28.2.2012

Hauki-pinaattimureke

Tiedätte varmaan ne upeat tekosyyt joilla valitaan tuoreen salaatin sijaan nuhjuinen juustohampurilainen ja raikkaan hedelmän sijaan kumisia irtokarkkeja? Meidän miniperheemme typerin tekosyy olla syömättä kalaa on "ruotoallergia", eli ylitsepääsemätön laiskuus nyhrätä kalasta ruotoja pois herkullisen aterian saamiseksi. Kalaa valitaan lautaselle aivan liian harvoin. Tämä tarkoittaa käytännössä myös sitä, että olen aivan toivoton tapaus mitä tulee kalan käsittelyyn: perkaus vielä joten kujen sujuu, mutta fileointi muistuttaa kauniin veitsen tanssituksen sijaan jotakin kömpelöä teurastusyritystä, jonka jäljiltä jopa suuren ja kauniin lohen saa muistuttamaan harmaita tölkkitonnikalahiutaleita. Pyöreän (=kokonaisen) kalan hinta hipoo myös harmittavan usein sitä luokkaa, ettei kalapoloisia raski amatöörin harjoittelukappaleiksi hankkia.

pullea jänkäkoiratar pitikin sisällään melkoisesti mätiä

Tällä kertaa marketin kalatiskillä odotti kuitenkin ikään kuin positiivinen yllätys. Jääpedillä lötkötti nimittäin naurettavan edullista haukea, alle kaksi euroa kilolta! Ja talvihaukihan on jopa hyvää! Jänkäkoira ei nimittäin talvella tunnu nielleen kasoittain mutaisia affenia, vaan maistuu jotenkin paljon raikkaammalle kuin kesällä pyydetyt toverinsa. Marketin kalatytöt kuitenkin tunnustivat asiakkaansa tavoin tuntevansa jonkinlaista pelonsekaista kauhua hauen ruodottomaksi fileointiin, joten rohkaisevien kannustusten saattelemina hauen jötkäle lähti kotikeittiöön ihan kokonaisena. Koska olin edellisenä päivänä osoittanut huikeaa rohkeutta sian pään anatomiaan tutustumalla, ajattelin samalla tarmonpuuskalla suoriutuvani hauenkin käsittelystä ihan tuosta vaan. Kaikelta varalta katsoin kuitenkin todella hyvän ja havainnollistavan opetusvideon hauen ruodottamaksi fileoinnista kymmenisen kertaa ennen touhuun ryhtymistä. Ja kuinkas kävi?

kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.. silpusta on vielä vähän matkaa fileisiin

No ei vieläkään aivan strömsöläisittäin. Melkein puolitoista kiloa(!) painaneesta hauesta irtosi vain nelisensataa grammaa(!) ruodotonta lihaa (huoh), mutta kalasilppu oli tällä kertaa kuitenkin sen verran ruodotonta, että se kelpasi oivasti murekemassaksi jopa ilman siivilän läpi painelua! Suureksi riemukseni hauen sisuksista löytyi myös 150g mätiä! En tiedä yhtään, miltä hauen mäti maistuu/ onko sitä tarkoitettu ihmisravinnoksi, mutta siivosin mädinkin talteen pakastimeen Pro Kala ry:n ohjeistusten mukaisesti. Katsotaan josko rohkenen vielä joku päivä maistamaankin sitä..

Haukisilppu päätyi siis murekkeeksi, joka maistui kylmänäkin varsin hyvin perheen molemmille ruotoallergisille. Ja mikä tärkeintä: taas ollaan askel lähempänä kalanfileointitaituruutta!

pinaattiraidoitettu kalamureke

Kalamureke pinaatilla
(kalamurekkeen perusohje Tammen Keittokirjasta)

400g ruodotonta kalafileetä, hauki käy upeasti!
1 kananmuna
reilu 1 tl suolaa
2 dl kermaa
pari kourallista baby- pinaattia
vajaa tl cayennepippuria
pari rouhaisua valkopippuria myllystä

Pilko kalafileet paloiksi ja surauta monitoimikoneella tasaiseksi massaksi. Lisää kananmuna ja mausteet ja annan koneen käydä hetken aikaa. Valuta sitten kerma massaan pieni määrä kerrallaan koneen käydessä. Sekoita tasaiseksi massaksi. Annostele puolet massasta öljyttyyn murekevuokaan (silikoninen leipävuoka on mainio!) ja silppua massan päälle tuore baby-pinaatti. Annostele loppu murekemassa pinaattikerroksen päälle, peitä vuoka foliolla ja nosta se kuumavesihauteessa 175 asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi. (Mureke on kypsää kun massan lämpötila on jotain 65-70 asteen väliltä. Tämän yli ei kannata mennä, muuten tulos on kuivaa kumimurua mehevän murekkeen sijaan..) Kumoa mureke varovasti tarjoilulautaselle ja leikkaa murekkeesta kauniita, pinaattiraidan koristamia paloja vaikkapa salaattipedin päällä tarjottavaksi.

hyvää myös kylmänä

4 kommenttia:

  1. Minä keitän hauen mädin kalakeitossa. Eli jos pussi säilyy ehjänä, heitän sen sellaisenaan kalakeittoon. Hauskaa syötävää kypsänä. En nähnyt, että oliko sinulla maksa kanssa tallella. Se kannattaa keittää ehdottomasti keitossa, on herkkua sekin.

    Ihanan rehelliset nuo fileekuvat :)

    VastaaPoista
  2. Rohkeasti olet kokeillut uusia ja hankaliakin raaka-aineita. Minulta taitaisi tuo sianpää jäädä väliin...;) Hauet ja muut kalat menee jo kuitenkin ihan rutiinilla, ja kelpo filettä tulee nopeasti. Asiaa kyllä auttaa paljon se, että meillä on ollut millä harjoitella. Talvisin harrastetaan verkkokalastusta ja kesäisin muitakin kalastuslajeja. Varsinkin talviaikaan saalista tulee niin paljon, että väkisinkin siinä oppii käsittelyn jalot taidot. Hauki on kyllä oikein maukas ruokakala, vaikka moni sitä väheksyykin.:)

    VastaaPoista
  3. Kesällä onneksi pääsee välillä mökkireissulla pikkukalojen perkuuharjoituksiin- talvella ikävä kyllä ei:(
    Ja tuo keittojuttu! Miten unohdinkaan! Muistan juurikin sinun sauvajyvänen kertoneen tuosta mädin ja maksan keittelystä- itse olin niin innoissani mädistä, että maksa löpsähti kompostiin muiden sisukalujen kanssa:( Mädin vispasin irtonaiseksi, mutta ehkäpä siitä voiskin keitellä jonkun alkukeittotyyppisen jutun- varmasti hauskaa suussa poksuvaa purutuntumaa ainakin olisi luvassa? Onko tuo hauen mäti muuteen maultaan millaista? Tai että maistuisiko se edes ihan sellaisenaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauen mäti ei ainakaan näin keväisin ole mitään kauhea ihmeellistä, ei sitä tule syötyä pelkiltään. Kerro sitten jos keität että kuinka tuo vatkattu versio toimii, minä en ole koskaan keittänyt muuta kuin kokonaista mätipussia. Joskushan ne sopassa hajoavat, ja eipä ne mätipallerot liemen seassa mitään haitanneet. Oivoi maksan kohtaloa, muista ensi kerralla ottaa talteen, se on hyvää.

      Poista

Ihastuttiko? Vihastuttiko? Jätäthän jäljen käynnistäsi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...