Jotain vähähiilarista herkkua

Olen seikkaillut seikkailuni vähähiilihydraattisten dieettien maailmassa. Olen myös aikoinaan ollut kymmenisen vuotta ilman lihaa ja lintuja. Olen laskenut kaloreita ja ravintosisältöjä ja miettinyt ruuan ekologisuutta ja ties mit. Ja olisipa minulla toki näistä jotain sanottavaakin kuulkaas! Tällä kertaa sivuan kuitenkin vain pikkuisen vähähiilihydraattista ruokavaliota omakohtaiseen kokemukseen perustuen: mitä energiatiheämpi ruoka, sen kylläisempi olo ja sitä vähemmän ahmimishimoa tai nälkää. Se on mielestäni ihan puppua että rasva laihduttaa ja hiilarit lihottaa, höpö höpö. Omasta kokemuksestani näkisin että vähähiilarisen ruokavalion laihduttava vaikutus perustuu siihen, että verensokeri pysyy tasaisena pitkin päivää eikä mielihaluja sekopäiseen ahmimiseen tästä syystä tule --> sitä syö luonnostaan vähän vähemmän kuin aikaisemmin. Ja kun ne protskut ja rasvat on monipuolisesti valittu "kohtuus kaikessa" -meiningillä, eivätpä ne kolesteroliarvotkaan kovin holtittomasti lähde hyppelemään.

Vähähiilihydraattisista ruokavalioista löytyy paljon tekstiä täältä: http://karppaus.info/
Ja koska niistä rasvoista nyt on sodittu niin lukekaa vaikka tämä: http://uusimusta.squarespace.com/../selvyytta-ravinnon-rasvoihin.html

Mutta niin, päivän jälkkäriosastolle:

ylivalottunut vattuherkku

Vadelmainen appelsiinituorejuustokakku

4 liivatelehteä

n.100g mantelijauhetta

n.50g voita  tai margariinia

kanelia, kardemummaa

2dl kermaa

200g appelsiinituorejuustoa

150g ranskankermaa

0,25dl hermesetasta/sokeria

0,25dl hedelmälihaa sisältävää tuoremehua

0,5rkl sitruunamehua

sitruunan raastettu kuori

Liota liivatteita kylmässä vedessä paketin ohjeen mukaan. Sulata voi, sekoita joukkoon mantelit & mausteet. Levitä irtopohjavuuan pohjalle ja laita jääkaappiin jähmettymään. 

Vaahdota kerma, sekoita joukkoon tuorejuusto, ranskankerma, hermesetas ja sitruunan kuori. Kuumenna mehut, sekoita niihin liivatteet, vatkaa liivatemehu kermaseokseen. Levittele massa irtopohjavuokaan jähmettyneen pohjan päälle. Hyydytä viilessä n. 4h.

reilusti pakastevadelmia

mehua sulaneista vadelmista

3 liivatetta

2tl hermesetasta

Liottele taas liivatteita kylmässä vedessä ja sekoita ne pieneen kuumaan mehutilkkaan. Sekoita liivateliuos vadelmiin ja loppumehuun, levitä seos varovsti kakkuvuokaan hyytyneen kakun päälle. Hyydytä viileässä kunnes päällinenkin on hyytelöitynyt.

Kuorsaajan punajuuripata

Nukuin viimeyön sohvalla paossa avokkeen unensärkevää kuorsausta. Kurjasti nukutun yön jälkeen päätin kiukuissani että kuorsaaja rupeaa nyt laihduttamaan (mitä enemmän painoa, sitä pahemmat korinat). Avokkeen hoikistus-projekti alkoi siten, että söin ihan yksin kaikki jäljellä olleet korvapuustit aamupalaksi. Eivätpä päädy kuorsaajan napaan.
Kurkkaus jääkaapin unohtuneiden vihannesten lokeroon sinetöi päivän menun:

Punajuuripata

sipuli

n. 1rkl rypsiöljyä

n. 1dl tummaa soijarouhetta kuivana

pari kynttä valkosipulia

lihaliemikuutio

reilu kilo punajuuria

n. 2rkl omenaviinietikkaa

pätkä isosta palsternakasta

pala juuriselleriä

pari porkkanaa

pala valkokaalia

pari rkl kasvisfondia

vettä

pari laakerinlehteä

muutamia musta- ja maustepippureita

pari rkl tomaattipyrettä

tarjoiluun: smetanaa ja persiljasilppua

Pieneksi silputtu sipuli kuullotetaan paistinpannulla tilkassa öljyä. Sekaan lisätään kuiva soijarouhe ja hienonnettu valkosipuli. Käännellään hetki ja lisätään tilkka vettä ja murustettu lihaliemikuutio. Lisäillään pikkuhiljaa vettä - aina sen verran ettei soijarouhe pala pannuun kiinni vaan pehmenee pikkuhiljaa. Muhitellaan viitisen minuuttia jonka jälkeen lisätään pieniksi tikuiksi suikaloidut punajuuret ja pari ruokalusikallista etikkaa. Kypsytellään kymmenisen minuuttia jonka jälkeen kipataan kaikki kattilaan. Kattilaan lisätään myös kaikki muut ainekset (muutkin vihannekset punajuurien tapaan pilkottuina) sekä sen verran vettä että koko homma peittyy. Kunhan vesi kiehuu, unohdetaan kattila (kansi päällä!) liedelle miedolle lämmölle pariksi tunniksi. Sekoitellaan välillä. valmis pata näyttää borsch- keitolta mutta ilman lientä. Syödään tuoreen persiljasilpun ja smetanan kanssa.

kuorsaajan annoksesta kiukkuinen kokki jättää smetanankin pois

Ammattiahmijaksi?

kyltti kodin seinällä. ettei unohtuisi..

Eräänä päivänä huomasin etten enää nauti työstäni. Pitkät päivät toimistotuolissa eivät enää saaneet hihkumaan innostuksesta ja nautinnolliset haasteet olivat muuttuneet kroonistuneeksi migreeniksi. Mahtavaa. Mietin hetken missä olen onnellisimmillani ja mitkä asiat eivät lakkaa kiinnostamasta. Mietin mikä on se aihepiiri joka jatkuvasti herättää innostusta ja kiehtoo loputtomasti. No ruoka! Ja juoma! Miksipä en siis kokeilisi vaihtaa alaa lähemmäksi sitä mikä herättää niitä intohimoja?

Näin päätin tehdä ja jäin hektisestä business-maailmasta opintovapaalle. Nyt kokkikoulua on takana reilu kuukausi. Olen oppinut napittamaan kokintakin napit. Puolentoista vuoden päästä saatan jo osata käyttää veistä viiltämättä kenenkään sormia! En vieläkään tiedä onko vuosikymmenen päästä työasuna jakkupuku vai esiliina- nyt tärkeintä on nauttia matkasta ja ahmia uusia kokemuksia! Ja tokihan sitä voisi samalla kerätä muistiinpanoja matkan varrelta..