Ruoka maistuu aina paremmalta hyvässä seurassa. Mikään ei ole ihanampaa kuin kokoontua yhteisen pöydän ympärille tuntikausiksi syömään, juomaan ja höpöttelemään mukavia! Minulla on ollut jo jokunen vuosi tapana tarjota isäinpäivä/ äitienpäivälahjaksi vanhemmilleni pidemmän kaavan mukainen ateria. Lahjana on siis laatuaikaa rakkaan tyttären seurassa.
 |
| tänä vuonna juhlittiin jo isänpäivän aattoiltana |
Kysyessäni isältäni mitä hän haluaisi tänä vuonna syödä, hän totesi tuttuun tapaan syövänsä ihan mitä vaan muttei varsinaisesti ”ymmärrä hienouksien päälle”. Isäni on todella kaikkiruokainen ja tuntuu tykkäävään ihan kaikesta mitä hänen eteensä laitetaan, arvostaen kuitenkin eniten selkeitä ja puhtaita makuja. Hän ei innostu hulvattomista maustesekoituksista tai eksoottisista raaka-aineista vastaavalla tavalla kuin vaikkapa äitini, joka yrittää aterialla kuin aterialla silmät loistaen nuuhkien ja maiskutellen tunnistaa joka ikisen maustehippusenkin jota ruokaan on laitettu (hupsu tapa jonka olen perinyt).
Yritin epätoivoisesti kaivella että olisiko nyt yhtään mitään toivetta isäinpäivän aterialle: hetken miettimisen jälkeen isäni ilmoitti haluavansa kampsuja joita heillä syötiin hänen lapsuudessaan.
Jaahas. Itsepä kerjäsin. Kampsut kuulostivat huopatöppösiltä tai joltain muulta ei-syötävältä – ainoa missä termi oli ikinä tullut vastaan oli sanonnassa ”kimpsut ja kampsut”. Googletus ja kirjaston perinneruokateosten hylly avasivat asiaa tietämättömälle: kampsut ovat verestä ja jauhoista valmistettuja kakkaroita jotka keitetään kypsiksi vedessä. Isäni on kotoisin Kemijoen mutkasta peräpohjolasta, joten päätin rakentaa tänä vuonna lappalaistyyppisen menun joka rakentuisi näiden kummallisten kampsujen ympärille.
 |
| itse tehtyä leipäjuustoa seuranaan poroa ja voita rieskojen päälle |
Ruokajuomina päätettiin tarjota oluita ja maistatukseen päätyivät parin ostetun oluen lisäksi myös avokkeen harrastusprojektin, "Panimo Kiljuhanhen" oluet, sekä äitini valmistama hillaviini vuodelta 2005. Alla koko menu, reseptit tulossa blogiin lähiaikoina:
Isänpäivän lappilainen menu
Alkuruoka
Kylmäsavuporo
Olut: Panimo Kiljuhanhi 003
Ensiksi
Puolukkasurvos
Olut: Litovel Premium
Toiseksi
Olut: Vakka-Suomen Panimon Vehnä
Jälkiruoka
Äidin hillaviini
Kahvi
Oluet: Weihenstephaner Korbinian sekä Panimo Kiljuhanhi 001
 |
| ohrarieskaa |
Voin sanoa että ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi! Juomakaan ei loppunut kesken.. Kampsut saatiin tädin puhelinkonsultaation ansiosta tehtyä ja ne maistuivat aivan yhtä kummallisille kuin kuullostivatkin. Isäni pikkuisen naureskeli tyttärensä yllytyshulluutta ja tunnusti sanoneensa haluavansa kampsuja siitä syystä ettei keksinyt mitään hankalampaakaan kokattavaa..
 |
| "i like hugs.. i like kisses.. but what i love is help with the dishes" |
Kampsuista tulee mummo ja lapsuus mieleen! Kampsut olivat pehmeämpiä kuin veripalttu ja kuohkeampia kuin veriletut. En enää muista pidinkö niistä vai en:) Ja valmistustapa on jäänyt pimentoon, olin vain syömävaiheessa mukana. Joten postausta aiheesta odotellen!
VastaaPoistaMeillä päin vastaavia on sanottu myvyiksi ja ne tehtiin ohrajauhoihin. Harvemmin niitä tosin on erikseen syöty, yleensä myky/tappaiskeiton osana. Sekin on sellaista ruokaa, että jos siihen ei ole jo lapsena tottunut, harvempi maistaa aikuisenakaan :)
VastaaPoistaEn kyllä tiedä söisinkö itsekään enää. Viimeisin mykykeittokokemus kun ulottuu aikaan ennen vegekautta eli tuonne 16 vuoden taakse. En juurikaan välitä nykyään veriruuista.
Itse pelkäsin melkoisesti miten veren makuun pääsee pitkän kasvissyönnin jälkeen- noissa kampsuissa oli sen verran tuhdisti jauhoja, etteivät ne ehkä niin voimakkaan verisille maistuneet. Aion kyllä kampsu-kokemuksesta rohkaistuneena paistaa verilettujakin vielä joku päivä- voissa paistettuna puolukkahillon kanssa eivät voi olla pahaa:)
VastaaPoista