7.3.2011

Rakkaus on hyvää ruokaa (ja vähän olutta. Jyväskylässäkin.)

Ahmija on viettänyt varsin vauhdikasta talvilomaviikkoa ja on ollut viime aikoina pääosin ulkoruokinnassa. Viikon sisällä on tavattu hyviä ystäviä, myyty asunto, vaihdettu kihlat, tehty kaupat uudesta kodista ja käväisty samaan syssyyn myös maistraatissa (avokkeesta puhutaan nyt siis puolisona). Siinä missä olut ja ruoka ovat luotuja toisilleen, yhteen tuntuvat sopivan myös olutharrastaja ja ruokafriikki. Hääbudjettikin päätettiin käyttää uuden kodin  unelmakeittiöön ja olutharrastuksen välineistöön, joten kahdeksan ruokalajin häälounas nautittiin tunnelmallisesti ihan vain kahden kesken ja illemmalla (alun perin kihlajaisia juhlimaan pyydetyt) kaverit kohdattiin hyvän oluen merkeissä. 

täst'edes kaikki jaetaan. (paitsi rouvan jälkiruoat)

Koska kotikeittiörintamalta ei ole nyt mitään ihmeellistä tarjottavaa, ajattelin ihan lyhyesti kommentoida paria valittua ulkoruokintakohdetta Jyväskylästä. Siinä missä tämä opiskelijoiden luvattu kaupunki lienee tunnetuin älyttömän halvoista pizzoistaan, varsinaiseksi gastronomiseksi unelmakohteeksi Jyväskylää ei ole tainnut erehtyä kutsumaan kukaan. En minäkään. Ravintolatarjonta onkin vahvasti ketjusyöttölöiden dominoimaa, eivätkä uudet ja kiinnostavat tulokkaat tunnu selviävän alkutaivalta pidemmälle. Lounasravintoloista löytyy kyllä valinnan varaa, mutta niihin erityisempiin hetkiin herkulliset vaihtoehdot ovat ikävä kyllä aika vähissä. Voisikin ehkä sanoa, että suurin inspiraation lähde kotikokkailuun ovat Jyväskylän ravintolat: kotona saa tehtyä vaan niin paljon parempaa. (Ja erityisesti tämän ovat huomanneet kasvissyöjät.)

kuva: http://jyvaskylanseutu.fi/matkailu/kohteet/seutu_tutuksi

Erityisen päivän kunniaksi juhlalounas nautiskeltiin Ravintola Pöllöwaarissa. Pitkäksi lounaaksi valikoitui kahdeksan ruokalajin Pöllöwaarimenu ravintolan suosittelemine viineineen. Itse pidän Pöllöwaaria selkeästi Jyväskylän parhaana ravintolana. Palvelu on erinomaista ja ruoka korkeatasoista. Valitsemamme menun suositusviinit toimivat upeasti ruokien kanssa, ja tarjoilija osasi kertoa tarinat jokaisen viinin takaa. Siinä missä usean viinin ekologisuus sai itseltäni kiitoksia, negatiivista oli karitsan espanjalainen alkuperä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kehräsin tyytyväisyydestä neljän tunnin herkuttelun jälkeen. Suosittelen!

kuva: http://www.hotelliyopuu.fi/galleria/

"Iltajuhlaa" vietettiin kaupungin parhaassa olutkuppilassa, Vihreässä Haltiattaressa (saatetaan toisinaan kirjoittaa myös jiillä). Mainittakoon että olutvalikoima on vaihtuva ja monipuolinen, palvelu loistavaa, mutta ravintolan sisustus on sitten se poikkeus joka vahvistaa säännön. Epäilen, että kuppilan sisustus onkin suunniteltu tahallaan mahdollisimman hirveäksi karkottamaan mahdolliset satunnaiset kävijät - asiakaspaikkoja kun on melko vähän.. Koska Vihreästä ei ruokaa saa, iltapala hotkittiin myös hyvän olutvalikoiman (ja viski-) omaavassa Old Brick’s Innissä. Kyseisen ravintolan ruoasta mainittakoon, että laatu on tuntunut heikentyneen ajan myötä, mutta ruokalista on silti kiinnostavampi kuin monen muun paikallisen. Bonusta myös keittiön myöhäisestä aukioloajasta viikonloppuisin. (Bricksissä vietimme muuten myös hääjuhlia edeltävän illan savuisia viskejä maistellen - ravintolassa kun järjestettiin Ardbegin roadshow.)

kuva: http://www.oldbricksinn.fi/

Makuasioista jos joistakin voisi kiistellä loputtomiin, mutta jätän nyt tällä kertaa analysoimatta edellä mainittuja Jyväskyläläisiä ravintoloita tämän enempää. Suosittelen kuitenkin kaupunkiin tutustumista! Läpiajon sijaan kannattaa ilman muuta jäädä yöksi, ihmetellä Alvar Aallon arkkitehtuuria, nauttia opiskelijoiden ansiosta raikkaana ja ystävällisenä pysyvästä atmosfääristä ja piipahtaa vaikkapa oluelle..

9 kommenttia:

  1. Tjooh. Monessa paikassa saa kyllä ihan hyviä liharuokia, mutta tiukasta kasvissyönnistä lipsuvana en tahdo edelleenkään syödä pihvejä (en voi sietää punaiseksi jäävää lihaa ja koska täysin kypsää pidetään kerettiläisenä, niin olen ennemmin kokonaan syömättä), niin vaihtoehdoksi lihapuolella jää turhan usein kanaa pahoilla lisukkeilla tai vaaleaan vehnähöttöön tehtyjä pitsoja ja hampurilaisia.

    Ja kasvisruokapuolella aina ja ikuisesti saattaa olla tarjolla vain salaattia tai pastaa. En halua syödä pastaa ravintolassa, kun en sitä syö kotonakaan kuin satunnaisissa pastasalaateissa. Melkein tulee nirson ruokavalion kanssa päädyttyä aina aasialaisen ruuan kimppuun...

    Mutta vielä kerran: onneaonneaonnea! :) Olette silti herkkuaterian velkaa, kun sitä on odotettu, että nimenomaan teidän häissänne saa syödä Hyvin ;)

    VastaaPoista
  2. Tykkään kun tässä blogissa on mukavan innostunut suhtautuminen bisseen (ai niin nyt kai pitäis käyttää olut-sanaa;), mutta sillä ei snobbailla liikaa.

    Ja, toki, onnea!

    VastaaPoista
  3. Kasvisruokapuolella on totisesti se ikuinen ongelma että proteiinipitoisuus on naurettavan pieni. Ja jos ruokavalioon eivät sovi maitotuotteet ja/tai kananmunat (puhumattakaan pastasta!), valinnanvaraa on säälittävän vähän. Itse en olekaan hetkeen kiertänyt JKL:n etnisempien raflojen a la cartea, pitäisikin jossain vaiheessa ottaa projektiksi! (varmaan ajankohtaista kun uuden kodin keittiöremontti alkaa)

    (Ja hah:) Se Suuri Herkkuateria tulee ehkä sitten kymmenentenä hääpäivänä kun juhlabudjettia on saatu kerryteltyä tarpeeksi niihin Isoihin Bileisiin..)

    VastaaPoista
  4. Hih Anni, täällä totisesti juodaan suurella nautinnolla bisseäkin, eikä pelkkää Olutta;)

    VastaaPoista
  5. Onnea!
    Meilläkin juhlittiin viikonloppuna hääpäivää, peräti toista sellaista. :)

    Pöllöwaari on ihana, romanttinen tapa aloittaa yhteinen taival "virallisesti"

    VastaaPoista
  6. Kiitokset onnitteluista! Suunnittelimme ottavamme ihan vallan hääpäiväperinteeksi jonkun Pöllöwaarin valmiin menukokonaisuuden nauttimisen, sen verran mainio setti tarjolle tuotiin! (Ja kun oma viinituntemus on oikeasti suht. hataralla pohjalla, on ihanaa kun Pöllöwaarissa voi heittäytyä luottavaisin mielin jonkun oikeasti asiansa osaavan viinivalintojen "armoille".)

    VastaaPoista
  7. Pöllöwaarin sommelier Ulla Häkkinen on pitänyt palstaa Viini-lehdessäkin, joten sikäli ravintolan viinituntemus on todella kohdillaan...

    t. jyväskyläläinen (joka opiskelijana tosin vaan haavailee niistä Pöllöwaarin menuista, oli kiva kuulla arviota) :)

    VastaaPoista

Ihastuttiko? Vihastuttiko? Jätäthän jäljen käynnistäsi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...