Lokakuun ruokahaasteen voittaja

..on Kulinaarimurulan rapea katkarapusalaatti! Onnea voittajalle! Lokakuun "lounasboxi ja termari"-aiheisen ruokahaasteen äänestyksessä annettiin yhteensä 76 ääntä, joista voittaja kahmi peräti 25. Heti kannoille sijoittui Heleen's hobbies äänin 18 ja Kaikki äitini reseptit 15 äänellä. Kiitokset kisaajille ja äänestäjille! Nyt sitten vaan jännätään mitä voittaja keksiikään päämme menoksi marraskuun haasteeksi..

Oluinen hirvipaisti ja marinoidut punajuuret

Juuri nyt en tiedä vihaanko syksyä vai rakastanko sitä. Olen toki lähestulkoon hurmiossa pimenevien iltojen, kynttilöiden, pikkuhiljaa syttyvien jouluvalojen, kirpeän raikkaalta talven lupaukselta tuoksuvan metsän ja kirkkaan tähtitaivaan kanssa. Taisin myös kiljahdella riemusta lehtikasoissa loikkiessani "hieman" kovaäänisemmin kuin 5- ja 2-vuotiaat seuralaiseni.. Mutta sitten taas toisaalta, olen koko ajan väsynyt, ja iltaisin tulee entistä herkemmin kaivauduttua sinne sohvannurkkaan kera joulutorttujen ja punaviinilasillisen (mansikkamarmeladia ja kaupan valmista voitaikinaa, jouluhan on jo ihan lähellä). Lahnamaista vetämättömyyttä on havaittavissa myös keittiön puolella: vaikka ruokaa tuleekin tehtyä kunnolla, aineita ei vain kertakaikkiaan kiinnosta mittailla, eikä tekeleiden reseptiikkaa kirjoitettua ylös. Myös kamera pölyyntyy. Sinänsä harmi, sillä varsin herkullisiakin lopputuloksia on syntynyt, ja monia ruoista olisi mukava tehdä uudelleen, jos vain muistaisi mitä hittoa se kokki sinne pataan mahtoikaan väsyneenä heitellä..

Tämän annoksen reseptin olin onneksi raapustanut ylös, sillä lopputulos oli mainio ja ehdottomasti toistamisen arvoinen. Koska juuri nyt on vuoden paras aika saada hirvenlihaa, suosittelen hankkimaan sitä edes pikkuruisen paistin verran.

seitsemän ruokalajin menun kylmä liha-alkuruoka sai olla kooltaan normisalaattia pienempi

Oluessa marinoitu hirven paisti

n. 800 g hirven luuton paisti (poista kalvot)
3 dl Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Schwarz-olutta
0,5 dl rypsiöljyä
0,5 dl soijakastiketta
15 katajanmarjaa rouhittuna
1 rkl tuoreita rosmariinin lehtiä murskattuna/hienonnettuna
1 rkl tummaa muscovado-sokeria
n. 1 tl rouhittua mustapippuria
n. 2 tl suolaa marinadiin (+ ruskistamisen jälkeen voi hieroa lihan pintaan oman maun mukaan enemmän)

Valmista marinadi sekoittamalla ainekset sekaisin ja kippaamalla ne kestävään muovipussiin. (Ja nautiskele olutpulloon jäänyt olut ruoanlaittojuomana.) Humpsauta hirvenpaisti pussiin, sulje pussi ja unohda jääkaappiin ainakin vuorokaudeksi. Jos muistat, käy välillä kääntelemässä pussukkaa jotta marinadi varmasti syleilee lihakimpaletta ylt'ympäriinsä. Nosta sitten paisti pois marinadista, ja paista siihen kuumalla paistinpannulla tilkassa rypsiöljyä kaunis väri. Nosta ruskistettu paisti uuniivuokaan, lorota vuoan pohjalle semmoinen puolen sentin kerros marinadia, tuikkaa lihaköntin paksuimpaan kohtaan paistolämpömittari ja nosta koko komeus 125 asteiseen uuniin. Anna hirven kypsyä niin kauan, kunnes lihan sisälämpö on 54 astetta. (Valele paistia pari kertaa paistamisen aikana vuoan pohjalla olevalla liemellä.) Nosta paisti pois uunista ja kiepsauta se folion sisään. Anna vetäytyä vähintään parikymmentä minuuttia ennen folion irroittelua ja paistin leikkaamista.

Meillä paisti nostettiin vetäytymisen jälkeen jääkaappiin ja leikattiin vasta seuraavana päivänä ohuiksi siivuiksi. Siivuille ripsauteltiin hieman suolakiteitä, ja paistisiivujen kanssa lautaselle nosteltiin rucolaa ja baby-pinaattia, paahdettuja pinjansiemeniä ja suppilovahverohilloa. Edellä mainittujen herkkujen lisäksi lautaselle lusikoitiin myös kylmiä, marinoituja paahdettuja punajuuria:

punajuuret voi laittaa myös folion sisään kuivumisen vähentämiseksi

Marinoidut paahdetut punajuuret

n. 1kg punajuuria
1 dl kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä
0,5 dl tummaa balsamiviinietikkaa
1 tl hunajaa
1 tl suolaa
1 tl kuivattua timjamia
muutama kierros mustapippuria myllystä

Nosta pestyt punajuuret kuorineen 150 asteiseen uuniin niin kauaksi aikaa, kunnes voit tökätä hammastikun punajuuresta läpi (punajuurien koosta riippuen tähän  menee 1-2 tuntia). Heti kun sormet kestävät kuumuutta, kuori punajuuret ja kuutioi ne. Valmista marinadi öljystä, balsamietikasta ja mausteista (maista ja lisää suolaa & pippuria makusi mukaan) ja sekoita se lämpimiin punajuurikuutioihin. Anna punajuurten jäähtyä marinadissaan ja herkuttele ne vasta täysin jäähtyneenä. (Maistuvat toki myös uudelleen lämmitettyinä varsin herkuilta!)

(rakuunan oksa ei liittynyt tähän ruokaprojektiin)

Hirviherkun kera juotiin hirven marinadiinkin käytettyä VASP:n Prykmestar Schwarz-olutta, mutta juomaksi kelpaisi erinomaisesti myös samaisen panimon Prykmestar SavuKataja. Tuo ensimmäinen on muuten melkoisen mukava olut muunkin punaisen lihan kanssa- mietona ja pehmeänä se ei dominoi ruoan omaa makua, mutta on kuitenkin hieman mielenkiintoisempi vaihtoehto kuin moni muu ruokakaupasta löytyvä kotimainen mallasherkku.

Lokakuun ruokahaasteen äänestys

On siis aika julistaa äänestys alkaneeksi! Lokakuun ruokahaasteen aiheenahan oli "lounasboxi ja termari", eli mitä pakata lounasevääksi itselle tai muille nälkäisille puurtajille. Äänestysaika päättyy 30.10.2011, ja voittaja julkistetaan 31.10.2011. Voittaja saa maineen lisäksi kunnian järjestää marraskuun ruokahaasteen.

Kilpailevat lounasboksit ilmoittautumisjärjestyksessä ovat:

Villa Ainala Cuisine: mausteinen kolmen kaalin soppa

***

Hayley's Cuisine: lempeästi pippurinen feta-broileripasta

***

Kulinaarimuruja: rapea katkarapusalaatti

***

Herneetkin rokkaa: paahtopaistivoileipä

***

Heleen's hobbies: kasvisfrittataa ja kuorrutettua lohta

***

Kaikki äitini reseptit: evähiä hirvimettälle

***

Ja sitten vaan äänestämään voittajaa:

Kuinka elää unelmaansa - vuosi ahmijana

Kyllä se vaan on niin, että vuoristoratojen päätä huimaava ja vatsan pohjaa kutitteleva vauhti on yllättävine ylä- ja alamäkineen paljon hauskempaa, kuin se tasaisen suora ja tuttu tie! Tasan vuosi sitten päätin perustaa itselleni blogin, johon tallentaisin opintovapaa –nimisen vuoristoradan tarjoamat mahalaskut ja päätä huimaavat ylämäet. Vuosi sitten olin juuri jäänyt vakaasta ja varmasta ansiotyöstä kokin ammattitutkintoon tähtäävälle opintovapaalle, toteuttaakseni haaveeni tehdä uudehkosta mielenkiinnon kohteestani itselleni toisen ammatin. 

orgasmi lautasella: tuoreita viikunoita, hunajaa, mascarponea

Hyppäsin siis melko lyhyellä varoitusajalla tuntemattomaan vaihtaen toimistoduunarin kauluspaidat aikuisopiskelijan kokkitakkiin. Jännitin aivan käsittämättömän paljon uutta elämääni. Entäs jos stressiperäinen migreenini – jota myös olin pakenemassa - vain pahenisi koulunpenkille siirtyessäni? Entäs jos avokkeeni hermostuisi hupsutuksiini ja jäisinkin täysin yksin pikkuruisen opintotuen varaan asuntolainoineni? Entäs jos en enää osaisikaan opiskella? Entäs jos en viihtyisikään koulun penkillä? Entäs jos osoittautuisinkin täysin toivottomaksi tapaukseksi ravintola-alalle? Entäs jos unelma-ammattini paljastuisikin täysin kuvitelmieni vastaiseksi? Entäs jos epäonnistuisin totaalisesti yrityksessäni ja joutuisin palaamaan maitojunalla takaisin toimistotuoliin jo heti alkutaipaleella? Entäs jos ihan kaikki menisikin ihan pieleen..?

ovi tuntemattomaan..

”Kaikki-tai-ei-mitään”-mentaliteetilla varustettuna päätin pyhittää koko opintovapaani keittiöhommiin. Pitkiin työpäiviin ja ylitöihin tottuneena hämmästyin uuden elämäni vapaa-aikaa, ja päätin käyttää ylitöistä vapaat illat ja mielekkäiden opiskelupäivien tuottaman energian ruokahommien opetteluun. Itseopiskeluun ruokablogin pitäminen onkin osoittautunut korvaamattomaksi. Varsinkin opintojen alussa turhauduin monta kertaa aikuiskoulutuksen turhan verkkaiseen tahtiin ja itselleni itsestään selvien asioiden jauhamiseen, ja koin oppivani parhaiten uutta ihan henkilökohtaisten projektieni avulla. Blogia silmällä pitäen tartuin aiempaa useammin itselleni vieraisiin raaka-aineisiin ja ruoanvalmistusmenetelmiin, ja muiden asiasta innostuneiden ruokabloggaajien kokemusten lukeminen täydensi erinomaisesti alan ammattilaisten tarjoamia oppeja. Blogin pitämisestä tulikin siis yllättävän tärkeä osa opintomatkaani.

ovi arkeen..

Ja kuinkas matka sitten on sujunut? Hyvin. Todella hyvin! Erinomaisesti! Unelmaa tässä sitä vaan eletään! Migreeni on pysynyt yllättävän hyvin kurissa jopa fyysisesti aiempaa raskaampien työpäivien kanssa, eikä avoke suinkaan jättänyt opiskelijarukkaa oman onnensa nojaan vaan rupesikin ihan pysyväksi puolisoksi. (Ja syö edelleen täysin pokkana ihan mitä tahansa omituisuuksia yritänkään kokkailla.) Opiskelu osoittautui helpoksi ja innostavaksi, koulun penkki viihtyisäksi, ja ainakin toistaiseksi olen sopeutunut hyvin myös ravintola-alan työtehtäviin, oppien ihan joka päivä jotakin uutta ja ihmeellistä. Tällä hetkellä matka on kuitenkin vielä kesken, ja vasta ensi keväänä, kokin ammattiin valmistuttuani, tiedän tarkemmin jatkuuko matka kokkitakissa vai palaanko huikeita kokemuksia rikkaampana tyytyväisenä vanhaan tuttuun toimistotuoliin. 

uskollinen työhuone

Matka hykerryttävässä vuoristoradassa siis jatkuu, ja haluankin tässä mutkassa kiittää kaikkia blogissani ensimmäisen vuoden aikana vierailleita lukijoita! Kanssamatkaajat tekevät ehdottomasti opintomatkasta ainutlaatuisen, ja kauhistuttavankin suureksi kasvanut lukijamäärä toimii uskomattoman vahvana kannusteena kerätä lisää tietoa, taitoa ja kokemuksia. Keittiöelämää rikastuttavat tosiaan myös muut asiaan hurahtaneet bloggaajat, joiden mainioita tuotoksia löytyy listattuna tuohon sivun oikean reunan sivupalkkiin- tutustukaa!

Niin ja se tärkein: Unelmoikaa! Älkääkä unohtako, että unelmilla on tapana toteutua: sen kuin vain istahtaa siihen vuoristoradan vaunuun, nauttii vauhdista ja kiljuu riemusta!

vauhdilla ylöspäin;)

Paistettua tofua ja munakoisokastiketta

Kastikekokeilut jatkuvat. Tämä(kin) soossi on Michel Rouxin käsialaa kirjasta "Kastikekirja" (Otava 2011). Maistuu huomattavasti paremmalle kuin näyttää. Kirjassa tätä "ihastuttavaa kasvissosekastiketta" suositellaan lampaankyljyksille, broilerin rintafileille tai grillatuille viiriäisille. Itse paistoin tämän joltain vähemmän syötävän tavaran näköisen soossin kanssa lautaselle parilapannulla kylmäsavutofua (maistuu tofun ystävälle ilman mitään senkummempaa marinointia, toisin kuin maustamaton tofu). Hyvän makuista, mutta oikeasti ihan häiriintyneen näköistä. En yhtään ihmettele, että keittokirjassakin oli reseptin kohdalla kuvia vain munakoisoista eikä valmiista tuotoksesta..

hirmuisen kuvauksellista.

Munakoisokastike
(8 annosta)

1 pieni munakoiso, noin 300 g
1 keskikokoinen tomaatti, noin 100 g
2 rkl oliiviöljyä
60 g salottisipulia, hienonnettuna
1/2 tl valkosipulia, hienonnettuna
1 dl kanalientä tai kasvislientä (käytin kasvislientä)
suolaa ja vastajauhettua pippuria
1 sitruunan mehu

Poista munakoisosta kanta. Huuhdo munakoiso kylmässä vedessä ja kuivaa hyvin. Leikkaa munakoiso pieniksi kuutioksi juuri ennen kypsentämistä. (Se meinaan tummuu todella nopeasti..) Kuroi tomaatti, poista siemenet ja hienonna tomaatti. (Kuoriminen onnistuu kalttaamalla, eli tekemällä kuoreen ristiviillot ja kastamalla tomsku nopsasti kiehuvaan veteen.) (Ja tomaatin pitää oikeasti olla kypsä, oranssihtavan ja kovan kasvihuonetomaatin sijaan kannattaa käyttää mieluummin vaikka tölkkitomaattia.)

Kuumenna oliiviöljy varovaisesti kattilassa ja lisää salottisipuli öljyyn. Kypsennä 1 minuutti, lisää sen jälkeen joukkoon munakoisokuutiot. Nosta lämpöä ja kypsennä seosta sekoittaen sitä noin minuutin välein eli kunnes munakoisot hieman pehmenevät. (Tähän taisi mennä kolme-viisi minuuttia). Lisää hienonnettu tomaatti, valkosipuli ja timjami ja keitä vielä 5 minuuttia. (Tavara alkaa kivasti karamellisoitua ja meinaa jäädä pohjaan kiinni- ei hätää, pohjaan kiinni jäänyt herkku deglaseerataan (=irrotetaan nesteellä) soossin makua antavaksi aineeksi!) Lisää liemi ja keitä miedolla lämmöllä 15 minuuttia. (Laitoin tässä vaiheessa kannen estämään liemen liikaa haihtumista.) Kaada seos tehosekoittimeen ja sekoita 5 minuuttia. (Surautin nopsaan sauvasekoittimella seoksen tasaiseksi.) Valuta kastike verkkopohjaisen kastikesiivilän läpi (ei muuten valu, piti paseerata lusikalla siivilään painamalla, ja siivilään jäi vain jokunen munakoison siemen, eli siivilöintiä ei välttis olisi tarvinnut tehdä ollenkaan). Mausta makusi mukaan suolalla ja pippurilla, lisää sitruunamehu juuri ennen tarjoilua. (Sitruunamehu teki munakoisososeesta huomattavasti kastikemaisempaa.)

Olutkastike kalalle

On suuri vääryys ettei blogiin ole ilmestynyt pitkään aikaan minkäänmoista "olutta ruoassa" -reseptiikkaa. Syy on yksinkertaisesti se, ettei viimeaikoina ole tullut ainottakaan mainitsemisen arvoista osumaa. Seuraava soossi ei myöskään onnistunut, mutta olutta vaihtamalla luulisin reseptin olevan varsin pätevä. Kyseessä on siis Michel Rouxin Kastikekirjasta (Otava 2011) löytyvä olutkastike, joka kyseisen mestarin mukaan sopii rasvassa haudutettujen kalafileiden seuraksi.

maustekimppuja voi askarrella käyttövalmiiksi pakastimeen

Reseptissä ohjeistettiin ärsyttävän epätarkasti käyttämään "mietoa vaaleaa olutta". Koska miedoin ja vaalein jääkaapistamme tähän hätään löytynyt olut oli Leffe Blonde, kastike juuri pyydetyn kuhan kaveriksi oli oikeastaan jo valmiiksi tuomittu epäonnistumaan. Epäilin kyseisen vaalean belgi alen olevan aivan liian katkeraa tavaraa kermakastikkeeseen. Ja koska en tietenkään uskonut edes itseäni, pitihän tämä sitten mennä toteamaan myös käytännössä: ei toimi. Resepti vaikutti kuitenkin sen verran pätevältä, että tulen testaamaan tätä myöhemmin jonkun soveliaamman oluen kanssa: joku mahdollisimman kevyesti humaloitu tapaus toimii taatusti paremmin, esim. kuhalle olisi saattanut sopia hyvin joku sitruksinen witbier.

Olutkastike kalalle
(neljälle)

60 g salottisipulia erittäin ohuina viipaleina
1 pieni maustekimppu (=tulkitsin tämän olevan timjaminoksan, laakerinlehden ja parin persiljanvarren verran tavaraa kääräistynä purjonpätkään, timjamia olisi kyllä voinut olla enemmänkin)
4 katajanmarjaa rouhittuna (kuivatut marjat maistuivat todella vähän, olisi voinut olla hieman enemmän)
3 dl mietoa vaaleaa olutta
2 dl kuohukermaa
60 g kylmää voita paloina (käytin suolatonta)
2 tl hienonnettua sileälehtistä persiljaa
suolaa ja vastajauhettua pippuria (käytin valkopippuria kalaan ja mustapippuria soossiin)

voissa paistettu, juuri pyydetty kuha ei olisi välttis edes kaivannut kastiketta

Pane salottisipuli, maustekimppu ja katajanmarjat kattilaan. Lisää olut ja kuumenna seos kiehuvaksi. Keitä kohtalaisella lämmöllä kunnes nesteestä on jäljellä kaksi kolmasosaa. Lisää kerma ja keitä hiljalleen 5 minuuttia eli kunnes kastike hieman tarttuu lusikkaan. Mikäli kastike on liian ohutta, keitä hetki lisää. Siivilöi kastike verkkopohjaisen siivilän läpi ja vatkaa voi joukkoon pieni pala kerrallaan. Lisää persilja ja mausta kastike makusi mukaan suolalla ja pippurilla.

Pintopapusalaatti

Pintopavut ovat mahtavia! Näyttävät ruskean ja roosan kirjavina aivan älyttömän suloisille ruosteenruskeine viiruineen ja maistuvatkin mainioille! Kuivattuina papuja löytää etnisistä ruokakaupoista, kilohinta on vain jotain kolmen euron luokkaa ja kilosta kuivia papuja saa ihan tolkuttoman määrän (pari litraa) käyttövalmiita papuja. Ja kun pavut keittää hyvässä kasvisliemessä, ne maistuvat upeille myös kylminä salaateissa. Seuraava keitto-ohje passaa kaikille muillekin pavuille, keittoaika selviää maistelemalla milloin pavut ovat läpikotaisin pehmeitä. Ja varsinainen salaattiresepti on mukaelma Tammen Keittokirjasta löytyneestä "Pintopavut hyvässä seurassa"-ohjeesta.

herkullista salaatitonta ruokaisaa salaattia

Papujen keittäminen

1 kg kuivattuja papuja
vettä

ruokalusikallinen rypsiöljyä
muutama porkkana
palsternakkaa yhtä paljon kuin porkkanaa
keltasipulia yhtä paljon kuin porkkanaa
juuriselleriä noin kolmasosa porkkanan määrästä
persiljan oksia
timjamin oksia
laakerinlehti
kymmenisen mustapippuria
muutama valkopippuri
muutama maustepippuri

muutama valkosipulinkynsi
suunnilleen ruokalusikallinen suolaa

Liota papuja yön yli (8-12h) kylmässä, väljässä vedessä. Liian pitkään on parempi kuin liian vähän aikaa. (Papujen liotus- ja keitto-ohjeet löytyvät yleensä papupakkauksesta ja ovat hieman lajikohtaisia.) Kaada liotusvesi pois. Jos käytät kerroskattilaa, hienonna sipuli ja pilko liemijuurekset mahd. pieniksi kuutioiksi. Jos käytät yhtä suurta kattilaa, lohko sipuli neljään osaan ja paloittele juureksetkin isommiksi paloiksi. (Tarkoitus on saada liemijuurekset pois keitettyjen papujen seasta.)

pintopavut pastan keittoon tarkoitetussa kerroskattilassa

Kuumenna öljytilkka suuren kattilan pohjalla ja kypsennä siinä sipulia, liemijuureksia, pippureita, laakerinlehteä ja persiljaa & timjamia kunnes vihannekset alkavat karamellisoitua eli muuttua ruskehtaviksi. (Jos homma meinaa palaa pohjaan, lisää tilkka vettä välillä.) Lisää sitten kattilaan valkosipulinkynnet ja suolaa ja nosta kerroskattilan höyryosa varsinaisen kattilan pohjalla olevien juuresten päälle, ja siihen reiälliseen höyryosaan vasta ne liotetut pavut. (Ja jos et siis omista tuota kerroskattilaa, kippaa pavut sinne juureslohkojen sekaan.)

Lisää kattilaan 4-5 litraa vettä (sen verran että pavut varmasti pysyvät veden alla koko keittämisen ajan). Kuumenna kiehuvaksi ja keitä papuja hiljalleen 45min - 1,5h. Pavut ovat kypsiä kun ne ovat läpikotaisin pehmeitä purtaessa, mutta eivät kuitenkaan vielä hajoa mössöksi. Parhaimmalta pavut maistuvat - ja parhaiten pysyvät muuten koossakin - jos niiden antaa jäähtyä omassa keitinliemessään viileiksi. (Juuri nyt takapihalla on täydellinen jääkaappiviileys papujen jäähdyttelyyn!)

vain pilkkomalla oppii kokkiveitsen käytön

Jäähdytetyt, valutetut pavut on näppärä pakastaa sopiviin annosrasioihin/ -pusseihin jatkokäyttöä varten. Seuraavaan salaattiin käyvät pintopapujen lisäksi mitkä tahansa muutkin pavut, parhaimmalta salaatti maistuu jos pavut on keitetty kasvisliemessä pelkän veden sijaan.

Pintopapusalaatti
(neljälle)

muutama desi kypsiä pintopapuja
pienen kukkakaalin kukinnot
muutama porkkana viipaloituna
parinkymmenen sentin pätkä purjosipulia viipaloituna
1 punainen paprika kuutioina
1 pieni kesäkurpitsa kuutioina
1 munankeltuainen
1 rkl sitruunamehua
2 tl dijonsinappia
0,5 dl auringonkukka- tai rypsiöljyä
n. 1 tl suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
2 dl maustamatonta jogurttia, kermaviiliä tai ranskankermaa

mainio myös kylmänä lounaseväänä

Kypsennä kukkakaalin kukinnot, porkkana ja purjo siten, että porkkanaan ja kukkakaaliin jää vielä hieman purutuntumaa. (Kypsentäminen onnistuu mikrossa, höyrykattilassa tai suolavedessä keittäen- kukin erikseen, sillä kypsymisajat vaihtelevat.) Jäähdytä kypsät vihannekset kylmässä vedessä jotta kypsyminen varmasti pysähtyy. Sekoita jäähtyneiden kukkakaalien, porkkanoiden ja purjon sekaan pavut, paprikat ja kesäkurpitsa. Valmista kastike sekoittamalla munankeltuaiseen sitruunamehu ja sinappi. Vatkaa keltuaisen joukkoon öljy tippa kerrallaan, koko ajan voimakkaasti vispaten. (Tsadaa! Majoneesi on syntynyt!) Mausta majoneesipohja suolalla ja pippurilla, ja kääntele sen joukkoon jogurtti. Kippaa kastike salaatin päälle ja sekoittele hyvin. Älyttömän hyvää! Ja jääkaappisäilytyksen myötä maut vain paranevat, eli varsin mainiota lounaseväskamaa!

(Ja hei, voi tässä vähän oikaista ja käyttää noiden listattujen vihannesten ja juuresten sijaan jonkun valmiin pakastevihannespussukan joka kypsyy mikrossa supernopeasti. Ja jos ei kerrota kellekkään, kaippa siitä kaupan majoneesistakin saa ihan hyvän soossin jogurttiin sekoitettuna, ja säästää ainakin viisi kallista minuuttia tehokasta peliaikaa vaikka jälkiruoan syömiseen..)