Kalastaja on onnellinen

Olemme viime aikoina lomailleet. Mustikkametsässä on hypelty, kirjoja on lueskeltu, rantasaunassa on viihdytty tuntitolkulla, nuotiolla on istuskeltu lettupannun kanssa pitkään ja hartaasti, ystäviä tavattu, nukuttu pitkään, valvottu myöhään.. Parhautta!

onnea on järveen laskeva aurinko kynttilän valossa

Koska kesällä ruokakin maistuu parhaalta yksinkertaisena, mitään ihmeellisiä reseptejä ei ole tullut testailtua. Kauden vihannekset ovat upeita ilman mitään maustetta (no vähäsen voita ja hyvää oliiviöljyä ehkä), aamulla pyydetty kuha maistuu lounaaksi pelkällä suolalla ja sitruunalla maustettuna paremmalta kuin mikään, eikä jälkkärimustikoiden alle kaipaa edes piirakkapohjaa..

salviaa, sipulia ja sitruunaa hauen ja lahnan vatsoissa

Reseptin jakamisen sijaan jaankin nyt pienen palasen kesäloman parhaimpia elämyksiä. Olen nimittäin oppinut perkaamaan ja fileoimaan pikkukaloja! Ensimmäinen vitsillä veteen heitetty vanha kalaverkko narrasi aloittelijan tuurilla sen verran herkullisen saaliin mm. kuhaa, etten meinannut pysyä liitoksissani!

äää!! mitä näille nyt kuuluu tehdä?!

Kolmannen verkkojen noston jälkeen puoliso kysyi jo kauhistunut ilme kasvoillaan että "voitaisiinko me syödä välillä muutakin kuin kalaa".

sittemmin opimme myös jättämään alamittaiset kalat järveen

hurja peto ja rohkea ja kuvauksellinen saalistaja

väsytystaistelu. neuvottelutaidot eivät auttaneet verkon selvittelyssä.

Ensimmäinen hauki kalautettiin hengiltä halolla (jep, melkoista ammattilaistoimintaa), seuraavia lähestyttiin jo hieman varmemmin fileerausveitsen kanssa.. Neljäntenä päivänä en enää pakottanut puolisoa tutkimaan kanssani hauen vatsalaukusta löytyneitä saaliskaloja, ja kuhafileetkin alkoivat jo muistuttaa fileitä. Virvelilläkin saatiin jo kala, eikä pelkästään lumpeita, kaisloja, pihlajia ja kuusia. (Suurin kuusi tosin oli toistakymmentä metriä korkea, ei huono saalis!)

kalastaja lähestyy valtavaa petokalaa suurella rohkeudella

Lomaviikon tähtihetkiin kuului myös vanhempieni visiitti lounaspöytään: pikkuruinen äitini hotki niin käsittämättömän määrän vastapyydettyä kuhaa autuaasti huokaillen, että hetken lounaan aloituksesta myöhästyneelle isälleni jäi maistiaiseksi vain parin sentin mittainen pyrstönpätkä..

huomioi super-ergonominen perkausasento

Erityiskiitokset siis isälleni, joka kierosti ajatti muinoin ala-asteikäisillä tyttärillään "soutuveneajokortitkin" jotta verkkojen soutaminen olisi sujunut paremmin.. Vielä sitä vaan muistin miten kala perataan, vaikka edellisestä kerrasta olikin kulunut toistakymmentä vuotta! Ja pahoittelut puolisolle, joka sai nyt vuorostaan verkkojen soutajana kuulla aika lailla sanasta sanaan samat kirosanat ja käskytykset jotka isältäni taisin periä..

kalastaja on onnellinen!