Lagerilla maustettu sipulikeitto ja vehnäolutleipä

Pakkaspäivän iltalämmikkeeksi maistuu ihanan aromikas soppa. Kun simppelin sipulikeiton maustaa oluella ja leipäkin on uunituoretta, kelpaa keittoa tarjoilla myös tärkeille vieraille. Saunaillan herkku valmistui sopivasti saunoessa, ja koska parhaiden ystävien kanssa jaetaan kaikki kyyneleet, myös sipulit silputtiin yhdessä. Sekä keiton, että leivän resepti löytyi Glorian ruoka&viini –lehdestä 7/2008.

vasemmalta oikealle: ruokajuoma, leivän leivontaneste, sipulikeiton liemi

Lagerilla maustettu sipulikeitto

(kuudelle)

1 kg sipulia

3 valkosipulinkynttä

150g palvattua possunkylkeä

2 rkl öljyä

6 dl mietoa lihalientä (fondista)

5 dl vaaleaa lager-olutta

2 laakerinlehteä

2 tl kuivattua timjamia

mustapippuria myllystä

(ripaus merisuolaa)

6 viipaletta vehnäolutleipää (resepti alla) tai vaaleaa maalaisleipää

150g raastettua gruyère- tai kermajuustoa

Viipaloi kuoritut sipulit ja valkosipulit ja kuutioi possu. Kuumenna öljy ja porsaankylkikuutiot keittokattilassa, lisää sipulit ja kuullota kunnes ne ovat läpikuultavia ja pehmeitä. (Mielestäni lopputulos on sen herkumpi, mitä pidempään sipuleita malttaa karamellisoida ennen nesteen lisääämistä.) Lisää lihaliemi, olut, laakerinlehdet ja timjami. Mausta pippurilla ja anna hautua 175 asteisessa uunissa vähintään 45 minuuttia. Annostele soppa annoskulhoihin, asettele päälle paksuhko leipäviipale ja ripottele koko homman päälle juustoraastetta. Ruskista annokset 250 asteisessa uunissa viitisen minuuttia ja tarjoile heti.

(tässä annoksessa reilusti leipää ja kunnolla juustoa)

Juomaksi Glorian ruoka&viini suositteli tsekkiläistä lageria Konrad Jockeria. Koska ko. olut ei kuulu lähikaupan valikoimaan, maistelimme sen sijaan aavistuksen makeaa Samson premiumia.  (Samson ei kuitenkaan ollut ihan paras mahdollinen valinta runsaan keiton kumppaniksi, eli kannattanee seuraavalla kerralla etsiä tuo Konrad.)

Vehnäolutleipä

(1 leipä)

2,5 dl vehnäolutta (esim. Hoegaarden)

25g hiivaa

1 tl suolaa

1 tl hunajaa

1,5 dl ohrajauhoja

1,5 rkl öljyä

4-5dl hiivaleipävehnäjauhoja

Sekoita hiiva, suola ja hunaja huoneenlämpöiseen olueseen, lisää öljy ja ohrajauhot ja alusta sitten vähitellen taikinaan hiivaleipäjauhotkin. Vaivaa yleiskoneella kymmenisen minuuttia kunnes taikina on kimmoisaa mutta pehmeää. Kohota 25min (kohotin 45min), painele taikinasta jauhotetulla alustalla ilmakuplat pois ja muotoile pyöreäksi leiväksi. Ripottele päälle hieman ohrajauhoja ja kohota vielä noin 25min (taas melkein tunti). Viillä leipään terävällä veitsellä viillot ja paista 200 asteessa noin 35 minuuttia. Tarkista kypsyys kopauttamalla leivän pohjaa- kypsä leipä ”kopisee”. Jäähdytä ritilällä. 

ehkä olisi riittänyt vähemmänkin hiivaa..

Leivästä tuli älyttömän pehmoista ja rapeakuorista! (Rapeakuorisuuteen saattoi vaikuttaa, että olin juuri ennen leivän paistamista valmistanut uunissa vesihauteessa crème brûléeta ja jätin kiehuvan vesihauteen uunin pohjalle leivän paistamisen ajaksi.) Tuoreena leipä maistui varsin mainiolle ja vanhempanakin sopi sipulikeiton päälle – päivän vanha leipä oli omaan makuuni kuitenkin aika mitäänsanomattoman makuista sellaisenaan syötynä. 

rapeaa ja pehmeää vielä seuraavanakin päivänä

Lämmin päärynä-vuohenjuustosalaatti

Päärynät ovat ihanan hienostuneessa makeudessaan ärsyttäviä hedelmiä. Ne kun ovat yleensä ostettaessa vielä turhan raakoja, mutta kypsyvät salakavalasti makeaksi mössöksi heti kun silmä välttää. Tätäkin salaattia tein kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla päärynä möhjööntyi lämmetessään lähes hillokkeeksi ja vasta toisella kerralla ei-ihan-niin-kypsä päärynä tarjosi sellaisen suutuntuman joka alkusalaatissa enemmän miellytti. Kaiken kaikkiaan tämä salaatti on varsin hauskaa vaihtelua ainaisille kasvihuonekurkuille ja –tomaateille. (Resepti Glorian ruoka&viini –lehdestä 2/2007)

petinä rucolan lisäksi muitakin salaatteja

Lämmin päärynä-vuohenjuustosalaatti

(neljälle)

2 kypsää päärynää

1 rkl voita

1 rkl silputtua tuoretta inkivääriä

2 rkl valkoista balsamiviinietikkaa

2 rkl juoksevaa hunajaa

¼ tl jauhettua kanelia

¼ tl jauhettua neilikkaa

¼ tl jauhettua kardemummaa

suolaa

½ tl sitruunamehua

2 ruukkua rucolaa

150g vuohenjuustoa

1 granaattiomena

Kuori ja lohko päärynät, poista siemenkota. Kuumenna voi pannussa ja paista siinä päärynöitä ja inkivääriä kunnes päärynät alkavat pehmetä ja saavat kauniin värin. Lisää etikka, hunaja ja mausteet ja hauduttele kunnes neste on lähes kokonaan haihtunut. Lisää ripsaus suolaa ja tilkkanen sitruunamehua. Asettele lämpimät päärynät salaattipedille, murustele päälle vuohenjuustoa ja kruunaa herkku rubiininpunaisilla granaattiomenan siemenillä.

eläköön toinen puolisko joka osaa käydä kukkakaupoissakin!

Juomaksi maistelimme sameaa Wieninger Hefe Weissbier –vehnäolutta. Ei mikään kummoinen ruokakauppalöytö sellaisenaan nautittavaksi, mutta maistui oikein hyvin makean hapokkaan salaatin parina. Itse olen tykännyt parittaa melkein salaatin kuin salaatin jonkun sopivan kirpsakan witbierin kanssa, jossa vehnäoluelle tyypillinen banaanisuus ei ole liian dominoivaa.

Chili-suklaa- crème brûlée

Lämpimän tulisen chilin, voimakkaan tumman suklaan ja pehmeän vaniljakerman yhdistelmä ei voi olla toimimatta. Kun tuon ihanan täyteläisen kombinaation yhdistää lempijälkkäriini paahtovanukkaaseen, olen täysin viety! Paahtovanukas on mainio jälkiruoka vieraillekin tarjottavaksi, sillä sen voi valmistaa reippaasti etukäteen ja viimeistellä parissa minuutissa juhlakuntoon kaasupolttimolla. Ja jos karttelee sokeria, vanukkaan voi mainiosti valmistaa kuumutta kestävään makeutusaineeseen ja jättää sokerikuorrutteen tekemättä- silloin kyseessä ei tietenkään enää ole paahtovanukas vaan varsin herkullinen suklaavanukas.. (alkuperäinen resepti täältä)

onko ihanampaa ääntä kuin paahtuneen sokerin rapsahdus?

Chili-suklaa- crème brûlée

(kuudelle)

4 dl kuohukermaa
2 tl aidolla vaniljalla maustettua sokeria
1 isohko kuivattu ancho-chilipalko
1 1/2 tl kanelia
5 keltuaista
vajaa 1/2 dl sokeria
100 g tummaa suklaata (vähintään 70 % kaakaota)

viimeistelyyn fariinisokeria/ ruokosokeria/ hienoa sokeria

Kiehauta kerma, murennetut chilit ja kaneli. Lisää suklaa paloina, sekoita tasaiseksi ja siivilöi. Lisää vaniljasokeri. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaahdoksi ja kaada lämmin kerma-suklaamassa vaahdon sekaan reippaasti vatkaten. Jaa massa uuninkestäviin annosvuokiin ja peitä vuoat tiivisti foliolla. Asettele annosvuoat uunivuokaan ja kaada vuokaan kiehuvaa vettä brulee-vuokien puoleen väliin saakka. Kypsennä vanukkaita vesihauteessa 150 asteessa noin 45 minuuttia, nostele pois vesihauteesta ja jäähdytä kylmiksi. Ripottele jäähtyneiden vanukkaiden pintaan sokeria ja paahda se kauniin ruskeaksi kaasupolttimella. (Periaatteessa tämän pitäisi onnistua myös uunin grillivastusten alla, mutta itse en siinä onnistu lämmittämättä vanukasmassaa liikaa.) Valmis vanukas oli älyttömän herkullista mutta todella tuhtia, luulisin että keltuaisia riittäisi neljä ja suklaankin määrää voinee pikkuisen vähentää. 

täyteläistä, todella täyteläistä!

Karppi peltileipä, hauskat kasvistahnat ja sananen öljyistä

Vähähiilarisiin leipävirityksiin käytetään melkoisen usein juustoa. Minä kuitenkin syön juustoni mielellään sellaisenaan, joten karppileivistä valitsen mieluummin minuuttisämpylän tyyppiset leivonnaiset. Satunnaiseen leivänhimoon syön kyllä hyvällä omallatunnoilla höttöistä vehnäleipää jota on ihana dipata oliiviöljyyn, balsamicoon ja suolaan, mutta välillä tulee kausia jolloin pehmeää leipää tekee mieli syödä useamminkin. Sellaisina kausina leivänpäällystahnoja on fiksumpi levitellä hiilihydraattitietoisemmin valmistetulle leivälle. Tässä yksi versio ihanan pehmoista peltileipää, joka sisältää valtavasti hyviä kuituja ja kasvirasvoja. Käytännössä kuivat aineet voi korvata millä tahansa mitä kaapista löytyy: pähkinöitä, siemeniä, leseitä.. Postauksen lopussa myös jokunen vinkki hauskoihin leivänpäällyksiin!

skarppina! tahnaa mm. punajuurista ja saksanpähkinöistä

Vähähiilihydraattinen peltileipä

(pellillinen)

4 kananmunaa

3 dl turkkilaista jogurttia

2 tl psylliumia

1 rkl sokerijuurikaskuituhiutaleita (Fibrex)

1 rkl pellavansiemeniä

2 rkl seesaminsiemeniä

1 dl mantelijauhoa

1dl vehnäleseitä

1 dl auringonkukansiemeniä

0,5 dl kurpitsansiemeniä

0,5dl öljyä

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl ruokasoodaa

Vispaa kananmunat rikki ja sekoita niiden kanssa jogurtti, psyllium ja fibrex. (Psylliumin ansiosta valmis leipä ei murene vaan on pehmeää ja kuohkeaa. Fibrexin voi jättää poiskin, siemenistä ja pähkinöistä tulee kyllä reilusti kuitua!) Sillä välin kun psyllium ja fibrex turpoavat, jauha mixerillä tms. auringonkukan- ja kurpitsansiemenet rouheaksi jauhoksi. Sekoita tämän jälkeen kaikki ainekset sekaisin sileäksi taikinaksi. Laita uunipellille leivinpaperi ja öljyä se kevyesti. Levitä taikina öljytylle leivinpaperille ja paista 225 asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Anna tasaantua pari minuuttia ja kumoa leipä vielä kuumana kääretorttupohjan tavoin puhtaalle leivinpaperille. Jäähdytä ritilän päällä ja leikkaa annospaloiksi. Leipä säilyy parhaiten jääkaapissa. Jääkaapista otetun leivän voi lämmittää näppärästi leivänpaahtimessa- tämä pysyy kyllä hyvin koossa! (Ei kuitenkaan kannata paahtaa liikaa, palanut kananmuna ei maistu hyvältä..)

kuohkean ja pehmoisen leivän pinta on saanut enempi väriä kuin pohja

Leiväkkeen päälle voi laittaa välillä muutakin kuin juustoa ja leikkeleitä, hauskoja makuyhdistelmiä syntyy erilaisilla tahnoilla! Alla esimerkkinä reseptit hauskaan punajuuri-saksanpähkinätahnaan,  raikkaaseen herne-avokadotahnaan ja rypsimajoneesiin. Kannattaa testata myös vaikkapa herne-hummusta, porkkana-hummusta, sinappista kalkkunatahnaa tai tahnaa paahdetuista paprikoista.

Öljy kannattaa valita oman maun mukaan kylmäpuristettuna neitsyenä. Kypsennettävään leipätaikinaan ei öljyn maku hirveästi vaikuta, mutta kypsentämättömässä kasvistahnassa öljyn maku on hyvinkin vahvassa roolissa. Saksanpähkinäöljy on mukavan mieto vaihtoehto voimakasaromiselle oliiviöljylle, hyvin tahnoissa toimii myös (paahtamaton) seesamiöljy (em. linkin takana hyvä artikkeli sen terveellisyydestä!). Salaattien kumppaniksi en voi vastustaa Kreetalla tuotettua ruohonvihreää öljyä: jumalaisimpia kreetalaisia oliiviöljyjä löytyy ruokakaupoista kahdenlaista, Gaean hiilineutraalia(!) herkkua ja erittäin matalahappoista Sitiaa. Saatavilla on myös mm. avokadoöljyä, mutta hinta oli ainakin lähikaupassa turhan suolainen.. (Suosittelen maistelemaan erilaisia öljyjä sellaisenaan tai vaikka patongin kanssa- erot ovat huikeita!) Kannattaa myös muistaa, että öljyn kuumennus hävittää herkkuaromit, eli paistamiseen ei kannata hyviä öljyjä tuhlata (aiheesta lisää täällä)!

punajuuritahnaa voi käyttää peston tapaan kuumennettunakin

Punajuuri-saksanpähkinätahna 

300 g punajuuria (n. 4 pientä)

70 g saksanpähkinöitä

20 g parmesan-juustoa

0,5 dl saksanpähkinäöljyä

1 rkl valkoista balsamiviinietikkaa

Keitä punajuuret kuorineen täysin kypsiksi, jäähdytä ja kuori. Surauta kaikki ainekset mixerillä tahnaksi, mausta halutessasi vaikkapa mustapippurilla ja salvialla tai nauti sellaisenaan. 

ihanan kesäinen maku

Herne-avokadotahna 

200g pakasteherneitä

2 avokadoa

0,5 dl hyvää oliiviöljyä

1,5 rkl sitruunamehua

ripaus suolaa ja mustapippuria

Sulata herneet, halkaise kypsät avokadot, poista kivi ja kuoret. Surauta kaikki aineet mixerillä tahnaksi, lisää makusi mukaan hieman suolaa ja mustapippuria. Myös tuore minttu sopii seokseen ihanasti!

voimakas rypsi taipuu luonteikkaaksi majoneesiksi

Rypsi-majoneesi

1 munankeltuainen

1 reilu tl väkevää suomalaista sinappia

1-1,5 rkl valkoista balsamiviinietikkaa

reilu 1 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä

suolaa ja mustapippuria

Vispaa huoneenlämpöisen munan sekaan sinappi, ripaus suolaa ja mustapippuria ja noin puolet etikasta. Vispaa sitten sekaan öljy pikku hiljaa ohuena vanana (parhaiten tämä tuntuu onnistuvan sauvasekoittimen lankavispilällä korkeassa ja kapeassa astiassa). Majoneesi juoksettuu jos öljyn lisää liian nopeasti! Tarkista maku ja lisää loput etikat ellei maku ole jo liian etikkainen. Kannattaa huomioida, että rypsiöljy on erittäin voimakkaan makuista, ja jos maku ei sellaisenaan miellytä, ei se miellytä myöskään majoneesissa. Tällä samalla reseptillä voi tehdä majoneesin mistä tahansa muustakin öljystä- sinappi kannattaa silloin vaihtaa makeampaan dijon-sinappiin.

vasemmalla rypsi-majoneesia ja makeaa paprikaa

(Ravintosisällöistä kiinnostunut voi napsutella reseptin Finelin ruokakoriin. Jos Finelistä ei löydy esim. turkkilaista jogurttia, sen kuin valitsee tilalle jonkun maitotuotteen jonka rasvapitoisuus on samaa luokkaa (10%) – ravintosisältö ei silloin ole ihan sama, mutta ihan hyvin suuntaa-antava!)

peltileipä pysyy mainiosti koossa myös leivänpaahtimessa

Kielen vievä vuohenjuustopasta

Kyllä meillä syödään pastaakin! Ainakin kerran vuodessa, päätellen kuivakaapin pastapusseista joiden parasta-ennen –päiväykset olivat ylittyneet tasaisesti vuoden välein 2008, 2009 ja 2010..  Tämä vuohenjuustoherkku vaatii ehdottomasti parikseen pastan, toimii se periaatteessa kesäkurpitsasta tai porkkanasta höylätyn huijaus-tagliatellenkin kanssa, muttei ole ollenkaan niin hyvää. Spagettikastikkeeksi tämä on mainio, sillä kastike kietoutuu ihanasti spagettinauhojen ympärille eikä valu lautaselle. (Älä laita pastan keitinveteen öljyä, muuten kastike ei tartu niin hyvin!)

luvattoman herkullista pikaruokaa

Kun jääkaapista löytyy itse keitettyä paholaisen hilloa, ruoka valmistuu suunnilleen varttitunnissa. Ja on oikeasti aivan järkyttävän hyvää – yllätin itse asiassa avokkeen nuolemasta paistinpannua ”jälkiruoaksi”..

Paholaismainen vuohenjuustopasta

(kahdelle)

1 iso sipuli

1 rkl rypsiöljyä (tai aurinkokuivattujen tomaattien säilöntäöljyä)

2 valkosipulinkynttä

¾ dl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä (kuutioina)

2 reilua ruokalusikallista pinjansiemeniä

1 ½ - 2 dl paholaisen hilloa

100 g vuohen tuorejuustoa (esim. President)

mustapippuria

(suolaa ei tarvita, juusto ja paholaisenhillo antavat makua tarpeeksi!)

parmesan- juustoa

(täysjyvä-)spagettia tai tagliatellea

rucolaa

parempia valintoja pastahyllyltä

Hienonna sipuli ja ruskista se rypsiöljyssä. Lisää kaikki loput ainekset ja pyörittele pannulla kunnes juusto on sulanut. Mausta kevyesti mustapippurilla. Sekoita keitetty pasta kastikkeeseen, kumoa valmis herkku rucolapedille ja höylää päälle runsaasti parmesan- juustoa. Vielä ripsaus mustapippuria myllystä koko komeuden päälle ja tsadaa! Kieltä viedään!

Kirpsakka tomaattikastike grillatulle kanalle

Koska keittiön kirjahylly on kovin rajallinen, kannan kotiin jatkuvasti uutta inspiraatiota kirjaston keittokirjojen luvatusta maasta. Sillä vaikka lukuisat hurmaavat ruokablogit ja muut sähköiset lähteet tarjoavatkin upeaa ruokafiilistelyä, mikään ei kirvoita tyytyväistä hyrinää yhtä hyvin kuin asettuminen torkkupeiton alle kahvikupin, suklaakonvehtien ja keittokirjakasan kanssa. Viimeksi nappasin kirjastosta mukaani Joanna Farrown ”Maailman parhaat kastikkeet” (Gummerus 2004). Kastikkeen ”maailmanparhaus” lienee makuasia, mutta ainakin suhteellisen tunnetuista peruskastikkeista kirjassa on kysymys.

tomaattia vaihteeksi mangolla ja sinapilla maustettuna

Jääkaapissa sattui olemaan marinoimatonta broilerin filettä ja keittiön pöydällä uhkaavasti ylikypsyvä kokoelma erilaisia tomaatteja, joten arvoin kirjasta kokeiluun grillatulle kanalle suositellun kastikkeen. Kirjan ”runsasarominen tomaattikastike” kiinnosti jo siksikin, että resepti sisälsi mangochutneytä, jota aina kausiluontoisesti tyrkin vähän jokaiseen ruokaan. (Jännä muuten, aina jos avoke vastaa ruokaostoksista, kauppakassissa on jossain muodossa broileria tai kalkkunaa. Aina. Lieneeköhän parka vähän kyllästynyt kasvispöperöihin?)

ihana, ihana chutney! huippua esim. katkarapuisessa wokissa

Runsasarominen tomaattikastike 

6 annosta (=meillä riitti vain kolmelle)

0,5 kg tomaatteja

25 g voita

1 pieni sipuli pilkottuna

2 valkosipulinkynttä murskattuna

1 rkl worchestershirenkastiketta

2 rkl karkearakeista sinappia (=osa sileää sinappia ja osa sinapinsiemeniä)

sitruunan mehu ja raastettu kuori

muutama timjamin oksa (=1 vajaa kuivattua timjamia)

3 rkl mangochutneyta (=Rajahin makeaa mangochutneyta)

suolaa ja pippuria (=todella vähän suolaa mutta reiluummin mustapippuria)

smetanaa tarjoiluun

sisältää myös sitruunan aurinkoista raikkautta

Kuori ja pilko tomaatit (leikkaa kuoriin ristiviillot ja kaada tomaattien päälle kiehuvaa vettä pariksi minuutiksi niin kuori lähtee helposti, poista myös kova kantaosa). Sulata voi kuplivaksi kasarissa ja kuullota siinä sipuleita muutama minuutti. Lisää kaikki loput ainekset ja kypsennä miedolla lämmöllä varttitunti. Hajota tomaatinpalat kauhalla, poista timjamin oksat. Tarjoile valmis, puuromaisen sakea kastike kuumana smetanan kanssa. 

hirmu näppärä parilapannu myös kalan paistamiseen

Paistoin broilerin fileet pikaisesti parilapannulla rypsiöljyssä ja maustoin kevyesti suolalla ja pippurilla. Kastike maistui ihanan kirpeälle ja raikkaalle, ja erityisesti smetanan kanssa toimi erinomaisena lisäkkeenä suht. mauttomalle linnunlihalle. Voisin hyvin kuvitella kastikkeen sopivan myös tofun kaveriksi.

toki osa teoksista on hujan hajan kotia, puhumattakaan ruokalehdistä..

Taran-taran -tofu wokissa

Tämä tofuresepti on suoraan Marianne Kiskolan & Sanna Miettusen ”Tofu – keittokirjasta” (Tammi 2005) ja kantaa siellä nimeä ”Taran-taran makuja Marokosta”. Kuriositeettina mainittakoon, että Wikipedian mukaan Taran Taran on paikka Punjabissa Intiassa ja Urban Dictionary kertoo kyseessä olevan ”sellainen paikka naisen vartalossa josta miehet eivät saa silmiään irti”! Nimen perusteella ruokalaji enteili siis varsin hulvatonta makumatkaa..

vaihtelua arkihotkintaan syömäpuikoilla

En ehkä julistaisi tätä reseptiä suurimmaksi suosikikseni, mutta tervetullutta vaihtelua perinteiselle "vähän mustapippuria ja ripaus suolaa"- tyyliselle maustamiselle marinadi tofulle kyllä tarjoaa. Kirjassa tofu kehoitetaan nautiskelemaan kuskusin kanssa, mutta itse wokkasin mukaan pakaste-wok-vihanneksia jotka maustuivat tofun marinadissa varsin maukkaiksi. 

Vaikka käytin soijakastiketta vain kolmasosan ohjeen määrästä(!), ruoka oli siltikin omaan makuuni turhan suolaista. Voipi olla, että maustamattoman tofun käyttäminen savutofun sijaan sopisi ohjeen soijamäärälle paremmin, savutofu kun on itsessään jo suhteellisen suolaista..

kuumuus hulvautti mausteista mielettömän upean tuoksun keittiöön

Taran-taran tofu

(neljälle)

2 pkt (á 270g) savutofua tai maustamatonta tofua (=käytin savutofua)

3 dl soijakastiketta (=laitoin vain 1 dl)

1 sitruunan mehu ja raastettu kuori

2 tl jeeraa eli juustokuminaa

2 tl jauhettua korianteria

1 tl mustapippurijauhetta

1 tl chilijauhetta

1 rkl kanelia

1 tl jauhettua kardemummaa

2 rkl fariinisokeria

(ripaus sahramia) (=en laittanut)

3 rkl seesamiöljyä (=käytin paahdettua)

(2 rkl ruokaöljyä paistamiseen)

Kuutioi tofu ja marinoi sitä kaikkien muiden ainesten seoksessa yön yli. (Pieneksi kuutioidulle savutofulle tuntui hyvin riittävän muutama tunti) Ota tofut marinadista ja paista niitä kuumassa pannussa viitisen minuuttia. Kaada pannuun marinadi ja anna kiehua vielä viisi minuuttia. (Lisäsin tofun sekaan pussillisen jäisiä wokkivihanneksia pari minuuttia ennen marinadin lisäämistä.)

arjen pelastavat pakastevihannekset