Oluella graavattu kala

Kalan graavaaminen jos joku on hirmuisen helppoa! Ja hitto kun tulee hyvää! Ja paljon halvempaa kuin vakuumipakatut graavikalat! Itsehän halusin testata graavikalan maustamista oluella. (Postauksen otsikko on siis oikesti huijausta, ei se olut kalaa graavaa vaan suola..) Graavasin testierät siikaa ja lohta, jätin suolat ja sokerit kalan pintaan ja upotin kalat vielä muutamaksi tunniksi olueeseen maustumaan. Yksi erä kaloja uiskenteli portterissa, toisen uintinesteenä oli mukavasti humaloitu pils, jonka tiesin sopivan ainakin erinomaiseksi ruokajuomaksi rasvaisten kalasten kanssa. Lopputulos: neljän tunnin olutmarinointi jätti kalan pintaan oikein mukavan oluisen maun (porter maistui tunnistettavasti porterille ja pils pilsille), mutta läpikotaisin kala ei ehtinyt maustua. Sen verran hauskoja makuelämyksiä olutgraavauksella kuitenkin saavutettiin, että testejä tullaan jatkamaan!

humaloitu lohi

Olutgraavattu lohi/ siika

800 g tuoretta(!) lohi- tai siikafilettä, nahka tallella, ruodot poies nypittynä
2 rkl karkeaa merisuolaa
1 rkl hienoa sokeria
(tilliä, valkopippuria, sitruunapippuria tms.)
olutta (tässä testissä Sinebrychoff Porter ja VASP Prykmestar Luomu Pils)

Levitä suola ja sokeri kalan pintaan ja jos fileitä on kaksi, aseta ne päällekkäin nahkapuolet ulospäin. (Kalakauppiaalta kannattaa pyytää kalaa sushia varten- sillä konstilla kauppias tuntuu herkemmin valitsevan varmasti tuoretta tavaraa.) Kiedo kalat tuorekelmuun ja nosta jääkaappiin vuorokaudeksi. Pakettia kannattaa käännellä välillä, jotta suola asettuu kalaan tasaisesti. Kalan graavautumiseen vaadittu aika riippuu kalan paksuudesta- lihava lohi ottaa aikaa toista vuorokautta, pikkuinen siika valmistuu jo 6-8 tunnissa. Kala on graavautunut, kun liha on tasaisen läpikuultavaa. Jos hommassa on epävarma, kannattaa graavautuvaa kalaa pitää jääkaapissa mieluummin turhan pitkään kuin liian vähän aikaa. Kun kala on graavautunut, peitä se oluella. Annan maustua muutama tunti- mitä vahvemman oluen maun kalaan haluat, sen pidemmän ajan kala saa oluessa uiskennella. (Ja kannattaa huomioida, että tumma olut myös värjää kalaa, erityisesti porter-siika oli melko häiriintyneen väristä.) Nosta kalat pois oluesta, taputtele kuivaksi talouspaperilla ja leikkaa ohuen ohueksi siivuiksi.

kaksi eri pilssiä, luomuversio vei voiton maullaan

Nautiskele olutgraavattu kala esimerkiksi tuoreen tillisilpun kera saaristolaisleivän päällä. Juomaksi passaa paremmin kuin hyvin pils, tässä tapauksessa VASP Prykmestar Luomu Pils osoittautui paremmaksi kuin kelvolliseksi. (Luomu Pils oli muuten makuvertailussa huomattavasti tuota tavallista Pilssiä parempaa, myös puolison mielestä.) Periaatteessa olutta voi lisätä jo suolan ja sokerin kanssa kalan pintaan muutaman ruokalusikallisen (kuten konjakkia, viskiä tai giniä ruukataan laittaa), tässä on kuitenkin riskinä saada lopputulokseen liikaa kitkeryyttä- mikäli oluen humalan katkeruus kuitenkin makuaistia miellyttää, tällainen olutgraavaus saattaa johtaa jopa tuota käyttämääni marinointitapaa hauskempaan lopputulokseen! Testatuista kalasista omaan makuun mukavimmat yhdistelmät olivat porter-lohi ja pilsner-siika- kumpainenkin vain jäi kaipaamaan vahvempaa oluen makua.

viimeinen talvihanki kantaa vielä ensimmäisen kesäkukkaruukun

PS. Kotimaisista sisävesikaloista ihmiseen tarttuvia loisia voi ymmärtääkseni löytyä vain hauista, mateista ja ahvenista, mutta hätävarjelun liioitteluun taipuvaisena pakastin myös käyttämäni siian ennen syömistä. Tuo kaloissa elelevä lapamato kun kuolee mikäli kalaa pidetään -20 asteessa vuorokauden verran. (Tai kypsennettäessä 60 asteeseen, mikä graavauksessa ei tietenkään tule kysymykseen.) (Tietolähteenä kokkikoulu.)

Sisilia syöden ja juoden – Osa 4: Agrigentosta Marsalaan

Lomaviikon loppuosa on yleensä yhtä ähkyä. Kulttuuriähkyä siinä missä ruoka- ja juomaähkyäkin. Poikkeusta ei muodostunut myöskään Sisilian lomaviikkomme loppuosa. (Ähky-teeman mukaisesti tämä lomareissun viimeinen blogipostaus olkoon siis yhtä pitkä ja runsas kuin reissukin..) Syrakusasta suuntasimme kulkumme takaisin kohti saaren luoteisosaa. Piipahdimme pikaisesti välikaffeilla & -leivoksilla & -jäätelöillä Noton kauniissa pikkukaupungissa, josta hurruuttelimme Agrigentoon. 

mantelivanukas Notossa, Caffè Siciliassa - tätä pitää tehdä kotonakin!

Emme näin sesongin ulkopuolisena aikana olleet varanneet majoitusta etukäteen Agrigentostakaan (emme siis olleet suunnitelleet etukäteen edes mihin kaupunkiin haluaisimme majoittua), ja yllätyimmekin suuresti niistä turistimassoista jotka kaupungin olivat jo miehittäneet. (Kuulemma paikassa oli jotakin näkemisen arvoisia kivikasoja..) 

raunioiden sijaan kameraan tallentui jostain syystä vain kukkia ja leivoksia

Kiskottuamme matkalaukkujamme jonkin aikaa ja soiteltuamme läpi muutaman B&B:n, törmäsimme - sattumalta ja vahingossa - todella korkeatasoiseen Le Cinque Novelle – B&B:n. Hyvin varustellun, tilavan ja kauniin majapaikan erittäin ystävällisen ja avuliaan isännän suosituksesta valitsimme sitten myös illallispaikkamme.

todella juustoinen juustotäytteinen alkuruokalätty

Agrigenton keskustan ydinkävelykadun loppupäässä sijainnut osteria Expanificio hurmasi kiinnostavilla peri-sisilialaisilla sapuskoillaan. (Ihmettelimme hieman paikan löytäneiden turistien määrää, joka selittyi sittemmin erinomaisen ruoan lisäksi mainiolla pr-työllä jota omistaja/tarjoilijatar harjoitti varsin tehokkaasti: hän opetti lähteville asiakkaille kädestä pitäen kuinka ravintolasta olisi voinut jättää arvostelun Tripadvisoriin!) 

kinkkua, juustoa ja balsamicoa - yksinkertaista herkkua

Hauskinta viihtyisässä osteriassa asioimisessa oli ehdottomasti ruokalistan lukeminen! Meille tuotiin vain italiankieliset listat, joiden perusteella saimme yllättävän sujuvasti tilattua oikein kiinnostavan illalliskokonaisuuden. (On siis todellakin ollut hyötyä lueskella Italian ruokakulttuurista kertoneita keittokirjoja, joissa ruokalajien nimiä on mainittu myös italiaksi! Kuka vielä väittää että keittokirjojen lukeminen on ajan tuhlausta?) 

laakerinlehdet vartaassa antoivat mahtavan maun

Ruoka Espanificiossa oli todella hyvää. Alkupaloiksi nautiskeltiin jonkinmoinen smetanalla ja kinkulla täytetty lettu, sekä juusto-kinkkutaskuja. Pääruoaksi kiskaisin nero d’avola –viinissä  kylvetetyn vasikan entrecoten, ja puoliso herkutteli aivan mielettömän herkullisilla involtineilla, lihakääryleillä. Jälkiruokana testasin kummallisen pistaasi-couscousin, jonka olisin luokitellut kyllä enemmän johonkin aamupuuro-genreen.. 

pistaasicouscous ja malvasia-viintä snapsilasissa

Agrigentonkin yöelämä pyöri meidän osaltamme lähinnä yltiötukevaa illallista sulatellen. Oikeastaan kaikki lomareissumme illat kuluivatkin erilaisia digestiivejä maistellen. Lasiin päätyivät yleensä grappat ja sambucat, vaikka testattua tuli myös hupsu mandariiniviina ja hirveääkin hirveämpi Cynar – artisokkalikööri. 

sambuca jääpalalla virkisti kummasti

Hassua muuten sinänsä, että vaikka jokaisessa kadunkulmassa oli myynnissä tuoretta latva-artisokkaa (sitä myytiin myös maanteiden varsille pysäköidyistä lava-autoista), kyseistä herkkua ei löytynyt yhdenkään ravintolan listalta muussa kuin tuossa edellä mainitussa katkero-muodossa! 

artisokkaa myytiin kaikkialla, mutta ruoaksi valmistettuna sitä ei löytynyt mistään

Agrigentosta suuntasimme reissumme viimeiseen kohteeseen, Marsalaan. Muuten melko vaatimaton pikkukaupunki sattui sijaitsemaan sen verran lähellä lentokenttää, että tuntui varsin loogiselta nautiskella reissun viimeiset, maailman kuulut jälkkäriviinit kyseisessä kaupungissa. (Lomareissun autoilukokemuskin huipentui Marsalaan, jossa älykkäinä turisteina onnistuimme eksymään autolla hyvin kapealle kävelykadulle – kyllä vaan kelpasi katsella kävelykadun nähtävyyksiä autolla ajaen..) 

grillo-rypäleestä maistiaista La Sierena Ubriacassa

Marsalasta löytyikin mainio paikka viinien maisteluun: enoteca La Sirena Ubriaca, ”juopunut merenneito”. Omistajatar maistatti viinien lisäksi erilaisia pikkusyömisiä: tiskille oli nostettu esille ihana pikkukippomeri paikallisia tahnoja ja dippejä (pistaasipesto nam!), oliiveja, juustoja ja salameita. Maistellut viinit valittiin toiveidemme perusteella (minulle kuivia marsala-viinejä ja valkkareita, puolisolle hedelmällisempiä tapauksia), ja maistelun lisäksi saimme kuulla myös juttua viinien tuottajista. Luonnollisesti ne parhaat tapaukset olivat pientuottajien rajoitetuista pikkueristä, ja pullojen hinnat olivat myös sen mukaisia.. 

porkkana-appelsiini-mantelipesto ja mieletön marsala

(Unohdin muuten mainita edellisessä postauksessa, että myös Syrakusasta löytyi vastaavanalainen enoteca viinien maisteluun: Solaria Vini & Liquori, josta sai myös erinomaista pikkupurtavaa (reissun parhaat salamit!)  lasillisen seuraksi. Valikoima oli varsin laaja, mutta asiakaspalvelu aivan liian hidasta.)

lasillinen kanssa voi maistella "muutaman" pikkuherkun Solaria Vini & Liquorissa

Täytyy sanoa, että odotin Sisilian reissulta jonkinlaisia ahaa-elämyksiä nimenomaan viinien suhteen. Vaikkei kukaan blogin lukija ehkä uskoisi, kyllä oluen juoja ymmärtää jotakin myös viinien päälle.. Olen kuitenkin kokenut viinien opiskelun turhan haastavaksi: vahvan alkoholiprosentin ja pullojen suuren koon vuoksi viinien maistelu vaatii enemmän aikaa ja rahaa kuin vastaava oluiden kanssa, ja erityisesti niiden täydellisten ruoka&juoma- yhdistelmien löytäminen on oluiden maailmasta ollut huomattavasti helpompaa kuin viinien.. Omat suosikkiviinini ovat aina olleet vahvoja ja voimakkaita (mainittakoon esimerkkinä, että ihan ensimmäiset suosikkini olivat maanläheiset unkarilaiset Egri Bikaverit ja Tokajit). 

pakollinen bulkkilager kelpasi janoon

Koska pidän valtavasti syrah/shiraz –rypäleestä, odotin kovasti Sisilian nero d’avolaa -  kyseiset viinit osoittautuivatkin varsin mukaviksi yhtäaikaisessa pehmeässä makeudessaan ja hupsussa pippurisuudessaan.

pikkuisen hintavammat viinit olivat varmempia valintoja

Sisilian viinikokemukset olivat kuitenkin pääosin pettymyksiä – yhtään suursuosikkia lukuisista maistelluista viineistä ei löytynyt, ja kotiin tuotiinkin tuliaisina pääasiassa kuivempaa marsala-viintä, jota Alko ei jostain syystä suostu ottamaan valikoimaansa. (Kuiva marsala on täydellistä ruoanlaittoon- makea tapauskin tosin sopii upeasti jälkiruokakokkailuun!)

sitruunapuumaisemat pullotettuna

Marsala-viinien suhteen laatu tuntui olevan korkea myös halvemmissa pulloissa, nero d’avolaa taas löytyi ihan laidasta laitaan. Valkkaripuolelta mieleen jäi ainoastaan catarratto – rypäle, joka maistui juurikin niiltä auton ikkunoista nähdyiltä aurinkoisilta sitruunapuulaaksoilta. 

tässä vasta puolet Garibaldin alkupaloista

Ja jottei Marsalan visiitti olisi mennyt yhdeksi jälkiruokaviinien litkimiseksi, tottahan me myös söimme! Ehdottomasti reissun paras lounas löytyi Trattoria Garibaldista, joka oli selkeästi myös paikallisten herkkusuiden suosikki. 

pääruoan lisäkkeet piti tilata erikseen jos sellaisia halusi

Alkupalaksi sai kasata lautasellisen ihania pikkuherkkuja runsaasta seisovasta pöydästä – simppelit marinoidut kasvikset maistuivat yhtä mahtavilta kuin erilaiset kalat ja äyriäisetkin. Pääruoaksi maistelin marsalassa haudutettuja vasikan leikkeitä (upeaa!) ja puoliso sai vihdoin viimein sen lasagne-lautasellisensa, jota oli pitkin reissua jo haikaillut.. Garibaldista löytyivät myös loman parhaat leivät: runsaskätisesti fenkolilla maustettu, hieman hapahko rapeakuorinen leipä maistui sen verran hyvältä, että sitä on yritettävä vielä leipoa kotonakin.

fenkolilla ja seesaminsimeneillä maustettu herkkuleipä

Kaiken kaikkiaan lomareissu oli äärimmäisen herkullinen! Suosittelen oikein lämpimästi Sisiliaa kiireettömäksi nautiskelulomakohteeksi kaikille italialaista keittiötä arvostaville! Eniten reissusta saa irti vuokraamalla auton ja kiertelemällä rauhallisesti pikkukaupunkeja, mutta näkemistä ja maistelemista riittää taatusti myös suuremmissa kaupungeissa. Hintatasoltaankin saari on kohtuullinen, mikäli malttaa lähteä reissuun sen kuumimman lomasesongin ulkopuolella. Ruokapaikkoja löytyy myös moneen budjettiin, eikä hinta todellakaan ole aina se laadun tae: pystybaarista hotkaistut halvat arancinit olivat omaan makuuni paljon herkullisempia kuin kalliimmissa ravintoloissa maistetut pasta-annokset.

aina on tilaa ricotta-juustolla täytetyille pikkuleivonnaille

Sen lisäksi, että matkalaukkuun valikoi vatsan seudulta mahdollisimman löysiä vaatteita, mukaan kannattaa ehdottomasti ottaa sanakirja- ilman omaa espanjan kielen (tarpeeksi lähellä italiaa) hataraa osaamistani olisimme joutuneet turvautumaan sanakirjaan lähes jokaisessa majoitus- ja ravitsemisliikkeessä. Sisiliaanot olivat kaikkialla valtavan ystävällisiä ja avuliaita - kiitokset esim. Bronten hedelmäkauppiaalle, joka ei suostunut ottamaan senttiäkään rahaa vastaan appelsiinipussista! Ja jostain kumman syystä se päätön liikennekulttuurikin alkoi loman loppua kohden tuntua yllättävän sujuvalta ja jopa turvalliselta- liekö sitten johtunut pelkääjän penkillä istuneen maistelemista mahtavista jälkiruokaviineistä, tai cannolien ahmimisen aiheuttamasta suloisesta sokerihumalasta..

appelsiinipuita kasvoi kaikkialla

Nyt aloitetaan sitten paluu arkeen. Yltäkylläisen lomareissun jälkeen lompakko on sen verran tyhjä ja farkkujen vyötärö sen verran kireä, että ahmijan keittiössä tullaan taatusti keskittymään vaihteeksi kasvispainotteisempaan ja mahdollisimman edulliseen herkutteluun.

Sisilia syöden ja juoden – Osa 3: Taorminasta Syrakusaan

Kotoinen arki on meinannut viedä mennessään, mutta onneksi sulamattoman (Jyväskylän kesä tuli näköjään melkoisella viiveellä meidän asuinalueelle) lumen täplittämän takapihan katselun sijaan on voinut lepuutella silmiään lomakuvia katsellen. (Kannatti siis kuitenkin hermostuttaa puoliso törmäilemällä reissussa kameran kanssa holtittomasti ees taas.) Nicosiasta ajelimme kohti Taorminaa pitkin Etnan mutkaisia ja loppua kohden myös varsin sumuisia pikkuteitä.

Taorminassa kaikki oli hirmuisen kaunista

Appelsiinipuiden peittämät laaksot jylhien vuorenrinteiden helmoissa jaksoivat nostattaa ihastuneita huokaisuja koko automatkan ajan- yritin myös bongata auton ikkunasta manteli- ja pistaasipuita, mutta turhaan. (Bongaus olisi mahtanut olla helpompaa, jos olisin tiennyt miltä kyseisten puskien olisi ylipäätään pitänyt näyttää..) 

tuorepuristettu veriappelsiinimehu oli jumalaista

Kaiken kaikkiaan autossa istuskelu oli ehdottomasti kaikkien liikenteen aiheuttamien sydänpysähdysten arvoista: Sisilian maisemia katsellessa sielu totisesti lepää!

päivän suositellut kalaherkut trattoria Tiramisussa

Taormina oli reissumme ehdottomasti kaunein kohde. Ei siis ihme, että sesonkiaikaan kaupungin hurmaavat kujat täyttyvät satapäisillä turistilaumoilla. (Onneksemme törmäsimme kaduilla ainoastaan hämmentäviin lapsilaumoihin, jotka kantoivat käsissään koristeltuja pääsiäisruoho-tuokkosia kaupungin suihkulähteille ja kirkkojen portaille vaihdettavaksi järkyttävän kokoisiin suklaamuniin.) Taorminassa majoituimme mahtavalla paikalla olevaan pikkuruiseen B&B:n, jonka ystävällisen isännän suosituksesta päädyimme illastamaan varsin pätevässä ravintelissa.

ja vielä pistaasilla ja manteleilla leivitettyjä äyriäisiä

Suositeltuja Tiramisu-ravintoloita löytyi kaupungista kaksi: ravintolaa pyörittäneet heebet olivat kuulemma pistäneet jossain vaiheessa kattilat jakoon, ja alun perin kokkina hääräillyt kaveri pyörittää nyt sitä pienempää ja ulospäin vaatimattomampaa Trattoria Tiramisua. 

vasikan suloisen pehmeä entrecote viherpippureilla

Ulospäin vaatimaton ravintola osoittautui erinomaiseksi- sommelier onnistui valitsemaan toiveidemme mukaiset viinit, ja ruoat syötiin viimeiseen muruseen. Erityisen herkullisia olivat marinoidut päivän kalat ja äyriäiset, eikä jälkkäriksi jaetun tiramisun kanssa nautiskeltu talon kaneliviinakaan ollut pöllömpää. 

Sisilian kuuluisin rypäle varsin pätevästi jalostettuna

Kauniista Taorminasta jatkoimme matkaa itärannikkoa etelään. Etelämpään mentäessä maisemat muuttuivat kuivemmiksi ja karummiksi, appelsiinipuut sitruunapuiksi ja vuorenrinteet tasaisemmiksi, teollisuusaluiden täplittämiksi aukeiksi. 

fenkolia myytiin kaikkialla, tässä Syrakusan torikadulla

Saapuminen aurinkoiseen Syrakusaan tuntui kuin olisi oikeastaan vasta nyt saapunut Sisiliaan: omissa mielikuvissani olin kuvitellut Sisilian juurkin Syrakusan kaltaiseksi, hieman ränsistyneeksi helmeksi paahtavan auringon alla. Melko yllättäen vietimme myös Syrakusassa melkoisesti aikaa syöden, etsien seuraavaa ruokapaikkaa ja taas syöden.. 

ja löytyihän se pienpanimotuotekin..

Puolison kohokohta reissussa taisi olla lounas trattoria Taberna Svevan terassilla: juomalistalta kun löytyi Sisilialaista Paul Bricius – panimon special alea! (Ja tunnustan, että maistuihan se vaan omaankin suuhun älyttömän hyvältä kaiken juodun vetisen bulkkilagerin jälkeen..) 

Taberna Svevan alkupalakalat

Kyseisen trattorian ruoat olivat myös löytö: alkuruokalautaselta haarukoitiin mielettömän herkkuja kalaisia makuja kylmäsavutonnikalasta (anteeksi maailma)  graavattuun miekkakalaan, ja herkulliset pistaasignocchit maistuivat erinomaisesti myös höttöpastaosastoa yleensä vähemmän arvostavalle kulinaristille. 

pistaasignocchi-annoksen jälkeen kaipasi päiväunille

Lisää Syrakusan värimerellisiä makuja pidemmän kaavan mukaan nautiskeltiin ravintola Al Mazarissa, jota joku autonrengasopuskin oli suositellut. Ahneena yritin tilata itselleni kaiken alkuruoista jälkkäreihin, mutta päästä varpaisiin varttani arvioinut hovimestari ilmoitti suorasukaisesti etten mitenkään jaksaisi syödä kaikkea! 

alkuruokafisut Al Mazarissa - erityisesti paikallinen spigole-kala oli mahtavaa!

Himppasen röyhkeästä suosituksesta päädyimmekin sitten jakamaan sekä alku- että pääruoka-annokset puolison kanssa kahtia- tämän ansiosta jaksoimme maistella myös alku- ja pääruoan välissä tarjotut pasta-annokset. 

sitruunasorbetti yllätti sitruunahappoa karsastavan

Sapuskat olivat varsin hyviä, mutteivät mitään maailmaa mullistavia. Eniten jäi mieleen hauska tapa tarjota leivitetyt kalapalat appelsiiniviipaleen päällä, ja maustaa silakkapihvien tapaiset, mantelilla ja leivänmurusilla leivitetyt sardiinipihvit mintulla ja pinjansiemenillä. (Haaste kotikeittiöön!) Jälkiruokana maisteltu uskomattoman hedelmäinen sitruunasorbetti  todisti, ettei niitä sitruunoita aivan turhaan kasvateltu pitkin saarta: hullun hapokkuuden sijaan sitruuna maistui makean hedelmäiseltä auringolta!

torilta tarttui tuliaiseksi kotiin härkäpapuja

Syrakusa oli muidenkin reissukohteidemme tapaan kuin luotu laiskaan käveleskelyyn kahvilasta kuppilaan. Ortygiassa (saari jossa vanha kaupunki sijaitsee) Duomon aukiolla kelpasi maistella mielettömän herkullisia leivonnaisia, jonka jälkeen ruokahalua pääsi keräämään käpselehtimällä pitkin mukulakivikujia Ortygiaa ympäröivän meren viilentäviä tyrskyjä ihmettelemään. Syrakusassa söin myös reissun parhaat jäätelöt: vaikka pistaasijäätelö taisikin olla kaikkialla ylivoimaisesti parasta, myös pinjansiemenistä tehty kermaherkku aiheutti jokusen onnellisen huokauksen.. (Testasin luonnolisesti myös mm. manteli-, villikirsikka-, sitruuna-, hasselpähkinä-, mantelilikööri-, metsämansikka- ja muutaman muun jäätelömaun.)

puolison mielestä paras-ikinä-kakkupala

Syrakusan paahteesta matka jatkuu seuraavaksi kohti länsirannikkoa ja jonkin sortin viinielämyksiä..

Ahmija ravintolapäivässä 19.5.

Ravintolapäivään* 19.5.12 ruokaelämyksiä oluesta!

Maltaiden maanläheistä makeutta ja humalakäpyjen aromaattista katkeruutta nyt siis myös lautasella:

Ravintola Humaloitu Hanhi tarjoilee yllättäviä makuelämyksiä käyttämällä jokaisen tarjolla olevan annoksen valmistukseen kotimaisia käsityöoluita. Jyväskylän Lutakon idyllisen vanhan tehtaan piipun juurelle avautuvasta pihakeittiöstä nostellaan maisteltavaksi pieniä ruoka-annoksia suolaisesta makeaan. 

Maltaisina makuina (muutokset mahdollisia):

vehnäolut-mozzarellaa hedelmäisellä salaattipedillä
vegaanisena vaihtoehtona vehnäolut-tofua

kermaista valkosipulikeittoa ja saaristolaisleipää

schwarz-paahtopaistia, marinoitua paahdettua punajuurta ja suppilovahverohilloketta
vegaanisena vaihtoehtona schwarz-seitania

porter-suklaakakkua
vegaanisena vaihtoehtona porter-suklaavanukasta

juomana kotipanimomestareiden kotikaljaa

Annosten hinta 3-6eur kpl.

Piippukatu 3, Jyväskylä (piha), lauantai 19.5.12 klo 14-17 

TERVETULOA!

(PS. Oluista kiinnostuneille janoisille ruokailijoille tiedoksi: aivan ravintolamme välittömässä läheisyydessä satutaan viettämään samaan aikaan myös pienpanimofestareita!)

*Ravintolapäivä on yhden päivän kulinaarinen karnevaali ruoka- ja kaupunkikulttuurin puolesta. Tapahtuman tarkoituksena on kannustaa ihmisiä perustamaan ravintoloita yhden päivän ajaksi. Ravintolapäivän ytimessä on yhdessä tekeminen, nauttiminen ja ilonpito! Ravintolapäivänä jokaisella on mahdollisuus toteuttaa unelmansa tehden samalla kotikaupungistaan paremman paikan elää. (www.restaurantday.org, https://www.facebook.com/ravintolapaiva)

Sisilia syöden ja juoden – Osa 1: lähtökuopissa

Vietimme pääsiäisen ajan Sisilian auringon alla pääasiassa syöden ja juoden. Koko reissu perustui hetken mielijohteesta ostettuihin halpalentoihin, ja eteni lähtöpäivästä paluuiltaan kolmen yksinkertaisen kysymyksen johdattelemana: Milloin jaksetaan syödä seuraavan kerran? Mitä haluttaisiin syödä seuraavaksi? Mihin mentäisiin syömään seuraavaksi? (Ja vaikka joku ehkä yrittikin välillä kysyä ”saako sieltä olutta?”, opimme pitkästä aikaa jotakin muistakin-kuin-mallasjuomista..) Varsin kiehtovia ja vaikuttavia ruoka- ja juomakokemuksia kertyi lukuisia, eikä reissu vaa’ankaan mielestä ollut täysin turha- hämmentävän suuri osa kokemuksista tuli talletettua myös vyötärölle! (Reissukiloja karistellaan nyt sitten lavatanssikurssilla, kaikenlaiseen sitä hyvän ruoan takia joutuukin..)

unohdettu sitruunapuu kasvoi katolla Syrakusassa

Koska raportoitavaa olisi hirmuisesti, matkaraportti on jaettu muutamaan osaan ihan maantieteellisesti. Alkupaloiksi kerrottakoon ja kuvattakoon Sisilian keittiötä ihan muutamin sanoin yleisluonteisesti, tämän jälkeen lähdetään matkalle sitten ihan tosissaan!

ruokamatka häämöttää edessäpäin, maisema Ericestä

Jos jonkun maan keittiöstä olen kokenut oppineeni jotakin tärkeää, se on Italia se. Vaikken ole mikään pastan, riisin, polentan tai vehnäleivän ystävä, cucina povera eli ”köyhä keittiö” on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokasta: ruokaa tehdään yksinkertaisesti ja maanläheisesti mahdollisimman korkealaatuisista kauden antimista, kasvispainotteisuutta unohtamatta. Raaka-aineita kunnioitetaan ja kaikki pyritään käyttämään hyväksi aina eilisestä kuivasta leivästä teuraseläinten ”huonoimpiin” ruhonosiin. Ruokailuun käytetään ansaitusti aikaa, ja yhteisen pöydän äärelle oikeasti pysähdytään nauttimaan antimista, jokaista murusta arvostaen.

kalatorin antimia Trapanissa

Sisilian keittiö noudattaa italiaanojen ”köyhän keittiön” oppeja soveltaen hurmaavasti vaikutteita ympäriltään: paikkansa kattauksessa ovat lunastaneet kreikkalaiset, arabit ja normannit. Pöytään nostetaan yhtä herkullisia antimia niin rannikon kalasatamista, kuin vuoriston vuohitarhureilta ja pitkin aurinkoista saarta kasvavista sitruspuutarhoista. Munakoisoa, kapriksia, manteleita, pistaaseita ja pinjansiemeniä ei säästellä, ja herkut huuhdotaan kurkusta alas saaren omilla viineillä ja viinoilla. 

kahveja ja makeaa marsala-viintä

Me vietimme lomaviikkomme ahmien saaren antimia oikein urakalla: vuokra-auton vuoristoratamaisella kyydillä hurruuttelimme tolkutonta liikennesäännöttömyyttä uhmaten (puoliso ajoi, minä kiljuin, enkä aina suinkaan riemusta..) länsirannikolta Trapanista Etnan länsipuolen pikkukylien kautta itärannikolle Taorminaan, etelään Syrakusaan, ja edelleen lounaisrannikkoa pitkin Agrigentoon ja Marsalaan. Jotta muistaisin edes osan koetuista ahaa-elämyksistä, yritän kerätä mieleen jääneitä makuaistijälkiä tänne blogiin- jospa herkuista inspiroituisi vielä jossakin vaiheessa kehittelemään suomalaistettuja plagiaatteja..

illalisen antipastilautanen Nicosassa

Seuraava kuva kiteyttää aika hyvin koko matkafilosofiamme, sen myötä toivotan teidät tervetulleeksi alkavalle virtuaalimakumatkalle Sisiliaan!

tiedän-kyllä-että-kädessäni-on-jo-jäätelöä mutta silti: tuolla on jäätelöbaari!!

Kotitekoinen turkkilainen jogurtti

Arjen taikuutta! Otetaan purkki maitoa ja tilkka valmista turkkilaista jogurttia. Leikitään pellepelotonta askartelemalla kylmälaukusta, kaurapussista, uunivuoasta ja paistolämpömittarista lämpökaappi. Lopputuloksena ihastuneita henkäyksiä, kunnioitusta ja ihmetystä, sekä pari varsin tyytyväistä ja yllättynyttä jogurtin syöjää. Kiitokset Pusulaan ystäville, jotka vinkkasivat omatekoisen jogurtin tekemisen olevan varsin helppoa!

huikeilla kokin supervoimilla hapantuu maito jogurtiksi kotonakin

Seuraava jogurttitehtailun toimintaohje syntyi ystävien ohjeistusten ja "Kyllä äiti tietää" -blogin hyvillä ohjeilla maustettuna takuuvarmoilla "teenpä ohjeista huolimatta näin kun haluan"- sovelluksilla. Käytännössä jogurtin siemeneksi sopii mikä tahansa maustamaton jogurtti, ymmärtääkseni bulgarialaisella jogurtilla lopputulos on kaikkein pehmoisin. Oleellista on huomata, että jogurttia hapattavat bakteerit vaativat toimiakseen lämpimän, +42C:n ympäristön, eli uuninpankot, patterinpäällyset, kuumavesihauteet, lattialämmitykset, termospullot, kylmälaukut sun muut vehkeet on valjastettava hyötykäyttöön. Lopputulos riippuu myös käytettävästä maidosta (tyyliin homogenoitu & pastöroitu rasvaton vs. pastöroimaton täysrasvainen raakamaito) ja siemenjogurtista (oma jogurtti vs. turkkilainen vs. bulgaria vs. smetana jne..).

Katriinan kaupasta Jyväskylästä saa raakamaitoa

Mitä pidempään jogurttia hapattaa lämpimässä, sen happamampaa on lopputulos. Ja jos lopputulos on omaan makuun turhan juoksevaa, jogurtista saa siivilässä valuttamalla paksumpaa. Valmis jogurtti säilynee jääkaapissa viikon verran, omasta 1,5l erästä puolet tuli tosin syötyä jo yhdessä päivässä..

digitaalinen mittari on jogurtintekijän tärkeä ystävä

Tee-se-itse jogurtti

1,5 l maitoa (tässä luomukevytmaito)
1,5 dl maustamatonta jogurttia (tässä turkkilainen)

Kuumenna maito 42 asteiseksi ja sekoita siihen jogurtti. Laita seos kannellisessa astiassa lämpimään paikkaan (42 astetta on se optimi!) ja anna hapantua 6-12h. Koska kodista ei löytynyt sopivan lämmintä paikkaa, täytin kannellisen uunivuoan kiehuvalla vedellä, nostin vuoan kylmälaukkuun, laitoin vuoan päälle pyyhkeen, pyyhkeen päälle jogurttiastiat ja jogurttiastioiden ympärille mikrossa lämmitetyn kauratyynyn. Kylmälaukun sijoitin kylppärin lämmitetylle lattialle, kansi kiinni. Valvoin paistolämpömittarilla kylmälaukun lämpötilaa siten, että se pysyi koko ajan 40-45 asteisena. Vaihdoin uunivuokaan kuumaa vettä kerran 14h hapattamisen aikana, kauratyynyn lämmitin uudelleen kaksi kertaa.

urbaanimartan tee-se-itse jogurttikone

Testasin kaksi erää: ensimmäisessä kuumensin maidon ensin 80 asteiseksi ja lisäsin jogurtin maitoon kun lämpö oli laskenut 42 asteeseen. Toisen erän kuumensin vain 42 asteeseen ja lisäsin sitten jogurtin. Jälkimmäinen erä alkoi muuttua jogurtiksi ensimmäistä nopeammin, kuuden tunnin hapattamisen jälkeen molemmat erät olivat kuitenkin identtisiä sekä rakenteeltaan, että maultaan!

6h jälkeen rakenne ei tästä enää muuttunut, vain maku

Ensimmäisen erän nostin jääkaappiin 9h hapattamisen jälkeen, toista erää hapatin 14h. Lopputulos oli jälkimmäisessä happamampi, rakenne oli molemmissa ihan identtinen- hieman rakeinen, mutta vispauksen jälkeen oikein samettinen ja tasainen. Valutin toista erää puolisen tuntia siivilässä, jolloin lopputulos oli yllättävän lähellä aitoa turkkilaista jogurttia- valuttamaton jogurtti puolestaan muistutti jotakin piimän ja jogurtin sekoitusta. Valuttamaton toimi hienosti perusjogurttina, valutettu taas maistui mahtavalta jälkiruoalta hunajan ja mantelirouheen kanssa. Seuraavaksi testaan jogurtin tekemistä bulgarianjogurtilla..

hunaja makeuttaa samettisen kotijogurtin gourmeeksi

Ai niin, monissa blogeissa näköjään hekutellaan kevään alkamista ja näytetään ihania kuvia krookuksista ja muista kevätkukkasista. Voin kertoa, että meidän pihassa on vielä ihan talvi. Juuri nytkin sataa lunta. Tässä siis ote Jyväskylän kukkivasta ja aurinkoisesta keväästä tältä päivältä:

ikkunalaudalla vihertää hämärässäkin