Sienipaneroitu kuha, maa-artisokat ja balsamicotomaatit

Meillä on ehdottomasti kaupungin paras lähikauppa. Palvelutiskiltä saattaa löytyä lähituottajien lammasta siinä missä lähialueilta pyydettyä kalaa ja vieläpä erittäin hyvää palvelua! (Liharuokiin vasta totuttelevalle ex-kasvissyöjälle on mm. kärsivällisesti keskellä neljän ruuhkaa kerrottu hymyillen mitä ihmettä voisikaan tehdä porsaan lavasta ja miksei poron verta saa ostettua tilaamallakaan.) Kaiken hyvän lisäksi kauppias osaa arvostaa olutta. Tänään lähikaupasta tarttui mukaan tuoretta kuhaa, vasta jauhettua hirvenlihaa, syksyn sadon maa-artisokkia sekä kyssäkaalta. Pyöränkoriin mahtui myös kauppiaan valitsema viikon olut, Sinebrychoffin uutuus Suklainen Lager maisteltavaksi jälkiruokana.

 kukkopillin, possun ja ties minkä malliset mukulat herättivät hilpeyttä kunnes ne piti kuoria

Olen jo pidemmän aikaa halunnut kokeilla Sillä Sipulin huippuideaa käyttää kuivattuja sieniä kalan panerointiin. Ajattelin suppilovahveroiden maun sopivan hienosti kuhan kanssa, ja lisäkkeeksi passaisi hassun makea lumivalkoinen maa-artisokka. Väriä annokseen saisi kesän viimeisistä takapihalla kasvaneista minitomaateista jotka vihdoin viimein olivat pöydällä kypsyneet vihreistä hehkuvan punaisiksi. 

poimittiin vihreinä talteen vasta ensimmäisten yöpakkasten iskettyä

Suppilovahveropaneroitu kuha

kuhafileitä, nypi ruodot pois!

suolaa

erittäin hienoa spelttilesettä

kananmuna kevyesti vatkattuna

kuivattuja suppilovahveroita jauhettuna (onnistui sauvasekoittimen minileikkurilla)

paistorasvaa maun mukaan

Leikka kuhafileet sopiviksi annospaloiksi, pyöräytä myllystä päälle merisuolaa varovasti ja tee tuplapanerointi: kasta molemmin puolin vehnäjauhoihin, sitten kananmunaan ja lopuksi suppilovahveromurskeeseen. Paista voi-rypsiöljyseoksessa tai kasvirasvavalmisteessa paistinpannulla pari minuuttia per puoli (riippuen kalan paksuudesta). Kypsyyden voi tarkistaa näppärällä piikkilämpömittarilla- sisälämpötilan pitäisi olla 62-65 astetta. Ylikypsä kala menee kuivaksi ja mauttomaksi. Oma pannu ehti turhan kuumaksi ja paahtoi osan paneroinnista vähän turhan mustaksi. 

olisipa kaasuliesi.

Sitruunainen maa-artisokkapyree

maa-artisokkia

sitruunaa

voita

lieden keltaisen valon värittämää lumivakoista herkkua

Kuori maa-artisokat ja laita välittömästi sitruunalla terästettyyn (4rkl sitruunamehua litraan vettä) kylmään veteen etteivät tummu. Keitä pehmeiksi ja kaada keitinvesi pois. Nosta kattila hetkeksi kuumalle levylle niin loppukin vesi haihtuu pois (varo ettei kuivu liikaa!). Raasta joukkoon hyvin pestyn sitruunan kuorta ja lisää muutama nokare voita/margariinia. (Jos rasva on suolatonta, maun mukaan voi lisätä suolaa). Survo pyreeksi=soseeksi. 

näyttää palaneemmalle kuin maistuu. sitruunalohko puuttuu kuvasta

Lämpimät balsamicotomaatit

kirsikkatomaatteja

voita

mustapippuria

balsamicoa

Puolita kirsikkatomaatit, kuumenna paistinpannussa pikkuruinen nokare voita ja paista pari minuuttia. Roiskuu muuten vähemmän jos asettelet tomaatit pannuun leikkuupinta ylöspäin. Ideana on saada houkuteltua ilman aurinkoa kypsyneen tomaatin makeus esiin kevyellä lämmityksellä, ei tarvitse kuumentaa kieltä polttavaksi.) Päälle myllystä mustapippuria ja muutama pieni pisara tummaa balsamicoa.

(Balsamico on sitä tummaa ja makeaa pitkään kypsytettyä iltalialaista balsamietikkaa – tumma balsamiviinietikka puolestaan on kypsyttämätöntä eikä ainakaan minun makuuni ihan yhtä hyvää..)

lämpö tekee taikoja

Olutmarinoitua mozzarellaa hedelmäisellä sinappikaalipedillä

Jossain vaiheessa juurekset alkavat tökkiä. Kasvihuonekurkku ei oikein enää maistu miltään ja kaupasta raakana ostettavat tomaatitkin alkavat tulla korvista ulos. Välillä pitää saada haaveilla kaukomaiden kuumemmasta auringosta ja maistaa kielen päällä vieraampia makuja. Vähän kurtistuneiden granaattiomenien sisältä paljastuu rubiininpunaisia herkkuja ja brasilialaisen melonin sammakonvihreä kuori kätkee niin maken hedelmälihan ettei jälkiruokaakaan enää kaipaa (paitsi minä). Ja kun sen suosikkivinaigreten tilalle valitseekin vaihteeksi vehnäolutpohjaisen herkun, makumatka alkaa olla hyvällä mallilla!

huomaa erityisen herkullinen oliiviöljy!

1 dl vehnäolutta

1 dl ruohon tuoksuista vaaleanvihreää hyvää oliiviöljyä 

1 rkl sitruunamehua

1rkl hunajaa

reilusti tuoretta timjamia (ainakin puolikas ruukullinen)
suolaa ja mustapippuria myllystä

300g mozzarellaa (eikä kevyt-versiota, sitä ei olutkaan saa laulamaan)

Sekoittele marinadin ainekset ja jätä mozzarellapalat marinoitumaan jääkaappiin mielellään yön ylitse.

(Alkuperäinen resepti löytyi täältä.)

piele de sapo -melonin sammakonvihreän kuoren alla odottaa mehukas ja makea sisus

Kokoa mozzarellalle salaattipeti näistä:

kirpeää punasipulia

luonteikasta sinappikaalta

suuhun räjähteleviä rapean raikkaita granaattiomenan siemeniä

makeaa melonia (esim. piele de sapo)

lusikoi komeuden päälle vielä vähän olutmarinadia. Ja jos olutta jäi pulloon, se käy erinomaisen hyvin myös ruokajuomaksi. Tuo ylimmässä kuvassa ollut suomalainen olut ei ehkä ollut tarpeeksi hedelmäinen mozzarellalle, parhaiten toimii  Blanche de Namur.

kaunista, raikasta ja vähän yllättävääkin

Uneton keittiössä – jämäruokaa yöpalaksi

Parhaimmat hetket mitä muistan pappani kanssa lapsena viettäneeni koskevat yöpalaa. Kun olisi jo pitänyt ruveta nukkumaan siskonpedille mummolan olohuoneen lattialle, jotakuta alkoi ”hiukoa” ja sitten mentiinkin silmät sikkuralla papan kanssa keittiöön. Yleensä yökkärille murusteltiin näkkileipää tai paksua rieskaa ja pappavoita. ”Pappavoi” oli papan käyttämää ”voita”, joka muistutti kovasti Olympia- sulatejuustoa.. Pappaa ei enää ole jakamassa näkkileipää kanssani, mutta edelleen nautin hirmuisesti siitä että peiton alta palataankin vielä kerran jääkaapille. Ja jostain syystä tämä on parasta silloin harvoin kun on ihan yksin kotona eikä kukaan kummastele että miten ihmeessä voi olla nälkä. Hei kamoon: ei kai sitä aina nälkäänsä tarvitse syödä?  

vapuksi ostettu upean makuinen sinappi oli  jostain syystä unohtunut jääkaapin perälle

Tämän viikonlopun avoke sattui olemaan reissussa, ja kun uni ei jostain syystä ottanut tullakseen, hipsin torkkupeittoon kääriytyneenä jääkaapille. Ja mitä silmiini osui: ajat sitten avatun ranskankermapurkin pohjat, lähes tyhjä sinappipurkki ja viimeistä käyttöpäivää lähentelevä kalkkunaleike. Ja pöydällä lojui vielä ylikypsiä päärynöitä. Ei hullumpi jääkaapin siivousoperaatio: lopputulos olisi kelvannut päivänvaloonkin. 

 ihanan hienostunut pippuri jota ei ikinä muista käyttää mihinkään

Sinappinen kalkkunatahna yhdelle

n.50g crème fraichea

n.50g kalkkunaleikettä

n.1tl konjakkisinappia

rosé –pippureita

yksi pieni päärynä

kaksi hapankorppua

Sekoita sinappi ranskankermaan, silppua sekaan kalkkunaleike ja murskaa mausteeksi reilusti rosé-pippuria. Lusikoi tahna hapankorpuille, viipaloi päälle päärynänpalasia ja ripottele vielä vähän pippuria päärynöillekin. Herkuttele seisaallaan tiskipöydän päällä ja palaa takaisin sänkyyn.

sanoisin että yöpalan kanssa lautasen käyttö on kyllä ihan turhaa hienostelua..

Cashew-leipäset ja hernehummus reippaaseen aamuun

Olen huomannut olevani puolen päivän aikaan kiukkuinen ja väsynyt jos en ole saanut aamupalasta tarpeeksi energiaa. Vaikka söisin reilumman lounaan, heikko aamupala jäytää vielä illallakin ja pistää ahmimaan mitä sattuu. Ongelmana on myös aamuinen nälänpuute: mikään ei oikein maistuisi eikä mahaan tunnu mahtuvan mitään. Ratkaisuna on tunkea paljon energiaa pieneen tilaan ja syödä pikkuruinen aamupala vasta ihan viimetipassa ennen kouluun/töihin lähtöä, kun kroppa on muiden aamutoimien aikana ehtinyt tajuta olevansa hereillä. Pisimpään nälkä pysyy itselläni poissa vahvasti proteiinipitoisella ruualla joka saa olla rasvaisemmankin puoleista. Ja sisältää toki myös kuituja vatsalle, hiilareita aivoille, ainakin puoli kiloa kasviksia jne.. Kaikki edellä mainitut kriteerit onnistuu täyttämään cashew-pähkinöistä leivottu juustoleipänen jonka päälle levitellään raikasta hernehummusta. Käykää vaikka katsomassa Finelistä seuraavien reseptien ravintosisältöjä, esim. nuo kuorimattomat seesaminsiemenet ovat ihan superkamaa!

rapsakka pinta ja pehmoinen sisältö, parhaimmillaan pikkuisen jäähtyneenä mutta vielä lämpimänä

Cashew-leipäset

200g cashew-pähkinöitä jauhettuna

0,5dl kuorimattomia seesaminsiemeniä

1tl ruokasoodaa

1tl psylliumia

2 kananmunaa

reilu 1dl juustoraastetta (esim. puolet emmentalia ja puolet pitkään kypsytettyä cheddaria)

Ainekset sekoitellaan ja annetaan vetäytyä sillä välillä kun uuni lämpenee 225 asteeseen. Taikina jaetaan 10 silikonivuokaan (ei välttis lähde irti paperisista..) ja paistetaan 10-15min. Antaa hetken jäähtyä. Cashew-pähkinöiden makuun sopii mielettömän hyvin vaalea pitkään kypsytetty cheddar-juusto. Ylipäätään näihin leipäsiin saa makua vaihdeltua juustoa vaihtelemalla. Ja seesaminsiemenistä osan voi korvata pellavansiemenillä. Ja cashewn mantelilla. Tai mikset raastaisi sekaan vähän porkkanaa? Ja mausteeksi tuoreita yrttejä? Onneksi aamuja riittää!

silikonista vuokaa ei tarvitse edes voidella - juuston rasva pitää herkut irtonaisina!

Hernehummus

200g pakasteherneitä sulaneena

2rkl tahinia (seesaminsiemen-tahnaa, tarkista kaupassa että on suolatonta!)

2rkl sitruunamehua

vajaa 0,5dl hyvää öljyä (maun mukaan hienoa vihreää oliiviöljyä/ vaaleaa seesamöljyä/ avokadoöljyä..)

pikkuisen mustapippuria myllystä

(halutessa pikkuisen suolaa viemään pakasteherneiden vetistä makua, ei välttämätöntä)

Surautetaan kaikki ainekset blenderillä/sauvasekoittimella tahnaksi. Annetaan makujen tasaantua jääkaapissa jonkun aikaa. Syödään leivän päällä tai dippaillaan tahnaan vihanneksia. Ihanan raikasta! Tätäkin voi maustaa mieleisekseen: valkosipulia, tuoretta timjamia, vähän valkopippuria, sitruunamehun tilalle limettiä, sitruunan raastettua kuorta..

maistuu kesälle vaikka ikkunan takana hohtaa valkoinen ensilumi

Sesonkiruokana suppilovahvero-punajuuriohratto

Nyt alkaa olla viimeiset hetket keräillä talteen syksyn sienisatoa. Ainakin täältä keskisestä Suomesta löytyi vielä hurmaavia pikkuruisia suppilovahveroita joista riitti myös kuivattavaksi talven varalle. Sitä ei tajuakaan kuinka täällä Suomessa ollaan etuoikeutettuja, kaikilla on oikeus ilmaiseen, puhtaaseen, terveelliseen ja herkulliseen ruokaan jota on lähimetsät täynnä!

metsästä! tuoksuu ja maistuukin salaperäiselle metsäseikkailulle!

Mainittakoon että tunkiessani suppiloita valmiiksi täyteen jääkaappiin, tajusin että punajuuria on edelleen ihan tolkuton määrä. Piti siis saada syötyä sekä sieniä että punajuuria. Tässä vaiheessa muistin SRE:n ja Pastanjauhajien sesonkiherkkujen reseptikilpailun, ja päätin osallistua haasteeseen  rakentelemalla sopivan herkun suomalaisen sesonkiruuan nimiin.

Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelmallahan (SRE)

on siis menossa mielettömän fiksu ”hyvinsyöjä” –kampanja. Ideana on ”kannustaa suomalaisia vastuullisiin ruokavalintoihin sekä vahvistaa omaa identiteettiä vastuullisina kuluttajina”.

Suomalaisesta ruokakulttuurista tulee minulle yhtenä asiana mieleen erikoinen tapa käyttää valtavia määriä niin kutsuttuja energialisäkkeitä - lihan/kalan/kanan ja kasvisten seurana tarjotaan aterialla kuin aterialla riisiä, perunaa, pastaa tai muuta ravintoarvoltaan vähemmän rikasta tavaraa, vaikka lautasen viereen olisi jo kasattu leipääkin. Itse en oikein ymmärrä tätä: jos ylipaino uhkaa jo valmiiksi ja rahaa riittää muunkin kuin perunan ja makaronin ostoon, eikö näiden raaka-aineiden käyttöä voisi vähän vähentää? Minä ainakin nautiskelen kaikki edellä mainitut herkut mieluummin ansaitussa pääraaka-aineen roolissa (tai jätän ne ihan kokonaan pois pääruuasta ja nautin tarvittavan lisäenergiani jälkiruokana kröhm). Toisena epäkohtana näkisin riisin ja pastan rahtaamisen ulkomailta. Miksi käytetään kaukomailta rahdattua valkoista ravintoköyhää riisiä kun naapurin pellolla kasvaa ohraa?! Eikä sitä lihaakaan ole pakko ihan joka aterialla laittaa.. 

Näissä mietteissä päätin että tänään olkoon päärooli ohralla ja sivussa loistakoon räiskyvän värikäs punajuuri ja suloiset suppilovahverot. Ja tietysti: mikä onkaan suomalaisempaa kuin lähikaupasta rahdattu kalja? Vaaleaa lageria sekaan siis myös. Edellä mainittujen tekijöiden summaksi muodostui keittiössäni ohratto. Ohraton valmistushan on myös ihanan aikaa vievää ja sopii hyvin myös  SRE:n ”Syödään yhdessä” -kampanjalle.  Istahdetaan siis keittiöjakkaralle lieden ääreen, istutetaan pari hyvää ystävää ympärille ja nautitaan ohraton valmistuessa alkupaloiksi herkullisia juoruja ja parmesan- juustosta höylättyjä kielelle sulavia lastuja münchener- oluen kanssa. 

ruuanlaittoruokaa ja -juomaa nälkäisenä odottaville

(Sama olut tuntui muuten passaavan hyvin myös valmiin ohraton kanssa eli kaikkea ei kannata ahmia ruuanlaittojuomana..) Harmitti hieman ettei tullut ostettua maisteltavaksi suomalaista münchener-olutta, myös se olisi saattanut toimia tässä hienosti!

Vahvero-punajuuriohratto

tunnetko timjamin ja suppilovahveroiden hennon viettelevän tuoksun?

(suunnilleen neljälle hengelle, mutta jos muuta ei tarjota kannattaa tehdä vähän enemmän)

230g suppilo- tai kosteikkovahveroita (punnittu tuoreena)

1rkl voita

270g kypsäksi keitettyjä (säästä keitinvesi!) punajuuria soseutettuna (sauvasekoittimella näppärää)

1rkl rypsiöljyä

2dl esikypsytettyjä kokonaisia ohrasuurimoita

150g sipulia oikein hienoksi hienonnettuna

2dl olutta (vaaleaa lageria)

n.7-10dl punajuuren keitinvettä johon on lisätty 1,5-2 kasvis- ja/tai lihaliemikuutiota (esim. yksi molempia)

1rkl kuivattua timjamia

mustapippuria myllystä

200g raastettua parmesan-juustoa

maun mukaan suolaa

pinjansiemeniä, paremsan-lastuja, tuoretta timjamia

Käytä suppilovahveroita kuumassa paistinpannussa voinokareen kanssa muutama minuutti (kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut) ja jätä odottelemaan.

Kuullota öljyssä sipulia ja ohrasuurimoita muutama minuutti, lisää olut ja pienennä lämpöä. Anna oluen imeytyä kokonaaan ohraan jonka jälkeen ala pikkuhiljaa lisäillä ohran sekaan punajuuri-kasvis/lihalientä. Sekoittele ohrattoa ja lisäile lientä sitä mukaan kuin se uhkaa pannusta loppua. (Kannattaa käyttää isoa kannellista kasaria- lasikansi ei annan aromien karata ja sen läpi on kiva kurkkia milloin lientä pitää lisäillä! Ilman kantta nestettä kuluu enemmän.) Kun ohra on kypsynyt viitisentoista minuuttia, lisää sekaan myös soseutetut punajuuret ja timjami. Tästä vielä kymmenisen minuuttia ja sekaan myös suppilovahverot. Maistele ohrattoa pitkin matkaa! N. 40min päästä aloittamisesta purutuntuman pitäisi olla sopiva: ohra on kypsää mutta vielä vähän ”purtavaa”. Ohratto on myös makusi mukaan sopivan löysähköä- ei liian kuivaa eikä liian puuroa. Tässä vaiheessa lisää sekaan parmesaani ja mustapippuri. Maista, ja lisää halutessasi suolaa jos juusto ei tuonut tarpeeksi suolaisuutta. 

Paahda seuraksi pinjansiemeniä, höylää perunankuorimaveitsellä parmesanista ohkaisia lastuja ja riivi koko komeuden päälle tuoreita timjaminlehtiä. Ja voin vannoa ettet osaa päättää ahmisitko ruokaa silmilläsi vai suullasi- on se sen verran kaunista ja maistuukin vielä ihanalle!

kehtaa tarjota myös ulkomaisille vieraille!

Punajuurisuklaakakku kahdella tapaa

syysloma ei ole arkea - saa herkutella oluellakin jo keskipäivällä

Sesonkiherkku on ehdottomasti punajuuri. Taipuu mihin vaan. Törmäsin punajuuren ja suklaan yhdistelmään BBC Good Foodissa  ja halusin saada omaan jälkkäriini mukaan myös tummaa olutta lempisuklaakakkureseptistäni. Lisähaasteena asetin itselleni saada herkusta myös vähähiilarisempi versio. Tuloksena punajuuri-suklaakakkua kahdella tapaa, stout-version perässä vähähiilarisempi herkku.

pikkuisia makeita punajuuria ja isoa rehevää olutta

Stout-punajuurisuklaakakku

Tumma suklaa maistuu hämmentävän hyvältä vahvan porter- oluen kanssa. Kokeilkaapas, ei mitään kahvia ja kakkua jälkiruuaksi vaan portteria ja kakkua! En ole täysin varma erotanko edes stouttia portterista, mutta jotenkin portterit ovat maistuneet suuhuni hieman vahvemmilta ja tämän takia tuntuvat pärjäävän paremmin vahvan ja rikkaan suklaan kanssa. Kakun sisään kannattaa leipoa sitä kumpaa haluat nauttia ruuanlaittojuomana..

tummempaa koffia

(15cm irtopohjavuokaan! triplaa annos jos teet ”normikokoiseen” vuokaan)

50 g tummaa suklaata (vähintään 70%)

60g punajuuria (punnittu raakana)
50 g voita tai margariinia
0,3 dl stout-olutta
1 rkl tummaa kaakaojauhetta

ripaus suolaa
0,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,75dl sokeria
1 kananmuna

Kypsennä punajuuri mikrossa, pilko suklaa ja voi kypsien punajuurien sekaan, sulavat itsekseen (jos eivät, käytä vielä mikrossa hetki). Surauta sauvasekoittimella sileäksi tahnaksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää oluen kanssa suklaaseokseen. Vaahdota sokeri ja muna, kääntele suklaaseos varovasti vaahdon joukkoon.

Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan, kypsennä 175 asteessa n.30 min. (isompi taikina isossa vuoassa n.40min)

Ja sitten tarvitaan malttia. Anna makujen tasoittua jääkaapissa vähintään yön yli. (Muuten kakku maistuu raa’oilta punajuurilta ja kananmunalta. Ei hyvää.) Tarjoile aidolla vaniljalla maustetun kermavaahdon kanssa. Kermavaahtoa voi halutessaan vielä rikastaa mascarpone- juustolla.

kovin taiteellista kaakaojauheen tupsuttelua

Vinkvink: Ruoveden herkku  myy aivan fantastista vaniljasokeria. Siis vaniljaa ja sokeria. Jos ei itse viitsi askarrella..

tämä hupenee hyvin nopeasti..

Ja sitten se  karpimpi kakku:

Vähähiilarinen punajuurisuklaakakku:

(15cm irtopohjavuokaan! tuplaa tai triplaa annos jos teet ”normikokoiseen” vuokaan)

175g punajuuria

60g voita

120g tummaa suklaata (väh. 70%)

ripaus suolaa

1tl vaniljauutetta

2dl makeutusjauhetta

2 munaa

0,75dl mantelijauhoja

0,5dl tummaa kaakaojauhetta

0,5tl leivinjauhetta

Kypsennä punajuuri mikrossa, pilko suklaa ja voi kypsiin punajuuriin, sulavat itsekseen. Surauta sauvasekoittimella sileäksi tahnaksi. Sekoita kuivat aineet ja vanilja keskenään, lisää suklaaseokseen. Vaahdota makeutusjauhe ja munat, kääntele suklaaseos varovasti vaahdon joukkoon. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan, kypsennä 180 asteessa n.25 min. Anna makujen tasoittua jääkaapissa vähintään yön yli. Tarjoile (mascarpone-)kermavaahdon kanssa. Varoituksen sana jos aiot triplata annoksen: kakku on aika stydiä tavaraa, parin sentin siivu tyydyttää makean himon pitkäksi aikaa. (Tai no ei kovin pitkäksi- kakku häipyi parempiin suihin ennen kuin kameraa ehti esille kaivaa.)

Sipuli-roquefort-piirakka ja Trappistes Rochefort

Yksi jumalaisista ruoan ja juoman liitoista on trappisti-olut voimakkaasti suolatun sinihomejuuston kera nautittuna. Himoitsin ruokakaupassa myös sipulikeittoa, joten päätin testata kaikkia edellä mainittuja piiraan muodossa. Tuloksena vallan herkku seikkailu:

muista varata piirakka-aineita tuplasti, ruuanlaittoruokana kuluu paljon juustoa ja olutta..

Sipuli-roquefort-piirakka trappist-oluella

pohja:

2 kpl kananmunaa
2 rkl rahkaa
2 tl psylliumia
2 tl leivinjauhetta
1dl mantelijauhoa
1 dl spelttileseitä
1 rkl kuorimattomia seesaminsiemeniä
100g emmental-juustoraastetta

Vatkaa kananmunat, lisää rahka. Yhdistä kuivat aineet ja lisää muna-rahkan sekaan. Lisää lopuksi juustoraaste. Anna turvota sen aikaa kun teet täytettä (psylliumin takia).

(piirakkapohjan ohjeen idea täältä:

http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=303)

täyte:

2rkl rypsiöljyä

500g sipulia

1dl Trappistes Rochefort olutta

200g roquefort- juustoa

200g creme fraichea

2 kananmunaa

mustapippuria myllystä

kuivattua timjamia reilu 1tl

kypsennä sipuli karamellin ruskeaksi ja kypsäksi paistinpannussa rypsiöljyssä. Lisää olut ja sekoittele hetki. Lisää sitten sekaan murustettu juusto ja creme fraiche, kananmunat sekä mausteet.

Levitä pohjan taikina piirakkavuokaan, esipaista 200 asteessa viitisen minuuttia folion alla (reunat ruskistuvat herkästi) ja kaada täyte pohjan päälle.

Kypsennä 200 asteessa folion alla puolisen tuntia. 

maku on ulkonäköä huomattavasti hienostuneempi

Herkuttele piiraan paistuessa reseptiin käytetyllä oluella ja roquefort- juustolla. Oi taivas!