Jääkapissa oli palanen hiivaa. Avoke toivoi siitä tehtävän viinereitä. Siskoni tuli apuun. Meidän perheessä leivontahommat eivät ole niin kauhean ryppyotsaista tai tarkkaa puuhaa. Yhtälö ei siis - yllätys, yllätys - osoittautunut aivan täysin toimivaksi, mutta varsin hulppeat sokerihumalat saimme silti hankittua! Ja vaikkei pullansyönti - ihme ja kumma! - aiheuttanutkaan vatsanpuruja, naurulihakset olivat projektin aikana sen verran kovalla koetuksella, ettei ko. päivänä enää muuta bodypumppia tarvinnut harrastaa..
 |
| isosiskon tulkinta wiener-leivistä |
Ohjeeksi vastaisuuden varalle: kannattaa ruveta etsimään leivontaohjeita huomattavasti aiemmin kuin siinä vaiheessa kun ensimmäiset leivokset on jo lätkitty pellille! Ryhdyimme nimittäin hommiin itsevarmuutta uhkuen ”Culinaria – makujen eurooppa”- kirjasta löytyneellä tanskalaisen wienerleipätaikinan ohjeella, joka kuului näin:
Wienerbrødsdej – Tanskalainen wienerleipätaikina
annos hiivataikinaa (ruotsalaisen vehnäpitkon ohje)
250g kylmää voita ohuina viipaleina
”Kauli hiivataikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi, levitä voita pinnan toiselle puolikkaalle, taita toinen puoli päälle, ja kauli taikina uudelleen. Toista kunnes kaikki voi on käytetty.”
 |
| "leivinpaperi on näppärä leivonta-alusta". jep. |
Mitään muuta ohjeistusta kirjasta ei löytynyt, ei paistolämpötiloja, ei kohottamisohjeita, ei mitään! Teimme siis vain tavallisen pullataikinan, kohotimme sitä jonkin aikaa ennen voin kaulintaa, jonka jälkeen askartelimme itsellemme mieluisen näköisiä wienereitä jotka täytettiin ällöimelällä e-koodikyllästetyllä vaniljakreemillä ja mansikkamarmeladilla. Osa voideltiin kananmunalla ja päälle ripsuteltiin reippaasti raesokeria. Vasta tässä vaiheessa ymmärsimme ihmetellä olisiko herkkuja pitänyt vielä kohottaa ennen täyttämistä ja mihin lämpöön ne kannattaisi uuniin nostaa. Google osasi kertoa, että väärin sammutettu tulipalo tytöt! Viinerit olisi ilmeisesti pitänyt leipoa kylmästä taikinasta sen kummemmin kohottamatta. No enpä tiedä olisiko tulos ollut ”oikein tehtynä” yhtään tämän herkumpi, saimme kuin saimmekin osaan näistä ”viinerin kaltaisista leivonnaisista” ihan kivan lehtimäisen rakenteen! Ja olihan ne hyviä. Vallan syntisen rasvaisia ja sokerisia herkkuvehnäsiä! Persoonallisesta ulkomuodosta huolimatta – tai nimenomaan sen takia..
 |
| pikkusiskon näkemys viinereistä. huomioikaa erityisesti kampa-wieneri! |
Mitä tahansa teimmekään väärin, keittokirjasta löytynyt ruotsalaisen hiivataikinan ohje osoittautui niin mainion pehmeän pullavaksi taikinaksi että lopputulos oli ”wiener-leivän kaltaisena leivonnaisena” vallan herkku!
Hiivataikina ruotsalaisen vehnäpitkon reseptillä
150g voita tai margariinia
5 dl maitoa
50 g hiivaa
½ tl suolaa
1-1 ½ dl sokeria
tl 2 tl murskattua tai jauhettua kardemummaa
1 muna
noin 1 ½ l vehnäjauhoja
Sulata voi kattilassa, kaada sekaan maito ja kuumenna seos kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva taikinakulhoon ja sekoita se tilkkaan lämmitettyä maitoa. Kaada kulhoon myös loppu maitoseos. Lisää suola, sokeri, kardemumma, vatkattu muna ja noin puolet jauhoista. Vaivaa taikinasta sileää ja kuohkeaa. Lisää loput jauhot vähitellen. Taikina on valmista, kun se irtoaa kulhon reunoista. Kohota peitettynä 30-40 minuuttia.
Leipaise pulliksi tai kaulitse taikinasta voin kanssa wiener-leipien taikina (kaulitse levy, höylää puolelle levyä juustohöylällä voita, taita levy kiinni ja kaulitse uudelleen, toista voin höylääminen jne jne) ja leivo viinerin kaltaisiksi leivoksiksi, kohota, voitele, täytä ja sokeroi. Pullan tai viinerin tapaiset leivonnaiset kannattaa paistaa n. 225 asteisessa uunissa herkeämättä vahtien ja nostaa pois kun pinta on kauniin ruskea ja uunin luukkua vahtivan leipurin kuola alkaa valua lattialle.
 |
| "tuu kattoon!! siinä näkyy lehtevyyttä!! ihan oikeesti näkyy!!" |
Ja mainittakoon, että siskoni jätti meidät pahaan pulaan kahden viineripellillisen kanssa. Ajattelin pistää osan herkuista pakastimeen, mutta kappas vaan, 12 tunnin sisällä jokainen murunen oli sitten kuitenkin ahmittu parempiin suihin vain ja ainoastaan kahden hoikahkon (vielä toistaiseksi hoikahkon) aikuisen toimesta.. (Viineripäivinä ahmija on hyvillä mielin autuaan hiilihydraattitiedoton!)
 |
| saisiko olla persoonallista, rakkaudella leivottua pullaa? |
Herkullisen näköistä. Ehkä ihan hyvä, että siskosi kampaviineristä et laittanut kuvaa viimeistellystä tuotteesta. Ei sitten pamahda aikuisviihdefiltterit kiinni selaimesta sun blogin kohdalla ;)
VastaaPoista:D harmi kun en saanut napattua kuvaa siitä kun leipuri herkutteli niin kovin autuas katse silmissään ko. viinerillä..
VastaaPoistaoho tulipa niistä hienoja :) wienereitä en ole koskaan kotona tehnyt mutta croissantti ja vastaavat ei kyllä aina ole noin hyvin onnistuneet.
VastaaPoistaJoo mun kohdalla näyttää yleensä onnistuvan leipomishommat parhaiten jos en yritäkään noudattaa niitä "oikeita" ohjeita vaan mennään ihan tuurilla:)
VastaaPoista