Tilanne vaatii omenakakkua (ja vaniljakastiketta)

Oli synkkä ja myrskyinen yö. (No oikeasti iltapäivä, ja hurja myrsky oli lähempänä säälittävää tihkusadetta.) Urhea metsästäjä marssi määrätietoisesti, raskaasti aseistautuneena, pelottavaan aarniometsään. (Aseisiin kuului pikkuruinen sieniveitsi ja suklaapatukka.) (Suklaapatukalla voisi yrittää lahjoa nälkäisen karhun, jos ihmettelette..) Urhea metsästäjä oli päättänyt saalistaa perheelleen ruokaa. (Kesäloman ajalta ei saa opintotukea.) Ystävien luetuttaman mainion keittokirjan reseptit mielessään (oravakukko! mahtavaa!) saalistaja tarpoi läpi voimakasvirtaisten jokien (saattoi olla myös tien penkan viereinen oja), petollisen lentohiekan (miksiköhän siihen oli heitetty hiekkalapioita ja -ämpäreitä?), ja lihansyöjäkasvien viidakon (näyttivät hieman nokkosilta) kohti lupaavia metsästymaita.

(vuodatuksen lopusta löytyy kyllä se reseptikin..)

Suunnilleen tunnin reippaan rämpimisen jälkeen saalistaja totesi oravanpesien etsimisen olevan hieman turhan hankalaa - jostain syystä nuorten koivujen oksat pettivät useaan kertaan rysäyttäen ketterän kiipeilijän sammalikkoon, aiheuttaen melkoisia mustelmia (jotka selitettäisiin puolisolle imuroimisen yhteydessä huonekaluihin törmäilynä). B-suunnitelmaan vaihtava saalistaja päättikin muuntautua oravanmetsästäjästä sienestäjäksi. Taskusta löytyikin kätevä teleskooppi-sienikori (Alkon musta, näppärästi kokoontaittuva kangaskassi) ja muistin arkistoista kaivautuivat ruokasienien tuntomerkit (kaikki tatit voi syödä paitsi sappitattia, jonka tunnistaa helposti maistamalla onko se pahaa vai ei, ja kaikkia muitakin sieniä voi teoriassa maistaa- toisia tosin vain yhden petollisen kerran..)

urbaani martta käyttää sienikorina kätevää pullokassia

Yllättävää kyllä, haperoiden, rouskujen ja suppilovahveroiden täplittämää kangasmetsää etsiessään sienestäjä löysi keskeltä-ei-mitään maata myöten kasvavan raihnaisen valkoherukkapensaan, metsävadelmia, ja ränsistyneen omenapuun! (Tässä vaiheessa sienestäjä oli jo täysin varma joutumisestaan putkaan yksityisalueelle tunkeutumisesta ja katui syvästi syötyään jo aiemmin suklaapatukan jolla olisi voinut yrittää lahjoa poliisia. Usean varmistuskierroksen jälkeen oli kuitenkin todettava, että kyseessä oli ilmeisesti jonkinlainen alkuasukasasutuksen pohja joka oli sittemmin metsittynyt.) Marjoja koirankakkapussien näköisiin pikkupusseihin kerätessään (vähät siitä ettei taloudessa ole koiraa, taskuissa pitää aina olla pikkupusseja juuri tällaisia tilanteita varten) sienestäjä onnistui taas autuaasti unohtamaan maahan tuijottelun ja onnistui sirolla saappaallaan (41) liukastumaan yhteen limaiseen tattiin. Kaikeksi onneksi sienestäjä rötkähti sopivasti sammalikkoon, josta löytyi kuin löytyikin muutama pikkuruinen kanttarelli!

no nää ei kyllä ole sieniä..?

Tuntikausien tarpomisen ja rämpimisen jälkeen sienestäjä päätyi sitten lopulta yhä uudestaan ja uudestaan samalle jännittävillä luolamaalauksilla koristellulle kalliolle (tietämätön saattaisi luulla graffiteiksi), ja kaivoi eksymisestään varmana, pala kurkussa, viimeisillä voimillaan taskustaan kännykän jolla voisi soittaa suunnistustaitoisemman ystävänsä pelasteluun. Jostain kummallisesta syystä kännykän karttaohjelma kuitenkin väitti eksyneen sienestäjän olevan lähestulkoon kotipihassa. Valmiina tulikivenkatkuiseen reklamointiin karttaohjelman toimimattomuudesta sienestäjä päätti tarpoa vielä muutaman metrin varmistuakseen karttaohjelman virheestä. Ja voi ihme! Vain muutaman kymmenen askeleen jälkeen sienestäjän silmien edessä avautui sekä oman kodin takapiha, että pikkuruisten kangashaperoiden täplittämä kaunis kangasmetsä!

isommat kangashaperot olivat liian matoisia

Kotona urhea metsästäjä/sienestäjä otettiin vastaan hurraahuudoin. ("Mitä noi on? Voiko noita muka syödä? Kaikkee se sinäkin löydät.") Ja vaikka metsäretkeilyn tarjoamien unohtumattomien elämysten anti olikin korvaamattoman arvokas, vesisateessa kastuneiden vaatteiden kuivattelu ja puustaputoamisten aiheuttamien mustelmien ja nokkosihottumien parantelu vaativat kermaisen sienimuhennoksen jälkiruoksi ehdottomasti kunnollisen mehevän ja makean villiomenoista leivotun, kanelilta tuoksuvan omenakakun aidolla ja oikealla vaniljakastikkeella.

vielä löytyi mustikoitakin suuhun napsittavaksi

Omenakakun ja vaniljakastikkeen ohjeet löytyivät kirjasta "Makeita unelmia - pikkuleivistä suklaakakkuihin" (Wikström, Helmi-kustannus 2006)

Omenakakku
(26-28cm halkaisijalta olevaan kakkuvuokaan, irtopohjavuoka on paras)

4 omenaa (käytin varmaan kahdeksan pientä omenaa)
3 munaa
3 dl sokeria (laitoin osan fariinisokeria)
150 g voita
1 dl maitoa
4 dl (240 g) vehnäjauhoja (käytin osana täysjyväspelttiä)
1 rkl leivinjauhetta
100 g mantelimassaaa (käytin koko pötkön, 150 g)
2 rkl sokeria
2 rkl kanelia
(käytin lisäksi n. 1 tl kanelia ja 1 tl kardemummaa jauhojen sekaan taikinaan)

tämä ei ole mikään piirakka vaan kunnon kakku

Viipaloi omenat, poista siemenkota. Vatkaa munat ja sokeri ilmavaksi vaahdoksi. Sulata voi, lämmitä maito 30 asteeseen ja sekoita voihin (kippasin molemmat kattilaan, lämmittelin kunnes voi oli sulaa, en mitannut lämpötilaa). Lisää voisula, jauhot ja leivinjauhe munavaahtoon, sekoita varovasti tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan, lado omenaviipaleet pinnalle ja raasta päällimmäiseksi mantelimassa. Ripota lopuksi pinnalle sokeria ja kanelia. Paista uunin alaosassa 150 asteessa noin 45 minuuttia, valmis kakku irtoaa reunoilta ja sen pinta tuntuu kiinteältä. (Paistoin kiertoilmauunissa 160 asteessa tunnin, vähempi ei olisi riittänyt.) Anna jäähtyä.

aitoja makuja

Vaniljakastike

2 dl maitoa
3 dl kuohukermaa
1 vaniljatanko
3 keltuaista
1 1/4 dl sokeria
1 rkl maissitärkkelystä

Kaada maito ja kerma kattilaan. Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja lisää seokseen (raaputtelin ensiksi siemenet tangosta maidon ja kerman sekaan). Kiehauta ja nosta kattila pois liedeltä. Anna maustua 15 minuuttia. Vatkaa keltuaiset, sokeri ja maissitärkkelysjauhot ilmavaksi (kannattaa sihdata maissitärkkelys ettei tule paakkuja). Nosta vaniljamaitokattila liedelle ja lisää munavaahto vatkaten. Kiehauta kunnolla. Kaada valmis kastike tiheän siivilän läpi ja säilytä jääkaapissa hyvin peitettynä.

välillä kannattaa totisesti poiketa polulta!

Että mars mars metsään sieltä ruudun ääreltä!! Kuntosalille autoilun sijaan kannattaa hyppiä metsäisimmille lenkkipoluille ja harrastaa tehokasta kyykkimistä ja tasapainotreeniä metsän upeita tuoksuja, värejä ja makuja nautiskellen. Rohkeimmat extreme-urheilijat voivat myös kiivetä puuhun, kannattaa tosin valita puu jonka alla on pehmeää sammalikkoa kivikon sijaan..