kovin on herkkää |
Sans rival (suom. ”vailla vertaa”) kakusta lienee erilaisia versioita melkoisesti. Johtoajatus on yhdistää samettisen pehmeä voikreemi rapsahtavan rapeaan marenkiin. Kukaan ei uskoisi, ettei tähän hienostuneeseen kakkuun käytetä kuin neljää raaka-ainetta: kananmunia, sokeria, manteleita ja voita! Filippiiniläisittäin mantelit on korvattu cashew-pähkinöillä, ja kotimaisittain voikreemiin on sujautettu kahviakin Ellen Svinhufvudin tapaan. Mainion juhlatarjottavan herkusta tekee sen säilyvyys: kakun maku vain paranee vuorokauden tai parin säilytyksen jälkeen, eikä koostumus kärsi viikonkaan säilytyksestä. En tosin aivan ymmärrä, millä ihmeen konstilla kakkua saisi muka säilymään viikon verran- kyllä tämä hupenee jääkaapista huomattavasti nopeammin, vaikkei kerralla lohkaisisikaan kuin pikkuruisen palasen..
eikä koristelu voisi olla yksinkertaisempaa |
Sans Rival - mantelimarenkikakku
pohja:
5 munanvalkuaista
200 g mantelijauhetta (mielellään itse jauhettua, valmiskin käy)
200 g tomusokeria
nougat:
75 g mantelirouhetta (mielellään itse rouhittu, valmiskin käy)
2 dl sokeria
(suolaa)
voikreemi:
2 dl sokeria
6 rkl vettä
5 munankeltuaista
250 g vähäsuolaista, pehmeää voita
jauhettu nougat
päälle:
voi-nougatkreemiä
Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää vaahtoon tomusokeri ja jatka vatkaamista, kunnes seos on jälleen kovaa vaahtoa- marenkivaahto on valmista, kun vaahto muodostaa nostettaessa teräviä huippuja jotka eivät kovin herkästi kaadu kasaan. Kääntele marengin joukkoon jauhetut mantelit varovasti, jotta vaahdon tilavuus ei pienenisi.
no ois kai voinut pursottaakin levittelyn sijaan |
Piirrä leivinpaperille kolme n. 20-25cm halkaisiljaltaan olevaa ympyrää (käännä piirretty puoli peltiä vasten) ja levitä marenki ympyröihin. Kypsennä 120 asteisella kiertoilmauunilla toista tuntia, eli kunnes levyt ovat vaalean ruskeita ja kuivia, tai jos haluat marenkiin jäävän keskelle vähän sitkautta, n. 175 asteessa (ei-kiertoilmalla 200) kunnes marenki on kauniin vaalean ruskeaa. Jäähdytä ja irrota levyt varovasti leivinpapereista.
helpompaa kuin kermakakun kokoaminen |
Kuumenna sokeri paistinpannulla sulaksi, kaada joukkoon mantelirouhe ja kuumenna kunnes seos on karamellisoitunut kauniin tumman ruskeaksi- varo ettei pala! (Oma lisäykseni on rouhaista sekaan muutama kierros suolaa myllystä- suola korostaa ihanasti nougaan makua ja tuntuu imartelevan manteleitakin mainiosti!) Kaada seos öljytylle leivinpaperille ja jäähdytä. Riko jäähtynyt nougatlevy ja hienonna se huhmareella tai yleiskoneella jauheeksi- maun mukaan jauheeseen voi jättää enemmän tai vähemmän sattumia.
Valmista sitten voikreemi: kuumenna vettä ja sokeria kattilassa niin kauan, kunnes seos ”lankailee”, eli se ei lusikalla nostettaessa tipu pisaroina vaan lankana. Vatkaa munankeltuaiset kuohkeaksi vaahdoksi ja valuta sokeriliemi ohuena nauhana vaahdon sekaan, koko ajan vatkaten. Jäähdytä. Vatkaa sitten huoneenlämmössä pehmeäksi sulanut voit munavaahdon sekaan pieninä nokareina, koko ajan vatkaten. Lisää viimeisenä tasaiseen kreemiin jauhettu nougat.
anopin lajoittama korunkaunis teepannu kävisi melkein kukasta itsekseenkin |
Kokoa kakku: pohjalle marenkilevy, väliin ohut kerros voi-nougat-kreemiä, päälle marenkilevy, sitten taas kreemiä, vielä viimeinen marenkilevy ja koko komeuden päälle kreemiä. Anna kakun tekeytyä vuorokauden verran jääkaapissa. Koristele valmis kakku paahdetuilla tai paahtamattomilla mantelilastuilla. Nautiskellaan hienostuneessa seurassa pikkurilli pystyssä ja annetaan sokerihumalan viedä!
Tämän kakun kanssa maistuvat muuten makeat jälkkäriviinit todella hyvin- testattu sisilialainen NES Passito di Pantelleria oli ainakin juuri oman suuni mukainen tapaus. Mutta, uskokaas pois, kyllä tämän kanssa olutkin maistuisi- toimia saattaisi esimerkiksi Gulden Draak!
marenkikakku lohkeaa herkästi - leikataan terävällä veitsellä kakkulapion sijaan |
Ja minun reseptilistani sen kun kasvaa kasvamistaan. Lähden pääsiäislomille Suomeen ja vien äidille mukanani vinon pinon reseptejä, jotka on pakko saada toteutettua neliviikkoisen breikin aikana :> Tässä taas yksi niistä, vaikkei synttärijuhlia suuremmin olekaan tiedossa. Mutta suomalainen keksii aina syyn juhlia ja syödä kakkua, right? Minä ainakin :>
VastaaPoistaKiitos nippelitiedoista, joita heitit sekaan; cashew-pähkinät filippiineiltä, kakun nimen merkitys jne. On aina kiva lukea reseptejä, joissa valotetaan hieman myös kyseisen herkun syntyperää, merkitystä tai taustoja. Vaikka vain muutamin sanoin tai lausein. Jos tämä kakku todella on vertaansa vailla, etsintä on syytä päättää tähän. Löysin maailman parhaan kakun :D
Raportoin tuloksista ja vastaanotosta, kunhan teoria on pistetty käytäntöön! Siitä tulikin mieleeni hilpeyttä herättävä kommenttisi: "kyllä tämä hupenee jääkaapista huomattavasti nopeammin, vaikkei kerralla lohkaisisikaan kuin pikkuruisen palasen.." -> Kuka nyt kehtaisikaan myöntää ottaneensa enemmän kuin "pikkuruisen palasen?" ;)
Nimim. Ravitsemustieteen opiskelija, joka on havainnut, että 100 % ihmisistä vähättelee syömistensä määrää ja annoskokojaan.
Onnittelut, toivottavasti oli kivat juhlat. Ainakaan ei jäänyt tarjottavista kiinni.
VastaaPoistaEn ollut edes tiennyt, että Sans Rival tehdään marengista. Tätähän on pakko kokeilla.
Minulla on jonkun reseptivihkon välissä noin kakskyt vuotta sitten kirjoitettu Ellen Svinhuvud -kakun ohje, jonka toteutus on jäänyt vain haaveeksi. Olen pitänyt sitä liian monimutkaisena, mutta kiitos sinun, taidan kaivella sen esille ja vertailla tähän ohjeeseen. Ja ryhtyä tuumasta toimeen! Olet niin hienon kakun tehnyt ja stailannut kuvat kauniiksi, että on tosi houkuttelevan näköistä :)
VastaaPoistaTätä on kyllä ihan pakko kokeilla! Tuollainen kreemi marenkilevyn kanssa on taatusti hyvän makuinen.
VastaaPoistaJaoin sinulle, Ahmija, Liebster Blog -tunnustuksen omassa blogissani, vaikka en ollut varma, jääkö sinun blogisi seuraajien määrä alle 200:n. Ellei, niin "haittaakse"? Pidän niin paljon blogistasi!
Aina on hyvä syy tehdä/syödä kakkua!:)
VastaaPoistaHeh, ja tuo on kyllä niin totta, ettei kukaan koskaan myönnä syövänsä muuta kuin "ihan pikkasen"!
Tuo mantelimarenki oli kyllä sen verran hyvää, että sitä vois melkein tehdä ihan pikkuleiviksi ilman mitään kreemiä/ kakkua. Ja Svinhuvud-kakku houkuttelee kyllä myös- en usko että mitään voi varsinaisesti pahentaa pienellä kahvitilkalla!
Suurkiitos Rouva Raadelmalle! En oikeastaan edes tiedä blogin seuraajien määrää, taitaa riippua ihan päivästä (=juttujen tasosta);)