Beef Wellington

Vietän erittäin mielelläni kaikenlaisia juhlapäiviä. Kuten toisen nimen nimipäiviä. (Itse asiassa uskottelin eräällekin seurustelukumppanilleni omistavani kolmannenkin etunimen saadakseni himoitsemani hajuveden lahjaksi.. onneksi nimipäiväkalenteriin osui kyseiselle päivälle ihan nätti naisen nimi, muuten kolmas nimeni saattaisi olla Yrjö tai jotain muuta sopivaa..) Avokkeen toisen nimen nimipäivän kunniaksi valmistui toiveruokana beef Wellington. Kyseessä on siis Wellingtonin herttuan mukaan nimetty taikinakuoressa paistettu kokonainen härän sisäfilee. Sovelluksia lienee monenlaisia, mutta ymmärtääkseni ominaista on levitellä voi- tai lehtitaikinakuoreen duxelles- täytettä ja tarjota koko komeus punaviinikastikkeen kera. Duxellesmassa on käytännössä voissa paistettuja tai kuullotettuja sieniä, sipulia ja persiljaa – tästäkin lienee erinäköisiä muunnoksia.

en osannut tehdä voitaikinasta lehmän kuvaa. vain lehtiä.

Oma versioni Wellingtonista on yksinkertaistettu sovellus ehkä kymmenestä erinäköisestä reseptistä. Jännitin ihan hullun lailla ruoan onnistumista, mutta homma olikin yllättävän helppoa! Tästä siis saisi suhteellisen vaivattomasti juhla-aterian keskipisteen, varsinkin jos käyttää valmista lehtitaikinaa kuten minä. Lihaköntsä herkuteltiin pehmeän kauraisesta stoutista valmistetun olutkastikkeen ja timjamilla maustetun bataatin kanssa. Ruokajuomana toimi samainen olut, Samuel Smith´s Oatmeal Stout, joka makeudessaan pärjäsi hyvin imelän bataatinkin kanssa.

Beef Wellington

(neljälle)

600 g naudan sisäfile

rypsiöljyä

suolaa, mustapippuria

100 g sipulia

200 g herkkusieniä

n. 2rkl voita

reilu kourallinen persiljaa

n. 300g lehtitaikinaa

kananmunan keltuainen

tämä vain rullalle ja päät liimataan keltuaisella kasaan

Ota naudan sisäfile huoneen lämpöön ainakin tunniksi. Paista se kauttaaltaan öljytilkassa kuumalla paistinpannulla ruskeaksi, suolaa ja pippuroi ja nosta paistilämpömittarin kanssa 200 asteiseen uuniin. Kypsytä uunissa kunnes sisälämpö on 55 astetta. Nosta pois uunista ja anna jäähtyä ”haaleaksi”. Valmista duxelles-massa hienontamalla sipuli ja sienet pieneksi silpuksi ja paistamalla ne voissa. (Paista kunnes pannulla ei enää ole sienistä irronnutta nestettä ja sipulit ovat saaneet vähän väriä.) Sekoita paistettujen sipulien ja sienien joukkoon hienonnettua, tuoretta persiljaa ja mausta hippusella mustapippuria ja suolaa. Jäähdytä.

aseta koristeet voidellulle taikinalle. voitele koristeetkin.

Kaulitse lehtitaikina n. 0,5 cm paksuiseksi levyksi ja levitä sen päälle duxellesmassa. Nosta sisäfilee massan päälle, voitele taikinan reunat keltuaisella ja kääräise koko homma kauniiksi paketiksi. Voitele lehtitaikina keltuaisella. Jos haluat koristella taikinanyyttiä, voitaikinasta askarrellut koristeet ”liimaantuvat” taikinanyyttiin samaisella keltuaisella. Nosta koko komeus 200 asteiseen uuniin ja paista kunnes voitaikina on saanut kauniin värin. Ideana on se, että kun kypsä liha ja kypsä duxellesmassa ovat viileän taikinan alla viileitä, voitaikinakuori kypsyy täytteiden ainoastaan lämmetessä. Teoriassa wellingtonin voisi siis valmistaa jääkaappiin odottelemaan vieraita ja lykätä kaunokainen uuniin vasta pariakymmentä minuuttia ennen h-hetkeä.

lempeän pehmoinen ja makea kaurastout

Olutkastike naudalle

(kahdelle)

0,5 dl naudan paistolientä

2 dl demi-glace kastikepohjaa

0,5 dl olutta (Samuel Smith´s Oatmeal Stout)

1 rkl vehnäjauhoja

1 tl ruokosokeria

mustapippuria myllystä

Kiehauta liemi, kastikepohja ja olut, ripottele päälle vehnäjauhot ja sekoita ne nesteeseen vimmatusti vispaten etteivät jää kokkareiksi. Keittele kokoon varttitunti ja mausta sokerilla ja mustapippurilla.

(pahoittelut ylivalottunut kuva)  liha vielä punertaa

Ja se bataatti: pyöräytin bataattilohkot timjamilla maustetussa öljytilkassa ja pistin uuniin wellingtonin kanssa. Lohkot kypsyivät juuri sopivan kypsiksi samassa ajassa kuin lehtitaikinakin.