Tulta munille - liekitetyt karitsan kivekset

Välillä tulee tilaisuuksia, joiden ohi ei missään tapauksessa voi kävellä. Kuten lihatiski, jolla köllöttelee tuoreita karitsan kiveksiä. Sellaisina hetkinä maailma totisesti hymyilee! (Kuten se iäkkäämpi rouvakin joka repesi hysteeriseen nauruun kertoessaan ostavansa kiveksiä koiralleen, minun kerrottuani ostavani kiveksiä puolisolleni..) Tällaiset harvinaiset tilaisuudet ovat keittiöelämän suola ja sokeri. Se tunne, kun kohtaa ensimmäistä kertaa itselleen täysin vieraan raaka-aineen, on kertakaikkisesti mahtava! Sitä tuntee itsensä yhtä aikaa pelokkaaksi ja rohkeaksi, epävarmaksi ja täydellisen itsevarmaksi. Se hetki kun pääsee ensi kertaa puristelemaan kiveksiä ja saa maistaa kielellään eläimellisen testosteronin.. Unohtumatonta! 

pässin pallit lautasella

Ja kilin kellit. Kaupasta kotiin päästyäni aloitin raivokkaan googletuksen ja keittokirjojen selailun. Jostain kumman syystä mistään ei meinannut löytyä kunnollisia ohjeita kivesten käsittelyyn – siis ruoanlaittotarkoituksessa.. Lähimmät osumat löytyivät klassisen prairie oystersin resepteistä, joissa härän kiveksiä lähinnä uppopaistettiin. (Yllätyksekseni tästä erikoisesta ruhonosasta on kuitenkin jopa kirjoitettu kokonainen keittokirja! Harmi kun sitä ei tähän hätään saanut selailtavaksi.) Ainoa kotimainen varteenotettava resepti kiveksiin löytyi Kokki Kolmoselta. 

hc ruoanlaitto vaati hc ruoanlaittojuoman

Aloitettakoon kertomalla, että jos joku raaka-aine voi haista ”ihan vehkeeltä”, kivekset –yllätys, yllätys- tekevät juurikin niin. (Ja lienee hiukkasen makuasia onko kyseessä tuoksu vai löyhkä.) Rauhasia ympäröi paksut kalvot, joita ei ole tarkoitus syödä. Lueskelin jostain nettilähteestä, että jos kalvoja ei poista, kuumennus tekee kiveksiin sellaisen paineen, että ne ihan kirjaimellisesti räjähtävät silmille. (Ja mainittakoon, että edellä mainittukin fakta löytyi ihan ruoka-aiheisilta sivustoilta..) Jossain ohjeessa käskettiin irroittaa vain päällimmäinen kalvo, ja jättää sisin kalvo paikoilleen. Koska ajatus kovien kalvojen syömisestä ei varsinaisesti houkutellut, irroittelin samoin tein molemmat kalvot. Parhaiten homma onnistuu puristamalla kivestä, ja leikkaamalla saksilla reiän pingotettuun kalvoon. Saksilla nuo paksut kalvot saa myös näppärimmin irti.

melkoisen kookas lie ollut karitsakin

Kalvottomat kivekset keitetään maustetussa liemessä, jonka jälkeen ne leikataan ohuiksi viipaleiksi ja liekitetään. Joissakin nettilähteissä ryöpätyt kivekset leikattiin ohuiksi viipaleiksi, leivitettiin korppujauhoilla ja paistettiin voissa. Koska olin tavallaan joutunut jo kivesten kalvojen irrottelua varten etsimään rohkaisuryyppypullon käden ulottuville, alkoholilla liekittäminen kuulosti ehdottomasti parhaimmalta lähestymistavalta. Ja kun eräs keittiömestarikin oli suositellut kivesten liekittämistä, sille tielle päätin sitten lähteä.

vasemmasta molemmat kalvot pois, oikeasta vain päällimmäinen kalvo irroitettu

Liekitetyt karitsan kivekset

kaksi karitsan kivespussia (n. 600g alle 2eur!)

n.1,5 litraa kasvislientä

1-2 tl suolaa (liemi saa siis olla reilusti suolattua)

1 keltasipuli lohkottuna

1 laakerinlehti

1 porkkana

10 mustapippuria

3 valkopippuria

1 dl viskiä

1 rkl voita

1 dl kermaa

0,5 dl kivesten keitinlientä

mustapippuria, valkopippuria

kutistuivat melkoisesti keitettäessä

Poista rauhasia ympäröivät kalvot saksien avulla. Keitä vahva kasvisliemi lisäämällä valmiiseen kasvisliemeen sipuli, porkkana ja mausteet. Lisää kalvottomat kivekset kiehuvaan liemeen ja keitä niitä kaksikymmentä minuuttia. Nosta kattila pois liedeltä ja anna kivesten seisoa jäähtyvässä keitinliemessä toiset kaksikymmentä minuuttia. Nostele kivekset pois liemestä ja leikkaa ne puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi.

todella vaaleaa ja pehmoista lihaa

Paista viipaleita mahdollisimman reilulla paistinpannulla voissa hetkinen, nosta pannu pois liedeltä, lorauta pannulle puolet viskistä ja tuikkaa alkoholi tuleen. (Huolehdi paloturvallisuudesta- liekitys rasvaisen liesituulettimen rasvasuodattimen alla ei välttämättä ole ihan se paras idea..) Kun palaminen on loppunut, lorota perään vielä loppu viski ja sytytä sekin. (Tällä tavoin alkoholi palaa sopivan hitaasti, toisin kuin kuumalla pannulla jolloin liekki leimahtaa vain kerran ja nopeasti.) Kaada liekitettyjen kivesten päälle desi kermaa, puoli desiä keitinlientä ja keittele niitä hetki hiljalleen kokoon. Mausta musta- ja valkopippurilla, lisää tarvittaessa myös pikkuripsaus suolaa. Kivesten kylkeen lautaselle voi lappoa voilla maustettua pottu- tai kukkakaalimuussia. 

mikään, mikä on hukutettu viskiin, kermaan ja voihin ei voi maistua pahalta

Ja millainen makuelämys sitten kaiken kaikkiaan oli kyseessä? Maku oli yllättävän mieto. Tekstuuri todella pehmeä ja miellyttävä- maku ei ollut ollenkaan maksan tai munuaisten kaltaisten sisäelinten tyyppinen vaan lähempänä kateenkorvaa, ehkä jopa kieltä. Mutta se haju tuoksu! Uhh.. Tunnustan, että sain oman annokseni viimeiset palaset nieltyä vasta nipistettyäni nenäni tiukasti kiinni. (Joitakin naisia ei vain ole luotu nielemään ihan kaikkea..)

Vasta seuraavaan kattaukseen saapunut puoliso, joka ei siis päässyt edes todistamaan raakojen kivesten käsittelyä, söi koko annoksensa yllättävän hyvällä ruokahalulla, eikä nähtävästi edes huomannut mitään normaalista poikkeavaa tuoksuakaan keittiössä. (Oikeasti valmis ruoka ei enää tuoksunut juuri millekään, mutta kokkailuvaiheessa koko keittiön vallannut löyhkä tuoksu jätti lähtemättömän vaikutuksen hajuaistilleni.) Santsikierros jäi kyllä väliin meiltä molemmilta. 

"talousviski" passaa hyvin liekitykseen

Summa summarum: kaikkea kannattaa kokeilla ainakin kerran! Kunhan unohdan pässin pallien ominaislöyhkän, ja kyseistä herkkua taas lihatiskiltä löytyy, saatan rohkaistua kokeilemaan myös kivesten uppopaistamista..