Olutfestarit - Kööpenhamina syöden ja juoden osa 1

”Joulu on tullut! Tätä on niin odotettu! Aivan kuin jouluaatto olisi juuri tänään!” Näin huokaili kovin liikuttuneena eräskin vanhempi saksalainen herrasmies Kööpenhaminan olutfestivaalien ensimmäisenä päivänä. Ja kieltämättä myös eräät suomalaiset festarikävijät sinkoilivat oluthanalta toiselle suunnilleen samalla riehakkaalla riemulla ja innolla kuin pikkulapset irtokarkkikaupassa (paitsi ettei ylimääräisiä holhoojia ollut asettamassa ryntäilylle mitään rajoja).. Riemukkaita hetkiä tarjoili toki Kööpenhamina matkalaisille muissakin merkeissä. Aloitetaan reissuraporttisarja nyt kuitenkin niistä oluista. Sillä niitähän riitti.

Köpis on toki muutakin kuin olutta..

Copenhagen Beer Festival 2011 kokosi yhteen halliin suunnilleen 70 näytteilleasettajaa (pääasiassa pienpanimoita) ja jotakuinkin 700 erilaista olutta. (Luvut ennakkomainoksista, eipähän tullut laskettua mikä lopullinen määrä sitten oli). Kolmen päivän aikana tarjolla oli käsittämätön määrä mielettömiä oluita, jonkin verran aiheeseen liittyviä luentoja ja tottahan toki tuhansia innostuneita alan harrastajia. (Asiasta tietämättömille mainittakoon, että oluita oli nimenomaan tarkoitus maistella – järjettömän kokoisten kaljatuoppien tinaamisen sijaan erilaisia oluita maisteltiin 5-10cl annoksina pikkuruisista annoslaseista. Humalahakuisuudella tällaisessa tapahtumassa viitataankin lähinnä oluen ainesosana käytettävään humalaan, vaikka kisakuntoa kyllä vaaditaan jos keskittyy maistelemaan esim. pelkkiä tukevia imperial stoutteja..)

hauskaa pidettiin myös hanan toisella puolen

Voisin kirjata tähän pitkää listaa kaikista ihanuuksista joita pääsin maistelemaan (=joita ei kotomaan kamaralta niin vain löydä), mutta listasta tulisi aivan liian pitkä. Hyppelinkin festareilla hanalta toiselle vailla järjen häivää: en tehnyt mitään ennakkosuunnitelmia (”nämä on pakko ehtiä maistaa”) tai keskittynyt vaikkapa ainoastaan tiettyihin harvinaisuuksiin (esim. puoliso keräsi täyden suoran Nøgnen Black Hole- sarjasta). Maistelin siis ihan fiilispohjalta hauskan kuuloisia erikoisuuksia hauskoilta panimoilta, painopisteenä erityisesti tanskalaiset viritykset. Ne panimot joiden tiskeille huomasin palaavani useampaankin kertaan, olivat BeerHere, HornBeer, ja Nørrebro bryghus. Ja onnistuessani hukkaamaan ihmispaljouteen matkaseurani, nelikko löytyi lähes poikkeuksetta seisoskelemasta aivan käsittämättömän mairea hymy huulillaan Mikkellerin, BrewDogin ja deMolenin tiskien läheisyydestä.

pikkupoika karkkikaupassa?

En harrasta reittausta (maistettujen oluiden arvioimista pisteytyssysteemin avulla), ja koska omiin makuelämyksiini vaikuttavat kovasti myös muut tekijät kuten missä olutta juodaan, kenen kanssa, millaisessa tilanteessa jne jne, on hyvin vaikea hehkuttaa toisille itselleni erinomaisesti maistuneita oluita. Nautin makuun liittyvien asioiden lisäksi myös tarinoista oluiden takana, siksi listattakoon tähän nyt festarituliaisina joitakin kokonaisvaltaisesti hauskoja elämyksiä tarjonneita oluita: mieleen jäivät ainakin ”yrttiviagraa” sisältänyt Royal Virility Performance BrewDogilta, merirosvoromanttinen Caribbean Rumstout Hornbeerilta,  etiketiltään varsin provosoiva BeerHere-panimon Tia Loca ja nimihauskuus In Your Pale Face Ipa Svaneke Bryghusilta. 

hornbeer toi myös etikettin takana olevat taulut näytille

Toisaalta ihan kaikki hauska ei missään nimessä maistunut hyvältä - negatiivisella tavalla omituisia makuelämyksiä tarjosivat esim. liikoja lupaillut Black Rooster Breweryn The Pros And Cons Of Chirstmas ja vetiseltä paprikalta maistunut chiliale Habanero Dulce Fuglejerggaard Bryggeriltä. Hulluuden rajoja hipoi myös Black Rooster Breweryn The Hoptimizer With Fresh Hops, näytteilleasettajien hetken mielijohteesta tuoreiden humalten läpi laskettu ipa, joka maistui lähinnä humalista keitetyltä teeltä.

"hei ja sithän me voitas hei laskea se olut humalten läpi!"

Kaiken kaikkiaan festareiden anti oli ainakin näin ensikertalaisen silmissä (ja suussa) upea! Eniten häiritsi runsaudenpula, etenkin kun  klaustrofoobikkona yritin kerätä kokemukset vain hiljaisempana avajaispäivänä torstaina jättäen perjantain ja lauantain väentungoksen muiden huoleksi. (Kyseisinä päivinä keskityinkin sitten täydellisen oluen metsästyksen sijaan mm. täydellisen mansikkaleivoksen metsästykseen – siitä aiheesta juttua luvassa myöhemmin..) Ruokapuoli festareilla oli myös suhteellisen heikosti hoidettu, toki makkara ja majoneesinen perunasalaatti pitivät kylläisenä viemättä liikaa huomiota oluilta, mutta muuta apetta haluavien piti suunnata festarihallista etsimään muita ulkoruokintapaikkoja lähiseudun syöttölöistä.

vahvempi olisi vienyt makuaistin loppupäiväksi

Eikä tässä(kään) vielä kaikki! Sen lisäksi, että oluen ystäviä hemmoteltiin festivaaleilla, Kööpenhamina tarjoili melkoisesti olutherkkuja myös ihan muissakin merkeissä. Seuraavassa blogipostauksessa luvassa on siis jonkinlaista katsausta olutkuppiloihin ja –kauppoihin. Ja niistä ruoka-aiheistakin on vielä paljon kerrottavaa..

ruoan vähyys festareilla ei jostain syystä kauheasti häirinnyt..