12.9.2011

Orakasmuhennoksella kuorrutetut juurisellerit ja valkoviinillä silattu valkopapukeitto

Eipähän mennyt ihan strömssöläisittäin eilinen(kään) illallinen. Olin nimittäin päättänyt testata suolakuoressa kypsennettyä mukulaselleriä Glorian uusimman Ruoka&Viini -lehden reseptin mukaisesti, Keittiönatsin vinkkejä hyödyntäen. Sellerin kaveriksi olin ajatellut kipaista metsästä jokusen suppilovahveron, nyt kun niitä pitäisi olla metsät täysi. Hah. Kotoa ei luonnollisesti löytynyt suolaa kuin myllystä, enkä tosiaankaan jaksanut raahautua periferiasta ruokakauppaan, jota ei näillä välimatkoilla enää lähikaupaksikaan voida kutsua. Ja kuinkas kävi sienimetsässä sitten! Löysin itseni keskeltä takiaispeltoa, ja takiaisia vaatteista irroittaessani onnistuin jäämään sienikassistani kiinni piikkilanka-aidanpätkään. (Mikäli joku tätä tekstiä lukeva sattui eilen järkyttymään yksityisalueelleen tunkeutuneesta, alkon mustaa kassia raahanneesta kiroilevasta hiipparista, pahoittelen. Se olin vain minä. Mahdollisesti hieman eksyneenä.)

selleriviipale toimii lämpimän voileivän "leipänä"

Kaikeksi onneksi piikkilankaan juuttuminen hidasti metsässä säntäilyäni sen verran, että huomasin aidan vierelle pudonneiden koivunlehtien ja havunneulasten alle piiloutuneet pikkuruiset, hurmaavan keltaiset rusko-orakkaat! Kyseiset sienet ovat ihanan helppoja tunnistaa, ja maistuvat suunnillen samoilta kuin vaaleatkin orakkaat; joltakin lampaankäävän ja kanttarellin herkulliselta hybridiltä. Ainoa haittapuoli on sienten murenevuus- ne kurjat kun tahtovat mennä muruiksi jo poimittaessa, etenkin jos sattuu omaamaan vähän maskuliinisemman sorttiset tassut kirurgintarkkojen sormien sijaan..

Orakkaiden ja sellerien seuraksi testasin "Kausiruokaa kasviksista"-kirjan (Hall, Minerva-kustannus 2011) valkoviinillä maustetun valkopapukeiton reseptiä. Juustolla ja orakasmuhennoksella kuorrutetut sellerit maistuivat yllättäen myös selleriä vihaavalle puolisolle, ja soppakin oli ihan kelvollista. (Itse olisin kaivannut valkopapukeittoon hieman enemmän makuja, mutta puolison - joka ei vielä täysin ole ymmärtänyt 67 maustepurkkini funktiota - mielestä keitto oli sellaisenaan oikein hyvää.)

vain kirkkaan väriset sienet tarttuivat näkökenttään, takiainen löytyi kotona hiuksista

Sienillä ja juustolla kuorrutetut mukulasellerit
(kahdelle pääruoaksi, neljälle lisäkkeeksi tai alkupalaksi)

1 juuriselleri
suolaa, vettä

200 g puhdistettuja, pilkottuja metsäsieniä
1 suuri punasipuli
tilkka rypsiöljyä
1 dl venäläistä jogurttia tai smetanaa
n. 100 g juustoraastetta
timjamia, mustapippuria, suolaa

Kuori selleri ja siivuta se n. 1,5 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Keitä viipaleita suolalla maustetussa vedessä suunnilleen viisi minuuttia, tai kunnes selleri on kypsää. (Testaa haarukalla, älä kuitenkaan keitä mössöksi!) Nosta selleriviipaleet talouspaperin päälle kuivumaan. Hienonna sienet ja sipulit ja paista niitä rypsiöljytilkassa paistinpannulla kunnes sienten neste on häipynyt ja sipuli on kuullottunut. Mausta suolalla, mustapippurilla ja timjamilla ja sekoita viimeiseksi seokseen jogurtti. Levitä muhennos selleriviipaleiden päälle ja ripottele päällimmäiseksi juustoraastetta. Nosta kuorrutetut selleriviipaleet uuniin 225 asteeseen ja kypsennä kunnes juusto on saanut hieman väriä.

sellerit päällystettynä herkullisella sienimuhennoksella

Valkoviinillä maustettu valkopapukeitto
(neljälle)

1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 rkl öljyä
1 pieni porkkana
1 pieni palsternakka
10 dl kasvislientä (kannattaa käyttää todella hyvää ja vahvaa lientä, muuten soppa ei maistu miltään!)
1 dl valkoviiniä
2 timjaminoksaa
1 laakerinlehti
suolaa
3 dl kypsiä valkopapuja huuhdeltuna (käytin n. 5 dl itse keitettyjä suuria vahapapuja)

Kuullota viipaloidut sipulit öljyssä, lisää sekaan paloitellut porkkanat ja palsternakat ja kypsennä muutama minuutti. Lisää timjami, laakerinlehti, kasvisliemi ja valkoviini ja keittele hiljalleen 10 minuuttia. Lisää viimeiseksi valkopavut, kiehauta ja keitä vielä muutama minuutti. Poista laakerinlehti ja soseuta soppa sauvasekoittimella. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa.

vahva kasvisliemi värjäsi valkoisen sopan kellertäväksi

PS. Lisäsin tuonne blogin oikeaan yläkulmaan pikkuruisen gallupin: siitä vaan klikkaamaan suosikkia- haastan itseni toteuttamaan eniten ääniä saaneen "reseptin".

2 kommenttia:

  1. Äänestin sianpääsylttyä! sillä olisihan se vaan hauska nähdä kuinka siitä selviät. Mistä meinaat sen pään hommata? Ehkä siellä Jyväskylässä on jokin halli, josta saa sianpäitäkin. Voin vaan kuvitella tuon oman lähimarkettini lihakauppiaan ilmeen, jos alkaisin siltä sianpäätä tilaamaan... No, toivottavasti teet sitä sylttyä joku päivä kuitenkin vaikka se pasta voittaisikin.

    VastaaPoista
  2. Hih:) Tunnustan että selvitin ennen äänestyksen virittelyä että sian pää on kuin onkin mahdollista Jyväskylästäkin hankkia! Loppuosa jäi vielä pohtimatta, katsotaan kuinka käy! (Ja mainittakoon että Mestarin Herkun lihatiskillä kävi pienehkö huvittunut kuhina kun tuon kysymyksen kävin siellä esittämässä..)

    VastaaPoista

Ihastuttiko? Vihastuttiko? Jätäthän jäljen käynnistäsi!