17.1.2012

Sitruunaglaseerattu broileri

Haen useasti ruokainspiraatiota lueskelemalla keittokirjojen lisäksi alan lehtiä. Harmittavan usein lehtien (ja keittokirjojen) reseptit kuitenkin tuntuvat olevan "juosten kustuja" - määrät ovat vähän mitä sattuu, kuva ei välttämättä vastaa ollenkaan reseptin sisältöä ja maunkin suhteen on käytetty turhan paljon ylisanoja. (Tästä syystä puolueettomat ruokablogit ovat se inspiraation lähde nro 1! Realistisempia reseptejä saa hakea.) Uusimman Glorian Ruoka & Viini -lehden numeron (1/2012) kansiannos tarjosi kuitenkin hyvän syyn käyttää jääkaapissa nahistumassa olleen sitruunan ja appelsiinin. Simppeli resepti osoittautui myös varsin toimivaksi- kanankoiville tarkoitettua sitruksista glasyyriä voisi oikeastaan kokeilla myös lampaan lihalle, tofulle, tai mille tahansa.. Lehdessä broilerin lisäkkeeksi oli askarreltu sinapinsiemenperunoita ja sitruunamajoneesia, omaan "kanakoriin" päätyi pottujen sijaan täysjyväohraa.

näyttää yhtä palaneelle kuin lehdessäkin


Sitruunaglaseerattu broileri

800 broilerin koipia (käytin koipireisiä)
1 (luomu)sitruuna (käytin appelsiinin)
3 rkl voita
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria myllystä

sitruunaglasyyri:
1 (luomu)sitruuna
1/2 dl hunajaa
1/2 tl paprikajauhetta
1/2 tl cayennepippuria

sitruksia tulee syötyä hyvin kausiluontoisesti

Valmista glasyysi raastamalla sitruunan kuori ja puristamalla sitruunan mehu pieneen kattilaan. Lisää hunaja ja mausteet ja keitä muutama minuutti, kunnes seos on siirappimaista. Halkaise sitten toinen sitruuna (tässä tapauksessa appelsiini) ja paista sen halkaisupintaan väri paistinpannussa voissa. (Paistoin voissa myös glasyyrin tekoon käytetyn, kuoritun ja puristetun sitruunanraadon.) Lisää pannuun voita ja paista broilerinkoivet kullanruskeiksi ja rapeiksi. Laita broilerinkoivet ja sitruuna uunivuokaan. Mausta koivet suolalla ja pippurilla ja valele pinta reilusti glasyyrilla. Sipaise sitruunan pintaan hunajaa. Kypsennä koipia 220 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia, kunnes broileri on paahtuneen kiiltävää. Valele broileria vuokaan valuneella glasyyrilla molemmin puolin 10 minuutin välein. (Vuokaan ei kyllä valunut yhtään mitään ensimmäiseen puoleen tuntiin- vasta sen jälkeen vuoan pohjalle alkoi muodostua jonkinmoista nestettä jolla koipia pystyi valelemaan.)

loppuvaiheilla nestettä oli jo paljon

Keitin lisäkkeeksi täysjyväohraa, jonka kippasin hieman raakana (n. 10 min ohjeaikaa lyhyemmän keittoajan jälkeen) broilerivuokaan uuniin suunnilleen varttitunniksi (kun broilerit olivat jo kypsyneet uunissa sen puolisen tuntia). Ohra loppukypsyi ihanasti imien itseensä loput vuoan pohjalle valuneet sitruksiset herkkumehut. Ohran ja broilerin lisäkkeenä maistui mainiosti sitruunalla maustettu majoneesi, sekä vuoassa herkullisen makeaksi kypsynyt appelsiini. Tuskinpa tipu olisi ollut pöllömpää myöskään lehden ehdottamien sinapinsiemenillä, salottisipuleilla ja rosmariinilla maustettujen lohkopottujen ja -porkkanoidenkaan kanssa.

silloin tällöin täysjyväohra maistuu mahtavalle

3 kommenttia:

  1. Meillä on tänään suunnilleen tällaista myös, aikataulusyistä en ehtinyt paistaa pintoja ensin kiinni vaan koko homma hoitui uunissa. Vielä pitää yhtä soittotuntilaista malttaa odottaa, mutta äsken kotiin tullessani tuoksu oli talossa kyllä huumaavaan hyvä:)

    VastaaPoista
  2. Noi "reseptitehtaiden" ohjeet kyllä tuskastuttavat. Kaikki on niin suoraviivaista ja mutkat oikaistu, tl sitä, tl tätä, ja suolaa isoon kattilaan 1 tl, mikä ei ikäpäivänä riitä.
    Mausteiden kanssa varsinkin haluan olla tarkkana, niiden suhde toisiinsa on hyvinkin ratkaiseva.
    Onneks silmä harjaantuu ajan kanssa seulomaan ohjeista hyvät akanoista! :)

    VastaaPoista
  3. Tuoksu oli kyllä erityisen mahtava tässä sapuskassa! Voi vaan kuvitella makua, jos käytössä olisi oikeasti kypsiä ja tuoreita sitruksia, eikä näitä kalvakoita tuontihedelmiä.

    Mausteiden kanssa tosiaan saa kyllä kyseenalaistaa reseptejä- omatkin mausteet kun saattavat olla maustekaapissa vuodenkin seisseitä, jolloin määrää on lisättävä reilustikin. Ja just vaikka tarpellinen pippurin määräkin on niin erilainen myllystä jauhettuna tai jotain valmista lähes mautonta rouhetta käyttäessä! Toki tässä on se ruoanlaiton hienous- oma maku ratkaisee vaikka muut sanoisi mitä!

    VastaaPoista

Ihastuttiko? Vihastuttiko? Jätäthän jäljen käynnistäsi!