Valeankka ja pähkinäpyree - seitania kiinalaisittain

Löysin keittiön joulunalusinventaariota tehdessäni (=etsiessäni mahdollisesti jonnekin unohtunutta suklaalevyä) jauhoja ja jauhojen tapaisia asioita sisältävän laatikon perukoilta suuren purnukan vehnägluteenia ja puolisen kiloa cashew-pähkinöitä. Myös kauan sitten avattu pullollinen sake- riisiviiniä ilkkui ylähyllyllä käyttämättömyyttään. Sakea olen käyttänyt aiemmin "Löytöretki Kiinan keititöihin" -kirjasta löytyviin resepteihin, ja tälläkin kertaa kirjasta löytyi pelastava resepti vehnägluteenille ja riisiviinille. Tämän hetkisen iltalukemiseni, Lindgrenin "Kiehuu! Uusi suomalainen keittiö" -kirjan sivuilta löytyi kuin tilauksesta Aihisen Karin maapähkinäpyreen resepti, joka cashew-pähkinöihin tehtynä passasi paremmin kuin hyvin kiinalaisittain valmistetulle seitanille. Aivan mahtavaa! Molemmat resepteistä päätyvät taatusti kotikeititön luottoresepteihin, erityisesti tuo pähkinäpyree yllätti herkullisuudellaan. Muokkailin alkuperäisiä reseptejä melkoisesti, joten alla omat versioni resepteistä.

pikkasen saattaa kiiltää öljy

Valeankka eli seitania kiinalaisittain
(neljälle)

seitan:
2 dl gluteenijauhoa
hieman vajaa 2 dl vettä
1 rkl kasvisfondia
1-2 rkl maissitärkkelystä (sitoo nestettä, ei välttämätöntä)
2 rkl auringonkukkaöljyä
1 punainen paprika kuutioituna

liemi:
1,5 dl vettä
1 tl kasvisfondia
2 tl soijakastiketta (tai vähemmän- tällä ruoan saa helposti liian suolaiseksi!)
1 rkl sake- riisiviiniä
1 tl ruokosokeria
 
1 tl maissitärkkelystä & 1 rkl kylmää vettä
2 tl tummaa seesamöljyä (paahdetuista seesamsiemenistä)

tämän näköistä on raaka seitan

Valmista seitan sekoittamalla gluteenijauhot kasvisfondilla maustettuun veteen. Vaivaa hetkinen, eli kunnes seoksesta on muodostunut sitkoinen taikinaköntti. Puristele taikinasta pois mahdollinen liika vesi. Leikkaa tai saksi taikinasta pienen suupalan kokoisia palasia (2-5cm x 0,5cm). Kierittele palaset maissitärkkelyksessä. Kuumenna öljy wok-pannussa oikein kuumaksi ja paista siinä seitan-palasia kunnes ne ovat kauttaaltaan ruskistuneita. Nosta wokattu seitan syrjään ja wokkaa seuraavaksi pannussa kuutioitu paprika. Kun paprikaan alkaa ilmestyä ruskeita pilkkuja tai kuutioiden reunat alkavat ruskettua, siirrä myös paprika pois pannulta. Kaada sitten pannuun liemi, kiehauta se ja lisää liemeen ruskistettu seitan ja paprika. Keitä hiljalleen pari minuuttia. Sekoita maissitärkkelyksestä ja vesitilkasta suurus, lisää tahna wokkiin koko ajan sekoittaen ja jatka hiljalleen keittelyä muutama minuutti tai kunnes pannulla oleva liemi on saostunut. Pirskota viimeiseksi ruoan päälle seesamöljyä ja tarjoile ruoka pähkinäpyreen kanssa.

mainio kirja kirjastosta ja äidin askartelemat joulupallot

Pähkinäpyree
(pienet annokset neljälle)

5 salottisipulia (alkuperäisessä reseptissä 3 banaanisalottisipulia)
2 valkosipulinkynttä
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl vaaleaa seesamöljyä (alkuperäisessä maapähkinäöljyä)
2 dl cashew-pähkinöitä (alkuperäisessä kuorittuja maapähkinöitä)
2 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl soijakastiketta (alkuperäisessä 2 rkl)
1 dl vettä
2,5 dl maitoa
(alkuperäisessä reseptissä lisäksi timjamia, suolaa, sokeria ja mustapippuria maun mukaan, itse en lisännyt mitään näistä)

Pilko salottisipulit ja valkosipulinkynnet ja kuullota ne öljyseoksessa pehmeäksi. Lisää pähkinät ja valkoviinietikka ja kiehauta. Lisää soijakastike, vesi ja maito. Anna kiehua, kunnes noin puolet nesteestä on haihtunut. Lisää mahdolliset mausteet ja soseuta tehosekoittimessa. (Käytin sauvasekoitinta, jolloin tekstuuri jää vähäsen rouheammaksi kuin yleiskoneen teholeikkurilla/ kutterilla soseutettuna.) Pyree on ihan tolkuttoman hyvää myös leivän tms. päällä!

viimeinen kesäkauden olut

Tämän makeahkon täyteläisen itämaisen sapuskan kanssa ruokajuomaksi sopii muuten vallan mainiosti kevyesti humaloitu vaalea lager- itse herkuttelin ruoan hieman vahvemmin humaloidun, hedelmäisen Mikkellerin Burger & Bun L.A. Lagerin kanssa. Kyseinen herkkuolut on ehkä hieman turhan rapsakan kuiva pähkinäpyreelle, mutta tasapainotti ihanasti tuota hassun makeahkoa paprika-seitan-settiä..

Lammaspasteijat ja joulukalenteri

Koska muutaman päivän joulupyhien aikana ei kukaan pysty syömään määräänsä enempää herkkuja, jouluherkkujen valmistus ja maistelu on toki aloitettava jo hyvissä ajoin. Ja nyt kun joulukalenterinkin saa korkata, jouluoluiden seurana on ihanaa napostella pikkuruisia sahramilla maustettuja suupaloja.

aikuisten joulukalenteri

Lammaspasteijoiden ohje löytyi uusimmasta Glorian ruoka&viini -lehdestä (8/2011), ja osoittautui varsin toimivaksi. Ainoan miinuksen resepti sai ruis-perunavoitaikinaan käytetystä perunasosejauheesta(!)- olisivat nyt edes käyttäneet taikinaan valmista muussia tai jotain muuta. Pitkin hampain kotiimme kuitenkin kannettiin melkoisen vahvasti E-koodattu mummonmuussi-pussukka, josta valmistettu taikina oli kyllä oikein hyvää. Seuraavaan erään jätän kyllä perunasosehommat taikinasta ihan kokonaan pois.

Lammaspasteijat
(n. 18 kpl)

ruis-perunavoitakina:
200 g kylmää voita
3 dl vehnäjauhoja
1 dl ruis- tai täysjyvävehnäjauhoja (käytin 1,5dl ruisjauhoja)
1 dl perunasosejauhetta
1/2 tl suolaa
2 dl kylmää vettä

Kuutioi voi. Sekoita voi ja kuiva-aineet monitoimikoneessa tai sähkövatkaimen taikinakoukuilla murumaiseksi. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi, älä vaivaa. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin noin 30 minuutiksi.

murea voitakina kätkee sisuksiinsa suloisen mausteista karitsaa

lammastäyte:
1/4 purjoa tai 2 kevätsipulia
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
1/4 tl sahramia
250 g lampaanjauhelihaa tai lammas-nautajauhelihaa (käytin karitsaa)
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
1 tl paprikajauhetta
1/4 tl kuivattua chiliä
3 rkl (keltaisia) rusinoita (jätin pois)
3 rkl pinjansiemeniä
2 dl (gouda)juustoraastetta
1 kananmuna (+ toinen voiteluun)

Halkaise ja huuhtele purjo tai kevätsipuli. Viipaloi sipuli ohuiksi paloiksi, kuori ja hienonna valkosipuli ja kuullota sipuleita öljyssä minuutin verran. Lisää sahrami ja jauheliha, paista liha kypsäksi. Lisää mausteet, rusinat, pinjansimenet ja puolet juustoraasteesta. Riko kananmunan rakenne lasissa ja sekoita se jauhelihaan. Kauli taikina muutaman millin paksuiseksi levyksi. Ota levystä pyöreällä muotilla tai kupilla kiekkoja. Lusikoi seos taikinakiekkojen keskelle. Voitele reunat kananmunalla. Taita puolikuiksi ja ummista reunat tai rypytä reunat pyöreäksi avopasteijaksi. Voitele valmiit pasteijat kananmunalla ja ripottele loppu juusto päälle. (Käytin itse kaiken juuston täytteeseen.) Paista 225 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.
 
Tein pasteijoista pikkuruisia puolikuita, joihin mahtui täytettä vain teelusikallisen verran kuhunkin. Pasteijat maistuivat mainioille sekä kuumina, että kylminä, ja taikinan mukavan murea rakenne kesti hyvin myös uudelleenlämmittämisen. Sahrami sekä tuoksui, että maistui tismalleen sopivan voimakkaalle- muutenkaan pasteijat eivät olleet ollenkaan liian mausteisia, vaan sopivat erinomaisesti naposteltavaksi vaikkapa noiden herkullisten jouluoluiden kanssa.

Munajuusto

Mietin yhtenä päivänä takkaa lämmitellessäni ja häkävaroitinta testaillessani mitä asioita kodista pitäisi saada pelastettua tulipalosta. (Tuli pysyi kyllä tulipesässä, mutta opin ettei peltejä kannata laittaa kiinni ihan niin nopeasti, eikä varaava takka varsinaisesti pienennä sähkölaskua jos pesällisen polton jälkeen joutuu pitämään kämpän ikkunoita auki tuntitolkulla.. Ja häkävaroitin on erittäin fiksu vempain.) Aika lailla kaikki pitää-pelastaa-asiat löytyivät keittiöstä. Yksi kallisarvoisista aarteista on äidin lahjoittama puinen upea juustomuotti.

mieletöntä käsityötä! myös muotti;)

Muottiparka ei kuitenkaan ollut juustoa kohdannut koskaan aiemmin, vain pääsiäispashaa, jonka lisäksi muotti toimi aliarvostetusti eräänlaisena kiilana sohvan ja patterin välissä toista vuotta. Uusimman Maku-lehden (6/2011) sivuilta löytyi Hämäläisen munajuuston resepti, jonka ansiosta muotti pääsi vihdoin viimein arvoiseensa asemaan! Juuston valmistus on erittäin tyydyttävää hommaa- on oikeasti aivan mahtava tunne huomata maidon taianomaisesti juoksettuvan/ juustoutuvan ihan omien käsien ansiosta! Kokeilkaa! Ja rohkeimpia askartelijoita suosittelen ehdottomasti testaamaan myös leipäjuuston tekemistä, se se vasta hauskaa hommaa onkin..!

juusto juoksettuu

Munajuusto

3 l kulutusmaitoa
1 l kirnupiimää (tai rasvatonta, muut (gefilus tms.) eivät juokseta maitoa!)
4 munaa
1 tl suolaa
(voiteluun munaa)

rakeista juustomassaa

Ota piimä huoneenlämpöön jo edellisenä päivänä. Kuumenna maito kiehuvaksi suuressa kattilassa (sekoittele, ettei pala pohjaan) ja vatkaa kolme huoneenlämpöistä munaa piimän joukkoon. Sekoita piimä-munaseos varovasti kuumaan maiton ja kuumenna uudelleen kiehumispisteeseen. Katkaise virta levystä ja anna juustomassan erottua kannen alla rauhassa puolisen tuntia, älä sekoita. Kerää juustomassa reikäkauhalla valumaan siivilään. Siivilöi myös kattilaan jäänyt hera, jotta saat kaiken juustomassan talteen (hera kannattaa käyttää leivontaan vaikka leipätaikinan nesteenä).

harsona viinin/oluenvalmistuksen mäskipussi

Kaada juustomassa kulhoon ja vatkaa joukkoon suola ja yksi muna. (Tässä vaiheessa massan voi maustaa valkosipulilla tai millä tahansa muulla mausteella.) Nosta reiällinen puumuotti tai lävikkö vadille. (Foliovuoasta voi myös askarrella muotin tökkimällä parsinneulalla reikiä sen pohjaan.) Vuoraa muotti sideharsokankaalla. Lusikoi juustomassa muottiin, nosta päälle kevyt paino ja anna valua kylmässä seuraavaan päivään. (Meikäläisen kärsivällisyys kesti viiden tunnin valuttelun, sekin riitti!) Kumoa valunut juusto paistonkestävälle vadille, voitele munalla ja paista 225 asteessa n. 15 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea. (Meidän uunissa paistoaikaa vaadittiin melkein puoli tuntia.) Munajuusto on omasta mielestäni parhaimmillaan hieman lämpimänä marjojen ja/tai marjahillon kanssa.

vinoutuneessa kuvassa paistettu juusto ja sekalaisia marjoja

Punajuuri-cheddar-crackersit

Pikkujoulukauden mahdollinen hittituote: itse leivotut spelttiset suolakeksit, jotka saavat jouluista väriä punajuuresta ja ihanan makutwistin pitkään kypsytetystä cheddar-juustosta. En taida leipoa jouluksi ollenkaan makeita pipareita vaan pelkästään näitä suolaisia voileipäkeksejä, jotka ovat mainiota naposteltavaa glögin tai jouluoluiden seuraksi! Resepti on vohkittu "..in sock monkey slippers" -blogista, pienin muutoksin:

tee-se-itse joulunpunaiset voileipäkeksit

Punajuuri-cheddar-suolakeksit
(kolme pellillistä)

200 g pitkään kypsytettyä cheddar-juustoa (extra mature)
60 g voita
2-3,5 dl täysjyväspelttijauhoja (+ jonkin verran leivontaan)
1 rkl kuorimattomia seesaminsiemeniä
2 rkl pellavansiemeniä
4 rkl soseutettua punajuurta (kypsää)
1 rkl kuohukermaa
0,5-1 tl suolaa (+ sormisuolaa koristeluun)

Surauta kaikki ainekset tehosekoittimessa hienoksi taikinaksi. Käytä jauhoja ensin vain 2 desiä, ja lisää niitä tarvittaessa enemmän- määrä riippuu punajuurisoseen nestepitoisuudesta, joka voi vaihdella melkoisesti. Ideana on saada leivottavaa taikinaa, ei liian kovaa, mutta kuitenkin sellaista, ettei se tartu heti pöytään tai kaulimeen. (Itse paahdoin punajuuria kuorineen muutaman tunnin 175 asteisessa uunissa, annoin niiden jäähtyä, kuorin ne ja soseutin tehosekoittimessa hienoksi soseeksi. Lykkäsin lopun soseen pakastimeen odottelemaan punajuurisosekeiton nälkää.) Taikina kannattaa nostaa jääkaappiin puoleksi tunniksi vetäytymään, jonka jälkeen leivonta on helpompaa.

raaka taikina on mahtavan pinkkiä hämärässäkin

Kaulitse taikina 3-5 mm paksuiseksi levyksi ja ota siitä piparkakkumuotilla haluamasi mallisia keksejä. Taikina "kuplittuu" hauskasti uunissa voileipäkeksien/crackerssien tapaan, joten isompiin kekseihin kannattaa tökkiä haarukalla reikiä tasaisemman lopputuloksen saamiseksi. Jos tavoitteena on tehdä suolakeksejä, keksien pinnalle voi ripsotella muutaman suolakiteen. (Kannattaa toki muistaa, että juustokin on melko suolaista.) Paista keksejä levinpaperin päällä 200 asteisessa uunissa (keskitasolla) 8-12 minuuttia. Aika riippuu taikinan paksuudesta ja keksien koosta- lopputuloksen pitäisi olla rapeaa, muttei kuitenkaan palaneen juuston makuista. (Jos keksit tuntuvat liian pehmeiltä, sen kun lykkäät ne takaisin uuniin hetkeksi, ei käy kuinkaan!) Anna keksien jäähtyä mielellään ritilällä ja rouskuttele esim. ystävien kanssa jouluoluita maistellessa.

rakenne on tosiaan rouskuvaa

Punajuuri-vuohenjuustokiusaus

Punajuurten ja vuohenjuuston tai sinihomejuuston liitto on jo ihan tuttu juttu. Opin kuitenkin vasta työharjoittelupaikkani ansiosta yhdistämään punajuureen rakuunan, jonka ihanan viehkeä maku vie tämänkin vanhan tutun vuokaruoan ihan toisiin sfääreihin! Pinjansiemenillä ja karamellisoidulla sipulilla saa lisää kiinnostavia makuja kiusaukseen, johon voi jauhelihan sijaan käyttää vallan hyvin myös soijarouhetta. Ja kun punajuurten raastamishommaan ryhtyy, ruokaa kannattaa samalla tehdä reilu satsi pakastimeenkin..

hehkulampun luoma sädekehä kiusauksella näyttää vähän friikiltä

Punajuuri-vuohenjuustovuoka
(kaksi uunivuoallista)

2 kg punajuuria
700 g nauta-sikajauhelihaa (tai turvotettua soijarouhetta tai muuta jauhelihaa)
400 g pehmeää vuohenmaitojuustoa (tuorejuustoa, eli ilman sitä "kitti"pintaa, esim Chavrouxin pyramidit)
2 sipulia (n. 300 g)
2 rkl rypsiöljyä
0,75 dl punaviinietikkaa
2 rkl kuivattua rakuunaa
n. 2 tl rouhittua mustapippuria
n. 1 rkl suolaa
100 g pinjansiemeniä
4 dl kermaa
0,5 dl juoksevaa hunajaa

laatikkoruoat ovat niin kovin kuvauksellisia

Kuori ja raasta punajuuret (yleiskoneen raastin on tähän pop, muuten sormet ovat punaiset vielä ylihuomennakin). Hienonna sipuli ja kuullota se öljyssä. Lisää sipulin sekaan punaviinietikka ja jatka kypsentelyä miedolla lämmöllä sekoitellen kunnes neste on haihtunut pannulta ja sipuli on karamellisoituessaan muuttunut kauniin vaaleanruskeaksi. Lisää sitten lämpöä ja kippaa pannulle sipulin sekaan jauheliha. Ruskista. Mausta suolalla, pippurilla ja rakuunalla (tarkista maku, saa olla vähän liiankin suolaista jotta suolaa riittää punajuurillekin). Nosta pannu pois liedeltä ja murenna lihan joukkoon vuohenjuusto. Sekoita tasaiseksi. Sekoita sitten lihaseos punajuuriraasteen ja pinjansiementen kanssa tasaiseksi ja jaa massa uunivuokiin. Lorottele päälle hunajaa ja kermaa. Paista 175 asteisessa uunissa noin kaksi tuntia. Nosta vuoka pois uunista ja anna vetäytyä ainakin vartti ennen kiusaukseen lankeamista.

Linssi-auringonkukansiemenpihvit

Kun on syönyt useana päivänä peräkkäin lihaa (tässä tapauksessa lammasta), kroppa suorastaan vaatii kasvisruokaa. Ja kun flunssa kaataa petiin, eikä kauppaan jaksa lähteä, kasvisruokaa on osattava väkertää niistä raaka-aineista joita kotoa sattuu löytymään. Seuraavat paahdetuilla auringonkukansiemenillä rikastetut linssipihvit onnistuivat kasvispihveiksi sen verran hyvin, että resepti oli kirjoitettava ylös.

mukavan kiinteitä, mutta silti sisältä mehevän pehmeitä linssipihvejä

Kasvispihvit linsseistä, auringonkukansiemenistä ja porkkanoista
(12 kpl)

2 dl auringonkukansiemeniä (kuorettomia)
1/2 dl rypsiöljyä
1 keskikokoinen sipuli (n. 100 g) hienonnettuna
2-3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2-3 rkl hienonnettua tuoretta inkivääriä
1 tl kurkumaa
1 tl juustokuminaa
1-2 tl suolaa
6 dl vettä
3 dl punaisia linssejä (huuhdo siivilässä ennen käyttöä)
muutama porkkana (n. 350 g) hienona raasteena
2 rkl sokerijuurikaskuituhiutaleita (Fibrex) (tai hieman reiluummin korppujauhoja)
3 kananmunaa
auringonkukansiemeniä koristeluun

ilman stanssia pehmeän linssimassan muotoilu voi olla hieman haastavaa

Paahda auringonkukansiemenet uunissa leivinpaperin päälle levitettynä kauniin vaalean ruskeiksi (200 asteessa viitisen minuuttia). Anna siementen jäähtyä ja aja ne sitten rouheeksi tai jauheeksi yleiskoneella tai vastaavalla. Kuumenna rypsiöljy kattilan pohjalla ja paista siinä hienonnettu sipuli kullanruskeaksi. Lisää valkosipuli, inkivääri, kurkuma ja juustokumina, sekoita hetki ja kaada kattilaan vesi, suola ja linssit. Keitä kannen alla hiljalleen 10 minuuttia. (Jos linssi"puuroon" on jäänyt paljon nestettä, keitä vielä hetki koko ajan sekoitellen ilman kantta, jotta mahdollisimman suuri osa nesteestä haihtuu.) Sekoita linssiseokseen rouhitut auringonkukansiemenet, porkkanaraaste ja fibrex. (Anna fibrexin turvota hetki, ja lisää sitä tarvittaessa mikäli massa jää liian löysäksi.)

palsterimuussi ja lehtikaali maistuvat mahtavilta yhdessä

Maista pihvimassaa tässä vaiheessa ja lisää tarvittaessa suolaa tai muita mausteita. Sekoita taikinaan viimeiseksi kananmunat ja muotoile stanssin avulla massasta pihvejä leivinpaperin päälle. Ropsauta pihvien koristeeksi vielä paahtamattomia auringonkukansiemeniä. Paista pihvejä 200 asteisessa uunissa n. puoli tuntia. Pihvit maistuivat varsin hyvin reilulla oliiviöljylorauksella maustetun palsternakkamuussin ja hunajatilkkasella makeutetun, paistetun lehtikaalin kanssa, eivätkä kaivanneet mitään kastikettakaan. Toisen kierroksen saatan tosin syödä jonkun sitruunalla maustetun smetanasoossin kera.. Eiköhän se flunssakin näillä eväillä ala taittua!

Sian vatsaverkkoon kääritty lammasrulla karitsan koivesta

Nyt seuraa oppitunti aiheesta "älä tee näin karitsan koivelle". Kaikki alkoi kuningasajatuksesta paistaa pakastimesta sulatettu karitsan koipi valelemalla sitä herkullisella timjamilla ja sitruunalla maustetulla portterin ja kahvin yhdistelmällä. Kuvittelin jo ihanalle timjamilla ja curacaolla maustetulle N'Ice Chouffe- jouluoluelle täydellisesti sopivan mehevän lampaapaistin herkullisen maun suussani, kunnes se sekopäinen kokeellista keittiötä rakastava kokki sisälläni otti ylivallan.

supermehevää päkäpään lihaa rullalla

Olin nimittäin siistimässä karitsan takakoiven päällä olevaa ohkaista kalvoa ja liikoja rasvoja pois, kun koiven mielenkiinnoinen rakenne alkoi kiinnostamaan hieman enemmänkin.. Pitäisiköhän kuitenkin poistaa vielä tuokin kalvo?

tässä vaiheessa karitsan takakoipi vielä näytti koivelta

Ja jos ihan pikkuisen irrottaisin tuota kalvoa niin voisin työntää käpäläni koiven sisään ja tuntea miten lihaskimput ovat kiinnittyneet toisiinsa ja luuhun..

oooh! lihaskimput aukeavat kuin kukan terälehdet!

Ja ehkä vielä vähän tuosta? Ja tuosta?

tässä välissä kuvioon astui neuvoa antava koira

Ja vaikka tässä vaiheessa jokin järjen ääni sisälläni yritti kailottaa, että ne sidekalvot on saatettu nimetä sidekalvoiksi siksi, että ne sitovat lihakset kauniiksi paketiksi, ehei- hyvin alkanutta luisua alamäkeen ei niin vain hidasteta!

olutlasin sisällön vajeneminen kuvaa ajankulua

Irrotellessani innoissani kalvoja ja lihaksia luusta, unohdin aivan totaalisesti miettiä sellaista pikkuseikkaa, ettei silvotusta reidestä ehkä enää valmistettaisi sellaista kivasti valelemalla meheväksi kypsynyttä paistia. Reilun tunnin aherruksen, ihastuneen huokailun, ja jokusen oluthörpyn jälkeen lampaan takajalasta oli jäljellä vain luu, ja valtavan mielenkiintoinen kasa erinäisiä lihapaloja!

aika mielenkiintoiseen muotoon voi kauniin koiven saada leikeltyä!

Tässä vaiheessa erottelin luun ja pienimmät lihapalaset omaan kulhoonsa pataan tai keittoon pantavaksi, ja sitten ne isommat lihaköntit omaan kasaansa. Päätin, että näppäränä tyttönä sitaisen lihapalat langan avulla kauniiksi ja tiiviiksi paistiksi, ja paistan sen sillä valelutekniikalla jota olin alun perinkin koivelle suunnitellut! Pah. Eihän meiltä tietenkään löytynyt sopivaa lankaa. Onneksi muistin Kotiäidin lampaanteurastuspostauksen muistuttamana pakastimessani köllötelleen sian vatsaverkon olemassaolon. (Vatsaverkkohan luonnollisesti kuuluu jokakodin peruselintarvikkeisiin..) Kyseinen mahapaita olisi aivan täydellinen verkko kasaamaan lampaankoiven lihakimpaleet suureksi paketiksi!

uskomattoman kaunista verkkoa!

Tässä vaiheessa piti kuitenkin muuttaa valelustrategia toiseksi: kun lihat olisi päällystetty vatsaverkolla, niitä ei enää voisi valella yhtään millään paistamisen aikana, verkko kun muodostaisi melko tiiviin kalvon lihan päälle. Niinpä päätin käyttää valeluliemen marinadina, ja kietaisin lihat vatsaverkkoon vasta vuorokauden marinoimisen jälkeen. (Marinadi sisälsi 3 dl kahvia, 3 dl olutta (Sinebrychoffin Porter), 1 rkl suolaa, 2 rkl kuivattua timjamia, sitruunan kuori raasteena ja sitruunan puristettu mehu, muutama valkosipulinkynsi puristettuna ja ruokalusikallinen tummaa muscovaco-sokeria.)

lihapalat levyksi aseteltuna, päällä kuutioitua silavaa, sipulia ja timjamia

Ja jotta lihapalat säilyisivät mehevänä, kääräisin niiden kanssa rullalle öljyssä paistettua sipulia ja kimpaleen silavaa. ("Lihakääretortun" täytteenä siis 0,75 dl rypsiöljyssä paistettua sipulia 350 g, 150 g silavaa, 3 rkl tuoretta timjamia ja 3 valkosipulinkynttä hienonnettuna. Lihaa oli reilut puolitoista kiloa, ripsuttelin lihapaloille vielä hieman suolaa ennen täytteen levittelyä.)

lihaisa kääretorttu matkalla uuniin

Rullaa paistoin ensiksi 200 asteisessa uunissa varttitunnin (jotta vatsaverkko ottaisi hieman väriä ja rapeutuisi), jonka jälkeen rulla oli 125 asteisessa uunissa 45 minuuttia, eli niin kauan, kunnes lihan sisälämpö oli jotakuinkin 56-60 astetta (eri osat hieman eri kypsyisiä). Paistamisen jälkeen rulla vetäytyi folion alla parikymmentä minuuttia. (Ja sen jäljelle jääneen luun ja pienemmät lihakimpaleet kypsensin jäljelle jääneessä marinadissa suussasulavan mureaksi lihapadaksi- 125 asteisessa uunissa pata hautui neljä tuntia.)

melkoisen mehevää lihaa

Ja miltäs tämä sitten maistui? Melko omituiselta. Vatsaverkko jäi turhan pehmeäksi, eikä sitä tehnyt mieli syödä, etenkään kun muistin turhan hyvin raa'an vatsaverkon vähemmän miellyttävän tuoksun. Silava ei ollut sulanut kunnolla, vaan jäi itselleni vähemmän mieluisiksi sattumiksi. Liha oli kuitenkin todella hyvää ja mehevää! Osa lihapaloista oli suussasulavan pehmeitä, osa hieman sitkeämpiä. Ja se useita tunteja uunissa hautunut pata luusta ja muista rippeistä: törkeän hyvää! Olisi oikeastaan kannattanut valmistaa koko koipi ylikypsäksi kahvissa ja oluessa- silpomatta sitä ensiksi pieniin paloihin.. Noh, kaikenkaikkiaan projekti oli valtavan antoisa- olisin tosin kaivannut jotakuta kokeneempaa kertomaan hieman faktoja lampaankoiven anatomiasta ennen sen silpomista pilalle. Rakas joulupukki: toisithan minulle havainnollisesti kuvitetun kirjan lihanleikkuusta..?