Uusi blogi

Blogin kirjoittajan uusi keittokirja löytyy osoitteesta: http://eitaasjauhelihaa.blogspot.fi/

Tervetuloa!

(Ahmijan blogia ei ole päivitetty pitkiin aikoihin, myös mahd. uusien kommenttien kommentointi on jäänyt tekemättä. Tilanteeseen ei ikävä kyllä ole suunnitteilla muutosta: pahoittelut!)

http://eitaasjauhelihaa.blogspot.com/feeds/posts/default

Terve, ja kiitos kaloista.

No niin. Kuten piiitkästä ja piinaavasta hiljaiselosta on varmasti voinut tulkita, Ahmija sulkee nyt keittiönsä.

Alun perin opintovapaalle jäämisen aiheuttamaa ylimääräistä vapaa-aikaa täyttämään ja kokkiopintoja tukemaan perustettu blogi on siis tullut viimeiseen käyttöpäiväänsä. Lyhyestä resepti kaunis: blogin kautta maailmalle jaettu parivuotinen keittiössä oli kertakaikkisen hykerryttävän herkullista ja unohtumattoman antoisaa, mutta nyt on tullut sopiva aika hypätä uusiin vuoristoratoihin ja muiden kieputtimien pyöritettäväksi.

villivaaraimia, oman ryytimaan minttua, suklaafondantia ja vaniljajäätelöä. elämä on pala kakkua!

Suurkiitos siis kaikille* teille hurmaaville lukijoille, kommentoijille, kannustajille ja vertaistukijoille! Toivon valtavasti upeita elämyksiä itse kunkin keittiöelämään, toivottavasti vielä joskus tapaamme!

*Kuriositeettina itsellenikin dokumentoitakoon siis, että Ahmija ehti tavoittaa kuukausittain n. 5000 yksilöityä kävijää (ja tuplasti-triplasti sivun katseluita) niin karppaajien, ekohippien, olutharrastajien, sisäelinkokkailijoiden, muiden upeiden ruokabloggaajien, sukulaisten & ystävien ja ties kenenkä joukoista. Olen valtavan onnellinen saatuani sivistää myös hauskan joukon satunnaisia googlettajia, jotka päätyivät ahmimaan blogin antimia mm. seuraavista tärkeistä ruoka-aiheista: ”siikakondomi”, ”aikuisten joulukalenteri”, ”kivesten nielaisu”, ”olut silmäpussit”, ”orgasmi lautasella”! (Ihan vaan vinkiksi muille bloggaajille: ahmijan tapaan nimetyillä resepteillä ei tod. kalastella lisää kävijävirtaa!)

 

Retkiruokaa! - johdatus ulkoruokinnan saloihin

Kaikki lähti rakkaan ystävän tiukasta vaatimuksesta houkuttelevasta ehdotuksesta lähteä vaeltamaan Lappiin. Ensiksi tehtiin harjoitusvaellus (varuulta salassa siltä rakkaalta ystävältä, ihan muussa seurassa), eli viikonloppu  jossain suht. lähellä sivistystä, testaten sekä omia, että lainattuja retkivehkeitä. Kun oli viikonlopun kantanut selkä mutkalla ja hartiat & lanteet vesikelloilla 12-vuotiaalle tarkoitetussa "rinkassa" valurautapannua, lasisia suola- ja pippurimyllyjä,  nuotiomakkaroita, kylmäsavulohta, kananmunakennoa, juustoraastetta, oluttölkkejä sun muuta kevyttä, hyvin säilyvää ja pieneen tilaan mahtuvaa, tiesi ainakin hieman aiempaa paremmin, mitä viikonloppua pidempikestoiselle eräjormailureissulle kannattaisi mukaan pakata..

syötiin me muutakin ko kuumennettuja kengänpohjia (kuva: Jari Ollonen)

Kun oma retkiruoanlaittoni on aina aiemmin ollut enintään yhden yön reissuilla toteutettua, ajatus siitä, että viikon ruoat ruoanlaittovehkeineen pitäisi saada mahdutettua rinkkaan teltan sun muiden muka-tärkeiden kapineiden kanssa ilman kylmälaitteistoa, aiheutti hlvtinmoista paniikkia ihan pikkuisen huolta. Mielikuva supermarketpussipastahötöllä kituuttelusta kaatosateessa/eksyksissä/ötököiden ja villipetojen syötävänä/viimeisillä voimilla ei varsinaisesti houkutellut. Ei myöskään se, että valmiit kuiva- ja pussiruoat vaikuttivat ravitsemuksellisesti ja makuasiallisesti houkuttelevilta vain silloin, kun niiden kilohinta hipoi taivahia ja ne olisi pitänyt hankkia rinkkaan pakattavaksi jostain valtamerien takaa.

Kätevänä emäntänä päätin siis tekaista ihan itse kaikki pussiruoat koko retkiseurueelle. Olinhan kuitenkin jo ennestään varsin kokenut ruoan kuivailija (=äidilläni on kuivuri ja olen kuivannut sieniä ainakin kerran) ja kokemukseni vaativien urheilusuoritusten aiheuttamasta energiavajeesta varsin omakohtainen (=olen kuntoillut rapakunnossa ravassa ja vartioinut painoani tarpeellisella määrällä palautusjäätelöä). Onneksi rakkaat ystäväni osoittivat varauksetonta luottamusta kykyihini, joten sain suunnitella ja toteuttaa viiden päivän vaellusmurkinat kahdeksan henkilön porukalle ihan itse. Koska rakkaat ystävät jaksoivat raahata tunturiin mukaan myös kamerat, yritän postata blogiin ainakin osan retkiruokaresepteistä höystettynä "tältä se sitten maistui" -kommenteilla.

rinkasta löytyi myös riittävästi jälkiruokaa ja -juomaa (kuva: Jari Ollonen)

Ruokalistan suunnittelun kantavana ajatuksena oli se, että mitä vähemmän ruoka painaisi, sitä enemmän rinkkaan mahtuisi viskiä ja suklaata - ja jos painoa saisi vielä vähemmäksi, mukaan saisi myös pari olutta! Toisena periaatteena oli saada listalle mahdollisimman ravitsevaa ja monipuolista ruokaa. Kolmantena bonus-periaatteena oli tehdä sekasyöjille passaavasta ruokalistasta myös kasvispainotteista ja hiilihydraattitietoista ruokavaliota noudattavalle sopiva - vaikka tunturissa tarvittaisiinkin "rakettibensana" myös kunnolla hiilihydraatteja, hiilariövereiden helposti laukaisevaa migreeniä piti välttää viimeiseen asti.

Ja hitto vie! Erämaa ei kuulkaas päässytkään syömään naista, vaan jopa lihoin pari kiloa vaelluksemme aikana! (Kukaan muukaan seurueestamme ei nääntynyt nälkään..)

joku vahti kuin haukka ettei vaimo ahminut kaikkia välipaloja (kuva: Jari Ollonen)

Ruokalista oli seuraavanlainen:

Päivä 1

(lähtö vasta iltapäivällä, eli aaminen & lounas oli hoidettu tien päällä)

- välipala (ks. selite listan lopusta)

- päivällinen/illallinen: meksikolainen chocochili-sin-carne & riisi

- iltajälkiruoka: suklaamousse

Päivä 2

- aamiainen: ruisleipää & metwurstia & gheetä

- lounas: intialainen kikherne-kasviscurry cashew-pähkinöillä

- välipala (sama kuin sunnuntaina)

- päivällinen/illallinen:  paholaismainen chorizo-vuohenjuustopasta

- iltajälkiruoka: mustikka-vadelmakiisseli & vaniljakastike

tunturipurossa kuohui! (kuva: Ilkka Suur-Uski)

Päivä 3

- aamiainen: omenainen superpuuro

- lounas: hernekeitto

- välipala kuten ennenkin

- päivällinen/illallinen: marokkolainen naudanlihatagine & couscous

- iltajälkiruoka: päärynäinen halva-kermavaahto

Päivä 4

- aamiainen: tomaatti-pekonimunakokkeli & ruisleipä

- lounas: jauheliha-peruna-paprikavuoka

- välipala kuten ennenkin

- päivällinen/illallinen: kermaiset savuahven-nuudelit

- iltajälkiruoka: valkosuklaa-nougatmousse & mansikat

- bonus-jälkiruoka: letut & mansikkahillo

Päivä 5

- aamiainen: puolukka-ruis-superpuuro

- lounas: porkkana-linssikeitto

- välipala kuten ennenkin

(ja sit oltiin perillä, valmiissa pöydässä nauttimassa poronkäristystä ja kylmää olutta)

primuskeittimen lainasta kiitos anteliaille ystäville! (kuva: Jari Ollonen)

Lisäksi: kahvia, teetä, kaakaota, maitojauhetta ja vaahtokarkkeja.
(Välipalat olivat mieltymysten mukaisesti kunkin itse hankkimia: kuivattuja hedelmiä/marjoja, pähkinöitä, suklaapatukoita, beef jerkyä, energia- ja/tai proteiinipatukoita tms ja tuntureiden huiputtamisia varten (+muihin tarpeisiin) viskiä/likööriä/rommia/tms)

Mainittakoon kiinnostuneille: listan ruoat (ilman niitä välipaloja, jotka tekivät lisää ehkä enintään 20eur/hlö) kahdeksalle enemmästä-vähempään-raavaalle aikuiselle painoivat yhteensä n.20kg ja maksoivat n.300eur. (Painosta ja hinnasta puuttuvat myös ruoanlaittovälineistö kaasupulloineen.)

Ugh. Jatkoa seuraa mm. aiheesta "kuinka kuivataan voita"..

Haussa: ruokahalu

Pyydän anteeksi. On nimittäin oltu pihalla vähän suunniteltua pidempään. Näin se käy:

keittiöpuutarhasta lehtokotilot ovat syöneet lähes kaiken paitsi samettiruusut

1. valmistu ruokahommien ammattilaiseksi eli päätä kokkiopinnot erinomaisin arvosanoin
2. hylkää hyvät työtarjoukset kolmivuorotöiden ja pätkätöiden luvatulta ravintola-alalta ja palaa takaisin vakaaseen ja varmaan toimistoduuniin
3. sovi vajaasta työajasta, jotta vapaa-aikaa jäisi riittävästi myös ruokaharrasteluun
4. nauti kovasti toimistotöihin paluusta, mutta maksa nautinnosta ottamalla vastaan myös näyttöpääteduunin mukana tuleva migreenikierre (tulisi myös ravintola-alan kolmivuorotöistä toim.huom.)
5. menetä migreenille ruokahalu ja käytä se ruokahommiin ajateltu ylimääräinen vapaa-aika migreenistä toipumiseen
6. löydä hetkeksi kokkailun into, mutta älä missään nimessä kirjoita ylös mitä ruokaan laitoit
7. älä myöskään etsi kameraa
8. harmittele kohtia 6. ja 7. ja päätä ottaa seuraavalla kerralla kynä, paperia ja kamera keittiöön
9. palaa kohtaan 5.
10. toista kohtia 6.-9.

Päätin jo muutaman kerran lopettaa koko kurjan, kaltoin kohdellun ja huomiotta jääneen blogini, mutta taidan kuitenkin odottaa niitä kuuluisia parempia päiviä, jotka tulevat onneksi aina! Ennemmin tai myöhemmin!

vaellukselle kuivataan myös aamiaisen pekonimunakkaan ainekset

Ruokahalua ja kokkausinnostusta odotellessa blogiin on tulossa ainakin jokunen retkiruokapostaus - 8 hlön muonituksen toteutus Lapin vaellusreissua varten oli nimittäin hirmuisen mielenkiintoista, ja tuli kaikeksi onneksi dokumentoituakin parin kamerallisen ystävän avustuksella. Pysykää siis vielä mukana siellä näytön toisella puolen! Kyllä täältä vielä palataan!

Pihalla, palaan pian.

Ahmija on hetken luovalla tauolla ja keskittyy kokkailun sijaan erinäisiin keskeneräisiin projekteihin, kuten mm. operaatioon "kivikkoisesta voikukkien valtaamasta viidakosta keittiöpuutarha".

sotatila on julistettu.

Ihanaista alkavaa kesää kaikille lukijoille! Kyllä täältä vielä palataan hellankin äärelle!

"pääsis jo ulos!"

"mini"tomaatit mallia "hontelo"

ikkunoilla on ruuhkaa..

..pimeät pöydänalusetkin on valjastettu taimikasvatukseen

kyllä tästä vielä puutarha syntyy!

Ahmija ravintolapäivässä 19.5.

Ravintolapäivään* 19.5.12 ruokaelämyksiä oluesta!

Maltaiden maanläheistä makeutta ja humalakäpyjen aromaattista katkeruutta nyt siis myös lautasella:

Ravintola Humaloitu Hanhi tarjoilee yllättäviä makuelämyksiä käyttämällä jokaisen tarjolla olevan annoksen valmistukseen kotimaisia käsityöoluita. Jyväskylän Lutakon idyllisen vanhan tehtaan piipun juurelle avautuvasta pihakeittiöstä nostellaan maisteltavaksi pieniä ruoka-annoksia suolaisesta makeaan. 

Maltaisina makuina (muutokset mahdollisia):

vehnäolut-mozzarellaa hedelmäisellä salaattipedillä
vegaanisena vaihtoehtona vehnäolut-tofua

kermaista valkosipulikeittoa ja saaristolaisleipää

schwarz-paahtopaistia, marinoitua paahdettua punajuurta ja suppilovahverohilloketta
vegaanisena vaihtoehtona schwarz-seitania

porter-suklaakakkua
vegaanisena vaihtoehtona porter-suklaavanukasta

juomana kotipanimomestareiden kotikaljaa

Annosten hinta 3-6eur kpl.

Piippukatu 3, Jyväskylä (piha), lauantai 19.5.12 klo 14-17 

TERVETULOA!

(PS. Oluista kiinnostuneille janoisille ruokailijoille tiedoksi: aivan ravintolamme välittömässä läheisyydessä satutaan viettämään samaan aikaan myös pienpanimofestareita! Paikalla näytetään myös Suomen peliä, eli lätkän seuraajatkin voivat lähteä kotisohvalta liikenteeseen!) 

*Ravintolapäivä on yhden päivän kulinaarinen karnevaali ruoka- ja kaupunkikulttuurin puolesta. Tapahtuman tarkoituksena on kannustaa ihmisiä perustamaan ravintoloita yhden päivän ajaksi. Ravintolapäivän ytimessä on yhdessä tekeminen, nauttiminen ja ilonpito! Ravintolapäivänä jokaisella on mahdollisuus toteuttaa unelmansa tehden samalla kotikaupungistaan paremman paikan elää. (www.restaurantday.org, https://www.facebook.com/ravintolapaiva)

Mansikkavanukas - herkkua päiväystuotteista

Hävikistä herkuksi -teeman innoittamana päätin supernaisena pelastaa oman keittiön lisäksi myös lähialueen ruokakaupat uhkaavalta hävikiltä. Sivutuotteena sain pelastettua myös lompakkoni uhkaavalta tyhjyydeltä-  parasta ennen päiväystä läheneviä tuotteita kun myydään usein varsin reilulla alennuksella! Vaikka yleensä kaivelenkin ruokakaupan hyllyiltä ne takarivin uudemmat tuotteet omaan ostoskärryyn, tällä kertaa poimin mukaani vain "huomioi päiväys!" -tarralla merkattuja tuotteita. Sillä tosiasia on, että parasta ennen päiväys ei missään tapauksessa tarkoita viimeistä käyttöpäivää! (Sekä ruokakauppojen hävikistä, että päiväyshommista pohdintaa juuri nyt myös mm. Herkkusuun blogissa.)

parasta edelleen!

Erityisesti hapanmaitotuotteiden suhteen kannattaa unohtaa mokoma päiväysmerkintä ihan kokonaan. Jos tuotteita on pidetty kylmässä (eivätkä ne ole välissä päässeet lämpenemään pöydällä/ kauppakassissa), tuotteet säilyvät todella paljon pidempään mitä kyseinen päiväys kertoo. Ei muuta kuin haistelemaan ja maistelemaan! Jos esim. maitorahka näyttää, tuoksuu ja maistuu maitorahkalta, sen voi varsin hyvin syödä! Ja jos haluaa ottaa varman päälle, sen kun vaan kuumentaa tuotteet (jotka on ensin siis maistamalla hyviksi testattu!), eli käyttää ne johonkin lämpimiin ruokiin. Itse olen tainnut lusikoida kuumentamattakin esimerkiksi turkkilaista jogurttia vielä pari viikkoa parasta ennen -päiväyksen jälkeen, ilman minkäänmoisia vatsakipuja tai muita sivuvaikutuksia. Smetana ei myöskään tunnu menevän miksikään, eikä kermaviili. Hapantuneen kerman voi myös oikein hyvin käyttää ruoanlaittoon- siitä syntyvät esimerkiksi ne parhaat hanna-tädin kaakut!

toisen hävikki on toisen herkku

Jos en tee vanhenevista maitotuotteista jonkinmoista suolaista piirasta, käytän ne oikein mielelläni vanukkaaseen. Kyseessä on eräänlainen pohjaton juustokakku, jota voi varioida lähes loputtomiin- maitotuotteiden lisäksi vanukkaaseen kun saa uppoamaan myös sekalaiset hedelmät ja/tai marjat. Makeutta säätelemällä vanukkaasta saa joko rahkamaista aamu- tai välipalaa, taikka sitten ihanan makiaa jälkkäriä. (Tolkuttoman täyttävää tämä herkku on- rasvan ja proteiinin määrät kelvannevat hiilaritietoisillekin tapauksille: reseptin maissitärkkelyksenkin kun voi ihan hyvin korvata ekstra-kananmunalla.)

Vanukas
(uunivuoallinen)

250 g marjoja tai hedelmiä
250 g hapanmaitotuotetta kuten rahkaa, smetanaa, jogurttia tms. (itse käytin kuvan vanukkaaseen kaikkia edellämainittuja sekaisin)
1 dl kermaa
2 rkl maissitärkkelystä
1 kananmuna
1 rkl tai maun mukaan hunajaa tai sokeria tai muuta makeutusta
1 sitruunan raastettu kuori (voi jättää pois tai käyttää vaikka vaniljasokeria tilalla)
0,5 dl mantelirouhetta (voi jättää pois tai käyttää jotain pähkinärouhetta)
1 rkl marsala-viiniä (voi jättää pois tai käyttää tilalla sitruunamehua, mehua, sherryä tms..)
voita vuoan voiteluun

pölyttynyt jälkkäriviinipullokin otettiin esille

Vispaa maissitärkkelys kermaan ja lisää sitten sekaan kaikki muutkin aineet. Kippaa seos voideltuun uunivuokaan tai pieniin annosvuokiin ja nosta 200 asteiseen uuniin noin tunniksi. Puolessa välissä paistumista vanukkaat kannattaa peittää foliolla/ kannella, jottei pinta tummu liikaa. Pienissä vuoissa kypsymisaika on lyhyempi (n.30 min), syvässä ja isossa vuoassa pidempi. (Vanukas on valmis kun se on kauttaaltaan hyytynyt, eli sen keskusta ei enää näytä juoksevalta- mitään kriisiä ei kuitenkaan tapahdu vaikka se jäähdyttyään olisikin jäänyt hieman löysäksi.) Nosta paistuneet vanukkaat jäähtymään ja anna niiden jäähtyä rauhassa jääkaappikylmiksi- jäähtyessään vanukkaiden rakenne paranee. Nautiskele sellaisenaan tai marjojen/ hedelmien kanssa. (Ja jos kermapurkkiin jäi vielä jotakin, voihan sen lopun vispata vaahdoksi vanukkaita kruunaamaan!)