Valkosuklaamousse, marsala-viinissä marinoidut mansikat ja muutama mustikka

Linnunkakkaindeksin perusteella jyväskyläläinen kaupunkilaistyttökin ymmärsi jo lähteä lenkkipolulle pikkuämpärin kanssa. (Mitä sinisempää kamaa lintujen jätökset, sitä kypsempiä mustikat.) Tarkkaavainen lenkkeilijä palkittiin myös ahomansikoilla, jotka ohi viilettäneiltä tiukkatrikoilta jäivät huomaamatta - rassukat eivät olleet ymmärtäneet kuinka tehokasta treeniä ees-taas-kyykkiminen on, vaan juoksivat parat onnensa ohi..

varhainen lenkkeilijä ahomansikan löytää

Tärkeille vieraille tarjottiin kesäillallisen jälkiruokana toiveen mukaisesti ”jotakin valkosuklaista”. Ihanan täyteläisen valkosuklaamoussen päälle kasatut lähimetsästä kerätyt kesän ensimmäiset mustikat ja marsala-viinissä marinoidut mansikat kruunattiin vielä metsämansikoilla. Kelpasi.

Valkosuklaamousse

(lähde: Glorian R&V 5/2010)

4 liivatelehteä

300 g valkosuklaata

2 dl kuohukermaa

3 kananmunaa

2 dl kulutus- tai ternimaitoa

1 vaniljatanko

harjoituskappaleet ilman metsämansikoita syötiin ennen vieraiden tuloa

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sulata suklaa vesihauteessa tai varovasti mikrossa, anna jäähtyä. Vaahdota kerma. Vatkaa kananmunat sähkövatkaimella yksitellen sulan suklaan joukkkoon. Mittaa 0,5 dl maitoa kuumennuksen kestävään astiaan. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet loppuun (1,5 dl) maitoon, laita maitoon myös tangot. Anna maustua varttitunti. siivilöi vaniljatangot pois maidosta. Kuumenna pienempi maitomäärä, puristele liivatelehdistä vedet pois ja liota ne kuumennettuun maitoon. Kaada liivateseos valkosuklaa-kananmunavaahtoon samalla vatkaten. Sekoita vaniljalla maustettu maito joukkoon. Lisää kermavaahto ja sekoita. Jaa vaahto pieniin jälkiruokamaljoihin ja anna hyytyä jääkaapissa noin 5 tuntia tai kauemmin.

Marsala-viinissä marinoidut mansikat

mansikoita

marsala-viiniä

sokeria

Pilko mansikat mahdollisimman pieniksi lohkoiksi, ripsuta päälle hieman hienoa sokeria ja lorauta sekaan marsala-viiniä. Anna marinoitua jääkaapissa ainakin muutama tunti. Jumalaista panna cottan, bavaroisen, jäätelön tai valkosuklaamoussen kanssa. 

yli-imelä marinadi-viini

Punaviinissä haudutettua karitsaa

Leikinpä vaihteeksi  leikkiä ”tunnistatko mistä osasta elukkaa tämä köntti tulee”. (On todella opettavaista hankkia paloiteltu lammas kysymättä mitä ne palat oikeastaan ovat.) Koska en vieläkään ole asiasta täysin varma, resepti on nimetty ihanan epämääräisesti: punaviinissä on siis hauduteltu karitsaa, ehkä kyljyksiä, ehkä jotain muuta. (Kyllä, joillekin meistä kyljystenkään ulkomuoto ei ole aivan vesiselvää..) Alkuperäisessä ohjeessa Henri Alén haudutteli karitsan niskaa (Maku-lehti 2/2011), ja kyllä nuo luisetkin lihapalat jostain päkäpään selkärangan paikkeilta maistuivat mahtaville, oli kyseessä sitten mikä tahansa ruhon osa..

karitsa matkalla pataan

Punaviinissä haudutetut lampaankyljykset(?)

2 sipulia

5 valkosipulin kynttä

1 rkl rypsiöljyä

2 dl punaviiniä

noin 8 dl lihalientä

10 mustapippuria

1 laakerinlehti

1 kanelitanko

noin kilo karitsan luullista lihaa (alkuperäisessä reseptistä 800 g niskaa tai luutonta etuselkää)

½ rkl suolaa

½ dl minttua hienonnettuna (käytin 1 rkl kuivattua)

pitkään hauduteltu talviruoka maistuu kesävihannestenkin kanssa

Kuullota hienonnetut sipulit ja kuoritut valkosipulinkynnet rypsiöljyssä. Lisää pannulle kanelitanko, laakerinlehti ja mustapippurit (pyörittelin hetken pannulla kunnes kanelin tuoksu tulvahti nenään). Lisää punaviini ja lihaliemi ja kaada seos uunin kestävään vuokaan. Ruskista lihat kevyesti pannulla ja mausta suolalla. Nostele liemeen hautumaan. Hauduta lihoja 175 asteisessa uunissa 2,5-3 tuntia. Lisää loppuvaiheessa hauduttelua sekaan myös minttu. Nostele kypsät lihat pois liemestä, siivilöi liemi kattilaan ja suurusta se esim. maissitärkkelyksellä kastikkeeksi.

erityisesti varhaiskaali himoitsee oikeaa voita

Upean yksinkertainen lisäke syntyy kauden herkuista: pieniä porkkanoita, varhaiskaalia ja pieniä kesäkurpitsoita nopeasti voissa haudutettuina.

Raparperi-palapaisti

Tämä on ihan susiruma ruoka kuvattavaksi, mutta kaikessa häiriintyneisyydessään sen verran vekkuli tapaus, että jaan sen silti. Pyysin nimittäin puolisoa tuomaan ruokakaupasta "jotain kauden tuotteita". Sain naudan palapaistia. Jep. Tulkitsin tästä että kausituote-kokeiluni saisivat ehkä jo riittää.. Pah. Jääkaapista löytyi kuin löytyikin vielä muutama raparperin varsi, joten ihan kiusallaankin päätin kokeilla yhdistää raparperit naudan lihan kanssa. (Sinällään taas suhteellisen älytön yritys kun huomioidaan, ettei meistä kumpikaan erityisemmin fanita tuota kirpsakkaa kasvia..) Lopputulos oli kuitenkin hämmentävän hyvää! Liha oli ihanan mureaa ja maistui niin kesältä kuin naudan liha nyt vaan voi maistua! Hilloutuneet raparperisattumat maistuivat omaan suuhuni oikein makoisilta, puolison kommentti oli aikalailla: "no se LIHA oli ihan hyvää"..

vaihtelua raparperipiiraille..

Raparperi-palapaisti
(kahdelle)

tilkka rypsiöljyä
400 g naudan palapaistia

1 rkl rypsiöljyä
100 g sipulia
100 g raparperia
2 valkosipulin kynttä
2 rkl punaviinietikkaa
2 rkl ruokosokeria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2-5 dl lihalientä

sipuli voi olla isompinakin lohkoina

Ruskista ensin naudan palapaisti (ota lihat huoneen lämpöön ainakin puoli tuntia ennen paistamista) rypsiöljytilkassa kauttaaltaan. Nosta lihat uunivuokaan. Freesaa sitten rypsiöljyssä viipaloitu sipuli, lisää pilkottu raparperi ja viipaloidut valkosipulit. Kypsennä pari minuuttia ja lisää sitten pannulle punaviinietikka ja ruokosokeri. Kypsennä miedolla lämmöllä kunnes raparperi alkaa hieman hilloontua. Kippaa sitten sipuli-raparperiseos lihojen päälle uunivuokaan, ja kaada perään suolalla ja mustapippurilla maustettu lihaliemi. (Käytin lähes puoli litraa lihalientä, vähempikin riittää ellei halua syödä lihoja pitkässä liemessä keiton tyylisesti.) Nosta uunivuoka 150 asteiseen uuniin kolmeksi tunniksi (laita loppuvaiheilla kansi päälle mikäli lihat uhkaavat kuivua).

Rommia ja mansikoita

Vaikka tässä nyt onkin tullut silloin tällöin höpöteltyä oluiden ihmeellisestä maailmasta, onhan noita toki muitakin ihan kelvollisia alkoholijuomia. Kuten ihanan merirosvoromanttinen rommi. (Joka oluen lailla toimii leivonnassakin.) Siinä vaiheessa kun mansikat eivät enää uppoa leivoksina eivätkä jäätelönä, niistä voi askarrella ihanan viilentäviä kesädrinksuja. Drinkkilasi kädessä kelpaakin sitten köllötellä sisällä merirosvoleffoja katsellen tehdä ahkerasti pihatöitä puolisoa töistä kotiin odotellessa.

kylläpä vaan virkistää!

Mansikka-"mojito"
(yhdelle)

5 suurta ja makeaa mansikkaa
2 cl vastapuristettua limettimehua
4 cl valkoista rommia
tilkka hunajaa
jäitä

Muussaa mansikat haarukalla mössöksi ja ravistele muiden ainesten kanssa sekaisin. Siivilöi tai kippaa siivilöimättä jäähdytettyyn lasiin.

(miksiköhän horisontti on vinossa?)

Mansikka-"colada"
(yhdelle pikkasen pidempikestoisemmaksi juomaksi)

iso kourallinen mehukkaita ja makeita mansikoita (10 kpl)
2 dl kookoskermaa tai -maitoa
3 cl valkoista rommia
9 cl tummaa rommia
reilu kourallinen jäitä

Surauta koko setti blenderissä sileäksi juomaksi. Kookoskermasta tulee paksumpaa ja pirtelömäisempää, -maidosta hieman ohuempaa. (Mikäli mansikat eivät ole kovin makeita eivätkä mehukkaita, voit lisätä 1 tl tomusokeria ja vähäsen kivennäisvettä.)

Avast, me proud beauty! Wanna know why my Roger is so Jolly?

Sinihomejuustolla täytetyt soijaleikkeet

Teksturoidun soijan käytöstä voidaan olla montaa mieltä, mutta silloin tällöin käytettynä se on varsin mainio lisä ruokavalioon. Ekologisuuden lisäksi ennen kaikkea siksi, että kuivatuotteena sitä voi eri muodoissaan pitää kaapissa "hätävararuokana" ja kokkailumahdollisuuksia on rajattomasti. Soijarouheella voi korvata tai jatkaa jauhelihaa, soijakuutiot ja -suikaleet toimivat mainiosti marinoituina wokeissa, soijahiutaleilla saa proteiinilisää aamupuuroon ja soijaleikkeitä voi tarjota hienompina ruokina liha- tai kanafileiden sijaan.

konstailematonta kasvisgourmeeta

Koska lomailijaa laiskotti, kaupassakäynnin sijaan oli näppärintä kaivaa kuivakaapista soijaleikkeet ja hyötykäyttää jääkaapin uumenista löytynyt sinihomejuuston kannikka nopeaan herkkuruokaan. Äidin ryytimaalta vohkittujen rucolan, pinaatin ja salaatinlehtien muodostamalta pediltä popsittu arkilounas muuttuikin kertaheitolla vallan juhlavaksi! (Ja tällaisessa muodossa soija maistuu yleensä myös ei-soijan-ylimmille-ystäville.)

höpsön näköisiä kuivia soijakakkaroita

Sinihomejuustotäytteiset soijafileet
(kahdelle)
8 soijaleikettä/ -filettä
1 l hyvää kasvislientä
1 rkl soijakastiketta
1 iso kuorittu sipuli
2 kuorittua valkosipulinkynttä
rypsiöljyä
n. 100 g sinihomejuustoa
n. 50 g mantelijauhetta (tai korppujauhoja)

revenneiden leikkeiden täyttäminen voi olla hieman haastavaa

Kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi, lisää soijakastike, soijafileet, neljään osaan lohkottu sipuli ja veitsen lappeella liiskatut valkosipulinkynnet. Keitä parikymmentä minuuttia. (Soijaleikkeet turpoavat melkoisesti, eli liemen määrä saa tosiaan olla noinkin suuri!) Nostele soijaleikkeet pois liemestä, anna hieman jäähtyä ja puristele ne sitten mahdollisimman kuiviksi. Viillä soijaleikkeisiin varovasti terävällä veitsellä "taskut" ja sullo täytteeksi sinihomejuustoa. Leivitä täytetyt leikkeet mantelijauhossa (tai korppujauhossa) - kananmunaa ei tarvita, jauho tarttuu kosteisiin leikkeisiin ilmankin! Paista leivitetyt leikkeet reilussa määrässä rypsiöljyä molemmin puolin kauniin kullanruskeiksi. Tarjoile esimerkiksi kauden vihanneksista ja salaateista kootulta salaattipediltä.

eikä säästellä sen öljyn kanssa!

Täydellisyyttä hipovat mansikkaleivokset

Vaikka kokki olisikin pohjimmiltaan patalaiska ja tuskastuttavan kärsimätön, loikkien mieluiten niiden matalimpien aitojen yli, jotkut asiat saavat silti näkemään melkoisen paljonkin vaivaa. Esimerkiksi leivokset. Kööpenhaminassa maistettujen mansikkaleivosten maku jäi kalvamaan mieltä pahemman kerran: hienostuneen mantelinen murotaikinapohja oli silattu suloisella suklaalla, suklaan päälle oli annosteltu runsaskätisesti viekoittelevan vaniljaista kermaunelmaa ja koko komeuden kruunasivat tuoreet mansikat. Joissakin versioissa täytteenä oli vaniljakiisseliä, joissakin pelkkää kermaa. Joissakin suklaa oli jätetty kokonaan pois eikä taikinaan oltu lisätty mantelia. Osaan leivoksista mansikat oli roiskaistu hieman rennommalla otteella, osaan ne oli aseteltu kauniisti ja kiillotettu vielä sokerihyytelöllä..

kotikokin plagiaattileivokset

Ainoa negatiivinen puoli leivoksissa oli, ettei niitä voinut pakata matkalaukkuun kotiin viemisiksi. Pyhitinkin ensimmäisen kesälomapäiväni vain ja ainoastaan näiden unelmaleivosten plagiointiyritykselle. Tuntikausien leipomisen jälkeen olin taikinoiden ja täytteiden maistelusta tolkuttomassa sokerihumalassa ja keittiö muistutti enemmän taistelutannerta kuin konditoriaa, mutta tuloksena syntyneet leivos-plagiaatit olivat ehdottomasti kaiken vaivan arvoisia! Koska en omista tartaletti- tms.vuokia, askartelin leivokset muffinivuokiin. Mikään ei myöskään estä leipomasta 12 leivoksen sijaan yhtä suurta torttua irtopohjavuokaan. Suklaana voi käyttää maun mukaan synkeää 70% kaakaopitoisuudeltaan olevaa tummaa suklaata, lempeämpää maitosuklaata tai vaikkapa imelää valkoista suklaata. Mansikoiden tilalla voi ihan hyvin käyttää muitakin marjoja tai esimerkiksi hillottua raparperia.

sisällä unelmanpehmeää vaniljakermaa

Mantelinen torttupohja leivoksiin
(n. 12 leivosvuokaa tai yksi suuri piirasvuoka)
(lähde: Glorian R&V 4/2011)

125 g huoneenlämpöistä mantelimassaa
ripaus suolaa
1 huoneenlämpöinen kananmuna
2 tl sitruunan hienoksi raastettua kuorta
n. 3,5 dl erikoisvehnäjauhoja

mansikkaleivoksiin lisäksi n. 100 g suklaata

martinilasi oli juuri passelin kokoinen muotiksi

Murenna mantelimassa monitoimikoneen kulhoon, lisää suola ja anna koneen käydä kunnes massa on notkeaa. Lisää voi nokareina ja sekoita tasaiseksi. Lisää kananmuna koneen käydessä ja lisää lopuksi sitruunan kuori ja vehnäjauhot. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Kääri taikinakimpale muovikelmuun ja anna tekeytyä jääkaapissa ainakin tunti. Kaulitse taikina kahden leivinpaperin välissä pellin kokoiseksi levyksi. Ota levystä muotin avulla pyöreitä leivospohjia ja painele ne leivosvuokien pohjalle ja reunoille tasaisesti. (Silikoninen muffinivuoka toimi mainiosti!)

älä missään tapauksessa laita papuja suoraan taikinan päälle!

Töki haarukalla muutama reikä leivosten pohjaan, päällystä foliolla tai leivinpaperilla ja täytä kuivatuilla pavuilla/herneillä/riisillä tai saman kokoisilla leivosmuoteilla. (Ideana on saada leivokset pitämään muotonsa uunissa- pohjasta pitäisi saada ihanan tasaisen ohutta. Jos folion jättää välistä pois, "painot" tarttuvat taikinaan kiinni. On testattu. Ja painopapuja voi käyttää uudelleen ja uudelleen samaan tarkoitukseen, älä heitä niitä pois!) Paista uunin keskitasossa n 200 asteessa noin 15 minuuttia, poista sitten herneet/pavut/riisit ja foliot ja paista vielä n. 5 minuuttia. Valmiit leivospohjat ovat kauniin vaalean ruskeita. Anna jäähtyä leivosvuoissa ja nostele sitten valmiit leivospohjat varovasti pois vuoasta.

(reunan olisi tietysti voinut tasoittaakin..)

Seuraavaksi sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa ja valele pikkulusikan avulla leivospohjien sisusta sulalla suklaalla (valuta reunojen kautta pohjalle 1-2 tl suklaata per leivos). Jätä jäähtymään.

kuorrutteen valmistushävikki 50% ja sivutuotteena sokerihumala

Vaniljabavaroise leivosten täytteeksi
(riittää n. 12 pikkuleivoksen täytteeksi tai sellaisenaan jälkiruoaksi neljälle)
(lähde: Tammen Keittokirja)

3 liivatelehteä
1/2 vaniljatanko
2 dl maitoa (käytin 1 dl rasvatonta maitoa ja 1 dl kuohukermaa)
1/2 dl sokeria
2 kananmunankeltuaista
2 dl kuohukermaa

bavaroisen voi syödä toki sellaisenaankin

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä ainakin 5 minuuttia. Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja raaputtele siemenet kattilaan. Laita kattilaan myös vaniljatanko. Kaada perään maito ja puolet sokerista ja kiehauta. Nosta pois liedeltä ja anna seisoa varttitunti. Poista vaniljatanko. Vatkaa keltuaiset ja loppu sokerista kuohkeaksi vaahdoksi. Kaada lämmin vaniljamaito munavaahtoon ja sekoita huolellisesti. Kaada seos takaisin kattilaan ja kuumenna varovasti silloin tällöin hämmentäen kunnes seos alkaa paksuuntua (85 asteiseksi) tai ensimmäiset pienet kuplat ilmestyvät. Ota kattila liedeltä ja vatkaa vielä hieman. (Varo kuumentamasta liikaa ettei tuloksena ole munakasta!) Siivilöi valmis kiisseli siivilän läpi. Puristele liivatelehdet kuiviksi ja pudota lämpimään kiisseliin- sekoita kunnes ne liukenevat. Laita valmis seos kylmävesihauteeseen ja jäähdytä huoneen lämpöiseksi silloin tällöin sekoittaen. Vatkaa kuohukerma löysäksi vaahdoksi ja kääntele varovasti kiisselin sekaan. Anna jähmettyä jääkaapissa puolisen tuntia leivosten täytteeksi, tai jos tarjoat bavaroisen sellaisenaan, jaa ensiksi annosvuokiin ja jähmetä jääkaapissa ainakin kaksi tuntia. (Bavaroisen voi toki myös kaataa leivospohjiin löysänäkin, mutta silloin sitä mahtuu leivoksiin paljon vähemmän, eikä valmis leivos ole niin kauniin pullea..)

kiille tuo juhlavuutta ja suojaa suloista kermatäytettä

Leivosten koristeeksi:
tuoreita mansikoita
2 dl vettä
1 dl hyytelösokeria
tilkka punaista marjamehua

Kun bavaroise on jähmettynyt hieman, nostele siitä lusikan tai jäätelökauhan avulla pallot suklaakuorrutettuihin leivospohjiin. Pilko koristeeksi reilusti tuoreita mansikoita ja asettele ne kermahyytelön päälle kauniisti (jos bavaroise on hyytynyt jääkaapissa pidempään, mansikat eivät välttämättä pysy siinä kovin hyvin). Valmista hyytelösokerikiille kuumentamalla 2 dl vettä kiehuvaksi ja sekoittamalla siihen sitten 1 dl hyytelösokeria (lisää tilkka marjamehua kauniin värin saamiseksi). Kiehauta seos uudelleen ja anna sitten jäähtyä hieman. Kun seos alkaa hieman hyytelöityä, lusikoi sitä varovasti mansikkaleivosten päälle ja anna hyytyä jääkaapissa. Kiilteen avulla mansikat ja kermatäyte pysyvät kauniina jääkaapissa parikin päivää, eli teoriassa leivokset voi valmistaa vierastarjottavaksi jo hyvissä ajoin. (Käytännössä riskinä on, että leivokset tulevat syödyksi parempiin suihin huomattavasti nopeammin..)

tekisikö mieli haukata palanen täydellistä mansikkakesää?

PS. Nämä leivokset ovat oikeasti ihan överitäyteläisiä- yksi kappale per syöjä riittää mainiosti. Ja leipomisprojekti vaatii kokilta hyvää sokerihumalan kestävyyttä, taikka sitten jonkun apulaisen nuolemaan kulhot..

Rikkaampi kesäkeitto

Omaan varsin pahan tavan pienimuotoiseen hamstraamiseen. Katastrofin sattuessa keittiöön kerätyllä kuivamuonalla voisi vallan mainiosti ruokkia koko talonyhtiön asukkaat parinkin kuukauden ajan.. Käytännössä ongelmaksi muodostuvat ne taimmaiset purkit, pussit ja purnukat, joiden parasta ennen päiväykset vanhenevat hyvinkin huomaamatta. Yksi ratkaisu ongelmaan on vähentää kaappitilaa ja valita säilytysratkaisut sellaisiksi, ettei sitä "pimeää takariviä" jää yhteenkään kaappiin. Tämä onnistuu sullomalla järjestämällä ruokatarvikkeet ainoastaan vetolaatikoihin ja vain 20-30cm syvyisiin yläkaappeihin. Ainakin teoriassa.

laatikosta näkee päältäpäin myös sen kurjan takarivin

Kaikkein kurittomin keittiön kaapeista on jääkaappi. Vaikka kuinka järjestäisi hyllyt käytännöllisellä logiikalla, parin päivän kuluttua kaaos on entistäkin pahempi. Ja vaikka kuinka pitäisi mielessä, että se yksi avattu purkki tms. pitää muistaa käyttää, aina ja ikuisesti jääkaapin syövereistä löytyy vakiotavarana kuivahtanut inkiväärinpätkä, muumioitunut hiivanokare ja kurtistunut puolikas paprika.

maustekaapin hyllyt 15cm levyisiä jotta ovikorikin mahtuu

Tällä kertaa jääkaapista "löytyi" positiivisena yllätyksenä avattu soijajauhopussukka. Koska kesäkeleillä maitoproteiineja tulee nautittua erilaisten kermaherkkujen muodossa, kesäkeiton maidoksi tuntui fiksummalle valita jotakin muuta ruokavaliota täydentämään. Kaura- ja soijamaitoja en jääkaapista onnistunut löytämään, joten valmistin kesäkeittomaidon juurikin niistä soijajauhoista, jotka myös suurustavat keittoa sopivasti. Lisäpotkua soppaan lisäsin vielä mantelijauhoilla ja seesamöljyllä. Eikä valmiin keitoksen makukaan ollut pöllömpi!

kauden herkkuja

Maidoton kesäkeitto
(4 maltillista annosta)

2 dl soijajauhoja
4 dl kiehuvaa vettä
1 rkl kylmäpuristettua seesamöljyä

1 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä
3 kevätsipulia hienonnettuna
3 porkkanaa kuutioituna
1 pieni kukkakaali pilkottuna
4 dl vettä
2 rkl kasvisliemijauhetta (tai 1-2 kasvisliemikuutiota)
2 rkl jauhettua mantelia
2 dl tuoreita herneitä (sokeriherneet palkoineen)
kourallinen tuoretta tilliä silppuna
pikkunippu tuoretta ruohosipuli silppuna

tilliä ei voi olla liikaa

Aloita valmistamalla soijamaito: vispaa soijajauhot keitettyyn veteen ja lisää seesamöljy. Vispaa kunnolla ja jätä odottamaan (ei siis tarvitse enää keittää). Kuumenna rypsiöljy kattilassa ja freesaa siinä nopeasti sipulit, porkkanat ja kukkakaali. Lisää vesi ja kasvisliemijauhe sekä valmis soijamaito. Keitä kunnes vihannekset ovat lähes kypsiä. Lisää mantelit, herneet, tilli ja ruohosipuli, kuumenna vielä pari minuuttia kunnes herneet ovat kuumenneet. Ja sitten syömään!