Punajuuri-filotaikinakolmiot

Punajuuret ovat juuri nyt valloittavan makeita ja meheviä, erityisesti jos sattuu löytämään sellaisia ihanan pikkuruisia yksilöitä. Kun syksyiset illat pimenevät pimenemistään ja ilma alkaa olla kirpsakan kylmää, höyryävän kuuman iltateen kanssa maistuvat mahtavalle rapeat filotaikinakolmiot, jotka kätkevät sisäänsä tuota hurmaavan punaista herkkua.

helppoa ja herkkua suolaista naposteltavaa

Punajuuri-filotaikinakolmiot
(n. 15kpl)

paketti valmista pakastettua filotaikinaa (n.500g) sulatettuna
n. 500 g punajuuria
100 g kypsytettyä cheddar-juustoa
50 g pinjansiemeniä
2-3 rkl kuorimattomia seesaminsiemeniä
2 rkl balsamietikkaa
2 tl kuivattua salviaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria myllystä

Keitä tai höyrytä punajuuret läpikypsiksi, anna jäähtyä ja kuori ne. Raasta kypsät punajuuret ja laita raaste siivilään. Painele raastetta siivilässä, jotta mahdollisimman paljon nestettä lähtee pois (muuten valmiista kolmioista on rapeus kaukana). Raasta myös cheddar-juusto raasteeksi. Paahda pinjansiemenet kuivalla paistinpannulla vaalean ruskeiksi. Sekoita valutettu, mahdollisimman kuivaksi paineltu punajuuriraaste, juustoraaste, paahdetut pinjansiemet ja seesaminsiemenet sekaisin, mausta salvialla, balsamietikalla ja mustapippurilla. Maista ja lisää tarvittaessa pikkuriikkinen ripsaus suolaa- kannattaa muistaa, että juusto on melkoisen suolaista.

ohuttakin taikinalevyä on yllättävän helppo käsitellä

Avaa varovasti filotaikinarulla ja nosta kaksi taikina-arkkia päällekkäin leivinpaperin päälle. Voitele päällimmäinen arkki miedon makuisella öljyllä (esim. auringonkukkaöljy käy hyvin jos kylmäpuristettu rypsi on omaan makuun liian voimakasta) ja leikkaa päällekkäin olevat arkit pitkittäin kolmeen osaan. Nosta reilu ruokalusikallinen punajuuritäytettä kunkin pitkän taikinasuikaleen päähän, ja taittele kukin suikale kolmioksi yllä olevan kuvan mukaisesti. Voitele valmis kolmio vielä öljyllä ja ropsauta päälle muutama seesaminsiemen. Toista kunnes kaikki arkit on käytetty. (Pienempiä kolmioita voi tehdä leikkaamalla arkit pitkittäin neljään osaan.) Paista valmiit kolmiot 225 asteisessa uunissa 10-15minuuttia, eli kunnes taikina on kauniin vaalean ruskeaa.

voiteluun voi toki käyttää öljyn sijaan voisulaa

Kolmiot maistuvat parhaimmalle hieman jäähtyneenä. Kylmätkin kolmiot ovat hyviä, mutta jääkaappisäilytys pehmentää rapeaa filokuorta jonkin verran. Filotaikinasta askarrellut kolmiot voi oikein hyvin myös pakastaa ennen paistamista- sen kun vain antaa pakastettujen kolmioiden hieman sulaa huoneenlämmössä ennen voitelua ja paistamista. Ja jos täytettä jää yli, siitä saa oliiviöljyllä jatkettuna ihan mielettömän herkkua pastakastiketta!

kaunista ja maukasta proteiinipastaa

Sahramilla ja tillillä maustettu purjososekastike

Jos jotakin olen oppinut, niin sen, että melkein mistä tahansa ruoasta saa juhlavan hyvällä kastikkeella. Hyvien kastikkeiden ohjeita tuntuu kuitenkin olevan hankala löytää, ja kun omatkin kastikeviritykset tulee yleensä tehtyä ilman ainesosien määrien mittaamista, herkullinenkin lopputulos voi olla hyvin hankala toistaa. Yhtenä hankaluutena ovat myös kastikkeiden pohjana käytettävät liha-, kala-, kana-, tai kasvisliemet, joiden maku vaikuttaa lopputulokseen todella merkittävästi. Koska kotioloissa voi olla hieman haastavaa keitellä esim. kunnollista lihalientä, eikä kovin moni meistä edes omista tarpeeksi isoa pakastinta liemen säilyttämiseen, on yleensä pakko turvautua valmiisiin liemivalmisteisiin. Ja kauniisti sanottuna, esimerkiksi kalaliemikuutiosta valmistettu kastike maistuu kyllä ihan järkyttävän pahalle..

arkiherkutteluun kastikkeen ei tarvitse olla ihan niin salonkikelpoisen sileää ja tasaista

Olenkin nykyisin ruvennut "parantamaan" valmiita liemivalmisteita: freesataan kattilan pohjalla tilkassa öljyä hienonnettua sipulia, porkkanoita, palsternakkaa, juuriselleriä, sekä sopivia yrttejä kuten persiljaa, timjamia tai rosmariinia, muutamia pippureita ja laakerinlehteä ja kipataan sitten liemivalmisteesta valmistettu liemi kattilaan kiehumaan suunnilleen niin pitkäksi aikaa kunnes liemijuurekset uhkavat kypsyä mössöksi. Sitten vasta siivilöidään liemi jatkokäyttöä varten. Maku muuttuu melkoisesti parempaan suuntaan! Kannattaa myös vertailla noita valmiita liemivalmisteita- omat suosikkini ovat Sysmäläinen luomu kasvisliemijauhe, lihaliemiin demi glace- kastikepohjat ja muita liemiä ostan fondeina. Hyviä kalaliemivalmisteita en ole löytänyt, joten sen keitän mieluiten alusta asti itse silloin kun satun pääsemään käsiksi kokonaiseen kalaan.

Seuraava mainio kastikkeen resepti on Michel Rouxin kauhanjälkeä kirjasta "Kastikekirja". Purjososekastikkeen resepti löytyi sosekastikkeiden (coulis) alta, muttei jostain ihme syystä sisältänyt minkäänlaista mainintaa soseuttamisesta- en tiedä oliko kyseessä typerä käännösvirhe joita suomeksi käännetyt keittokirjat aivan liian usein sisältävät, mutta jouduin joka tapauksessa hieman soveltamaan ohjetta (sovellukset suluissa). Lopputulos oli erinomainen- kastike passaa hienosti kalojen lisäksi myös vaikkapa tofulle tai erilaisille kasviksille.

persilja ja timjami parantaa melkein minkä tahansa liemen

Sahramilla ja tillillä maustettu purjososekastike
(4-6 annosta)

400 g nuoria purjoja, vain valkea osa (kaupan jättipurjo taisi olla hiukka iäkkäämpää sorttia)
50 g voita (kannattaa käyttää suolaamatonta voita jolloin lopputuloksen suolaisuutta on helpompi säätää)
3 dl kanalientä tai kasvislientä (käytin "paranneltua" liemijauheesta valmistettua kasvislientä)
2 pientä hyppysellistä sahramia (käytin jotakuinkin 4-6 sahramin luottia)
3 dl kuohukermaa
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
1 rkl hienonnettu tilliä

Halkaise purjot pituussuunnassa, huuhdo ne huolellisesti kylmässä vedessä ja leikkaa ohuksi viipaleiksi. Ryöppää viipaleita kiehuvassa vedessä 2 minuuttia, raikasta ne kylmässä vedessä ja valuta hyvin. Painele viipaleista kaikki kosteus pois. (Painelin ryöpättyä purjoa siivilässä, kaippa se loppu kosteus häipyisi sitten pannulla.) Sulata voi paistinpannussa, lisää siihen purjo ja hauduta varovaisesti 10 minuuttia. Lisää liemi, sen jälkeen sahrami ja keitä kohtalaisella lämmöllä vajaa 10 minuuttia. Lisää kerma ja anna poreilla 5 minuuttia. Siivilöi kastike verokkopohjaisen kastikesiivilän läpi ja mausta makusi mukaan suolalla ja pippurilla. (Ja tässä kohtaa oli se omituisuus: miten kastike on muka sosekastike jos purjot siivilöidään siitä kokonaan pois? Päätin soseuttaa soossin sauvasekoittimella ja siivilöidä sen vasta sitten. No yllätys, yllätys, eihän se onnistunut. Sauvasekoitin ei jaksa soseuttaa soossia niin hienoksi, että sen voisi siivilöidä. Päädyin siis tarjoamaan soossin ihanan paksuna soseena, täysin siivilöimättämönä.)

eivät ne kurjat liemiyrtit oikein loisteputken valossa kasva

Tätä purjocoulista syötiin voissa paistetun, itse pyydetyn kuhafileen ja ohuiksi tikuiksi leikattujen, öljyssä pikaisesta freesattujen porkkanoiden, palsternakkojen ja purjon vihreiden osien kanssa. Sahrami jätti soossiin suloisen värin ja hienostuneen maun, dominoimatta purjon pehmeyttä kuitenkaan liikaa. Aivan älyttömän hyvää!

Suklainen pääruoka – molessa haudutettu kana

Suklaan, chilin, appelsiinin ja kanelin yhdistelmällä ei voida mennä pahasti vikaan- oli kysessä sitten jälki- tai pääruoka. Seuraava suklainen resepti löytyi Glorian Ruoka&Viini –lehdestä (2/2011), ja on totisesti herkkua!

"jälkkärimaut" toimivat pääruoassakin

Molessa haudutettu kana

(4 annosta)

1 kg luullista (luomu)kanaa (käytin broilerin koipireisiä, luomua en vielä Jyväskylästä ole löytänyt)

4 punaista chilipalkoa

2 vihreää chilipalkoa

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

2 tl korianterinsiemeniä

1 tl juustokuminansiemeniä (käytin jauhettua)

4 rkl rypsiöljyä

n. 1 l kanalientä

2 dl vasta puristettua appelsiinimehua

1 dl rouhittuja tai kuorittuja manteleita

½ dl rusinoita

½ dl kuivattuja aprikooseja pieninä paloina

2 kanelitankoa

½ vaaleaa muscovado- tai fariinisokeria

50 g tummaa suklaata (kaakaopitoisuus 70%)

1 tl kuivattua oreganoa

2 tl raastettua appelsiininkuorta

(1-2 rkl maissitärkkelysjauhoa)

½ dl hienonnettua korianteria

jos vain jaksaa etsiä kaikki aineet, ruoka on nopea ja helppo valmistaa

Ota liha huoneenlämpöön noin 30 minuuttia ennen kypsentämistä. Poista chileistä kannat ja siemenet, viipaloi ne. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipuleita, chiliä, korianteria ja juustokuminaa suuressa paistokasarissa tai pannussa öljyssä keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää kanapalat ja paista niihin kaunis väri pintaan. (Jos käytät ruokaan rintapaloja ja koipia, voit ottaa nopeasti kypsyvät koivet pois pannusta ja hauduttaa ensin vain rintapaloja kanaliemessä 10 minuuttia. Koipien voi myös antaa ylikypsyä, eli niitä voi kypsentää yhtä pitkään kuin rintapaloja.)

Kaada kanaliemi ja appelsiinimehu pannuun. Lisää mantelit, kuivatut hedelmät, kanelitangot ja sokeri. Anna kanan hautua noin 30 minuuttia miedohkolla lämmöllä, välillä sekoittaen. Raasta tai paloittele suklaa. Lisää suklaa, oregano ja appelsiininkuori pannuun. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut. (Voit halutessasi saostaa kastikkeen maissitärkkelyksellä pakkauksen ohjeen mukaan.) Viimeistele mole tuoreella korianterilla juuri ennen tarjoamista.

tuoreen korianterin "saippuainen"maku raikastaa annoksen

Alkuperäinen resepti suosittelee lisäkkeeksi tortilloja tai täysjyväriisiä, minä suosittelen lisäkkeeksi kotimaista täysjyväohraa. Esikypsytetyt ohrasuurimot kypsyvät sopivasti samassa ajassa kuin mole.

(Kanan kypsyys kannattaa tarkistaa lämpömittarilla paksuimmasta kohdasta, kanan pitäisi kypsyä 75 asteiseksi. Vastaavasti veitsellä tökättäessä sisältä tihkuvan nesteen pitää olla täysin kirkasta)

Ja appelsiinin, suklaan, chilin ja kanelin upea yhdistelmä taipuu tosiaan myös mainioksi leivonnaiseksi- käyhän äänestämässä kyseistä herkkua Pauligin makupari- kilpailun voittajaksi, ja voit voittaa samalla itsellesi herkullisen hemmotteluviikonlopun!

Tulta munille - liekitetyt karitsan kivekset

Välillä tulee tilaisuuksia, joiden ohi ei missään tapauksessa voi kävellä. Kuten lihatiski, jolla köllöttelee tuoreita karitsan kiveksiä. Sellaisina hetkinä maailma totisesti hymyilee! (Kuten se iäkkäämpi rouvakin joka repesi hysteeriseen nauruun kertoessaan ostavansa kiveksiä koiralleen, minun kerrottuani ostavani kiveksiä puolisolleni..) Tällaiset harvinaiset tilaisuudet ovat keittiöelämän suola ja sokeri. Se tunne, kun kohtaa ensimmäistä kertaa itselleen täysin vieraan raaka-aineen, on kertakaikkisesti mahtava! Sitä tuntee itsensä yhtä aikaa pelokkaaksi ja rohkeaksi, epävarmaksi ja täydellisen itsevarmaksi. Se hetki kun pääsee ensi kertaa puristelemaan kiveksiä ja saa maistaa kielellään eläimellisen testosteronin.. Unohtumatonta! 

pässin pallit lautasella

Ja kilin kellit. Kaupasta kotiin päästyäni aloitin raivokkaan googletuksen ja keittokirjojen selailun. Jostain kumman syystä mistään ei meinannut löytyä kunnollisia ohjeita kivesten käsittelyyn – siis ruoanlaittotarkoituksessa.. Lähimmät osumat löytyivät klassisen prairie oystersin resepteistä, joissa härän kiveksiä lähinnä uppopaistettiin. (Yllätyksekseni tästä erikoisesta ruhonosasta on kuitenkin jopa kirjoitettu kokonainen keittokirja! Harmi kun sitä ei tähän hätään saanut selailtavaksi.) Ainoa kotimainen varteenotettava resepti kiveksiin löytyi Kokki Kolmoselta. 

hc ruoanlaitto vaati hc ruoanlaittojuoman

Aloitettakoon kertomalla, että jos joku raaka-aine voi haista ”ihan vehkeeltä”, kivekset –yllätys, yllätys- tekevät juurikin niin. (Ja lienee hiukkasen makuasia onko kyseessä tuoksu vai löyhkä.) Rauhasia ympäröi paksut kalvot, joita ei ole tarkoitus syödä. Lueskelin jostain nettilähteestä, että jos kalvoja ei poista, kuumennus tekee kiveksiin sellaisen paineen, että ne ihan kirjaimellisesti räjähtävät silmille. (Ja mainittakoon, että edellä mainittukin fakta löytyi ihan ruoka-aiheisilta sivustoilta..) Jossain ohjeessa käskettiin irroittaa vain päällimmäinen kalvo, ja jättää sisin kalvo paikoilleen. Koska ajatus kovien kalvojen syömisestä ei varsinaisesti houkutellut, irroittelin samoin tein molemmat kalvot. Parhaiten homma onnistuu puristamalla kivestä, ja leikkaamalla saksilla reiän pingotettuun kalvoon. Saksilla nuo paksut kalvot saa myös näppärimmin irti.

melkoisen kookas lie ollut karitsakin

Kalvottomat kivekset keitetään maustetussa liemessä, jonka jälkeen ne leikataan ohuiksi viipaleiksi ja liekitetään. Joissakin nettilähteissä ryöpätyt kivekset leikattiin ohuiksi viipaleiksi, leivitettiin korppujauhoilla ja paistettiin voissa. Koska olin tavallaan joutunut jo kivesten kalvojen irrottelua varten etsimään rohkaisuryyppypullon käden ulottuville, alkoholilla liekittäminen kuulosti ehdottomasti parhaimmalta lähestymistavalta. Ja kun eräs keittiömestarikin oli suositellut kivesten liekittämistä, sille tielle päätin sitten lähteä.

vasemmasta molemmat kalvot pois, oikeasta vain päällimmäinen kalvo irroitettu

Liekitetyt karitsan kivekset

kaksi karitsan kivespussia (n. 600g alle 2eur!)

n.1,5 litraa kasvislientä

1-2 tl suolaa (liemi saa siis olla reilusti suolattua)

1 keltasipuli lohkottuna

1 laakerinlehti

1 porkkana

10 mustapippuria

3 valkopippuria

1 dl viskiä

1 rkl voita

1 dl kermaa

0,5 dl kivesten keitinlientä

mustapippuria, valkopippuria

kutistuivat melkoisesti keitettäessä

Poista rauhasia ympäröivät kalvot saksien avulla. Keitä vahva kasvisliemi lisäämällä valmiiseen kasvisliemeen sipuli, porkkana ja mausteet. Lisää kalvottomat kivekset kiehuvaan liemeen ja keitä niitä kaksikymmentä minuuttia. Nosta kattila pois liedeltä ja anna kivesten seisoa jäähtyvässä keitinliemessä toiset kaksikymmentä minuuttia. Nostele kivekset pois liemestä ja leikkaa ne puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi.

todella vaaleaa ja pehmoista lihaa

Paista viipaleita mahdollisimman reilulla paistinpannulla voissa hetkinen, nosta pannu pois liedeltä, lorauta pannulle puolet viskistä ja tuikkaa alkoholi tuleen. (Huolehdi paloturvallisuudesta- liekitys rasvaisen liesituulettimen rasvasuodattimen alla ei välttämättä ole ihan se paras idea..) Kun palaminen on loppunut, lorota perään vielä loppu viski ja sytytä sekin. (Tällä tavoin alkoholi palaa sopivan hitaasti, toisin kuin kuumalla pannulla jolloin liekki leimahtaa vain kerran ja nopeasti.) Kaada liekitettyjen kivesten päälle desi kermaa, puoli desiä keitinlientä ja keittele niitä hetki hiljalleen kokoon. Mausta musta- ja valkopippurilla, lisää tarvittaessa myös pikkuripsaus suolaa. Kivesten kylkeen lautaselle voi lappoa voilla maustettua pottu- tai kukkakaalimuussia. 

mikään, mikä on hukutettu viskiin, kermaan ja voihin ei voi maistua pahalta

Ja millainen makuelämys sitten kaiken kaikkiaan oli kyseessä? Maku oli yllättävän mieto. Tekstuuri todella pehmeä ja miellyttävä- maku ei ollut ollenkaan maksan tai munuaisten kaltaisten sisäelinten tyyppinen vaan lähempänä kateenkorvaa, ehkä jopa kieltä. Mutta se haju tuoksu! Uhh.. Tunnustan, että sain oman annokseni viimeiset palaset nieltyä vasta nipistettyäni nenäni tiukasti kiinni. (Joitakin naisia ei vain ole luotu nielemään ihan kaikkea..)

Vasta seuraavaan kattaukseen saapunut puoliso, joka ei siis päässyt edes todistamaan raakojen kivesten käsittelyä, söi koko annoksensa yllättävän hyvällä ruokahalulla, eikä nähtävästi edes huomannut mitään normaalista poikkeavaa tuoksuakaan keittiössä. (Oikeasti valmis ruoka ei enää tuoksunut juuri millekään, mutta kokkailuvaiheessa koko keittiön vallannut löyhkä tuoksu jätti lähtemättömän vaikutuksen hajuaistilleni.) Santsikierros jäi kyllä väliin meiltä molemmilta. 

"talousviski" passaa hyvin liekitykseen

Summa summarum: kaikkea kannattaa kokeilla ainakin kerran! Kunhan unohdan pässin pallien ominaislöyhkän, ja kyseistä herkkua taas lihatiskiltä löytyy, saatan rohkaistua kokeilemaan myös kivesten uppopaistamista..

(S)karpit kasvispihvit soijasta ja punajuuresta

Ja nyt siis luvassa skarppia kasvisruokaa!* Kasvissyöntivuosinani opin kantapään kautta, että ruoasta on saatava tarpeeksi proteiinia ja rasvaa. Joillekin hiilihydraattipainotteinen kasvisruoka sopii erinomaisesti, minulle ikävä kyllä ei. Siinä mielessä "ikävä kyllä", että erilaiset vilja- ja perunaruoat olisivat oikeasti herkullisia ja helppoja valmistaa. Jos hiilihydraattipainotteinen sapuska ei kuitenkaan syystä tai toisesta sovi, ruoanlaitossa pitää muistaa pari asiaa: kasviproteiineja pitää saada monipuolisesti, ja rasvojen saantiinkin kannattaa vähän kiinnittää huomiota.

loisteputkivalo tekee kuvista vähän outoja..

*Blogin viikon "mikä maistuisi seuraavaksi"-gallup päättyi siis lukemiin:

Karitsan kivekset 14 ääntä (25%)
(S)karppi kasvispääruoka 25 ääntä (46%)
Oluinen jälkkäri 15 ääntä (27%)

Kasvispainotteisen hiilihydraattitietoisen keittiön perusraaka-aineita ovat erilaisten kasvisten ja vihannesten lisäksi erilaiset palkokasvit, pähkinät ja siemenet. Hiilihydraattien määrän vahtimisen sijaan kannattaa kiinnittää enemmän huomiota siihen laatuun- esimerkiksi soijapavussa on sataa grammaa kohden jopa enemmän hiilihydraatteja kuin perunassa, mutta myös älyttömästi proteiinia ja hyviä rasvoja, joita potusta ei tosiaankaan löydy. Jos kasviskokkailun ura on vasta alussa, hommaan kannattaa perehtyä vaikkapa selailemalla Finelistä erilaisten raaka-aineiden ravintosisältöjä. Finelin ravintotekijät- toiminnolla voi näppärästi vertailla vaikkapa erilaisten soijavalmisteiden perusravintoainesisältöjä. Myös esim. vegaaniliiton sivuilta löytyy valtavasti pätevää ohjeistusta monipuolisen kasvisruokavalion koostamiseen.

purjoa, lehtikaalta ja porkkanaa pannuun

 
Seuraavan kasvisruoan lähtökohtana oli ruoan ravitsemuksellinen monipuolisuus, mahdollisimman korkea proteiinipitoisuus, ja ennenkaikkea herkullisuus sekä suulle, että silmälle. Kasvispihvejä on myös näppärä valmistaa kerralla isompi satsi ja nautiskella uudelleen lämmitettyinä vaikkapa lounaseväänä. Reseptin mukaiset pihvit passaavat vegaanille, mutta halutessaan pihvitaikinan ravintosisältöä voi toki täydentää parilla kananmunalla, jotka tekevät lopputuloksesta myös hieman tiiviimmän ja paremmin kasassa pysyvän. (Mausteita täytyy kananmunaa käytettäessä tosin lisätä hieman reilummalla kädellä.)

Punajuuri-soijapihvit
(pellillinen)

350 g kuorittuja punajuuria (3-4 kpl)
300 g käyttövalmiita soijapapuja* (n. 4 dl)
(jos et ole keittänyt soijapapuja kasvisliemessä, lisää taikinaa esim. 1 rkl kasvisfondia)
300 g pehmeää tofua
100 g hienonnettua keltasipulia (1 kpl)
10 g hienonnettua valkosipulia (n. 2 kynttä)
1 rkl rypsiöljyä
60 g auringonkukansiemeniä (n. 1 dl)
60 g mantelirouhetta (n. 1 dl)
0,5 dl punaviinietikkaa
0,75 dl rypsiöljyä
30 g sokerijuurikaskuituhiutaleita (Fibrex) (n. 1 dl)
30 g mustia seesaminsiemeniä (n. 0,5 dl)
3 tl timjamia
2 tl suolaa
1,5-2 tl rouhittua mustapippuria

soijapapujen keitinliemessä oli myös sipulin lohkoja

*Soijapapuja kannattaa ostaa kuivattuna ja keittää niitä kerralla reilumpi satsi pakastimeen. (Enpä itseasiassa ole tainnut edes löytää mistään kaupasta soijapapuja muuten kuin kuivina..) Papuja täytyy liottaa vähintään 10h, jonka jälkeen niitä keitetään vedessä tai kasvisliemessä kahden tunnin ajan. Mielestäni paras lopputulos syntyy, jos pavut keittää veden sijaan hyvässä kasvisliemessä, jonka sekaan on lisätty kokonainen lohkottu sipuli ja pari laakerinlehteä. Keittämisen jälkeen pavut kannattaa jäähdyttää keitinliemessään yön yli, jonka jälkeen ne valutetaan kuiviksi. Vasta sitten pavut ovat käyttövalmiita, ja tosiaan näppäriä myös pakastettaviksi.

Aloita kasvispihvien valmistus paahtamalla auringonkukansiemenet ja mantelirouhe uunissa 200 asteessa muutama minuutti tai kunnes siemenet ja pähkinärouhe alkaa olla vaaleanruskeaa. Paahtamisen ansiosta valmiiden pihvien maku on huomattavasti täyteläisempi ja aromikkaampi! Kuullota sipuli ja valkosipuli tilkassa rypsiöljyä ja aja kuullotetut sipulit ja paahdetut auringonkukansiemet & mantelirouheet yhdessä soijapapujen, tofun, punaviinietikan, rypsiöljyn, timjamin, suolan ja mustapippurin kanssa tehosekoittimessa mahdollisimman hienoksi massaksi. Sekoita massan joukkoon oikein hienoksi raastetut raa'at punajuuret, seesaminsiemenet ja sokerijuurikaskuituhiutaleet. Anna massan turvota varttitunti (fibrex imee nestettä itseensä). Muotoile valmiista massasta pellille leivinpaperin päälle pihvejä esimerkiksi stanssin avulla, ja paista pihvejä 200 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia.

stanssilla tasakokoisia pihvejä käsiä sotkematta

Valmiit pihvit maistuvat parhaiten limellä maustetun soijajogurtin tai smetanan kanssa. (Sekoita n. 2dl jogurttia/smetanaa puolikkaan limetin raastettu kuori ja mehu, sekä ripsaus suolaa ja sokeria.) Ihana kasvislisäke pihveille on esimerkiksi pannulla rypsiöljyssä nopeasti freesattu lehtikaali, porkkana ja purjo, joita on maustettu hippusella suolaa, mustapippuria ja hunajaa tai sokeria (porkkanaviipaleita voi esikypsyttää ensin mikrossa pari minuuttia).

limellä maustettua jogurttia/smetanaa kummempaa soossia ei tarvita

PS. Juuri nyt on muuten käynnissä myös Animalian puuhaama eläinten viikko, jonka tarkoituksena on muistuttaa, että omilla kulutusvalinnoilla voi vaikuttaa eläinten hyvinvointiin esimerkiksi ostamalla kaupasta luomuruokaa, tai korvaamalla eläinkunnan tuotteet mahdollisimman usein vaikkapa näillä erinomaisilla kasviksilla. Huomionarvoista on myös se, että kasvisruoka tuppaa olemaan reilusti ekologisesti kestävämmällä pohjalla kuin liharuoat.

Mogulityylinen lammas

Viime aikoina meillä on syöty melkoisesti intialaisittain maustettua ruokaa. Olen lueskellut hartaudella keittokirjaa "Löytöretki Intian keittiöihin" ja taltuttanut kaukokaipuuta lautasmatkailulla. (Ja kerran ne intialaiset mausteet siihen maustekaapin tyrkkyhyllylle nosteltuaan niitä saattaa jopa muistaa käyttää toistekin..) Seuraava(kin) resepti herkulliseen lautasmatkailuun löytyi kyseisestä kirjasta. Alkuperäisessä reseptissä käytetyn luuttoman lampaan reiden/ lavan sijaan pataan päätyi karitsan kyljyksiä luineen, ja liha marinoitui parin tunnin sijaan lähemmäs toista vuorokautta. Ihan kaikkein kauneinta ruokaa tämä ei totisesti ole, mutta maku on mainio!

ei pelkästään joulu- ja/tai leivontamausteita..

Mogulityylinen lammas
(neljälle)

6 valkosipulinkynttä paloiteltuna
4 cm:n pala tuoretta inkivääriä paloiteltuna
50 g kuorittuja manteleita
2 sipulia ohuina viipaleina (n. 150 g)
750 g luutonta lampaan reittä tai lapaa 2,5 cm kuutioiksi leikattuna (käytin kokonaisia karitsan kyljyksiä)
2 tl korianterin siemeniä
40 g gheetä, eli kirkastettua voita (käytin rypsiöljyä)
7 kardemumman palkoa
5 neilikkaa
1 kanelitanko
1 tl suolaa
3 dl kermaa
1/2 tl cayennepippuria
1/2 tl garam masalaa
paahdettuja mantelilastuja

Jauha valkosipuli, inkivääri, mantelit ja 50 g sipulista tahnaksi tehosekoittimessa. Lisää tarpeen vaatiessa hieman vettä. (Jos tehosekoitinta ei löydy, hienonna ainekset veitsellä tai jauha ne huhmareessa.) Laita lihakuutiot mausteseoksen kanssa kulhoon ja sekoita hyvin. Peitä ja jätä jääkaappiin marinoitumaan kahdeksi tunniksi tai yön yli. (Marinoitumisaika meillä tosiaan puolitoista vuorokautta..) Kuumenna pieni paistinpannu miedolla lämmöllä ja paahda korianterin siemeniä kuivalla pannulla, kunnes niistä nousee voimakas tuoksu. Jauha ne hienoksi jauheeksi maustemyllyssä tai huhmareessa.

kardemumman suloisia pikkupalkoja ylhäällä oikealla

Kuumenna ghee (tai öljy) pannussa tai kattilassa. Paista siinä kardemumman palkoja, neilikoita sekä kanelitankoa hetki ja lisää muutaman sekunnin kuluttua jäljellä olevat sipuliviipaleet. Paista, kunnes sipuli on pehmennyt ja alkaa ruskistua. Siirrä sipuli mausteineen odottelemaan. Paista sitten lihaa ja marinadia kattilassa, kunnes seos on melko kuivaa ja alkaa ruskistua. Lisää 1 3/4 dl kuumaa vettä, peitä kattila ja hauduta välillä sekoittaen puolisen tuntia. Lisää ruokaan jauhettu korianteri, suola, kerma, cayennepippuri ja paistettu sipuli. Peitä kattila ja hauduta vielä puoli tuntia, tai kunnes liha on kypsää. Sekoita välillä keittämisen aikana. Poista ruoasta kardemumman palot, neilikat sekä kanelitanko, jonka jälkeen hämmennä joukkoon garam masala. Ripottele ruoan päälle paahdettuja mantelilastuja.

mantelirouhe maistui päällä ihan yhtä hyvin kuin mantelilastut

"Maistuu joululle." Sanoi puoliso. Taas. Mahtaa olla parka jouluun mennessä jo hiukkasen kyllästynyt näihin "joulumausteisiin", jotka muuten passaavat älyttömän hyvin myös parsa- ja kukkakaalille, valkokaalille, kyssäkaalille, porkkanoille, halloumille, pavuille ja muille näppärille arkisapuskoille..

Lokakuun ruokahaaste: lounasboxi ja termari

Syyskuun ruokahaasteen voitto lennähti lainahöyhenillä tähän suuntaan, joten pääsen täten kuuluttamaan ilmoille lokakuun 2011 ruokahaasteen. Koska voittoherkun idea oli vohkittu Ankerias Vipuselta, myös seuraava ruokahaaste on ideoitu samaisen blogin toimesta. Ja on kuulkaas melkoinen haaste!

Lokakuun ruokahaasteena on valmistaa seuraavan päivän lounas pakattavaksi mukaan kannettavaksi joko itselleen tai jollekulle läheiselle.

Sillä myöntäkäähän pois, pikaiset työmaa/koulu/tms- lounaat eivät taida ihan joka kerta olla aivan siitä harkituimmasta päästä.. Esimerkiksi Japanissa tarkkaan valituilla ja huolella valmistetuilla ruoka-aineksilla täytetyn lounasboxin antamista toidelle pidetään suurena rakkaudenosoituksena. Näiden japanilaisten bentojen lisäksi inspiroitua voi intialaisista tiffineistä, tai vaikkapa jenkkilän duunareista, joita on vaikea kuvitellakaan ilman sitä lunchboxia ja termaria.

Ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi). Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi. Jos haasteruoan resepti ei ole osallistujan omaa kauhan jälkeä, on blogauksessa hyvä ilmoittaa ohjeen alkuperä. 

Haasteeseen ilmoittautuminen tapahtuu 1.10.- 24.10.2011 välisenä aikana. Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen linkki (URL) tämän kirjoituksen kommenttilaatikkoon, ohje linkin tekemiseen löytyy täältä. Osallistuessasi annat luvan myös kyseisen linkin takaa mahdollisesti löytyvien kuvien käyttöön haasteruokien yhteenvetopostauksessa ja siihen, että kuvien kokoa saa muuttaa äänestysblogauksessa. (Edellisen ruokahaasteen voittaja ei osallistu itse äänestykseen, eikä myöskään kilpailuun.)

Haasteeseen määräajassa osallistuneet kilpailijat julkistetaan 25.10.2011, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestysaika päättyy 30.10.2011, ja voittaja julkistetaan 31.10.2011. Marraskuun ruokahaasteen puolestaan järjestää lokakuun ruokahaasteen voittaja. Voittajalla on aikaa julkaista seuraavan kuukauden ruokahaaste aina 5.11. asti. Jos näin ei käy, kunnia siirtyy toiseksi tulleelle jne. 

Eipä sitten muuta kuin herkullisia eväitä seuraavan päivän lounaalle kokkailemaan!