24.5.2011

Oluella. Palaan pian.

Mikäli tuhkapilvet suovat, lennähdämme seuraavaksi viikoksi Havannan auringon* keskeltä Kööpenhaminan tihkusateeseen. Mitään suurempia matkasuunnitelmia ei ole tehty, ainoana tavoitteena on kiepsahtaa Tivoliin ja nautiskella siinä sivussa jokunen olut - luvassa kun on Copenhagen Beer Festival 2011.

tanskalaisen Hornbeer- panimon tuote ennakkomaistelussa

Loma osuu varsin sopivaan saumaan sikäli, että heti reissun jälkeen alkaa armoton hääräily keittiörempan merkeissä. Silloin saapuvat uudet kalusteet ja vanhat saadaan vihdoin purettua. Ahmija siis hiljenee hetkeksi, palatessa on luvassa raporttia Köpiksen herkuista (tai pahimmassa tapauksessa ainoastaan tuhkapilvestä Helsinki-Vantaalla).

vaniljakastikemaisen herkullista lämpöä ja valoa keittiöön

*(Uusien keittiöhärveleiden saapumista odotellessa pohjoisen puoleinen hämärä ja kylmä keittiökerros on saanut lämpöä ja valoa purkista. ”Havannan vaalea” maali tuo Havanan auringon lisäksi mieleen aidon vaniljakastikkeen eikä mielikuva varsinaisesti helpota kaipuuta toimivaan keittiöön. Hieman kärsivällisyyttä koettelevat myös pakkauksissaan odottelevat, jo ennen kalusteita saapuneet uuni, yleiskone, liesi, liesikupu ja astianpesukone. Kohta. Ihan kohta.)

19.5.2011

Juustoinen sake-herkkusienikeitto pekonilla

Tämä on jämäruokien aatelia. Grillaamatta jäänet herkkusienet ja pekoni päätyivät sopaksi, kun migreenin kurjia jälkitiloja poteva kokkaaja ei voinut ajatellakaan syövänsä mitään kovin kiinteää. Yllättäen maut osuivat sen verran hienosti  nappiin, että soppaa kehtaisi tarjoilla hienommaksikin alkukeitoksi. Avainasemassa keitossa on hyvä kasvisliemi- kannattaa siis pohtia käyttääkö liemiaineksina aromivahventeista liemikuutiota vai vaikkapa luomutuotettua kasvisliemijauhetta (alusta asti itse keitetty liemi olisi toki mainioin). Ja keitto toimii hyvin myös pekonittomana kun lihan tilalla käyttää aurinkokuivattuja tomaatteja.

runsasta, rehevää ja täyteläistä

Juustoinen sake-herkkusienikeitto
(neljälle alkukeitoksi tai kahdelle isoksi pääruoaksi)

1 suuri sipuli (150-200 g)
600 g herkkusieniä
0,5 dl rypsiöljyä
5 dl hyvää, ei kovin suolaista kasvislientä (esim. 5 dl vettä ja 2rkl liemijauhetta)
1 rkl soijakastiketta
1 tl kuivattua timjamia
250 g voimakasta sulatejuustoa (esim. 1 paketti mustaa koskenlaskijaa)
1 rkl hunajaa
0,5 dl sakea (japanilaista riisiviiniä) tai kuivaa sherryä
mustapippuria myllystä
maissitärkkelystä tai vehnäjauhoja tai kananmunan keltuainen suurustamiseen

grillisesonkiaikaan herkkusieniä saa suht. edullisesti

 tarjoiluun:
140 g pekonia (tai aurinkokuivattuja tomaatteja)
0,75 dl auringonkukan siemeniä

Hienonna sipuli ja herkkusienet. (Jätä yksi kauniisti viipaloitu herkkusieni koristeluun) Paahda kuivalla paistinpannulla auringonkukan siemenet kauniin vaalean ruskeiksi. Siirrä syrjään odottelemaan. Paista sitten pannulla pekonit oikein rapeiksi. Pekonien kanssa pannulla paistuvat myös koristeeksi tarkoitetut herkkusieniviipaleet. Hienonna rapea pekoni murusiksi ja jätä sekin odottelemaan. 

rapsakoiksi paahdetut siemenet käyvät myös aamiaisjogurttiin

Kuullota sipulia hetki kattilan pohjalla rypsiöljyssä ja lisää sekaan herkkusienet. Kypsennä kymmenisen minuuttia tai kunnes sienten neste on haihtunut. Lisää kattilaan kasvisliemi, soijakastike ja timjami. Kiehauta. Kun neste kiehuu, pilko sekaan sulatejuusto. Kun juusto on kokonaan sulanut, lisää keittoon myös hunaja, sherry ja hieman mustapippuria. Tässä vaiheessa voit halutessasi suurustaa keiton - ripottelin jonkun verran maissitärkkelystä sopan sekaan, mittoja en älynnyt ottaa ylös. (Kananmunan keltuaisella suurustaminen onnistuu vispaamalla keltuainen esim. tuon sherryn sekaan ja valuttamalla seos ohuena nauhana keittokattilaan- keittoa pitää sekoittaa koko ajan.) Jaa keitto annoskulhoihin, ripottele keiton pinnalle auringonkukan siemenet ja pekonimurut ja koristele paistetuilla herkkusieniviipaleilla. 

arkisopankin voi stailata gourmeeksi

18.5.2011

Raparperi-hampputofu

Oikeastaan en kyllä erityisemmin välitä tämänhetkisestä sesonkituotteesta- raparperista. Minun tapauksessani ihan jo pelkkä ajatus sitruunasta, raparperista tai happamista vihreistä missä-äx-karkeista saa sylkirauhaset käymään ylikierroksilla ja värähdän kananlihalle samalla tavalla kuten käy jonkun raapiessa kynsillä liitutaulua. (Yleensä kyllä pyrin välttämään liitutaulujen raapimista ja em. namujen ostamista.) Raparperi on kyllä hyvää silloin, kun sen kanssa on älyttömästi sokeria ja kermaa. Tai jäätelöä! Koska pidän itseni haastamisesta, päätin kuitenkin urheasti käyttää raparperia ilman edellä mainittuja ainesosia.  Tuloksena syntyi todella höpsähtänyt keväinen kasvisruoka happamien makujen ystäville. Ensimaistamalla ruoka oli kuitenkin omaan suuhuni aivan liian raparperista. Lämmitettyäni apetta seuraavana päivänä uudelleen, tofu olikin yllätyksekseni imaissut itseensä enemmän makuja ja soossin happamuus oli tasoittunut hienostuneemmaksi kirpeydeksi - tätähän voikin syödä irvistelemättä! Eli kirjoitettakoon resepti ylös jatkojalostusta silmällä pitäen: ehkäpä tämä toimisikin paremmin tofun marinadina! (Ja niin, eihän tämäkään raparperihomma sitten kuitenkaan ilman lempeää kermaisuutta maistunut - lautaselle on ehdottomasti kauhottava iso lusikallinen pehmoista turkkilaista jogurttia.)

(eipä kyllä ole järkeä jättää kokonaisia chilejä lautaselle)

Raparperi-tofu
(kahdelle)

200 g raparperia
1 paketti hempnut-tofua
1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
1-2 punaista chiliä maun mukaan
1 rkl rypsiöljyä
0,5 dl makeaa valkoviiniä tai siideriä
1 rkl soijakastiketta
1 rkl ruokosokeria
mustapippuria myllystä
tarjoiluun: turkkilaista jogurttia

sekopäinen siskoni rouskutti näitä pienenä suoraan maasta, ilman sokeria. hulluutta.

Silppua sipuli, hienonna valkosipuli ja chilit sekä kuutioi raparperit. Kuullota sipuli rypsiöljyssä ja lisää sitten pannulle kaikki muut ainekset tofua lukuun ottamatta. Anna kypsyä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, eli kunnes raparperi on hilloontunut ihanasti. Lisää soossiin kuutioitu tofu ja jatka kypsentelyä vielä toiset kymmenen minuuttia tai kunnes tofukin on kuumaa. Tarkista maku, lisää tarvittaessa sokeria/ soijakastiketta/ pippuria. Tarjoile esim. kukkakaali”riisin”, keitetyn ohran, kuskusin tai muun makuja tasoittavan lisukkeen kanssa. Lautaselle kuuluu myös ehdottomasti reilu nokare turkkilaista jogurttia tai muuta vastaavaa maitotuotetta raparperin happamuutta tasapainottamaan.

hellempää hampaille

Tuo hampputofu oli itselleni varsin tervetullut uutuus tofuhyllyn valikoimiin. Hempnut- tofu ei maistunut ollenkaan niin tofulle kuintavallinen tofu, vaan jotenkin mukavan pähkinäiselle. Rakenne on myös mukavan napakka ja suutuntumakin hyvä! (Ja hyvänen aika, kyseessähän on vielä kaiken lisäksi varsinainen ekohippituote- tuotteen takaa kun näyttää löytyvän avainlippua, luomua, ekoenergiasertifikaattia ja maltillinen hiilijalanjälki!)

viime kesän chilejä on vielä purkillinen jäljellä

Ja mainittakoon heti tofun hehkutuksen jälkeen, että tämä soossi saattaisi kyllä makujensa puolesta toimia melkoisen hyvin myös possun kanssa..

17.5.2011

Karpinnettu mantelibrownie


Siis täh? Eihän tällä ole mitään tekemistä browniesin kanssa. Miksei voi nyt sitten käyttää ne pari vaivaista desiä vehnäjauhoja jos aikoo herkutella? Onko ihan kaikesta pakko vääntää joku hiilihydraattitietoinen viritelmä? No välillä on. Koska tykkään herkutella usein ihan arkenakin. Ja jos aion joka tapauksessa syödä överisuklaista ja rasvaa tihkuvaa herkkua, yritän kompensoida vähemmän terveellisiä juttuja ujuttamalla herkkuihin välillä myös jotakin ravitsemuksellisesti fiksumpaa..

kiusaukset on luotu lankeamista varten

Tässä tapauksessa korvasin brownies-taikinan vehnäjauhot ravintorikkailla manteleilla ja pähkinöillä ja valitsin suklaaksi 86% kaakaopitoista synkeän tummaa suklaata. Koska kaipaan mustan suklaan kaveriksi jotain makeaa, makeutin taikinan makeutusaineella. (Oikeastaan pidän ihan rehellistä sokeria parempana kuin keinotekoista makeutusjauhetta, mutta jos välillä haluaa syystä tai toisesta välttää sokerin tyhjiä kaloreita, hyväksyttäneen makeutusainekin.) Seuraava ”karpinnettu” resepti on siis rapean ja mehevän pähkinäsuklaakakun versio vähähiilarista/ hiilihydraattitietoista/ gluteenitonta/ viljatonta tms. ruokavaliota noudattavalle. (Ja näyttipä kakku maistuvan myös ihan tavalliselle tallaajalle..) Lämpimänä kakku oli aivan älyttömän hyvää vaniljajäätelön kanssa, mutta yön yli jäähtyneenä (maut ehtivät tasaantua) brownie maistui erinomaisesti ihan sellaisenaankin. 

remppakeittiön valaistus on synkeämpää kuin suklaa

Hiilihydraattitietoinen mantelibrownie
(15 cm piirakkavuokaan, tuplaa tai triplaa annos isompaan vuokaan)

75 g voita tai margariinia
100 g tummaa suklaata (kaakaopitoisuus vähintään 70%)
1 dl kuumennusta kestävää makeutusjauhetta tai sokeria
1,5 dl hasselpähkinäjauhetta
0,75 dl mantelijauhetta
0,75 dl mantelirouhetta
1 muna
(jos käyttämässäsi rasvassa ei ole suolaa, lisää sitä ripaus täydentämään suklaan makua)

Rouhi neljäsosa (25 g) suklaasta. Sulata jäljelle jäänyt suklaa (75 g) ja voi. (Onnistuu näppärästi samassa kipossa esim. mikrossa.) Sekoita sulaneeseen massaan kaikki loput ainekset, viimeisenä rouhittu suklaa. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan (tai uunipellille) ja paista 175 asteisessa uunissa 35 minuuttia (isompi satsi saattaa tarvita vähän enemmän aikaa, vaikka keskustan kuuluukin jäädä hieman kosteaksi). Anna jäähtyä.

16.5.2011

Hollandaisekastike lohimedaljongeille & parsalle ja ”älä fileoi näin”-kalaliemi

Eipähän  muuten uskoisi, että reilun kilon painoisesta lohesta saa paistettua vain muutaman pikkuisen medaljongin! (Olen siis kulinaristisen taipaleeni alkumetreillä myös mitä tulee kalan syömiseen ja etenkin sen käsittelyyn.) Yritykseni lohen fileoimiseksi ei yllättäen sujunutkaan aivan täysin täydellisesti..

pikkuisia medaljonkeja ja valtavia parsoja

Olin tosipuheessa jo purskahtamassa epätoivoiseen itkuun kokonaisen lohen fileointiyritykseni loppumetreillä kunnes kurkkasin näkyä silvotusta lohesta kameran linssin läpi: hihittelen yritykselleni mahalihakset nauramisesta kipeinä edelleen- voih miten homma voikaan onnistua niin erinomaisen kurjasti! Noh, kätevänä emäntänä sain kuitenkin pelastettua teurastetusta fisuparasta erinomaiset kalaliemiainekset ja pakasterasiallisen ”lohisilppua” myöhempää sopankeittoa varten. Ne onnistuneet medaljongit nautiskeltiin sesonkiparsan, babypinaatin ja hollandaise-kastikkeen kanssa- ja hyvältähän ne maistuivat! Kalan fileointi –aiheisen postauksen sijaan julkaisenkin tässä siis reseptit hollandaise- kastikkeeseen, sekä kalaliemeen. Molemmat reseptit löytyivät alun perin ”Tammen Keittokirjasta”. 

vain yksi ihan-ok-file ja kasa öö.. liemiaineksia

Hollandaisekastike
(neljälle)

150 g voita
2 rkl vettä
3 munankeltuaista
2 tl puristettua sitruunamehua
ripaus cayennepippuria
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa

siivilän tapaan kattilan päällä pysyvä "suklaansulatuskapine" on kätevä!

Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Nosta kattila pois lämmöltä ja anna voin ”sakan” laskeutua pohjaan. Sekoita tällä välin yhteen vesi ja keltuaiset pienessä kattilassa tai metallikulhossa. Nosta kattila/kulho suuremman, kiehuvalla vedellä täytetyn kattilan päälle. Sekoita keltuaisia voimakkaasti kuumavesihauteessa kunnes ne alkavat saostua (vaahto paksuuntuu ihanasti). Ota kattila pois lämmöltä ja sekoita keltuaisiin voisula, pieni määrä kerrallaan. Ideana on käyttää vain kirkastettu osa voista, eli älä kaada kattilan pohjasakkaa keltuaisiin. Mausta kastike sitruunamehulla, ripauksella cayennepippuria, mustapippuria ja suolaa. Kastike on erinomaista vastakeitetyn parsan, keitetyn tai paistetun kalan ja kevyesti kypsennettyjen kasvisten kanssa.

ei-ihan-niin-priimasta fileestäkin voi askarrella medaljongeja

Kalaliemi
(1 litra)
500 g kalanperkeitä
1 ¼ l vettä
1 pieni keltasipuli
1 pala juuriselleriä (50 g)
2-3 persiljan- tai tillinvartta
1 laakerinlehti
1 tl suolaa
4 kokonaista valkopippuria

pakokauhuiseksi lasittunut katse liemikattilassa (selleriä ei ollut. porkkanaa oli.)

Huuhdo hyvin kalan perkuujätteet (siis pää, ruodot ja evät nahkoineen päivineen) ja laita ne vesikattilaan (poista kokonaan kidukset, niitä ei käytetä). Anna veden kiehahtaa ja kuori pinnalle kertynyt vaahto pois. Kun vesi on kiehahtanut, lisää kattilaan mausteet ym. Kiehauta ja keitä hiljalleen ilman kantta 10 minuuttia. (Ei saa keittää kauempaa, pitkä keittäminen irrottaa kalan liima-aineet, jolloin liemestä voi tulla liisterimäistä ja karvasta.) Anna liemen seistä puolisen tuntia ja siivilöi se. Jos et tarvitse lientä heti, sen voi mainiosti pakastaa.

kaikki hyvin. vastoinkäymisistä huolimatta ruoka valmistui!

PS. Jos joku kalankäsittelytaitoinen tahtoisi oppipojan niin täällä olisi mentorille tilausta! t: nimimerkki ”pakastimeen ei enää mahdu kalalientä”

15.5.2011

Nuotioletut kylmäsavulohitäytteellä


Viikonloput, jolloin yleensä on enemmän aikaa keittiöhommiin, ovat viime aikoina menneet ihan muissa merkeissä kokkailun jäädessä surkeaan sivurooliin. Tänä viikonloppuna ihmeteltiin kevättä mökkimaisemissa: laituri saatiin veteen ja talviturkki heitettyä (olihan se laiturin vesillelaskun aikana pohjaan pudonnut rauta pakko sukeltaa pois..). Jostain syystä myös kiinnostus metsänhoidollisiin aktiviteetteihin on alkanut kummasti kasvaa sähkölämmitteiseen, takalliseen asuntoon muuttamisen jälkeen. (Myös rakkaus saunomiseen ja nuotioruokaan motivoi kummasti halkohommiin ryhtymistä..) Kovin kummoisia sapuskoita ei mökkireissulla kokkailtu, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaankin seuraava ihanparas muurinpohjaletturesepti on ehdottomasti laitettava jakoon. (Reseptin alkuperä jauhopussin kyljestä pienillä muutoksilla.) 

kevään merkkejä

Nuotioletut
(n. 4:lle syöjälle)

5 dl kauramaitoa
2 kananmunaa
1 dl täysjyväohrajauhoja
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
n. 0,5 tl suolaa
n. 1 tl sokeria
0,5 dl juoksevaa kasvirasvavalmistetta tai sulatettua voita
(samaa rasvaa myös paistamiseen)

Vispaa kaikki ainekset sekaisin ja anna taikinan tekeytyä puolisen tuntia. Taikina saa jäädä melkoisen löysäksi. Kauramaito on ehdoton! Sen ansiosta taikina säilyy erinomaisesti lämpimässä repussa muovipulloon/termariin pakattunakin ja letut paistuvat ihanan tasaisesti juuri sopivan paksuisiksi, kuohkeiksi ja rapeiksi. (Kauramaitotetrat myös säilyvät mökillä huoneenlämmössä uskomattoman pitkiä aikoja avaamattomina.)  Paista letut runsaassa rasvassa tulen kestävässä lettupannussa nuotion liekillä. (Pullomargariini on kaikkein kätevintä: muovipullo on helppo viskata eväsreppuun ja siitä annostelu pannullekin sujuu helposti.)

sinihomejuustokin toimii

Kylmäsavulohitäyte

kylmäsavulohta
juustoraastetta
valkopippuria
tuoretta tilliä

Kun olet kääntänyt letun, lisää sen päälle (letun keskelle pitkittäin) välittömästi viipale kylmäsavulohta, muutama ruokalusikallinen juustoraastetta, rouhaisu valkopippuria myllystä ja reilusti silputtua tuoretta tilliä. Samalla kun letun toinen puoli paistuu, ehtii lohi hieman kypsyä ja juusto sulaa. Kun lettu alkaa olla kypsä, taita kaksi letun reunoista keskelle täytteen päälle- paina hieman paistolastalla lettua kasaan, juusto tarraa ihanasti letun kiinni ja lettu on helppo syödä tortillan tapaan.

fazerin omar-suklaa on kuin luotu lettutäytteeksi

Ja jälkiruokalettu valmistuu vastaavalla tavalla! Kun olet kääntänyt letun, päällystä se pienillä vaahtokarkkipalasilla ja suklaapaloilla: letun kypsyessä suklaa ja vaahtikset sulavat jumalaiseksi täytteeksi. (Kermavaahto ja mansikkahillo kruunaavat tämän ”työterveyslääkärin erikoisen”. Eikä toista jälkkärilettua välttämättä enää jaksakaan syödä..)

silmä lepää

En löydä tarpeeksi painavia sanoja kuvaamaan sitä ihanaa levollisuutta ja riemua joilla ladattuna mökiltä aina kaupunkiin palaa. On jotekin käsittämättömän tyydyttävää tunnistaa joku ohi liihotellut tirppa joksikin ihan oikeaksi linnuksi (kyllä vain! se oli kuin olikin sotka! vaikka kuulosti vähän kuikalta. tai kuovilta. ehkä), halkoa kuin salama (hurja isku ei koskaan osu samaan paikkaan kahdesti) koivuklapeja lettunuotioon ja nukkua raittiin ilman ja totuttua fyysisempien suoritusten tainnuttamana sikeämmin kuin koskaan, herätäkseen juomaan aamukahvia pihakeinussa hämmentävän vilkkaan sirkutuksen keskelle. Niin yksinkertaista voi onni olla!

kaunein luontoääni: pikkukarhun sihahdus kuusimetsässä
tässä jalostuu harvinainen (kivi)riippapihlaja

10.5.2011

(S)karpimpi mustikkapiirakka

Voi minkä löydön teinkään muuttolaatikoista! Pikkuisen höpsön kansion johon keräsin joskus 10v sitten tärkeitä reseptejä muuttaessani äidin helmoista omaan kotiin. Hihittelin jonkin verran sekalaisille lappusille jotka oli otsikoitu tyylillä ”äidin taivaallinen ”kuiva”kakku” tai ”hillopitsa köyhän opiskelijan makeannälkään”. Parhaimpia ovat toki ”reseptit” jotka on kirjoitettu esim. repaleisen työtuntikortin toiselle puolelle muistilapuksi ja jätetty kokonaan otsikoimatta (”raasta 2 perunaa + 1dl sokeria + kuppi jauhoja..(loppu teksti kastunut epäselväksi)..”). Kansion välistä pursuili myös sekalainen valikoima mainospostin seassa tulleita ”reseptikortteja”. Olin jo heittelemässä reseptikortteja menemään, kun huomasin niiden joukossa varsin mielenkiintoisen mustikkapiirakan ohjeen. Hienoisilla muutoksilla (=lähes kaikki ainesosat vaihdettu ja määrät muutettu) ohjeella syntyikin aivan superherkku hiilihydraattitietoinen marjapiiras!

aamiaiselta jääneet pakastemansikatkin pääsivät piiraaseen

Vähähiilihydraattinen mustikkapiirakka
(n. 24 cm halkaisijaltaan olevaan piirakkavuokaan)

pohja:
100 g mantelijauhetta
50 g hasselpähkinäjauhetta
50 g jääkaappikylmää margariinia/ voita
1 kananmuna
1 rkl kuumennusta kestävää makeutusjauhetta (tai sokeria)
1 sitruunan kuori raastettuna

täyte:
250 g raejuustoa
2 kananmunaa
2 rkl marsala-viiniä (voi jättää poiskin mutta maku on upea!)
1 dl kuumennusta kestävää makeutusjauhetta (tai sokeria)
1 sitruunan kuori raastettuna
150-200 g jäisiä mustikoita, mansikoita ja/tai vadelmia

inspiraation lähde

Valmista pohja vatkaamalla kaikki pohjan ainekset sekaisin. Painele täyte voideltuun piirakkavuokaan ja esipaista pohjaa 175 asteisessa uunissa 5-10 minuuttia (riippuu uunista, jos epäröit niin paista 7min..) Valmista täyte sekoittamalla raejuusto munien (vispaa rakenne rikki), marsalan, makeutuksen, psylliumin ja sitruunan kuoren kanssa. Levitä täyte esipaistetun pohjan päälle ja ripottele päällimmäiseksi jäiset marjat. Paista piirasta 200 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia (riippuu taas uunista, ota pois aiemmin jos reunat tummuvat liikaa). Anna paistetun piiraan jäähtyä rauhassa- muuten piiras jää mössöksi eivätkä maut ole aivan kohdillaan. (Oli se lämpöisenä mössönäkin tosin varsin hyvää, toim.huom.) Jäisinä paistetut mustikat jäävät ihanan tuoreen makuisiksi ja mehevä piiras on sitruunan ansiosta ihanan raikasta! Jos haluaa, piiraan voi toki tarjota myös kermavaahdon tai hunajalla makeutetun smetanan (parasta!) kanssa- silloin piirakka toimii varsin pätevänä hiilihydraattitietoisena juhlavampanakin jälkiruokana. 

uuden kodin keittiö on surkean hämärä (vielä)

 (Mainittakoon että ahmaisin neljäsosapiiraan aamiaiseksi- piirakka piti nälkää loitolla ihan käsittämättömän hyvin, nähtävästi proteiinipitoisuutensa ansiosta. Makeutusjauheeseen leivottuna piiras ei myöskään humpsauta verensokeria niin huikeasti kuin tavallinen sokeriin ja vehnäjauhoihin leivottu piiras. Itselläni edellä mainitut pointit tarkoittavat käytännössä sitä, ettei yhden piiraspalan syöminen aiheutakaan älytöntä herkkuhimoa ja johda sellaiseen mässäilyyn/ lievään ahmimiskohtaukseen mitä tavallisen piirakan syöminen minun tapauksessani yleensä tekee. Eräänlaista painonhallintaa siis. )

9.5.2011

Luonnon omat kolesterolilääkkeet ja seesampossua kukkakaaliriisillä

Seuraa shokkipaljastus: minä, terveellisen, hiilihydraattitietoisen ja kasvispainotteisen ruokavalion puolesta puhuja syön ainakin kerran viikossa kaupan sipsejä, joka viikonloppuaamiaisilla pekonia ja pekonirasvassa paistettuja munia, päivittäin täysrasvaisia juustoja ja muita maitovalmisteita kuten turkkilaista jogurttia, sekä ihan joka ikinen ilta reilusti kaupan ihanaa lisäaineista ja ällösokerista kermajäätelöä. En koskaan jätä syömättä tarjottua leivosta ja nautin suunnattomasti hiilihydraattipitoisten oluiden maistelusta. Inhoan kuntosaleja ja ohjattuja jumppia ja lähes kaikki liikuntani koostuukin puhtaasti hyötyliikunnasta, eli työ/koulumatkoista ja ruokakassien raahaamisista.. 

jäätelöt, sipsit, pekonit ym. eivät yleensä päädy blogin kuviin

Järkyttävää. Painoindeksini on kaikesta huolimatta pysynyt hiilihydraattitietoisen arkiruokailun ansiosta suht vakaasti 21 paikkeilla, mutta kolesteroliarvot olivatkin pari vuotta sitten päässeet kohoamaan: Vuonna 2007 noudatettuani vajaa 10 vuotta suht. vähärasvaista kasvisruokavaliota kokonaiskolesterolini oli 4,5 josta hyvä hdl 2,33, paha ldl 1,8 ja triglyt 0,74. Vuonna 2009, lisättyäni ruokavalioon lihaa ja aiempaa runsaammin eläinperäisiä rasvoja (kermaa, voita, juustoja), kokonaiskolesteroli olikin 5,6 josta hdl 1,62, ldl 3,6 ja triglyt 0,73. Sovin tuolloin lääkärini kanssa, että kokeilen jonkinlaista ruokavaliomuutosta ja tarkistetaan tilanne vuoden- parin päästä uudelleen. 

oikeasti hyvänmakuisia hyviä rasvoja

Ja tsadaa, sain juuri tuoreimmat arvot: 2011 kokonaiskolesteroli 5, josta hyvä hdl 2,3, paha ldl 2,5 ja triglyt 0,3! Suunta siis varsin oikea! (Lääkäri kysyi olenko ruvennut liikkumaan poikkeuksellisen paljon- en hennonut kertoa, että itse asiassa talouteen hankittiin auto, eli liikunnan määrä on jopa vähentynyt..) Se muutos mitä sitten loppujen lopuksi päädyin tekemään ei ollut kovin kummoinen: jatkoin suunnilleen samalla hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla nauttien ihan yhtä paljon edellä luetelluista ”kielletyistä herkuista” ihan yhtä usein kuin ennenkin. Lisäsin kuitenkin ruokavalioon aiempaa enemmän ns. parempia rasvoja: kalaöljyä purkista, reilusti erilaisia kasviöljyjä, paljon pähkinöitä ja siemeniä, useammin avokadoa jne jne. (Voita ja kermaa olin aiemminkin käyttänyt suht. maltillisesti.) 

on ne pähkinät kalliita mutta niinpä olisivat kolesterolilääkkeetkin

Koska en ole pitänyt jatkuvasti tarkkaa ruokapäiväkirjaa, en ole ihan varma minkä verran rasvojen määrällinen kulutus on muuttunut - näppituntumalta kuitenkin arvioisin, että eläinperäisten rasvojen kulutus on suunnilleen sama kuin pari vuotta sitten, mutta ruokavalioon on tullut lisää noita parempia rasvoja hiilihydraattien kustannuksella. (Paino on pysynyt samana) Eli luonnonmukainen kolesterolilääkitys minun tapauksessani lyhyesti ja ytimekkäästi: lisää kasviöljyjä ja pähkinöitä jokaiselle aterialle! 

seesaminsiemeniä kolmella tapaa

Tässä yksi esimerkki hiilihydraatti- ja rasvatietoisesta arkiruoasta:

Seesampossu kukkakaaliriisillä
(n. 3 annosta)

marinadiin:
1 dl paahdettua seesamöljyä (tähän maun takia sitä tummaa, ei vaaleaa!)
2 rkl sitruunamehua
3 rkl soijakastiketta
2 rkl hunajaa (makeutta tarvitaan seesamtahnan happamuutta taittamaan)
3 rkl tahinia, eli seesamsiementahnaa
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

700 g porsaan maustamatonta ulkofilettä kuutioina tai suikaleina

"marinaattori" (kiitokset äidille höpsöstä lahjasta!)

tilkka rypsiöljyä
muutama porkkana tikuiksi leikattuina
3 rkl kuorimattomia seesaminsiemeniä
2 rkl paahdettua seesamöljyä

tarjoiluun
raastettua kukkakaalia
tuoretta korianteria

Valmista marinadi sekoittamalla kaikki sen ainekset sekaisin. Sekoita possu marinadiin ja anna maustua jääkaapissa vaikkapa yön yli. (Itse leikin uudella lelullani ”pikamarinoijalla” – eli laitoin possun marinadissa rasiaan josta ilma pumpataan pois viinipullojen tyhjiökorkin toimintaperiaatteella; tällä tavoin marinointiajan saa kuulemma lyhennettyä. Puolessa tunnissa tuli valmista, eipä tosin tullut testattua olisiko sama tulos syntynyt puolessa tunnissa ihan ilman vakuumiakin..) Kun possu on marinoitunut, paista se kuumalla pannulla tilkassa rypsiöljyssä (marinadeineen) tikuiksi leikattujen porkkanoiden kanssa. Possu on valmista suunnilleen kymmenessä minuutissa- lisää tässä vaiheessa pannuun seesaminsiemet ja vielä loraus paahdettua seesamöljyä- älä enää kuumenna. Tarjoile tuoreen korianterin ja kukkakaali”riisin” kanssa.

"siis mitä tuolla alla on? täähän maistuu ihan salaatilta"

Kukkakaalista saa siis näppärän huijausriisin raastamalla raa’an kukkakaalin raastimella muruiksi ja lämmittämällä murut pikaisesti mikroaaltouunissa lämpimiksi. (Ei ole tarvetta kypsentää lötköpehmeäksi - pari minuuttia riittää!)

(PS. Huom! En tosiaankaan ole millään tasolla asiantuntija mitä kolesteroliarvoihin liittyviin juttuihin tulee- kaikki edellä esitetyt pohdinnat ovat puhtaasti omia hyviä arvauksia ja ihan vain omassa kropassani tapahtuneiden muutosten perusteella tehtyjä tulkintoja!)

8.5.2011

Arvonnan tulokset

Kiitokset kaikille erinomaisista vinkeistä aiheesta miten selvitä ilman keittiötä! Hyvänä vinkkinä mainittakoon myös erään ystävän ohje: sen kun vain kutsut kaverit kylään nyyttäriperiaatteella! Keittiöön on nyt saatu raivattua ihan hyvä ruoanlaittotila ja käytetyimmät ruoanvalmistusvimpaimet on kaiveltu laatikoista esille. Jos johonkin on ollut kiinnitettävä huomiota, niin maustamiseen: sen sijaan että voisin maustaa ruoat fiilispohjalta, sopivat mausteet pitäisi kaivella pahvilaatikoista jo hyvissä ajoin ennen ruoan valmistuksen aloittamista. (Tästä syystä kaikki ruoat on maustettu lähinnä mustapippurilla ja timjamilla..) Eniten on tullut syötyä salaatteja hyvällä oliiviöljyllä ja erilaisilla pähkinöillä ja siemenillä terästettynä. 

näillä mennään ainakin kuukausi vielä

Syötin kaikkien keittiövinkkejä antaneiden kommentoijien nimet http://www.random.org/lists/ - tulosautomaattiin, joka järjesti viideksi lahjakorttien voittajiksi seuraavat kommentoijat: Amelia, Annika Räisänen, Timon, Kafi ja Tuuli. Onnea! (Toimittakaahan minulle osoitteita jonne voin lahjakortit postittaa!)

5.5.2011

Feta-karitsasikarit naposteluun

Saatuani vappumunkkien paistoa varten kaiveltua muuttolaatikoista esiin suuren kattilan, reikäkauhan ja paistolämpömittarin, en voinut vastustaa kiusausta uppopaistaa vähäsen muutakin kuin munkkeja. Testasin ”Maailman ihanimmat leivonnaiset” –kirjasta (toim. Saara Törmä, MAKU, Gummerus 2008) löytynyttä  marokkolaisten lammastäytteisten sikareiden ohjetta, ja intouduin myös kehittämään reseptistä omankin versioni. Oih onnea! Nautin niin käsittämättömän paljon sikareiden (työläästä) askartelusta, etten enää muistanut tuskailla ympärilläni ”keittössä” sijaitsevaa muuttolaatikkokaaostakaan. Onko muka jotakin terapeuttisempaa kuin ruoanlaittohommat ja syöminen?

ihanan rapeita ja meheviä napostelupötkylöitä

Koska yksimielisen raadin (=itseni) mielestä oma fetainen sovellukseni resepteistä oli se kaikkein maukkain, aloitettakoon siitä. (Jahka kerkiän, postaan kyllä myös ne kaksi alkuperäistä ohjetta: omaan makuuni niiden sikaritaikina oli kuitenkin hieman turhan mauton ja täytteet turhan kuivia ja korianterivoittoisia.) Mainittakoon myös, että oman testini perusteella sikarit voi hienosti jopa pakastaa ennen uppopaistamista - näin ollen sikareita voi hyvin askarrella kerralla isomman erän pakastimeen vierasvaraksi!

Feta-karitsatäytteiset napostelusikarit
(n. 30kpl)

sikaritaikina:
2,5 dl vehnäjauhoja
2,5 dl täysjyväspelttijauhoja
5 dl kylmää vettä
1 tl suolaa
2 tl kuivattua timjamia
1 tl paprikajauhetta

täyte:
500 g karitsan jauhelihaa
1,5 l vettä
3 rkl riistafondia
2 laakerinlehteä
3 tuoretta timjaminoksaa

1 paketti (150 g) Arla Apetinan aurinkokuivatut tomaatit snack (tai 70 g fetaa ja10 g aurinkokuivattuja tomaatteja yrttiöljyssä)
0,5 dl tuoretta timjamia (riivittynä)
2 valkosipulinkynttä
2 tl hunajaa
4 rkl punaviinietikkaa
1 rkl riistafondia
n. 1 tl mustapippuria myllystä
ripaus suolaa

voiteluun: kananmunan valkuainen
uppopaistamiseen: puolisen litraa rypsiöljyä

Aloita sikaritaikinasta: sekoita kaikki ainekset yhteen vispilän avulla ja nosta jääkaappiin turpoamaan muutamaksi tunniksi tai yöksi. (Yhden taikinan annoin olla jääkaapissa lähes vuorokauden, toinen oli siellä vain kaksi tuntia- molemmista tuli hyvää!)

ylijäävästä lihaliemestä tulee herkullinen keitonpohja

Valmista täyte: kuumenna riistafondilla, laakerinlehdillä ja timjamilla maustettu vesi kiehumispisteeseen. Muotoile karitsan jauhelihasta muutama iso pallo ja pudota pallot kiehuvaan veteen. Kypsennä 20-30min. (Pienemmät pallot kypsyvät nopeammin) Nosta pallot pois liemestä ja hienonna kypsä liha yhdessä täytteen muun aineiden kanssa sauvasekoittimella tai blenderillä hienoksi massaksi. (Maista ja lisää tarvittaessa mausteita! Lampaan/ karitsan jauhelihoissa on eroja, jotkut voivat kaivata enemmän maustetta.)

lorota taikina rinkulaksi ja levitä se sitten lastalla koloihinkin

Valmista sikarien lettupohjat: lusikoi taikinaa 2 rkl kerrallaan kuumalle ja kuivalle paistinpannulle (käytä pinnoitettua pannua ettei jämähdä pohjaan!) ja levittele taikina paistinlastan avulla n. 15 cm halkaisijaltaan olevaksi letuksi. Kun taikina on hyytnyt, käännä lettu ja paista toistakin puolta hetki. (Lettujen ei tarvitse ruskistua, loppukypsennys tapahtuu uppopaistaen!). Kasaa valmiit letut pinoon erottaen ne toisistaan leivinpaperipalasella, muuten tarttuvat liian tiukasti toisiinsa kiinni.

ei tarvitse ruskistua!

Kun letut ovat valmiita ja täyte on valmis, on aika muotoilla sikarit: muotoile täytteestä parin-kolmen teelusikallisen suuruisesta määrästä sormen paksuinen pötkylä ja nosta se letun reunalle. Taita kaksi letun reunaa keskemmälle, voitele kaikki reunat valkuaisella ja rullaa lettu sikariksi. Kun kaikki sikarit ovat valmiit, pakasta ne myöhempää paistamista varten tai paista samoin tein. 

(kuvassa kikherne-täytteinen erä, karitsa ei ole noin vihreää..)

Kuumenna öljy tukevassa ja paksupohjaisessa kattilassa 180-190 asteiseksi (tai kunnes öljyyn pudotettu leipäpalanen alkaa kuplia ja ruskistua). Uppopaista sikarit muutamassa erässä kauniin kullanruskeiksi ja nostele ne öljystä talouspaperin päälle hetkeksi jäähtymään (paperi imaisee liiat öljyt). Älyttömän hyvää naposteluruokaa seurusteluun! 

lämpömittari varoittaa jos öljy kuumuu liiaksi

Alkuperäisessä ohjeessa kerrottiin muuten myös hyvänä vinkkinä, että jo kertaalleen uppopaistetut sikarit voi rapeuttaa uudelleen kuumentamalla ne 200-asteisessa uunissa. Tätä en tosin vielä ehtinyt testata..

seurusteluruokaa



2.5.2011

Lämmin pesto-perunasalaatti ja täytetyt herkkusienet naposteluun

Grillikausi avattiin hyistä pohjoistuulta uhmaten villasukkiin ja viltteihin sonnustautuneena. Sillä Vapusta alkaa (piknik-)kesä, vaikka olutta pitäisikin juoda lapaset kädessä.. Vaikka olen aina nauttinut eväsretkeilystä (rakkaiden ystävien kanssa hölkkälenkillekin otetaan eväät), grillaamisesta en ole oikeastaan koskaan innostunut. (Miksi ne kaikki tarvikkeet pitää kantaa hyvästä keittiöstä huonon grillin äärelle ja syödä hyvä ruoka huonoksi hiiltyneenä, hiekkaisena ja mahdollisesti puolikylmänä?) Avotulella valmistettu ruoka on toki asia erikseen, mutta kaasu- tai hiiligrilleille en ole lämmennyt. Ennen kuin nyt. Saimme nimittäin varsin kallisarvoisena häälahjana upean grillin, joka lämmitettiin ensimmäisen kerran Vapun kunniaksi.

Nelipolttimoinen kaasuhärveli mursi (tai käräytti) heti kerralla jään grillausta epäilleen sydämen ympäriltä: tällähän saakin ihan syömäkelpoista ruokaa! Grilliin tutustuminen tulee toki ottamaan aikansa ennen kuin osaa valita ne oikeat kohdat ja lämpötilat erilaisille raaka-aineille - ensi yrittämällä pääruoaksi ajatellut lihat valmistuivatkin paljon ennen ruoanlaittoruoka-tapaksiksi ajateltuja täytettyjä herkkusieniä, ja lisukekasviksetkin valmistuivat vasta jälkiruoaksi. Ensiyritystä myös hieman häiritsi jäätävä viima, eikä ruoanlaitto tällä kertaa muutenkaan ollut aivan pääosissa vappukarkeloissa, joissa laseja ja lautasia kaiveltiin muuttolaatikoista vasta vieraiden jo saavuttua..

ja kasviksethan eivät ylähyllyllä lämminneetkään tarpeeksi nopeasti

Seuraavien naposteluruokien lähtökohtana olikin helppous. Mahdollisimman hyvää mahdollisimman vähällä vaivalla! Ensimmäinen resepti on parhaimmillaan juhannuksen paikkeilla ja/tai uusien perunoiden parhaimpaan sesonkiaikaan, ja jälkimmäinen maistuu oikeastaan minkälaisissa grillikekkereissä tahansa. (Perunasalaatin resepti on jalostunut alun perin serkkupojan paremman puoliskon esittelemästä parmesanilla ja pinaatilla rikastetusta perunasalaatista ja sieniherkku on muunnos klassisista sinihomeella täytetyistä "homesienistä".) Molemmat herkut toimivat erinomaisesti ruoanlaittoruokana/ tapaksina/ napsuina, mutta toki myös lisäkkeinä vaikkapa grillatulle lihalle/ tofulle. (Juustoina käytin Arla Apetinan sponsoroimia juustoja – arviot juustojen soveltuvuudesta hommaan reseptien perässä.)

(ruoat häipyivät parempiin suihin ennen kuin ehti kameran etsiä)

Lämmin pesto-perunasalaatti välimerellisellä juustolla

2 kg kiinteitä perunoita, parhaiten käyvät herkulliset varhaisperunat
200 g vihreää pestoa (kaupan purkista tai itse tehtyä, hyvää tulee kummallakin tapaa!)
400 g pehmeää fetajuuston tyyppistä salaattijuustoa (esim. Arla Apetinan pala)
1-2 dl pinjansiemeniä kuivalla pannulla kevyesti paahdettuina

Kuori perunat ja pilko ne pieniksi kuutioiksi. (Jos käytät uusia perunoita, valitse oikein pieniä mukuloita, harjaa ohuet kuoret juuriharjalla pois ja käytä potut kokonaisina.) Keitä kypsiksi, kaada vesi pois ja sekoita kuumien pottujen sekaan pesto, murustettu juusto ja pinjansiemenet. Nauti!

eläköön grillin kaasulevy joka kuumentaa isonkin kattilan

Tuo Arlan pehmeä palajuusto on oikeastaan aina kuulunut suosikkeihini hinta-laatu-suhteeltaan. (Apetinan muovitölkitetyt salaattijuustokuutiot kun maistuvat vihreään pakettiin pakattuun juustopalaan verrattuna lähinnä kumilta.) Pidän myös siitä, ettei ko. juusto ole niin älyttömän suolaista kuin monet muut feta-tyyppiset juustot. Juuston pakkaus voisi kyllä olla hieman älykkäämpi- grillin vierellä paketin avaaminen viidakkoveitseä muistuttavalla puukolla oli lähinnä vaarallista, sakset kun eivät grillaajan välineistöön kuuluneet..

Pekonivyötetyt feta-täytteiset herkkusienet

9 suurta tuoretta herkkusientä
9 viipaletta pekonia
150 g paketti Arla Apetina Snack- aurinkoivatut tomaatit tai paprika (tai vastaava määrä öljyyn säilöttyä fetajuustoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja tai paprikaa yrteillä maustettuna)

ennen grilliä sullotaan sienet ihan täpötäyteen juustoa!

Pese herkkusienet ja poista sienistä jalat (pyöräytä jalka irti kääntämällä, puukkoa ei tarvita. Ja jämäjaloista syntyy ihana sienimuhennos sipulin ja kerman kanssa!) Sullo sienen jalan poistamisesta syntyneeseen koloon salaattijuustoa öljyineen, mausteineen, tomaatteineen/paprikoineen päivineen. Kiedo täytetty herkkusieni pekoniin, kiinnitä pekonivyöte tarvittaessa öljyssä liotetulla hammastikulla. Grillaa pihagrillissä tai uunin grillivastuksen alla (200-250 asteessa) kunnes pekoni on rapeaa. Jos käytät uunia, sienet kannattaa asetella ritilän päälle jotta niistä valuvat nesteet eivät jää lillumaan sienten sisään/ympärille. Nauti kuumana tai jäähtyneenä. (Meillä näyttivät tekevän kauppansa vappupöydän kylminä ”munkkeinakin”..)

aloittelevan grillaajan perusvälineistöä

Apetinan snack- tuotteet passaavat mielestäni erinomaisesti kiireiselle ja/tai laiskalle kokkaajalle. Muovirasia on helppo pakata eväskoriin, ilman että mukaan tarvitsee pakata erikseen öljypulloa ja mausteita. Itse pidän rasiaa kuitenkin suhteellisen kalliina - yhtä hyvän tuloksen saa myös marinoimalla itse suuren palan feta-tyyppistä juustoa hyvään oliiviöljyyn kotimaisten itse kuivattujen tomaattien tai paprikoidena ja suosikkimausteiden ja –yrttien kanssa. Sienten täytteeksi passaa paremmin aurinkokuivatuilla tomaateilla maustettu juusto kuin paprika- paprika jää maultaan hieman valjuksi. Sienet voi myös grillata ilman pekonia, erityisesti siinä tapauksessa tomaattisempi versio toimii parhaiten.

korkinavaaja löytyi seuraavana aamunakin

(Ja kiitokset huomaavaisten niksi-pirkka-viisaiden vieraiden, vappupallon perässä roikkunut pullonavaaja oli koko ajan käden ulottuvilla vaikka erinäköisiä laseja pitikin metsästää pitkin iltaa erinäisistä muuttolaatikoista..)

1.5.2011

Huhtikuun ruokahaasteen voittaja on..

..hyvänmaunrajalla.fi ja oluesta rakennettu Rubikin kuutio! Onneksi olkoon!
Maltaisten makujen metsästyksen tulokset herättivät kiinnostusta melkoisesti: ääniä haastekisaan annettiin reilu sata joista olut-rubik kahmi peräti 39. Erittäin lähelle voittoa ylsi myös Sitruunaruohon härän sisäfilee olutkastikkeella 32 äänellä. Kolmanneksi kisassa sijoittui Kokit ja Potit ihanaisilla olukaisillaan.
Paljon onnea menestyksekkäille kisaajille ja suuret kiitokset kaikille osallistujoille erinomaisen kekseliäistä tutkielmista oluen käytöstä ruoan valmistuksessa!


Huhtikuun 2011 ruokahaasteen voittajan kunniana on järjestää toukokuun 2011 ruokahaaste. (Aihe, säännöt ja aikataulu ovat siis voittajan  päätettävissä. Ja mikäli voittaja ei tee uutta haastetta 5.5.2011 klo 23:59 mennessä, haaste siirtyy äänestyksessä toiseksi tulleelle.)