▼

30.1.2012

Briejuustoa ja marinoituja punajuuria

Voihan apatia. Mikäköhän siinä on, että keittiössäkin elämän täytyy aina mennä niin kaikki-tai-ei-mitään -kaavalla? Joko ihan kaikki tuntuu kiinnostavalta ja innostavalta, tai sitten yhtään mikään ei saa heräämään harmaasta horroksesta. Motivaatiota riittää lähinnä nukkumiseen, ruoat mätänevät ja kuivettuvat kaappiin, ja ruokalautasen sisällön yksipuolistuessa yksipuolistuu mielialakin. Kurjuuden tietää olevan pahimmillaan silloin, kun pöydälle nostetut suklaatkin jäävät syömättä. Onneksi keittiöapatiallakin on tapana kääntyä silkaksi riemuksi ennemmin tai myöhemmin. Vuoristoradan hykerryttäviä huippuvauhteja odotellessa madellaan ylämäkeen yksinkertaisten einesten voimin. Kotiuunista nostettua ciabattaa, palanen hyvää juustoa ja totutusta pikkuisen poikkeavammin maustettuja punajuuria. Kyllä se tästä.

hätäisen naisen ciabattaan ei syntynyt kauniita reikiä

Briejuustoa ja marinoituja punajuuria
(Mestarikokin käsikirja; Lehtinen, Peltonen, Talvinen (WSOY 2003)

500 g tuoreita punajuuria
100-150 g sokeria
5 dl hunaja-valkoviinietikkaa
2,5 dl vettä
rouhittuja korianterinsiemeniä (taisin käyttää ruokalusikallisen)
hienonnettua tilliä (kourallinen)
75 g briejuustoa per annos

tilli sentään oli tuoretta

Paahda sokeria kattilassa niin, että se saa hieman väriä. Lisää joukkoon nesteet ja korianterinsiemenet, keitä kokoon noin puoleen alkuperäisestä määrästä. Lisää kattilaan punajuuret, kiehauta, jäähdytä ja lisää tilli. Peitä hyvin ja anna marinoitua vuorokausi.Ota punajuuret liemestä. Siivilöi liemi ja kaada liemi takaisin punajuurten päälle. Pane muutama muotoiltu punajuuri lautaselle, kaada hieman marinointilientä päälle ja leikkaa viereen pala briejuustoa. Eikä se vasta leivottu ciabatta tosiaan pahennakaan annosta.

(Huom! Itse koin ohjeen keittoajan suhteen hieman ihmetystä- päädyin keittämään punajuuret ensin ihan vedessä lähes kypsiksi ja sitten kuorittuina loppukypsentämään ne (pari minuuttia) mausteliemessä. Pikkuruisten kesäpunajuurten kanssa ei ehkä tarvitsisi menetellä näin, mutta talvipunajuuret kyllä vaativat mielestäni kunnon kypsennyksen.)

mitä pienempiä käytetyt punajuuret, sen parempi

5 kommenttia:

  1. Nanna30.1.2012 klo 14.25

    Kyllä tää vuoristorata on jo selkeästi huipullenosto-vaiheessa! Johta meet taas ja lujaa?

    VastaaPoista
  2. Sari - CampaSimpukka30.1.2012 klo 15.06

    Välillä tarvitaan niitä matalapaineita, jotta huiput taas erottuu:)

    VastaaPoista
  3. Helinä30.1.2012 klo 15.51

    Ooh, tunnistin itseni vahvasti tuosta tekstistä. Annan itseni apatioida tammikuun loppuun saakka, helmikuussa on sitten aika herätä talviunilta..

    VastaaPoista
  4. Hiidenuhma31.1.2012 klo 9.57

    Tänään onkin kaunis ja aurinkoinen päivä - ehkä se antaa keittiöön lisää sykettä!

    Reseptistä vielä (todella nolon hölmö kysymys): kun liemi kiehautetaan uudelleen punajuurien kera, onko tarkoitus vain nopeasti kiehauttaa ja jättää punajuuret lähes raaoiksi vai kypsennetäänkö niitä sen enempää kuin mitä liemen jäähtyessä tapahtuu?

    VastaaPoista
  5. Liisa31.1.2012 klo 19.08

    Nyt lasissa on tilkka punaviiniä Chilen auringosta, ja elättelen toiveita, että puoliso tarttuisi haasteeseen pelastaa jääkaapin kuolevien-asioiden-osastosta jotakin syömäkelpoista lautasille. Aurinko siis alkaa paistaa:)

    Hiidenuhma: unohdin totaalisesti apatian vallassani mainita tuosta kohdasta postauksessa- ihmettelin itekin ohjetta hiukkasen ja päädyin keittämään punajuuret ensiksi ihan vedessä lähes kypsiksi ja sitten kypsiksi varsinaisessa liemessä. Hyvä kun kysyit! Lisäänpä sen sinne heti!

    VastaaPoista

Ihastuttiko? Vihastuttiko? Jätäthän jäljen käynnistäsi!