Lahjakorttiarvonta: miten selvitä ilman keittiötä?

Sekoan! En selviä ilman keittiötä! Olemme vihdoin päässeet muuttamaan uuteen kotiin, jonka yläkerta on saatu rempattua asuttavaan kuntoon. Mutta se alakerta. Huoh. Alakerrassa sijaitsee niin kutsuttu keittiö, josta tulee oikea keittiö vasta kesäkuussa. Siihen saakka "keittiöni" on raivostuttava sokkelo remppavälineistöä ja pahvilaatikoita joihin on sullottu rakkaat kipponi, kuppini, mausteet, keittokirjat, padat, pannut, juomalasini ja kaikki muu Tärkeä. Olinkin jo hieman varautunut henkiseen keittiöttömyyden tuskaan, mutten arvannut tätä näin kamalaksi. Siispä kysynkin teiltä arvon lukijat: kuinka selvitä ilman kunnon keittiötä?

astiakaappi

 Jotta haavani saisivat hieman lisää suolaa, sain kaiken hässäkän keskellä kutsun reseptikilpaan. Miten niitä reseptejä rakennellaan kun pelkän pippurimyllyn etsiminen kestää varttitunnin, eikä desimittoja tai keittiövaakaa löydy mistään?! (Luovan kaaoksen keskellä aion joka tapauksessa tarttua heitettyyn haasteeseen ja selvittää onko Arla Apetinan välimerellisistä juustoista valmistettavissa mitään syömäkelpoista vaikka keittiöolosuhteet olisivatkin poikkeukselliset.) Arla Ingman toimitti siis minulle ystävällisesti lahjakortteja, jotka jakaisin varsin mielelläni teille, joilta se keittiö löytyy. Eli kaikkien tähän postaukseen kommenttinsa 7.5. mennessä jättäneiden kesken arvotaan viisi tuotelahjakorttia. (Ja reseptikilpailusta kiinnostuneet, kuluttajakilpailu pärähtää käyntiin Kotikokki-sivustolla vkolla 19)


Mainittakoon, ettei keittiöttömyyteni ole kaikkien (=puolison) mielestä lainkaan niin vakavaa kuin annan ymmärtää - remppakaaoksesta kun löytyy vesipiste, toimiva sähköhella ja mikroaaltouuni (esim. armaan luotto-remontti-reiskan eli isäni mielestä kyseisessä keittiössä ei ole mitään vikaa). Takapihalle on myös rakentumassa grilli, joka saadaan toivoakseni toimintakuntoon vapuksi. Luulen, että kaikkein tuskaisinta on se oman tärkeän järjestyksen menetys kun asiat eivät olekaan kätevästi käden ulottuvilla juuri siellä missä pitäisi. Eräänlainen vieraan keittiön syndrooma siis (=puurokin palaa pohjaan vieraassa keittiössä).

ruokakomero ja maustekaappi

Yritinkin tänään taltuttaa henkisen keittiöttömyyden kaaostilaa ja ryhdyin pontevasti jonkinlaisten vappuleivonnaisten paistoon niin kutsutussa keittiössäni. Löydettyäni noin sadannen avatun laatikon sisältä kattilan (ja samalla vahingossa myös paistolämpömittarin), hermostuin ja kävin ostamassa kaupasta jauhot, sokerit, kardemummat ja hiivan, vaikka tiedän kaikkia edellä mainittuja löytyvän jostain laatikosta. Sitten yritin etsiä laatikoista mitä tahansa mittaa, reikäkauhaa tai edes pitkävartista haarukkaa tms, mutta törmäsinkin vain erinäisiin olutpulloihin. Tässä vaiheessa olin niin pahasti mustelmilla, väsynyt ja nälkäinen, että päädyin korkkaamaan yhden oluen ja siirtämään munkkien tai vastaavien paistamisen vasta huomiseen..

(ja sitten etsimään korkinavaajaa..)

Olisiko jollakulla siis antaa jotakin hyviä vinkkejä kuinka selvitä puutteellisella keittiöllä? Tai edes hyvää listaa siitä, mitkä olisivat ne muutamat ruoanvalmistusvälineet jotka kannattaisi oikeasti yrittää etsiä muuttolaatikoista, eli joilla pärjäisi kuukauden verran jos haluaa syödä muutakin kuin eineksiä? (Kaikkien kommenttilaatikkoon 7.5.11 mennessä viestin jättäneiden kesken arvotaan viisi tuotelahjakorttia!)

Huhtikuun ruokahaasteen äänestys

Maltaisten makujen metsästys on päättynyt varsin jännittävin tuloksin! 

Haasteeseen osallistui toinen toistaan herkullisempia virityksiä oluen ympärille. 

Kisaajat löytyvät alta ja suosikkia voi äänestää aina lauantaihin 30.4.11 klo 23:59 saakka. Haasteen voittaja julkistetaan 1.5.11.

Ruokahaasteen aiheena oli siis löytää upeita makuelämyksiä käyttämällä ruoan/ jälkiruoan/ leivonnaisen valmistukseen erilaisia oluita, tai oluen valmistukseen käytettäviä maltaita. Löydökset ovat (ilmoittautumisjärjestyksessä):

1. hyvänmaunrajalla.fi: oluesta rakennettu Rubikin kuutio

***

2. Sitruunaruoho: härän sisäfilee olutkastikkeella

***

3. île d'Amour: rosamunda"carpaccio" olutdressingillä

***

4. Hiidenuhman keittiössä: taskuleipä

***

5. Tuulihattutorni: islantilaiset hodarit

 

***

6. Tuulesta temmattua: karitsankyljykset stout-kastikkeella 

***

7. Kokit ja Potit: olukaiset, ihanaiset

***

8. Vatsasekaisin Kilinkolin: nieriään jemmattu korvasienimuhennos kera olutohraton

***

9. Sausage Creature: merimiehen pihvi

***

10. Äijäruokaa: inkivääriolutjäätelö

***

Eikä siis muuta kuin äänestämään suosikkia:

Supernopea superherkku: tofu-pähkinäsalaatti

Blogin päivitystahti hidastuu seuraavaksi pariksi viikoksi melkoisesti, sillä keskitymme pelaamaan ah-niin-ihanan-ärsyttävää muuttolaatikkotetristä ja muuntaudumme supernäppäriksi remonttireiskoiksi. Olen viimeisen viikon ajan hipelöinyt suurella haikeudella jokaikistä keittiöni ruoanlaittovehjettä ja hajoillut ajatukseen, että uuden kodin keittiöremppa valmistunee todennäköisesti vasta juhannukseksi. Koska olen niitä ihmisiä, jotka purkavat muuttolaatikot välittömästi ja asettelevat taulut ja verhot paikoilleen heti ensimmäisenä iltana, asuminen kaksikerroksisessa asunnossa jonka alakerta jää remonttikohteeksi kaikki rakkaat keittiövehkeet astioineen kaikkineen pahvilaatikoihin lukittuina, tulee olemaan tuskallista. Nyyh.

Toivon kuitenkin, että remppakeittiön vanha mutta kaiketi toimiva sähköhella jaksaa paahtaa meille edes jonkinlaista apetta - einesällötysten sijaan tarkoitus on yrittää ruokailla edes vaikka pikaisilla salaattiaterioilla joiden kylkeen voi pikaisesti paistaa paistinpannulla pihvejä tai muuta vastaavaa. Tässä yksi esimerkki nopeasta mutta erinomaisen ravitsevasta ja terveellisestä kasvisruoasta. Alkujaan resepti löysi tiensä vakiosuosikkeihini Pumpkin Jam –blogin vanhasta versiosta. Oma sovellukseni tässä:

keittokirjalaatikot muutettiin uuteen kämppään ihan ekana

Tofu-pähkinäsalaatti

(kahdelle lounaaksi)

paketti kylmäsavutofua (tai paketti maustamatonta tofua + 1rkl soijakastiketta)

pari kourallista pähkinöitä ja siemeniä (cashew & saksanpähkinä & manteli & pinjansiemen toimii aina!)

2 rkl fariinisokeria

sopivasti chilijauhetta

sekalaisia salaatteja, kasviksia ja vihanneksia

salaattiin hyvää oliiviöljyä, mustapippuria ja tarvittaessa ripaus suolaa

Kuutioi tofu pieniksi kuutioiksi, sekoita kuutioiden sekaan fariinisokeri ja chili, rouhi pähkinöitä hieman pienemmäksi ja paista kaikki kuivalla paistinpannulla kauniin ruskeiksi. Kippaa kuumat tofut ja pähkinät hyvällä oliiviöljyllä rikastetun salaatin päälle ja nauti! Jos tofu ei kuulu suosikkeihin, tämä yleensä uppoaa tofun vihaajillekin kylmäsavutofua käyttäen. Kylmäsavutofu on kuitenkin melko suolaista, joten lisää suolaa ei ruokaan kannata lisätä. Maustamatonta tofua käytettäessä kannattaa pilkkoa tofu ja sekoittaa siihen sokerin kanssa chili ja soijakastike- sillä välillä kun pilkkoo muita salaattiaineksia, tofu ehtii kevyesti marinoitua ja maistuu paistettuna paremmalta kuin ihan sellaisenaan käytetty maustamaton tofu.

Munien sijaan tänä pääsiäisenä maalataan tässä taloudessa sisäkattoja, seiniä ja ikkunanpokia. Jotain kevään merkkejä kuitenkin kuuluu remppahässäkänkin keskellä kunnioittaa:

kauden herkkuja

Oluiset munakasmuffinit

Käväisimme jo jokin aika sitten viihtymässä Jyväskyläläisen ravintola Old Brick’s Innin järjestämässä olut ja ruoka –teemaisessa illanvietossa. Teemaltaan erinomaisen illan anti rajoittui kuitenkin hieman yksipuoliseen valikoimaan, sillä isännöivänä tahona toimi ravintolan lisäksi Sinebrychoff. Olin itse hieman pettynyt tarjolla olleisiin esimerkkeihin ruoan ja oluen toimivasta parittamisesta, mutta iltaa isännöinyt Kahrin Jukka tarjosi kuitenkin varsin mielenkiintoisia faktoja mm. erilaisista oluttyypeistä ja niiden valmistusprosesseista. (Lisää kyseisestä illasta voitte lukaista One Man Whisky Bar -blogista!) Illan ansiosta löysin myös tieni Sinebrychoffin pitämälle House of Beer –sivustolle, josta löytyy hauskan luonnepyörän lisäksi varsin mukavasti mm. olutta sisältäviä ruokareseptejä.

(vähän liiankin)helppo kevyesti humaloitu ale

Koffin kokkaajilta vohkin myös mainion idean oluen käytöstä munakasmuffineihin. Alkuperäisessä ohjeessa tilkalla Kronebourg-olutta maustetut ”munakasmuffinit” sisälsivät vain kermaa, juustoa ja kananmunia, minä kuitenkin askartelin muffineista hieman tukevammat omalla hyväksi havaitulla metodillani. Taikinaan lorotettava olut toimii kohottajana ja kuohkeuttajana, ja hedelmäinen humala keventää mukavasti juuston raskautta. (Katso myös olut-muffinien resepti!) Nämä maistuivat hyvin lämpöisenä iltapalana, mutta myös kylmänä aamiaisena.

Ja hei, muistakaahan, vielä on aikaa osallistua kuukauden ruokahaasteeseen maltaisten makujen teemalla!

maku ei onneksi ole yhtä synkeä kuin kuvan valaistus

Oluiset munakasmuffinit

(8-12 muffinia)

6 munaa

240 g juustoraastetta

1 dl spelttilesettä

2 rkl pellavansiemeniä

4 rkl seesaminsiemeniä

2 dl Brooklyn American Ale –olutta

Vispaa munien rakenne rikki ja sekoita joukkoon juusto, leseet, siemenet ja olut. (Varo, olut kuohahtaa!) Kaada munamassa kevyesti öljyttyihin (silikoni-)vuokiin ja kypsennä 200 asteessa 15-20 minuuttia kunnes muffinit ovat kohonneet ja pinta on saanut kauniin värin. Anna jäähtyä hetkinen ennen muffinien irrottamista vuoasta.

Lampaan koipi ja mieletön valkosipulikastike riisistä

Äitini on maailman epäitsekkäin nainen. Etenkin rakkaita tyttäriään kohtaan. Koska vanhempani sattuvat asumaan omakotitalossa ja tyttärensä ”hieman” pienemmissä asunnoissa, olemme siskoni kanssa säännöllisesti roudaamassa jos jonkinlaista tavaraa ”vähäksi aikaa” säilöön äidin ja isän helmoihin. (Tällä hetkellä heillä on käsittämättömän huonekalumäärän lisäksi hoidossa mm. jättimäinen kiinanruusu, joka pelastettiin roskalavalta lähes kymmenen vuotta sitten ja jonka omistajuudesta väittelemme siskoni kanssa jatkuvasti. Toki vastapainoksi olemme lainanneet erinäisiä asioita: äitini ei ole tainnut ”joutua säilyttämään” omistamaansa jäätelökonetta koskaan omassa kotonaan ja myös hänelle lahjaksi ostetut keittokirjat löytyvät jostain syystä minun hyllystäni.. mystistä.) Säilytyksessä on huonekalujen lisäksi erinäinen määrä itse keiteltyjä viinejä, oluita, hilloja ja muuta pientä. Niin ja lammas. 

koipi kannattaa paistaa ritilän päällä ja alle astia johon kerätä paistoliemet

Näin pääsiäisen lähestyessä muistin lampaani olemassaolon ja kipaisin hakemassa yhden koiven sulamaan. Olen melko varma, että kyseessä on karitsan etukoipi – pakastimesta löytynyt toinen koipi kun oli selvästi lihaisampi takajalka. Yritin selvittää asiaa mm. kysymällä kokkikoulun opettajalta mistä voi tietää kumpi jalka on kyseessä: ”Siis miten niin kumpi koipi? Kuvaile vähän.” ”No se on paljon laihempi kuin se toinen ja näyttää viululta.” ”No sitten se on takajalka, sitä kutsutaan viuluksi” ”Mutta kun se toinen on selvästi takajalka kun se on pullevampi, tämä toinen on ihan vaan luuta ja nahkaa ja sillä voisi hutkia jotain krikettimailan tyyliin.” Tässä vaiheessa keskustelua opettaja mutisi jotakin epäselvää päätään pyöritellen ja vinosti hymyillen aloitti oppitunnin kasvisruoista. Varoitan siis, että seuraava lammasresepti pääsiäiseksi ei todennäköisesti noudata ainuttakaan kulinaristisen taiteen sääntöä, sillä pelasin koiven kanssa ihan oman mielikuvitukseni varassa. Liha oli kuitenkin hyvää ja erityisesti valkosipulikastike lampaan kanssa onnistui upeasti!

Ja juomaksi vahvalla valkosipulilla maustetulle lampaan lihalle sopii herkullinen dobbelbock: Weltenburger Kloster Asam Bock. Kannattaa maistaa vaikkei lammasta aikoisikaan syödä! (Ja jos syö lammasta ilman tuota vahvaa valkosipulikastiketta, tämä olut ei kyllä ruokajuomana toimi. Valkosipulikastikkeen voimakas paahteinen makeus on ainakin minun makuuni se pari joka pelaa yhteen ko. oluen makean maltaisuuden kanssa.)

rosmariini, kynsilaukka ja tuplapukki

Valkosipulikastike lampaan/ karitsan lihaa varten

(lähde: ”Ranskalaisen keittiön salaisuudet” (Child, Bertholle & Beck)

iso valkosipuli

1 litra kylmää vettä

n. 2 dl maitoa

1/8 tl suolaa

1/4 tl rosmariinia tai timjamia

1 1/2 rkl keittämätöntä valkoista riisiä

2 1/2 dl ruskeaa peruslientä lampaanlihasta/häränlihasta (käytin vasikkafondia)

suolaa ja pippuria

Irrota valkosipulin lohkot ja laita ne kylmään veteen. Kuumenna ne kiehumaan kattilassa ja keitä puoli minuuttia. Valuta ja kuori valkosipulit. Pane ne uudelleen kylmään veteen, kuumenna kiehumaan ja valuta jälleen. Kaada sitten tyhjään kattilaan maito, suola, yrtit ja riisi ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää valkosipuli ja keitä hyvin hiljaa 45 minuuttia lisäten maitoa ruokalusikallinen kerrallaan, jos riisi uhkaa palaa pohjaan. (Tein tämän vesihaudekattilassa.) Kaada lihaliemi kattilaan ja keitä hiljaa minuutti. Puserra sitten koko seos  siivilän läpi tai vatkaa soseeksi tehosekoittimessa (hoidin homman sauvasekoittimella surraten). Tarkista maku. (Ellet tarvitse kastiketta heti, tähän asti voi valmistella jo edellisenä päivänä.) Kun lampaanpaisti on paistettu, ota talteen paistiliemi josta on eroteltu paistirasva. Siivilöi liemi kuumaan valkosipulikastikkeeseen ja kaada valmis kastike kuumaan kastikemaljaan. (Omasta lampaankoivestani tuli lientä vain muutama ruokalusikallinen, se määrä ohensi kastikkeen juuri sopivaksi.) Kastikkeen valkosipuli ei ole ollenkaan sellaista "en-voi-lähestyä-ihmisiä-metrin-säteellä"-vahvuista, vaan lempeän makean voimakkaaksi hautunutta!

jalka? etujalka? takajalka? etujalka.

Lampaan lapa / etukoipi / viulu tai paisti hunajaisella yrttimarinadilla

parin kilon painoinen lampaan/karitsan etukoipi/ paisti tms

kourallinen tuoretta timjamia

kourallinen tuoretta rosmariinia

kourallinen tuoretta persiljaa

1 dl oliiviöljyä

3 rkl hunajaa

puolikkaan sitruunan mehu

1 kokonainen valkosipuli (n. 10 kynttä)

1 rkl suolaa

kalvot olisi kaiketi voinut poistaakin

Valmista marinadi hienonnetuista yrteistä, viipaloiduista valkosipuleista, hunajasta, öljystä, suolasta ja sitruunamehusta. Hiero marinadi lampaaseen ja annan marinoitua vuorokausi. (Minä jätin etukoipeen kaiken. Siis rasvan ja kalvot ja luut ja kaiken. Järkeilin, että rasva ja kalvot suojaisivat herkkää lihaa palamiselta ja kuivumiselta. Paistista olisin kaiketi ottanut ne pois. Halusin kuitenkin saada lihaan makuja kalvojenkin läpi, joten vetäisin koipeen terävällä veitsellä viiltoja. Hieroin sitten koko komeuden yrttimarinadiin ja yritin sulloa erityisesti ne tekemäni viillot täyteen tavaraa.) Ota koipi hyvissä ajoin huoneen lämpöön (annoin lämmetä nelisen tuntia pöydällä), laita paksuimpaan kohtaan (varo ettei osu luuhun) paistilämpömittari ja pistä koipi uuniin 250 asteeseen varttitunniksi. Kun lampaanlihan pinta on näin saanut väriä, laske lämpö 150 asteeseen ja kypsennä, kunnes lihan sisälämpö on 71 astetta. Nosta sitten koipi pois uunista, peitä foliolla ja anna vetäytyä puolisen tuntia. Tarjoile valkosipulikastikkeen kanssa.

nyt tätä voisi jo verrata lampaan luurankoon ja todeta mikä osa oli kyseessä

Pakko kertoa, etten todellakaan tiedä miten hitossa tuosta koivesta olisi saanut leikattua edustuskelpoisia lihapalasia! Kun en edes ollut varma, oliko kyseessä etujalka vai joku ihan muu osa lampaasta, oli hyvin vaikea arvioida mihin veitsensä pistää. Vuoleskelin siis ihan-mitä-sattuu kohtia puukolla ja irrottelin sitten vasta lautasella palasista mahdolliset kalvot ja käristyneen pinnan pois. Ja voi ihme miten tyydyttävää oli imeskellä koivesta viimeisetkin rippeet vaaleanpunaista ja mehevää lihaa! Vietin suhteellisen pitkän tovin myös ihan vain ihaillen kalutun koiven rakennetta – tässä vaiheessa päätin että kyseessä oli kuin olikin etujalka (ja meinasin hermostua puolisoon jolla oli vakavia vaikeuksia pidätellä nauruaan). Lisäsin loputtomalle ”aion vielä joskus tehdä”-listalle haaveen päästä käytännössä leikkaamaan joku kokonainen elukka lihoiksi. (Oppipoikaa kaipaavat teurastajat ottakaahan yhteyttä!)

Juuripersiljainen saksanpähkinä-linssikeitto

Tänään tunsin pitkästä, pitkästä aikaa puhdasta mielenkiinnottomuutta keittiöhommia kohtaan. Koska jo parin edellisen päivän päivälliseni olivat koostuneet lähinnä pashasta ja suklaamunista, oli jo ikään kuin pakko kehittää jotakin muuta syötävää (=siis pashakin oli loppunut). Töistä jo kertaalleen kotiin raahauduttuani en missään tapauksessa halunnut liikahtaa pois kotisohvan lähettyviltä, joten syvään huokaisten (=ääneen kovaa kiroten) rempaisin kurjan jääkaapin oven auki ja valmistauduin jo henkisesti tilaamaan pizzan ja viettämään loppuillan suloisessa sokerikoomassa (ei oikeastaan mikään huono vaihtoehto). Mutta sillä silmänräpäyksellä, kun kiukkua leimuava katseeni porautui vihanneslokeroon, tunsin taas syvää rakkautta koko maailmaa kohtaan ja kirosanat vaihtuivat ihastuneisiin henkäisyihin: juuripersiljaa! Olin hankkinut itselleni vieraat juurekset jo aiemmin mutta unohtanut ne autuaasti samoin tein. Kyseinen maustejuures osoittautui kuitenkin - kokkausinnostuksen palauttamisen lisäksi - sen verran mainioksi tapaukseksi, että tämän arkisen kasviskeiton resepti ansaitsee tulla tallennetuksi. Olkaatten siis hyvä: ylistys persiljalle! 

nämä ainekset eivät paljoa lisämausteita kaipaa

Juuripersiljainen saksanpähkinä-linssikeitto

2 rkl rypsiöljyä

1 keskikokoinen purjo (n. 200 g) viipaloituna

½ tl kurkumaa

reilu kourallinen saksanpähkinöitä (n. 50 g) rouhittuna

4 juuripersiljaa (kuorittuina n. 200 g) viipaloituina

4 porkkanaa (kuorittuina n. 200 g) viipaloituina

palanen juuriselleriä (kuorittuna n. 70 g) pienen pieninä kuutioina

2 dl punaisia linssejä huuhdottuina

n. 12 dl vettä

1 tl ruokosokeria (ei välttämätöntä, mutta pyöristää makuja)

0,5 dl appelsiinimehua

suolaa

tarjoiluun n. 1rkl saksanpähkinäöljyä ja 1rkl tuoretta/pakastettua lehtipersiljaa per annos

soppa on parasta kun yttiöljyn sekoittaa juuri ennen tarjoilua sekaan

Kuullota purjoa rypsiöljyssä kattilan pohjalla kunnes se on pehmennyt. Lisää joukkoon kurkuma ja saksanpähkinät ja kypsennä pari minuuttia. Kippaa seuraavaksi kattilaan porkkanat, juuripersiljat, selleri ja linssit ja sekoittele jälleen pari minuuttia. Kaada sitten kattilaan vesi ja keitä maltillisesti kunnes juurekset ovat pehmenneet (talviporkkanoiden kanssa kesti parikymmentä minuuttia). Mausta sokerilla, appelsiinimehulla ja suolalla ja anna muhia vielä muutama minuutti. Tarjoile soppa saksanpähkinäöljyyn sekoitetun persiljasilpun kanssa (koristeena tai sekaan sekoitettuna), pinnalle voi vielä ripotella kuivalla pannulla paahdettua saksanpähkinärouhetta koristeeksi.

Pasha

Muistin sitten lopulta hankkia myös rahkaa, korintteja ja kananmunia, joten julkaistakoon nyt se perinteisempikin pashan resepti- olkoonkin hieman tylsää, mutta aivan älyttömän herkullista! Olen joskus kokeillut myös keittämällä valmistettavaa pashaa, mutta omaa makuani miellyttää eniten tällainen helppo ja konstailematon rahkaherkku. Jos kaipaa tähän jotakin raikasta, kannattaa raastaa sekaan hyvin pestyn appelsiinin kuori ja hienontaa massaan mukaan vaikkapa muutamia säilykemandariineja. Eikä tätä välttämättä tarvitse edes valutella pashamuotissa, hyvää tämä on ihan annoskupista sellaisenaankin syötynä! (Jopa armas puolisoni joka jostain käsittämättömästä syystä nirsoilee rusinoiden ja rahkan suhteen "maistoi" tätä valtavan kulhollisen = todistetusti tämä on siis varsin syömäkelpoista.)

lusikalla saa kauniin koristellisen pinnan (=pasha ei irronnut muotistaan ihan strömsölaisittain)

Pasha

(resepti suoraan Kotiliedestä)
(ja itsehän tein suoraan tupla-annoksen ihan vain kahdelle hengelle)

250 g maitorahkaa

100 g pehmeää voita

1 kananmunan keltuainen

1 dl sokeria

2 dl kermaa vaahdotettuna

3 tl vaniljasokeria

1 rkl sitruunamehua

2 rkl rouhittua mantelia

2 rkl korintteja

Vaahdota voi ja sokeri vaahdoksi, lisää sekaan myös muut ainekset. Lusikoi massa joko sideharsolla vuorattuun pashamuottiin, tai oikein tiheään siivilään. Anna valua seuraavaan päivään. Kumoa valunut pasha vadille ja nauti se pääsiäiskynttilöiden valaisemien pääsiäiskukkasten huumaavan keväisen tuoksun ympäröimänä. 

kaupunkilaisen pääsiäisvalkean virkaa toimittavat tuikut

Oluisia kermajälkkäreitä

Siinä missä sydäntalvella maistuvat tummat ja täyteläiset oluet, kevätauringon loisteessa alkaa tehdä mieli jotakin hedelmäisempää ja kevyempää. Ja mitä jälkiruokajuomiin tulee, lasiin kaataa mieluummin hedelmäistä lambicia, kuin suklaista stoutia. Pääsiäisen lähestyessä koen myös poikkeuksetta velvollisuudekseni valmistaa pashaa. Koska tulemme viettämään tulevan pääsiäisen muuttolaatikoiden ja remppakaaoksen keskellä, olen viritellyt pääsiäisherkkuja jo etukäteen. (Meillähän pääsiäinen tarkoittaa ennen kaikkea ihanaa ruokajuhlaa lampaan, saaristolaisleivän, suklaamunien ja rahkaherkkujen ympärillä tulppaanein ja narsissein koristellussa kodissa. Kristityksi kun ei saanut kääntymään edes lapsuuden naapurinpoika, silloinen paras ystäväni, joka opetti ettei suklaamunia saa ellei usko Jeesukseen..) Koska ostoslistattoman ruokakauppailijan tie johti ruokakaupassa ensiksi kausioluthyllylle, pashan askarteluun tarvittavat kananmunat, korintit ja jopa se rahka(!) jäivät ostamatta. (Eikä tästä voinut syyttää puolisoakaan, joka teki kyseisen kauppareissun aikana ylitöitä ruokkiakseen opintotuella elävän vaimonsa joka hassasi viimeiset rahansa niihin hiton oluisiin...). Seuraavat resepti ovatkin edellä mainitusta syystä takuuvarmaa MacGyver-kamaa, eli ne on rakenneltu sen ainoan ruokakauppakassista löytyneen raaka-aineen ympärille. (Ensimmäinen resepti onnistui erinomaisesti, jälkimmäistä kannattaa vielä kehitellä)

kotimaiset (mämmi-)maltaat kuuluvat pääsiäiseen

Kirsikkaoluinen kermajälkkäri

(neljälle)

50 g punaisia säilykekirsikoita

1 dl kirsikkalambicia (esim. Lindemans Kriek)

1 rkl sitruunamehua

2 liivatelehteä

1 dl kermaa vaahdotettuna

120 g smetanaa

100 g maustamatonta tuorejuustoa

0,5 dl mantelilastuja

1 rkl sokeria

uusia käyttötapoja joululta jääneille hedelmäkakkukirsikoille

Hienonna kirsikat ja anna niiden liota 0,5 dl:ssa kirsikkaolutta puolisen tuntia. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä vähintään 5 minuuttia. Vatkaa vaahdotetun kerman sekaan smetana, tuorejuusto, sokeri, mantelilastut, sitruunamehu sekä kirsikat olut-liemineen. Kuumenna loppu 0,5dl olutta ja sulata siihen vedestä nostetut ja puristellut liivatelehdet. Vatkaa liivateolut kermaseokseen. Jaa annosmaljoihin ja anna jähmettyä ainakin kaksi tuntia. (Kirsikat kannattaa hienontaa mahdollisimman pieniksi, sillä jälkiruoan makeus perustuu lähinnä kirsikoiden imelyyteen! Olut tuo ihanaa kirpsakkuutta imelyyteen ja toimii mainiosti smetanan ja tuorejuuston pehmeän happaman rasvaisuuden taittajana.)

sametinpehmeä tekstuuri saa terää lambicista

Omenaoluinen kermajälkkäri

(neljä pientä annosta)

90 g pilkottua omenaa (yksi pieni omena)

1 dl omenalambicia (esim. Lindemans Apple)

puolikkaan sitruunan kuori raastettuna

1 rkl sokeria

1 dl kermaa vaahdotettuna

100 g maustamatonta tuorejuustoa

2 rkl mantelirouhetta

2 liivatelehteä (käytin kolme – lopputulos oli aivan liian kovaa)

1 rkl sitruunamehua

tämä olut maistunee myös siiderin ystäville

Yhdistä vaahdotettu kerma, tuorejuusto ja mantelirouhe. Keitä omenoita sokerin, sitruunamehun ja oluen kanssa kunnes oluesta noin puolet on haihtunut ja omenat ovat läpipehmeitä. Siivilöi omenat nesteestä, ja sekoita ne jäähtyneinä kermaseokseen. Kuumenna omenoiden keitinliemi uudelleen ja sulata siihen kylmässä vedessä liotetut liivatelehdet. Vispaa liivateliemi ohuena nauhana kaadettuna kermaseoksen sekaan. Jaa annosvuokiin ja jäähdytä. Tämä jälkkäri jäi maultaan hieman tylsäksi – sekaan olisi ehkä kannattanut lisätä maitorahkaa tai smetanaa ja vaikkapa limetin kuorta & mehua. 

tässä hieman liikaa liivatetta

Kieltä kahdella tapaa

Aloitettakoon vaikkapa kertomalla, että joskus voisi olla parempi, että heräteostokseni liittyisivät esimerkiksi vaatteisiin eivätkä ruokaan. Toisaalta, tämänkin heräteostoksen kanssa pelehtiminen oli sen verran viihdyttävää, ettei uusi vaatekaan olisi voinut tarjota vastaavaa hupia. Pääsin nimittäin ensi kertaa eläessäni kielen vietäväksi! Enkä voi väittää etteikö freudilaisia lipsahduksiakin tarjonnut matka olisi ollut hauska. Läpinäkyvään muoviin pakattu puolitoistakiloinen naudan kieli herätti nimittäin pahennusta ja hilpeyttä jo ruokakaupassa.. Esimerkiksi kovin kirkasääninen nuori neiti lastenrattaissaan oli täysin vakuuttunut että kassahihnalle lyömäni jötikkä oli lähtöisin aivan toisesta päästä sonnia kuin turvan paikkeilta, eikä kirkkaanpunaiseksi lehahtanut äitinsäkään tainnut olla asiasta täysin varma. Teinipojat viereisessä kassajonossa taas repeilivät ihan estottomasti ostokselleni todeten rouvan löytäneen ihan kunnolliset pääsiäismunat.. (Kuittasin pojille että kivekset olivat ikävä kyllä lihatiskiltä jo loppuneet.) Onneksi kassajononöyryytyksen jälkeinen vastaanotto kotona oli kuitenkin varsin vastaanottavainen valitsemallani perjantai-illallisen raaka-aineelle. (”Ostit mitä?!?”) Saisinko siis esitellä makunystyröitä ihan kirjaimellisesti hipelöivän elämyksen: keitettyä naudan kieltä kahdella tapaa! (Kielen käsittelyohjeena sovelsin varsin epätarkkaa ohjetta ”Le Cordon Bleu – Keittotaidon akatemia” –kirjasta (Wright & Treuille, WSOY 2004)

"mitä näet kuvassa?"

Keitetty naudan kieli

1,5 kg naudan kieli

1 sipuli

2 porkkanaa

reilu pala juuriselleriä

2 laakerinlehteä

pari tuoretta rosmariinin oksaa

pari tuoretta persiljan oksaa

6 maustepippuria

6 mustapippuria

6 valkopippuria

(selvästi melko harkittu maustemäärä)

2 rkl merisuolaa

"kutistuukohan se jos sen sulloo nimenomaan kylmään kattilaan..?"

Kun olet lakannut hihittelemästä kerta kaikkiaan hulvattoman näköiselle ja tuntoiselle kielen jötkäleelle (halvat on huvit yliväsyneellä ja hyvän mielikuvituksen omaavalla kaupunkilaistytöllä) huuhdo se kunnolla juoksevan veden alla. Upota kieli kylmään veteen pariksi tunniksi siten, että vaihdat vettä ainakin parinkymmenen minuutin välein. (Ideana on saada viimeisetkin veripisarat pois kielestä.) Tämän jälkeen jätä kieli kylmään veteen ja kiehauta vesi. Keitä 10 minuuttia, kaada vesi pois, huuhdo kieli ja laita se uuteen veteen. (Ryöppäyksen tarkoituksena on poistaa kuona-aineita.) Pudottele tällä kertaa kattilaan myös mausteet ja paloitellut juurekset. Keitä kieltä 2-3 tuntia. (Kielen sisälämpö nousi yli 80 asteen jo alle kahdessa tunnissa, mutta pidempi keittoaika varmaan tekisi kielestä vielä mureampaa. Luovutin 2,5h:n kohdalla kun nälkä oli liian kova.) Nosta kieli pois liemestä ja heti kun näpit kestävät kuumuutta, nylje se. (Viillä nahkaan kielen alapuolelle viilto, nahka lähtee vallan helposti kiskomalla kärjestä tyveen päin.) Paloittele lämmin kieli ja syö se hyvän kastikkeen kanssa. Tai pudota kieli takaisin liemeen ja anna sen jäähtyä liemessään ennen kielen syömistä kylmänä. 

keitetyn kielen nahka irtosi lähes itsestään

Jos sattuu kohtaamaan naudan kielen vallan ensimmäistä kertaa, on tietenkin ehdottomasti kokeiltava sen syömistä sekä kuumana, että kylmänä. Itsehän tietenkin olisin vetäissyt kielen kitaani ihan sellaisenaan, mutta ihan vain epäileväistä puolisoani varten keittelin kuuman kielen seuraksi kastikkeen, jota terästin kaiken varalta tujauksella viskiä. (Varalta terästin hieman myös kokkia.) Hämmentävää, mutta kieli oli oikeasti sen verran pehmoista ja mureaa, että miedompikin kastike olisi toiminut hyvin! 

piti vaihtaa välillä isompaan kattilaankin

Kuumaa kieltä viskillä terästetyssä suppilovahverokastikkeessa

Keitettyä naudan kieltä viipaleina

kourallinen kuivattuja suppilovahveroita (5 g) +0,5 dl vettä

5 dl vettä + 2 rkl vasikkafondia (tai vahvaa lihalientä 5 dl)

1 rkl tomaattipyrettä

3 rkl vehnäjauhoja + 1 dl kylmää vettä

1 tl soijakastiketta

2 tl ruokosokeria

2 rkl kermaa

1 rkl viskiä

mustapippuria

(suolaa)

Liota hienoksi murennettuja suppilovahveroita kuumassa vedessä ainakin vartti. Kiehauta 5 dl vettä ja lisää siihen fondi. Vispaa vehnäjauhot kylmään veteen. Vispaa jauhosuurus kiehuvaan lihaliemeen ohuena nauhana. Kun kastikepohja taas kiehuu, vispaa sekaan tomaattipyree, soijakastike, sokeri sekä suppilovahverot. Keittele varttitunti. Lisää kerma, viski, mustapippuri sekä tarvittaessa suolaa. Tarkista maku. Kaada kuuma sienikastike lämpöisen kielen päälle ja hämmästy siitä, kuinka hyvää noinkin halpa ja omituinen liha voi olla! (7,50eur/kg täyttä tavaraa)

paljon mureampaa ja pehmeämpää lihaa kuin sisäfilee

Annoksen jälkeen olin melko varma, ettei kieli voi kylmänä olla yhtä hyvää. Erehdyin jälleen. Liemessään yön yli jäähtynyt kieli maistui vielä paremmalle, etenkin kun sen herkutteli piparjuurella terästetyn kylmän kastikkeen kanssa.

Kylmää kieltä piparjuurikastikkeessa

Keitinliemessään jäähdytettyä naudan kieltä ohuen ohuina viipaleina

2 dl creme fraichea

1 rkl raastettua piparjuurta

1 rkl kapriksia

2 tl dijon-sinappia

pieni ripsaus sokeria

Hienonna kaprikset ja sekoita ne kaikkien muiden ainesten kanssa kastikkeeksi. Anna tekeytyä ainakin puolisen tuntia jääkaapissa ja syö kylmä kastike kylmän kielen kanssa.

moderni brunssiruoka - avokadosalaattia ja kylmää kieltä

Mustikkainen kirnupiimäsorbetti

Miksiköhän joka ikinen kevät huomaa, ettei ole muistanut syödä juuri ollenkaan loppukesästä pakastimeen säilöttyjä aarteita? Etenkin mustikoista on tullut käytettyä lähinnä mustikka- ja kuningatarhillot, mutta varsinaiset sellaisenaan pakastetut marjat ovat lähestulkoon koskemattomia. Niin nytkin. Seuraavan upean sorbetin valmistukseen näitä hurmaavan viileitä kotimaisia marjoja saa kulumaan reippaasti- siivilöinnin sivutuotteena syntyneen mustikkasoseen voi herkutella ruoanlaittoruokana vaikkapa vaniljajäätelön kanssa, tai sekoittaa ihanaksi mustikkamaidoksi. Jälkiruoan ystävänä todettakoon että seuraava herkku ei sellaisenaan riitä kunnolliseksi jälkiruoaksi, vaan vaatii alleen piirasta, kakkua tai muuta vastaavaa. Ihan sellaisenaan tarjottuna sorbetti on minun makuuni lähempänä jonkinlaista keventävää suunraikastajaa ennen varsinaista jälkkäriä. Tai jos sokeria laittaa maltillisesti ja sitruunaa vähän enempi, toimiihan tämä myös nälän herättelijänä tai väliruokana. (Resepti: ”Mestarikokin käsikirja”; Lehtinen, Peltonen, Talvinen; WSOY 2003)

sokerikko toimii varsin sujuvasti myös jälkkärikuppina

Mustikka-kirnupiimäsorbetti

(4-6 annosta)

400 g mustikoita

2,5 dl vettä

125 g sokeria

2,5 dl kirnupiimää (käytin puolet turkkilaista jogurttia ja puolet rasvatonta piimää)

n. 1 dl sitruunamehua (käytin vain 0,5dl)

1 valkuainen

Kiehauta mustikat, vesi ja sokeri kattilassa. Anna jäähtyä ja siivilöi. Sekoita piimä ja mustikkaliemi keskenään ja lisää sitruunamehua maun mukaan. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja sekoita soseen joukkoon. Valmista sorbetti jäätelökoneessa ja laita vielä tarvittaessa pariksi tunniksi pakastimeen. Ilman jäätelökonetta oleellista on pistää massa pakastimeen ja muistaa sekoitella jäätyvää herkkua suunnilleen tunnin välein pakastuksen aikana.

Azokod abour - munakoiso-kikhernekeitto

Alan jo pikkuhiljaa asennoitua pääsiäisestä alkaviin piinaviikkoihin – muutamme nimittäin siinä vaiheessa uuteen kotiin, jonka keittiö saadaan toimintakuntoon vasta joskus keskikesällä. Käytännössä rempparuoka tulee olemaan yhden-padan-ihmeitä, eli mahdollisimman vähillä välineillä (ja vaivalla) valmistettavaa sapuskaa. Tässä yksi yhdessä kattilassa valmistuva herkullinen soppa, jossa on upean paljon makuja upean vähällä vaivalla. Ja hyvänen aika, tämähän on kaiken hyvän lisäksi myös kevyttä kasvisruokaa! Resepti löytyi ”Mestarikokin käsikirjasta” (Lehtinen, Peltonen, Talvinen WSOY 2003), jossa keiton kerrotaan olevan alkuperäisin armenialaisesta ja turkkilaisesta keittiöstä ja kantaa siellä päin nimeä azokod abour.

palkoviljaa ja vihanneksia

Munakoiso-kikhernekeitto

45 ml (3rkl) öljyä

3 valkosipulinkynttä murskattuna

450g munakoisoa 1 cm kuutioina

50 g kikherneitä liotettuina 12h (käytin 265 g tölkin käyttövalmiita)

50 g vihreitä tai punaisia linssejä huuhdeltuina

1,7 l kasvislientä

50 g tomaattisosetta

6 kpl tomaatteja kuutioina

0,5 dl sitruunamehua

(suolaa, mustapippuria)

2 tl kuivattua minttua

Keitä liotettuja kikherneitä niin kauan, että ne pehmenevät. Valuta hyvin. (Jos käytät tölkkivalmiita, huuhdo ne.) Kuumenna kattila, kaada siihen öljy ja freesaa valkosipulia noin minuutin ajan. Lisää joukkoon munakoisokuutiot ja freesaa niitä noin 3 minuuttia. Lisää kikherneet ja linssit sekä kasvisliemi ja tomaattisose. Anna hautua miedolla lämmöllä 20 minuuttia. Peitä haudutuksen ajaksi kannella. Lisää joukkoon tomaatit ja sitruunanmehu ja hauduta vielä 45 minuuttia, kunnes linssit ja kikherneet ovat todella pehmeitä. Jos nestettä on haihtunut, lisää vettä. Mausta lopuksi mintulla ja mustapippurilla (& tarvittaessa suolalla) ja anna mausteiden hautua vielä muutama minuutti. 

lisäaineetonta lähiruokaa

Käytin itse kasvisliemeen sen verran maukasta kasvisliemijauhetta, ettei mintulla ja sitruunalla terästetty soppa kaivannut enää ollenkaan lisää suolaa. Halutessaan keittolautaselle voi vielä tipauttaa nokareen maustamatonta jogurttia ja silputtua tuoretta minttua.

Tofu-kesäkurpitsavuoka

Nyt ei kyllä ole millään lailla tämän ruoan sesonki, mutta vähätpä siitä. Kun myös vara-talvikenkien pohjaan on ilmestynyt reikä ja joka paikkaan on kahlattava liejun ja loskan läpi, edes lautasella on päästävä kesäfiiliksiin. (Jonkin verran auttaa myös jäätelön ja/tai oluen nauttiminen takapihan aurinkoisen puutarhapöydän ääressä paksulla peitolla, pipolla ja villasukilla varustautuneena. Jos siis jaksaa kaivaa tuolit lumen alta esiin..) Parhaimmillaan seuraava lasagnen tyylinen "kesä-lautasella"-paistos olisi ilman muuta siinä vaiheessa, kun kasvimaa pukkaa valtavia kesäkurpitsoita tulemaan käsittämättömällä tahdilla ja tilli rehottaa valtoimenaan. Jos ulkona kuitenkin on se kurja loskakeli, menettelevät tässä myös tuontikesäkurpitsat ja kasvihuonetilli. Meillä tämä ruoka oli myös vastine puolison toiveeseen ”jostain vähän kevyemmästä”. Noo, onhan tämä tavallaan kevyttä, verrattuna esim. tavalliseen lasagneen..

juustohöylällä höylätyt kesäkurpitsaliuskat toimivat lasagnelevyinä

Tofu-kesäkurpitsavuoka

(neljälle)

2 rkl rypsiöljyä

3 kpl (350 g) makeita salaattisipuleita hienonnettuna

250 g maustamatonta tofua raasteena

1 yksikyntinen valkosipuli hienonnettuna

4 rkl tuoretta tilliä silppuna (tai n.2rkl kuivattuna)

2 rkl tuoretta timjamia (lehdet nypitty) tai (n.1 rkl kuivattuna)

suolaa, pippuria

5-6 kpl (450 g) tomaatteja

2 kpl (800 g) kesäkurpitsoita

80 g parmesan-juustoa raasteena

150 g mozzarellajuustoraastetta

1 rkl oliiviöljyä

Kuullota sipuli rypsiöljyssä ja lisää sekaan raastettu tofu ja valkosipuli. Paista pari minuuttia ja mausta suolalla, pippurilla, tillillä ja timjamilla. Jätä odottamaan. Leikkaa kesäkurpitsa pitkittäin ohuiksi viipaleiksi tai käytä hommaan juustohöylää. Viipaloi myös tomaatit ohuiksi viipaleiksi. Voitele vuoka tilkalla öljyä ja aseta vuoan pohjalle kolmannes kesäkurpitsasta. Asettele kesäkurpitsan päälle puolet tomaattiviipaleista ja niiden päälle puolet sipuli-tofuseoksesta. Ripottele tofukerroksen päälle puolet parmesan-juustosta ja kolmannes mozzarellasta. Sitten taas kesäkurpitsaa, tomaatteja, tofu-sipuliseosta ja parmesania & mozzarellaa. Päällimmäiseksi jää kerros kesäkurpitsaa jonka päälle ripotellaan loput mozzarellat, ripsaus mustapippuria sekä ruokalusikallinen oliiviöljyä. Vuoka nostetaan 200 asteiseen uuniin  noin puoleksi tunniksi. Ideana on, että juusto sulaa ja kesäkurpitsa on kypsää mutta kuitenkin hieman ”purtavaa”. 

kauniita kerroksia vähän rumassa vuoassa

Lasagnen tapaan tämäkin vuoka on parempaa kun sen annetaan vetäytyä kunnolla paistamisen jälkeen. Mausteiden määrää kannattaa säätää omaan makuun sopivaksi: näillä määrillä kesäkurpitsa maistuu kesäkurpitsalta ja tofu tofulta- jos niiden ominaismaut eivät miellytä, valkosipulia ja yrttejä kannattaa käyttää reilummalla kädellä!

Purée de foie et riz gratinée

Eikös kuulostakin hyvältä? Jotakin hienostunutta piipertelyruokaa ruokasnobeille kenties? Hah! Onnistuin huijaamaan tällä itseänikin! Parhaimpia hetkiä ovat nimittäin ne, kun onnistuu voittamaan omat höpsöt ennakkoluulonsa. Tämän päivän ennakkoluulojen rikkomisprojektina oli niinkin klassinen ruoka kuin maksalaatikko. En ole oikein ikinä ymmärtänyt miksi kukaan haluaisi syödä riisipuuroa johon on sekoitettu rusinoita ja maksaa. Puoliso ostaa jostain syystä tätä outoa ruokaa – tosin rusinattomana – eineshyllystä aika lailla joka kerta kun joutuu (tai pääsee) ruokkimaan vain itsensä. Lupaavasti alkanut sunnuntaipyörälenkkini päättyi tämän ruoan ansiosta lyhyeen kun bongasin lähikaupan altaasta jauhettua maksaa. (Ja kyllä, urheilulenkit kuuluu aina aloittaa kannusteeksi lähikaupan jäätelöaltaalta..) Yhdistelemällä useiden keittokirjojen ohjeita, päädyin seuraavaan reseptiin, joka mursi kerralla kuvitelmani maksalaatikon pahuudesta. Sillä piru vie! Tämähän on hyvää! Rusinoilla tai ilman!

toiseen vuokaa upotin rusinoita, toiseen en

Maksalaatikko

2 dl esikypsytettyjä ohrasuurimoita

vajaa 1 tl suolaa

3,5 dl vettä

11,5 dl maitoa

1 pieni sipuli hienoksi hakattuna (n. 50g)

50 g voita

2 dl kermaa

1 kananmuna

0,5 dl siirappia (n. 60g)

0,5 tl valkopippuria

1,5 tl kuivattua meiramia

(0,5-1 dl rusinoita)

400 g jauhettua naudan maksaa

rautaisannosta tuli yksi pieni ja yksi keskikokoinen vuoallinen

Keitä huuhdotut ohrasuurimot suolatussa vedessä. Kun vesi on lähes kokonaan haihtunut/imeytynyt, lisää sekaan 6 dl maitoa. Keitä kunnes ohra on kypsää (yhteensä n. 40 min) ja annan puuron jäähtyä. Kuullota hienonnettu sipuli voissa, anna jäähtyä. Sekoita 6 dl maitoa, kerma, kananmuna, mausteet ja siirappi kunnolla sekaisin. Yhdistä nesteeseen ohrapuuro, voissa kuullotetut sipulit sekä raaka maksa. Lisää tässä vaiheessa halutessasi myös rusinat. Kaada massa (on tarkoituksella todella löysää, ei hätää, kyllä se jähmettyy uunissa!) voideltuihin vuokiin ja paista 180 asteisessa uunissa noin puolitoista tuntia. Syö ja hämmästy.

Kuttucheddaria maissi-avokadosalaatissa

Olen aina ollut lukutoukka. Nykyisin lukemiseen jää aikaa vaihtelevalla menestyksellä - välillä kirjat yöpöydällä ehtivät pölyyntyä totaalisesti, välillä kirjoja tulee ahmittua useita viikossa. Suurin suosikkini ovat – yllättäen - romaanit, joissa jotenkin viitataan ruokaan. Siksipä ilahduin valtavasti saadessani lahjaksi kirjan ”The Book Lover’s Cookbook” (Wenger & Jensen, Ballantine Books 2003). Kirjasta löytyy esimerkiksi suursuosikkini ”Pöytään ja vuoteeseen” –kirjan (Laura Esquivel) kotikokkivirtuoosi Nachan tamaleitten resepti. Seuraava reseptikin on löytö ko. kirjan maissista kertovan kappaleen alta, viitaten teokseen ”Follow the River” (James Alexander Thom) josta en itse asiassa ollut koskaan kuullutkaan.. Resepti oli vaatimattomasti nimetty ”taistelun arvoiseksi maissisalaatiksi”, ja ehkäpä ihan syystä! Maku kun on sen verran herkullinen, että salaattikulhon viimeisistä rippeistä syntyy taatusti taistelu.

virkistävä ruokasalaatti

Taistelun arvoinen maissisalaatti

(kahdelle lounaaksi)

280 g huuhdottua ja valutettua tölkkimaissia

2 avokadoa kuorittuna ja kuutioituna

1 suuri tomaatti kuutioituna

suuri kourallinen tuoretta basilikaa silputtuna

120 g cheddarin tyylistä vuohenmaitojuustoa raasteena

kastike:

3 rkl limettimehua

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl punaviinietikkaa

1 tl sokeria

½ tl suolaa

¼ tl mustapippuria

1 tl silputtua valkosipulia

kuttukin tykkää avokadoista

 

Vispaa kastikkeen ainekset huolellisesti sekaisin ja sekoita siihen maissit, avokadot, tomaatit ja basilika. Ripottele päällimmäiseksi juustoraaste ja nauti! Käyttämäni juusto oli Kolatun Waldemar-kuttucheddaria, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen herkkujuusto.