Ohrarieska ja naurisvelli

Muistan syöneeni aina pohjoisen mummolassa ohrarieskaa. Sellaista paksua ja sitkeää. Päälle levitettiin ”pappavoita”, papan käyttämää Olympia-sulatejuustoa ja seuraksi ryypättiin piimää. En ole mikään leivänsyöjä, jonka tähden leipää ei tule paljoa leivottuakaan. Ohrarieskaa halusin kuitenkin isänpäivän ateriaa varten kokeilla tehdä itse. Minun makuuni aito rieska on tehty veteen eikä sitä ole millään vippaskonsteilla kuten hiivalla kohotettu. Myllyn parhaan sivuilta löytyi passeli ohje.

yksinkertaisesti hyvää

Ohrarieska

(1 iso tai 2 pienempää)

2dl kylmää vettä

4-4,5dl täysjyväohrajauhoja

1tl suolaa

Ainekset sekoitetaan nopeasti taikinaksi. Myllyn parhaan resepti osasi kertoa että parhaan tuloksen saa leipomalla jääkylmät aineet nopeasti rieskaksi ja laittamalla kylmänä tulikuumaan uuniin. Kuumensin sähköuunissani pizzakiven ja viilensin taikinan nostamalla sen uunin lämpenemisen ajaksi takapihalle pikkupakkaseen. Muotoilin 0,5cm paksuisia pikkurieskoja, pistelin ne haarukalla ja paistoin pizzakiven päällä uunin keskitasolla 300 asteessa, ei varmaan ollut kuin vajaa 10min. Sillä välin kun yksi rieska paistui, muut odottelivat vuoroaan takapihan pöydällä. Valmiin rieskan kääräisin pyyhkeen sisään jäähtymään siinä toivossa ettei se kuivuisi ihan koppuraksi. Säilytettävä ilmatiivissä pussissa, muuten kuivuvat liikaa!

pienet ja ohuet rieskat kuivuvat nopeasti

Ohrarieskaa nautimme voilla, porolla ja itse tehdyllä leipäjuustolla  päällystettynä, naurisvellin lisäkkeenä. Jännä juttu muuten, kun tällaisia simppeleitä perisuomalaisia ruokia syö äärimmäisen harvoin, ne tuntuvat uskomattomilta gourmee-annoksilta vaikka raaka-aineita onkin vain muutama! Ja siihen kai se perustuukin- kun raaka-aineet ovat täydelliset, lopputuloskin yleensä onnistuu.

Naurisvelli

nauriita

vettä

suolaa

maitoa

ohra- tai vehnäjauhoja

voita

Pestyt ja kuoritut nauriit paloitellaan ja keitetään vähässä suolalla maustetussa vedessä täysin kypsiksi. Soseutetaan keitinveden kanssa ja lisätään maitoa niin paljon, että sose on vellimäisen löysää. Keitetään muutama minuutti ja suurustetaan kylmään maitotilkkaan sekoitetuilla ohra- tai vehnäjauhoilla. Keitellään vielä kymmenisen minuuttia ja lisätään nokare voita.

vaihteeksi juureksia nestemäisemmässä muodossa

Kotikutoisen rieskan ja yllättävän herkullisen naurisvellin voimakkaat maut maistuivat kotitekoisen oluen kanssa. Perheemme mieluummin juomia kuin ruokia keittelevän puoliskon harrastusprojektin, ”Panimo Kiljuhanhen” tumma, omassa suussani mämmimäinen viritelmä 003 taisi yllättää positiivisesti myös ruokavieraat: kotona tehdystä oluesta ei välttämättä tulekaan kiljumaista ja vetistä kotikaljaa! (Mainittakoon että Kiljuhanhen ensimmäinen yritys – 001 – edusti enemmänkin tuota toista laitaa)

vaatimattomuus kaunistaa..?