Migreeni ja ruoka

Kiusanani on jatkuvasti varsin ikävä kroonistunut migreeni. Välillä pääkivut häipyvät pitkäksikin aikaa, mutta pahimmillaan kipu vie tajun ja toimintakyvyn pakottaen pysymään pimeässä huoneessa useita päiviä yhteen menoon. Vaikka lamaannuttava kipu on kaikkein pahinta, välillä migreenin oireina ovat niin älyttömät rytmihäiriöt, huimaus ja pahoinvointi, että pään jyskytyskin unohtuu. Ja kamalinta on tietää, etten ole vaivani kanssa yksin, vaan erityisesti suomalaisten naisten keskuudessa migreeni on aivan liian tunnettu kiusa. Koska tämä typerä tauti on niin arkipäivää elämässäni, vaahtoanpa aiheesta nyt ihan pikkuisen täälläkin. Sillä aina kun puhutaan fyysisestä hyvinvoinnista – tai pahoinvoinnista – on puhuttava myös ruoasta.

lääkkeitä henkiseen hyvinvointiin vai laukaisin rapakuntoon?

Kärjistetysti ilmaistuna: se mitä suuhusi lapat, näkyy ihan suoraan terveyden tilassasi. Jos satun mainitsemaan kärsiväni migreeneistä, minulle jätetään usein tarjoamatta punaviiniä, suklaata tai juustoja. Pahimmillaan ihmiset myös ihan hyvää hyvyyttään pitävät kamalia puhutteluita tyyliin ”migreenisi johtuu varmaan kasvisruokavaliosta” tai ”noin siinä käy kun käydään niin usein ravintolassa syömässä ja juomassa”. Arvostan toki huolenpitoa, mutta kun puhutaan migreenistä, täytyy huomioida, että vaiva on kovin yksilöllistä. Yksilöllisyys koskee myös migreenin mahdollista yhteyttä ruokavalioon.

ihana elämys vai vaaniva vaara?

On totta, että useilla migreenipotilailla tietyt ruoka-aineet, mausteet, juomat tai ruokien lisäaineet voivat laukaista migreenin. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi punaviinin, oluen ja kovien juustojen sisältämä histamiini ja lisäaineissa muun muassa aspartaami, glutamiinihappo ja nitriitti. Ei ole kuitenkaan mitään järkeä jättää mitään ruoka-aineita kokonaan pois ruokavaliosta, mikäli varmuutta niiden yhteydestä migreeniin ei ole! Käytännössä yhteyttä voidaan selvitellä pitämällä päänsärkypäiväkirjaa. (Itse olen esimerkiksi pitänyt säännöllisin väliajoin muutaman viikon ajan tarkkaa ruokapäiväkirjaa johon on kirjattu kellon tarkkuudella myös migreenikohtaukset.) Omalla kohdallani en ole löytänyt ainoatakaan migreeniä laukaisevaa ruoka-ainetta. Kohtaus paukahtaa yhtä todennäköisesti niinä päivinä kun syön superterveellistä ja lisäaineetonta ruokaa enkä käytä lainkaan alkoholia, kuin niinä päivinä kun ruokavalio sisältää lähinnä natriumglutamaatilla maustettuja trans-rasvaisia herkkuja, kovia juustoja, suklaata, olutta ja punaviiniä.

sulaako suuhun vai jääkö jyskyttämään ohimolle?

Sen lisäksi, että päänsärky saattaa laueta jonkun ruoan nauttimisen seurauksena, migreenipirulainen saattaa vaikuttaa monella tavalla myös ruokahaluun. Jotkut migreenipotilaat tietävät saavansa pian kipukohtauksen kun makeanhimo alkaa vaivata. Jotkut tuntevat ennen kohtauksen alkamista jonkun tietyn ruoka-aineen tuoksun nenässään (kuvitteellista tai ei), eivätkä voi sietää kyseistä ruoka-ainetta tämän takia muulloinkaan. Ja silloin kun migreeni pitkittyy (nyt puhutaan siis useiden päivien, jopa parin kuukauden kipujaksosta), ongelmana on, ettei pahoinvoinnin takia tee mieli syödä yhtään mitään ja herkkuruokienkin tuoksut vain kuvottavat.

helpotusta kipuun keinolla millä hyvänsä?

Myös jotkut migreenin estohoitoon käytettävät lääkkeet saattavat vaikuttaa ruokahaluun (yhden kokeilemani lääkkeen kanssa laihduin hurjalla vauhdilla ja jouduin väkisin syömään ties minkälaisia proteiinipirtelöitä ja ravintolisiä, toisen lääkkeen kanssa lihoin lyhyessä ajassa useita kiloja). Ja vaikken arkena juuri lainkaan syö ruokia joiden hiilihydraattipitoisuus on erittäin korkea, migreeniputken aikana elän lähinnä valkosipulikermaperunoilla, glukoosipastilleilla, maidolla ja appelsiinimehulla.

terveellisyyden perikuva vai kauhistuttava myrkky?

Migreenin yhteydestä ruokaan voi lukea tarkemmin vaikkapa ravitsemusterapeutti Leena Alppisen erinomaisesta artikkelista Suomen Migreeniyhdistys Ry:n sivuilta. Omat henkilökohtaisesti hyväksi havaitsemani toimintaohjeet migreenin kanssa elämiseen voi oikeastaan tiivistää muutamaan simppeliin sääntöön. Syön monipuolisesti ja riittävän paljon riittävän usein. Kiinnitän huomiota aterioiden hiilihydraattikoostumuksiin: verensokerin heittely ei ole millään lailla hyväksi (altistaen päänsärylle myös ei-migreenikoilla). Nopeat hiilihydraatit saattavat helpottaa oloa migreenikohtauksen aikana, mutta muulloin lähinnä hankaloittavat elämää verensokeria tarpeettomasti hyppyyttäen. Ja jos kahvinjuonti tuntuu auttavan, ei muuta kuin pannu kuumaksi – kofeiiniriippuvuus on pieni paha pääkipuiluun verrattuna. Itselleni on myös tärkeää juoda tarpeeksi vettä ja yrittää muistaa nukkua riittävästi. Ja kun yleiskunto on hyvä, kivut pysyvät paremmin kurissa. (Hankalaa toki on migreeniputken aikana kun liikunta vain pahentaa kipua..)

kofeiini ja lämmitettävä/ viilennettävä kauratyyny peittoaa jännityspäänsäryn

Ja sitten ehkä se tärkein: kun elämän laatu on kaiken kaikkiaan kohdillaan eivätkä mitkään asiat stressaa, pääkin voi paljon paremmin. Jos siis mieli pysyy hyvänä muutamalla suklaapalalla ja lasillisella punaviiniä (jotka eivät kohtuullisesti nautittuina kenenkään terveyttä romauta) niistä on ehdottomasti nautittava ilman pienintäkään omantunnonpistosta! Ja jos se hemmetin kipu kuitenkin tulee pilaamaan päivän/ viikon, sitten syödään sitä kaupan eineshyllyn kermaperunaa sen enempää asiaa murehtimatta. Unohdetaan siis syyllisyys, keskitytään kuuntelemaan omaa kehoa ja nautitaan elämästä aina silloin kun se on mahdollista!

Päärynäistä naudanlihaa – Pulgogi

Ehkäpä mieluisin joululahjani saapui postilaatikkoon vasta lähempänä loppiaista: Niki Segnitin ”The Flavour Thesaurus” (Bloomsbury 2010). Nopean selailun perusteella kirja on todellinen helmi! Kirjoittaja on koonnut yllättävänkin listauksen erilaisia hyvin toimivia makupareja, sisällyttäen mukaan myös joitakin reseptejä aiheisiin liittyen. Jo pelkkä sisällysluettelon vilkuilu herättää ideoita ja ihmetystä, ja se on kuvittamattomalta kirjalta melkoinen saavutus!

Pyysin ruokakauppailemaan lähtevää avoketta valitsemaan kirjasta yhden häntä kiinnostavan makuparin ja tuomaan sen mukaiset raaka-aineet mukanaan. Epäilin jo kohtaavani jääkapissa pekonia ja munia, mutta yllätyksekseni minua odottikin varsin hauskana haasteena naudan syvämureutettu ulkofilee ja päärynöitä! Muistelen kyllä syöneeni pihvien lisäkkeenä päärynäistä salaattia suhteellisen usein, mutten koskaan edes harkinneeni valmistaa lihaa päärynän kanssa. 

inspiroidu! (miten niin keittokirjat eivät voi olla sisustuselementti?)

Lukiessani päärynän ja naudanlihan yhdistämisestä ”The Flavour Thesaurus”-teoksesta, selvisi että yhdistelmä on suosittua kahdessa Korealaisessa ruokalajissa, Yuk hwe:ssä (raakaa naudanlihaa) ja Pulgogissa. Naudan lihan parina ei kuitenkaan ole tavallinen päärynä, vaan Nashi - omenapäärynä. Muistan syöneeni omenapäärynää parikin kertaa, ja maun olleen aika tarkalleen omenan ja päärynän sekoitus: todella mehukasta muttei aivan niin makeaa kuin ylikypsä päärynä, ja hedelmäliha on lähempänä rouskuvaa kuin pehmeää. Kirja ei antanut valmista reseptiä, mutta luetteli että Korealainen pulgogi tai bulgogi valmistetaan nopeasti paistetusta suikaloidusta naudasta, jonka marinadissa on raastetun omenapäärynän lisäksi sitruunamehua, riisiviiniä, seesamöljyä, seesamsiemeniä, valkosipulia, soijaa ja sokeria. Huolimatta siitä, etteivät päärynät nyt olleet omenapäärynöitä, otin annetun haasteen vastaan ja rakensin aterian naudasta ja päärynöistä. Ja tulos oli sen verran herkullinen, että rohkenen totisesti päästää avokkeen ruokaostoksille kirja apunaan jatkossakin!

kuvittele kuvaan myös viininpunaa hehkuvat viinirypäleet

Päärynäistä nautaa – Korealainen pulgogi

(kahdelle)

300g suikaloitua naudan ulkofilettä

2 rkl paahdettua seesamöljyä

vajaa 1 rkl kiinalaista soijakastiketta

2 tl sitruunamehua

1 tl japanilaista riisiviiniä (sakea)

0,5 tl sokeria

1 rkl kuorimattomia seesamsiemeniä

1 pieni puolikypsä (omena)päärynä raastettuna

2 valkosipulin kynttä puristettuna

vajaa 1 rkl rypsiöljyä paistamiseen

Sekoita marinadi ja anna lihan marinoitua ainakin 3 tuntia. Ota liha huoneen lämpöön puoleksi tunniksi ja paista nopeasti kuumalla (wokki-)pannulla tilkassa rypsiöljyä. Tarjoile päärynäisen sinihomejuustosalaatin kanssa. Päärynä möhjööntyy marinadissa aivan mielettömän herkulliseksi kastikkeeksi, ja täydentää makeudellaan voimakkaan paahteista seesamöljyä ja suolaista soijakastiketta uskomattoman hyvin!

hykerryttävän herkullisia onnistumisen hetkiä kokeellisessa kotikeittiössä

Päärynäinen sinihomejuustosalaatti

(kahdelle)

2 rkl manteleita

1 rkl saksanpähkinäöljyä

2 reilua kourallista salaattisekoitusta

2 rkl sinihomejuustoa

1 keskikokoinen kypsä päärynä

punaisia viinirypäleitä

Leikkaa mantelit terävällä kokkiveitsellä kahteen osaan ja paahda kuivalla paistinpannulla kunnes saavat hieman väriä. Kaada kulhon pohjalle saksanpähkinäöljy ja sekoita tulikuumat mantelit siihen. Anna jäähtyä hetkinen ja lisää sitten kulhoon salaatit. Sekoita kunnes öljy on sekoittunut kaikkeen salaattiin. Lisää pieneksi kuutioitu päärynä, puolitetut viinirypäleet ja murenna sekaan sinihomejuusto. Herkuttele päärynäisen naudan kanssa. 

(Ai niin, kirjaa selatessani ilahduin että myös edellä mainitun kirjan kirjoittaja oli todennut punajuurten ja anjovisten sopivan keskenään! Ja punajuurten ja tillin! Ja punajuurten ja kapristen! Hahaa! Ei siis lainkaan tuhoontuomittu yritys tuo väkertämäni punajuuri-jansson..)

Punajuuri-jansson

Maailman parhaimpia hetkiä ovat yllättävät ahaa-elämykset. Ensimmäinen oliivi tai sinihomejuustomuru joka maistuukin hyvältä, se kun huomaa että kahvin voi juoda myös ilman maitoa, se kun ensimmäistä kertaa maistaa meren hienostuneen maun limaiseksi ja ällöttäväksi luulemassaan osterissa jne jne. Mahtavalta tuntuu myös silloin, kun rohkaisee itsensä kokeilemaan jotakin ihan älytöntä joka osoittautuukin toimivaksi. Keittiössä tällaisia hetkiä pääsee kokemaan lähes joka päivä, ja se on ihanaa elämää se!

Pohdiskelin nauriskiusauksen ohjeen postattuani tekeväni seuraavan juureskiusauksen anjoviksista. Olin myös hamstrannut jääkaappiin aivan liikaa punajuuria, joten päätin ottaa riskin ja tehdä janssonin kiusauksen punajuurista. Tässä vaiheessa epäilin melko vahvasti homman toimivuutta, joten päätin heittäytyä vielä kovemmalla vauhdilla alamäkeen ja maustoin laatikon tillillä ja kapriksilla. Ja piru vie, sehän toimi! Hyvää! Yllättävää! Hauskaa! 

hirmuisen kuvauksellisia nämä kiusaukset

Punajuuri-jansson

1,5kg punajuuria

2 rasiaa (125g/85g) anjovisfileitä

1 iso punasipuli

2 yksikyntistä valkosipulia

2 rkl huuhdottuja kapriksia

2 rkl kuivattua tilliä

4 dl (soija)kermaa

mustapippuria

Kuori, huuhdo ja suikaloi punajuuret, hienonna sipuli ja valkosipulit sekä huolellisesti huuhdotut kaprikset. Hienonna myös anjovisfileet ja ota talteen liemi toisesta rasiasta (ei molempia, tulee muuten liian suolaista!). Sekoita punajuuret, sipulit, kaprikset, tilli, kerma, anjovikset sekä toisen anjovisrasian liemi sekaisin, lisää myös hieman mustapippuria myllystä. Kaada uunivuokaan ja kypsyttele kiusausta 175 asteisessa uunissa kolmisen tuntia. Vuoan päälle kannattaa laittaa kypsymisen puolessa välissä folio, ettei kiusaus kuivu liikaa.

luonnonvalossa olut on hieman punertavampaa

Ruokajuomaksi maisteltiin (koti-)Panimo Kiljuhanhen hauskaa ja yllättävän herkkua viritystä ”Copper Penny Amber Alea” joka maistui ruoan kanssa paljon paremmalle kuin sellaisenaan nautiskeltuna. Uskoisin että nimenomaan joku raikkaasti humaloitu ja hedelmäinen ale imartelee parhaiten anjovisten mausteisuutta ja punajuuren multaista makeutta.

Poronkäristys

Uskokaa tai älkää, mutten ole ikinä tehnyt poronkäristystä. (Ja perunamuussinkin kokkailut taitavat olla laskettavissa yhden käden sormilla..) Lähikaupan palvelutiskillä oli tarjolla poron käristyslihaa (mistä lie kohtaa elikkoa, ei tullut kysyttyä), joten nyt oli korkea aika paikata tämäkin aukko yleissivistyksessä loppiaisen kunniaksi. Pienen – ja kiivaan – kiukkunälkäisen sananvaihdon tuloksena juuresosastolta poimittiin mukaan perunoita. Avoke kun oli sitä mieltä että poroa ei tod. syödä minkään kukkakaalimuussin kanssa, ja hyvä että piti päänsä. Mielestäni ainoa oikea peruna porolle olisi ollut puikula, mutta sitä taistelua en enää viitsinyt ruokakaupassa käydä. (Uusin juuri ensiapukorttini: kouluttajakin sanoi, että monelta tapaturmalta ja mielenpahoittamiselta säästyttäisiin jos ihmiset söisivät vähän useammin ja kävisivät kaikki parisuhteidenkin kehityskeskustelut vasta maha täynnä. Pitää kyllä erittäin hyvin paikkansa! Itse olen ainakin todella raivostuttava kitisijä ja kiukkupussi jos verensokeri pääsee liian alas..)

yksinkertaiset maut ovat usein kaikkein parhaita

Kunnon poronkäristys maistuu oman näkemykseni mukaan ihan vain porolta. Sekaan ei siis tarvitse laittaa sipulia eikä oikeastaan muita mausteita kuin suolattua voita ja ehkä pikkuriikkisen mustapippuria ja tarvittaessa suolaa. Epäilin että veden lisääminen latistaisi käristyksen makua, joten holautin nesteeksi saunakaljaa. Avoke vastasi pottumuussin askartelusta ja ainoana väripilkkuna lautaselle nosteltiin survottua, mökiltä kesällä kerättyä puolukkaa ja itse säilöttyjä valkosipulisia maustekurkkuja. (Kiitokset enoni vaimolle jolta saatiin kesällä aivan valtavan kokoisia avomaankurkkuja!)

Oluinen poronkäristys

(kahdelle)

400g poron käristyslihaa (paistista vuoltuja lastuja tms)

n. 50g normaalisuolaista voita (ei ainakaan vähempää!)

n. 1dl olutta (lageria)

ripaus mustapippuria

tarvittaessa ripaus suolaa

Anna voin sulaa kuumalla paistinpannulla/ kasarissa ja ruskista siinä poro. Laske levyn lämpö ihan pienelle, ripsauta poron sekaan pikkuisen mustapippuria ja kaada pannulle olut. Kansi päälle ja anna muhia hiljalleen ainakin sen aikaa kun pottumuussi valmistuu (paristakymmenestä minuutista puoleen tuntiin). Jos käristys uhkaa kuivua, lorauta hieman lisää olutta sekaan. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa vähäsen suolaa. Tarjoile pottumuussin, puolukkasurvoksen ja maustekurkkujen kera. 

jos pullon tekstitys on tanskaksi, valinta tehdään kuvan perusteella

Ruokajuomaksi arvottiin lähikaupan oluthyllyltä tanskalainen ale Amager Fælled, hölmöimmällä mahdollisella logiikalla: ”jos pullossa on jonkinlaisen peuran kuva, se varmaan sopii riistalle”. Uskomatonta, mutta olut sopi käristykselle oikein hyvin! Miedon hedelmäinen maku antoi tilaa poron ominausmaulle ja makeahkona olut tasapainotti kivasti puolukan hapanta kirpsakkuuttakin. (Uskoisin tosin, että käristyksen sekaan kaadettu Karhu olisi sopinut ruokajuomaksi ihan yhtä hyvin..)

Muskottikukalla maustetut pihvit & naurismuussi

On joitakin mausteita joista en ole oppinut nauttimaan: rakuuna, korianterin siemen ja muskottipähkinä. Ihan pieninä määrinä em. mausteetkin ovat hyviä, esimerkiksi pinaattikeittoon pieni ripsaus muskottia kuuluu, samoin kuin lasagnen juustokastikkeeseen. Korianterikin maistuu ihan hyvälle muiden mausteiden seassa. (Rakuunalle en vielä ole löytänyt hyviä käyttötapoja, vinkkejä otetaan mielellään vastaan!)

muskottipähkinän ja muskotinkukan kuva lainattu täältä

Minulla on pienoinen pahe hamstrata mausteita markkinoiden maustekojuista. Tästä syystä kotoa löytyy esimerkiksi puolen metrin mittaisia kanelitankoja ja jotain omituisia mausteseoksia joissa on niin paljon lisättyä suolaa etten kerta kaikkiaan ole voinut käyttää niitä mihinkään. Harvassa käytössä ovat myös esimerkiksi sichuanin pippurit ja kuivatut sitruunaruohopalaset. Ylivoimaisesti turhin ostos kuitenkin oli pussillinen ihmeellisen näköisiä lenkuroita, joita kutsutaan muskottikukiksi.

hämmentäviä lenkuroita

Muskottikukka (eng. mace) on itse asiassa muskottipähkinän ympärillä ollutta siemenvaippaa joka on kuivattu. Teos ”Creative cooking with spices” (Walker, Jane) kertoo kukan maun olevan pähkinää hienostuneempi, ja siinä missä muskottipähkinää käytetään useimmiten makeiden ruokien/ leivonnaisten mausteena, muskottikukka sopii myös lihan maustamiseen. Samaisessa kirjassa muskottikukka esiteltiin leivitettyjen lihapyöryköiden ja nauriiden mausteena, joten päätin antaa mausteelle mahdollisuuden hurmata itseni noudattamalla em. ohjeistuksia edes hieman sinne päin.

uusia makuja arkiruokaan

Muskottikukalla maustetut jauhelihapihvit

400g naudan paistijauhelihaa

2 kananmunaa

1 keskikokoinen sipuli silputtuna

1 suuri valkosipulinkynsi hienonnettuna

n. 1tl kuivattua rosmariinia morttelilla murskattuna

n. 2tl kuivattua muskottikukkaa morttelilla murskattuna

n. 2tl soijakastiketta

mustapippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään, paista yksi pieni testilihapulla paistinpannulla ja säädä sen perusteella mausteita sopivaksi. Muotoile taikinasta pihvejä leivinpaperille ja paista uunissa 225 asteessa n.15 minuuttia.

tulee muuten syötyä aika paljon nauriita..

Muskottikukalla maustettu naurismuussi

n. 600g nauriita

n. 1tl kuivattua muskottikukkaa morttelilla murskattuna

hieman valkopippuria

hieman suolaa

reilusti kuivattua tai tuoretta persiljaa silppuna

1 rkl voita/ kasvirasvasekoitusta

2 rkl kermaa/ soijakermaa

Kuori ja pilko nauriit, keitä kypsiksi vähässä vedesssä. Kaada vesi pois ja muussaa esim. sauvasekoittimella muussiksi. Lisää loput ainekset ja tarjoa muussi jauhelihapihvien lisäkkeenä.

Persiljan ja muskotin yhdistelmä on toiminut aiemminkin esimerkiksi lampaan kanssa, ja varsin hyvin se maistui nauriidenkin seassa. Jauhelihapihvit olivat ihan ok, mitään suurta ahaa-elämystä en kuitenkaan muskottikukan kanssa päässyt kokemaan. Ainakaan vielä.

Nauriskiusaus

Tämä ei ole millään lailla ihmeellinen herkkujen herkku vaan ihan perusruokaa arkeen. Halusin kuitenkin muistuttaa, että kiusauksiin voi välillä käyttää muutakin raaka-ainetta kuin perunaa! Esimerkiksi nauriita! Pikkuruiset kaskinauriit porkkanoiden kanssa maistuvat jo sellaisenaan mukavan makeilta, mutta halutessaan makuja voi voimistaa lisäämällä sekaan hieman hunajaa. Nauriita voi olla enemmänkin ja porkkanoita vähemmän. Tai toisin päin. Tai korvata osa muilla juureksilla.Tonnikalan tai kypsän lohen tilalle proteiiniksi passaa hyvin myös turvotettu soijarouhe tai ruskistettu jauheliha. Tai vaikkapa hirvipaistin jämät. Tai kylmäsavutofu. Ja taas tulee ihan vahingossa syötyä kotimaisia kasviksia!

kiusaukset on tehty lankeamista varten

Nauris-tonnikalakiusaus

(n. neljälle)

300g nauriita

300g porkkanoita

1 tölkki tonnikalaa öljyssä (tai n.150g muuta proteiinia)

150g sipulia

2 rkl hunajaa

2,5dl soijakermaa (tai kermaa/ kermaketta)

0,5dl smetanaa (tai kermaa/ kermaketta)

valkopippuria

mustapippuria

suolaa

mitä isompsi satsi, sen helpompi päivällinen seuraavinakina päivinä

Hienonna sipuli ja suikaloi juuurekset. Sekoita kerman ja smetanan sekaan mausteet (maista!). Sekoita sipuli, juurekset ja tonnikala (öljyineen) uunivuokaan, kaada maustettu kerma päälle. Paista 200 asteessa reilu tunti, anna vetäytyä hetkonen ja nauti pehmeistä mauista.

Juurescurry

Tämä kasviscurry on yhtään liioittelematta aivan käsittämättömän herkullista! Tuntuu että jokaisella suullisella joku uusi ja mielenkiintoinen maku kutittelee kaikkia aisteja! Yhtä aikaa hyökkäävän tulinen ja samalla lohduttavan lempeä seikkailu lautasella! Resepti on Jamie Oliverin kirjasta ”Alastoman kokin onnenpäivät” (WSOY 2004) ja kantaa kirjassa nimeä ”lempicurryni”. Currypohjaan voi lisätä oikeastaan mitä tahansa kasviksia (wokkivihanneksia, linssejä, papuja, bataattia, pinaattia, kurpitsaa jne jne), jokaisella kasviskombinaatiolla maku muuttuu entistäkin hauskemmaksi! Tällä kertaa tein curryn juureksista ja kikherneistä.

pikkuinen seikkailu lautasella

Reseptiin käytettäviä currylehtiä (kuivattuna) ja sarviapilansiemeniä kannattaa metsästää etnisistä ruokakaupoista – useimpien kokeilujen perusteella sarviapilan siemenet eivät ole niin välttämättömiä, mutta ilman currylehtiä maku ei ole ollenkaan niin upea. Olen kokeillut noiden kolmiomaisten sarviapilan siementen tilalla myös sinimailasen siemeniä, ja hyvin maistuivat nekin. Jos ei ole tulisten makujen ystävä, chilin määrää voi vähentää tai valita miedompia lajikkeita. (Ja muistakaa ihmeessä inkiväärivinkki: pakasta tuore inkivääri kuorittuna, raasta siitä jäisenä tarvittava määrä ja laita loppu pakastimeen odottamaan seuraavaa tuoreen inkiväärin tarvetta.)

fenugreek = sarviapilan siemenet ovat curryseosten tärkeä ainesosa

Juurescurry

5 rkl öljyä

2 tl sinapinsiemeniä

1 tl sarviapilan siemeniä

3 tuoretta vihreää chilipaprikaa ilman siemeniä (itse käytin punaisia kuivattuja ancho-chilejä siemenineen)

1 kourallinen currylehtiä (itse käytin kuivattuja)

2 "peukalonkokoista" palaa tuoretta inkivääriä karkeana raasteena (pari rkl)

3 sipulia hienonnettuna

1tl chilijauhetta

1tl kurkumaa

5 tomaattia hienonnettuna (pilkottuna)

4dl kookosmaitoa

pari lasillista vettä

suolaa (ei tarvitse ollenkaan!)

mukana myös kuivatut currynlehdet ja kesällä takapihalla kasvaneet chilit

250g kikherneitä
300g nauriita
150g porkkanaa
100g palsternakkaa

 

Kuumenna öljy suuressa pannussa ja ripottele siihen sinapinsiemenet. Kun siemenet alkavat poksahdella, lisää sekaan sarviapilansiement, chilit, currylehdet ja inkivääri. Sekoittele ja paista pari minuuttia. Lisää sipulisilppu ja kasvikset (ei vielä tomaattia) ja kypsennä kunnes sipuli on saanut hieman väriä. Tämän jälkeen lisää chilijauhe ja kurkuma sekä tomaatit. Kypsennä muutama minuutti ja lisää viimeiseksi kookosmaito ja vettä. Hauduttele kunnes kasvikset ovat kypsiä. 

kotimaiset juurekset hieman eksoottisemmin

Itse nautin curryn ihan sellaisenaan keittolautaselta lusikalla, mutta jos välttämättä haluaa, curryn voi toki tarjoilla myös ohran/ täysjyväriisin/ quinoan tms. kanssa.

Lukekaapas muuten ihmeessä muistutukseksi Juhana Harjun tuorein kirjoitus välimeren ruokavaliosta. Viljatuotteiden käytön sijaan pitäisi painottaa vihanneksien ja hedelmien käyttöä, margariinien tilalle valita juoksevia kasviöljyjä, edes osan lihasta korvata pavuilla ja linsseillä, ja yrttien, kuten tulehduksiakin vähentävän kurkuman käyttöä lisätä. Kirjoituksessa myös kerrotaan lyhyesti miten välimeren ruokavalion voi näppärästi mukauttaa Suomen oloihin. Pohjoismaisen ruokavalion erinomaisista piirteistähän on kirjoiteltu aiemminkin  esim. Brittiläisissä Independentissä ja Telegraphissa.