29.4.2012

Sisilia syöden ja juoden – Osa 4: Agrigentosta Marsalaan


Lomaviikon loppuosa on yleensä yhtä ähkyä. Kulttuuriähkyä siinä missä ruoka- ja juomaähkyäkin. Poikkeusta ei muodostunut myöskään Sisilian lomaviikkomme loppuosa. (Ähky-teeman mukaisesti tämä lomareissun viimeinen blogipostaus olkoon siis yhtä pitkä ja runsas kuin reissukin..) Syrakusasta suuntasimme kulkumme takaisin kohti saaren luoteisosaa. Piipahdimme pikaisesti välikaffeilla & -leivoksilla & -jäätelöillä Noton kauniissa pikkukaupungissa, josta hurruuttelimme Agrigentoon

mantelivanukas Notossa, Caffè Siciliassa - tätä pitää tehdä kotonakin!

Emme näin sesongin ulkopuolisena aikana olleet varanneet majoitusta etukäteen Agrigentostakaan (emme siis olleet suunnitelleet etukäteen edes mihin kaupunkiin haluaisimme majoittua), ja yllätyimmekin suuresti niistä turistimassoista jotka kaupungin olivat jo miehittäneet. (Kuulemma paikassa oli jotakin näkemisen arvoisia kivikasoja..) 

raunioiden sijaan kameraan tallentui jostain syystä vain kukkia ja leivoksia

Kiskottuamme matkalaukkujamme jonkin aikaa ja soiteltuamme läpi muutaman B&B:n, törmäsimme - sattumalta ja vahingossa - todella korkeatasoiseen Le Cinque Novelle – B&B:n. Hyvin varustellun, tilavan ja kauniin majapaikan erittäin ystävällisen ja avuliaan isännän suosituksesta valitsimme sitten myös illallispaikkamme.

todella juustoinen juustotäytteinen alkuruokalätty

Agrigenton keskustan ydinkävelykadun loppupäässä sijainnut osteria Expanificio hurmasi kiinnostavilla peri-sisilialaisilla sapuskoillaan. (Ihmettelimme hieman paikan löytäneiden turistien määrää, joka selittyi sittemmin erinomaisen ruoan lisäksi mainiolla pr-työllä jota omistaja/tarjoilijatar harjoitti varsin tehokkaasti: hän opetti lähteville asiakkaille kädestä pitäen kuinka ravintolasta olisi voinut jättää arvostelun Tripadvisoriin!) 

kinkkua, juustoa ja balsamicoa - yksinkertaista herkkua

Hauskinta viihtyisässä osteriassa asioimisessa oli ehdottomasti ruokalistan lukeminen! Meille tuotiin vain italiankieliset listat, joiden perusteella saimme yllättävän sujuvasti tilattua oikein kiinnostavan illalliskokonaisuuden. (On siis todellakin ollut hyötyä lueskella Italian ruokakulttuurista kertoneita keittokirjoja, joissa ruokalajien nimiä on mainittu myös italiaksi! Kuka vielä väittää että keittokirjojen lukeminen on ajan tuhlausta?) 

laakerinlehdet vartaassa antoivat mahtavan maun

Ruoka Espanificiossa oli todella hyvää. Alkupaloiksi nautiskeltiin jonkinmoinen smetanalla ja kinkulla täytetty lettu, sekä juusto-kinkkutaskuja. Pääruoaksi kiskaisin nero d’avola –viinissä  kylvetetyn vasikan entrecoten, ja puoliso herkutteli aivan mielettömän herkullisilla involtineilla, lihakääryleillä. Jälkiruokana testasin kummallisen pistaasi-couscousin, jonka olisin luokitellut kyllä enemmän johonkin aamupuuro-genreen.. 

pistaasicouscous ja malvasia-viintä snapsilasissa

Agrigentonkin yöelämä pyöri meidän osaltamme lähinnä yltiötukevaa illallista sulatellen. Oikeastaan kaikki lomareissumme illat kuluivatkin erilaisia digestiivejä maistellen. Lasiin päätyivät yleensä grappat ja sambucat, vaikka testattua tuli myös hupsu mandariiniviina ja hirveääkin hirveämpi Cynar – artisokkalikööri. 

sambuca jääpalalla virkisti kummasti

Hassua muuten sinänsä, että vaikka jokaisessa kadunkulmassa oli myynnissä tuoretta latva-artisokkaa (sitä myytiin myös maanteiden varsille pysäköidyistä lava-autoista), kyseistä herkkua ei löytynyt yhdenkään ravintolan listalta muussa kuin tuossa edellä mainitussa katkero-muodossa! 

artisokkaa myytiin kaikkialla, mutta ruoaksi valmistettuna sitä ei löytynyt mistään

Agrigentosta suuntasimme reissumme viimeiseen kohteeseen, Marsalaan. Muuten melko vaatimaton pikkukaupunki sattui sijaitsemaan sen verran lähellä lentokenttää, että tuntui varsin loogiselta nautiskella reissun viimeiset, maailman kuulut jälkkäriviinit kyseisessä kaupungissa. (Lomareissun autoilukokemuskin huipentui Marsalaan, jossa älykkäinä turisteina onnistuimme eksymään autolla hyvin kapealle kävelykadulle – kyllä vaan kelpasi katsella kävelykadun nähtävyyksiä autolla ajaen..) 

grillo-rypäleestä maistiaista La Sierena Ubriacassa

Marsalasta löytyikin mainio paikka viinien maisteluun: enoteca La Sirena Ubriaca, ”juopunut merenneito”. Omistajatar maistatti viinien lisäksi erilaisia pikkusyömisiä: tiskille oli nostettu esille ihana pikkukippomeri paikallisia tahnoja ja dippejä (pistaasipesto nam!), oliiveja, juustoja ja salameita. Maistellut viinit valittiin toiveidemme perusteella (minulle kuivia marsala-viinejä ja valkkareita, puolisolle hedelmällisempiä tapauksia), ja maistelun lisäksi saimme kuulla myös juttua viinien tuottajista. Luonnollisesti ne parhaat tapaukset olivat pientuottajien rajoitetuista pikkueristä, ja pullojen hinnat olivat myös sen mukaisia.. 

porkkana-appelsiini-mantelipesto ja mieletön marsala

(Unohdin muuten mainita edellisessä postauksessa, että myös Syrakusasta löytyi vastaavanalainen enoteca viinien maisteluun: Solaria Vini & Liquori, josta sai myös erinomaista pikkupurtavaa (reissun parhaat salamit!)  lasillisen seuraksi. Valikoima oli varsin laaja, mutta asiakaspalvelu aivan liian hidasta.)

lasillinen kanssa voi maistella "muutaman" pikkuherkun Solaria Vini & Liquorissa

Täytyy sanoa, että odotin Sisilian reissulta jonkinlaisia ahaa-elämyksiä nimenomaan viinien suhteen. Vaikkei kukaan blogin lukija ehkä uskoisi, kyllä oluen juoja ymmärtää jotakin myös viinien päälle.. Olen kuitenkin kokenut viinien opiskelun turhan haastavaksi: vahvan alkoholiprosentin ja pullojen suuren koon vuoksi viinien maistelu vaatii enemmän aikaa ja rahaa kuin vastaava oluiden kanssa, ja erityisesti niiden täydellisten ruoka&juoma- yhdistelmien löytäminen on oluiden maailmasta ollut huomattavasti helpompaa kuin viinien.. Omat suosikkiviinini ovat aina olleet vahvoja ja voimakkaita (mainittakoon esimerkkinä, että ihan ensimmäiset suosikkini olivat maanläheiset unkarilaiset Egri Bikaverit ja Tokajit). 

pakollinen bulkkilager kelpasi janoon

Koska pidän valtavasti syrah/shiraz –rypäleestä, odotin kovasti Sisilian nero d’avolaa -  kyseiset viinit osoittautuivatkin varsin mukaviksi yhtäaikaisessa pehmeässä makeudessaan ja hupsussa pippurisuudessaan.

pikkuisen hintavammat viinit olivat varmempia valintoja

Sisilian viinikokemukset olivat kuitenkin pääosin pettymyksiä – yhtään suursuosikkia lukuisista maistelluista viineistä ei löytynyt, ja kotiin tuotiinkin tuliaisina pääasiassa kuivempaa marsala-viintä, jota Alko ei jostain syystä suostu ottamaan valikoimaansa. (Kuiva marsala on täydellistä ruoanlaittoon- makea tapauskin tosin sopii upeasti jälkiruokakokkailuun!)

sitruunapuumaisemat pullotettuna

Marsala-viinien suhteen laatu tuntui olevan korkea myös halvemmissa pulloissa, nero d’avolaa taas löytyi ihan laidasta laitaan. Valkkaripuolelta mieleen jäi ainoastaan catarratto – rypäle, joka maistui juurikin niiltä auton ikkunoista nähdyiltä aurinkoisilta sitruunapuulaaksoilta. 

tässä vasta puolet Garibaldin alkupaloista

Ja jottei Marsalan visiitti olisi mennyt yhdeksi jälkiruokaviinien litkimiseksi, tottahan me myös söimme! Ehdottomasti reissun paras lounas löytyi Trattoria Garibaldista, joka oli selkeästi myös paikallisten herkkusuiden suosikki. 

pääruoan lisäkkeet piti tilata erikseen jos sellaisia halusi

Alkupalaksi sai kasata lautasellisen ihania pikkuherkkuja runsaasta seisovasta pöydästä – simppelit marinoidut kasvikset maistuivat yhtä mahtavilta kuin erilaiset kalat ja äyriäisetkin. Pääruoaksi maistelin marsalassa haudutettuja vasikan leikkeitä (upeaa!) ja puoliso sai vihdoin viimein sen lasagne-lautasellisensa, jota oli pitkin reissua jo haikaillut.. Garibaldista löytyivät myös loman parhaat leivät: runsaskätisesti fenkolilla maustettu, hieman hapahko rapeakuorinen leipä maistui sen verran hyvältä, että sitä on yritettävä vielä leipoa kotonakin.

fenkolilla ja seesaminsimeneillä maustettu herkkuleipä

Kaiken kaikkiaan lomareissu oli äärimmäisen herkullinen! Suosittelen oikein lämpimästi Sisiliaa kiireettömäksi nautiskelulomakohteeksi kaikille italialaista keittiötä arvostaville! Eniten reissusta saa irti vuokraamalla auton ja kiertelemällä rauhallisesti pikkukaupunkeja, mutta näkemistä ja maistelemista riittää taatusti myös suuremmissa kaupungeissa. Hintatasoltaankin saari on kohtuullinen, mikäli malttaa lähteä reissuun sen kuumimman lomasesongin ulkopuolella. Ruokapaikkoja löytyy myös moneen budjettiin, eikä hinta todellakaan ole aina se laadun tae: pystybaarista hotkaistut halvat arancinit olivat omaan makuuni paljon herkullisempia kuin kalliimmissa ravintoloissa maistetut pasta-annokset.

aina on tilaa ricotta-juustolla täytetyille pikkuleivonnaille

Sen lisäksi, että matkalaukkuun valikoi vatsan seudulta mahdollisimman löysiä vaatteita, mukaan kannattaa ehdottomasti ottaa sanakirja- ilman omaa espanjan kielen (tarpeeksi lähellä italiaa) hataraa osaamistani olisimme joutuneet turvautumaan sanakirjaan lähes jokaisessa majoitus- ja ravitsemisliikkeessä. Sisiliaanot olivat kaikkialla valtavan ystävällisiä ja avuliaita - kiitokset esim. Bronten hedelmäkauppiaalle, joka ei suostunut ottamaan senttiäkään rahaa vastaan appelsiinipussista! Ja jostain kumman syystä se päätön liikennekulttuurikin alkoi loman loppua kohden tuntua yllättävän sujuvalta ja jopa turvalliselta- liekö sitten johtunut pelkääjän penkillä istuneen maistelemista mahtavista jälkiruokaviineistä, tai cannolien ahmimisen aiheuttamasta suloisesta sokerihumalasta..

appelsiinipuita kasvoi kaikkialla

Nyt aloitetaan sitten paluu arkeen. Yltäkylläisen lomareissun jälkeen lompakko on sen verran tyhjä ja farkkujen vyötärö sen verran kireä, että ahmijan keittiössä tullaan taatusti keskittymään vaihteeksi kasvispainotteisempaan ja mahdollisimman edulliseen herkutteluun.

4 kommenttia:

  1. hienon kattava postaus.

    VastaaPoista
  2. Minä olen hotkinut, suorastaan ahminut :) nämä Sisilia-postaukset. Herkulliset kuvat! Matkakuume sen kun nousee...

    VastaaPoista
  3. Matkakuume on siitä paha, ettei sitä välttis edes helpota varsinainen matkailu! Toki kotiin on ihanaa aina palata, mutta jo omien lomakuvien katselu nostaa kuumeen uudelleen ja uudelleen kauhian korkealle.. Onneksi aina voi kuitenkin ruokapöytämatkailla!

    VastaaPoista
  4. Kotiharmin kanssa samoilla linjoilla. reissu kolkuttelee ja fiiliksiä sekä vinkkejä kerätään.

    VastaaPoista

Ihastuttiko? Vihastuttiko? Jätäthän jäljen käynnistäsi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...