Rouheinen saksanpähkinäleipä

Meillä on välillä leipäkausia. Leipähimon iskiessä päälle pyrin kuitenkin mieluiten leipomaan leivän itse- sillä konstilla tiedän tasan tarkkaan mitä leipään on laitettu ja millainen sen ravintosisältö on. Koska leivällä saatetaan korvata ateria, taikinaan on yleensä parasta yrittää tunkea mahdollisimman paljon jotakin ravitsemuksellisesti rikkaampaa tavaraa. Nämä niin kutsutut karppi-leiväkkeet ovat yksi ääripää hiilihydraattitietoisesta leipuroinnista, mutta oikeaa leipää ne eivät makunsa ja koostumuksensa puolesta kunnolla vastaa. Seuraava hiilihydraattitietoinen, mutta silti ihan tavallinen ja "oikea" leipä onnistui sen verran hyvin, että resepti kannattaa kirjata ylös:

taatusti lisäaineetonta.

Saksanpähkinäleipä
(kaksi limppua)

6 dl vettä
50 g hiivaa
2 tl suolaa
1 rkl hunajaa
40 g vehnärouhetta
40 g ruisrouhetta
20 g pellavansiemeniä
20 g kuorimattomia seesaminsiemeniä
20 g auringonkukansiemeniä
100 g saksanpähkinöitä rouhittuna
250 g erikoisvehnäjauhoja
20 g vehnägluteenijauhoa
550 g täysjyväspelttijauhoa
1 dl saksanpähkinäöljyä

kohonnut taikina kipattu kulhosta pöydälle: saa siis olla näin tahmaista!

Sekoita hiiva veteen (ei tarvitse olla lämmintä), lisää sekaan myös hunaja, vehnä- ja ruisrouhe. Anna rouheiden pehmetä ja hiivan herätä parikymmentä minuuttia. Lisää sitten liemeen kaikki loput ainekset paitsei öljy. Vaivaa pitkään ja hartaasti, kunnes taikinassa on kunnollinen sitko, tähän taisi mennä koneella pienellä nopeudella kymmenisen minuuttia. Lisää vielä öljy ja jatka vaivaamista vielä hetki. Taikinan ei sitten tosiaan kuulu olla yhtä sileää kuin jonkun vehnähuttupullataikinan, se saa jäädä vähän tahmaiseksi- jos jauhoja yrittää änkeä yhtään tuota määrää enempää, lopputulos on kivikova käntty. Hiivan määrä on myös tarkoituksella aika iso- tuo määrä pähkinöitä ja siemeniä kun tuppaa tekemään taikinan nousemisesta hiukkasen haastavamman.

ennen kohottamista - päälle voi ripsiä vähän jauhojakin

Anna valmiin taikinan kohota tunnin verran. Jaa taikina kahtia, vaivaa turhat ilmakuplat poies ja muotoile kahdeksi limpuksi. Viillä limppuihin muutama viilto ja anna kohota ainakin puoli tuntia. Paistoin limput kiertoilmauunissa (kahdella pellillä) siten, että uunin pohjalla oli laakeassa astiassa pari senttiä kiehuvan kuumaa vettä ja uuni oli ensimmäiset 15 min 200 asteinen. Sitten laskin lämpötilan 180 asteeseen ja paistoin leipiä vielä suunnilleen kolme varttia. (Kun leivän pohja koputtaessa kumisee hauskasti, leipä on kypsää.) En tiedä onko tuo uunin pohjalle asetettu vesiastia pinnan rapeuden salaisuus, mutta mukavan rapsakoita leivistä joka tapauksessa tuli. Testasin joskus vesikippohommaa yhdellä suuremmalla patonkierällä- ne patongit jotka paistoin kiertoilmassa kiehuvan kuuman veden kanssa, olivat selkeästi rapeampia- ilman kiertoilmatoimintoa vesikippo oli täysin turha, samoin silloin, jos vesi ei uuniin laitettaessa ollut kiehuvaa. Mene ja tiedä näistä sitten, luultavasti vaikutusta on myös osuuko hyvä tuuri vai ei..

sopivasti sattumia ja silti mainion pehmeää leipää