Nyt alkaa olla viimeiset hetket keräillä talteen syksyn sienisatoa. Ainakin täältä keskisestä Suomesta löytyi vielä hurmaavia pikkuruisia suppilovahveroita joista riitti myös kuivattavaksi talven varalle. Sitä ei tajuakaan kuinka täällä Suomessa ollaan etuoikeutettuja, kaikilla on oikeus ilmaiseen, puhtaaseen, terveelliseen ja herkulliseen ruokaan jota on lähimetsät täynnä!
 |
| metsästä! tuoksuu ja maistuukin salaperäiselle metsäseikkailulle! |
Mainittakoon että tunkiessani suppiloita valmiiksi täyteen jääkaappiin, tajusin että punajuuria on edelleen ihan tolkuton määrä. Piti siis saada syötyä sekä sieniä että punajuuria. Tässä vaiheessa muistin SRE:n ja Pastanjauhajien sesonkiherkkujen reseptikilpailun, ja päätin osallistua haasteeseen rakentelemalla sopivan herkun suomalaisen sesonkiruuan nimiin.
Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelmallahan (SRE)
on siis menossa mielettömän fiksu ”hyvinsyöjä” –kampanja. Ideana on ”kannustaa suomalaisia vastuullisiin ruokavalintoihin sekä vahvistaa omaa identiteettiä vastuullisina kuluttajina”.
Suomalaisesta ruokakulttuurista tulee minulle yhtenä asiana mieleen erikoinen tapa käyttää valtavia määriä niin kutsuttuja energialisäkkeitä - lihan/kalan/kanan ja kasvisten seurana tarjotaan aterialla kuin aterialla riisiä, perunaa, pastaa tai muuta ravintoarvoltaan vähemmän rikasta tavaraa, vaikka lautasen viereen olisi jo kasattu leipääkin. Itse en oikein ymmärrä tätä: jos ylipaino uhkaa jo valmiiksi ja rahaa riittää muunkin kuin perunan ja makaronin ostoon, eikö näiden raaka-aineiden käyttöä voisi vähän vähentää? Minä ainakin nautiskelen kaikki edellä mainitut herkut mieluummin ansaitussa pääraaka-aineen roolissa (tai jätän ne ihan kokonaan pois pääruuasta ja nautin tarvittavan lisäenergiani jälkiruokana kröhm). Toisena epäkohtana näkisin riisin ja pastan rahtaamisen ulkomailta. Miksi käytetään kaukomailta rahdattua valkoista ravintoköyhää riisiä kun naapurin pellolla kasvaa ohraa?! Eikä sitä lihaakaan ole pakko ihan joka aterialla laittaa..
Näissä mietteissä päätin että tänään olkoon päärooli ohralla ja sivussa loistakoon räiskyvän värikäs punajuuri ja suloiset suppilovahverot. Ja tietysti: mikä onkaan suomalaisempaa kuin lähikaupasta rahdattu kalja? Vaaleaa lageria sekaan siis myös. Edellä mainittujen tekijöiden summaksi muodostui keittiössäni ohratto. Ohraton valmistushan on myös ihanan aikaa vievää ja sopii hyvin myös SRE:n ”Syödään yhdessä” -kampanjalle. Istahdetaan siis keittiöjakkaralle lieden ääreen, istutetaan pari hyvää ystävää ympärille ja nautitaan ohraton valmistuessa alkupaloiksi herkullisia juoruja ja parmesan- juustosta höylättyjä kielelle sulavia lastuja münchener- oluen kanssa.
 |
| ruuanlaittoruokaa ja -juomaa nälkäisenä odottaville |
(Sama olut tuntui muuten passaavan hyvin myös valmiin ohraton kanssa eli kaikkea ei kannata ahmia ruuanlaittojuomana..) Harmitti hieman ettei tullut ostettua maisteltavaksi suomalaista münchener-olutta, myös se olisi saattanut toimia tässä hienosti!
Vahvero-punajuuriohratto
 |
| tunnetko timjamin ja suppilovahveroiden hennon viettelevän tuoksun? |
(suunnilleen neljälle hengelle, mutta jos muuta ei tarjota kannattaa tehdä vähän enemmän)
230g suppilo- tai kosteikkovahveroita (punnittu tuoreena)
1rkl voita
270g kypsäksi keitettyjä (säästä keitinvesi!) punajuuria soseutettuna (sauvasekoittimella näppärää)
1rkl rypsiöljyä
2dl esikypsytettyjä kokonaisia ohrasuurimoita
150g sipulia oikein hienoksi hienonnettuna
2dl olutta (vaaleaa lageria)
n.7-10dl punajuuren keitinvettä johon on lisätty 1,5-2 kasvis- ja/tai lihaliemikuutiota (esim. yksi molempia)
1rkl kuivattua timjamia
mustapippuria myllystä
200g raastettua parmesan-juustoa
maun mukaan suolaa
pinjansiemeniä, paremsan-lastuja, tuoretta timjamia
Käytä suppilovahveroita kuumassa paistinpannussa voinokareen kanssa muutama minuutti (kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut) ja jätä odottelemaan.
Kuullota öljyssä sipulia ja ohrasuurimoita muutama minuutti, lisää olut ja pienennä lämpöä. Anna oluen imeytyä kokonaaan ohraan jonka jälkeen ala pikkuhiljaa lisäillä ohran sekaan punajuuri-kasvis/lihalientä. Sekoittele ohrattoa ja lisäile lientä sitä mukaan kuin se uhkaa pannusta loppua. (Kannattaa käyttää isoa kannellista kasaria- lasikansi ei annan aromien karata ja sen läpi on kiva kurkkia milloin lientä pitää lisäillä! Ilman kantta nestettä kuluu enemmän.) Kun ohra on kypsynyt viitisentoista minuuttia, lisää sekaan myös soseutetut punajuuret ja timjami. Tästä vielä kymmenisen minuuttia ja sekaan myös suppilovahverot. Maistele ohrattoa pitkin matkaa! N. 40min päästä aloittamisesta purutuntuman pitäisi olla sopiva: ohra on kypsää mutta vielä vähän ”purtavaa”. Ohratto on myös makusi mukaan sopivan löysähköä- ei liian kuivaa eikä liian puuroa. Tässä vaiheessa lisää sekaan parmesaani ja mustapippuri. Maista, ja lisää halutessasi suolaa jos juusto ei tuonut tarpeeksi suolaisuutta.
Paahda seuraksi pinjansiemeniä, höylää perunankuorimaveitsellä parmesanista ohkaisia lastuja ja riivi koko komeuden päälle tuoreita timjaminlehtiä. Ja voin vannoa ettet osaa päättää ahmisitko ruokaa silmilläsi vai suullasi- on se sen verran kaunista ja maistuukin vielä ihanalle!
 |
| kehtaa tarjota myös ulkomaisille vieraille! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihastuttiko? Vihastuttiko? Jätäthän jäljen käynnistäsi!