28.4.2012

Sisilia syöden ja juoden – Osa 3: Taorminasta Syrakusaan

Kotoinen arki on meinannut viedä mennessään, mutta onneksi sulamattoman (Jyväskylän kesä tuli näköjään melkoisella viiveellä meidän asuinalueelle) lumen täplittämän takapihan katselun sijaan on voinut lepuutella silmiään lomakuvia katsellen. (Kannatti siis kuitenkin hermostuttaa puoliso törmäilemällä reissussa kameran kanssa holtittomasti ees taas.) Nicosiasta ajelimme kohti Taorminaa pitkin Etnan mutkaisia ja loppua kohden myös varsin sumuisia pikkuteitä.

Taorminassa kaikki oli hirmuisen kaunista

Appelsiinipuiden peittämät laaksot jylhien vuorenrinteiden helmoissa jaksoivat nostattaa ihastuneita huokaisuja koko automatkan ajan- yritin myös bongata auton ikkunasta manteli- ja pistaasipuita, mutta turhaan. (Bongaus olisi mahtanut olla helpompaa, jos olisin tiennyt miltä kyseisten puskien olisi ylipäätään pitänyt näyttää..) 

tuorepuristettu veriappelsiinimehu oli jumalaista

Kaiken kaikkiaan autossa istuskelu oli ehdottomasti kaikkien liikenteen aiheuttamien sydänpysähdysten arvoista: Sisilian maisemia katsellessa sielu totisesti lepää!

päivän suositellut kalaherkut trattoria Tiramisussa

Taormina oli reissumme ehdottomasti kaunein kohde. Ei siis ihme, että sesonkiaikaan kaupungin hurmaavat kujat täyttyvät satapäisillä turistilaumoilla. (Onneksemme törmäsimme kaduilla ainoastaan hämmentäviin lapsilaumoihin, jotka kantoivat käsissään koristeltuja pääsiäisruoho-tuokkosia kaupungin suihkulähteille ja kirkkojen portaille vaihdettavaksi järkyttävän kokoisiin suklaamuniin.) Taorminassa majoituimme mahtavalla paikalla olevaan pikkuruiseen B&B:n, jonka ystävällisen isännän suosituksesta päädyimme illastamaan varsin pätevässä ravintelissa.

ja vielä pistaasilla ja manteleilla leivitettyjä äyriäisiä

Suositeltuja Tiramisu-ravintoloita löytyi kaupungista kaksi: ravintolaa pyörittäneet heebet olivat kuulemma pistäneet jossain vaiheessa kattilat jakoon, ja alun perin kokkina hääräillyt kaveri pyörittää nyt sitä pienempää ja ulospäin vaatimattomampaa Trattoria Tiramisua

vasikan suloisen pehmeä entrecote viherpippureilla

Ulospäin vaatimaton ravintola osoittautui erinomaiseksi- sommelier onnistui valitsemaan toiveidemme mukaiset viinit, ja ruoat syötiin viimeiseen muruseen. Erityisen herkullisia olivat marinoidut päivän kalat ja äyriäiset, eikä jälkkäriksi jaetun tiramisun kanssa nautiskeltu talon kaneliviinakaan ollut pöllömpää. 

Sisilian kuuluisin rypäle varsin pätevästi jalostettuna

Kauniista Taorminasta jatkoimme matkaa itärannikkoa etelään. Etelämpään mentäessä maisemat muuttuivat kuivemmiksi ja karummiksi, appelsiinipuut sitruunapuiksi ja vuorenrinteet tasaisemmiksi, teollisuusaluiden täplittämiksi aukeiksi. 

fenkolia myytiin kaikkialla, tässä Syrakusan torikadulla

Saapuminen aurinkoiseen Syrakusaan tuntui kuin olisi oikeastaan vasta nyt saapunut Sisiliaan: omissa mielikuvissani olin kuvitellut Sisilian juurkin Syrakusan kaltaiseksi, hieman ränsistyneeksi helmeksi paahtavan auringon alla. Melko yllättäen vietimme myös Syrakusassa melkoisesti aikaa syöden, etsien seuraavaa ruokapaikkaa ja taas syöden.. 

ja löytyihän se pienpanimotuotekin..

Puolison kohokohta reissussa taisi olla lounas trattoria Taberna Svevan terassilla: juomalistalta kun löytyi Sisilialaista Paul Bricius – panimon special alea! (Ja tunnustan, että maistuihan se vaan omaankin suuhun älyttömän hyvältä kaiken juodun vetisen bulkkilagerin jälkeen..) 

Taberna Svevan alkupalakalat

Kyseisen trattorian ruoat olivat myös löytö: alkuruokalautaselta haarukoitiin mielettömän herkkuja kalaisia makuja kylmäsavutonnikalasta (anteeksi maailma)  graavattuun miekkakalaan, ja herkulliset pistaasignocchit maistuivat erinomaisesti myös höttöpastaosastoa yleensä vähemmän arvostavalle kulinaristille. 

pistaasignocchi-annoksen jälkeen kaipasi päiväunille

Lisää Syrakusan värimerellisiä makuja pidemmän kaavan mukaan nautiskeltiin ravintola Al Mazarissa, jota joku autonrengasopuskin oli suositellut. Ahneena yritin tilata itselleni kaiken alkuruoista jälkkäreihin, mutta päästä varpaisiin varttani arvioinut hovimestari ilmoitti suorasukaisesti etten mitenkään jaksaisi syödä kaikkea! 

alkuruokafisut Al Mazarissa - erityisesti paikallinen spigole-kala oli mahtavaa!

Himppasen röyhkeästä suosituksesta päädyimmekin sitten jakamaan sekä alku- että pääruoka-annokset puolison kanssa kahtia- tämän ansiosta jaksoimme maistella myös alku- ja pääruoan välissä tarjotut pasta-annokset. 

sitruunasorbetti yllätti sitruunahappoa karsastavan

Sapuskat olivat varsin hyviä, mutteivät mitään maailmaa mullistavia. Eniten jäi mieleen hauska tapa tarjota leivitetyt kalapalat appelsiiniviipaleen päällä, ja maustaa silakkapihvien tapaiset, mantelilla ja leivänmurusilla leivitetyt sardiinipihvit mintulla ja pinjansiemenillä. (Haaste kotikeittiöön!) Jälkiruokana maisteltu uskomattoman hedelmäinen sitruunasorbetti  todisti, ettei niitä sitruunoita aivan turhaan kasvateltu pitkin saarta: hullun hapokkuuden sijaan sitruuna maistui makean hedelmäiseltä auringolta!

torilta tarttui tuliaiseksi kotiin härkäpapuja

Syrakusa oli muidenkin reissukohteidemme tapaan kuin luotu laiskaan käveleskelyyn kahvilasta kuppilaan. Ortygiassa (saari jossa vanha kaupunki sijaitsee) Duomon aukiolla kelpasi maistella mielettömän herkullisia leivonnaisia, jonka jälkeen ruokahalua pääsi keräämään käpselehtimällä pitkin mukulakivikujia Ortygiaa ympäröivän meren viilentäviä tyrskyjä ihmettelemään. Syrakusassa söin myös reissun parhaat jäätelöt: vaikka pistaasijäätelö taisikin olla kaikkialla ylivoimaisesti parasta, myös pinjansiemenistä tehty kermaherkku aiheutti jokusen onnellisen huokauksen.. (Testasin luonnolisesti myös mm. manteli-, villikirsikka-, sitruuna-, hasselpähkinä-, mantelilikööri-, metsämansikka- ja muutaman muun jäätelömaun.)

puolison mielestä paras-ikinä-kakkupala

Syrakusan paahteesta matka jatkuu seuraavaksi kohti länsirannikkoa ja jonkin sortin viinielämyksiä..

2 kommenttia:

  1. Hieno ruokaraportti taas! Kävin muuten äsken lukemassa viimevuotisen Kööpenhamina-juttusi, olen ensi viikolla menossa sinne ja kaipasin vähän vinkkejä, google ehdotti ekana postaustasi:)

    VastaaPoista
  2. Oi Köpis on mahtava kaupunki! (Taisi omista Kööpenhaminan raporteista löytyä aika olut-painotteista tarinointia- on siellä onneksi valtavasti muutakin maisteltavaa!) Meidän reissumme jälkeen sinne on avattu vihdoin se suuri kauppahalli- käyhän ihmeessä tutustumassa ja raportoi onko se niin hieno ja mahtava paikka kuin mitä ennakkomainonta antoi ymmärtää!

    VastaaPoista

Ihastuttiko? Vihastuttiko? Jätäthän jäljen käynnistäsi!