28.7.2011

Vuohenputki-lammaspiiras

Vaikka jonkun tietämättömän silmiin meidän pikkuruinen pihamme saattaisi näyttää enemmän välinpitämättömän laiskurin voikukkaviidakolta kuin keittiöhengettären salaiselta puutarhalta, sellainen siellä kuulkaas on! Vaikkakin hyvin pieni, ja vähän niin kuin vahingossa löytynyt.. Jotain hyötyä nimittäin pihan villiin luonnontilaan (toistaiseksi) jättämisestä: meillä on ihan oma pieni vuohenputkipelto! Ja kun joku tietämätön (=naapuri, hyvää hyvyyttään oikeasti) on rikkaruohoja niittäessään niittänyt osan vanhoista vuohenputkista pois uusien tieltä, siellähän on näin keskikesälläkin pikkuruisia villiyrtti-herkkuversoja! Hortoilin siis kukkalaatikkoa kitkiessäni epähuomiossa metsänreunaan päin, ja päädyin autuaasti huokaillen kyykkimään vuohenputkiviidakkoon. Viis muutamat(kymmenet) nokkosihottumaläiskät (nokkoset olivat liian isoja syötäviksi) ja paarmanpuremat- tänään meillä syödään villiä lähiruokaa takapihalta!

kuinka suloisia! toisten rikkaruoho on toisten aarre

Vuohenputki-lammaspiirakka
(n. 25cm halk. piirakkavuoallinen)

170 g mantelijauhoa
0,5 dl rypsiöljyä
1 kananmuna
ripaus suolaa

tilkka rypsiöljyä
3 salottisipulia
350 g lampaan jauhelihaa
3 valkosipulinkynttä
2 rkl punaviinietikkaa
mustapippuria
suolaa
25 g vuohenputkea (pari isoa kahmalokourallista nuorien vuohenputkiversojen lehtiä)
3 tomaattia
3 rkl pinjansiemeniä
100 g feta-juustoa
1 kananmuna
1 dl kermaa

normipiiras (s)karpimpaan pohjaan ja villimpiin yrtteihin

Sekoita mantelijauhot öljyn ja kananmunan kanssa sileäksi taikinaksi. Painele taikina piirasvuoan pohjaan ja reunoille ohueksi kerrokseksi. Esipaista pohjaa 175 asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Ruskista jauheliha hienonnetun salottisipulin kanssa rypsiöljytilkassa, lisää loppuvaiheilla hienonnettu valkosipuli, mustapippuria, suolaa ja punaviinietikkaa. (Maista onko suolan ja pippurin määrä sopiva!) Sekoita lopuksi joukkoon vuohenputken lehdet ja pyöräyttele pannulla minuutin verran. (Jos vuohenputki on kovin pikkuista ja nuorta kevätversoa, kypsentely on turhaa- keskikesän versoja halusin pehmitellä/ryöpätä pannulla hetken..) Sekoita jauhenlihaseoksen joukkoon kuutioidut tomaatit, pinjansiemenet ja murustettu/kuutioitu feta-juusto. Levitä täyte esipaistetulle piiraspohjalle. Sekoita keskenään sekaisin kananmuna ja kerma, kaada seos piirastäytteen päälle. Paista piirakkaa uunissa 175 asteessa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä, muuten pohja ei pysy kasassa. Piiras on parhaimmillaan lämpimänä, ei kuumana.

27.7.2011

Mustaherukkajäätelö

Pernod Ricard toimitti ystävällisesti reseptien kehittämistä varten laatikollisen Chymoksen väkeviä marjaviinejä.* Meillä hörpityt marjaviinit ovat poikkeuksetta olleet omin käsin poimituista ja mehustetuista marjoista jatkojalostettuja kotiviinejä, joten odotin väkevien marjaviinien maistelua suurella mielenkiinnolla. Ensimmäinen korkattu pullo oli kevyt järkytys. Mustikkainen viini maistui niin imelän esanssiselle, etten rehellisesti sanottuna kyennyt juomaan lasia tyhjäksi. Mustaherukkainen versio kuitenkin osoittautui ihan juomakelpoiseksi! Pikkuruista liköörilasillista enempää sitäkään ei tarvinnut maistella, mutta maku oli mustikkaista viiniä huomattavasti autenttisempi, ylimakeudestaan (ja vahvuudestaan) huolimatta jopa suhteellisen lähellä omatekoista mustaherukkaviiniä. (Loput maut jäivät vielä odottamaan testaamista.) Testasin myös mustaherukkaviinin "lantraamista" vodkalla (kyllä vain), joka osoittautui myös varsin toimivaksi ratkaisuksi. Kokisinkin, että ko. viini on parempaa juomasekoituksissa ja jälkiruoissa, kuin ihan sellaisenaan.

ensimmäiset auringon kypsyttämät pullukat jäätelössä

Mustaherukkaviinipullon korkkasin ajatuksenani jäätelön valmistus ensimmäisistä kypsyneistä mustaherukoista. Ystäväni metsästi viikonloppuna kananmunattomia jäätelöreseptejä, ja jäin pohdiskelemaan, miten kotitekoisesta jäätelöstä saisi kermaisen pehmeää ilman kananmunaa. (Jäätelöthän yleensä valmistetaan keitettyyn kastikepohjaan: vesihauteessa kypsennetyt kananmunan keltuaiset tekevät kermajäätelöstä samettisen pehmeän, eikä jäätelö kyseisen kreemin ansiosta jäädy pakastimessa aivan niin kivikovaksi, eikä myöskään sulaessaan palaudu heti niin nestemäiseksi (luulen. en tiedä). Toinen metodi jäätelön tekoon on sorbettimaisempi lähestymistapa, jossa kermaan lisätään keitetty sokeriliemi. Jäätelön sileän rakenteen salaisuutena taas on kunnollinen sekoittaminen massan jäätymisen aikana: sekoittelu estää suurien jääkiteiden syntymisen. Jäätelökone on tähän hommaan mainiota, mutta homma onnistuu myös ravaamalla ihan itse pakastimella sekoittamassa jäätyvää jäätelömassaa silloin tällöin jäätymisen aikana.)  

ihana turhake: jäätelökone

Ensimmäinen ihanan kermaisen täyteläinen jäätelöön laitettava asia mikä mieleeni tuli (kerman jälkeen) oli paksu jogurtti. Järkeilin mustaherukkaviintä maistellessani myös, että väkevä viini estäisi jäätelömassan jäätymisen kivikovaksi- ja jos viinin lorottelisi jäätelöön vasta valmistumisen loppupuolella, alkoholi ei myöskään turhaan hidastaisi jäätymistä. Päätin siis ”korvata” kananmunat jogurtilla ja viinillä. Ei aavistustakaan oliko hienosti päättelemilläni pointeilla mitään osuutta lopputulokseen, mutta älyttömän hyvää tästä herkusta kyllä tuli! Mustaherukkaviini maistuu jäätelössä selkeästi, tehden raikkaan kermaisesta jälkiruoasta erityisen mainion aikuisempaan makuun. Jos saan valita, niin itse ainakin nautin jälkkäriksi mieluummin valtavan kulhollisen kauniiseen lasiin asetellun annoksen viinistä tehtyä jäätelöä, kuin pelkkää viiniä (joka kyllä jätskin seuralaisenakin toimii).

kauden herkkuja

Mustaherukka-jogurttijäätelö

100 g sokeria (tai enemmän jos herukat ovat kovin kirpeitä)
1 dl vettä
250 g mustaherukoita
3 dl kuohukermaa
2 dl turkkilaista jogurttia
0,75 dl väkevää mustaherukka-viiniä

Keittele sokeria ja vettä hiljalleen kattilassa kunnes sokeri on sulanut. Nosta lämpöä ja anna seoksen kiehua kolme minuuttia. Laske lämpöä ja lisää seokseen mustaherukat. Keittele hiljalleen muutama minuutti, tai kunnes herukoiden kuoret ovat kunnolla pehmenneet. Jäähdytä seos (kylmävesihaude nopeuttaa toimintaa) ja surauta se kevyesti sauvasekoittimella hieman hienommaksi. Vaahdota kerma vaahdoksi ja lisää siihen turkkilainen jogurtti. Yhdistä jogurtti-kermaan jäähtynyt mustaherukkaseos ja kaada massa jäätelökoneeseen. Anna koneen käydä n. 45 min (tai lue tarkemmat ohjeet jäätelökoneen ohjeista) ja kaada sitten – koneen yhä käydessä – sekaan mustaherukkaviini ohuena norona. Anna koneen käydä vielä suunnilleen varttitunti, ja nosta jäätelö tarvittaessa vielä pariksi tunniksi pakastimeen. Jäätelö on parhaimmillaan hieman sulaneena, vasta poimittujen mustaherukoiden kanssa. (Ja mikäänhän ei tietenkään estä käyttämässä sokerin sijaan muuta makeutusainetta, herukoiden sijaan muita marjoja, ja viinin tilalla muuta viiniä/ likööriä/ mehua.)

oi oi oi!

*(Vaikka blogiani ei olekaan perustettu kaupallisiin tarkoituksiin, en koe myyväni sieluani tuotetestauksiin/ tuotemainontaan liittyviin reseptikilpailuihin osallistuessani. Jos aion joka tapauksessa hankkia jonkun tuotteen kokeiluun, en varsinaisesti pahastu jos joku toimittaa sen minulle suoraan kotiovelle. (Vink vink panimot- meillä käytetään jonkin verran oluita;) ) Käyttäjäkokemukseen asia ei erityisemmin vaikuta: jos joku on pahaa eikä toimi, ei se siitä hyväksi muutu vaikka tuotteen olisi ilmaiseksikin saanut..)

26.7.2011

Lämmin pekoni-rucolasalaatti

Yksinkertaisten herkkujen sarja jatkuu. Seuraava Jamie Oliverin ”Alastoman kokin onnenpäivät”-kirjasta inspiraationsa saanut salaatti toimii niin lounaana kuin viikonloppuaamiaisena rankemmankin terassikierroksen jälkeen. Erityisen huippua kun punasipuleina käyttää punaisia kevätsipuleita varsineen. Salvian sijaan yrttinä voi käyttää timjamia (alkuperäisessä ohjeessa), meiramia tai mitä vaan, mutta salvia raikastaa kyllä sian kuin sian - sekä lautasella olevan että mahdollisesti siinä aamiaispöydän toisella puolen istuvan tapauksen..!

nälkäinen aamiaistaja ei malttanut panostaa kuvaukseen

Lämmin pekoni-rucolasalaatti
(kahdelle)

2 punaista kevätsipulia, kumpikin 6-8 lohkoon leikattuna, varret silputtuna
6-8 viipaletta pekonia
kourallinen pinjansiemeniä
kourallinen tuoretta salviaa
oliiviöljyä
pari-kolme kourallista rucolaa
balsamiviinietikkaa
pari-kolme ruokalusikallista parmesan-juustoa lastuina

Paista pekoni rapeaksi, nosta sivuun odottelemaan. Ruskista pannuun jääneessä pekonirasvassa sipulilohkot, laske lämpöä, lisää tilkka oliiviöljyä ja pinjansiemenet ja kypsennä muutama minuutti kunnes sipuli alkaa olla karamellisoitunutta. Laita pekonit takaisin pannuun, lisää mukaan myös salvianlehdet ja sekoittele kunnes ainekset ovat kuumia. Kippaa pannun sisältö salaattikulhoon, heitä sekaan muutama kourallista rucolaa, kevätsipuleiden silputut varret ja loraus balsamiviinietikkaa. Sekoita, jaa lautasille ja kruunaa annokset parmesan-lastuilla. Seuraksi jumbokupillinen mustaa kahvia, Keskisuomalainen ja ei-enää-ihan-niin-aamuvirkkujen lintujen laulua.

Basilika-tomaatti-uunilohi ja paistetut kesäkasvikset


En kerta kaikkiaan saa kyllikseni kauden vihanneksista- pikkuiset makeat porkkanat, raikkaan rapea valkokaali, puhdasta voimaa tumman vihreänä hehkuva lehtikaali, kesäkurpitsat, avomaankurkut, tomaatit, pinaatit.. oih! Suurin osa herkuista ei edes kaipaisi kypsennystä, mutta koska pidän lämpimästä ruoasta, meillä on salaattien lisäksi syöty melkoisesti pannulla pikaisesti öljyn ja voin seoksessa pyöräytettyjä kesän aarteita. Kesäruoka on yhtä rentoa kuin kesälomailu: syödään mitä sattuu löytymään ilman turhia kommervenkkejä, tehdään mitä sattuu huvittamaan ilman turhia suunnitteluita.. Seuraavana yksi pieni esimerkki konstailemattomasta kesäsapuskasta, joka kyllä maistuu talvemmallakin.

(on siellä jossain sitä lohtakin)

Basilika-tomaatti-uunilohi
(neljälle)

suuri lohifilee
ruukku basilikaa
pari kourallista kirsikkatomaatteja
sitruunan mehu
mustapippuria
suolaa
1-2 purkkia smetanaa

Ripsottele lohen päälle sopivasti suolaa ja purista päälle sitruunan mehu. Sekoita smetanan kanssa halkaistut kirsikkatomaatit, silputut basilikan lehdet sekä pari rouhaisua mustapippuria myllystä. Levittele tomaatti-smetanamössö lohen päälle ja lykkää koko homma uuniin 200 asteeseen. Kypsennä kalan paksuudesta riippuen 20-40 min.

jo on helppoa!

Kesäkasvikset

rypsiöljyä
voita
(sitruunamehua, suolaa, mustapippuria)
valkokaalia
kesäkurpitsaa
lehtikaalta/ pinaattia/ lehtimangoldia
porkkanoita
tms..

vihreää voimaa

Paloittele kasvikset suupalasiksi, poista lehtikaalin lehtiruotien paksuimmat kohdat (nuorimmissa tapauksissa ei välttämätöntä, mutta vanhemmiten muuttuvat puumaisiksi). Kuumenna suuressa pannussa (wokkipannu on hyvä) tilkkanen rypsiöljyä ja pikkuruinen nokare voita (ei välttämätöntä, mutta erityisesti lehtikaalin kanssa ihanaa)- heittele pannuun kasvikset kypsymisjärjestyksessä: ensin porkkanat, sitten lehtikaali, kesäkurpitsa ja viimeisenä valkokaali. Pyörittele kunnes porkkanat ovat sopivan kypsiä ja kesäkurpitsan sisus näyttää ihanan pehmeältä. Purutuntumaa kuuluu jäädä! (Valkokaali saa jäädä osittain rapsakaksikin kunhan vähäsen lämpenee.) Mausta halutessasi sitruunamehulla, mustapippurilla ja miniminihippusella suolaa. Tältä maistuu kesä!

kasari tai wokkipannu toimii paistinpannua paremmin

23.7.2011

Kalastaja on onnellinen

Olemme viime aikoina lomailleet. Mustikkametsässä on hypelty, kirjoja on lueskeltu, rantasaunassa on viihdytty tuntitolkulla, nuotiolla on istuskeltu lettupannun kanssa pitkään ja hartaasti, ystäviä tavattu, nukuttu pitkään, valvottu myöhään.. Parhautta!

onnea on järveen laskeva aurinko kynttilän valossa

Koska kesällä ruokakin maistuu parhaalta yksinkertaisena, mitään ihmeellisiä reseptejä ei ole tullut testailtua. Kauden vihannekset ovat upeita ilman mitään maustetta (no vähäsen voita ja hyvää oliiviöljyä ehkä), aamulla pyydetty kuha maistuu lounaaksi pelkällä suolalla ja sitruunalla maustettuna paremmalta kuin mikään, eikä jälkkärimustikoiden alle kaipaa edes piirakkapohjaa..

salviaa, sipulia ja sitruunaa hauen ja lahnan vatsoissa

Reseptin jakamisen sijaan jaankin nyt pienen palasen kesäloman parhaimpia elämyksiä. Olen nimittäin oppinut perkaamaan ja fileoimaan pikkukaloja! Ensimmäinen vitsillä veteen heitetty vanha kalaverkko narrasi aloittelijan tuurilla sen verran herkullisen saaliin mm. kuhaa, etten meinannut pysyä liitoksissani!

äää!! mitä näille nyt kuuluu tehdä?!

Kolmannen verkkojen noston jälkeen puoliso kysyi jo kauhistunut ilme kasvoillaan että "voitaisiinko me syödä välillä muutakin kuin kalaa".

sittemmin opimme myös jättämään alamittaiset kalat järveen
hurja peto ja rohkea ja kuvauksellinen saalistaja

väsytystaistelu. neuvottelutaidot eivät auttaneet verkon selvittelyssä.

Ensimmäinen hauki kalautettiin hengiltä halolla (jep, melkoista ammattilaistoimintaa), seuraavia lähestyttiin jo hieman varmemmin fileerausveitsen kanssa.. Neljäntenä päivänä en enää pakottanut puolisoa tutkimaan kanssani hauen vatsalaukusta löytyneitä saaliskaloja, ja kuhafileetkin alkoivat jo muistuttaa fileitä. Virvelilläkin saatiin jo kala, eikä pelkästään lumpeita, kaisloja, pihlajia ja kuusia. (Suurin kuusi tosin oli toistakymmentä metriä korkea, ei huono saalis!)

kalastaja lähestyy valtavaa petokalaa suurella rohkeudella

Lomaviikon tähtihetkiin kuului myös vanhempieni visiitti lounaspöytään: pikkuruinen äitini hotki niin käsittämättömän määrän vastapyydettyä kuhaa autuaasti huokaillen, että hetken lounaan aloituksesta myöhästyneelle isälleni jäi maistiaiseksi vain parin sentin mittainen pyrstönpätkä..

huomioi super-ergonominen perkausasento

Erityiskiitokset siis isälleni, joka kierosti ajatti muinoin ala-asteikäisillä tyttärillään "soutuveneajokortitkin" jotta verkkojen soutaminen olisi sujunut paremmin.. Vielä sitä vaan muistin miten kala perataan, vaikka edellisestä kerrasta olikin kulunut toistakymmentä vuotta! Ja pahoittelut puolisolle, joka sai nyt vuorostaan verkkojen soutajana kuulla aika lailla sanasta sanaan samat kirosanat ja käskytykset jotka isältäni taisin periä..

kalastaja on onnellinen!

16.7.2011

Kylmä vehnäolut-kurkkukeitto

Jes! Nyt löytyi kunnon vastus tomaattiselle gazpacholle hellepäivän virkistäjäksi. Kylmä oluthan yleensä maistuu millä tahansa helteellä, mutta tällä sopalla kurkusta saa valuteltua alas myös virkistäviä vihanneksia. Resepti on keittokirjasta ”Mad med øl” (Evald, Gyldendal 2009), joka ikävä kyllä on kirjoitettu tanskaksi. Koska tunnistin tekstistä lähinnä raaka-aineet (köh, ainakin sen oluen), seuraava resepti tuskin seurailee aivan yksi yhteen alkuperäistä.. Silti: kippis!

kuohuva keitto

Kylmä vehnäolut-kurkkukeitto
(neljälle)

6-9 avomaankurkkua (tai 3 tavallista) kuorittuna
2 ruukkua tilliä
1 ruukku minttua
2 limen mehut
6 dl maustamatonta jogurttia
1 ½ dl creme fraichea
2 dl vaaleaa vehnäolutta
suolaa ja pippuria

kausiherkkuja

Surauta kuoritut kurkut yrttien kanssa yleiskoneella oikein hienoksi soseeksi. Lisää loput aineet ja blendaa kunnes keitto on hienontunut samettiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Minttua kannattaa lisäillä alussa vähäsen varovasti, pihalla kasvanut minttu kun saattaa olla reippahasti tujumpaa tavaraa kuin vihanneshyllyn kasvihuonemintut. Käytin jogurttina paksua turkkilaista ja oluena Wieningerin Hefe Weissbieriä – ko. olut on ihanan raikasta, mutta aika lattean makuista, jollain muulla oluella soppaan saanee enempi oluen makua. Jos olutta ei syystä tai toisesta halua keittoon kaataa, tilalle kannattanee valita kivennäisvettä soppaa kuohkeuttamaan. Ja seuraavaan erään puristan kyllä pikkukynnen valkosipuliakin..

alkuperäinen ohje

15.7.2011

Lobio – yrttinen papu-pähkinäsalaatti Georgialaisittain

Ikävöin kovasti vanhan kodin pihaa, jonka olin juuri ehtinyt rakentaa itselleni täydelliseksi minipuutarhaksi. Tuskailen liki päivittäin, etten vielä ole ennättänyt ruveta muokkaamaan uuden kodin pikkupihasta keittiöpuutarhaa. Jos totta puhutaan, niin aikaa olisi kyllä ollut, mutten vain laiskuuttani ole saanut mitään aikaiseksi. Vieläkin ehtisi aivan hyvin perustaa ruukkupuutarhan loppukesälle valmiista taimista, mutta pöh, täällä sitä vaan sisällä luetaan keittokirjoja. Ensi viikolla sitten.. Tai sitä seuraavalla.. Hölmöintä on, että olen perustellut laiskuuttani sillä, ettei nyt keittiörempan jäljiltä ole rahaa pihan kunnostamiseen, mutta oikeasti kalliimmaksi kyllä tulee kantaa selkä vääränä yrttejä kaupan tiskeiltä kuin pistää ne samat yrtit takapihalle kasvamaan.. 

kesäpavut

Seuraava resepti onkin siis erityisen ihana siinä tapauksessa, että omalta ryytimaalta voi käydä noutamassa tilliä, basilikaa ja korianteria. Maistuu se toki myös meille laiskureille, jotka vasta haaveilemme siitä yrttimaasta..

Lobio – papu-pähkinäsalaatti
(lähde: Glorian R&V 2/2007)

300 g kuivattuja valkoisia papuja
3 keltasipulia
½  dl öljyä
1 dl valkoviinietikkaa
½ ruukkua tuoretta basilikaa
2 ½ dl saksanpähkinöitä
½ ruukkua tuoretta korianteria
1 ruukku tuoretta tilliä
1 ½ tl hmeli suneli – maustesekoitusta (tai korianterinsiemeniä, jauhettua neilikkaa ja jauhettua kanelia – laitoin ½ tl kutakin)
3 valkosipulin kynttä
2-3 tl suolaa (ei tarvitse näin paljoa!)

tuntui omituiselta keittää basilika lähes harmaaksi

Liota pavut yön yli runsaassa vedessä. Kaada liotusvesi pois, mittaa päälle uusi vesi ja keitä papuja vähän pidempään kuin pakkauksessa neuvotaan, niin että ne ovat ylikypsiä. (Käytin isoja valkoisia papuja, keittelin niitä reilun tunnin.) Valuta pavut tiheässä siivilässä, kuori ja silppua sipulit. Kuumenna öljy pannussa ja paista sipulit ruskeiksi, noin viitisen minuuttia. Lisää pavut sipuleiden sekaan pannulle, hauduttele miedolla lämmöllä ja sekoitellen noin 3 minuuttia. Kuumenna viinietikka kattilassa ja keitä siinä hetki basilikan lehtiä. Silppua monitoimikoneessa pähkinät, korianteri, tilli ja kuoritut valkosipulinkynnet. Lisää haalea viinietikka-basilikaliemi sekä mausteet ja sekoita tasaiseksi. Yhdistä pavut ja pähkinä-maustesekoitus. Anna maustua puolisen tuntia.

maistuvat niin kuumina kuin kylminä

Alkuperäisessä reseptissä ei kerrottu kuuluuko salaatti syödä kylmänä vai kuumana, testauksen tuloksena kokisin, että parhaimmillaan pavut ovat haaleina. Ja ne kannattaa tosiaan keittää ylikypsiksi, etenkin jos käyttää suuria valkoisia vahapapuja kuten minä. Keitin samalla kokonaisen kilon papuja ja laitoin osan niistä pakastimeen valmiiksi annoksiksi - pakkasesta kypsät ja maustamattomat pavut on supernäppärä ottaa käyttöön minkä tahansa ruoan valmistukseen. Eikä ole kallista. Kuivattuja papuja kannattaa metsästää etnisistä ruokakaupoista, Punnitse&Säästä- putiikeista tms. Yleensä ovat edullisempia sieltä isompina määrinä ostettuina kuin marketin pikkupakkauksissa.

14.7.2011

Pikkuisen vinoutuneempi tomaatti-pekaanikakku


Kesän ruokahaasteen aiheena on tomaatti. Koska meillä tomaatteja syödään melko lailla päivittäin monenmoisessa muodossa salaatteina, alku- ja pääruokina sekä keittoina, päätin haastaa itseni askartelemaan tomaateista jälkiruokaa. Sillä erityisesti tähän aikaan vuodesta kotimaiset, mielellään luomutuotetut kirsikkatomaatit maistuvat lähes yhtä makeilta kuin mansikat! Kauppias katsoi pikkuisen kieroon kun kerroin ostavani kirsikkatomaatteja kakun leivontaan, mutta uskoin vakaasti asiaani ja ryhdyin kotona kehittämään makeaa tomaattiunelmaa. 

paraativalaistu tomaattijälkkäri

Ajatuksena oli, että tällainen hiukkasen vinoutuneempikin tomaattiherkku otettaisiin avoimin mielin vastaan tulevan lauantain puistojuhlaeväänä Jyväskylän Half Pride-juhlassa. Ja niinpä kävi, että mausteisen makea testikakku maistui sen verran makoisalta, ettei siitä kyllä riitä enää muruakaan piknikille vietäväksi.. Alla oleva resepti kannattaakin siis triplata ja leipaista kakku heti kerralla ihan kunnollisen kokoiseen (25-28cm halk.) kakkuvuokaan.

makeat punaposket kohtaavat kanelin ja pekaanin

Tomaatti-pekaanikakku
(pieneen 15 cm halk. irtopohjavuokaan)

150 g kirsikkatomaatteja (n. 10-15 kpl)
50 g pekaanipähkinöitä (n. 1 dl)
1 kananmuna
60 g tummaa muscovado ruokosokeria (n. 1 dl, fariinisokerikin käy)
75 g puolikarkeaa täysjyväspelttijauhoa (n. 1,5 dl)
½ tl leivinjauhetta
1 tl jauhettua kanelia
¼ tl jauhettua inkivääriä
¼ tl jauhettua pomeranssinkuorta
¼ tl suolaa
ripaus mustapippuria
0,5 dl saksanpähkinäöljyä (tai muu mieto kasviöljy)

kakkuvuokaan:
öljyä/ voita
korppujauhoja/ mantelijauhoja

kuorrute:
30 g voita
50 g smetanaa
1,75 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria

Halkaise tomaatit puoleen osaan ja asettele puolikkaat leikkuupinta ylöspäin uuninkestävään vuokaan. Paahda tomaatteja 150 asteisessa uunissa tunti. Anna hetki jäähtyä. Rouhi pekaanipähkinät veitsellä karkeaksi rouheeksi. Yhdistä kuivat aineet.

kohoaa kauniisti

Vaahdota muna ja sokeri oikein kuohkeaksi vaahdoksi ja lorota sitten pikkuhiljaa, edelleen vatkaten, vaahdon sekaan myös öljy. Sekoita sitten varovasti vaahtoon myös jauhoseos ja viimeisenä paahdetut tomaatit sekä rouhitut pähkinät. Kaada taikina öljyttyyn/voideltuun & korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa 35-40 minuuttia. (Isompaa kakkua paistaessa aikaa kulunee 50 min) Anna kakun jäähtyä.

koristeena myös kuivattua tomaattia

Valmista kuorrute sekoittamalla huoneenlämmössä pehmenneeseen voihin smetana, tomusokeri ja vaniljasokeri. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun päälle ja anna jähmettyä kylmässä jonkin aikaa. Koristele valmis kakku pekaanipähkinöillä. (Koristeeksi voi myös kuivata tomaatinpuolikkaita pitämällä niitä 100 asteisessa uunnissa kiertoilmassa muutaman tunnin.) Maista ja ylläty!

kameran "ilotulitus"-toiminnolla ei kantsisi kyllä ottaa ruokakuvia

13.7.2011

Turkkilaiset kanelilla maustetut karitsanlihapullat

Olen viettänyt sateiset lomapäivät (puolison loman alkua odotellessa) tiukasti keittiön sohvalla keittokirjoja ja ruokalehtiä selaillen vanhemman höpsön jazzin ja soulin säveliä kuunnellen, yleensä vielä suurehko jäätelökulho sylissä.. Parhautta! Yleensä kirjoista ja lehdistä saa hyviä ideoita omaan kokkailuun, vaikkei kirjaimellisesti ainoatakaan reseptiä sellaisenaan kokeilisikaan. Seuraavaa reseptiä kokeilin kuitenkin (onneksi) lähes sellaisenaan, ja sanonpahan vaan, etten muista syöneeni yhtä hyviä lihapullia pitkiin aikoihin. Nämä maistuvat upeilta sekä kuumina, että kylminä- oivallista piknik-ruokaakin siis!

pikkuiset karitsapyörykät maistuvat kylminäkin

Turkkilaiset kanelilla maustetut lihapullat
(lähde: Glorian R&V 6/2009)

500g naudan- tai lampaanjauhelihaa (käytin karitsaa)
2 rkl korintteja
1 sipuli
3-5 valkosipulinkynttä
2 viipaletta kuivahtanutta paahtoleipää (käytin 2 rkl fibrexiä, eli sokerijuurikaskuitua)
2 tl jauhettua kanelia
1 dl pinjansiemeniä
1 tl chilijauhetta
2 kananmunaa
2 rkl ketsuppia (käytin tomaattipyreetä)
3 tl suolaa (käytin vain 2 tl, siinäkin tuntui olevan vähän liikaa)
1/4 tl mustapippuria myllystä
1 dl hienonnettua lehtipersiljaa

lisäksi: 4 rkl vehnäjauhoa ja kasviöljyä paistamiseen (en käyttänyt)

Liota korintteja 5 minuuttia ja valuta ne. Hienonna sipuli ja valkosipuli ja raasta leipä. Sekoita kaikki ainekset kulhossa tasaiseksi taikinaksi. Muovaa seoksesta pieniä lihapullia (n. 1,5 cm halkaisija) ja pyörittele pullat vehnäjauhoisssa. (En pyöritellyt..) Paista lihapullat öljyssä pannussa kauniin ruskeiksi, puhdista pannu esim. talouspaperilla paistokertojen välissä. (Paistoin pullat uunissa leivinpaperin päällä 200 asteessa n. 15 min)

Karitsapyörykät maistuivat lämpiminä ihanilta raikkaan salaatin päällä minttuisen kermaviilikastikkeen kanssa. Ja perheemme toisen osapuolen lusikoidessa iltapalaksi kotiteatterisohvalla jogurttia hunajan ja manteleiden kanssa, toinen lusikoi autuaana vierellä jälkiruokakulhostaan kylmiä lihapullia..

myös läppäri muutti loman ajaksi työhuoneesta keittiöön..

12.7.2011

Vaiettu ongelma? - vääränlaisesta ahmimisesta

Blogini nimi on herättänyt jonkun verran ihmetystä. Olen saanut useankin kyselyn siitä, miksi ruokablogi on nimetty syömishäiriöisellä tavalla. Moni lukija on myös päätynyt blogiin etsiessään vertaistukea tai tietoa ahmimishäiriöön liittyen, ja pettynyt löytäessään jotakin aivan päinvastaista. Oikeassa silti olette, nimen takana on myös näitä asioita.


Suhteeni ruokaan ei nimittäin ole aina ollut pelkästään positiivinen. Sairastuin jonkinlaiseen syömishäiriöön parikymppisenä. En pystynyt millään lailla kontrolloimaan syömisiäni, vaan ahmin holtittomasti järkyttävät määrät melkein mitä tahansa kaapista sattuikaan löytymään (jopa kuivia kaurahiutaleita). Tästä seurasi syyllisyyttä ja kierre yrittää kuitenkin pitää paino normaalina, keinolla millä tahansa. Noidankehä oli valmis: pitkät paastoamiset yms. johtivat entistä pahempiin ahmimiskohtauksiin, enkä jossain vaiheessa enää tuntenut kylläisyyttä minkään ruoan syömisen jälkeen. Nälän tunne oli jatkuva ja ruoka muuttui painajaiseksi. Välttelin noutopöytiä, söin salaa. Opiskelin, tein kahta työtä, olin järjestöaktiivi – vauhdikkaan arjenkin myötä ruokailurytmi oli todella epäsäännöllistä: välillä unohdin kokonaan syödä, välillä päivän tärkein ateria koostui pyörän selässä hotkaistusta banaanista, välillä söin yhtämittaisesti monta tuntia. Epäterveet ruokailutottumukset johtivat myös yleiskunnon heikkenemiseen – palelin, pyörtyilin, nukuin huonosti, masennuin. Tässä vaiheessa ymmärsin onneksi hakea apua, tosin hieman turhan myöhään.


Opiskelijaterveydenhuollon kautta hoitoon pääsi heti. Lääkärin diagnoosi oli epätyypillinen syömishäiriö, jotakin bulimian ja BED:n väliltä. Painoni oli kuitenkin pysynyt normaalina (tai normaalin alarajoilla), ja tiesin kasvissyöjänä erinomaisen hyvin mitä terveelliseen ruokavalioon pitäisi kuulua. Koska en kaivannut ohjausta terveellisen ruokavalion koostamiseksi (ravitsemusneuvojalle olisi päässyt, lääkärin kanssa keskusteltuani todettiin ettei sille ollut tarvetta) enkä kokenut saavani apua psykiatrisesta hoidosta, tilannetta lähdettiin korjaamaan SSRI-lääkehoidolla. Ja se auttoi. Käytännössä lääkitys hillitsi ahmimista ja normaali kylläisyyden tunne alkoi pikkuhiljaa löytyä. Opettelin ruokailurytmin uudelleen: kännykkä hälytti muutaman tunnein välein muistuttamaan syömisestä. Pidin tarkkaa ruokapäiväkirjaa laskien sekä kalorimääriä, että saadun proteiinin määrää huolehtien siitä, että yhdessä lääkärin kanssa asetettu tavoite täyttyi päivittäin.


Suurin apu ahmimishäiriön hoidossa oli ruokavalion koostaminen uudelleen. Ruokapäiväkirjan avulla löytyivät ne ruoka-aineet, jotka aiheuttivat pahimmat ahmimiskohtaukset. Pahimpia olivat ns. nopeat hiilihydraatit: pasta, leipä, makeiset ja leivonnaiset. Vähensin radikaalisti leivän ym. syöntiä ja korvasin ne vähätkin käytetyt viljatuotteet runsaskuituisilla täysjyvätuotteilla. Pidin aina eväänä pähkinöitä ja proteiinipatukoita, söin väkisin jos ruoka ei olisi ruoka-aikaan maistunut. Pikkuhiljaa balanssi alkoi löytyä. Lääkehoito kesti noin vuoden verran, järkevään syömiseen opettelu otti kolmatta vuotta, ja ehkä vasta viiden vuoden kuluttua diagnoosista uskalsin todeta olevani oikeasti terve. Pitkä aika, mutta sitkeys palkittiin! Ensimmäinen kerta kun pystyin ostamaan kokonaisen suklaalevyn huomaten etten halunnutkaan syödä siitä kerralla kuin muutaman palan, oli juhlaa! Ensimmäinen kerta kun kykenin syömään pastaa ilman ahmimiskohtausta, oli juhlaa!  

 

Opin nopeasti, että vähähiilihydraattinen/ hiilihydraattitietoinen ruokavalio sopi minulle parhaiten. Kasvissyöjänä en syönyt lainkaan lihaa tai kanaa, mutta pähkinöiden, siementen, soijan, tofun, ja runsasproteiinisten maitotuotteiden käytön lisääminen ruokavalioon viljatuotteiden kustannuksella auttoi. Tärkeintä oli huomata, että ruokaa piti syödä tarpeeksi- kroppa piti opettaa säännölliseen ruokailuun. Verensokeri ei saanut heilahdella. Opin, että aamupala oli syötävä vaikka väkisin: lusikallinen hunajaa heti herättyä nosti verensokeria sen verran, että kykenin hetken päästä syömään pähkinöillä terästettyä rahkaa tai jogurttia. Opin, että ruokailujen väliin ei saanut jäädä yli kolmea tuntia- vasta kun normaali ruokarytmi alkoi löytyä, pystyin venyttämään ruokailujen välin hieman pidemmäksi. 


Nykyisin suhteeni ruokaan on terve. En ole kokenut sairaalloista ahmimiskohtausta enää vuosiin. Saatan nykyisinkin syödä itseni ”ähkyyn”, mutta sillä ei ole mitään tekemistä todellisen ahmimiskohtauksen kanssa. Voin nykyisin syödä niin kutsuttuja ”huonoja hiilihydraatteja” ilman mitään ongelmaa, mutta tiedän alttiuteni ahmimiseen, enkä aio ottaa turhia riskejä. Pasta ja leipä ovat minulle herkkuruokaa silloin tällöin syötynä. Arkena pidän höttöhiilareitten saannin minimissä, tämä auttaa myös myöhemmin aikuisiällä puhjenneeseen kroonistuneeseen migreeniin.


Entinen ahmija osaa siis nykyisin ahmia terveellä tavalla! Blogin nimi onkin eräänlainen henkilökohtainen voitonmerkki syömishäiriöstä parantumisen kunniaksi. Vuosien jälkeen, oikeasti terveenä, asiasta voi jo puhua ilman ahdistusta, häpeää, tai surua. Ruoka on jälleen varauksetta yksi parhaita asioita elämässä! Syömishäiriöön sairastuminen ei totisesti ole mikään helppo juttu, eikä sitä pidä ottaa kevyesti. Apua on haettava, vaikka ongelman myöntäminen edes itselleen olisikin aluksi ylivoimaisen vaikeaa. Totuus on, että todella harva kykenee parantumaan omin voimin. Ohjeita, infoa ja vertaistukea löytyy esimerkiksi Syömishäiriöliiton sivuilta. Ja on muistettava, että nämäkin ongelmat ovat yksilöllisiä: se hoito mikä toiselle sopii, ei välttämättä itselle tehoa. Toisen mielestä pieni ongelma voi olla itselle iso – asiaa ei pidä vähätellä, vaan apua kannattaa hakea heti. Heti. 
 
Toivoa on!


PS. Koska ongelma on omalta osaltani onneksi taakse jäänyttä elämää, ei blogiini ole aiheesta tulossa tämän enempää. Keskustelen kuitenkin tarvittaessa mielelläni kokemuksistani aiheesta vaikkapa sähköpostitse, ei siis tarvitse epäröidä yhteydenottoa! (ahmija (ät) gmail.com) Asian kanssa ei pidä jäädä yksin, ja useimmiten syömiseen liittyvistä ongelmista on helpompi puhua anonyymisti ihan tuntemattomalle ihmiselle.

Ranskankermassa marinoitua mozzarellaa

Aah.. Siinä vaiheessa kun maistoin tekeytymässä ollutta alkuruoka-mozzarellaa, meinasin soittaa vieraille ja ilmoittaa ettei nyt sovikaan tulla. Sillä olisin oikeastaan halunnut syödä neljälle hengelle varatun alkuruoan ihan yksinäni.. Resepti on Jamie Oliverin kirjasta ”Alastoman kokin onnenpäivät” (WSOY 2004) ja kaikessa konstailemattomuudessaan aivan parhautta. Tämän ovat todenneet myös muut ruokabloggaajat. Lisäpisteet uskomattoman kauniista ulkonäöstä ja variointimahdollisuuksista. Nam.

lemppariyrttini timjami toimii tässäkin. oliiviöljy vielä puuttuu herkkujuustolautaselta.
 
Ranskankermassa marinoitua mozzarellaa
(neljälle)

4 palloa mozzarellaa
1 hyvin pesty sitruuna
6-8 rkl ranskankermaa (käytin 120 g smetanaa notkistettuna 1 rkl:lla kuohukermaa)
tuore chilipalko (käytin kuivattua hyvin maltillisesti, olisi voinut olla enemmänkin)
suolaa
mustapippuria
hyvää oliiviöljyä
tuoreta meiramia (käytin kuivattua ja lisäksi tuoretta timjamia)

Leikkaa mozzarella sentin viipaleiksi ja levitä ne vadille. Lusikoi päälle ranskankermaa ja rouhaise päälle hieman suolaa ja mustapippuria. Raasta päälle sitruunan kuori, purista päälle myös n. puolikkaan sitruunan mehu. Silppua komeuden päälle myös chili (siemenet poistettu), meiramin lehdet ja roiskaise viimeiseksi muutama ruokalusikallista hyvää oliiviöljyä. Säilyy jääkaapissa pari päivää, ei tosin siinä tapauksessa jos jollakulla vain on vähänkään vihiä jääkaapista löytyvästä herkusta..

kuinka ruoka voi näyttääkin näin kauniilta!

Alkuruoaksi mozzarella maistuu upealle basilikasilpulla maustetuiden tuoreiden tomaattien kera. Ja jos leipä maistuu, tuoreella leivällä on aivan ihanaa pyyhkiä viimeisetkin ranskankermat mozzarellavadilta parempiin suihin..

11.7.2011

Synnintunnustus – Pain marguerite

Rakas päiväkirja. Haluan tehdä tunnustuksen. Olen syönyt leipää. Monta leipää. Sellaista valkoista höttöistä vehnähuttua joka on kasteltu vastaleikatulta nurmelta tuoksuvaan hennonvihreään kreetalaiseen neitsytoliiviöljyyn joka on mustasta balsamicosta ja suurista ohuista suolakiteistä syntisesti pilkuttunut. Ja sellaista tummaa jyväistä ja juurevaa murenevaa leipää jonka päälle on sipaistu kunnon kerros voita. Oikeaa voita. Ostin jopa patonkipellin, jotta voisin omasta uunista viedä piknik-evääksi ihanan rapeita pitkiä ja ohuita keppejä punaviinin kanssa boheemisti nautittavaksi. Olen viettänyt useita lomapäiviä eläen lähes pelkällä leivällä, oliiviöljyllä ja mustalla kahvilla. Ja nauttinut siitä häpeämättömän paljon.

kotimainen versio pain margueritesta kohoamassa

Kaikki alkoi uudesta yleiskoneesta. Sellaisesta kauniista kivitasolla seisovasta laitteesta jonka jylhä harjattu teräsrunko viettelee hivelemään kylkeään sormenpäällä. Jonka taikinakoukku muistuttaa kapteeni koukun oikeaa kättä, ja jonka kulho tuntuu laiminlyödyltä, ellei se alati ole jauhopölyn peitossa. Tuo kaunokainen vietteli minut pauloihinsa ja kuin transsissa eksyin ostamaan kaupasta tuorehiivaa. Sama toistui uudestaan ja uudestaan. Yllätin itseni hapattamasta haisevaa juurta ja kuumentamasta uunissa keraamista pizzakiveä leivän paistoon kuumimmalla helteelläkin. Yllätin itseni paistamasta päivän vanhoja spelttipatonkeja grillipannulla valkosipuliöljystä rapeiksi ja kasaamaan reikäisen ciabattan päälle valtavia kerroksia kermajuustoa aamiaiseksi, lounaaksi, välipalaksi, päivälliseksi, iltapalaksi ja yöhiukoseksi..

vehnäolutleipää

Kunnes huomasin että jääkapin vihanneslokeron unohdetut vihannekset ja juurekset alkoivat haiskahtaa märäntyneiltä. Kunnes huomasin ravitsemukseni yksipuolistuneen huomattavasti. Kunnes huomasin että kasvoihini oli puhjennut näppylöitä kuten teinivuosina. Kunnes huomasin että vatsani oli jatkuvasti ilkeästi turvoksissa ja himoitsin aina vain uutta leipäpalasta tiheämmin ja tiheämmin. Kunnes huomasin olevani koko ajan väsynyt, kärttyinen ja pääkipuinen.

viettelijä

Rakas päiväkirja. Kuten monta kertaa ennenkin, joudun taas toteamaan sen karun tosiasian, ettemme leipä ja minä yksinkertaisesti sovi toisillemme. Suhteemme on tuomittu olemaan laatua ”kaikki tai ei mitään”. Annan vielä tämän viimeisen kerran käteni sovittaa taikinakoukkua otteeseensa ja sormenpääni viivähtää yleiskoneen viileällä ohjaimella. Pöllytän urheasti viimeiset jauhot ja nuuhkin kaipauksella hapantuvaa leipäjuurta. Heippa sit leipäseni. Kohdatkaamme taas seuraavan syrjähypyn yhteydessä.

Kevyesti hapatettuun esitaikinaan leivottu rukiinen auringonkukkaleipä
(lähde: Glorian R&V 2/2009, ”Kukkaleipä”) 2 leipää

esitaikina:
2,5 dl vettä
1 tl tuorehiivaa (siis n. 5 g)
4 dl ruisjauhoja

taikina:
4 dl auringonkukansiemeniä paahdettuina (200 asteisessa uunissa n. 6 min)
2,5 dl vettä
1/3 palaa tuorehiivaa (siis n.17 g)
2 rkl hunajaa
8 dl vehnäjauhoja
2 dl vehnäleseitä
0,5 dl auringonkukkaöljyä
2 tl suolaa

lisäksi:
0,5 dl auringonkukansiemeniä
tilkka öljyä

kurpitsansiemenversio

Valmista esitaikina liuottamalla hiiva haaleaan veteen. Lisää ruisjauhot ja sekoita tasaiseksi. Peitä kulho tuorekelmulla ja annan esitaikinan olla huoneenlämmössä vähintään 12 tuntia. Valmista sitten lopullinen taikina: liuota hiiva ja hunaja haaleaan veteen yleiskoneen kulhossa. Lisää esitaikina ja sekoita tasaiseksi. Lisää jauhot ja leseet. Viavaa taikinaa pienellä nopeudella 5 minuuttia. Lisää öljy ja suola ja jatka vaivaamista 7-10 minuuttia kunnes taikina on kimmoisaa. Vaivaa vielä paahdetut auringonkukansiemenet taikinaan. Siirrä taikina suureen öljyttyyn kulhoon, peitä kulho tuorekelmulla ja annan taikinan kohota huoneenlämmössä 1,5 tuntia. Painele taikina kasaan kun kohotusajasta on kulunut puolet.

Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle työpöydälle. Jaa taikina 2 osaan ja pyöritä ne tangoiksi. Peitä taikinatangot liinalla ja anna niiden levätä 10 minuuttia. Jaa molemmat taikinatangot 8 osaan. Pyöritä palat palloiksi. Ripottele reilusti jauhoja 2 leivinliinalle. Aseta yksi taikinapallo toiselle liinalle kukan keskustaksi ja 7 palloa tiukasti sen ympärille terälehdiksi. muotoile toinen kukka samalla tavalla toisen liinan päälle. Voitele leivät kylmällä vedellä ja ripottele auringonkukansiemenet pinnalle. Siivilöi halutessasi päälle hiukan vehnäjauhoja koristeeksi. Taita liinojen toiset puolet leipien päälle ja jätä kohoamaan 1,5 tunniksi. 

vehnäolutleipä kohosi syksyllä komeasti

Pane 2 leivinpeltiä uuniin ja kuumenna uuni 250 asteeseen. Nosta leivät leivinpapereilla vuoratuille kuumille pelleille. Pane leivät uuniin ja suoihkuta runsaasti vettä uunin pohjalle ja hieman leipien pinnalle. Vähennä 5 minuutin kuluttua lämpötila 180 asteeseen. Vaihda peltien paikat, kun paistoajasta on kulunut 10 minuuttia, jotta leipien väristä tulee tasainen. Jos paistat leivät kiertoilmauunissa, peltien paikkoja ei tarvitse vaihtaa. Paista leipiä yhteensä 40-50 minuuttia, tarvittaessa vaihda välillä peltien paikkoja. Leipä on valmis, kun pohja on saanut väriä ja pohjaan kuopauttaessa ääni on kumea. Jäähdytä leivät ritilällä. (Paistoin vain yhden leivän, paistoin sen keraamisen pizzakiven päällä ja uunin pohjalla oli laakea astia kiehuvaa vettä. Rapea tuli ilman sumuttelua.)

valmiin leivän terälehdet on ihana murtaa käsin ja halkaistakin käsin

(PS. Leipien leipuri mahtoi totisesti kokea olleensa pahanteossa, sillä ainoat kameraan taltioidut leipäkuvat löytyivät tuota kukkaleipää lukuunottamatta vuoden takaa..)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...