Hunajaglaseeratut siitakesienet lohelle

Hah. Jos totta puhutaan, niin tämän piti oikeastaan olla hunajainen sienikastike kirjasta ”Maailman parhaat kastikkeet” (Farrow, Gummerus 2004). Huolimatta reseptin suhteellisen tarkasta noudattamisesta, lopputulos ei ollut lainkaan kastikemaista. Maut olivat kuitenkin kohdallaan! ”Kastikkeen” mainittiin sopivan erityisen hyvin rasvaiselle kalalle, joten illalliselle paistettiin pikaisesti parilapannulla kirjolohta, kesäkurpitsaa ja paprikaa. Hunajaa ja balsamiviinietikkaa kiiltävät siitakesienet ja lohta imarteleva vehnäolut tekivät ateriasta varsin juhlavan, huolimatta kastikkeen kastikkeettomuudesta.. Luulen että paistinpannuni kävi turhan kuumana, joten kaikki nesteet ehtivät haihtua taivaan tuuliin sen sijaan että olisivat jääneet pannulle herkulliseksi kastikkeeksi. Ja yrittäessäni estää vähiäkin kastikkeita haihtumasta pannulta, viereisellä pannulla tirissyt lohikin ehti tietysti kypsyä pikkuisen liikaa.. (Voih kun olisikin se kaasuliesi tuon sähkölieden kaveriksi!)

pikaruokaa

Hunajainen sienikastike/ hunajaglaseeratut siitakesienet

(neljälle pikkuannokset)

200 g siitakesieniä

2 rkl auringonkukkaöljyä

1 rkl sitruunamehua

muutamia timjamin oksia (ripaus kuivattua timjamia)

2 rkl vaaleaa hunajaa

4 rkl balsamiviinietikkaa

2 rkl ruohosipulisilppua (kevätsipulin varsisilppua)

suolaa ja pippuria (mustapippuria, vain hippunen suolaa)

Paloittele sienet tasakokoisiksi paloiksi, kuumenna öljy paistinpannussa ja paista sieniä koko ajan sekoitellen viitisen minuuttia. Ota pannu pois levyltä ja lisää sitruunamehu, timjami, hunaja ja etikka ja keitä miedolla lämmöllä pari minuuttia kunnes kastike on siirappimaista. Lisää ruohosipuli, suola ja pippuri ja kypsennä vielä minuutin verran. Tarjoa kuumana.

harkituilla ruokajuomilla juhlan tuntua

Lohen, hunajaisten sienten ja oliiviöljyllä kiillotettujen pariloitujen kasvisten kanssa maistui oikein mainiosti samea ja hedelmäinen vehnäolut Paulaner Hefe-Weissbier.

Maitokiisseli

Mikäköhän siinä on ettei meillä tule oikeastaan koskaan syötyä sellaisia perinteisiä jälkiruokia tai välipaloja kuten marjarahkaa, kiisseleitä tai puuroja? Ihan itseäni muistuttaakseni postaan nyt klassisen ”jääkaapissa on liikaa maitoa joka vanhenee” –herkun: vaniljakiisselin. Lisäämällä soppaan raastettua tummaa suklaata tai kaakaojauhetta, herkku muuntuu suklaakiisseliksi. Kumma miten pakastemustikatkin maistuvat makean kiisselin kanssa niin paljon paremmilta kuin vaikkapa kaurapuurossa..

yksinkertainen ON kaunista

Vaniljakiisseli

(neljälle)

1 l maitoa

½ dl sokeria

vajaa 1 dl maissi- tai perunajauhoja

2 tl vaniljasokeria

(suklaakiisseliin lisää 3 rkl tummaa kaakaojauhetta ja 3 rkl sokeria)

Sekoita kylmään maitoon jauhot ja sokeri, keitä varovasti paksuksi. Kun keitos alkaa olla sopivan paksua, keittele vielä hyvin hellästi minuutin verran. (Oikeaoppiset keitto-ohjeet kannattaa tarkistaa peruna- tai maissijauhopaketin kyljestä..) Lisää lopuksi vaniljasokeri ja jäähdytä kylmäksi. Kaiva pakastimesta kesällä talteen poimitut aarteet ja nautiskele kiisseli upeana jälkiruokana marjojen kanssa kauniista drinkkilaseista. (Äläkä kerro muille ruokailijoille että jälkiruoka on oikeasti vain vanhentumassa ollutta maitoa..)

Tofu-porkkanapihvit ja kiinankaalisose

Yleensä jääkapin sekalaiset jämät saa näppärimmin käytettyä pizzan tai munakkaan täytteeksi. Viime aikoina olen yrittänyt opetella tekemään erilaisia pyöryköitä tai murekkeita, joten sellaisiksi päätyivät myös nahistumassa olleet porkkanat. Vastaavasti olen myös testaillut erilaisia perinteisen perunamuussin korvikkeita soseuttamalla kaikenmoisia kasviksia muussiksi. Suosikkini taitaa persiljalla ja valkosipulilla maustetun kukkakaalimuussin lisäksi olla selleri-hernepyree, mutta myös kiinankaali tuntui muussina ihanan lempeältä lisukkeelta. Sillä myönnettäköön - vaikka kuinka kiinankaali olisi raakana ravintoarvoltaan parempaa kuin kypsennettynä, pakkasella eivät kylmät sapuskat maistu..

popsi popsi porkkanaa

Tofu-porkkanapihvit

(suunnilleen neljälle)

250 g maustamatonta tofua

1dl kermaviiliä, jogurttia tms.

¼ dl sokerijuurikaskuituhiutaleita (fibrex)

1 rkl rypsiöljyä

1 rkl paahdettua seesamöljyä

1 rkl sitruunamehua

2 tl juustokuminaa jauhettuna

1 tl korianteria jauhettuna

1 tl tabascoa

1 tl hunajaa

½ tl valkosipulijauhetta

½ - 1 tl suolaa

1tl hunajaa

2 rkl seesaminsiemeniä

2 rkl mantelijauhetta

1 muna

300 g porkkanoita

Raasta tai murenna tofu hienoksi silpuksi ja marinoi sitä halutessasi öljyistä, sitruunamehusta ja mausteista sekoitetussa marinadissa pari tuntia/ yön yli. (Jos et ennätä marinoimaan, etkä pidä tofun ominaismausta, käytä mausteita vähäsen reilummalla kädellä.) Pese ja kuori porkkanat ja keitä vähässä vedessä suunnilleen puolikypsiksi. Anna jäähtyä ja raasta hienoksi. Sekoita sokerijuurikaskuituhiutaleet kermaviiliin ja anna turvota kymmenisen minuuttia. Yhdistä kaikki ainekset ja muotoile massasta pihvejä/ pyöryköitä vaikkapa kahdella ruokalusikalla. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Pyörykät ovat suht. meheviä sellaisenaankin, mutta maistuvat parhaimmalta löysähkön lisukemuussin kanssa.

kiinankaalin kuumentaminen parantaa tylsähköä makua

Kiinankaalimuussi

1 kiinankaali

2-3 kevätsipulia

1 rkl öljyä

1 dl kermaa/kermaketta

(suolaa)

Silppua sipuli ja kiinankaali. Kuumenna öljy kattilan pohjalla ja freesaa siinä sipulia ja kiinankaalia kunnes kaali alkaa mennä kasaan. Lisää kerma ja hauduttele kannen alla välillä sekoitellen kunnes kaali on ihan pehmeää. (Jos nestettä tuntuu olevan liikaa, jätä kansi auki.)  Lisää tarvittaessa ripsaus suolaa. Hienonna seos sauvasekoittimella löysäksi muussiksi.

hiiaritietoista kasvispainotteista arkiruokaa. vain pöydän kansi on synkeää.

Punajuuripyree, olut-sipulikastike ja possua omenapedillä

Jostain syystä viime aikoina on tehnyt jatkuvasti mieli pitkään haudutettuja sipuleita keiton tai padan muodossa. (Ja yllättäen seuraavakin sipuliherkku sisältää olutta..) Myöhäinen päivällinen rakentui sipulinhimon lisäksi sillä perusteella, että lähikaupan palvelutiskistä löytyi opiskelijabudjetillekin sopivia (naurettavan edullisia) porsaan talouskyljyksiä ja keittiön pöydällä nökötti yhä edelleen joululta jääneitä punaisia omenoita. Koska lounaani ovat varsin salaattipainotteisia, en viitsinyt askarrella lisäkkeeksi sen ihmeempää kasvislisuketta kuin punajuuria. Paahdetut punajuuret maistuvat sen verran herkullisilta, ettei muuta lisäkettä kyllä kaipaakaan! 

pitkä ja lempeä paahtaminen takaa mielettömän täyteläiset maut

Nuukailuni kaupan palvelutiskillä hymyilytti hetkisen kun kotiin saavuttuani lueskelin Tekesin Sapuska- ohjelman viimeviikkoisen seminaarin pohdinnoista: "Suomesta puuttuu nautinnon kulttuuri, ruoasta säästetään aina ensiksi." Suosittelen tutustumaan em. artikkeliin! Välillä olisi itse kunkin ihan hyvä pohdiskella omaa roolia kuluttajana ja (ruoka-)kulttuurivaikuttajana.

Seuraavan aterian sipulikastikkeen ohje on kirjasta ”Maailman parhaat kastikkeet” (Farrow, Gummerus 2004), omat muutokseni suluissa. Jos aikoo valmistaa aterian kokonaisuudessaan, kannattaa aloittaa laittamalla punajuuret uuniin, lisätä reilun tunnin päästä uunin lämpöä ja nostaa sinne kyljykset, valmistaa kyljysten kypsyessä sipulikastike ja hieman ennen kyljysten valmistumista nostaa uunista pois punajuuret ja soseuttaa ne. Ja niin: jos käytät kastikkeessa kuivattua salviaa, älä herranen aika lisää sitä sinne heti alkuun- se näköjään palaa! Eli jos kuvan kastike näyttää paikka paikoin hiukkasen turhan tummalta, sitä se kyllä oli..

ei ehkä maailman esteettisesti houkuttelevin annos

Pyree paahdetuista punajuurista

(4 annosta)

n. 400g punajuuria

n. 50g salottisipulia

n. 2 rkl voita

n. 1 dl kermaa/kermaketta

vettä

suolaa, mustapippuria

Pese punajuuret huolellisesti ja kiedo folioon. Nosta uuniin 150 asteeseen 1-2 tunniksi, tai kunnes punajuuret ovat läpikypsiä. Anna jäähtyä hetkinen, kuori ja pilko. Freesaa punajuuria hienonnetun salottisipulin kanssa voissa viitisen minuuttia, lisää kerma ja vähäsen (1-2rkl) vettä, hauduttele hetki ja soseuta seos sauvasekoittimella hienoksi. Oma pyreeni jäi tekstuuriltaan hieman rouheammaksi, mutta jos malttaa kypsentää punajuuria oikein pehmeiksi, lopputulos on silkkiä ja samettia!

 

Porsaan kyljykset omenapedillä

(4 annosta)

kasviöljyä

4 porsaan (talous)kyljystä

suolaa ja mustapippuria myllystä

2 omenaa

Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa renkaiksi. Paista kyljyksiä tilkassa öljyä kuumalla pannulla kunnes ovat ruskistuneet. Rouhaise suolaa ja pippuria kyljysten molemmille puolille. Asettele omenarenkaat uunivuokaan ja nostele niiden päälle ruskistetut kyljykset. (Kaada päälle myös kaikki pannulle jääneet rasvat & mehut.) Kypsennä 180 asteessa 30-40 minuuttia. (Possu on kypsää kun sisälämpö on 80 astetta.) Muista syödä omenatkin possun kanssa!

matkalla uuniin. omenat möhjööntyivät possun alla ihanaksi soseeksi

Olut-sipulikastike

(4 annosta)

25 g voita

1 rkl kasviöljyä

lehdet muutamasta timjamin oksasta (1-2 tl kuivattua)

8 salvian lehteä revittynä (1-2 tl kuivattua)

0,5 kg sipulia pilkottuna

1 tl taloussokeria (ruokosokeria)

2 valkosipulinkynttä murskattuna

1 rkl vehnäjauhoja

1,5 dl naudanliha-, kana- tai kasvislientä (vasikkafondista)

3 dl olutta (suomalaista vaaleaa lageria)

suolaa ja pippuria

Sulata voi öljyn kanssa paksupohjaisessa kasarissa. Lisää rasvan sekaan yrtit, sipuli ja sokeri. (Jos käytät kuivattua salviaa, lisää vasta oluen kanssa!) Anna sipulien kiehua miedolla lämmöllä kannen alla noin 15 minuuttia välillä sekoittaen. Lisää valkosipuli, lisää lämpöä ja paista seosta ilman kantta kolmisen minuuttia kunnes seos on kullan ruskeaa. Lisää jauhot ja keittele sekoitellen minuutin verran. Lisää sitten kasariin olut, liemi ja ripaus suolaa ja pippuria. Kuumenna kiehuvaksi, vähennä lämpöä ja keittele miedolla lämmöllä viitisen minuuttia, kunnes kastike on kiiltävää ja hiukan sakeaa. Tarkista maku. Sopii erinomaisesti porsaan lihalle!

Flaamilainen lihapata ja olut-muffinit

Kun keittiö on vallattu koko päiväksi oluen panemiseen, lounaasta haaveilevan ei auta muuta kuin herätä aikaisin aamulla tekemään pataruoka uuniin kypsymään ja lähteä pataruoan valmistumisen ajaksi evakkoon keittiön valtaajien tieltä. Kun liedellä kiehuu 40l kattila ja kaikki tasot ovat täynnä erilaisia humaloita, maltaita ja humaloista keiteltyjä teekupposia, ruoan lisäkkeidenkään valmistukseen ei hirveästi jää tilaa ja valmiin ruoan täytyy myös voida odottaa syöjiä eikä syöjien ruokaa.

lihaliemi

Kun puhutaan oluesta keittiössä, ensimmäiseksi mieleen tulee klassinen carbonnade-pataruoka, jonka muuttumattomat raaka-aineet ovat naudanlihakuutiot, sipuli ja olut. Ihanan täyteläisen padan maku riippuu vahvasti siihen käytetystä oluesta – vaaleat saunakalja-lagerit kannattaa unohtaa mikäli tavoittelee ruoalle ominaista hapanimelähköä vivahdetta. Seuraava carbonnades on suosikkikeittokirjani ”Culinaria – Makujen Eurooppa” sivuilta löytyneen Belgialaisen pataruoan uunissa tehty versio. Laitan tähän reseptin alkuperäisenä, omat muokkailuni suluissa. 

useita tunteja hautunutta suussasulavaa lihaa

Carbonnades flamandes – Flaamilainen nautapata

(teoriassa neljälle)

(jos muuta ei tarjoilla, riittää juuri ja juuri kolmelle)

1 kg naudanlihaa (etuselkää) (käytin lapaa)

60 g voita

suolaa, mustapippuria

3 suurta sipulia

1 rkl ruskeaa ruokosokeria

0,5 l gueuzea, lambicia tai ns. ruskeaa olutta (käytin Kasteel Brunea)

1 viipale leipää (käytin 1 reilu rkl korppujauhoja)

1 bouquet garni (käytin 1 tl kuivattua timjamia, 1 rkl kuivattua persiljaa ja 2 laakerinlehteä)

1 rkl valkoviinietikkaa

1 rkl sinappia (käytin dijon- sinappia)

Leikkaa lihasta suuria (n. 50g) paloja ja paista ne voissa kauttaaltaan ruskeiksi. Lisää suolaa ja pippuria ja nosta lihat pois padasta. Kuori ja viipaloi sipulit ja paista samassa rasvassa kuin liha. Lisää olut ja ruokosokeri ja kuumenna kiehuvaksi. Murenna leipä ja lisää se kastikkeeseen yrttikimpun, viinietikan, sinapin ja lihojen kanssa. Anna padan kiehua miedolla lämmöllä kannen alla 2,5 tuntia välillä sekoitten. (Kypsensin kannen alla uunissa 150 asteessa 4 tuntia)

sopivasti - ei liikaa - vastusta vahvalle ruoalle

Culinarian mukaan paras lisäke padalle on ”stoemp aux carrottes” – peruna-porkkanasose. Itse nostin uuniin lihapadan vierelle merisuolapedille pari rosamunda-perunaa ja muutaman porkkanan lähes puoleksitoista tunniksi, jonka jälkeen soseutin paahtuneet juurekset kuorittuina voin ja maitotilkan kanssa muussiksi. Mielestäni padassa parasta on liemi, joten herkku syötiin keittolautaselta lusikalla.

Ruokajuomana hörpittiin Belhavenin Scottish Stoutia, ja kateleipänä toimivat aamiaiselta jääneet olut-muffinit. (Muffinien resepti täältä.)

kaljamuffinit

Olut-muffinit

(12 kpl)

vajaa 6 dl täysjyvävehnäjauhoja

1,5 rkl ruokosokeria

1 rkl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria myllystä

1 huoneenlämpöinen kananmuna

4 rkl juoksevaa kasvirasvavalmistetta

2 tl dijon-sinappia

3 dl huoneenlämpöistä olutta (vaalea lager)

140 g raastettua cheddar- juustoa

Vispaa muna, rasva ja sinappi keskenään sekaisin. Lisää varovasti vispaten olut, sekoittele kunnes vaahtoaminen loppuu ja lisää sitten juustoraaste. Yhdistä keskenään sekoitetut kuivat aineet olut-seokseen ja jaa taikina voideltuihin muffini-vuokiin. Kypsennä 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia (tai kunnes muffiniin tökättyyn hammastikkuun ei tartu juurikaan taikinaa). Jäähdytä muffinivuokaa ritilän päällä 10 min, irrottele varovasti muffinit pois vuoasta ja jäähdytä vielä viitisen minuuttia ritilän päällä. Ei kannata säästellä juustossa, laitoin itse vain puolet ohjeen määrästä, eikä juusto maistunut valmiissa muffineissa juuri ollenkaan. Ylipäätään nämä maistuvat hauskoille - hyvin vaikeaa määritellä onko kyseessä makea vai suolainen herkku; mainioita aamiaiselle teen tai kahvin kanssa nautittaviksi!

Seesamipaneroitu feta, punajuuria, selleriä ja porkkanaa

Tulitikunohuita suikaleita rouskuvia vihanneksia ja juureksia, suolaista venyvää juustoa rapeaksi paistetulla kuorella ja pikkuriikkisen makeaa kastiketta kokoamaan kaikki ihanat maut yhteen. Ei ollenkaan paha yhdistelmä erilaisia tekstuureita ja makuja!  Tarjolla siis seesaminsiemenillä leivitettyä feta-juustoa ihanan rapealla salaattipedillä. Kiitos mainiosta vinkistä Karppaus ja perhe –blogille!

alin juustopala paistui turhan viileällä pannulla hieman liian lötköksi

Rouskuva salaattipeti punajuurista

(kahdelle)

pari reilua kourallista erilaisia salaatteja

1 porkkana

1 pienehkö punajuuri

1 iso lehtisellerin varsi

1 kevätsipulin varsi

3 tl hyvää oliiviöljyä

0,5 tl balsamietikkaa

0,5 tl hunajaa

ripaus suolaa

mustapippuria myllystä

Pese ja kuori juurekset huolellisesti. Leikkaa porkkana, punajuuri, selleri ja kevätsipuli tulitikun ohuiksi suikaleiksi. Asettele kauniisti salaatin päälle. Sekoita nopea kastike öljystä, etikasta, hunajasta ja ripauksesta suolaa, pirskottele salaattiin ja rouhaise perään hieman mustapippuria. Kun salaattipeti on valmis, paista päälle seesaminsiemenillä paneroitua feta-juustoa.

salaatin herkullisuuden salaisuutena ohuen ohuet juurekset

Seesaminsiemenpaneroitu feta-juusto

50-100g salaattijuustoa per ruokailija

kananmuna kevyesti vatkattuna

kuorimattomia seesaminsiemeniä

öljyä/voita

Leikkaa juusto suunnilleen kalapuikon kokoisiksi palasiksi, kastele kauttaaltaan kananmunaan ja kierittele seesaminsiemenissä. Paista öljyssä/voissa suhteellisen kuumalla pannulla molemmin puolin kunnes pinta on rapsakka ja juusto alkaa vähäsen pehmetä. Tarjoa välittömästi! Kalapuikkoa suuremmat palaset olivat minun taidoilleni turhan hankalia paistettavia ja hajosivat viimeistään siinä vaiheessa kun yritin nostella niitä pannulta pois. Ohuemmat juustoviipaleet paistuvat kauneimmiksi, mutta itse pidin eniten isommista paloista joissa juusto jäi vielä keskeltä hieman kiinteämmäksi.

Vihreä mantelikana

Minulle Latinalaisen Amerikan ruokakulttuurista tulee ihan ykkösenä mieleen maissi- tai vehnätortillat, tequila, rommi ja friteeratut marsut. (Eikä aavistustakaan mistä tuo marsujuttu on jäänyt päähäni..) Rommia lukuun ottamatta edellä mainitut ainekset eivät kuulu suosikkeihini, joten Keittiökameleontin isännöimä tammikuun ruokahaaste osoittautui minulle ihan todelliseksi haasteeksi! Olin ajatellut ottaa lisähaasteeksi isäntäblogia kunnioittavan raw-teeman, mutten sitten kuitenkaan ennättänyt perehtyä asiaan tarpeeksi. Niinpä kokeiluun päätyi omassa keittiössäni suhteellisen harvoin käytetty kana, joka sai hunnukseen ihanan vihreän mantelikastikkeen. Maistelin mantelikastiketta raakana ennen kanaliemen ja kanan lisäämistä, ja se maistui sen verran hyvälle että passaisi varmasti ihan sellaisenaan öljyyn sekoitettuna vaikkapa tofun kastikkeeksi!

lautasmatkalla Mexicoon

Seuraava resepti on rennohko tulkinta Meksikosta lähtöisin olevasta ruokalajista Pollo Verde Almendrado. Resepti löytyi (kuvittamattomasta) teoksesta ”The Book Of Latin American Cooking” (Elisabeth Lambert Ortiz, Pengquin Books 1985), ja on muokattu hieman omaan makuuni passelimmaksi. (Alkuperäisessä reseptissä käytettiin kiinankaalin sijaan romaine-salaatin sydäntä, kanaa ei ruskistettu, korianteria ja persiljaa oli saman verran ja raaka-aineiden mittasuhteet taisivat olla muutenkin hieman erilaisia. Kuka niitä pinttejä ja unsseja viitsii ruveta muuntamaan? Minä en.)

Kanaa vihreässä mantelikastikkeessa

(kolmelle)

1 rkl rypsiöljyä

3 kpl broilerin koipi-reisiä (yht. reilu 1 kg)

7dl vettä

2rkl kanafondia

keskikokoinen sipuli

2 valkosipulinkynttä

kaksi ruukkua persiljaa

ruukku korianteria

yhden suuren kiinankaalin lehden valkoinen osa

2 rkl säilöttyjä vihreitä jalapenoja (tai 1 tuore vihreä chili)

70g kuorittuja manteleita tai mantelijauhetta

2 rkl rypsiöljyä

(suolaa)

(jalapenoja koristeluun)

miedomman poltteen ystävälle sopivat jalapenot tulisten tuoreiden chilien sijaan

Kuumenna 1 rkl rypsiöljyä kannellisessa kasarissa ja ruskista siinä kana. Kaada sitten kasariin kanaliemi (vesi + fondi), peitä kannella ja anna kiehua hiljalleen n. 45 minuuttia tai kunnes tipu on kypsää (sisälämpö 75 astetta). Surauta sillä välillä kuoritut ja hienonnetut sipuli & valkosipuli, kiinankaali, persilja, korianteri, jalapenot ja mantelit mixerillä rouheaksi tahnaksi. Kun kana on kypsää, nostele kanat folion alle odottelemaan ja kaada kanaliemi talteen. Kuivaa kasari, kuumenna siinä 2 rkl rypsiöljyä ja kypsennä siinä vihreää mantelitahnaa maltillisella lämmöllä muutama minuutti koko ajan sekoittaen. Lisää sitten kasariin 2,5dl kanalientä, tarvittaessa ripaus suolaa, sekä kypsennetyt kanat. Anna muhia kannen alla sen verran, että kana lämpiää kunnolla. Asettele herkku tarjoiluvatiin ja ripottele päälle vielä muutamia jalapenoja lisäpotkuja antamaan.

jalapenon polte imartelee avokadon lempeyttä ja granaattiomenan räiskyvyyttä

 Meksikolaisittain oikeaoppista olisi herkutella vihreä mantelikana sipulisen valkoisen riisin (arroz blanco), tortillojen, papujen ja guacamolen kanssa. Itse valitsin lisäkkeeksi kuitenkin herkullisista kypsistä avokadoista, raikkaista rubiininpunaisista granaattiomenan siemenistä, kirpeästä sitruunamehusta ja tulisista jalapenoista sekoitetun salaatin. Ja kyllä maistui! Vaikken lukeudu korianterin ylistäjiin, mantelikastike oli makunystyröilleni sen verran mieluista, että aion taatusti soveltaa kastiketta kasvisliemipohjaisena kasvisherkkujenkin kaveriksi.