Retkiruokaa! - johdatus ulkoruokinnan saloihin

Kaikki lähti rakkaan ystävän tiukasta vaatimuksesta houkuttelevasta ehdotuksesta lähteä vaeltamaan Lappiin. Ensiksi tehtiin harjoitusvaellus (varuulta salassa siltä rakkaalta ystävältä, ihan muussa seurassa), eli viikonloppu  jossain suht. lähellä sivistystä, testaten sekä omia, että lainattuja retkivehkeitä. Kun oli viikonlopun kantanut selkä mutkalla ja hartiat & lanteet vesikelloilla 12-vuotiaalle tarkoitetussa "rinkassa" valurautapannua, lasisia suola- ja pippurimyllyjä,  nuotiomakkaroita, kylmäsavulohta, kananmunakennoa, juustoraastetta, oluttölkkejä sun muuta kevyttä, hyvin säilyvää ja pieneen tilaan mahtuvaa, tiesi ainakin hieman aiempaa paremmin, mitä viikonloppua pidempikestoiselle eräjormailureissulle kannattaisi mukaan pakata..

syötiin me muutakin ko kuumennettuja kengänpohjia (kuva: Jari Ollonen)

Kun oma retkiruoanlaittoni on aina aiemmin ollut enintään yhden yön reissuilla toteutettua, ajatus siitä, että viikon ruoat ruoanlaittovehkeineen pitäisi saada mahdutettua rinkkaan teltan sun muiden muka-tärkeiden kapineiden kanssa ilman kylmälaitteistoa, aiheutti hlvtinmoista paniikkia ihan pikkuisen huolta. Mielikuva supermarketpussipastahötöllä kituuttelusta kaatosateessa/eksyksissä/ötököiden ja villipetojen syötävänä/viimeisillä voimilla ei varsinaisesti houkutellut. Ei myöskään se, että valmiit kuiva- ja pussiruoat vaikuttivat ravitsemuksellisesti ja makuasiallisesti houkuttelevilta vain silloin, kun niiden kilohinta hipoi taivahia ja ne olisi pitänyt hankkia rinkkaan pakattavaksi jostain valtamerien takaa.

Kätevänä emäntänä päätin siis tekaista ihan itse kaikki pussiruoat koko retkiseurueelle. Olinhan kuitenkin jo ennestään varsin kokenut ruoan kuivailija (=äidilläni on kuivuri ja olen kuivannut sieniä ainakin kerran) ja kokemukseni vaativien urheilusuoritusten aiheuttamasta energiavajeesta varsin omakohtainen (=olen kuntoillut rapakunnossa ravassa ja vartioinut painoani tarpeellisella määrällä palautusjäätelöä). Onneksi rakkaat ystäväni osoittivat varauksetonta luottamusta kykyihini, joten sain suunnitella ja toteuttaa viiden päivän vaellusmurkinat kahdeksan henkilön porukalle ihan itse. Koska rakkaat ystävät jaksoivat raahata tunturiin mukaan myös kamerat, yritän postata blogiin ainakin osan retkiruokaresepteistä höystettynä "tältä se sitten maistui" -kommenteilla.

rinkasta löytyi myös riittävästi jälkiruokaa ja -juomaa (kuva: Jari Ollonen)

Ruokalistan suunnittelun kantavana ajatuksena oli se, että mitä vähemmän ruoka painaisi, sitä enemmän rinkkaan mahtuisi viskiä ja suklaata - ja jos painoa saisi vielä vähemmäksi, mukaan saisi myös pari olutta! Toisena periaatteena oli saada listalle mahdollisimman ravitsevaa ja monipuolista ruokaa. Kolmantena bonus-periaatteena oli tehdä sekasyöjille passaavasta ruokalistasta myös kasvispainotteista ja hiilihydraattitietoista ruokavaliota noudattavalle sopiva - vaikka tunturissa tarvittaisiinkin "rakettibensana" myös kunnolla hiilihydraatteja, hiilariövereiden helposti laukaisevaa migreeniä piti välttää viimeiseen asti.

Ja hitto vie! Erämaa ei kuulkaas päässytkään syömään naista, vaan jopa lihoin pari kiloa vaelluksemme aikana! (Kukaan muukaan seurueestamme ei nääntynyt nälkään..)

joku vahti kuin haukka ettei vaimo ahminut kaikkia välipaloja (kuva: Jari Ollonen)

Ruokalista oli seuraavanlainen:

Päivä 1

(lähtö vasta iltapäivällä, eli aaminen & lounas oli hoidettu tien päällä)

- välipala (ks. selite listan lopusta)

- päivällinen/illallinen: meksikolainen chocochili-sin-carne & riisi

- iltajälkiruoka: suklaamousse

Päivä 2

- aamiainen: ruisleipää & metwurstia & gheetä

- lounas: intialainen kikherne-kasviscurry cashew-pähkinöillä

- välipala (sama kuin sunnuntaina)

- päivällinen/illallinen:  paholaismainen chorizo-vuohenjuustopasta

- iltajälkiruoka: mustikka-vadelmakiisseli & vaniljakastike

tunturipurossa kuohui! (kuva: Ilkka Suur-Uski)

Päivä 3

- aamiainen: omenainen superpuuro

- lounas: hernekeitto

- välipala kuten ennenkin

- päivällinen/illallinen: marokkolainen naudanlihatagine & couscous

- iltajälkiruoka: päärynäinen halva-kermavaahto

Päivä 4

- aamiainen: tomaatti-pekonimunakokkeli & ruisleipä

- lounas: jauheliha-peruna-paprikavuoka

- välipala kuten ennenkin

- päivällinen/illallinen: kermaiset savuahven-nuudelit

- iltajälkiruoka: valkosuklaa-nougatmousse & mansikat

- bonus-jälkiruoka: letut & mansikkahillo

Päivä 5

- aamiainen: puolukka-ruis-superpuuro

- lounas: porkkana-linssikeitto

- välipala kuten ennenkin

(ja sit oltiin perillä, valmiissa pöydässä nauttimassa poronkäristystä ja kylmää olutta)

primuskeittimen lainasta kiitos anteliaille ystäville! (kuva: Jari Ollonen)

Lisäksi: kahvia, teetä, kaakaota, maitojauhetta ja vaahtokarkkeja.
(Välipalat olivat mieltymysten mukaisesti kunkin itse hankkimia: kuivattuja hedelmiä/marjoja, pähkinöitä, suklaapatukoita, beef jerkyä, energia- ja/tai proteiinipatukoita tms ja tuntureiden huiputtamisia varten (+muihin tarpeisiin) viskiä/likööriä/rommia/tms)

Mainittakoon kiinnostuneille: listan ruoat (ilman niitä välipaloja, jotka tekivät lisää ehkä enintään 20eur/hlö) kahdeksalle enemmästä-vähempään-raavaalle aikuiselle painoivat yhteensä n.20kg ja maksoivat n.300eur. (Painosta ja hinnasta puuttuvat myös ruoanlaittovälineistö kaasupulloineen.)

Ugh. Jatkoa seuraa mm. aiheesta "kuinka kuivataan voita"..

Haussa: ruokahalu

Pyydän anteeksi. On nimittäin oltu pihalla vähän suunniteltua pidempään. Näin se käy:

keittiöpuutarhasta lehtokotilot ovat syöneet lähes kaiken paitsi samettiruusut

1. valmistu ruokahommien ammattilaiseksi eli päätä kokkiopinnot erinomaisin arvosanoin
2. hylkää hyvät työtarjoukset kolmivuorotöiden ja pätkätöiden luvatulta ravintola-alalta ja palaa takaisin vakaaseen ja varmaan toimistoduuniin
3. sovi vajaasta työajasta, jotta vapaa-aikaa jäisi riittävästi myös ruokaharrasteluun
4. nauti kovasti toimistotöihin paluusta, mutta maksa nautinnosta ottamalla vastaan myös näyttöpääteduunin mukana tuleva migreenikierre (tulisi myös ravintola-alan kolmivuorotöistä toim.huom.)
5. menetä migreenille ruokahalu ja käytä se ruokahommiin ajateltu ylimääräinen vapaa-aika migreenistä toipumiseen
6. löydä hetkeksi kokkailun into, mutta älä missään nimessä kirjoita ylös mitä ruokaan laitoit
7. älä myöskään etsi kameraa
8. harmittele kohtia 6. ja 7. ja päätä ottaa seuraavalla kerralla kynä, paperia ja kamera keittiöön
9. palaa kohtaan 5.
10. toista kohtia 6.-9.

Päätin jo muutaman kerran lopettaa koko kurjan, kaltoin kohdellun ja huomiotta jääneen blogini, mutta taidan kuitenkin odottaa niitä kuuluisia parempia päiviä, jotka tulevat onneksi aina! Ennemmin tai myöhemmin!

vaellukselle kuivataan myös aamiaisen pekonimunakkaan ainekset

Ruokahalua ja kokkausinnostusta odotellessa blogiin on tulossa ainakin jokunen retkiruokapostaus - 8 hlön muonituksen toteutus Lapin vaellusreissua varten oli nimittäin hirmuisen mielenkiintoista, ja tuli kaikeksi onneksi dokumentoituakin parin kamerallisen ystävän avustuksella. Pysykää siis vielä mukana siellä näytön toisella puolen! Kyllä täältä vielä palataan!