Vegaanista pekonia ja munakokkelia

Nyt kun munapula uhkaa ja possuista jalostetaan pekonin sijaan terapeutteja, viikonloppuaamiaislautasen sisältöä on pitänyt hieman miettiä. Koska pekonin ja munakokkelin voittanutta aamiasmättöä on hankala keksiä, päätin yrittää huijata itseäni valmistamalla vastaavanlaisen annoksen täysin ilman eläinkunnan tuotteita. Useimpien kasvissyöjien mielestä tällainen on kuitenkin lähinnä typerää: miksi kasvisruoan pitäisikään jäljitellä liharuokaa? No siksi kun se on mahdollista! Lihaisan suutuntuman jäljittely miellyttää lihansyöjien lisäksi myös monia kasvissyöjiä, ja pidän erityiseti ajatuksesta, että ystävien kanssa nautiskellulla sunnuntaibrunssilla jokainen saa eteensä suhteellisen samankaltaisen lautasellisen, söi sitten lihaa tai ei. Tämän vegaanisen aamiaisannoksen etuna on ekologisten ja eettisten seikkojen lisäksi ainakin itselleni sopiva ravintoainekoostumus: reilusti proteiineja ja sopivasti rasvaa sisältävä annos pitää nälkää pitkään, sisältäen myös melkoisesti kuituja, jotka siitä alkuperäisestä pekoni-muna-setistä uupuvat. (Sokerin määrä on toki sen verran suuri, että tämäkin pekoni kannattaa pitää hieman harvinaisempana herkkuna jokapäiväisen käytön sijaan..)

munaton kokkeli ja aivan käsittämättömän herkullinen lihaton pekoni

Seuraava vegaanisen pekonin nerokas resepti löytyi mainiosta kirjasta "Vegaanikeittiön käsikirja" (Steen & Newman 2011, Moreeni). Pekonin valmistukseen tarvittavan nestesavun metsästys osoittautui hieman haastavaksi- vasta pikkusiskon lähettäminen ison kirkon ruokakauppoihin ja ryöstöretki erään ystäväpariskunnan jääkaapille tuottivat tulosta. (Muuten pekoniin tarvittavia aineksia kannattaa katsella Ekolon, Ruohonjuuren ja Punnitse&Säästän tyyppisistä liikkeistä.) Vegaanisen munakokkelin valmistin kasvissyöntivuosina tutuksi tulleella tavalla gram- eli kikhernejauhoista sekä soijasta- lopputulos on mukavan kermaisen pehmoista apetta, joka maistuu myös tofusta vähemmän välittävälle. "Pekonin" ja "munakokkelin" kaverina maistuu parhaiten pannulla pehmoiseksi paistettu kokonainen tomaatti, jonka sisus toimii ihanan raikkaana kastikkeena varsin tukevalle aamiaiselle.

vaahterasiirappi ja nestesavu maustavat seitanin

Vegaaninen "pekoni"
("synkmetsän pekoni" kirjasta Vegaanikeittiön käsikirja)
(riittää neljälle todella nälkäiselle)

pekoni:
4,5 dl gluteenijauhoa
1 dl täysjyvävehnäjauhoa
1 rkl savupaprikajauhetta
1 tl mustapippuria
0,5 dl rypsiöljyä
0,5 dl vaahterasiirappia
2 1/3 dl kasvislientä
2 rkl nestesavua

maustekastike:
0,5 dl vaahterasiirappia
0,5 dl muscovadosokeria
3 rkl mustapippuria (käytin 2 rkl, sekin riitti)
2 rkl nestesavua
2 tl merisuolaa

Yhdistä pekonitaikinan kuivat aineet kulhossa. Sekoita pekonitaikinan kosteat aineet keskenään ja vaivaa ne sitten kuivien joukkoon. (Jos taikina on liian kuivaa, lisää hieman lientä tai vettä.) Valmis seitantaikina on sitkoinen köntti, jota on hankala muotoilla- yritä kuitenkin venytellä ja muotoilla taikinasta n. 20x15 cm, muutaman sentin paksuinen suorakaide. Vuoraa uunipannu foliolla, öljyä folio ja aseta taikina sen päälle.

mehevää "kasvilihaa" täpötäynnä makuja

Sekoita maustekastikkeen ainekset ja kaada sitä seitanköntin päälle, jätä kastikkeesta kuitenkin puolisen desiä odottelemaan. Käännä folio taikinan ympärille ja paketoi taikina niin tiiviisti, ettei siitä pääse paistamisen aikana valumaan kastiketta uunipannuun. Paista 180 asteisessa uunissa 45 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja raota foliota varovasti- kaada sitten loppu maustekastike seitanin päälle ja sulje foliopaketti taas tiiviisti. Jatka paistamista nyt 230 asteisessa uunissa vielä 10 minuuttia. Anna jäähtyä, avaa paketti ja leikkaa mahdollisimman ohuiksi pekoniviipaleiksi. Parhaimmillaan pekoni on mielestäni vasta sitten, kun viipaleet on paistanut öljytilkassa pikkuisen rapeammiksi. Pekoniköntistä voi myös leikata hieman paksumpia "pihvejä" pannulla paistettavaksi. Ja seitania voi luonnollisesti myös pakastaa- valmiiksi siivutetut pekoniviipaleet on näppärä napata pakastimesta suoraan pannulle.

pikkasen myös silmänruokaa

Vegaaninen "munakokkeli"
(kahdelle)

1 dl gram- eli kikhernejauhoja
0,5 dl soijajauhoja (kypsentämättä käyttövalmiita kuten Soyolk)
1 1/4 dl soijakermaa
n. 1/2 tl suolaa
1-2 rkl öljyä

Sekoita kokkelin ainekset tasaiseksi puuroksi, anna turvota kymmenisen minuuttia. Mausta suolalla, halutessa sekaan voi lisätä vaikkapa silputtuja yrttejä. Paista taikinaa koko ajan sekoittaen (palaa herkästi pohjaan) paistinpannulla öljytilkassa (vähän reilumpi tilkka on parempi): taikina muotoutuu kypsyessään pehmeiksi "kokkareiksi" kun sitä jaksaa lastalla ja vaikka myös vispilällä sekoitella herkeämättä. Kokkeli on valmista, kun taikinanokareet alkavat hieman ruskistua eivätkä enää tartu toisiinsa niin herkästi. (Lopputuloksen kuuluu kuitenkin olla vielä pehmeää ja hieman taikinamaista- kuten pehmoisen kosteaa munakokkelia.) Nautiskellaan lämpimänä vegepekonin ja paistetun/ grillatun tomaatin kanssa.

kyllä vaan nälkä lähtee kasvispöperöilläkin!

Sitruksinen kikhernesalaatti

Edullista arkiruokaa makaroonin ja jauhelihan vieroksujalle syntyy näppärimmin kuivatuista palkokasveista. Kuivattujen papujen, linssien ja herneiden kilohinta on vain muutaman euron luokkaa, ja esim. puolesta kilosta kuivattuja kikherneitä saa reilun kilon valmista tavaraa. Liotetut ja keitetyt palkokasvit on näppärä pakastaa annospusseihin, jolloin niistä syntyy tarvittaessa murkinaa hyvinkin pikaisesti. Papuja/ herneitä/ linssejä on näppärä lykkiä curryihin, patoihin, salaatteihin, keittoihin, ohrattoon, pyreeseen, tai käyttää ihan vain herkullisina lisukkeina, hauskasti marinoituna tai hummukseksi tai muuksi tahnaksi valmistettuna. Maustaminen kannattaa tehdä melkoisen reilulla kädellä: palkokasvit imaisevat itseensä melkoisen määrän makuja!

purjosipulin sijaan pääsee jo käyttämään kevätsipulia

Sitruksinen kikhernesalaatti
(valtava annos, tästä syö useampikin henkilö monta päivää)

500 g kuivattuja kikherneitä
vettä, suolaa

marinadi:
1 dl hyvää kylmäpuristettua oliiviöljyä
0,5 dl appelsiinimehua
1 sitruunan kuori ja mehu (n. 2rkl)
2 rkl valkoviinietikkaa
1/2 tl suolaa
1 1/2 tl juustokuminaa
muutama kierros mustapippuria myllystä
1/2 tl hunajaa

100 g pätkä purjoa (tai jokunen kevätsipuli)
2 vihreää omenaa
(yrttejä)

sitruuna pitää muistaa pestä huolella ennen kuoren käyttöä salaattiin

Liota kikherneitä väljässä vedessä 12 tuntia. Vaihda vesi, mausta suolalla ja keitä liotettuja kikherneitä väljässä vedessä, rauhallisesti poreillen, 45 minuuttia (kuori pois pinnalle mahdollisesti nouseva vaahto). Maista- jos kikherneet eivät ole läpikotaisin pehmenneet, pidennä keittoaikaa hieman. Kaada vesi pois. (Suuri pastan keittämiseen tarkoitettu reikä-kerroskattila on tähän tarkoitukseen loistava!)

Sekoita marinadin ainekset sekaisin. Hienonna purjo ja kuutioi omena pieniksi kuutioiksi. Sekoita purjo ja omena marinadiin (lisää ihmeessä myös kourallinen hienonnettua persiljaa, timjamia tai muuta mieleistä yrttiä, tällä kertaa meidän yrttivalikoima oli turhan kehno). Kaada lämpimät, vasta keitetyt kikherneet sekaan ja sekoita varovasti. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi- jäähtyessään kikherneet imaisevat marinadista kaikki upeat maut, samalla purjosipulikin pehmenee. Nautiskele salaatti haaleana tai jääkaappikylmänä- maut vain paranevat säilytyksen myötä!

Ruoka ja olut liittoutuvat Jyväskylässä

Hyvien asioiden puolesta on liputettava. Kuten hyvän ruoan ja hyvän oluen! Seuraakin siis pieni (maksamaton) mainoskatko:

Tämän viikon torstaina 22.3. jyväskyläläisessä ravintola Old Brick's Innissä vietetään Belgialaisia Pirskeitä, joita kenenkään ruoasta ja oluesta kiinnostuneen ei kannata jättää väliin! Belgeviikkojen kiinnostavan olutvalikoiman rinnalle katetaan nimittäin myös herkullista ruokaa, jonka lisäksi luvassa on "erikoisia ja huvittavia tarinoita munkeista ja luostareista, belgialaisista perunoista ja Belgian kuninkaista."

Illallisia isännöi jo aiemmin hehkuttamani Oluton, joten luvassa on ihanan rento tilaisuus, joka tarjoaa taatusti herkkuja sekä oluiden ihmeellisen maailmaan vasta astuville, että pidempään oluita harrastaneillekin herkkusuille. Illan houkuttelevan ruoka- ja juomaseikkailun lisäksi tarjolla on myös mainiota seuraa: makuasioista pääsee siis halutessaan haastelemaan sekä asiantuntevan isännän, että muiden vieraiden kanssa. Pirskeiden parasta antia on ainakin itselleni ollut kiinnostavien makujen ja tarinoiden lisäksi päästä jakamaan ajatuksia aiheista muiden oluista (ja ruoasta!) kiinnostuneiden yksilöiden kanssa, ilman turhaa pönöttämistä tai snobbailua. Ja vaikka olisinkin saattanut aiemmin jo maistella tarjolla olevia oluita (ja tässä tapauksessa myös ruokaa), herkkujen takana olevat tarinat ja "makuasioista kiistely" avaavat mielenkiintoisia ja uusia näkökulmia tuttuihinkin juttuihin.

Joten pidemmittä puheitta: suuntaapa kulkusi Pirskeiden ilmoittautumislomakkeen kautta Jyväskylään ja vanhaan tiilitaloon!  Pirskeissä tavataan!

Tofu-pähkinäpyörykät

Vaihteeksi ovat liharuoat alkaneet tökkiä. Töktök. Mikään muukaan ei oikein meinaa maistua. Paitsi valkoinen leipä. Jos totta puhutaan, niin tällä hetkellä elelisin kaikkein mieluiten pelkällä ciabattalla, juustolla ja oluella. Ruokavalio on huonontunut vanhalla tutulla kaavalla: kun sille hemmetin vehnähöttöpirulle antaa kielenkärkensä, kohta koko ruokalautasen sisältö on yksipuolistunut ja kroppa kärsii yhä enemmän ja enemmän väsymyksestä ja turvotuksesta ja ties mistä. Mitä enemmän syön höttöhiilareita, sitä enemmän niitä haluan ja sitä vähemmän kiinnostavat mitkään muun ruoat. Kaikkia meitä ei vain ikävä kyllä ole luotu kultaisen keskitien kulkijoiksi.

olen oppinut ylivalottamaan kaikki kuvat

Yritys katkaista tämän kertainen ojan puolelle luisuminen tapahtui kääntämällä arkiruokailussa himppasen kasvispainotteisempaa lehteä. Reilusti kasvisproteiineja ja kasviöljyjä sisältävät pyörykät maistuvat yhtä hyvin kylmän jogurttikastikkeen kanssa salaatin kera, taikka sitten lämpöisen ja täyteläisen paprikahöystön kaverina. Vaihtamalla kylmäsavutofun mieleisillä mausteilla maustettuun kiinteään tofuun ja cashew-pähkinät muihin pähkinöihin pyöryköistä saa varioitua varsin monenlaisia versioita. Vegaanista ruokavaliota noudattava voi korvata kananmunan parilla ruokalusikallisella perunajauhoja, ja maitotuotteita himoitseva voi lisätä pyörykkätaikinaan kourallisen hienoksi raastettua pecorino-juustoa. Ei tässä enää mitään leipää kaivata!

ihana paprikapaistos sopii moneen

Tofu-pähkinäpyörykät
(pellillinen, neljälle ruokailijalle)

1-2 valkosipulinkynttä
100 g salottisipuleita
1 dl vaaleaa seesamöljyä (muukin käy)
150 g cashew-pähkinöitä
1/2 dl valkoviinietikkaa
2 tl soijakastiketta
1/2 tl paprikajauhetta
1/2 tl cayenne-pippuria
270 g (paketti) kylmäsavutofua
3 rkl sokerijuurikaskuituhiutaleita (fibrex)
1 kananmuna
miedon makuista kasviöljyä muotoiluun

Hienonna salottisipulit ja valkosipulit ja kypsennä öljyssä läpikuultaviksi. Lisää sekaan cashew-pähkinät, valkoviinietikka, soijakastike, paprikajauhe ja cayenne-pippuri. Kiehauta ja kypsennä miedommalla lämmöllä muutama minuutti. Lisää seokseen kuutioitu tofu ja aja yleiskoneella hienoksi massaksi. Sekoita massaan fibrex ja kananmuna, anna turvota suunnilleen varttitunti. Muotoile taikinasta öljytyin käsin pieniä palloja (2 tl taikinaa per pallo) ja paista leivinpaperin päällä 225 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Nautiskele tsatsikin tai paprikapaistoksen kera.

heijastava kivitaso tekee kuvista entistäkin valovoimaisempia

Paprikapaistos
(neljälle lisäkkeeksi)

10 cm pätkä purjosipulia hienonnettuna
1,5 dl oliiviöljyä
4 kpl eri värisiä paprikoita kuutioituna
1 dl valkoviiniä
suolaa, mustapippuria, hunajaa

Hauduta purjosipulia oliiviöljyssä viitisen minuuttia. Lisää paprikat ja valkoviini ja jatka hauduttelua kannen alla, miedolla lämmöllä n. 20 minuuttia. Mausta suolalla, pippurilla ja hunajalla. Tarjoa kuumana kasvislisäkkeenä vaikkapa tofupyöryköiden kanssa.

Hirven potkaa portterissa ja mokkaista palsternakkaa

Keskiseen Suomeen saapui jo jokin aika sitten kultaakin kalliimpi lähetys Rovaniemeltä: valtavan mielenkiintoisia pussukoita pakastettua hirven lihaa! (Onnellisia olemme me, joiden turvaverkostoon kuuluvat mm. metsästävä setä ja serkkujen kuljetuspalvelu!) Aarrepaketista raaskittiin vihdoin männä viikonloppuna sulattaa pari huikeaa pussia, joiden kylkeen oli raapustettu maaginen sana "potkaa". Koska hirven lihan ja oluen liitto on ties missä taivaan erätulilla syntisen herkulliseksi siunattu, tartuin potkalihojen sulaessa empimättä kotimaiseen pullolliseen porteria. "Kahvinruskea, täyteläinen, voimakkaasti humaloitu, ruisleipäinen, kahvinen, kevyen pomeranssinen, paahteinen, kuivahko ja pitkä" - Laitilan Kievari Portteri vaikutti toimivan täydellisenä mausteena hirven hienolle lihalle jo sellaisenaan, mutta muuta reseptiikkaa pitikin sitten pohtia hieman huolellisemmin. 

pottumuussin korvaa mokkainen palsteri ja punkkusoossin paahteinen portteri

Oletin nimittäin potkalihojen olevan sen verran sitkeämpää tavaraa, että ne vaatisivat ilman muuta pitkän ja hartaan kypsennyksen oikein suussa sulavan mureiksi. Luuttomien lihaköntsien lähempi tarkastelu osoitti kuitenkin yhden mötkäleen olleen lähes kalvotonta ja jänteetöntä, enempi pihvilihaksi kelpaavaa laatutavaraa- tässä vaiheessa meinasin ratketa liitoksistani: pitäisikö potkat nyt sitten haudutella ylikypsiksi oluessa vai ei?

hirven potkalihoja vielä kalvoineen ja jänteineen

 
Ennen kuin ehdin erityisen vakavasti pohdiskelemaan aihetta, huomasin ikäänkuin ohimennen leikanneeni potkasta pari pihviä ja lätkäisseeni ne sihisemään paistinpannulle kokeelliseksi ruoanlaittoruoaksi ruoanlaittojuoma-porterin kaveriksi. Aivan jumalaisen hyvää! Aivan taivaallisen mureaa! (Ja tämän huikean ruoanlaittoruoan jälkeen kokin tulee olemaan hyvin hankala tyytyä juustopalaseen tai vastaavaan minimuruun ruoanlaittoruokana..)

vasemmanpuolimmainen maistui pihveinäkin

Koska suurin osa potkalihoista vaikutti kuitenkin sitkeämmiltä, päädyin ruoanlaittoruokapihvien nautiskelun jälkeen sitten kuitenkin valmistamaan kaikki potkalihat samassa padassa mahdollisimman ylikypsiksi. Paahteisen oluen kahvimaisten aromien maustama hirven liha sai seurakseen espressolla maustettua palsternakkamuussia ja potkan kypsennysliemestä suurustettua kastiketta. Palan painikkeeksi siemailtiin ruokaankin kaadettua porteria. Aivan hirrveän hyvää!

on muuten harvinaisen herkullista olutta ihan kotomaasta

Hirven potkaa portterissa
(tolkuton annos, 6-8 aikuista saa mahansa täyteen)

1400 g hirven potkaa luuttomana
suolaa ja mustapippuria
nokare voita ja tilkka öljyä
5 dl porteria (Laitilan Kievari Portteri)
200 g sipulia lohkoina
200 g juuripersiljaa viipaleina
300 g porkkanaa viipaleina
50 g juuriselleriä pieninä kuutioina
2 oksaa tuoretta rosmariinia
3-5 dl lihalientä (käytin härkäfondia)

Poista potkalihoista kalvot ja leikkele ne sopiviksi suupaloiksi. Ruskista lihapalat kauttaaltaan voin ja öljyn seoksessa, mausta reilulla määrällä suolaa ja mustapippuria. Siirrä lihat uunivuokaan/-pataan. Kaada olut paistinpannuun ja anna kiehahtaa (pannusta huuhtoutuvat ihanat pannun pohjaan jääneet liharippeetkin oluen joukkoon), kippaa sitten olutkin lihojen perään pataan. Paahda sitten pannulla (tarvittaessa lisää tilkka öljyä) hieman väriä sipuleihin ja juureksiin ja kippaa nekin lihapataan. Kaada vuokaan/pataan viimeiseksi sen verran lihalientä, että neste nousisi suunnilleen 2/3 osaan lihoja ja juureksia. Nosta vuoka/pata 125 asteiseen uuniin viideksi tunniksi. (Ja tämän kypsennysajan takia ruoanlaittoruoka saa olla tukevaa!) Lihoja kannattaa sekoitella suunnilleen tunnin välein. Tarjoile lihapata mokkaisen palsternakkamuussin kanssa. Liemi on ihanaa sellaisenaan, mutta kauniimman annoksen saa, kun liemestä suurustaa esim. maissitärkkelyksellä kastikkeen lihojen ja muussin kaveriksi lautaselle. (Soossia suurustaessa makua voipi hieman tuunata ripsauksella ruokosokeria ja lisälorauksella porteria.)

juuripersilja on mahtava patajuures rosmariinin kaveriksi

Mokkainen palsternakkamuussi/ -pyree
(lisäkkeeksi hieman maltillisemmin annosteltuna 6-8 annokseen)

1500 g palsternakkaa
2 kupillista espressokahvia
100 g voita
reilu loraus (0,5-1dl) kermaa
suolaa

Keitä kuoritut palsternakat ylikypsiksi, kaada vesi pois ja survo perunansurvimella muussiksi. (Jos jaksat, paseeraa siivilän läpi- tulos on sileämpää ja salonkikelpoisempaa, maku tosin on ihan yhtä hyvä muussinakin.) Sekoita muussiin voi ja kahvi, mausta suolalla. Ohenna muussia kermalla sopivan paksuiseksi. Tarkista maku, lisäile maun mukaan kahvia, voita, suolaa, kermaa.. (Ja jos palsternakkojen makeus ei makua miellytä, muussin palstereista osan voi korvata ihan rehellisellä perunallakin.)

enpähän muuten paseerannut tätä muussia sileäksi pyreeksi, maku oli silti mainio!

Jyväskylä kiittää ja kumartaa Rovaniemeä upeasta makumatkasta! Ja tiedustelee samalla lukijoilta: miten mahtavat käyttäytyä keittiössä hirven kuvelihat? Vaativatko pitkää kypsyttelyä vai valmistuisivatko syömämureiksi jopa ihan grillissä..?

Sans Rival -kakku

Tsadaa! Tässä olis kuulkaa kakkujen kakkua! Kyseessä on siis ”hieno, monimutkaisesti valmistettava kakku, joka sopii kruunaamaan hääpöytää tai täydentämään vaativaa juhlatarjoilua”.  Yhtään vaatimattomampaa viritystä niin vaativaan merkkipäivään kuin omiin kolmikymppisiin on luonnollisesti turha ruveta väkertämäänkään. Ja kun varuulta leipoo kakkoskakuksi perinteisen mansikka-kermakakun (mascarponella, valkosuklaalla ja mangolla tuunattuna), suloistakin suloisempi sokerihumala on taattu pitkäksi aikaa!

kovin on herkkää

Sans rival (suom. ”vailla vertaa”) kakusta lienee erilaisia versioita melkoisesti. Johtoajatus on yhdistää samettisen pehmeä voikreemi rapsahtavan rapeaan marenkiin. Kukaan ei uskoisi, ettei tähän hienostuneeseen kakkuun käytetä kuin neljää raaka-ainetta: kananmunia, sokeria, manteleita ja voita! Filippiiniläisittäin mantelit on korvattu cashew-pähkinöillä, ja kotimaisittain voikreemiin on sujautettu kahviakin Ellen Svinhufvudin tapaan. Mainion juhlatarjottavan herkusta tekee sen säilyvyys: kakun maku vain paranee vuorokauden tai parin säilytyksen jälkeen, eikä koostumus kärsi viikonkaan säilytyksestä. En tosin aivan ymmärrä, millä ihmeen konstilla kakkua saisi muka säilymään viikon verran- kyllä tämä hupenee jääkaapista huomattavasti nopeammin, vaikkei kerralla lohkaisisikaan kuin pikkuruisen palasen..

eikä koristelu voisi olla yksinkertaisempaa

Sans Rival - mantelimarenkikakku

(resepti: Helsingin Sanomat)

pohja:

5 munanvalkuaista

200 g mantelijauhetta (mielellään itse jauhettua, valmiskin käy)

200 g tomusokeria

nougat:

75 g mantelirouhetta (mielellään itse rouhittu, valmiskin käy)

2 dl sokeria

(suolaa)

voikreemi:

2 dl sokeria

6 rkl vettä

5 munankeltuaista

250 g vähäsuolaista, pehmeää voita

jauhettu nougat

päälle:

voi-nougatkreemiä

mantelilastuja

silkkaa taidetta! mantelijauheen kääntely marenkiin siis

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää vaahtoon tomusokeri ja jatka vatkaamista, kunnes seos on jälleen kovaa vaahtoa- marenkivaahto on valmista, kun vaahto muodostaa nostettaessa teräviä huippuja jotka eivät kovin herkästi kaadu kasaan. Kääntele marengin joukkoon jauhetut mantelit varovasti, jotta vaahdon tilavuus ei pienenisi.

no ois kai voinut pursottaakin levittelyn sijaan

Piirrä leivinpaperille kolme n. 20-25cm halkaisiljaltaan olevaa ympyrää (käännä piirretty puoli peltiä vasten) ja levitä marenki ympyröihin. Kypsennä 120 asteisella kiertoilmauunilla toista tuntia, eli kunnes levyt ovat vaalean ruskeita ja kuivia, tai jos haluat marenkiin jäävän keskelle vähän sitkautta, n. 175 asteessa (ei-kiertoilmalla 200) kunnes marenki on kauniin vaalean ruskeaa. Jäähdytä ja irrota levyt varovasti leivinpapereista.

helpompaa kuin kermakakun kokoaminen

Kuumenna sokeri paistinpannulla sulaksi, kaada joukkoon mantelirouhe ja kuumenna kunnes seos on karamellisoitunut kauniin tumman ruskeaksi- varo ettei pala! (Oma lisäykseni on rouhaista sekaan muutama kierros suolaa myllystä- suola korostaa ihanasti nougaan makua ja tuntuu imartelevan manteleitakin mainiosti!) Kaada seos öljytylle leivinpaperille ja jäähdytä. Riko jäähtynyt nougatlevy ja hienonna se huhmareella tai yleiskoneella jauheeksi- maun mukaan jauheeseen voi jättää enemmän tai vähemmän sattumia.

Valmista sitten voikreemi: kuumenna vettä ja sokeria kattilassa niin kauan, kunnes seos ”lankailee”, eli se ei lusikalla nostettaessa tipu pisaroina vaan lankana. Vatkaa munankeltuaiset kuohkeaksi vaahdoksi ja valuta sokeriliemi ohuena nauhana vaahdon sekaan, koko ajan vatkaten. Jäähdytä. Vatkaa sitten huoneenlämmössä pehmeäksi sulanut voit munavaahdon sekaan pieninä nokareina, koko ajan vatkaten. Lisää viimeisenä tasaiseen kreemiin jauhettu nougat.

anopin lajoittama korunkaunis teepannu kävisi melkein kukasta itsekseenkin

Kokoa kakku: pohjalle marenkilevy, väliin ohut kerros voi-nougat-kreemiä, päälle marenkilevy, sitten taas kreemiä, vielä viimeinen marenkilevy ja koko komeuden päälle kreemiä. Anna kakun tekeytyä vuorokauden verran jääkaapissa. Koristele valmis kakku paahdetuilla tai paahtamattomilla mantelilastuilla. Nautiskellaan hienostuneessa seurassa pikkurilli pystyssä ja annetaan sokerihumalan viedä!

Tämän kakun kanssa maistuvat muuten makeat jälkkäriviinit todella hyvin- testattu sisilialainen NES Passito di Pantelleria oli ainakin juuri oman suuni mukainen tapaus. Mutta, uskokaas pois, kyllä tämän kanssa olutkin maistuisi- toimia saattaisi esimerkiksi Gulden Draak!

marenkikakku lohkeaa herkästi - leikataan terävällä veitsellä kakkulapion sijaan

Caponata - hapanimelä munakoiso sisilialaisittain

Aamukasteen raikkaita, huumaavan tuoksuisia basilikan lehtiä, makeaakin makeampia tomaatteja, pippurista sinappikaalta, vastaleikatun hennon ruohon tuoksuista oliiviöljyä, pitkään kypsytettyä balsamicoa, suloisen syntisen pehmoista vehnähöttöä rapean, murenevan kuoren alla.. Nyt on nälkä. Kesän nälkä. Kuin transsissa eksyin halpalentoyhtiön nettisivuille ja niin vain visa kivuliaalisti vinkaisten vapautti talvijuureskellariin lukitun kulinaristin haaveilemaan paremmista raaka-aineista aiempaakin toiveikkaammin: pääsiäislampaat syödään tänä vuonna Sisilian kevätauringon alla! Jesjesjes! Koska kärsivällisyyteni ei ole niitä parhaimpia, halusin kuitenkin puraista palan Italiaa heti. Välittömästi.

selleriä, kaprista ja oliiveja - puolison kaikki inhokit samassa padassa..

Caponata - hapanimelää munakoisoa
(Sisilialainen antipasti eli alkupala, mukaelma täältä, sekä kirjasta Culinaria, Makujen Eurooppa löytyneestä reseptistä)

oliiviöljyä
400 g munakoisoa
200 g oikein kypsiä tomaatteja
1 pieni keltasipuli
3 lehtisellerin vartta
kymmenisen mustaa kalamata-oliivia
ruokalusikallinen kapriksia
reilu ruokalusikallinen pinjansiemeniä
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl sokeria (tai muuta makeutusta)
suolaa, mustapippuria

Kuutioi munakoisot 2-3cm kuutioiksi, ripsottele päälle suolaa, sekoita ja jätä siivilään itkemään tunniksi. Huuhdo suolat ja suolan nostattamat katkerat kyyneleet pois, valuta kuivaksi. Kuori ja leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi. Kuullota sipulia reilussa lorauksessa oliiviöljyä kunnes se alkaa hieman ruskistua, kippaa sivuun odottelemaan, lorauta pannulle lisää öljyä ja paista siinä munakoisoa kunnes se alkaa pehmetä ja muuttua ruskeammaksi. Nosta munakoisot odottelemaan sipulien joukkoon. Paloittele selleri, kuori tomaatit kalttaamalla ja kuutioi ne. Kuumenna taas loraus oliiviöljyä pannulla ja paista siinä, miedohkolla lämmöllä, selleriä kymmenisen minuuttia. Kippaa sellerin kaveriksi tomaattikuutiot (siemenineen kaikkineen) ja jatka kuumennusta vielä toiset kymmenen minuuttia. Poista oliiveista kivet ja halkaise ne. Kippaa pannulle tomaattien ja sellereiden kaveriksi myös munakoisot, sipulit, oliivit, kaprikset ja pinjansiemenet. Kuumenna ja lisää joukkoon etikka ja sokeri. Kiehauta ja anna hautua miedolla lämmöllä puolisen tuntia, tai kunnes munakoiso on varmasti kokonaan pehmennyt. Mausta maun mukaan suolalla ja mustapippurilla. Anna jäähtyä haaleaksi ja herkuttele sellaisenaan, salaatissa tai ihanan ylellisenä leivän päällysteenä. Maistuu vielä paremmalta seuraavana päivänä, jääkaappikylmänä.

vehnähuttusiedätys lomaa varten alkoi "pussinpohjat ja pala hiivaa"- seesamleivällä

Voin vaikka vannoa, että vaikkei kevät olekaan Sisiliassa sitä otollisinta ruokamatkustelun aikaa, caponata saattanee siinä suunnassa maistua silti jokseenkin erilaiselle, kuin tämä kotikeittiössä virittelemäni..  Ja muuten, nyt kun tajusin, että oluita juovat ja vehnähuttuja välttelevät matkalaiset saivat täksi tarkoin-pitkään-ja-huolellisesti harkituksi lomakohteekseen punaviinin, pastan, riisin ja valkoisen leivän luvatun maan, saattaisinpa kaivata jokusen matkavinkin jos joltakulla olisi sellaisia jakaa!

Vuohenjuustosalaatti kriek-vinaigretella

Meillä ei ole viime aikoina ihmeellisesti syöty. Kurkkutautisen kokin ruokavalion perustana ovat olleet spelttimannavelli ja tuoremehu yhdistettynä avokadoon suoraan kuoresta lusikoiden. Lyömätön "maistuu aina" -ateria on useammin kuin kerran ollut lautasellinen hapankorppuja palvikinkulla ja kermajuustolla. (Eikä missään nimessä mitään kasviksia.) Teetä on kulunut litroittain. Kuumeessa on syöty ihan mitä tahansa moskaa mikä on sattunut maistumaan- kotimaisen hampurilaisketjun pekoniaterioista ihaniin E-koodikyllästeisiin sipseihin ja dippikastikkeisiin. (Taudin välttänyt puoliso sentään kunnostautui leipaisemalla ihan omin pikku kätösin pekoni-jauheliha-pihvejä kotikutoisten hampurilaisten välliin, ilmeisesti hesehampparit maistuivatkin vain flunssaiselle syöjälle..) Koska lentsu on estänyt keväthangista ja auringonpaisteesta nautiskelun, jotain aurinkoisen raikasta voi tavoitella edes lautasella- sitten kunhan makuaisti taas alkaa toimia..

aurinkoa! raikkautta!

Seuraava salaatti on kaikessa yksinkertaisuudessaan herkullinen - jujuna on parittaa vuohenjuuston happamaa rasvaisuutta taittamaan hapokas olut, jota kaadetaan juomalasin lisäksi myös salaatinkastikkeeseen. Rapeaksi paistettu juusto ja rapsakan suolaiset pinjansiemenet tekevät annoksesta ihanan täyteläisen pääruoan, mutta pienempänä annoksena salaatti passaa myös hauskaksi alkuruoaksi. Granaattiomenan raikkaat siemenet tuovat suussa poksahdellessaan mieleen raikkaan kevätauringon, villimmällä mielikuvituksella siunatun mieli tosin makumatkaa kertaheitolla lähi-idän paahtavan auringon alle..

etelän hetelmiä myös pulloissa

Vuohenjuustosalaatti kriek-vinaigretella

(neljälle suurehkoksi alkuruoaksi)

vinaigrette:

0,5 dl kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä

0,5 dl Cantillon Kriek 100% Bio –olutta tai muu hedelmälambic

1 tl juoksevaa hunajaa

n. ½ tl suolaa

pari kierrosta mustapippuria myllystä

hippi-lambic taipuu herkuksi salaattisoossiksi

vuohenjuustosalaatti:

n. 200 g rucolaa sisältävää salaattisekoitusta (rucolaa, vuonankaalta, jäävuorisalaattia, punasikuria )

yhden granaattiomenan siemenet

2 kypsää päärynää lohkottuna

muutama kevätsipuli hienonnettuna

100 g pinjansiemeniä

n. 400 g vuohenjuustoa (chevre)

n. 2 rkl oliiviöljyä

suolaa, mustapippuria

Valmista vinaigrette maustamalla öljyn ja oluen seos hunajalla, suolalla ja mustapippurilla. Paahda pinjansiemenet kauniin ruskeiksi kuivalla paistinpannulla ja suolaa ne kevyesti. Kokoa juustolle salaattipeti salaateista, granaattiomenoista, päärynöistä ja kevätsipuleista. Mausta vinaigretella (helpointa pyöräyttää ensin puolet vinaigretesta vihersalaatin kanssa kulhossa ja roiskia sitten loppu vinaigrette valmiin annoksen päälle kun hedelmät sun muutkin ovat mukana). Leikkaa vuohenjuusto n. 1 cm paksuisiksi viipaleiksi ja paista viipaleet kuumalla paistinpannulla oliiviöljyssä molemmin puolin. Nosta paistetut juustoviipaleet salaattipedille ja ripottele päälle pinjansiemenet. Juomalasiin passaa kaataa vinaigretteenkin käytettyä kirsikkaolutta, joka toimii muuten myös mainiona aperitiivina aterialle kuin aterialle!

olut passaa myös salaattien ja kasvisruokien seuraan, ja hei sen pullon voi jakaa!