ovat valkoisia, eikä niitä raskita vielä uusia, saavat muutkin koneet olla valkoisia. Eikä niitä tarvitse naamioida kaapinovilla. Pesukone saa näyttää pesukoneelta..

-          Koska keittiö on tupakeittiö, jonkinlainen saarekkeentapainen on oltava: sen taakse/ alle mahtuu katseilta piiloon keittiöjakkara ja mahd. kassit tyhjiä pulloja ja muuta sälää joka ei viihdy kaapeissa.

-          Tiskivuoretkin saisivat jäädä ruokapöydän ääressä istujien näkökentän ulottumattomille tai edes reunoille.

-          Vaikka uuden kodin nykyinen parkettilattia on hyvässä kunnossa, se päällystetään keittiön osalta kauniilla kivi-/laatta-kuvioidulla muovimatolla (tupakeittiön tupa-osaan jää toki parketti). Lattian kun täytyy kestää kolhuja ja roiskeita, ja olla pyyhkäistävissä puhtaaksi tarvittaessa vaikka kolme kertaa päivässä. (Kivilattia olisi kuitenkin liian kova ja kylmä.)

-          Maustehyllyn on oltava valtava ja ovellinen (mausteet säilyvät parhaiten pimeässä), mutta käytetyimmät maustemyllyt ja öljypullot jätetään näkyville pienelle avohyllylle.

-          Keittokirjoille täytyy löytyä oma hylly keittiöstä.

-          Koska kauniita laseja on paljon, ne saavat jäädä näkyville vitriinikaappeihin. Lasiovet tuovat myös kivaa ilmavuutta muut ei-niin-kauniit-romppeet peittäviin ovirivistöihin.

-          Tupakeittiön tupaan pitää mahtua sellainen (jatkettava) massiivipuinen pöytä, jonka äärelle voi kutsua kerralla isommankin ystäväporukan. Tuolien pitää olla niin mukavia, että niissä viihtyy pidemmänkin kaavan illallisen. (Ja joista saa helposti putsattua ne punaviiniläikätkin..)

-          Tupakeittiöstä ei tarvitse löytyä tv-ruutua, mutta äänentoiston on oltava hyvä

on ihanaa kun tiskivuori ei näy tuvan puolelle. ja pöytä on pidennettävissä.

Edellisen päättymättömän tarinan lisäksi haaveissa on hillojen, säilykkeiden, marjaviinien ja kotipanimon oluiden säilyttämiseen sopiva kylmiö, joksi suunnittelemme muuttavamme vaatehuoneen. Tarina ei vielä kerro miten ihmeessä ja kummassa se onnistuu, mutta saahan sitä haaveilla.. Kodinhoitohuoneeseen olisi saatava syvä allas, suihkuvarrellinen hana ja valtava astiankuivauskaappi olutpullojen ja muun kotipanimovälineistön pesuun. Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin! Mainittakoon myös, että sellaiset muut pikkuiset sisustukselliset yksityiskohdat kuten ”mihin ihmeeseen siellä asunnossa sitten saadaan mahtumaan vaatteet” ovat vielä ratkaisematta.. Haaveilu jatkuu ja lotto on vetämässä. Ehkäpä sitä kesällä ollaan jo unelmakeittiössä!

(PS. Mitä unohtui? Jättäkää ihmeessä kommenttilaatikkoon tervetulleita ideoita keittiön suunnittelijalle!)