7.8.2012

Retkiruokaa! - johdatus ulkoruokinnan saloihin

Kaikki lähti rakkaan ystävän tiukasta vaatimuksesta houkuttelevasta ehdotuksesta lähteä vaeltamaan Lappiin. Ensiksi tehtiin harjoitusvaellus (varuulta salassa siltä rakkaalta ystävältä, ihan muussa seurassa), eli viikonloppu  jossain suht. lähellä sivistystä, testaten sekä omia, että lainattuja retkivehkeitä. Kun oli viikonlopun kantanut selkä mutkalla ja hartiat & lanteet vesikelloilla 12-vuotiaalle tarkoitetussa "rinkassa" valurautapannua, lasisia suola- ja pippurimyllyjä,  nuotiomakkaroita, kylmäsavulohta, kananmunakennoa, juustoraastetta, oluttölkkejä sun muuta kevyttä, hyvin säilyvää ja pieneen tilaan mahtuvaa, tiesi ainakin hieman aiempaa paremmin, mitä viikonloppua pidempikestoiselle eräjormailureissulle kannattaisi mukaan pakata..

syötiin me muutakin ko kuumennettuja kengänpohjia (kuva: Jari Ollonen)

Kun oma retkiruoanlaittoni on aina aiemmin ollut enintään yhden yön reissuilla toteutettua, ajatus siitä, että viikon ruoat ruoanlaittovehkeineen pitäisi saada mahdutettua rinkkaan teltan sun muiden muka-tärkeiden kapineiden kanssa ilman kylmälaitteistoa, aiheutti hlvtinmoista paniikkia ihan pikkuisen huolta. Mielikuva supermarketpussipastahötöllä kituuttelusta kaatosateessa/eksyksissä/ötököiden ja villipetojen syötävänä/viimeisillä voimilla ei varsinaisesti houkutellut. Ei myöskään se, että valmiit kuiva- ja pussiruoat vaikuttivat ravitsemuksellisesti ja makuasiallisesti houkuttelevilta vain silloin, kun niiden kilohinta hipoi taivahia ja ne olisi pitänyt hankkia rinkkaan pakattavaksi jostain valtamerien takaa.

Kätevänä emäntänä päätin siis tekaista ihan itse kaikki pussiruoat koko retkiseurueelle. Olinhan kuitenkin jo ennestään varsin kokenut ruoan kuivailija (=äidilläni on kuivuri ja olen kuivannut sieniä ainakin kerran) ja kokemukseni vaativien urheilusuoritusten aiheuttamasta energiavajeesta varsin omakohtainen (=olen kuntoillut rapakunnossa ravassa ja vartioinut painoani tarpeellisella määrällä palautusjäätelöä). Onneksi rakkaat ystäväni osoittivat varauksetonta luottamusta kykyihini, joten sain suunnitella ja toteuttaa viiden päivän vaellusmurkinat kahdeksan henkilön porukalle ihan itse. Koska rakkaat ystävät jaksoivat raahata tunturiin mukaan myös kamerat, yritän postata blogiin ainakin osan retkiruokaresepteistä höystettynä "tältä se sitten maistui" -kommenteilla.

rinkasta löytyi myös riittävästi jälkiruokaa ja -juomaa (kuva: Jari Ollonen)

Ruokalistan suunnittelun kantavana ajatuksena oli se, että mitä vähemmän ruoka painaisi, sitä enemmän rinkkaan mahtuisi viskiä ja suklaata - ja jos painoa saisi vielä vähemmäksi, mukaan saisi myös pari olutta! Toisena periaatteena oli saada listalle mahdollisimman ravitsevaa ja monipuolista ruokaa. Kolmantena bonus-periaatteena oli tehdä sekasyöjille passaavasta ruokalistasta myös kasvispainotteista ja hiilihydraattitietoista ruokavaliota noudattavalle sopiva - vaikka tunturissa tarvittaisiinkin "rakettibensana" myös kunnolla hiilihydraatteja, hiilariövereiden helposti laukaisevaa migreeniä piti välttää viimeiseen asti.

Ja hitto vie! Erämaa ei kuulkaas päässytkään syömään naista, vaan jopa lihoin pari kiloa vaelluksemme aikana! (Kukaan muukaan seurueestamme ei nääntynyt nälkään..)

joku vahti kuin haukka ettei vaimo ahminut kaikkia välipaloja (kuva: Jari Ollonen)

Ruokalista oli seuraavanlainen:


Päivä 1

(lähtö vasta iltapäivällä, eli aaminen & lounas oli hoidettu tien päällä)
- välipala (ks. selite listan lopusta)
- päivällinen/illallinen: meksikolainen chocochili-sin-carne & riisi
- iltajälkiruoka: suklaamousse

Päivä 2

- aamiainen: ruisleipää & metwurstia & gheetä
- lounas: intialainen kikherne-kasviscurry cashew-pähkinöillä
- välipala (sama kuin sunnuntaina)
- päivällinen/illallinen:  paholaismainen chorizo-vuohenjuustopasta
- iltajälkiruoka: mustikka-vadelmakiisseli & vaniljakastike

tunturipurossa kuohui! (kuva: Ilkka Suur-Uski)

Päivä 3

- aamiainen: omenainen superpuuro
- lounas: hernekeitto
- välipala kuten ennenkin
- päivällinen/illallinen: marokkolainen naudanlihatagine & couscous
- iltajälkiruoka: päärynäinen halva-kermavaahto

Päivä 4

- aamiainen: tomaatti-pekonimunakokkeli & ruisleipä
- lounas: jauheliha-peruna-paprikavuoka
- välipala kuten ennenkin
- päivällinen/illallinen: kermaiset savuahven-nuudelit
- iltajälkiruoka: valkosuklaa-nougatmousse & mansikat
- bonus-jälkiruoka: letut & mansikkahillo

Päivä 5

- aamiainen: puolukka-ruis-superpuuro
- lounas: porkkana-linssikeitto
- välipala kuten ennenkin
(ja sit oltiin perillä, valmiissa pöydässä nauttimassa poronkäristystä ja kylmää olutta)

primuskeittimen lainasta kiitos anteliaille ystäville! (kuva: Jari Ollonen)

Lisäksi: kahvia, teetä, kaakaota, maitojauhetta ja vaahtokarkkeja.
(Välipalat olivat mieltymysten mukaisesti kunkin itse hankkimia: kuivattuja hedelmiä/marjoja, pähkinöitä, suklaapatukoita, beef jerkyä, energia- ja/tai proteiinipatukoita tms ja tuntureiden huiputtamisia varten (+muihin tarpeisiin) viskiä/likööriä/rommia/tms)

Mainittakoon kiinnostuneille: listan ruoat (ilman niitä välipaloja, jotka tekivät lisää ehkä enintään 20eur/hlö) kahdeksalle enemmästä-vähempään-raavaalle aikuiselle painoivat yhteensä n.20kg ja maksoivat n.300eur. (Painosta ja hinnasta puuttuvat myös ruoanlaittovälineistö kaasupulloineen.)

Ugh. Jatkoa seuraa mm. aiheesta "kuinka kuivataan voita"..

10 kommenttia:

  1. Kyllä oli hauska taas lukea näitä sun juttuja. Nauratti ihan mahdottomasti. Ja huh, miten monipuolinen retkimenu! Kannatti muiden uskoa homma sinulle.

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä (taas) Ankeriaan kanssa! Aivan mahtava menu, vähän toista mitä itsellä on aikoinaan ollut vaelluseväinä.

    VastaaPoista
  3. Joo, kyllä meidänkin perheen elopainoa lisättiin neljällä kilolla (siitä ei sitten puhuta, kumpaiselle painon jakaantuminen painottui...) eli kyllä! Hyvin söimme ja varmasti osittain siitä syystä myös jaksoimme! Hyttysistä ja hyytävästä tuulesta huolimatta.

    Kiitos ja nam! Emme syö kotona läheskään yhtä hyvin kuin erämaassa.

    Olet mitä parahin ystävätär ja kokki <3
    terv. Tuuli

    ps. ruokien kuivattamista kannatan ihan jokaiselle retki-ihmiselle!

    VastaaPoista
  4. Kuulostaapa todella hyvältä. Mielenkiinnolla odotan kuivatuspäivitystä. :) t. itsekin vaellusharrastaja!

    VastaaPoista
  5. Jätkä on niin liekeissä!

    VastaaPoista
  6. ihana alkutarina kokkailuille! Odotan mielenkiinnolla jatkoa :)

    Melkoinen homma suunnitella usean päivän muonat vaellukselle.

    VastaaPoista
  7. On,se retkeilijän elämä sitten työntäyteistä. Hyvin pitää suunnitella tosiaan ennenkuin voi lähteä kauemmas kotoa. :-))

    VastaaPoista
  8. Kuulostaapa hauskalta reissulta! Tuo ruokalista antoi myös minulle hyviä ideoita..:)

    VastaaPoista
  9. Missä päin Lappia liikuskelitte? Me oltiin kesällä myös vaellusreissulla ja juuri tuossa mietinkin, että retkiruokajuttu on vielä julkaisematta. Mulla oli kovin myös tarkoitus kuivata ja tehdä retkimuonat itse, mutta aikataulujen pakottamana täytyi turvautua valmiisiin sapuskoihin. Mä en myöskään ymmärrä miten vajaan viikon tallustamisen ja tuntureiden huiputtamisen jälkeen vaaka muka näytti +2 kg...

    VastaaPoista
  10. Me hypähtelimme tosiaan Muotkatuntureilla, ei mitään järkyttävää suorittamista rinkkojen raahaamisten suhteen, vaan huiputukset tehtiin päiväreppujen kanssa. Erinomainen reissu siis myös aloittelijalle!

    Luulen muuten että tuo kertynyt paino on ihan vaan puhdasta lihasmassaa kaikesta hurjasta kiipeämisestä ;)

    Yllä oleva menu oli juurikin aikataulujen pakottamana kelpo kombinaatio kokonaan itse kuivatuista, puolivalmisteita ja myös täysin valmiista eineksistä- rinkasta löytyi kuin löytyikin jopa tölkki nötköttiä! Jahka kerkiän, paljastan kyllä myös reseptit a la Dr Oetker;)

    VastaaPoista

Ihastuttiko? Vihastuttiko? Jätäthän jäljen käynnistäsi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...