Punajuuri-kikhernepihvit

Olen pitkään yrittänyt löytää Sitä Parasta Kasvispihvien ohjetta. Sellaista yhdistelmää, jossa proteiinipitoisuus olisi kohdallaan ja koostumus ihanan mehevää. Nyt päästiin jo melko lähelle! Sama etsintä on nimittäin käynnissä Pastanjauhajien Rosmariinilla, ja heidän kommenttilootaansa oli HeVi-osaston Helmi vinkannut testaamansa punajuuriherkun ohjeen. Alkuperäisessä ohjeessa (Saara Törmän käsialaa) pihveihin käytettiin kaurahiutaleita, muokkasin omaa versiotani hieman hiilihydraattitietoisempaan suuntaan. Muutenkin poikkesin pikkuisen alkuperäisestä, enkä malttanut olla lisäämättä vähän hapokkuutta sitruunamehusta. Auringonkukansiementen makua syvensin hieman paahtamalla ne kevyesti ennen käyttöä. Ja voih näistä tuli todella hyviä! Makean punajuuren kaverina herkuttelimme raikasta siruuna-smetanakastiketta ja metsänvihreitä baby-pinaatin lehtiä. Kuka vielä väittää että kasvisruoka on mautonta mössöä?

kestävä ja mehukas rakenne, upea väri ja herkku maku

Punajuuri-kikhernepihvit

(reilu pellillinen)

450 g raakaa punajuurta hienoksi raastettuna

2 valkosipulinkynttä puristettuna

200 g sipulia hienoksi hakattuna

0,5 dl rypsiöljyä

230 g käyttövalmiita kikherneitä (itse keitettynä tai säilykkeenä)

1,5 dl auringonkukansiemeniä kevyesti paahdettuna

0,75 dl sokerijuurikaskuituhiutaleita (fibrex)

3 munaa

1 dl kermaa

2 rkl sitruunamehua

n. 1 tl suolaa

2 tl timjamia

1 tl rosmariinia

0,5 tl mustapippuria

Kuullota sipulit pannulla rypsiöljyssä, lisää loppuvaiheella myös valkosipuli. Surauta kikherneet ja auringonkukansiemenet mixerillä hienoksi ja sekoittele sitten kaikki ainekset sekaisin. Anna turvota ainakin vartti, fibrex vaatii tämän.. Taikina saa jäädä hieman löysemmäksi, joten helpointa on muotoilla pihvit pellille leivinpaperin päälle piparimuotin tai pyöreän stanssin avulla (nostele lusikalla taikinaa muottiin). (Laiskan kokin tapa, ei tarvitse sotkea käsiä ja pihveistä tulee tasakokoisia!) Paista pihvejä 200 asteessa puolisen tuntia.

stanssina käy lähikaupasta ostettu piparimuotti

Sitruuna-smetanakastike

200 g kermaviiliä

120 g smetanaa

2 tl dijon-sinappia

puolikkaan sitruunan kuori ja mehu

1 tl hunajaa

Sekoita kaikki ainekset kunnolla sekaisin ja anna tekeytyä jääkaapissa sen aikaa kun kasvispihvit paistuvat. Herkuttele kylmänä kuumien pihvien kanssa.

nopea soossi

(S)karppi piiraspohja (ja vähän pullaa..)

Siinä vaiheessa kun laskiaispullia on syönyt aamiaisella, lounaalla, välikahvilla ja päivällisellä* (eläköön rennot itseopiskelupäivät!), tulee mieleen laittaa iltapalapiiraspohjaan muutakin kuin vehnäjauhoa. Tai itse asiassa, parempi on unohtaa ne jauhot ihan kokonaan! Seuraava viljaton ja gluteeniton piirakkapohja sopii siis mainiosti vähähiilarista ruokavaliota noudattavalle. Olen kokeillut jos jonkinmoisia vähähiilihydraattisia piirakkapohjia niin makeisiin kuin suolaisiinkin leivonnaisiin, mutta tämä tuntuu kyllä kaikessa yksinkertaisuudessaan olevan se paras!

pullamössösukupolvi arvostaa myös hiilaritietoisuutta

Resepti on alkujaan ”Laihdu ilman nälkää” –kirjasta (Nystén, Tavi, Tuohikorpi; Teos 2005). Tällä kertaa käytin piiraspohjaa suolaiseen piirakkaan, mutta lisäämällä sekaan hieman makeutusainetta, pohja toimii erinomaisesti myös makeissa piiraissa. Ja hei, ellen ole jo tarpeeksi mainostanut kuitupitoisten pähkinöiden ja siementen erinomaisuutta, kurkatkaapa vaikka tätä tekstiä, johon on listattu syitä miksi pähkinät auttavat painonhallinnassa. Ja ne kuiduthan kuulemma myös pidentävät elämää..

Hiilihydraattitietoinen / vähähiilihydraattinen piirakkapohja

100 g mantelijauhoa

50 g hasselpähkinäjauhoa

50 g pehmitettyä voita (itse käytän 25 g voita ja 25 g oliiviöljyä)

1 kananmunan valkuainen (keltuainen kannattaa käyttää täytteeseen)

piirasvuoan voi voidella kevyesti öljyllä, ei välttämätöntä

Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään ja painellaan sormin/ lusikan avulla piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pohjaa esipaistetaan 175 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, jonka jälkeen sitä jäähdytetään hiukan ennen varsinaista täyttämistä. Täytteiden lisäämisen jälkeen piirakkaa paistetaan 175 asteessa noin 25 minuuttia. Kuten piiraat yleensäkin, kannattaa antaa vetäytyä kunnolla/ jäähtyä hieman ennen herkuttelua, muuten piiras ei pysy kasassa.

pysyy hyvin koossa ja reuna on jopa vähän rapsakkaakin

Teen omat piirakkani yleensä ”jääkaapintyhjennyspiiraiksi” meiningillä: vähän kermaa, vähän juustoa, vähän kananmunaa ja kaikenlaiset jämät. Tällä kertaa piiraspohjalle päätyi tuoreita lohkottuja tomaatteja, aurinkokuivattuja tomaatteja, reilusti tuoretta persiljaa sekä jämät smetanapurkista, juustoraastepussista ja avatusta soijakermasta. Mittoja en ikävä kyllä älynnyt ottaa ylös. Ihan älyttömän hyvää myös kylmänä aamiaisena ja pitää nälkää loitolla pitkään!

*Paljastan siis tässä sen varjellun salaisuuden teille jotka olette ihmetelleet miten voin pysyä suht. normipainoisena näillä herkkumäärillä: kun arkiruoka on erinomaisen ravitsevaa ja hyvä-/vähähiilihydraattista, kunto ei romutu vaikka laskiaispullia söisikin välillä hieman useamman (pellillisen).. Hiilihydraattitietoisen ruokavalion ei aina tarvitse tarkoittaa ehdotonta kieltäytymistä sokerista ja viljoista- kultainen keskitie voi toimia tässäkin! Kannattaa kuunnella omaa kehoa, ruokavalioonkin liittyvät jutut ovat varsin yksilöllisiä!

pullataikinaankin on ujutettu reippaasti mantelijauhoa ja täysjyvää

 

(Tiedän, eihän se nyt fiksua ole vaihtaa vaikka täysjyväleipäpala pullaan, mutta jos sen pullan aikoo joka tapauksessa syödä, sen täysjyväleipäpalan voi hyvin vaihtaa johonkin ravintorikkaampaan, vaikka vhh-piirakkapalaan.. Pullataikinan voi sitäpaitsi tehdä hiilaritietoisemmin: taikina kokonaan täysjyväspelttijauhoihin joista 2dl on korvattu mantelijauholla. Myös gluteenijauhoja voi käyttää. Ja nyt kun tästä tuli puhe, vilkaise samalla toki sitä ääripäätäkin, "hyvä yritys"- sarjan karpinnettuja korvapuusteja.)

Porkkanajäätelö

Jos yökylässä olevan ystävän istuttaa aamukahvikupin ääreen keittokirjojen kanssa, jälkiruoaksi saattaa kyseisenä päivänä saada jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Riski kuitenkin kannattaa, ainakin tämä "Mestarikokin käsikirjasta" (Lehtinen, Peltonen, Talvinen; WSOY 2003) löytynyt porkkanajäätelö oli erittäin kiinnostava jälkiruokaelämys. Ja kiinnostavalla tarkoitan nyt oikeasti hauskaa ja yllättävää positiivisella tavalla! Ainut vika tässä oli, että annokset jäivät aivan liian pieniksi..

mikä väri!

Porkkanajäätelö - Gelato di carote
(neljälle, minijälkkärinä juuri ja juuri kuudelle)

5 dl vettä
120 g tomusokeria
2,5 dl porkkanamehua
0,5 sitruunan mehu puristettuna
0,5 tl perunatärkkelystä
0,5 tl vaniljasokeria
2 dl kuohukermaa pehmeäksi vaahdoksi vatkattuna
2 rkl Curacao- tai Cointreau-likööriä (käytimme jälkimmäistä)
koristeeksi basilikanlehtiä

imelä likööri sopii mainiosti porkkanan pariksi

Sulata sokeri veteen kattilassa ja anna seoksen kiehua kokoon karamellisoitumiseen saakka. (Seos on valmista kun kylmään veteen pudotettu sokeriliuostilkka jähmettyy ja on muotoiltavissa palloksi) Sekoita porkkana- ja sitruunamheuun perunatärkkelys ja vaniljasokeri. Kaada mehuseos sokeriliemeen ja jäähdytä liemi kylmävesihauteessa (kannattaa sekottaa välillä). Lisää viileään liemeen kermavaahto ja kaada seos käynnissä olevaan jäätelökoneeseen. Kun seos on jähmettynyt kuohkeaksi, lorota koneeseen liköörit. Kauho jäätelö pakasterasiaan ja jäädytä pakkasessa vielä tunnin verran. Tarjoile basilikanlehdillä koristeltuna.

kaunis malja huijaa uskomaan että jätskiä olisi kupissa enemmänkin

Ja uskokaa toki, että jäätelönkin kanssa voi juoda olutta! Porkkanajäätelön parina toimi ainakin St-Feuillien Abbey Triple. En tietenkään muistanut napata kuvaa ko. pullosta, mutta katsokaapa etiketti vaikka tästä linkistä.

Paella valenciana

Täyttäväksi ateriaksi isommallekin porukalle sopii mainiosti paella. Riisi on edullista ja ruokaa on näppärä valmistaa kerralla suurikin määrä. Sattumat voi valita kauden tarjonnan ja/tai vieraiden mieltymysten mukaan erilaisten lihojen ja vedenelävien joukosta. Tyypillisesti tähän ruokaan käytetään sahramia antamaan sitä ihanan eksoottista makua ja väriä riisille, jonka maun pitäisi espanjalaisittain olla paellan pääasia. 

ei mitään hienosteluruokaa nuo kuorelliset katkat mitä syömiseen tulee

”Culinaria – Makujen Eurooppa” kirjan mukaan se aito alkuperäinen paella on paella valenciana ilman meren antimia. Kirjan sivuilta löytynyt resepti sisälsi seuraavan mukaelman lisäksi porsaanfileetä ja kalmareita (ja kanan olisi voinut vaihtaa kaniin), mutta me käytimme tilalla pakastettuja katkarapuja. Muutenkin muuntelimme reseptiä sen verran, etten edes yritä postata alkuperäistä ohjeistusta. Kannattaa muuten huomioida, että tarvittavan nesteen määrä riippuu ihan käytetystä riisilaadusta, eli voi vaihdella hyvinkin paljon suuntaan tai toiseen. 

pätevä ruokajuoma paellalle

Ja niin, vaikka Kataloniassa paella nautitaankin cavan tai rosadon kanssa, olut ei ole ollenkaan huono ruokajuoma! Makeahko brown ale passaa vallan mainiosti sahramin punaisten luottien hienostuneesti maustamalle riisiruoalle. Kuvassa oleva Newcastle Brown Ale maistui muuten paellan kanssa sata kertaa herkummalle kuin sellaisenaan nautittuna.

Paella

(valtava annos. kuusi hlöä söi tästä vain puolet)

250 g tomaatteja

n. 600 g maustamattomia broilerin koipia

n. 1 dl oliiviöljyä

2 keskikokoista sipulia

muutama valkosipulinkynsi

1 punainen paprika

150 g vihreitä papuja

150 g sokeriherneenpalkoja

tölkillinen latva-artisokan sydämiä

n. 300g pyöreäjyväistä risottoriisiä

1 g sahramin luotteja

n 1,5 l kalalientä (fondista)

1 kg pakastettuja kuorimattomia katkarapuja

koristeluun sitruunalohkoja

riisi alkaa kuullottua

Ruskista broilerinkoipia puolessa desissä oliiviöljyä, laske lämpöä, ripsuttele pinnalle suolaa ja pippuria ja hauduttele kannen alla kymmenisen minuuttia. Napsauta tämän jälkeen levy pois päältä ja jätä koivet kannen alle odottelemaan. Ota esiin isompi wok-tyyppinen isoin-mitä-löydät pannu ja aloita paellan valmistaminen kuullottamalla hienonnettuja sipuleita lopussa oliiviöljyä. Kun sipulit ovat kuultuneet, freesaa öljyssä myös paprikat, pavut, herneenpalot ja artisokat. (Huom: tällä metodilla pakastevihannesten vihreä muuttuu armeijanvihreäksi, eli jos haluat säilyttää kauniin värin ja pitää vihannekset rapsakoina, lisää pakastetut pavut ja herneet vasta viimetipassa.) Lisää sitten pannuun myös riisi ja paista sitä kunnes riisinjyvät ovat läpikuultavia. Lisää sitten sekaan pilkotut tomaatit ja hauduttele kymmenisen minuuttia. Lisää tällä välin sahrami kuumaan(!) kalaliemeen. Lisää lientä pannulle n. neljäsosa kerrallaan. Kun liemestä noin kolme neljäsosaa on imeytynyt, nostele koko komeuden päälle kanankoivet ja katkaravut. (Sulata pakastekatkaravut siivilässä laskemalla niiden päälle viileää vettä.) 

"siis en tajuu - miten näitä muka syödään?"

Huom: riisiä ei saisi kovin paljoa sekoitella nesteen lisäämisen jälkeen, pannun pohjalle on sallittua (toivottavaakin!) muodostua rapea kerros. Anna kanojen ja katkarapujen lämmetä kannen alla paellan päällä kunnes riisi on kypsää ja kanat & katkat läpilämpimiä. Tarkkoja aikoja tähän ei ikävä kyllä ole antaa, kannattaa lukea risottoriisin pakkauksesta noin-aikoja ennen kokkailun aloittamista. Meillä kanankoivet ehtivät hautua sen verran pitkään, että liha oli jo lähes kokonaan tippunut luista irti- maku oli silti erinomainen! Kun paella on kokin mielestä valmista (kokki on ehtinyt nautiskella ruoanlaittojuomansa loppuun), päälle asetellaan sitruunalohkoja ja herkku nostetaan nälkäisten syöjien eteen. Kuorimattomien katkarapujen syöminen on sen verran roiskuvaa hommaa, että pöytään kannattaa varata sormien huljutteluun vesikulhot ja kunnon servetit. 

riisin kuuluu olla irtonaista, ei puuroa

Avokadoterriini ja punainen pesto

En voi sanoa olevani mitenkään kovin tunteellinen herkkis, mutta jotkut asiat saavat silti ihoni kananlihalle ja liikutuksen kyyneleen tirahtamaan silmäkulmaan. Esimerkiksi täydellisen avokadon löytyminen. Tiedättehän, avokado joka on täydellisen kypsä – ei ylikypsä – täydellisen vaaleanvihreä ilman yhtään harmaata pilkkuakaan ja maistuu kermaisen raikkaalle kesälle! Sellaisen avokadon löytyminen pelastaa päivän kuin päivän. (Ja valmiiksi upea päivä muuttuu unohtumattomaksi juhlaksi!) 

juhlavampi "salaatti"

Tällä kertaa tätä mieletöntä hetkeä jakoi harvinaisella visiitillä ollut lapsuuden ystävä, joka vastasi myös seuraavan hauskan alkuruoan valmistuksesta. Juhlalliseksi alkuruoaksi tämä on mainio, mutta edellyttää niiden täydellisen kypsien avokadojen löytymistä. Kannattaa siis varautua kunnollisella ruoanlaittoruoalla mikäli avokadot ovatkin raakoja tai mustia.. (Meillä espanjalaishenkisen menun ruoanlaittoruokana toimi luonnollisesti todella huolella harkittu yhdistelmä artisokkatahnaa, valkosipulileipää, oliiveja, karjalanpiirakoita, maksamakkaraa, kylmäsavulohta, munavoita, appelsiinivohveleita, kermavaahtoa ja mansikkahilloa.. Kannattaisikohan ruokakaupassa käydä vähemmän nälkäisenä tai jättää edes osa ruokailijoista kotiin?)

Avokadoterriini

(n. 6 annosta)

960 g avokadoja kuorittuina ja kivettöminä

6 liivatelehteä kylmässä vedessä liotettuina

6 cl valkoviiniä

9 cl sitruunamehua

suolaa ja cayennepippuria

Kuutioi avokadot pieniksi kuutioiksi. (Emme punninneet, yksi pieni avokado tai puolikas isommasta riittää hyvin syöjää kohden.) Lisää sitruunamehu ja mausteet (maun mukaan) ja sekoita kunnes avokadot soseutuvat kevyesti. Lämmitä valkoviini ja sekoita siihen kuivahkoiksi puristellut liivatelehdet. Lisää liivate-valkoviiniseos avokadon joukkoon. (Meillä viini sekoitettiin avokadoon jääkylmänä ja vain sitruunamehu kuumennettiin. Kamalaa alkoholin väärinkäyttöä kuumentaa hyvää viiniä!) Kaada seos muovikelmulla vuorattuun astiaan ja anna hyytyä jääkaapissa. (Me käytimme silikonista muffinivuokaa, siitä valmiit hyytelöt irtosivat jo parin tunnin kuluttua näppärästi valmiiksi annoksiksi). Tarjoa lisäkkeenä punaista pestoa ja nautiskele loput valkoviinit ruokajuomana.

"alkuruokaa odottaville vieraille tehdään juhlava ruoanlaitto-ruoka-kattaus"

Punainen pesto

150g aurinkokuivattuja tomaatteja (käytimme basilikaöljyyn säilöttyjä)

90 g parmesanjuustoa

30 g tomaattisosetta (emme käyttäneet)

60 g pinjansiemeniä

10 g valkosipulia

100 g tuoretta basilikaa

70 g oliiviöljyä

Soseuta kaikki raaka-aineet, tarkista maku. Meillä aineksia ei mittailtu noin tarkasti, tomaattisosetta ei laitettu ja basilikaa oli hieman vähemmän. Öljynä käytettiin aurinkokuivattujen tomaattien basilikaista säilöntäöljyä sekä vaaleanvihreää kreikkalaista neitsytoliiviöljyä sen verran, että peston koostumus tuntui sopivalta.

sopii myös dagen efter - aamiasleivänpäälliseksi tai pastakastikkeeksi

Ai niin, molemmat em. reseptit löytyivät kirjasta ”Mestarikokin käsikirja” (Lehtinen, Peltonen, Talvinen; WSOY 2003)

Oluinen gulassi – pivní guláš

Mikäköhän siinä on ettei pakkasella kiinnosta syödä salaatteja? Kuuma kasviskeitto kyllä maistuu, samoin papupadat ja muut kasvispainotteiset pataruoat. Koska olen vuosikaudet elellyt pelkillä kasvispöperöillä, itselleni uudet kokkailut (=ne jotka haluan tallentaa myös blogiin) ovat näin sydäntalvena olleet lähes poikkeuksetta liharuokia. Niin tämäkin tsekkiherkku. Bonuksena reseptin sisältämä olut, sekä sian lapa, jonka yhä koen haasteelliseksi saada maistumaan joltain muulta kuin sikamaiselta ihralta.. Hauskaa oli myös se, että kaapista sattui löytymään reseptissä vaadittua silavaa! Olin alun perin varannut tuubin silavaa kurjan pienen valurautapannuni rasvanpolttoa varten, mutta nyt pääsin testaamaan ainetta myös ruoan laittoon. Gulassin kylkeen soseutin keitetystä porkkanasta ja pussillisesta keittojuureksia kermatilkalla ja voinokareella maustetun porkkanamuussin. Hyvin maistui! (Tosin nyt alkaa kyllä taas kaivata niitä salaattejakin..)

pottumuussin sijaan väriä lautaselle porkkanamuussilla

Oluessa kypsennettyä sianlihaa - pivní guláš

(n. neljälle, kirjasta "Culinaria - makujen Eurooppa")

500 g sian lapaa

1 rkl vaaleaa paprikajauhetta

2 suurta sipulia

50 g silavaa

1 tl kuminan siemeniä

pullo Pilsner Urguell –olutta (laitoin 5dl tölkillisen)

1 viipale ruisleipää

suolaa, mustapippuria

 

Leikkaa liha kuutioiksi ja sekoita joukkoon paprikajauhe. Paista kuoritut ja paloitellut sipulit silavassa, lisää liha ja ruskista sitä sekoittaen kymmenisen minuuttia. Lisää kuminansiement ja puolet oluesta ja hauduttele ruokaa 45 minuuttia kannen alla. Lisää sitten loppu olut ja murennettu ruisleipäkin pataan. Kiehuttele hiljalleen vielä varttitunti. Maista ja mausta suolalla & pippurilla.

huippu keittokirja, tylsä olut ja erikoinen ruokarasva

En usko että olisin tietämättä erottanut lopputuloksesta oliko ruoassa silavaa vai voita, silavan voi siis vallan hyvin korvata muullakin rasvalla..

Uppomunat jogurtissa

Kun ensimmäisen kerran loin silmäyksen keittokirjan sivuilla olleeseen kuvaan aiheesta, luulin kyseessä olevan jonkinlainen jäätelöannos hunajalla. Vielä mitä! Kyseessä olikin suolainen aamiainen turkkilaisittain. Ajatuksena ehkä hieman hämmentävää, mutta käytännössä yllättävän hyvää. Tällainen aamiainen sopii silloin, kun päivää varten on tankattava huolellisesti tietämättä milloin seuraavan kerran saa jotakin palasta suuhunsa. Peittoaa leivät ja puurot nälän poispidossa mennen tullen! Eikä tarvitse säikähtää uppomunien keittelyä, minultakin ne onnistuivat heti ensimmäisellä kerralla – tosin kuvaavampi nimi olisi ehkä ”rättimunat”..

yllätyksiä aamiaispöydässä

Resepti on siis (jälleen) kirjasta ”Culinaria – makujen Eurooppa”. Uppomunien keitto-ohjeeksi yhdistelin neljän eri keittokirjan viisauksia.

Turkkilaiset uppomunat jogurtissa

(kahdelle)

2 valkosipulinkynttä

suolaa

300 g runsasrasvaista jogurttia (turkkilaista..)

3 rkl viinietikkaa

4 munaa

30 g voita

1 tl paprikajauhetta

ripaus cayennenpippuria

näyttää tässä vielä rättimäisemmältä kuin lopputulos

Sekoita murskatut valkosipulinkynnet jogurttiin, lisää suolaa ja anna seistä lämpimässä sen ajan kun askartelet uppomunien kanssa. Kaada viinietikka ja hiukan suolaa veteen ja kuumenna vesi kiehuvaksi. Pyöräytä kauhalla veteen kunnon pyörre ja riko munat yksi kerrallaan vesipyörteen keskelle. Munan voi myös rikkoa ensiksi kauhaan, ja nostaa pyörteeseen kauhan avulla siten, että pyöräyttää kauhalla valkuaisen keltuaisen päälle (helpommin sanottu kuin tehty). Pyörre auttaa valkuaisriekaleet pysymään keltuaisen ympärillä. (Jos siis sattuisi ettei valkuainen het kerralla käyttäydykään niin kuin pitäisi..) Heti kun munat on pudoteltu veteen, ota levy pois päältä ja laita kattilan päälle kansi. Munat ovat valmiita kolmen minuutin kuluttua: nostele ne reikäkauhalla hetkeksi talouspaperin päälle kuivahtamaan ja nosta sitten jogurtin päälle. Sulata voi ja sekoita siihen paprikajauhe ja cayennenpippuri. Kaada voi munien päälle ja tarjoile heti. Uppomunien keltuaisen kuuluu olla juoksevaa ja valua ihanaksi kastikkeeksi jogurtin päälle kun munan rikkoo lusikalla. (Huom: jos olet asiakaspalvelutehtävissä aamiaisen jälkeen, valkosipulin määrää kannattaa ehkä hieman vähentää..)

oo! sehän onnistui! huomaa kauniisti läpikuultava keltuainen taaimmaisessa

Mistä tunnet sa ystävän..?

Ystävänpäivä kuuluu yhteen niistä tärkeistä kissanristiäispäivistä joiden ainoa funktio on tarjota juhlijoilleen upeita tekosyitä syödä hyvin. (Tai no, avokkeelle on tietysti kerrottu että ystävänpäivänä kuuluu tuoda rakkaille ihmisille kukkia ja suklaata.) Tämän ystävänpäivän kunniaksi päätin leipaista macaron-leivoksia, jotka kaltaiselleni superleipurille olisivat tietysti ihan helppo homma. Nostin viritelmät juuri uunista, ja haluaisin juhlan kunniaksi jakaa pari suurta viisautta ystävyydestä:

"macaronit ovat sileitä, kolikonkokoisia leivoksia, joissa on pieni jalus"

Tutut ovat niitä, jotka keksivät jonkun hyvän tekosyyn olla tulematta syömään tarjoomuksiasi.

Kaverit ovat niitä, jotka tulevat kyllä paikalle, mutta kieltäytyvät tarjoiluista vedoten täyteen vatsaansa. 

ennen paahtamista varmista etteivät KAIKKI kastanjat ole pilalla

Ystävät ovat niitä, jotka kohteliaasti syövät mitä tarjotaan ja kehuvat tarjoomuksiasi vieläpä hyviksi!

Hyvät ystävät ovat niitä, jotka tarjoutuvat auttamaan ruoan/ leipomusten valmistuksessa jotta voisivat jollain tavalla taata lopputuloksen syömäkelpoisuuden.

teoriassa paistettu juusto toimisi "juustonaksuina". käytännössä ei.

Parhaat ystävät ovat niitä, jotka nauravat yhtään peittelemättä vedet silmissä yrityksillesi ja tilaavat pitsan jonka jakavat kanssasi.

leipätaikinan voi  paistaa kakkuvuoassa - se tosin saattaa vähän kuohahtaa..

Meillä taitaa olla tänään pitsapäivä.. (Macaron-leivonnaisten ohjeen taidan postata joskus toiste..)

Kaikesta huolimatta, oikein herkullista ystävänpäivää kaikille!

Wiener-leipien kaltaiset leivonnaiset

Jääkapissa oli palanen hiivaa. Avoke toivoi siitä tehtävän viinereitä. Siskoni tuli apuun. Meidän perheessä leivontahommat eivät ole niin kauhean ryppyotsaista tai tarkkaa puuhaa. Yhtälö ei siis - yllätys, yllätys - osoittautunut aivan täysin toimivaksi, mutta varsin hulppeat sokerihumalat saimme silti hankittua! Ja vaikkei pullansyönti - ihme ja kumma! - aiheuttanutkaan vatsanpuruja, naurulihakset olivat projektin aikana sen verran kovalla koetuksella, ettei ko. päivänä enää muuta bodypumppia tarvinnut harrastaa..

isosiskon tulkinta wiener-leivistä

Ohjeeksi vastaisuuden varalle: kannattaa ruveta etsimään leivontaohjeita huomattavasti aiemmin kuin siinä vaiheessa kun ensimmäiset leivokset on jo lätkitty pellille! Ryhdyimme nimittäin hommiin itsevarmuutta uhkuen ”Culinaria – makujen eurooppa”- kirjasta löytyneellä tanskalaisen wienerleipätaikinan ohjeella, joka kuului näin:

Wienerbrødsdej – Tanskalainen wienerleipätaikina

annos hiivataikinaa (ruotsalaisen vehnäpitkon ohje)

 250g kylmää voita ohuina viipaleina

”Kauli hiivataikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi, levitä voita pinnan toiselle puolikkaalle, taita toinen puoli päälle, ja kauli taikina uudelleen. Toista kunnes kaikki voi on käytetty.”

"leivinpaperi on näppärä leivonta-alusta". jep.

Mitään muuta ohjeistusta kirjasta ei löytynyt, ei paistolämpötiloja, ei kohottamisohjeita, ei mitään! Teimme siis vain tavallisen pullataikinan, kohotimme sitä jonkin aikaa ennen voin kaulintaa, jonka jälkeen askartelimme itsellemme mieluisen näköisiä wienereitä jotka täytettiin ällöimelällä e-koodikyllästetyllä vaniljakreemillä ja mansikkamarmeladilla. Osa voideltiin kananmunalla ja päälle ripsuteltiin reippaasti raesokeria. Vasta tässä vaiheessa ymmärsimme ihmetellä olisiko herkkuja pitänyt vielä kohottaa ennen täyttämistä ja mihin lämpöön ne kannattaisi uuniin nostaa. Google osasi kertoa, että väärin sammutettu tulipalo tytöt! Viinerit olisi  ilmeisesti pitänyt leipoa kylmästä taikinasta sen kummemmin kohottamatta. No enpä tiedä olisiko tulos ollut ”oikein tehtynä” yhtään tämän herkumpi, saimme kuin saimmekin osaan näistä ”viinerin kaltaisista leivonnaisista” ihan kivan lehtimäisen rakenteen! Ja olihan ne hyviä. Vallan syntisen rasvaisia ja sokerisia herkkuvehnäsiä! Persoonallisesta ulkomuodosta huolimatta – tai nimenomaan sen takia.. 

pikkusiskon näkemys viinereistä. huomioikaa erityisesti kampa-wieneri!

Mitä tahansa teimmekään väärin, keittokirjasta löytynyt ruotsalaisen hiivataikinan ohje osoittautui niin mainion pehmeän pullavaksi taikinaksi että lopputulos oli ”wiener-leivän kaltaisena leivonnaisena” vallan herkku!

Hiivataikina ruotsalaisen vehnäpitkon reseptillä

150g voita tai margariinia

5 dl maitoa

50 g hiivaa

½ tl suolaa

1-1  ½ dl sokeria

tl 2 tl murskattua tai jauhettua kardemummaa

1 muna

noin 1 ½ l vehnäjauhoja

Sulata voi kattilassa, kaada sekaan maito ja kuumenna seos kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva taikinakulhoon ja sekoita se tilkkaan lämmitettyä maitoa. Kaada kulhoon myös loppu maitoseos. Lisää suola, sokeri, kardemumma, vatkattu muna ja noin puolet jauhoista. Vaivaa taikinasta sileää ja kuohkeaa. Lisää loput jauhot vähitellen. Taikina on valmista, kun se irtoaa kulhon reunoista. Kohota peitettynä 30-40 minuuttia. 

Leipaise pulliksi tai kaulitse taikinasta voin kanssa wiener-leipien taikina (kaulitse levy, höylää puolelle levyä juustohöylällä voita, taita levy kiinni ja kaulitse uudelleen, toista voin höylääminen jne jne) ja leivo viinerin kaltaisiksi leivoksiksi, kohota, voitele, täytä ja sokeroi. Pullan tai viinerin tapaiset leivonnaiset kannattaa paistaa n. 225 asteisessa uunissa herkeämättä vahtien ja nostaa pois kun pinta on kauniin ruskea ja uunin luukkua vahtivan leipurin kuola alkaa valua lattialle.

"tuu kattoon!! siinä näkyy lehtevyyttä!! ihan oikeesti näkyy!!"

Ja mainittakoon, että siskoni jätti meidät pahaan pulaan kahden viineripellillisen kanssa. Ajattelin pistää osan herkuista pakastimeen, mutta kappas vaan, 12 tunnin sisällä jokainen murunen oli sitten kuitenkin ahmittu parempiin suihin vain ja ainoastaan kahden hoikahkon (vielä toistaiseksi hoikahkon) aikuisen toimesta.. (Viineripäivinä ahmija on hyvillä mielin autuaan hiilihydraattitiedoton!)

saisiko olla persoonallista, rakkaudella leivottua pullaa?

Savuinen mustapapukeitto

Jos joku soppa voi olla aivan järkyttävän rumaa, niin tämä päässee aika lähelle sellaista. Kyseessä siis Meksikolaisvaikutteinen keitto kirjasta ”Sulttaanin salaatti – Reseptejä ja ruokamuistoja maailmalta” (Katchadourian & Ståhlberg, Gummerus 2003). Tämä ei myöskään ole mitään pikaruokaa, vaan keittelyyn saa varata koko päivän. Itselleni antoisinta sopankeitossa oli tutustuminen savustettuun porsaan potkaan – ei olisi uskonut kuinka tyydyttävää (ja sotkuista) voi olla potkan luiden kaluaminen jotta viimeisetkin pikkuiset lihanrippeet saisi parempiin suihin! Jos ei anna ruman värin häiritä, seuraava keitto on hyvä vaihtoehto perinteiselle hernerokalle. Mustapavut rokkaa entistä kovemmin seuraavanakin päivänä eivätkä hätkähdä pakastamistakaan. (Valmistin soppaa puolittaen ao. reseptistä muut ainesosat, paitsi potkan, joka taisi olla reilun 800g painoinen. Suolaa ei tarvittu noinkaan paljoa ja persiljaa lisäsin reilusti enemmän)

on muuten vielä älyttömämmän väristä kun sotkee smetanan kunnolla sekaan

Mustapapukeitto

(10 annosta)

800 g kuivattuja mustapapuja

2 dl oliiviöljyä

6 dl karkeaksi silputtua sipulia

10 kuorittua ja murskattua valkosipulinkynttä

1 savustettu porsaanpotka

6 l vettä

2 rkl jauhettua juustokuminaa

1 rkl kuivattua oreganoa

2 laakerinlehteä

1 rkl suolaa

2 tl vastajauhettua mustapippuria

maustemitallinen cayennepippuria

6 rkl hienonnettua persiljaa

1-2 paprikaa pieninä kuutioina

¼ dl kuivaa sherryä

1 rkl fariinisokeria

1-2 rkl sitruunamehua

tarjoiluun ranskankermaa ja kypsiä avokadoja kuutioina

uusi hurmaavan savuinen aines keittiössäni: sian potka

Liota mustapapuja n. 8 tuntia väljässä suolaamattomassa vedässä. Kaada vesi pois ja huuhdo liotetut pavut hyvin. Kuumenna öljy suuressa kattilassa, lisää sipulit ja valkosipulit ja kuullota n. 10 minuuttia. Lisää kattilaan huuhdotut ja valutetut pavut, porsaan potka ja vesi. Sekoita joukkoon juustokumina, oregano, laakerinlehdet, suola, pippuri, cayennepippuri ja 2 rkl persiljaa. Kiehauta ja anna poreilla hiljalleen pari tuntia ilman kantta, kunnes pavut ovat täysin pehmeitä ja ¼ vedestä on haihtunut. Ota potka pois kattilasta ja jäähdytä vähän aikaa. Revi lihat irti luista, leikkele palasiksi ja pane ne takaisin keittoon. (Käytä hampaita jäljelle jääneisiin luihin ja maiskuttele kovaäänisesti- liha on aivan järkyttävän hyvää!) Lisää keittoon vielä loput persiljasta, hienonnettu paprika, sherry, sitruunamehu ja fariinisokeri. Hauduta vielä puolisen tuntia ilman kantta usein sekoitellen. Suolaa ja pippuroi, tarjoile kuumana ranskankermanokareen ja avokadokuutioiden kanssa.

kannattaa valita suuri kattila. eikä saa antaa liejumaisen ulkonäön hämätä

Moussaka

Parasta-ikinä-moussakaa muistan syöneeni Kreetalla pari vuotta sitten. Mahtavaan makuun saattoi vaikuttaa tilaisuuden luonne: olin kahden päivän varoitusajalla napannut äkkilähdön ja matkustin ”ennalta määrittelemättömään kohteeseen” ihan ypöyksinäni. Ensimmäinen ateriani pikkuruisessa kylässä oli vanhan naururyppyisen emännän pöytään kantama moussaka, jonka nautiskelin samalla kun kylän tod.näk. koko iäkkäämpi miesväestö tarkkaili jokaista suupalastani asemapaikaltaan kylän keskustorin suuren puun juurelle asetelluilta jakkaroilta. Ateriani päättyi jumalattomaan naurunremakkaan kun pahaa aavistamattomana hörppäsin jälkiruoaksi tarjoillun snapsin kurkkuuni. Paloviina sai yskimään sen verran pahasti, että yleisölläni riitti riemua niin paljon, että ravintelin emäntä kantoi pöytääni vielä yhden ylimääräisen jäätelöannoksen nähtävästi kiitokseksi muiden asiakkaidensa viihdyttämisestä..

Kreikkalaistyylinen moussaka

Joka tapauksessa, moussaka jota söin oli valmistettu lampaan jauhelihasta ja tuoksui vahvasti kanelille. Valkokastiketta oli vain nimeksi, ja herkku oli aseteltu ryöpättyjen villiyrttien päälle. Kun yritin tiedustella mitä yrtit oikein olivat, emäntä vain osoitteli vuorille päin.. Vastaavaa moussakaa olen syönyt myös Kreikan mantereella, tosin ilman villiyrttejä. Nautiskelen edelleen moussakan mielellään Kreikkalaisittain: hyvää lampaan jauhelihaa, munakoisoa ja tomaattikastiketta vain niukalla valkokastikkeella yhdistettynä. Ei missään nimessä perunoita tai sika-nautaa. Ja sen lisäksi että tomaattikastikkeessa kuuluu maistua kaneli, tykkään lorauttaa sekaan myös pikkuisen punaviiniä.

villiyrttien lisäksi kreetalaiselta torilta sai myös pata-jänöjä

Moussaka

(suunnilleen neljälle)

800 g munakoisoa

suolaa

n. 0,5dl oliiviöljyä

1 rkl rypsiöljyä

100 g sipulia

350 g lampaan jauhelihaa

500 g tomaattimurskaa

1 tl jauhettua kanelia

¼ tl muskottipähkinää

mustapippuria ja suolaa myllystä

3 rkl kuivattua persiljaa

3 valkosipulin kynttä

0,5 dl punaviiniä

1 tl ruokosokeria

3dl maitoa

2 rkl vehnäjauhoa (voi periaatteessa korvata ylimääräisellä munalla)

1 dl juustoraastetta

1 kananmuna

karvaita kyyneleitä

Itketä ensin munakoisot: leikkaa munakoisot pitkittäin n. 1 cm paksuisiksi viipaleiksi, ripsuttele päälle suolaa ja anna ”itkeä” varttitunti. Pyyhi suola ja ”kyyneleet” pois talouspaperilla. Voitele sen jälkeen munakoisot oliiviöljyllä pullasudin avulla ja paista uunissa 200 asteessa kymmenisen minuuttia. Käännä munakoisot, voitele toinenkin puoli öljyllä ja kypsennä vielä toiset kymmenen minuuttia. Tämän esikypsennyksen voi tehdä myös paistinpannulla, ideana on kypsentää munakoisoja sen verran että malto pehmenee ja muuttuu vaaleanruskehtavaksi. (Itketys poistaa munakoisoista mahd. kitkeryyden, mutta myös liian nesteen: itkettämättömistä munakoisoista valmistettu laatikkoruoka jää liian vetiseksi.)

Silppua sipuli ja kuullota se rypsiöljyssä paistinpannulla. Lisää lampaan jauheliha ja ruskista. Lisää jauhelihan sekaan tomaattimurska, hienonnetut valkosipulit, mausteet, sokeri ja punaviini, ja hauduttele kymmenisen minuuttia. Valmista juustokastike: vispaa keskenään maito ja vehnäjauhot, kypsennä koko ajan sekoittaen viitisen minuuttia, lisää sekaan juustoraaste, nosta kattila pois liedeltä ja sekoita kastikkeeseen myös kananmuna. (Jos vehnäjauhot eivät ruokavalioon sovi, tilalla voi käyttää maissijauhoja tai tehdä kastikkeen sijaan juustoisen munamaidon.)

parempaa kuin lasagne!

Kokoa moussaka uunivuokaan: pohjalle munakoisoa, päälle tomaattikastiketta, sitten valkokastiketta ja sama uudelleen. (Päällimmäiseksi jää siis kerros juustokastiketta.) Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Nosta uunista ja anna vetäytyä ainakin varttitunti. Parhaimmillaan moussaka on vasta seuraavana päivänä! Tarjoile rucolan tai tuoreen baby-pinaatin kanssa.

Kaalipihvit – Kapustnie kotlety

Vaihteeksi sitä arkisempaa, kasvispainotteisempaa osastoa: kotimainen valkokaali taipuu nimittäin paljon muuhunkin kuin laatikoksi tai kääryleeksi! Tämä mainio yksinkertaisten kaalipiffien resepti on alkujaan Venäjältä, ja löysi tiensä meidän keittiöön lyömättömän ”Culinaria – makujen Eurooppa” –kirjan sivuilta. Alkuperäisessä reseptissä pihvit leivitettiin korppujauhoilla, mutta paransin ravintosisältöä käyttämällä leivitykseen reippaasti hienoa mantelijauhetta. Mantelilla kyllästetyt pihvit olivat yllättävän täyttäviä, ja sopivat hienosti pääruoaksikin. (Leivityksen kananmunan voi tarvittaessa korvata esim. perunajauhojen ja soijajogurtin yhdistelmällä tms, tosin mantelijauhe saattaa tarttua kostean kaaliin pintaan ilmankin. Smetanan voi myös jättää pois ja tarjoilla pihvit vaikka kylmän soijajogurtin kanssa.) Ja nyt kun vaanivasta suolavaarasta keskustellaan, mainittakoon, että ao. kuvan annoksessa on muuten reippahasti vähempi suolaa kuin esim. eineshyllyn valmiissa pahvin makuisissa kasvispihveissä!

on muuten puoli kiloa kasvista jo yhdellä aterialla..

Manteliset kaalipihvit

(suunnilleen neljälle)

1 suuri, kiinteä valkokaali (n. 2kg)

vettä (ripaus suolaa)

2-3 munaa vatkattuna

n. 150 g mantelijauhetta

n. 50 g voita

n. 200 g smetanaa

höyrykattilassa esikypsennys onnistuu näppärästi

Poista kaalista kanta ja leikkaa se noin lohkoiksi (n. 12 kpl). Laita lohkot kiehuvaan veteen (voi lisätä ripauksen suolaa, ei välttämätöntä) ja kypsennä lähes kypsäksi. Nostele lohkot pois vedestä ja anna jäähtyä. Purista kaalinlohkosta neste pois siten, että kaali painuu nyrkissä kasaan pihviksi. Pyörittele näin syntyneet pihvit ensin kananmunassa, ja sitten mantelijauhossa. Asettele pihvit voideltuun uunivuokaan, levitä pihvien päälle voilastuja ja paista uunissa 200 asteessa kunnes mantelileivite muuttuu vaalean ruskeaksi. Lisää tämän jälkeen pihvien päälle nokareet smetanaa ja paista pihvejä vielä kymmenisen minuuttia. 

smetana muuttuu uunissa herkuksi kuorrutteeksi

Vadelmabavaroise ja valkosuklaasabayon

Oioioi! En tiedä kumpi näistä on parempaa, pehmeääkin pehmeämpi vadelmainen kermavanukas vai marsalaviinistä ja valkosuklaasta viehkeän arominsa saanut suloisen makea sabayonkastike. Toimivat hienosti itsenäisinäkin herkkuina, mutta kimpassa muodostavat aivan syntisen hyvän jälkiruoan. Mainiota on myös se, että sekä bavaroisen, että sabayon-kastikkeen voi valmistaa hyvissä ajoin ennen tarjoilua maun kärsimättä. Reseptit ovat jälleen lyömättömästä ”Mestarikokin käsikirjasta” (Lehtinen, Peltonen, Talvinen, WSOY 2003) ja riittävät hienostuneina (=surkean pieninä) ravintola-annoksina lähestulkoon kymmenelle syöjälle. Minähän tietysti valmistin nämä valtavat annokset vain kahden herkkusuun nautittavaksi.. (Painoa pitää vartioida!) Bavaroise oli alun perin tosiaan mesimarjoista tehty, itse käytin siihen pakastimeni aarteita, metsävadelmia joihin lisäsin vähäsen maketusta.

herkkujen herkku

Mesimarjabavaroise/ Vadelmabavaroise

2 dl maitoa

1 kananmuna

1 rkl liivatejauhetta (käytin 3 tai 4 liivatelehteä, unohdin jo..)

200 g mesimarjahilloa paseerattuna (käytin makeutusjauheella makeutettuja metsävadelmia paseerattuna)

3,5 dl kermaa vaahdotettuna

Yhdistä maito, muna ja liivat ja kypsennä vesihauteessa kunnes seos on vaahtomaista ja saostunut. (Vatkasin maitoa ja munaa vesihauteessa ja lisäsin kuumentuneeseen vaahtoon liotetut liivatelehdet) Jäähdytä seosta kylmävesihauteessa silloin tällöin sekoittaen lähes hyytymispisteeseen. Lisää joukkoon mesimarjasose ja lopuksi vaahdotettu kerma. Hyydytä annosvuoissa. (Ison annoksen voi hyvin hyydyttää isossa rengasvuoassa ja leikkoa siitä sitten sopivia annospaloja.)

jälkkäriviinin vahvat aromit sopivat imelälle valkosuklaalle

Valkosuklaasabayonkastike

2,5 dl marsalaviiniä

70 g sokeria

3 keltuaista

3 dl kermaa
250 g valkosuklaata

Yhdistä viini, sokeri ja keltuaiset ja kypsennä kastikepohjaksi vesihauteessa kunnes se on saostunut. (Vispasin kastikepohjaa koko ajan, joten lopputulos oli kuohkea ja vaahtomainen saos.)  Jäähdytä. Sulata valkosukaa kermassa ja jäähdytä hieman. Yhdistä kastikepohja ja valkosuklaa-kermaseos ja jäähdytä kylmäksi. (Tässäkin kannattaa käyttää vispilää jotta valmis kastike on hieman vaahtomaista.)

sabayon maistuu myös ilman bavaroisea marjojen tai hedelmien kanssa

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla