Paholaismainen jyväbroileri oluessa

Miltä maistuu broileri? Onko kyseessä muuntautumiskykyinen, vähärasvainen ja erinomaisen proteiinipitoinen raaka-aine jonka hiilijalanjälki on lihatuotteista pienin? Vai onko kyse sittenkin epäeettisesti tehotuotetusta bulkkitavarasta? Monessa taloudessa broileri kuuluu jokapäiväiseen ruokapöytään ja broilerin lihan kulutuskäyrä on ollut nousujohteinen. Kotimaista luomukanaa ei ole saatavilla, ainakaan vielä. Meidän taloudessa broileria syödään ehkäpä keskimääräistä harvemmin, mutta kuitenkin useammin kuin punaista lihaa. Tipu on omaankin makuuni kovin maukasta, ravitsemuksellisesti varsin fiksua ja kaiken lisäksi oikein näppärää valmistaa ruoaksi, mutta sekä eettinen, että ekologinen puoli arveluttaa. Mistä tiedän millainen hiilijalanjälki ostamassani broilerissa sitten lopulta on? Mistä tiedän onko pakattu lintu kasvanut hyvissä oloissa? Mistä tiedän onko lintu oikeasti kotimaista? Mistä tiedän ettei broileria ole kasvatettu geenimanipuloitua soijaa sisältävällä rehulla? 

jyväbroileri olutkylvyssä

Sain kunnian päästä kuulemaan vastaukset kysymyksiini suoraan markkinajätti Saarioisten kartanolle Sahalahdelle. Saarioinen on juuri käynnistänyt kuluttajakampanjan, jonka tavoitteena on kiinnittää huomioita juurikin näihin asioihin: Saarioisen myymä kotimainen jyväbroileri on kasvatettu geenimuuntelemattomalla kasvisravinnolla, tuotteen hiilijalanjälki on laskettu, ja jokaisen pakatun tipun kasvattaja on varmasti tiedossa. Hyvältä kuulostaa!

Kysymykseen tuotannon eettisyydestä on ennalta arvatusti vaikeaa saada haluttua vastausta. Tapaamamme kasvattaja kertoo kasvatuksesta varsin avoimesti, ja vaikuttaa ihan aidosti uskovansa tuotteeseensa: toiminnan lähtökohtana on kasvattajan omien sanojen mukaisestikin eläimen hyvinvointi. Kolikon kääntöpuolena on kuitenkin tyly fakta: eläimen hyvinvointi määritellään taloudellisen kannattavuuden rajoissa, ja tätä kannattavuutta sanelemme me kuluttajat. Luomukana tulisi maksamaan niin paljon, ettei sille löytyisi ostajia. Ja niin kauan kuin tehotuotettua broileria ostetaan, tottahan toki sitä myös tuotetaan. 

aitoja makuja

Jos alistutaan faktaan, ettei luomukanaa yksinkertaisesti ole saatavilla, pidän Saarioisen jyväbroileria ihan hyvänä valintana muiden broilerituotteiden joukosta. Mielestäni jo se, että Saarioisen broilerien kasvattajat ovat valmiit laittamaan tuotepaketteihin omat nimensä ja kasvonsa, kertoo jotakin siitä, että tuotanto kestää tarkastelua. On myös hienoa, että jyväbroiler-tuotteissa on entistä enemmän huomioitu kuluttajien toiveet lisäaineettomuudesta ja korkeasta lihapitoisuudesta. Jotakin kyseenalaistettavaa (broilerin tehotuotannon eettisyyden lisäksi toki) brändistä kuitenkin löytyy: kun jutustelu Saarioisten edustajien kanssa siirtyy aiheeseen ”marinoitu vastaan marinoimaton” ja ”rintafile vastaan herkullinen kokonainen lintu luineen ja nahkoineen”, keskustelu saakin varsin mielenkiintoisen käänteen. 

On selvää, että tilausta nopeasti valmistettaville ja valmiiksi marinoiduille tuotteille löytyy. Myös väittelyä aiheesta myydäänkö marinoituja tuotteita siksi että niitä ostetaan, vai ostetaanko niitä vain siksi ettei muuta ole tarjolla voisi jatkaa loputtomiin. Erikoista on kuitenkin, että kysymykseen siitä, eikö Saarioinenkin – joka pitää itseään eräänlaisena ruokakulttuurin hyväntekijänä säilyttäessään perinneherkut kuten maksalaatikon kansan ruokapöydissä – mieluummin kannustaisi kuluttajia valmistamaan herkullista ruokaa kokonaisista jyväbroilereista nahkoineen ja luineen kuin ostamaan aina sitä samaa hunajamarinoitua rintafilettä, vastaus on äärimmäisen hämmentävä: kärjistetysti todettuna jyväbroileria myyvä yritys tuntuu uskovan siihen, että kuluttajalle on tärkeämpää, että ruoan hiilijalanjälki on mahdollisimman pieni kuin se, miltä tehotuotettu ruoka ehkä maistuu tai millaisen elämyksen ruoan laitto ja sen syöminen voisi tarjota! 

paholaismaisen herkullinen mausteseos kotikonstein

Siis aivan käsittämätöntä! Kyllähän minäkin ostan mieluummin tehotuotetun kotimaisen broilerin kun tilaan lentorahtina ehkä paremman makuista ja eettisemmin kasvatettua luomukanaa Ranskasta, mutten nyt sentään valitse valmiiksi hunajamarinoitua broileria marinoimattoman sijaan vain siksi, että olisi ekologisempaa marinoida kerralla tuhat kiloa broileria suuressa tehtaassa kuin pari sataa grammaa kotikeittiössä! Mielestäni kana on huomattavasti maukkaampaa luineen ja nahkoineen valmistettuna, ja haluan totisesti maustaa ruokani ihan itse. Haluan myös uskoa, että me kuluttajat oikeasti haluamme muokata kotimaamme ruokakulttuuria ihan johonkin muuhun suuntaan kuin siihen, että joka talossa syödään sitä samaa tehotuotettua, teollisesti marinoitua mössöä. Vai miten on?!

kotimaustetut koipireidet

Haluan uskoa, että voin kuluttajana vaikuttaa siihen, millaista siipikarjaa kaupoissamme tulevaisuudessa myydään. Senpä tähden kipaisin tänäänkin jutustelemassa eräänkin paikallisen marketin lihatiskillä. (”Ei, ikävä kyllä luomukanaa ei ole saatavilla. Ei, ikävä kyllä meillä ei tällä hetkellä ole tarjota kotimaista, kokonaista ja marinoimatonta broileria.”) En onnistunut löytämään marketista kokonaista marinoimatonta kanaa, mutta marinoimattomia, Kangasalla kasvatettujen broilereiden koipireisiä sen sijaan löytyi! Ja niistä kuulkaas sai valmistettua melkoisen vähällä vaivalla melkoisen maukasta viikonloppuruokaa, ilman mitään valmismarinadimössöjä:

mainio ruokakauppavahvuinen, hauskasti humaloitu ale

Paholaismaista jyväbroileria oluessa

(kolmelle)

kaksi punaista tuoretta chiliä (lajike=tulisuus oman maun mukaan)

kaksi valkosipulin kynttä

reilu ruokalusikallinen riivittyjä timjamin lehtiä

yhden sitruunan mehu ja raastettu kuori

ruokalusikallinen juoksevaa hunajaa

ruokalusikallinen oliiviöljyä

noin teelusikallinen suolaa

noin teelusikallinen rouhittua mustapippuria

kolme marinoimatonta broilerin koipireittä

75 g voita

suhteellisen vahvasti humaloitua hedelmäistä ale-olutta (esim. BrewDogin Trashy Blonde)

suolaa, mustapippuria

oliiviöljyä

demonstraatio nahkan venyvyydestä

Pilko chili ja valkosipuli ja heitä mortteliin yhdessä timjamin, sitruunamehun, sitruunan kuoren, hunajan, oliiviöljyn, suolan ja mustapippurin kanssa. Hieraise morttelilla muutaman kerran jotta mausteet sekoittuvat keskenään. Ujuta mausteseosta broilerin koipireisiin nahan alle ja tunge perään reilut nokareet voita. Nosta koipireidet uunin kestävään vuokaan, rouhaise päälle vielä hieman suolaa ja mustapippuria, lorota päälle mortteliin jääneet mausteliemet, kunnon loraus oliiviöljyä ja kaada viimeisenä perään olutta sen verran, että vuoan pohja peittyy (sentti- pari). Nosta vuoka uuniin 200 asteeseen ja anna kypsyä kunnes broilerin nahka on saanut kivasti väriä, eli n. 30-40 minuuttia (itse käytin kiertoilmauunin gratinointi-toimintoa, joka on hieman grillivastuksen paahdetta lempeämpi, mutta lopputulos on ihan hyvä ihan tavallisella ylä- ja alalämmölläkin). 

chilin poltetta, humalan katkeruutta, hunajan makeutta

Liha on kypsää kun sen sisälämpö on 75 astetta- ylikypsää ei missään nimessä kannata tehdä! Nahan alle ujutettu voi tekee nahasta ihanan rapean ja lihasta mainion mehevän. Humaloitu olut taittaa chilin poltetta hedelmäisempään suuntaan, ja vuoan pohjalle oluen sekaan valuvat lihasnesteet, mausteet ja voit tekevät liemestä aivan järjettömän herkullista! Halutessaan liemen voi suurustaa kastikkeeksi ja lorauttaa sekaan vielä pikkuisen kermaa. Ruokajuomaksi herkullisen mausteiselle broilerille käy vahvasti humaloitu ale, esimerkiksi tuo hedelmäinen, sopivan mieto Trashy Blonde on tälle ruoalle täydellinen valinta! On hyvää, ja peittoaa valmiit hunajamarinadit mennen tullen!