18.4.2012

Sisilia syöden ja juoden – Osa 1: lähtökuopissa

Vietimme pääsiäisen ajan Sisilian auringon alla pääasiassa syöden ja juoden. Koko reissu perustui hetken mielijohteesta ostettuihin halpalentoihin, ja eteni lähtöpäivästä paluuiltaan kolmen yksinkertaisen kysymyksen johdattelemana: Milloin jaksetaan syödä seuraavan kerran? Mitä haluttaisiin syödä seuraavaksi? Mihin mentäisiin syömään seuraavaksi? (Ja vaikka joku ehkä yrittikin välillä kysyä ”saako sieltä olutta?”, opimme pitkästä aikaa jotakin muistakin-kuin-mallasjuomista..) Varsin kiehtovia ja vaikuttavia ruoka- ja juomakokemuksia kertyi lukuisia, eikä reissu vaa’ankaan mielestä ollut täysin turha- hämmentävän suuri osa kokemuksista tuli talletettua myös vyötärölle! (Reissukiloja karistellaan nyt sitten lavatanssikurssilla, kaikenlaiseen sitä hyvän ruoan takia joutuukin..)

unohdettu sitruunapuu kasvoi katolla Syrakusassa

Koska raportoitavaa olisi hirmuisesti, matkaraportti on jaettu muutamaan osaan ihan maantieteellisesti. Alkupaloiksi kerrottakoon ja kuvattakoon Sisilian keittiötä ihan muutamin sanoin yleisluonteisesti, tämän jälkeen lähdetään matkalle sitten ihan tosissaan!

ruokamatka häämöttää edessäpäin, maisema Ericestä

Jos jonkun maan keittiöstä olen kokenut oppineeni jotakin tärkeää, se on Italia se. Vaikken ole mikään pastan, riisin, polentan tai vehnäleivän ystävä, cucina povera eli ”köyhä keittiö” on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokasta: ruokaa tehdään yksinkertaisesti ja maanläheisesti mahdollisimman korkealaatuisista kauden antimista, kasvispainotteisuutta unohtamatta. Raaka-aineita kunnioitetaan ja kaikki pyritään käyttämään hyväksi aina eilisestä kuivasta leivästä teuraseläinten ”huonoimpiin” ruhonosiin. Ruokailuun käytetään ansaitusti aikaa, ja yhteisen pöydän äärelle oikeasti pysähdytään nauttimaan antimista, jokaista murusta arvostaen.

kalatorin antimia Trapanissa

Sisilian keittiö noudattaa italiaanojen ”köyhän keittiön” oppeja soveltaen hurmaavasti vaikutteita ympäriltään: paikkansa kattauksessa ovat lunastaneet kreikkalaiset, arabit ja normannit. Pöytään nostetaan yhtä herkullisia antimia niin rannikon kalasatamista, kuin vuoriston vuohitarhureilta ja pitkin aurinkoista saarta kasvavista sitruspuutarhoista. Munakoisoa, kapriksia, manteleita, pistaaseita ja pinjansiemeniä ei säästellä, ja herkut huuhdotaan kurkusta alas saaren omilla viineillä ja viinoilla. 

kahveja ja makeaa marsala-viintä

Me vietimme lomaviikkomme ahmien saaren antimia oikein urakalla: vuokra-auton vuoristoratamaisella kyydillä hurruuttelimme tolkutonta liikennesäännöttömyyttä uhmaten (puoliso ajoi, minä kiljuin, enkä aina suinkaan riemusta..) länsirannikolta Trapanista Etnan länsipuolen pikkukylien kautta itärannikolle Taorminaan, etelään Syrakusaan, ja edelleen lounaisrannikkoa pitkin Agrigentoon ja Marsalaan. Jotta muistaisin edes osan koetuista ahaa-elämyksistä, yritän kerätä mieleen jääneitä makuaistijälkiä tänne blogiin- jospa herkuista inspiroituisi vielä jossakin vaiheessa kehittelemään suomalaistettuja plagiaatteja..

illalisen antipastilautanen Nicosassa

Seuraava kuva kiteyttää aika hyvin koko matkafilosofiamme, sen myötä toivotan teidät tervetulleeksi alkavalle virtuaalimakumatkalle Sisiliaan!

tiedän-kyllä-että-kädessäni-on-jo-jäätelöä mutta silti: tuolla on jäätelöbaari!!

8 kommenttia:

  1. Jatkoa odotellaan! Maihtoi olla hieno kierros.. Minun Sisilian kokemukset koostuvat alkosta haettuihin punkkuihin..
    Ja mielenkiintoinen tuo edellinen jogurttiartikkeli!

    VastaaPoista
  2. Kauniita kuvia ja kalatori näyttää hurmaavalta. Simppeli ruoka hyvistä raaka-aineista on usein sitä kaikkein parasta :) Jatkoa odotellen!

    VastaaPoista
  3. Lomailin Sisiliassa tasan vuosi sitten ja ah, miten lihottava reissu olikaan! Rakastan munakoisoa ja pasta alla norma oli jo ennen matkaakin lempiruokaani, mutta reissussa suhde todellakin syveni. Lisäksi tykästyin Nero d'Avolaan ja muihin Etnan rinteillä kasvatettuihin viineihin.

    Lisäraporttia odotellessa!

    VastaaPoista
  4. Tuo jäätelökuva on ihan paras XD Upeita kuvia. Kyllä Italia on aina Italia.

    VastaaPoista
  5. Jatkoa odotellessa, sitruunapuun kuvassa oli tiettyä runollista viehätystä :)
    Kenties myös pinterest-ainesta :)

    VastaaPoista
  6. Todella viehkoja kuvia, vau! Virtuaalimakumatkan alku vaikutti kovin lupaavalta, joten jään kieli pitkällä odottamaan kertomuksen seuraavaa osaa (ja haaveilemaan siitä, että itsekin vielä joskus pääsisin Sisilian auringon alle). Tuo viimeinen kuva on tosiaan ihan huippu, minulla on aina juurikin samanlainen meininki. : D

    VastaaPoista
  7. Viimeinen kuva sai nauramaan :) Taisi tulla kiire viimeistellä edellinen jätskikippo ennen kuin jätskibaari katoaisi näköpiiristä? Oikeilla periaatteilla olitte totisesti matkalla; Italiaan mennään nimenomaan syömään ! Katsoin jokin aikaa sitten Julia Robertsin tähdittämän Eat, Pray, Love -elokuvan ja täytyy sanoa, että iski ikävä Italiaan. (Kirja teki saman vaikutuksen about satakertaisena)

    Perinteinen italialainen keittiö on todellinen kulinaristinen ihme ja olenpa kuullut huhuja, että juuri Sisilian väestö on yksi maailman terveimmistä ja pitkäikäisimmistä (Japanin Okinawan väestön ohella). Ehkäpä myös sillä saarella hankitut ekstrakilot ja jenkkakahvat ovat siis täyttä laatutavaraa !? Älä ota sitä riskiä, että jumppaat elämäneliksiiriä täynnä olevat kilot veks! ;)

    Hienoa kuvamatskua jälleen kerran. Pääsin matkalle mukaan, vaikka matkakuume ei tästä vielä hellittänytkään. Päinvastoin.

    VastaaPoista
  8. Kiitokset kommenteista! Pidän tässä nyt pientä (ravintolapäivä-)mainoskatkoa, palataan reissun päälle piakkoin:)

    Olen erityisen ylpeä tuosta sitruunakuvasta, en tosiaankaan ole mikään valokuvaaja (en malta pysähtyä säätämään kameran asetuksia), joten kunnollisessa luonnonvalossa kuvaaminen tuntui juhlalta pimeän keittiön jälkeen!(Toki siis vikan kuvan ehätti taltioimaan puoliso, joka ei juuri sillä hetkellä pidellyt käsissään jäätelökippoa- melko harvinainen hetki sekin..)

    Ja Maria: saavutetuista eduista (=tässä tapauksessa arvokkaat jenkkakahvat) ei ihan hevillä luovuta;)

    Toimme tuliaisena myös jonkun pullon Nero D'Avolaa, toivotaan että se oli hyvä osuma. Ko. rypäleestä tehdyistä viineistä kun löytyi todella laidasta laitaan, varsin herkkuja tapauksia mutta myös pieniä pettymyksiä..

    VastaaPoista

Ihastuttiko? Vihastuttiko? Jätäthän jäljen käynnistäsi!