Hirven jääpaisti & mustaherukkakastike sekä vuoden 2010 synkein kakku

Vuoden vaihtumisen kunniaksi valmistui aiemmin syksyllä lahjaksi saamani hirven paahtopaisti meheväksi jääpaistiksi. Otin arvokkaan riistalihan kanssa varman päälle ja noudatin kerrankin ihan kirjaimellisesti Maku -lehden (6/2010) ohjeita myös kastikkeen kanssa. Ja olipahan vain herkullista! 

joskus vielä opin leikkaamaan lihaa tasaisesti. ehkä alkavana vuonna? tai ehkä en..

Hirven jääpaisti

2 kg hirvenpaistia

3,5 l vettä

1 dl merisuolaa

3 rkl väkiviinaetikkaa

2 rkl sokeria

1 rkl valkopippureita

1 rkl mustapippureita

2 tl sinapinsiemeniä

4-5 valkosipulinkynttä

4 laakerinlehteä

1-2 rosmariininoksaa

Jäinen paisti nostetaan uunipannulla 100 asteiseen uuniin ja kypsenetään kunnes paistin sisälämpö on 62 astetta. Kaikki mausteet kiehautetaan vedessä isossa kattilassa, jonka jälkeen uunista pois otettu paisti upotetaan kuumaan mausteliemeen. Iso kattila on tässä hommassa korvaamaton! Peitelty kattila jätetään kylmään pariksi vuorokaudeksi, jonka jälkeen paisti nostetaan liemestä kuivumaan ja leikataan tarjolle oikein ohuiksi viipaleiksi. Mehevän lihan kanssa maistuu mustaherukkakastike.

kannattaisi muuten oikeasti miettiä vähän etukäteen mihin näinkin iso kattila mahtuu jäähtymään

Mustaherukkakastike jääpaistille

0,5l paistilientä tai lihalientä

1 dl mustaherukkahyytelöä

1 rosmariinioksa

1 tl viherpippuria

¾ dl ruskeaa suurustetta

Liemi kiehautetaan ja siihen lisätään hyytelö. Rosmariini ja pippurit lisätään liemeen: pippurit on näppärä laittaa kattilaan metalliverkkoisessa teesihdissä, jolloin nekin saa näppärästi nostettua liemestä pois. Lientä keitellään mausteiden kanssa hiljalleen vartin verran. Mausteet nostetaan pois ja kastike suurustetaan juuri ennen tarjoilua. Kastikkeeseen voi rouhaista vielä maun mukaan mustapippuria ja tarvittaessa hieman suolaa. 

vuoden synkin kakku. kakku oli oikeasti näin sysimustaa vaikkei ihme-ja-kumma ollutkaan palanutta.

Jälkkäriksi oli tarkoitus herkutella mehevän kostealla suklaa-kahvikakulla, mutta lupaavan kuuloinen resepti ei kotikeittiössä valmistunutkaan aivan suunnitellusti. Nostettuani kakun uuniin päätin käydä pikaisesti suihkussa. Kesken hiustenpesun isännöitsijä saapui lukemaan vesimittaria, joka luonnollisesti sijaitsee suihkuhuoneessa. Episodin aikana kakku oli kuohunut (kyllä se näköjään on mahdollista) pitkin poikin vasta pestyä uunia. Ja kun kakkuparka vihdoin viimein saatiin rahdattua juhlapaikalle, kermapurkin todettiin jäätyneen ja mitä parhaimpien yritystenkin jälkeen kermavaahto muistutti lähinnä säikähtänyttä juoksettunutta kokkelipiimää. Eikä se kakkukaan kyllä erityisen herkulliselta maistunut, mikä nyt ei varsinaisesti yllättänyt leipuriakaan..

söpöimmät-ikinä -sydäntinat ja humalaa (sitä kasvia) vierastavallekin maistunut olut

Vuosi saatiin kuitenkin kunnialla vaihtumaan, järven jäällä rakettien ja sädetikkujen loisteessa nautiskeltu kuohuviini kupli ja kimalteli kultaisena, ja tinavalosten tulkinta jätti muistoksi taas muutamia hurmaavia naururyppyjä silmäkulmiin. Kynttilänvalossa hihiteltiin mm. melovalle mangustille ja sotakypärälle! Ja ehkä humalankävyn muotoinen tina (toisten mielestä vauvanorsun) ennusti että opin alkavana vuonna tykkäämään myös vahvemmin humaloiduista oluista? Ainakin lähikaupan hyllystä poimittu Harviestounin Bitter&Twisted yllätti raikkaalla humalaisuudellaan erittäin positiivisesti! 

balettitanssija? ankkuri? sudenkorento? friteerattu kesäkurpitsankukka?

Vuoden ensimmäisiin päiviin mahtui herkullisen hirvipaistin, mahdottoman kahvikakun, lumienkeleiden, unelmamökkitontille johtaneiden moottorikelkkaurien ja muiden hykerryttävien hetkien lisäksi myös yksi ojaan ajettu (ja sieltä pois kaivettu) auto. Eipä siis epäilystäkään etteikö tästä vuodesta tule edellistäkin elämyksellisempi!